1951-05-12-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
' J • ' Jatkoa. XII Kohtalo Jo-JGutti leikkfään H''iejiaii kanssa. Tuskin oli hän päässyt rrun-kään se]\itte]yn alkuunkaan kun Mrs. Brc.-vvn jälleen koputti ovelle ja ojensi här^-elie kirjeen; , '•''Huon•J2^in tän-än t u o l i . i yleinen p O £ - I i n _ ; U U . - i J ? : ' . i _.w ^ V ^ - J j . ^ i - ij Xiihkcä--ii repäi-?] Ht!e:)a kiijeen au.-ii ja huorr.h.:: ez'.'d .'i oU^ctils. ja s j s i i d irivöf-kiri kymn^.trn^n o : . ' . - a r i n sfte.in. p c r l v a p i * } HeltTiiiT/ k ä d e s s ä k r ? ^^an k i : "Rakas Holen. — CVJir^r i . ; ^ : j n e n t ä v ä p/lkäHe l i ^ k t ^ • a i k a i l e , j i - i a r .> ) a a n e^kä va> t a p a r in k . - ! u k a i i L f r ^ c k t - • li:a. j a k o s k a irijin-L?]ia o n niin k i ^ r e e:tii cn n r o i e n ä ä t a v a t a s i n : j a , n i i n pKXlin k r - j o i t t a a -sinulle s^r^n, n^ikä oiisi pitinyi jo viime k e r r a i l l a sanca^ -että mijiä e n s a a - lujtkaan järj-crstelyks! asioita yhteistn - t<wonin~i€ fniL^kaan, jcien sin-jn c n JDsra^- : U tehdä se, mistä t i i t t a v u u t e m n R e a l u s - •; fa'mainitsit,' nimittäin kirjoittaa i:oti;?i • ja .pyytää iöaikärahat.' sillä ei, sJniista, taida <c>l]a'tämän niaan . . . (seurasi epä- ««Iviä ylivetoja); Saat vaiTnaan rahat kuukauden sisällä, .joten -emme ikävä kyllä enää tapaa t-plsiajnme. Siis onnea nr.alkalleya; ^ttfen yhä .edelleen-elä-_ iTiäsi tiellä..-— Sinun,-Joe.;' Helenalta' pistosi "kirje lattialle. Tarraa-. nyt oli siis Itikin loppoil. Hänet oli alunperin . 1arko;ituk'5®}lisesti ,i;>'^tetty ja . sen kehtasi'tdidä.-Joe\--.valehdella» ja valehddiavka-iken-aikaajsSiiuriTnman yal- - Ifeen viimeisenä, ja sitten* toimittaäi hä- . n*t Suomeeji . . . •Helenaa alkoi Ta^u^tuttaa. (Hän-re-. . 8)1 '];irjfen •.kappaleikd luukusta 3la5ftro5kalä|ää ; |>autuaks<ee|i .siten jogtalciri. ilkeätä: • 'KäveHen. kiihkeästif-^ pie- ^ : mn jhupneensa JatU4^ar3tiän^elle alkcHl se-leta mit^ häh kaiicensuh^ • • Itee: hä^n me^ ^frs. S T ^ lcert<kk häi^He:käikrä^ l^^R^k-, si i4?QkiiB^'TO hän tode^^-^^ . lunisa, • ett% hän ö^^^ ja. . ta-pyit:^ he^äh~ t^loiideU^ jtukeaan^ •Ja JOS t«o nainen qn todellinen-nainen, aiin hän vairoaaft^h^^^ synkän. tulOTaisuutensalie^ Häh kiirehti' Mrs. Brownin luo ja pyysi saada Smithieh yk?i^yistaioh osoitteen, koska hän sen brenaa? tietää. - "Se on^Wooh^rtii k katsotaanpa- os^itekttjasta-numeroii ^sanoi Mrs. Brown, ja pian sai Öelena kirjoittaa osoittjfienmm^ 'vielä matkaohjeenkin. Helena^ kiirehti ulos jal alkoi vinhasti kävellä pääsnäärä^sä.; Matka pU aika pitkä. Miitta viintein; liän oli tuolla leyeällä pistokadulla ja alkoi seurailla numeroita, kunnes >ii-meih seisoi etsimänsä talon kohdalla. Keskikokoinen kaunis talo näytti olevan. Sydän takoi tavallista kiihkeämmin hänen noustessa raput ja tullessa ovelle. Hän soitti ovikelloa ja ovelle tuli nuori nainen, nähtä\'ästi palvelija. ''^Saisinko ta^vata Äfrs. SmithJa?" k y syi Helena. «Ehkä, Odottakaa \ ^ n . " Hetken perästä ilmestyi ovelle pitkä, laiha ja h\Tin kylmän näköinen harmaapäinen nainen. Helena tunsi jo epäröintiä, mutta hän rohkaisi itseään j a sai sa-nuitun haa\'an takia. Kovasti oli surkeana, että kun hän ov^n avasi ja jalkansa pisti sisäpuolelle nun heti joku ampui. Ei ollut aikaa jäädä katselemaan ketä siellä oli ettei saisi enempää kuulia. Poliisit asiaa tutkivat, mut-tA kun mitään epäilj-ttävää ei löytj-n^^t, varas ei ollut nähnjt nntään ja Janne ©li Miinansa kanssa työs^ niinkuin aina. ennenkin sekä. oUvati aaipumisesta^aivan t»etämättÖ33uä, Jiiin eihän siitä ^sehiia; saatu. : Janne laittor. taas mTe^ u«- . dea-liikon-ja-.-hynij-ili itsek^sn-, että tus-iin- nyt iaikaan seJisiUirtulee, munilla kei- Liekille kli-joitianut AKU PÄIVIÖ. notuksi:' "Mrs. Smith, sa'-;inko pLihua teilk •£.;ia.-:lii; asiasta?" Aainen loi häneen tuikeita arv-osiele- ^ibr^äyksiä tnnenkuin kehoitii astu-j- ii.iän, jossa-Helena heti alkoi tci- ^^-a ediltapäin ajattelemansa selcstuk-s:: i. Silnijit suurina ja vifcanilrneisinä k;:unteii nainen Helenan piihetti ja aina ::t:.:£van pysähdykicn tullfssa sanoi käs- •r.t »a^-!. Helena jatkoi ktinnes tuli k'ppi:vaaii-rnikseensa, jonka j/än sa]:oi niin vftca- 'vaill elia naisen layLyisi, ottaa, se hiio-cpoön. . Mutta nyt •Jhän- k n ali. pi:re-van •kyJriTiäsitl:, . , ' *'Vai niin, tyttti. Oletteko tiicn keksi-pyt kiristy^tarkoituksessa?" Nyt Hflena muisti Joen kirjeen j a oikein vihlaisi .katumus että.hän -oli sen .'repinyt-ja heittä3i>l roskiin, .•olisihan £« •oli ut; suora todistus heidän'. yhteyksis- ,. tään..öS?yt; hän voi yai^h^ • , " E i ; kyllä -minä- puhun totta;" .•''No.sitten te olette hävyttöniän jul- ;keä, kun tulette, tuota'kertomaan ja Aie- . "lä.rjotakin vaatimaan sen jälkeen kun • olette :vietellyt .imiehehi pettä mi-nuti'^' ' "Vjetellyt! . . . Micut. on vietelty ja -hä^r^ltöiiiästi petetty! Ja uskokaa se,, -.että minä".tulen.yaatiniaan hyvitystä!" Helena käihtyjieenä huusi; niin että pal-vdija näyttäytyi ovella. Mrs. Sihith-liyiiJikasi. ovelle; avasi sen ja karjui: \ -• •"Ulos«siitä;.^ Ulps.l. Älkääkä-koskaan näyttäytykö ofveliani eikä koko kaduUäl ';Ulosl^'^>^V,•.:^:Vj^^ '• ;;>"-'-;/^ ••':„•, OEfeleha tuli ka*^ulle kuin pieksetty koira. Hänelle oli'käy'Jiyt aivan päinvastoin- kuin oli luullut; Rykemsikö hän enää:^ millään: tavalla^ puolustamaan itseään- ja initään \'aatimaan, vai oliko hän^ alistuttava ja piidouduttava kärsimään kohtalonsa. Siltä häytti. Hän oli suurempia sai tehdä mitä tahtoi, aivan kuten Reeta raukalle ennen siellä vianhassa maassa • • • Palattuaan hän kertoi Mrs. BrowniUe kaiken ja sai osakse&n hänen säälivän myötätuntonsa. Ei hänkään uskonut että köyhän tyttö voisi mitään pakolla aikaan saada, p^mmassa tapauksessa voisi joutua itse ^?ytetyksi. IRLähalla on "tai\'aallinen voima" ja sillä saa asianajajia kaikkiin juoniin; "Tyttö parka, sinun on vanistaudtit-tava kärsimään kohtalosi; Ryhdy tarmolla johonkin työhön ja ^ännölliseen elämään, niin kyllä kaikesta ivielä selviydyt, A^aikka vaikeuksien läpi sinun on tai\^lettava", puheli tuo äidillinen nainen. "Mutta kun nunä en ole oppinut juuri mihinkään kunnolliseen työhön", vaikerteli Helena. Mrs, Brovm ihmetteli sitä, mutta kun kuuli Helenan selityksen siihen omituiseen seikkaan, niin sanoi: "Kyllä niitä sentään on sellaisiakin töitä joihin joka nainen pystyy, esimer-kiksil astianpesuun. Minä hankin ensi aluksi sellaisen paikan jostakin siististä ra\intolasta. Sitten (myöhemmin voit katsoa jotakin muuta, jos s^n f>idät huonona." Helena kiitti ja- lupasi yrittää sitä, ajatellen, eitä hi3am täytyy, tosiaankin nii!E:kuanlalliselIaita\^atd«msa huolehtia ..elässästään -tistä= lihtiea. ~ •. - - • ^ iHelenalk oli lö>iinyt-h^ti-ty:«^kka •a kä? Sf is 02 ensimmäistä päivää hikoil- IrT: höyryävän pesualtaan ääressä, johon' tuotiin astioita yhtä niittää. L-omahet-kfä ei näyttänyt tulevan juuri ollenkaan j a työ oli sellaista ettei siinä voinut; edes raiLhaiiisesti ajatella, vnlahti vain n:ielessa joitakin sekavia kuvia; niinkuin i;ek.in. että hänen paikkansa olisi ennemminkin tuolla noiden siististi puettujen tarjoiiijain joukossa ja tämä paikka kuuluisi jollekin vanhemmalle ja eh-l- ä run^alle naiselle, oikealle 'työnraata-j a i i e , . . . ^ .'• Y'/' . '7 Mutta mikä hänkään enää oli, vaikka - •c^i niin. nuori — hänhän oli,,vain •'i.ut--.- k a " , niinkuin Sami -oli. sanoniit. .Olisiko-rr. itään.tällaisia voinut ennen kotona ku- • vitellakaan? Mahdotonta! . ! .- . Han-' hän kulutti aikansa miten tahtoi, kuten äitikin, tuo lihava nainen, joka enimm^^^ ajat, istu^eii keinutupHssa.. P a l ^ ^ tekivät kaikki työt, niin äidih^kuinjsäm-^ kin puolesta . j . Bäikka/ tuo terh^ka vanhapiikaj ^ikesta'juölehtir huoneessa kuin yä.ehpuoleliäkin. t-ie-rieekö hän ajatellut mitään "miehistä, kun ei olliit Mattiakaan laskenut aittaansa . , .j Tuhsikq hänestäkin "joskus seiläiTien — tai ei sellaistakaan, hähhäh voi rakastaa kukaan.; Tällaisten ajatusten v a f e ' niasi kävele^-änsä katua il^,, raa, unohtaneena sen •^^'2'' liikkeellä. Nyt häa köii^sT^l ^ sa siihen, mutta turhaa.n ei näkynyt huoneiden 4 5 ^ -^ sia. Hänen laytji paista njv, neen laKaism entiseen asmit.ojr, aidoittaa se Mrs. Bro^ailje. :^"No, ole Aielä täir.ä v^V ja; jos et huomennakaan'iiuaj:^^ niin vietä sitten yö ^.eidänbJ' alhaalla , sanoi taas tuö . - .J namen . Mutta surullisten Ja ahdisTv-v' tusten vallassa ei Helenan ai:%at-mitenkään kuluvan • h u G n ^ ^ f • nen täyt\-: lahteä ulcs ja ti7\J-taas etsimään unhoitiisia si^e-' toisiakin sen etsijöitä oli ^-^jv*" oli vain "lutka"! Surkeaa!'"^ Mutta> eikö hän voisi vielä kohota — hänen ; _ tcjy-^yy kohtota! . . . . , Nuo ajatuksen .katkelmat^yaiyas^^^ häntä kuin' painajaiset .kaiken ,pä^^^ } mutta- olivat ne hyviä siitä, että. aika v kului paremmin eikä tuo kiusaliini^in ve-; denja ilman kuumuus niin vaivannmt. Päättyi - viimeinldn ehsiixmiäinen-t^^^^ .päivä, ja häp sai :;lähteä.kortteeriinsa:" Vaatteet tuntuiyat k<steUtar ja?;?^^ . hän oli, mutta olipa tullut tienatuksi , omalla työllä ruoka ja dollari rahaa. Se , tuntui joltakin: Viikon kuluttua; hänel-, lä olisi jo seitsemän^oUaria ja kuukau- .denkUluttiiaigiin'paljon . . ; Entä vuo-; den kuluttiiä — siUoin hän jättäisi pesu- j altaan.. . . Mutta kestäisikö hän sii-. hen asti?, i . . . . ^ Päästyään huoneeseensa hän vaihtoi vaatteet ja heittäytyi sänkyyn lepää-, mään. Se tuntui nyt niin^uloi^elta että ajatuksetkin valostuivat.; Hän aivan unohti tödelKsen tilansa ja-ktsvittfeli jo. rikkaasta omasta kodista palvelijoineen. ja kaikkine hy\n^ksineen. TSonäni ikes- . kcytti Mrs. BTOwnin oveen koputus ja, sisään astuminen. <Han näj^ti vähän huolestuneelta ja kysäistyin kuinka Helenan päivä oli mennyt alkoi: "Kuulehan nyt Hefön^ kun itse 'Mrs. Smith soitti tänne jä sanoi, että huone 36 on vapautettava sen nykyiseltä; asukkaalta jos mahdollista heti ja sitten ilmoitettava hänelle; Sinun lienee siis hankittava itsellesi huone jostakin muualta, onhan niitä tä.«;sä\Tnpäristössä saatavana.*" N\i: Helena ymmärsi, että Joen kanssa oli tehty koko selvrt\'s ja tämä oli tulos. Olipa Joe niin raukka mieheksi, ettei sitä voisi uskoa. Ei selittänyt mitään, vaan niin pakeni . . . meni "liike-imatkoille"! . . . Helenaa taas arvan r a i vostutti. ''Hyvä on, minä koetan etsiä huo-käksi. pulloa, liaani 'Mutta •seuraus oli, e : jtiencnssa:; asteli horjahdellen a£ \ kohden ja heittäytyi vaatepää]];^ k y y n s ä . . . . \ I • A b u l l a häh oli vähän kurjaa;' ; hossa, :mutta ^'^.^^^^^ kuiteiikiar .;työhöi^V muu ei.nytauttauä. S ' hän/ että-oli taas- jo edellisenäSfe : mälaan tultuaan-.katsellut,- eliö; mies 'taa,S" tulisi pyrkimään häis, •raairja tarjoaisi suojelustaan,mc' •kä lienee"bilutki ' ^ättiöhutVJhänee^^^ ei kiinniKtty L . -häii-sär ykgiLr laistako tulisi jatkumaan — li:' B>rt olr men^^ vetovöii •" '.'• - • • • •-- •' '-. • -\% •- P^yä, 'yärsihkin aamupuoli m \ Iistä vaikeampi, vaikka nyt jo^ auttoi .työhön tottumus. 'Hänbii^ päätti, 'että" tänä iltäda Eän eid' kapaikldaan^;. koska: hänen täyt^fj turyautua Mrs^ Brownin tarjoami:' j . paikkaani..jniinv •-tuntin huö^ ^ >... Niin käciikio.; ..^ifs. -Brown cHp dist^nut; hänen huoneensa ja ML" J:|A ^rtai :|^ysyä, < i l tulft^ jf^okcon . ^jfmainitse' ')'^5e5t3 ma to loivat 1 •.'4)'!.' ^ jii purtti \ sen väli i paljoni Il kuului Isaa se ] •i % mikä r lir Iälle puo \. luri siiii itimassa a.riem ll8-vuöt ,iiin toi jten yhti [•|'|a .ajoivj •jiä kysy ^.|| .tiesin .1 S k i y k s ' •jn näin * iltana iiiit'5iim-vai Jä;k" Aur n ranta< Ame ajatus si voinu 0 eteenp )ikävää |5t'i ja ra a) .odo] ette jiileheen. , ... . jkuun 21 sän^?l -kuntoon, uutta asukasta1 ^^^g^^j^ seka-^en^l'Helenan',tav^^^ jjgjij ] ^^is!in^"::3^ Helena viettBrjj' y^.^^ perhee.n.. jäsenten kanssa ja sjtteiij •".kuä, •,>^&ä.;:-til^pm vaqratiiia?| teolla. Seur-aavanä,aamuna hänior', vähäji\^reippaarnpana ejitiseen tyc , kunnes le. Tiesii ta, sillä Itavattu fain sisai M«tta kobn^^ iltana> Helerr'jne viera pasi; entinen-iinielitel^^^ ja häip^ ' lesuuri; sa. i tehtiin. I neen", l^n sanoi valmistuen lähtöön. *'Mrs. Smithin ja Joen pitää saada tämä huone haltuunsa mumaman tunnin sisällä!", • "Ovatkokaikkimiehiet roistoja; joiden ^ kelkkaan minä joudun?" hän ajatteli ntHiines^än. ~ o*'Säiöi oli roisto. Mutta' ' -olinko^^naim' rehellinea-lä3itk^äni--:hänen • -anhtkaasisa!:-::^i.'.~ ;^futta-.oiiko'J©ekin.-" roisto tai miiutenk^ s^^ ^sst^fe^ttä ti^ee -^tiiiitaisten timfei- Pikkuisen otettuaan hän ottlvieC^;!, M: kuisen,.Usää:-ja:käyi- taas niin. e l f i l Ä |esinäi-iJ puolen yön\ lähettyvillä komptiroi.^, ^ toonsa. .Nyt jo pappa Bravrn f!^'[ Usymy^i asiaan ja sanoi: :T^ ^ ^ ^ J ^ «Kyim-se on siUä lailla tyttö, etfijr J Olin i l nun^on hankittava itsellesi toinen ^ itisanoiv; to. En minä siedä tuollaista!" j f ain hai "Niin, niin'VJiätäili h m einäd^,| stahuold "on se •kummallista, kuinka niin heikko; Etkö sinä millään Ilta itseäsi ja asettautua elainäaa^^'- J nollisen nuoren tytön tavalla. Epätoivoisen raivon puuskassal| na itkuun tyrskähtäen 5i^•alsi ksps-,, sä ja aikoi kiireesti lähteä yön s^^; mutta ovella pappa Brown tarttui käsivarte^ ja sanoi tiukasti: ii aamulla puoleen hän jatkoi:'Hanki asunto, kyllä sinä sen pian löy^^ 'Kyllä minä teen sen, Helen-, nytAuin rauhassa jäsehittyas»;'^^^^^ rankhiltija^päätös itsesi suhteen Mrs. Broms-sydämellisen osanotto-, : -. Jatkuu. ^Et sinä nyt yöllä mene tnig^ Q^^ nulla vasta." Ja kääntyen ^ ^ ^ i 3leen hän jatkoi: 'Hanki sina^^i ^| Ja 3. Kuinl ja tahi V 'Mii, K IjHut. Oli, ' öjoneen ^j® ^'asta ^aikomui vainii ai ^Jastaj^ iai matk osr 'smim^^' tiirassa, ^.. ^'"^^"^ . aaItDili.jo ^ lahti niinut aiatkan f Hyksin
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 12, 1951 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1951-05-12 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki510512 |
Description
Title | 1951-05-12-04 |
OCR text |
' J • ' Jatkoa.
XII
Kohtalo Jo-JGutti leikkfään H''iejiaii
kanssa. Tuskin oli hän päässyt rrun-kään
se]\itte]yn alkuunkaan kun Mrs.
Brc.-vvn jälleen koputti ovelle ja ojensi
här^-elie kirjeen; ,
'•''Huon•J2^in tän-än t u o l i . i yleinen p O £ -
I i n _ ; U U . - i J ? : ' . i _.w ^ V ^ - J j . ^ i - ij
Xiihkcä--ii repäi-?] Ht!e:)a kiijeen au.-ii
ja huorr.h.:: ez'.'d .'i oU^ctils. ja s j s i i d
irivöf-kiri kymn^.trn^n o : . ' . - a r i n sfte.in.
p c r l v a p i * } HeltTiiiT/ k ä d e s s ä k r ? ^^an
k i :
"Rakas Holen. — CVJir^r i . ; ^ :
j n e n t ä v ä p/lkäHe l i ^ k t ^ • a i k a i l e , j i - i a r .>
) a a n e^kä va> t a p a r in k . - ! u k a i i L f r ^ c k t -
• li:a. j a k o s k a irijin-L?]ia o n niin k i ^ r e e:tii
cn n r o i e n ä ä t a v a t a s i n : j a , n i i n pKXlin k r -
j o i t t a a -sinulle s^r^n, n^ikä oiisi pitinyi jo
viime k e r r a i l l a sanca^ -että mijiä e n s a a -
lujtkaan järj-crstelyks! asioita yhteistn
- t |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-05-12-04