Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 23, 1946

              &va 10 L A i ; A N T A ] ^ A , . H i E L M I K T J 0 N 23 PÄIVÄNÄ
AMERrKKASLAINENT elokuva­ohjaaja
käyttää (rmelellään. elo-
-kuyissaantuvausta perheestä, Jon­ka
Ike^uuteen >^täTdkiä <on laälkeutur
nu't arpajaisvoitto ikäärJkuin taivaas­ta.
Lufeeniälttoania hassutuksia ja
hullutuiksia seuraa, sillä totuushan
on, että useat ihmiset näyttävät ka­dottavan
järkensä, kun he aivan o-döttamHfa'
saävM l u u ^ ^ sum-man
rahaa. '
Sanotaan, että helposti saatu on
myös helposti tuhlattu. Ainakin, mi­käli
suuret arpajaisvoitot ovat ky-sessä,
pitää tämä väittäimä palkkan­sa.
Vain harvat ihmiset pystyvät
säilyttämään sielullisen tasapainonsa
tämänkaltaisten "onnellisten sattut-main"
jälkeen. Mutta sellaisiakin
on: Äskettäin voitti eräs vanha
rantalainen muori päävoiton, mil­joona
frangia, eräissä. rantalaisissa
arpajaisissa. Hän asui Bretagnessa
eikä lähtenyt Pariisiin voittoa nosta­maan,
ennenkuin oli saanut riiukaan-sa
sellaisen henkilön, joka tunsi Pa­riisin,
missä »eukko ei puolestaan Cios-
. kaan ennen ollut käynyt. Hän ei ha­lunnut
eksyä. Arpaijaistoimistossa
otti hän rahat vastaan aivan tyyne'nä
ja alhtoi ne rauhallisesti torilauk- '
kuunsa! Sanaakaan sanomatta as­tui
hän sitten ulos kadulle. Afeakin
hän säilytti tasapainonsa!
'Eräs viisas mies on sanonut, että
ihminen kyllä kestää onnettomuu­den
mutta ei onnea. Arpajaisvoitot
todistavat hänen väittämänsä oike­aksi
monessa tapauksessa. Arpajais­voitoista
on usein tullut saaiiUeen
vam harmia.
Maailmassa tuskin löytyj' taikaus*
koisempia ihmisiä kuin ne, jotka os­tavat
arpoja. Joskus on lapsen os­tettava
arpa, joskus laskevat he mu-
, tisiten seitsemään tai kolmeenltoista
arpoja valitessaan, jotus on arpa-numeroiden
summan oltava määrät­ty
luku, jne. Voitaisiin kirjoittaa
paksuja teoksia näiden ihmisten tai-kauskoisuudesta.
Ihmeellistä vain.
on, että ne ihmiset, jotka ovatt voitta­neet,
eivät tavallisesti ole ryhtyneet
mihinkään taikalkeinoon arpoja os­taessaan.
On aivankuin joku ihmeel­linen
voima olisi pakottanut heidät
valitsemaan juuri sen arvan. Joskus
tuntuu siltä, kuin olisi jonkun käsi
tarttunut heidän käteensä ja pakot­tanut
heidät valitsemaan juuri sen
arvan, joka sitten voittaa.
Ennustajien ja kortistakaitsojien
luona juoksentelevat rhmiset k):sj^ät
tavallisesti, koska he voittavalt arpa­jaisissa
ja utelevat lisäksi, mikä ar­pa
\ioittaa. Kerrotaan, että . eräs
ranskalainen ennusta'janainen . osasi
arvata oikein voittavan arvan nume­ron
— mutta hänellä taisi olh. mah­dottoman
hyvä onni! Luonnollista­han
on, ettei voittoarpaa voi edeltä­päin
arvata. Johannes V€hlow, sak­salainen
astrologi, on könleman mu­kaan
keksinyt, että päävoitto lan­keaa
määrätyn sarjan puitteissa,
onutta turhaa olisi r\ihtyä tätä sarjaa
seuraamaan, sillä latehnilla on ai­noastaan
teoreettinen ar\'onsa.
Joskus on unilla suuri merkitys.
Maria de Recidevia, eräs espanjalai­nen
eukko, oli koko elämänsä a'jan
ostanut Espafljan valtioarpaijaisten
arpoja, muttei ollut kotaan voitta­nut
miltään. Päävoitto on usean
kymmen miljoonan mafkan ar\-oincn
— jos nyt enää pidetään koko arpa-jatsiäkaan?
Niin naki eukko sitten
eräänä yÖnä unta, että kahdeksan en- gaistuksensa: vähintään kuukauden
keliä laskeutui alas taivaasta hänen aresti. * '
luokseen ja jokaisella enketlillä i oli
seitsemän palmunoksaa kädessään.
Eukko käytti tämän jälkeen, viimei­set
rahansa ilmoitteluun. Hän tah­toi
kiihkeästi saada haltuunsa arvan
Tiumero 64, sillä hän oli kertonut en-
Odotitäessaaiivvene^ttä, joka veisi
hänet sotalaLvalle, lö>-si hän taskus­taan
sadan frangin setelin. Siinä oli­vat
viimeisst palkkarahat.
Rannalla oli aipojeranyj'jäh liike.
Hän astui sisään ja losti Ranskan
kelien lukumäärän niillä pahnunleh- valtioarpajaisten arvan n:o 888,509.
"^'ffiCTöEe^
Sattuma auttoi häntä, ja; hän sai
todellakin,numero 64:n käsiinsä. Ja;
— sille numeroMe lakesi päävoitto!
Eukko oli laskenut sekä päässään
että paperilla, että 7 kertaa 8 on 64.
Mutta 7 kertaa 8 ' on 561 Eukkoa
suojeli varmaan kaJkki maailman hy­vät
haltiattaret. Hän la t i väärin
oikealla/hetkellä.
. Ranskalainen Andre Bonvais osti
vuonna 1932 arvan eräissä suurissa
rantalaisissa arpaijaisissa. Hän oH
sangen riidanhaluinen^ mies ja ilkkui
aina tyhmille naapureilleen, jotka os--
tivat arpoja. Hän ei ollut kotaan
p'stanut arpaa. Sitten näki- hän e-räänä
yönä unessa miehen, joka i l ­moitti
hänelle, ettei hän kotaan
voittaisi arpajaisissa. Hän suuttui se­kä
osti heti ylös noustuaan elämänsä
ensimmäisen arvan — ja voitti pää­voiton!
Olemme jo maininneet, että jatkut
ihmiset kadottavat sielullisen tasa­painonsa
saadessaan päävoiton hal­tuunsa.
Helsingissä osui raha-arpa-jaTste
»' päävoitto jokin aika sitten
erääseen ravintolaan, missä kymmeJ-hen
tarjoilijatarta oli yhdessä ostanut
voittoarvan. Tytöt olivat kuuleman
mukaan herniostuneet aivan suunnil-"
taan saatuaan tiedon onnestaan: Eräs
paikallla käynyt kertoo, että ravinto­lan
keittiössä oli seteleitä hajallaan
siellä «täällä, tytöt olivat kirkuneet ja
olleet aivan hysteerisiä. Joku ystä­vällinen
henkilö oli saanut heidät lo­puksi
asettamaan rahat pankkiin,
mutta kuinka kauan ne siellä olivat,
ei tarina kerro.
, !^anskassa asuu Henri Doncieux-niminen'
mies, joka voisi kertoa jär­kyttäen
kertomuksen, aipaijaisvoi-tosta.
Hän oli pestautunut Ranskan lai­vastoon
ja palveli tavallisena mat-,
ruusina. Taanmikuussa 1935 sattui
hän myöhästymään kaksi vuorokaut-ta
lomaltaan. Xämä tapahtui Toulo-nin
sotasatamassa. Hän tiesi iran-
Rangaistus oli hieman kovempi
kuin hän oli odottanut. Häneit tuo­mittiin
kuukauden vankeusrangais­tukseen:
Puolet siitä oli suoritetta­va
tavallisessa siviiliyankilassa |ja
puolet sotilasvankilassa. Hän istui
ensin pari viJkkOa siAailiankilassa.
Kun hänet siirrettiin sotilasvänkilaan
tarjoutui hänelle tilaisuus hankkia
omalla ktrstannuksellaan itselleen
ruokaa läheiseltä torilta. Mutta
vaikka hän kuinka tarjosi arpaansa
pantiksi, ei kukaan antanut hänelle
luottoa. Hän yritti kaikkensa, mut­ta
epäonnistui. Viiinieisen kerran tä­mä
tapahtui tammikuun 2Ck,p:nä.
Kolme päivää myöhemmin toimitet­tiin
arvonta, ja hän voitti miljoonan
frangia.
Rangaistuksesta oli vielä kärsimät-'
tä kaksitoista vuorokautta. Ja sitten
oli vielä jäljell^ kolmetoista kuukaut­ta
palvelusaikaa, .kuten hänen sopi­muksessaan
määrättiin. Hän ei tie­tystikään
enää halunnut palata - ta-
. kaisin laivastoon ja koetti vapautua
sopimuksestaan. Meriministeriössä
ei kuitenkaan välitetty hänen har­taista
anomuksistaan ja hän P3*s>'i
edelleen halpana matruuisina. Lomal- ,
la oUessaan hän kyllä saattoi juhlia
hieman perusteellisemmin kilin en­nen,
mutta siinä olikin kaikki, mitä
hän miljoonasta frangista iloa sai ir­ti-
Kesäkuun 9 p:nä saapui laiva jäl­leen
Toulonin satamaan ja Doncieux
sai hieman lomaa. Hän päätti lähteä
syntynaäkyläänsä lyhyelle vierailulle.
]Mutta e3iän miljoonamies voinut ta­vallisena
matruusina rahojaan näy­tellä.
Hän ostikin sitten loistoauton,
mikä maksoi 250,000 frangia, otti
mukaansa kaksi kaunista nuorta
naista sekä erään toverinsa.
Aix'n luona ajoi auto 120 kilomet­rin
vaulhdilla vasten puuta. Toinen
tytöistä kuoli silmänräpäyksessä ja
toiselta irtaantui käsi. Toveri louk­kaantui
mj-ös pahasti. Rysähdys
heitti hänet itsensä pellolle eilkä hän
Ystävykset
Tyttö istuH mktteissään
ja odottavi armastaan.
Vieno hymy on hiiuimaan,
lemmen tunpee hän rinnassanM!
Poikaa askelin lähestyy^
ääneen tyttöä tervchtuä.
Tyttö mietteistään havahtuu
ja vastahan kiirehtää.
Ystävykset metsätielle
'''^stiyk'm'lisUTeT.' ' '
Poissaon kaihon tunne
sydämet onnesta sykkdilee.
He haaveilevat metsätiellä,
metsä virttänsä humisee
ja kuulee riemumieliä,
kuinka lintuset laulelee.
: " SALOMAA-Jm:
Pieni Maurcen Hazcl Laivrcncc tulossa äitinsj kanssa isän luo Yh-
-dysvaltoihin. Isä tuli aikaisemmin sotilaslaivassa.
saanut kuin muutamia naannuja,'
mutta Aix'ii-en-Provencen tuomiois^
tuin tuomitsi-hänet maksamaan 250:
000 frangia vahingonkorvausta aa-:
tosta, jota hän ei ollut vakuuttanut,
kuten laki määräsi. Sitäpaitsi tuo-n-
ittiin hänet-puoleksi vuodoiksi lin­naan
huolimattomasta ajosta ja kuo-lemantuottamuksesta.
Kun hän sittten pääsi jälleen va­paaksi,
oli hän saanut kylläikse«i,
myös matruusina olemisesta, miiftä
takia hän vuoden 1936 alussa karh-si:
Espanjan puolelle San Sebastia­niin.
Hän .osti pienen kapatan, onut­ta
kesällä puhkesi sisällissota ja hä­nen
täytyi paeta. Kaikki rahat o&
vat nyt menneet. Veli oli hänelk
velkaa 50,000 frangia, mutta kiel­täytyi
maksamasta. Valenciassa hän­tä
syj-tettiin vakoilusta ja hänen oli
jälleen istuttava vankeudessa. ^\ra
hän pääsi - vapaaksi, matkusti hän
Belgiaan, mutta ei päässyt sinne­kään,
sillä hänellä ei ollut tarpeelli­sia
papereita. Silloin päätti hän pi­lata
takaisin Rantaan ja kärsiä ran­gaistuksensa.
'Kuuluisa rantalainen asianajaja
Laubais puolusti häntä oikeuden-käj-
nnissä jä hän pääsi verraten hel­polla.
Arpajais\^oitto oli joka tapa­uksessa
sekoittanut koko hänen Jä­mänsä
juoksun.
Eräs töinen Ranskalainen herras­mies,
Alan Gise, TOitti viiden miljoo­nan
frangin suuruisen pää\'oiton.
Hän osti heti • useita autoja, mutta
ajoi kahden viikon kuluessa viiden
ihmisen yli, Joista kaksi kuoli. Ix^a
voittosummasta meni kon-ausmak-suihin
ja Gise itse sai miettiä puolen­toista
vuoden ajan varikilassa kaiJcen
katoavaisuutta.
Vieläkin eräs rantalainen tapaus:
Madame' Missert voitti suuren pää­voiton.
Sukulaiset ja onneoi&ijat
kävivät kuitenkin hänen kimppuun­sa
sellaisella raivolla, että hän päätti
lahjoittaa suurimman osan voitos­taan
pois saadakseen olla rauhassa.'
Vuonna 1934 voitti iralantiiainen
Pat Donovan suuren summan rahaa
irlantilaisessa svveepstake-arpajaisis-ta.
Sen jälkeen on hän yhtämittai­sesti
matkustanut edestakaisin At­lantilla.
Hän asuu loistohytissä J3
on miltei koko ajan pukeutunut frak-kini.
Hän uneksi aina laivamat­koista
Atlantin yli ja nyt toteuttaa
hän unelmaaiisa. Kerrotaan, että hän
on tilannut laivaliput itselleen viidek­sikymmeneksi
vuodeksi eteenpäin,
eikä hän aio enää kotaan asettua
kurvalle maalle asumaan, sillä eräs
ennustajatar on ilmoittanut, että hafl
kuolee maalla . . . .