Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 12, 1951

              nnienea
^ Singapore .'V
»tuoUeitfeZ-uuretmaär:!''
r-demunima-ineraaleja.
n tunnet,^;.'
stkoiisteellä'
opeasta ja;'
maftöja^E:
lit^uutyönsc'
»inapenkti,
laita tavaioiö
utatie. ]iz}
ja'Safiireja!
eririiiehiilet
kiiitenkinih'
; -jälkeliifettl
jt, inalajit k
Ikiioilfe;'
t-]o neljSaiiL^
täiin8 aartaj
oöpptaläbLvi
iipaähtatiiil
•vin-iasittaiij
lenen asteet
avat^''sade2i;
itystä. • j
) .eurooppahrj
aniapuutaij
iön, varsinfe:.
aa. 'Kuumi
oille, Ranfej
i-uosisadaDp:,
ia huviloita.
ien astKDf-j
sineen, retk^
issa V. I755l'i
m AlanloE^^
Amiensini«^l
1 hallintoon, j
bi, kuDiifö'1
n tyranmn!^
3rittiläinen
ja viisik}-®^ (
,n vastuu>3-j
a olevalle ^-^
i iinaakunti^:,'
iginhallit^Si".
ustaa koi!!5-|
jouluja- tirr,
!tty niidtfiS
llantilaisft^i
loiksi. !
« o 4 H « «
iXS Englannin ja samalla koko
;^ilmankinallisuuden originel-i|,
ia ja rarikkä-lmpiä kirjalijahaämo-i
puolalaissyntyinen Joseph Conrad,
•3 uralle kirjallisuudenhistoria voi
•taa vain aniharvoja vertaUukohtia.
änen ilmestymisensä kirjaUisuuteen
ydultaan poikkeuksellinen, mutta
jttä hän pystyi saavuttamaan sen
lan. mikä hänelle nyt on yksimieli-
1 annettu, tuntuu usein milteipä us-attomalta.
Ei ole niinkään taval-
: että puolalainen merikapteeni joka
(einpä sattumalta joutuu Englan-iosaamatta
edes maan kieltä joita-iavallisimpia
sanoja lukuunottamat-
Tiuutamassa vuodessa saavuttaa ase-j
englantilaisena kirjailijana ja anai-b
<vielä eräänä harvoista englannin-
3n ja sen t^TliHisen ilmaisun suuris-lestareista!
'yseph Conradin alkuperäinen nimi
Teodor Josef Konrad Nalecs K<^-
Wski — nimi, joka kuului !Puolan
Setuimpiin ja vanhimpiin. Isä, Apol-
{orzeniowski, oli loistava, maan asi-n
paljonkin vaikuttanut patricotti,
1 mm. näjtteli huomattavaa ösaa
b-luvun 'Puolan valtiollisissa itse-ijTiiisp>
Tkimyksissä. Teodor Josef
iyi Ukrainassa v. 1857, ja suvun kä-ksen
mukaan hänet oli jo syntymäs-i
saakka predestinoitu jatkamaan si-
•otilaiden ja valtiomiesten pitkää rir^
1 joka sekä isän että äidin puolei-
3 perheissä ulotti juurensa syvälle
)lan historiaan,
astoin kaikkia odotuksia Josef, joka
/arsin varhain oli jään5rt orvoksi, va-j
kuitenkin vastustamattoman halun
bana merimiehen vaarallisen ja epä-nian
ammatin. Lähdettyään 17-vuo-ina
kotoaan hän sitten parihkymme-
I \nioden ajan purjehti maailman me-
'milloin Ranskan, milloin Englannin
jppalaivastoissa aina kaukaisinta tro-ikia.
Kongoa ja Tyynen meren saa-loja
myöten [viettäen elämää, joka oli
i karua että vaarallista, mutta sa-
Jla seikkailu rikasta ja eksoottisen vä-ästä.
Hän oppi tuntemaan kirjallisuu­te
siihen saakka täysin vieraina py-ieiden
kansojen elämää, tapoja ja
)nnetta ja hänen käsityksensä univer-ilisista
elämänilmiöistä avartuivat ja
Venivät. -
.Muistelmissaan Conrad 'on myöhem-n
kertonut, että ellei eräs hänen tro-piJsa
saamansa kohtalokas sairaus
pi kerran pakottanut häntä jäämään
.idemmäksi aikaa Lontooseen, hänestä
^^ties ei milloinkaan olisi tullut kirjai-
L>iientääkseen pitkää, yksitoik-ll^^
v^i käynyttä aikaansa hän eräänä
!-\and ryhtyi merkitsemään muisto­in
paperille. Xäihin aikoihin hän oli
I "''^riia vuosia purjehtinut englanti-l^
bsa laivoissa sekä oleskellut useaan
ffJeen Englannissa, jonka hän hen-nyt,
hänen omaksikin suureksi häm­mästyksekseen
julkaisi sen.
Joseph Conradin — minkä kirjailija-nimen
häia englantilaista lukijakimtaan-sa
silmälläpitäen oli oniiaksunut — elä­mä
kääntyi tämän tapauksen jälkeen
kokonaan uusille urille. Ennen pitkää
hänen oli useistakin syistä kokonaan
luovuttava merielämästä; siihen pakot­tivat
sekä heikentynyt terveys että per­he,
jonka han Englannissa oli muodos­tanut.
Koitti päivä, jolloin hän yht'-
äkkiä havaitsi kirjoittamisen olevan ai­noana
keinona jäljellä itsensä ja per­heensä
elättämiseksi.
Nyt ilmestyivät lyhyin väliajoin ne
teokset, jotka vihdoin, monien petty­mysten
jälkeen, loiivät hä,nelle maail­manmaineen.
Suuri yleisö pysyi kauan
vieraana Conradin taiteelle, häntä pi­dettiin
liian raskaana, liian filosofisena,
ja emien kaikkea hänet leimattiin ai­van
liian yksipuolisesti pelkästään me-rikirjaiiijaksi
— seikka, jota Conrad it­se
milloinkaan ei voinut hyväksyä. To­sin
on sanottava, että useimmat Conra­din
teoksista tavalla tai toisella liitty­vät
mereen ja merielämään, ainoaan elä­mänmuotoon,
jonka hän todella pohji­aan
myöten tunsi ja jota hän rakasti,
eivätkä sellaiset romaanit kuin "Tai­fuuni",
"Narcissuksen neekeri", "Nos-tromo"
jne. suinkaan olleet omiaan pois­tamaan
tätä rajoittunutta luokitusta.
Kuitenkin meri ja eksoottiset seudut
muodostavat Conradin teoksissa vain
taustan, kehyksen sille, mikä niissä to­della
on tärkeintä ja oleellisinta: Ihmi­selle,
koko kirjavalle ihmiselämälle, jon­ka
ytimeen hänen terävä katseensa on
pyrkinyt tunkeutumaan. Ulkonaiset ta­pahtumat
ovat vain pintakuöhua, ja
Conrad näkee syvälle niiden alle eritel­len
ja analysoiden niiden merkitystä.
Jos Conrad olisi halunnut saavuttaa
populariteettia, hän olisi he!p(^ti voinut
antaa suurelle yleisölle sellaista, mitä
se mielellään olisi lukenut: vauhdikkai­ta,
tapahtumariid:aita, eksoottisia ^ik-kailuromaaneja.
Conrad säilytti kuiten­kin
aina sekä taiteelliset että eetilliset
päämääränsä korkealla. •— Hänen ohje­nuoranaan
oli tinkimätön totuudenetsin­tä,
joka pakotti hänet näkemään elä­män
kaikessa armottomuudessaan avoi-aiiin
silmin, ja inhimillinen kärsimys on
viime kädessä Conradin jokaisen teok­sen
pääteemana. LTseimmat hänen hen­kilönsä
ovat onnettomia, elämässään ta­valla
tai toisella raiteiltaan joutuneita
yksilöitä — he joko täydellisesti epä­onnistuvat
pyrinnöissään tai jos he on­nistuvat,
heidän on maksettava menes­tyksensä
epäinhimillisin ponnistuksin.
Tämä täydellinen illusiottbmuus on ken­ties
jossakin määrin sukua Anatole
Erancelle — samoin kuin France näkee
Conradkin selvästi ihmiskunnan koko
keskinkertaisuuden, seins narrimaisuuden
ja teeskentelyn. Ja kuitenkin: Conradin
teokset eivät suinkaan saamaa apatian,
toivottomuuden, epätoivon synkkää <^
pia. Hänen ehdoton totuudenrakkauten­sa
pakotti hänet kuvaamaan asiat sel­laisina
kuin hän ne näki — vieläpä
usein naturalistisen pikkutarkasti —
mutta icaiken yläpucrfella on sittenkin
ax^ara, lämmin humaanisuus ja inhimil­linen
jmmärtämys. Sellaiset henkilö­hahmot
kuin esim, "The End of the
Tether' (Kahleiden mitta) — teok^n
kapteeni \\Tialley todistavat hänen us­kostaan
ihmissielun ikuiseen pyrkimyk­seen,
sen kykyyn tuntea ylevää epait-sekkyy-
ttä ja sääliä, pyyteetöntä rak­kautta
ja uhrimieltä. Kaikesta pessimis­mistään
ja iroonisuudestaankin huoli­matta
Conrad tunsi rajatonta myötätun­toa
ihmisiä^ja heidän pyrintö jään koh­taan.
Taiteilijan tehtävä ei ollut opet­taa
ihmisiä eikä tuomita heitä, vaan
^nmmärtää ja antaa anteeksi!
Kuollessaan v. 1924 Conrad oli jo
ehtinyt saavuttaa A^arman aseman eng­lantilaisen
kirjallisuuden klassikoiden
joukossa, ja hänen merkityksensä ja ar­vonantonsa
on sen jälkeen \^iä lisään-tjTiyt.
Suomalaiselle lukijakunnalla ovat
hänen teoksensa tähän mennessä jää­neet
vielä valitettavan vieraiksi, eikä
niistä tiettävästi toistaiseksi ole suomen­nettu
muita kuin "Lordi Jim" ja "N^ar-cissuksen
neekeri". Toivottavaa kuiten­kin
on, että hän meilläkin saaviittaisi
kirjallisuudenystä\'ien joukossa sen ase­man,
jonka hän todella tutustumisen
arvoisena kirjailijana ansaitsee.
^x;':-'. :'-:^-i'y'!::i^^^^'-'^->i^.:^ :'•'.•••>
'o^rnim^hf^, valinnut uudeksi kotimaak-
.•lon saaDitf;[; joten hän suurin piirtein oli op-
" ^"^''i^i f ^'"^^^^^"^aan t ä t ä meren ja meri-sania
••i<Y:)i voimakasta ja vivahdusrikasta
ri Suuren-; i Tästä satunnaisesta, vain ajan-toleinaiö^^
f , ^^«eeksi kerran aloitetusta kirjoitel-
^senraacct^i-"l'i i^f-^^^ aalikkooii vväähhitift^ellllAenn kehkeytyä'Con-
»liatoisUt:;, ensimmäinen romaani, «Almaye-
•ndibins^;; , f hulluus'-, jota hän kirjoitti viiden
^ oh C^:, i f f ajan, osaksi merellä; jomie käsi-edeHeen^^
l iC^.^^ seurasi hänen mi&anaan,
KC^ Lontoossa. Ja huhtikuussa
minsHBr^^ J| ^ c r ä s lontoolainen kustantaja," jolle
1 fl'^ ^'»tJnoituksensa oK l^että-
TäUcisen putouksen alla Beaver-joessa olevan E^gmia-padonlufna Fleshertmissa
ra
Kirj. SOHVI
'KAUPUNtGIN ulkopuolella pienessä
tuA^assa asuivat Janne ja Miina. Sellai­nen
se oli vain köyhän mökki, mutta
olihan paikka, JQta sai sanoa kodiksi ei­kä
siellä kukaan Mirinnyt kun naapu­riakaan
ei ollut heti aidan takana. Mo­lemmat
he kävivät päivisin sahalla työs­sä.
Matka oli pitkä, jo aamupimeässä
oli lähdettävä ja pimeä oli taas palates»
sa. Ei siinä paljoa muusta ehtinyt eikä
jaksanut huolehtia, hyvä kun sai tupa­sen
lämpimäksi, syödäkseen ja sitten
olikin jo kiire nukkumaan, että aamulla
jaksoi nousta ylös. Sellaista se oli ollut
jo vniosia niinkauan kuin muistaa jaksoi
ja sellaisena se elämä kai jatkuisi niin­kauan
kun pysyisi senverran tervee­nä,
että pääsi sängystä ylös. Särky
usein vaivasi jäseniä ettei tahtonut yöllä
saada unta, mutta kun aamulla tuli j^lös-nousun
aika niin kaikki meni tavalliseen
tuttuun tapaan.
Oli kai joku saanut päähänsä, että
Jannella olisi rahaa, jota säilyttää mö­kissään.
Niinpä eräänä päivänä pa­lattuaan
työstään he tapasivat lukon ri­kottuna
ja kaikki paikat myllättyinä se­kaisin.
Mutta kun mitään ei oltu vie­ty
niin mitäpä siitä turhaa ääntä pi­tää,
laittoivat vain uuden lukon oveen.
Jannella oli omat epäilyn.sä. Tutta­ville
hän naureskeli että 'olipas hyvä
onni kun rahat säilyivät. Pöytäliinan
alla oli nytkin niin paljon, että sen ta­kia
olisi kyllä kannattanut tulla. En­kä
minä muualla rahojani pidäkään".
Kun hän oli varma että oli tarpeeksi laa­jalle
levittänyt tätä juttua, alkoi hän
varustautua uuden vierailun varalta.
Joltakin naapuriltaan sai lainaksi am­puma-
aseen ja sen hän kiinnitti perä­seinään
katonrajaan, sekä latasi ja veti
langan niin. että jos asiasta tietämätön
avaa oven niin ase laukeaa juuri oveen
päin.
Kauan ei heidän tarvinnutkaan vie­railua
odottaa. Jo kaukaa näkyi, että
käyty oli taas kylässä, mutta tuskin hy­vänä
pidetty. Ovi oli selällään ja lu­messa
näkyi verisiä jälkiä jotka meni­vät
poispäin. "Xo ei ainakaan kuol­lut
ole koska karkuun pääsi', ajatteli
Janne. Kiireesti hän piilotti aseen ja
kaikki tekemänsä ansat. Sitten katseli
ympärilleen. Ei ollut varas tälläker-taa
päässyt kynnystä pitemmälle- "Hy­vä
näinkin, nytpä säänkin tietää kuka
meillä silloin vierailee kun ei olla koto­na."
•Nyt hän ilmoitti asiasta poliisille.
Helposti varas saatiinlkiinni jalkaan am-