1946-02-23-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 LAUAINTÄINA, HELMIKUUN 23 PÄIVÄNÄ TJMJA' istui ifckunan ääressä ja katseli ulos. Siellä putoili lunta suurin, valkoisin haituvin. Kuin»' ka Raija pitikään tuollaisesta lumisateesta! OJkein tidci mieli juosta ulos portaille ja antaa muutamien lu-milhiutaleiden pudota kielellelkin, kuten ennen lapsena. Vieläköhän lumi maistuisi niin hyvältä -kuin silloin ennen ,lapsena? Ei hän nyt kuitenkaan viitsi noudattaa mielitdkoaan^ «illä nyt on muuta ajattelemista. Tuossa oli pöydällä Olavin lähet- " lämä-kutsufeirje-syntyiriäpä^ Ö=- lavi Isertoo ku tsuneensä kaiklki entiset näyttämöloverit ja joBfta^aö; Hän haluaa viettäavhauskan illan entisten ystäviensä; parissa,» kuteii hän kirjeessään sanoo; Rarja' muistaa OläVih/sj^tymä^-^ väaamuirviisi:vuottäcfsrtfiHi; lÖe olivat kaikin laulamassa "hänellä puolen yön: jäBseen^ ja^ kun he toivat lähtöä, tahtoi Olavi tulla saattamaan {faäntä, Raijaa kotiin^ he näet Olivat seurustelleet pitkän ai'kaä jä esitti-» vät pääosia^ näytelmissä vastapelureina. Raijarkuitei^in esti sen, sillä hänen mielestään oli n}^ arvan turhaa Olavin^ pukeutua tuon; asian vuoksi, silla kyll^än hän- yksinkin pääsee kotiin. "•Menetkö varmasti yksin?" kysyi Olavi sitten. Raija lupasi. Mutta kun he sitten 'kaikin eräässä kadurikulmassa hajaantuivat kukin omalle taholleen, huomattiin, että Raija joutuu kulkemaan yksin pitkän matkan kotiinsa, eivät toiset sitä hyväksyneet;, vaan määräsivät Väinön _ lähtemään saattamaan häntä kotiin. Raija vastusti päätöstä, sillä hän tunsa Olavin tur-^ liantarkan luonteen, mutta ajatteli kuitenkin sitten, että samahan tuo nyt on, koska Väinö on näj^ttämöto-vereita. Joflcu kielevä. kuitenkin oli kertonut tämän Olaville, liekö sitten tosissaan tai kiusaamisen halussa. Seuraavana iltana harjoituksissa Raijja näki heti Olavista, mistä kenkä pu-riätaa. Kx)tiporti'lla tuli riita. Olavi puriii kuumaa sisuaan ja siinä tulivat esiin-tanssit ja kaikki. Olavi ei näet kannattanut tanssia muka terveydellisistä syistä ja Raija rakasti tanssia, «^ikä suostumit siitä luopumaan vailk- 1:a heillä oli sen johdosta aina pientä tinaa. Mutta nv-t oli RaiJanikin mitta tä3mnä. "Tämän illan jälkeen saat katsella nunnan itsellesi seuralaiseksi", saunoi hän 'Olaville. * * * Noin parin kuukauden kulurttua tästä meni Ohtv^i uhmamielessä kih-» loihin ja sitten pian naimisiin erään, hotellin siivoojattaren kanssa. Se koski Raijaan kovast^, sillä liän rakasti Olavia» ja tiesi,, että Olavikin rakasti häntäi Raija mietti usein, että; kuinO^a Olavi sättoi tehdä noin. Ei hänkään, vafkfca kävi viksin tansseissa, kun ei 01a\'i tahtonut tulla, teämyt koskaan mitään- sellaista, mikä olisi Olavin mieltä pahoittanut. Hän tanssi vain tanssin vuoksi ja nautti sen sekä musiikin hunnasta. Heillä oli harjoiteltavanaan eräs unkarilahien operetti ja kun ei mistään saafiu k>:kenevää miehistä pääosan esittäjää, meni johtaja k3rsy-mään CMaivia. Olavi ei ku<^ej&aan tullut ja johtajalta saivat kaikki sitten kuulla Olavin onnettomasta a-violiitosta. "Kyllä siinä meni kunnon poika arvan hunningolle", aloitti johtaja. laulu Iris Koti oli siivottomassa kunnossa, inustuneet ikkunaverhot roikkuivat Ihuoljmattomasti ikikunoissa. Kanii-iiit juoksivat ympärd^ huonetta ja alavin vaimo buoldhtii enemmän ka- -niineista kuin kodistaan ja mröhes-tääfti Olaviti vduliJt ;ro?kkuivat sek-tin tä^^ Olaville niin hän vain sanoi: 'Kun «i:nitta enää tarvitse, niin ; eii v^äXm niistä.' *Et tarvitse, sanoit, nyt «n ymm&rrä sinua, Olavi?, manoin; Silloin hänen vaimonsa ki- • vähtij «Olavi tarvitse niitä, sillä; jmittä eft rpidä ^lilun^^fkuti&sesta:' >A^*a^eIkaa^ hyvät ystävät, hän sanoi Olavini -Söittoar viulun, fcitfcutufe^ksi :ja kail^^ian. me: tiedäxune kuirika •3iyvin' Olavi soittaa. Sääli miespaT-ftaäj häfifoli itsdkm m Cjansurkean jiäköi»en. . T^o/ nainen on aii^^in kymmenen vuotta häntä vanhempi." Sitten johtaja katsoi Raijaan ja jatkoi: "Mitä sinä teit tuolle pojalle kun hän niin suuttui-elämäänsä ja itseensä, että sellaisen tempun tdd?" Tämän kaikki Raija muistaa. Mutta nyt on Olavi leski, ollut jo vuoden. Hänen vaimonsa sai !kramp-pikoh tauksen ja kuoli siihen. Ja tuossa pöydällä on nyt Olavin kirje. ]\|enisikö hän vaiei? ¥lpeys kuas-i kutti f Älä- mene! Mutta • rakkaus, se nosti vielä vuosierfdn jälkeen päältään ja k^oitti menemään. Rakkaus a^taa änteelcsi. ja unohtaa. Raija vilkaisi 'kelloon. Nyt pi>- täisi alkaa pukeutua jos kerra^ menee. Hän katsoi ulos ikkunalta.* Steliä satoi viel^ lunta. Kyllä hän lähtee ainakin ulos tuonne ihJEinaan lumisateeseen. RaJja käVeli hiljalleen katua ja nautti niin sanomattomasti lumisateesta^ Kerran hän sivuutti jo* Olavin kodm. Kirkas valo ikkunoista tervehtii häntä, luoden valokiilan valkealle hangelle. Ennenkuin Raija huomasfkaan, oli hän Olavin oven taikana. Sydän tykytti aivan haljetakseen,-hänen täytyy vähän rauhoittua ennenkuin koputtaa ovelle. Mitä kummaa! Olavi soittaa, hän soittaa Raijan lempilaulua "Pu^an laulua". Viulu itkee ja valittaa haikeasti. Kun. nuotio pustalla hiiltyy, jä tuuli ulaptm hiljainen söi, mitä sanoisit tyttöni silloin : jos mun viiäuni enää<ei siqis*? Raijaa kuunteli henkeään pidäätä^ en. Soitto taulcosi. Raija koputti arasti ovelle. Olavi tuli avamaan ja ilosta huudahtaen hän tempasi Raijan sisään. Ei vsäiä, vaffcäta Raija tuo lunta vaatteissaan sisään. Olavi auttoi Raijan x>äällysvaatteita pois ja puheli: "Sinä tulit ja minä niin peMcäsin, että et tulisi." Sitten hän asetti Raijan istumaan pehmeään nojatuoliin. Uunissa räiskyi koivuista tehty pystyvaJkea. Kuinka kodikasta ja lämmintä täällä onkaan, ajatteli Raija, sanoen sitj-ten: . "Ei toisia ole vielä tullutkaan." *'Ei, he tulevat vasta tunnin päästä. Halusin olla taSiden kesScen kanssasi niin pitkästä aikaa", kuikkasi Olavi ja siirsi tuolinsa Raijan viereen. "Muistatko vielä, Raija, sitä aikaa, kun sinä liityit näytelmäseuraan jai jouduit heti pääosalle- minun vas- > tapelurikseni . Sinä olit silloin vielä niin nuorij että et silloin tiennyt rakkaudesta ja niin 1130 sinä oiit, «t-tä meille täytyi aina määrätä tunti tai puoli tuntia lisäharjoituksia,fcah-pieksesi paremmin tekemään liikkeet kanssani. Se oli vafikeaa sinulle. Monasti olisin niin makeasti nauranut, siilä niin minua huvitti . . . Mutta sittenhän ne roolit menivät > Theiltä aivan kuin' leiklkiä t o tÄ Kiitä esitellessämme sitten rakastuimme toisiimme. Raijäj -et usko, kuinka olen katunut tyhmyyttäni: silktin kerran, josta sitten on- [ nettomuuteni seurasi. Mutta us3co minua, olen rakastanut sinua- nämä pitkät vuodet . . . . " Olavi nyyhkytti. "Olavi, älä viitsi muistella sitä aikaa, se bn niin tuskallista. Soita minulle jotain, josta minä prdän, si-- nähän tiedät." "Minä sokan ja toivon saavani soittaa sinulle tulevaisuudessa paljon, hyvin paij<n5: Minä haluan-soittaa siftulle kaiken näinä vuosina riii-taäni patoutuneen tuskan ja suuren rakkauteni kaipuun sinuun. Mutta sitä ennen minä pyydän sinulta syn-tymäpäivälähjaa — minä pyydän sinun sydäntäsi. Saanko sen, .Raija? » Raijan sydän vavahti. Olavi oli niin lähellä. Hänen musta tukkansa kiilsi kuiri silkki ja hänen tummat silmänsä olivat tähdättyinä hänen o-miinsa. Raija väisti Olavin katsetta ja tuijotti uunissa palavaan hiilloilc;^ seen. Puut olivat palaneet loppuun ja hiilloksen punainen hehku välkehti Raijan kuUankeltaisiHa hiuksilla^ ja hänen vihertävät silmänsä saivat syvemmän värin. Olavi tarttui hänen käsiinsä ja kuiskasi: ' "Raija." Hän odotti vastausta. "Sinä tiedät, Olavi, että minun sydämeni ja ensi rakkauteni ovat olleet sinun jo viisi pitkään vuotta, mutta miksi, miksi sinä, Olavi, tahdoit hm-kata nlio vuodet meidän elämästämme.'" Raija nyyhkytti. Olavi sulki tytön syliinsä ja pai-noi huulensa hänen väriseville huulilleen. "Me otamme ne takaisin, Raija." Ovelle kidutettiin. "Nyt. tulevat toiset. Saanko sanoa heille myöhemtnin illalla, että •olemme kihlautuneet?^ Rkijä nyökkäsi. Olavi meni ovelle ja; iloista joukkoa työntyi sisään oven täydeltä. Siinä riQ)Utettiin ja onniteltiin Olavia. Jöht&jan silmiin tuli veitikka. Hän oli I näin seurassa hyvin leikkisä, vaJldca hän harjoituksissa oli täsmällinen ja kofkonaan kuin toinen mies. "Jaa^ te olette ottaneet omin lu-pinne lisäharjoitusta, näen minä", sanoi hän vilkaisten Raijaan ja sitten Olaviin. "Näm sitä pitääkin ja muistakaa nyt, etta ette tee enää tyhmyyksiä", jatkoi hän. Toiset nauroivat. Sitten alkoi jiyhliminen. Olavi oli varannut kaikenlaista tarjtrttavaa vierailleen. Raija autteli häntä tarjoilussa, nta kului hausikasti pikkutunneille, saakka. Sitten Olavin täytyi soittaa. Hän kysyi Raijalta: "Mitä mmä soitan?" ^Soita 'Pustan laulu' ja Raija laulaa mukana", naääräsi johtaja. Raija meni Olavin rinnalle j, hj. loi: * . .'Minä /liivin leirille yksin . ja Tiuuntelen soittoaan. Tfiin suruisin sävellyksin • se soi hänen viulu^stann. ilmoitti Rai^a-jv' hänen <lu!IiIaulkseÄtaan. Silloin aioi riemu. Vihdoin oli aika lähteä. Enses näyttshnäseuraah; tDlavi saattoi R^^ jan liötiiri ja ! ^ kävelivät niia jaaj että^ matka kestäisi matd simmän Icäuati. jä ulltötia satcl ta suurilla viäköisi^ . .* MMiss* Ktsuu atäiossa, yksin elääyyk^ syö K4rmun äijä i^r^kossa, yksin kuluu jfäivä, yö. Ei hän mittaa ajkn rataa, rirkeöt lyö ja sdtamm, kttton kamta vettä satm, vuoteellaan hän vaikeroi. • 1 . Jätti vaimo, poissa^ lapset, poissa tarmo, toivo, muu lafckiräyskiih alla hapset huolista vain harmaantuu. Tihrnt silmiH-, askel arha, kun f£n hujaakukmtstaa, kauhtmiut on takinsarka, mistä milloin leivän saa. m Piimäkuppi, kahvipannu orren ällä omaa vaan, ruosterahka kaljäkännu; ktifkaalia ci kissaakaan.rr Kiljuu yöllä vanha lukko, kattapäteet pärryttää^ näkyjänsä näke^eukko, kukaan muu ei niitä nää. Aarteitako arkkuun manaa häijyydessä hihr^äräh? Ei, Jiän etsii hellää sanaa, millä voiitais-ystävän. Häir on hyvä haltijansa, "I.iitäjäUe\ kun on yö, vksin haastaa huoliansa, kuinka iTpiero miestä lyö. Öin hän -hourii haaveiltätatn, hö:^ääi höylää läpi yÖn, katsoo kirstun tarvepuitaati, kasku sffa hän mlmiiks työn? Höylää kantta, piirtää pohjsa, kutsuu kummaa auttajaa, henki työssä kättä oh jaa, _ kirveenvartta kuljettaa. Lattialla lapset häärii, hellaW äiti askaroi, rintalapsen vöihin käärii, yöstä aisankeUo soi,— Vanhus herää . . . loistaa aa-'U niinkuin kirkas kruunu ojs, häipyi hellä, heljä haamu, niinkuin siipi suikkaa pois Mainen maja kerran maatuv, äukee kirkastuksen tie, yli päänsä katto kaatuu, Liitäjänsä lepoon vie. Miksi öin hän höylää lautac, kaatuvaa ei nostaa voi, mökki muistuttaa jo hautaa, taudin tikka nikkaroi. — Mies vain veistää, veistää, t . . ^ ^ rustaa rttumiskirstuaan, kunnes höylä käteen kuolee työnsä valmiiks* saatuaan. l^iRIN KYÖSTI.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 23, 1946 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1946-02-23 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki460223 |
Description
Title | 1946-02-23-08 |
OCR text |
Sivu 8 LAUAINTÄINA, HELMIKUUN 23 PÄIVÄNÄ
TJMJA' istui ifckunan ääressä ja
katseli ulos. Siellä putoili lunta
suurin, valkoisin haituvin. Kuin»'
ka Raija pitikään tuollaisesta lumisateesta!
OJkein tidci mieli juosta
ulos portaille ja antaa muutamien lu-milhiutaleiden
pudota kielellelkin, kuten
ennen lapsena. Vieläköhän lumi
maistuisi niin hyvältä -kuin silloin
ennen ,lapsena? Ei hän nyt kuitenkaan
viitsi noudattaa mielitdkoaan^
«illä nyt on muuta ajattelemista.
Tuossa oli pöydällä Olavin lähet-
" lämä-kutsufeirje-syntyiriäpä^ Ö=-
lavi Isertoo ku tsuneensä kaiklki entiset
näyttämöloverit ja joBfta^aö; Hän
haluaa viettäavhauskan illan entisten
ystäviensä; parissa,» kuteii hän kirjeessään
sanoo;
Rarja' muistaa OläVih/sj^tymä^-^
väaamuirviisi:vuottäcfsrtfiHi; lÖe olivat
kaikin laulamassa "hänellä puolen
yön: jäBseen^ ja^ kun he toivat lähtöä,
tahtoi Olavi tulla saattamaan
{faäntä, Raijaa kotiin^ he näet Olivat
seurustelleet pitkän ai'kaä jä esitti-»
vät pääosia^ näytelmissä vastapelureina.
Raijarkuitei^in esti sen, sillä hänen
mielestään oli n}^ arvan turhaa
Olavin^ pukeutua tuon; asian vuoksi,
silla kyll^än hän- yksinkin pääsee
kotiin.
"•Menetkö varmasti yksin?" kysyi
Olavi sitten.
Raija lupasi. Mutta kun he sitten
'kaikin eräässä kadurikulmassa
hajaantuivat kukin omalle taholleen,
huomattiin, että Raija joutuu kulkemaan
yksin pitkän matkan kotiinsa,
eivät toiset sitä hyväksyneet;, vaan
määräsivät Väinön _ lähtemään saattamaan
häntä kotiin. Raija vastusti
päätöstä, sillä hän tunsa Olavin tur-^
liantarkan luonteen, mutta ajatteli
kuitenkin sitten, että samahan tuo
nyt on, koska Väinö on näj^ttämöto-vereita.
Joflcu kielevä. kuitenkin oli kertonut
tämän Olaville, liekö sitten tosissaan
tai kiusaamisen halussa. Seuraavana
iltana harjoituksissa Raijja
näki heti Olavista, mistä kenkä pu-riätaa.
Kx)tiporti'lla tuli riita. Olavi
puriii kuumaa sisuaan ja siinä tulivat
esiin-tanssit ja kaikki. Olavi ei näet
kannattanut tanssia muka terveydellisistä
syistä ja Raija rakasti tanssia,
«^ikä suostumit siitä luopumaan vailk-
1:a heillä oli sen johdosta aina pientä
tinaa. Mutta nv-t oli RaiJanikin mitta
tä3mnä.
"Tämän illan jälkeen saat katsella
nunnan itsellesi seuralaiseksi", saunoi
hän 'Olaville.
* * *
Noin parin kuukauden kulurttua
tästä meni Ohtv^i uhmamielessä kih-»
loihin ja sitten pian naimisiin erään,
hotellin siivoojattaren kanssa. Se
koski Raijaan kovast^, sillä liän rakasti
Olavia» ja tiesi,, että Olavikin
rakasti häntäi
Raija mietti usein, että; kuinO^a
Olavi sättoi tehdä noin. Ei hänkään,
vafkfca kävi viksin tansseissa,
kun ei 01a\'i tahtonut tulla, teämyt
koskaan mitään- sellaista, mikä olisi
Olavin mieltä pahoittanut. Hän
tanssi vain tanssin vuoksi ja nautti
sen sekä musiikin hunnasta.
Heillä oli harjoiteltavanaan eräs
unkarilahien operetti ja kun ei mistään
saafiu k>:kenevää miehistä pääosan
esittäjää, meni johtaja k3rsy-mään
CMaivia. Olavi ei ku<^ej&aan
tullut ja johtajalta saivat kaikki sitten
kuulla Olavin onnettomasta a-violiitosta.
"Kyllä siinä meni kunnon poika
arvan hunningolle", aloitti johtaja.
laulu
Iris
Koti oli siivottomassa kunnossa,
inustuneet ikkunaverhot roikkuivat
Ihuoljmattomasti ikikunoissa. Kanii-iiit
juoksivat ympärd^ huonetta ja
alavin vaimo buoldhtii enemmän ka-
-niineista kuin kodistaan ja mröhes-tääfti
Olaviti vduliJt ;ro?kkuivat sek-tin
tä^^ Olaville niin hän vain sanoi:
'Kun «i:nitta enää tarvitse, niin
; eii v^äXm niistä.' *Et tarvitse, sanoit,
nyt «n ymm&rrä sinua, Olavi?,
manoin; Silloin hänen vaimonsa ki-
• vähtij «Olavi tarvitse niitä, sillä;
jmittä eft rpidä ^lilun^^fkuti&sesta:'
>A^*a^eIkaa^ hyvät ystävät, hän sanoi
Olavini -Söittoar viulun, fcitfcutufe^ksi
:ja kail^^ian. me: tiedäxune kuirika
•3iyvin' Olavi soittaa. Sääli miespaT-ftaäj
häfifoli itsdkm m
Cjansurkean jiäköi»en. . T^o/ nainen on
aii^^in kymmenen vuotta häntä
vanhempi."
Sitten johtaja katsoi Raijaan ja
jatkoi:
"Mitä sinä teit tuolle pojalle kun
hän niin suuttui-elämäänsä ja itseensä,
että sellaisen tempun tdd?"
Tämän kaikki Raija muistaa.
Mutta nyt on Olavi leski, ollut jo
vuoden. Hänen vaimonsa sai !kramp-pikoh
tauksen ja kuoli siihen. Ja
tuossa pöydällä on nyt Olavin kirje.
]\|enisikö hän vaiei? ¥lpeys kuas-i
kutti f Älä- mene! Mutta • rakkaus,
se nosti vielä vuosierfdn jälkeen päältään
ja k^oitti menemään. Rakkaus
a^taa änteelcsi. ja unohtaa.
Raija vilkaisi 'kelloon. Nyt pi>-
täisi alkaa pukeutua jos kerra^ menee.
Hän katsoi ulos ikkunalta.*
Steliä satoi viel^ lunta. Kyllä hän
lähtee ainakin ulos tuonne ihJEinaan
lumisateeseen. RaJja käVeli hiljalleen
katua ja nautti niin sanomattomasti
lumisateesta^ Kerran hän sivuutti
jo* Olavin kodm. Kirkas valo
ikkunoista tervehtii häntä, luoden
valokiilan valkealle hangelle.
Ennenkuin Raija huomasfkaan, oli
hän Olavin oven taikana. Sydän tykytti
aivan haljetakseen,-hänen täytyy
vähän rauhoittua ennenkuin koputtaa
ovelle. Mitä kummaa! Olavi
soittaa, hän soittaa Raijan lempilaulua
"Pu^an laulua". Viulu itkee
ja valittaa haikeasti.
Kun. nuotio pustalla hiiltyy,
jä tuuli ulaptm hiljainen söi,
mitä sanoisit tyttöni silloin :
jos mun viiäuni enää |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-02-23-08