Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 12, 1951

              ' J • ' Jatkoa.
XII
Kohtalo Jo-JGutti leikkfään H''iejiaii
kanssa. Tuskin oli hän päässyt rrun-kään
se]\itte]yn alkuunkaan kun Mrs.
Brc.-vvn jälleen koputti ovelle ja ojensi
här^-elie kirjeen; ,
'•''Huon•J2^in tän-än t u o l i . i yleinen p O £ -
I i n _ ; U U . - i J ? : ' . i _.w ^ V ^ - J j . ^ i - ij
Xiihkcä--ii repäi-?] Ht!e:)a kiijeen au.-ii
ja huorr.h.:: ez'.'d .'i oU^ctils. ja s j s i i d
irivöf-kiri kymn^.trn^n o : . ' . - a r i n sfte.in.
p c r l v a p i * } HeltTiiiT/ k ä d e s s ä k r ? ^^an
k i :
"Rakas Holen. — CVJir^r i . ; ^ :
j n e n t ä v ä p/lkäHe l i ^ k t ^ • a i k a i l e , j i - i a r .>
) a a n e^kä va> t a p a r in k . - ! u k a i i L f r ^ c k t -
• li:a. j a k o s k a irijin-L?]ia o n niin k i ^ r e e:tii
cn n r o i e n ä ä t a v a t a s i n : j a , n i i n pKXlin k r -
j o i t t a a -sinulle s^r^n, n^ikä oiisi pitinyi jo
viime k e r r a i l l a sanca^ -että mijiä e n s a a -
lujtkaan järj-crstelyks! asioita yhteistn
- t<wonin~i€ fniL^kaan, jcien sin-jn c n JDsra^-
: U tehdä se, mistä t i i t t a v u u t e m n R e a l u s -
•; fa'mainitsit,' nimittäin kirjoittaa i:oti;?i
• ja .pyytää iöaikärahat.' sillä ei, sJniista,
taida <c>l]a'tämän niaan . . . (seurasi epä-
««Iviä ylivetoja); Saat vaiTnaan rahat
kuukauden sisällä, .joten -emme ikävä
kyllä enää tapaa t-plsiajnme. Siis on­nea
nr.alkalleya; ^ttfen yhä .edelleen-elä-_
iTiäsi tiellä..-— Sinun,-Joe.;'
Helenalta' pistosi "kirje lattialle. Tarraa-.
nyt oli siis Itikin loppoil. Hänet oli
alunperin . 1arko;ituk'5®}lisesti ,i;>'^tetty ja
. sen kehtasi'tdidä.-Joe\--.valehdella» ja
valehddiavka-iken-aikaajsSiiuriTnman yal-
- Ifeen viimeisenä, ja sitten* toimittaäi hä-
. n*t Suomeeji . . .
•Helenaa alkoi Ta^u^tuttaa. (Hän-re-.
. 8)1 '];irjfen •.kappaleikd
luukusta 3la5ftro5kalä|ää
; |>autuaks<ee|i .siten jogtalciri. ilkeätä: •
'KäveHen. kiihkeästif-^ pie- ^
: mn jhupneensa JatU4^ar3tiän^elle alkcHl se-leta
mit^ häh kaiicensuh^
• • Itee: hä^n me^ ^frs. S T ^
lcert<kk häi^He:käikrä^ l^^R^k-,
si i4?QkiiB^'TO hän tode^^-^^
. lunisa, • ett% hän ö^^^ ja.
. ta-pyit:^ he^äh~ t^loiideU^ jtukeaan^
•Ja JOS t«o nainen qn todellinen-nainen,
aiin hän vairoaaft^h^^^
synkän. tulOTaisuutensalie^
Häh kiirehti' Mrs. Brownin luo ja
pyysi saada Smithieh yk?i^yistaioh
osoitteen, koska hän sen brenaa? tietää. -
"Se on^Wooh^rtii k
katsotaanpa- os^itekttjasta-numeroii ^sa­noi
Mrs. Brown, ja pian sai Öelena kir­joittaa
osoittjfienmm^ 'vielä
matkaohjeenkin. Helena^ kiirehti ulos jal
alkoi vinhasti kävellä pääsnäärä^sä.;
Matka pU aika pitkä. Miitta viintein;
liän oli tuolla leyeällä pistokadulla ja
alkoi seurailla numeroita, kunnes >ii-meih
seisoi etsimänsä talon kohdalla.
Keskikokoinen kaunis talo näytti olevan.
Sydän takoi tavallista kiihkeämmin hä­nen
noustessa raput ja tullessa ovelle.
Hän soitti ovikelloa ja ovelle tuli nuo­ri
nainen, nähtä\'ästi palvelija.
''^Saisinko ta^vata Äfrs. SmithJa?" k y ­syi
Helena.
«Ehkä, Odottakaa \ ^ n . "
Hetken perästä ilmestyi ovelle pitkä,
laiha ja h\Tin kylmän näköinen harmaa­päinen
nainen. Helena tunsi jo epäröin­tiä,
mutta hän rohkaisi itseään j a sai sa-nuitun
haa\'an takia. Kovasti oli sur­keana,
että kun hän ov^n avasi ja jal­kansa
pisti sisäpuolelle nun heti joku
ampui. Ei ollut aikaa jäädä katsele­maan
ketä siellä oli ettei saisi enem­pää
kuulia. Poliisit asiaa tutkivat, mut-tA
kun mitään epäilj-ttävää ei löytj-n^^t,
varas ei ollut nähnjt nntään ja Janne
©li Miinansa kanssa työs^ niinkuin aina.
ennenkin sekä. oUvati aaipumisesta^aivan
t»etämättÖ33uä, Jiiin eihän siitä ^sehiia;
saatu. : Janne laittor. taas mTe^ u«-
. dea-liikon-ja-.-hynij-ili itsek^sn-, että tus-iin-
nyt iaikaan seJisiUirtulee, munilla kei-
Liekille kli-joitianut AKU PÄIVIÖ.
notuksi:'
"Mrs. Smith, sa'-;inko pLihua teilk
•£.;ia.-:lii; asiasta?"
Aainen loi häneen tuikeita arv-osiele-
^ibr^äyksiä tnnenkuin kehoitii astu-j-
ii.iän, jossa-Helena heti alkoi tci-
^^-a ediltapäin ajattelemansa selcstuk-s::
i. Silnijit suurina ja vifcanilrneisinä
k;:unteii nainen Helenan piihetti ja aina
::t:.:£van pysähdykicn tullfssa sanoi käs-
•r.t »a^-!.
Helena jatkoi ktinnes tuli k'ppi:vaaii-rnikseensa,
jonka j/än sa]:oi niin vftca-
'vaill elia naisen layLyisi, ottaa, se hiio-cpoön.
. Mutta nyt •Jhän- k n ali. pi:re-van
•kyJriTiäsitl:, . ,
' *'Vai niin, tyttti. Oletteko tiicn keksi-pyt
kiristy^tarkoituksessa?"
Nyt Hflena muisti Joen kirjeen j a oi­kein
vihlaisi .katumus että.hän -oli sen
.'repinyt-ja heittä3i>l roskiin, .•olisihan £«
•oli ut; suora todistus heidän'. yhteyksis-
,. tään..öS?yt; hän voi yai^h^
• , " E i ; kyllä -minä- puhun totta;"
.•''No.sitten te olette hävyttöniän jul-
;keä, kun tulette, tuota'kertomaan ja Aie- .
"lä.rjotakin vaatimaan sen jälkeen kun
• olette :vietellyt .imiehehi pettä mi-nuti'^'
'
"Vjetellyt! . . . Micut. on vietelty ja
-hä^r^ltöiiiästi petetty! Ja uskokaa se,,
-.että minä".tulen.yaatiniaan hyvitystä!"
Helena käihtyjieenä huusi; niin että pal-vdija
näyttäytyi ovella.
Mrs. Sihith-liyiiJikasi. ovelle; avasi sen
ja karjui: \ -•
•"Ulos«siitä;.^ Ulps.l. Älkääkä-koskaan
näyttäytykö ofveliani eikä koko kaduUäl
';Ulosl^'^>^V,•.:^:Vj^^ '• ;;>"-'-;/^ ••':„•,
OEfeleha tuli ka*^ulle kuin pieksetty
koira. Hänelle oli'käy'Jiyt aivan päin­vastoin-
kuin oli luullut; Rykemsikö
hän enää:^ millään: tavalla^ puolustamaan
itseään- ja initään \'aatimaan, vai oliko
hän^ alistuttava ja piidouduttava kär­simään
kohtalonsa. Siltä häytti. Hän
oli suurempia
sai tehdä mitä tahtoi, aivan kuten Reeta
raukalle ennen siellä vianhassa maassa
• • •
Palattuaan hän kertoi Mrs. BrowniUe
kaiken ja sai osakse&n hänen säälivän
myötätuntonsa. Ei hänkään uskonut et­tä
köyhän tyttö voisi mitään pakolla ai­kaan
saada, p^mmassa tapauksessa
voisi joutua itse ^?ytetyksi. IRLähalla on
"tai\'aallinen voima" ja sillä saa asian­ajajia
kaikkiin juoniin;
"Tyttö parka, sinun on vanistaudtit-tava
kärsimään kohtalosi; Ryhdy tar­molla
johonkin työhön ja ^ännölliseen
elämään, niin kyllä kaikesta ivielä sel­viydyt,
A^aikka vaikeuksien läpi sinun on
tai\^lettava", puheli tuo äidillinen nai­nen.
"Mutta kun nunä en ole oppinut juuri
mihinkään kunnolliseen työhön", vai­kerteli
Helena.
Mrs, Brovm ihmetteli sitä, mutta kun
kuuli Helenan selityksen siihen omitui­seen
seikkaan, niin sanoi:
"Kyllä niitä sentään on sellaisiakin
töitä joihin joka nainen pystyy, esimer-kiksil
astianpesuun. Minä hankin ensi
aluksi sellaisen paikan jostakin siististä
ra\intolasta. Sitten (myöhemmin voit
katsoa jotakin muuta, jos s^n f>idät huo­nona."
Helena kiitti ja- lupasi yrittää sitä,
ajatellen, eitä hi3am täytyy, tosiaankin
nii!E:kuanlalliselIaita\^atd«msa huo­lehtia
..elässästään -tistä= lihtiea. ~ •. - - • ^
iHelenalk oli lö>iinyt-h^ti-ty:«^kka
•a kä? Sf is 02 ensimmäistä päivää hikoil-
IrT: höyryävän pesualtaan ääressä, johon'
tuotiin astioita yhtä niittää. L-omahet-kfä
ei näyttänyt tulevan juuri ollen­kaan
j a työ oli sellaista ettei siinä voinut;
edes raiLhaiiisesti ajatella, vnlahti vain
n:ielessa joitakin sekavia kuvia; niinkuin
i;ek.in. että hänen paikkansa olisi en­nemminkin
tuolla noiden siististi puet­tujen
tarjoiiijain joukossa ja tämä paik­ka
kuuluisi jollekin vanhemmalle ja eh-l-
ä run^alle naiselle, oikealle 'työnraata-j
a i i e , . . . ^ .'• Y'/' . '7
Mutta mikä hänkään enää oli, vaikka -
•c^i niin. nuori — hänhän oli,,vain •'i.ut--.-
k a " , niinkuin Sami -oli. sanoniit. .Olisiko-rr.
itään.tällaisia voinut ennen kotona ku- •
vitellakaan? Mahdotonta! . ! .- . Han-'
hän kulutti aikansa miten tahtoi, kuten
äitikin, tuo lihava nainen, joka enimm^^^
ajat, istu^eii keinutupHssa.. P a l ^ ^
tekivät kaikki työt, niin äidih^kuinjsäm-^
kin puolesta . j . Bäikka/ tuo terh^ka
vanhapiikaj ^ikesta'juölehtir
huoneessa kuin yä.ehpuoleliäkin. t-ie-rieekö
hän ajatellut mitään "miehistä,
kun ei olliit Mattiakaan laskenut ait­taansa
. , .j Tuhsikq hänestäkin "joskus
seiläiTien — tai ei sellaistakaan, hähhäh
voi rakastaa kukaan.;
Tällaisten ajatusten v a f e '
niasi kävele^-änsä katua il^,,
raa, unohtaneena sen •^^'2''
liikkeellä. Nyt häa köii^sT^l ^
sa siihen, mutta turhaa.n
ei näkynyt huoneiden 4 5 ^ -^
sia. Hänen laytji paista njv,
neen laKaism entiseen asmit.ojr,
aidoittaa se Mrs. Bro^ailje.
:^"No, ole Aielä täir.ä v^V
ja; jos et huomennakaan'iiuaj:^^
niin vietä sitten yö ^.eidänbJ'
alhaalla , sanoi taas tuö . - .J
namen .
Mutta surullisten Ja ahdisTv-v'
tusten vallassa ei Helenan ai:%at-mitenkään
kuluvan • h u G n ^ ^ f •
nen täyt\-: lahteä ulcs ja ti7\J-taas
etsimään unhoitiisia si^e-'
toisiakin sen etsijöitä oli ^-^jv*"
oli vain "lutka"! Surkeaa!'"^ Mutta>
eikö hän voisi vielä kohota — hänen ;
_ tcjy-^yy kohtota! . . . . ,
Nuo ajatuksen .katkelmat^yaiyas^^^
häntä kuin' painajaiset .kaiken ,pä^^^ }
mutta- olivat ne hyviä siitä, että. aika v
kului paremmin eikä tuo kiusaliini^in ve-;
denja ilman kuumuus niin vaivannmt.
Päättyi - viimeinldn ehsiixmiäinen-t^^^^
.päivä, ja häp sai :;lähteä.kortteeriinsa:"
Vaatteet tuntuiyat k<steUtar ja?;?^^ .
hän oli, mutta olipa tullut tienatuksi
, omalla työllä ruoka ja dollari rahaa. Se ,
tuntui joltakin: Viikon kuluttua; hänel-,
lä olisi jo seitsemän^oUaria ja kuukau-
.denkUluttiiaigiin'paljon . . ; Entä vuo-;
den kuluttiiä — siUoin hän jättäisi pesu- j
altaan.. . . Mutta kestäisikö hän sii-.
hen asti?, i . . . . ^
Päästyään huoneeseensa hän vaihtoi
vaatteet ja heittäytyi sänkyyn lepää-,
mään. Se tuntui nyt niin^uloi^elta et­tä
ajatuksetkin valostuivat.; Hän aivan
unohti tödelKsen tilansa ja-ktsvittfeli jo.
rikkaasta omasta kodista palvelijoineen.
ja kaikkine hy\n^ksineen. TSonäni ikes- .
kcytti Mrs. BTOwnin oveen koputus ja,
sisään astuminen. <Han näj^ti vähän
huolestuneelta ja kysäistyin kuinka
Helenan päivä oli mennyt alkoi:
"Kuulehan nyt Hefön^ kun itse 'Mrs.
Smith soitti tänne jä sanoi, että huone
36 on vapautettava sen nykyiseltä; asuk­kaalta
jos mahdollista heti ja sitten il­moitettava
hänelle; Sinun lienee siis
hankittava itsellesi huone jostakin muu­alta,
onhan niitä tä.«;sä\Tnpäristössä saa­tavana.*"
N\i: Helena ymmärsi, että Joen kans­sa
oli tehty koko selvrt\'s ja tämä oli tu­los.
Olipa Joe niin raukka mieheksi, et­tei
sitä voisi uskoa. Ei selittänyt mi­tään,
vaan niin pakeni . . . meni "liike-imatkoille"!
. . . Helenaa taas arvan r a i ­vostutti.
''Hyvä on, minä koetan etsiä huo-käksi.
pulloa, liaani
'Mutta •seuraus oli, e :
jtiencnssa:; asteli horjahdellen a£ \
kohden ja heittäytyi vaatepää]];^
k y y n s ä . . . . \ I
• A b u l l a häh oli vähän kurjaa;'
; hossa, :mutta ^'^.^^^^^ kuiteiikiar
.;työhöi^V muu ei.nytauttauä. S
' hän/ että-oli taas- jo edellisenäSfe
: mälaan tultuaan-.katsellut,- eliö;
mies 'taa,S" tulisi pyrkimään häis,
•raairja tarjoaisi suojelustaan,mc'
•kä lienee"bilutki
' ^ättiöhutVJhänee^^^ ei kiinniKtty L
. -häii-sär ykgiLr
laistako tulisi jatkumaan — li:'
B>rt olr men^^ vetovöii
•" '.'• - • • • •-- •' '-. • -\%
•- P^yä, 'yärsihkin aamupuoli m
\ Iistä vaikeampi, vaikka nyt jo^
auttoi .työhön tottumus. 'Hänbii^
päätti, 'että" tänä iltäda Eän eid'
kapaikldaan^;. koska: hänen täyt^fj
turyautua Mrs^ Brownin tarjoami:' j
. paikkaani..jniinv
•-tuntin huö^ ^
>... Niin käciikio.; ..^ifs. -Brown cHp
dist^nut; hänen huoneensa ja ML"
J:|A ^rtai
:|^ysyä, <
i l tulft^
jf^okcon .
^jfmainitse'
')'^5e5t3 ma
to loivat 1
•.'4)'!.'
^ jii purtti
\ sen väli
i paljoni
Il kuului
Isaa se ]
•i % mikä r
lir Iälle puo
\. luri siiii
itimassa
a.riem
ll8-vuöt
,iiin toi
jten yhti
[•|'|a .ajoivj
•jiä kysy
^.|| .tiesin .1
S k i y k s '
•jn näin *
iltana
iiiit'5iim-vai
Jä;k" Aur
n ranta<
Ame
ajatus
si voinu
0 eteenp
)ikävää
|5t'i ja ra
a) .odo]
ette
jiileheen.
, ... . jkuun 21
sän^?l -kuntoon, uutta asukasta1 ^^^g^^j^
seka-^en^l'Helenan',tav^^^ jjgjij ]
^^is!in^"::3^ Helena viettBrjj' y^.^^
perhee.n.. jäsenten kanssa ja sjtteiij
•".kuä, •,>^&ä.;:-til^pm vaqratiiia?|
teolla. Seur-aavanä,aamuna hänior',
vähäji\^reippaarnpana ejitiseen tyc ,
kunnes
le. Tiesii
ta, sillä
Itavattu
fain sisai
M«tta kobn^^ iltana> Helerr'jne viera
pasi; entinen-iinielitel^^^ ja häip^ ' lesuuri;
sa.
i tehtiin.
I
neen", l^n sanoi valmistuen lähtöön.
*'Mrs. Smithin ja Joen pitää saada tämä
huone haltuunsa mumaman tunnin si­sällä!",
•
"Ovatkokaikkimiehiet roistoja; joiden
^ kelkkaan minä joudun?" hän ajatteli
ntHiines^än. ~ o*'Säiöi oli roisto. Mutta'
' -olinko^^naim' rehellinea-lä3itk^äni--:hänen •
-anhtkaasisa!:-::^i.'.~ ;^futta-.oiiko'J©ekin.-"
roisto tai miiutenk^ s^^
^sst^fe^ttä ti^ee -^tiiiitaisten timfei-
Pikkuisen otettuaan hän ottlvieC^;!, M:
kuisen,.Usää:-ja:käyi- taas niin. e l f i l Ä |esinäi-iJ
puolen yön\ lähettyvillä komptiroi.^, ^
toonsa. .Nyt jo pappa Bravrn f!^'[ Usymy^i
asiaan ja sanoi: :T^ ^ ^ ^ J ^
«Kyim-se on siUä lailla tyttö, etfijr J Olin i l
nun^on hankittava itsellesi toinen ^ itisanoiv;
to. En minä siedä tuollaista!" j f ain hai
"Niin, niin'VJiätäili h m einäd^,| stahuold
"on se •kummallista, kuinka
niin heikko; Etkö sinä millään
Ilta itseäsi ja asettautua elainäaa^^'- J
nollisen nuoren tytön tavalla.
Epätoivoisen raivon puuskassal|
na itkuun tyrskähtäen 5i^•alsi ksps-,,
sä ja aikoi kiireesti lähteä yön s^^;
mutta ovella pappa Brown tarttui
käsivarte^ ja sanoi tiukasti:
ii
aamulla
puoleen hän jatkoi:'Hanki
asunto, kyllä sinä sen pian löy^^
'Kyllä minä teen sen, Helen-,
nytAuin rauhassa jäsehittyas»;'^^^^^
rankhiltija^päätös itsesi suhteen
Mrs. Broms-sydämellisen osanotto-,
: -. Jatkuu.
^Et sinä nyt yöllä mene tnig^ Q^^
nulla vasta." Ja kääntyen ^ ^ ^ i
3leen hän jatkoi: 'Hanki sina^^i ^| Ja
3. Kuinl
ja tahi V
'Mii, K
IjHut. Oli,
' öjoneen
^j® ^'asta
^aikomui
vainii
ai
^Jastaj^
iai matk
osr 'smim^^' tiirassa, ^.. ^'"^^"^ .
aaItDili.jo
^ lahti
niinut
aiatkan
f Hyksin