1950-07-22-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•armiiiiteea, mmlttäiiij että
lasta. En voinutkaan kertoa, ^
!?^5n- että ehkä sitten on kaikki taas
h^ic. kun Harold on palamiut takaisin
i^z^k^sn iälkeen, kerron sitten. Ekdo-l^
rettä jos käntä väs>i:tää, niifl voi-lähteä
jo kotiin, koska känea piti
;'"n seuraavana aamuna matkiis-
Hän suostuikin mieleiTaän ja saat-
SölBlll
"«•äMa B O t k a l i i l d k i i . •. Fieal, .skapörsas
Mni. Silloiii' tuli äitim ia hiiiisi: "'"Kös-aikaisin
t!v: minut kotini kokdalle. Otinime' jäähyväiset
ja niin erosimme. .
'-'Seuraavana päivänä työstä tuHessa-j,
j kuulin eräältä tytöltä, että Harold
<,H sähty edellisenä iltana myöBään
3largitin kanssa ja etta Margit oli riiat-iyst^
ut samassa junassa Haroldin
v^^. En tiennyt uskoako- tai el,
nrJtta epäih-s kuitenkin aikoi kaivaa
ciieltäni.
"Oli 10 kulunut pari viikkoa pääsiäi-s^
tä, eikä Harold ollut "uielä tulluf takaisia.
Olin menossa jonnekin eräänä
ijtsna, kun vastaani tuli taas Margit ys-tsväilisjTttä
teeskenneUea ja alkoi ju-telia
kanssani. Hän' kertoi piaii' lopettavansa
opintonsa ja menevänsä näimi-jjöi.
Kys>in kuka hänen sulhasensa^ oli
ja tunsinko minä häntä; Häö vastasi
hyvin ilkamoiden, että tunnen hyvin-lin,
kysyä vain Haroldilta, hän kyllä
^€tää. Samassa hän lähti kävelemään.
"Olin kuin iskun -saanut. Arvasin,-että
liän menee naimisiin Haroldin kanssa.
Harhailin pijkin katuja, enkä tiennyt
mitä tekisin. Vihdoin menin kotiin
ja päätin kertoa vanhemmiileni kaikki
avomielisesti, tulkoon sitten mitä tahansa.
Odotin kuitenkin vielä muutaman;
päivän. Kuulin, effö MargiC oli matkus-
{anut.pois ja arvasin,, että hän Ktenee
Haroldin kanssa naimisiin.
"Nyt kerroin vanMenimilleni kaikfen.
SE koski heihin, fakkaisiiii vanhempiini
icvasti, mutta he ymmärsivät minua', ja-sain
olla kotona. Kun sitten pikku tyttöni
tuli maailmaan, rakastivat; vanhempani
häntä suuresti. Niin sitten vuodet
CTat vierineet. Tällaihfeö: öti arinani."
"Olen pahoillani, Nora-täti, kun pahoitin
mielesi tarihaliani", sanoi Paiila
huomatessaan mrs. B^öwnin kuivaavan
kyyneleitä silmistään.
"Älä välitä, Paula, olen vain niin
her^ätuntemen. Lapsiparka, olet saanut
kärsiä paljon nuoresta iästäsi huolimatta",
sanoi mfs. Brown lempeästi^
Mrs^. Brown oli todella hyvin järkyttynyt
Paulan kertoniuksestä. Nyt hän
oli aivan varma siitä-, että Hkröld ei voi-r.
ut olla kukaan muu kiiin hänen oma
poikansa. Mutta I^aulah kertomuksen
aikana hän oli tehnyt päätöksen, ettei
hän ilmoita tästä mitään Paulatie. Nyt
ei ollut sopiva aika antaa Paulan tietää
sitä. vaan ensin hänen täytyy tulla ter-vteksi.
H\Tä, ettei hän tullut -mainin-r^^
ksi poikansa nimeä Paulalle eikä
layö^kään sitä. että he olivat juuri, pari
•^^ötta sitten miehensä kuoleman jäl-
'"^een tulleet tänne farmille pohjoisen
iaivöskylästä. Paula ei siis voi aavistaa
mitään. Nyt siis tiedän, ajatteli
n^rs. Bro\vn, miksi Haroldkaan ei ole
^innyt naimisiin kenenkään kanssa, sillä
hän varmaankin yhä rakastaa Paulaa.
-Margit Watson on ollut jo vuosia
Dsimisissa. mutta ei mrs. Brown ^llut
koskaan kuullut Haroldilla olken :Mar-
"Saanko puhutella Johtajaa? Tyy-dän
ilmoittaa, • että olen vapaa' \Tiden-toistapäiväa^
kuluttua-liikkeen palve--
luksesta."- ' • ' •
• "Mitä, .mitä nyt,-neiti -Laakso? Ei
» suinkaasi,, en kuullut oikein. Onko- ky-symyisessä
palkan vähj'ys?" '
"El, ei nyt tällä kertaa, mutta minä
tarvitsen lepoa.'-' ^ - •
, "K-uinka pitkäksi aikaa?"
"Määräämättömäksi ajaksi^'
"Mutta,- ajatelkaa ta,rkemmin- vielä'
neiti . . ."
4 "Olen päättänyt sen yksinkertaisesti,"
• Nyt on'tie auki tuntsmattomaaa elä-tmään
jälleen; Jospa tämä vain auttai-
• si Leilaa-ja Niiloa. Annaan heille puolestani,
tilaisimden • sdvitä; parhaansa
mukaan.
Nyt' on selvittävä. Niilosta. En ha-,
lunnut rouva iHurmeen takia tehdä mitään
epämiellyttävää tekoa lähtemällä
toiseen" • katipunkiiii: •noin - vaiffMIJaa.
•Niinpä ihenin^ -häaitä'- tervehtimään- "ja
. • ilnioittaijciaan''tulevasta' matkastahi.'Sa-
' liöiä", että rbraulle offi-tulliif. aivan anltä-tön
päähänpisto matkustaa Turkuun.
"Mutta-nyt' Eilt, sinä^ et ole.oma it-
\s&r. Eh ole'-^sinun'' suustaisi--kuullut
koskaan mistään päähänpistoista. En-;
' ölisf tätä sentään'''toivonut,-kim-olet täs-
• - sä'.-pt|]^u-tytöMä asti'- ollut. ^' Ja-imtä-^sa-
: nöo^NiiliE&Iij' . . .?"• 'Kyynelhölhiet'pu-'.
tosivat häaieo silmistään.
.;Niilo 'tulikin kötiä • kum soi)imuk£e3ta.
Roiiva-ffime • aito!-:
"•El!i'-oB- tullut- hyväslijä-tölle, haa:'' ai-.
koo meidät jättää."
Näin Niilon' tufiimissa silmissä hä-tääntyneBö,
-kysyvää'" katseen.
"Mistä'-timä-tiilfv- tällaiileii äjatus', [El- '
li? Etkö abkaan kanssani , - .?"
• "En ainakaan vielä,"
. Tästä asiasta oli-mielestäni puhuttu ,
tarpeelisL Hjrvästelih jä lupauduin ai- "
na antamaan tietoja itsestäni. Niilon
ikävä osoittautui niin vaikeaksi, että
minun oli imitä pikimmin päästävä ulos.
Nyt olin hyvästellyt kaikki Fäheiset
ystäväni ja se tuntui minusta kaikkein
ikävimmältä, sillä heidän kanssaan olin
tyttösestä kasvanut ja kehittynyt elämän
vihreyteen. Heidän kanssaan olin
keväthanget hiihtänyt ja kuviot jään
pintaan piirtänyt. Nyt lähden jälleen
koettelemaan siipieni kantavuutta. Kestävätkö
ne : . . ?
Tuli lähtöpäivä. Seisoin vaununrap-pusilla
ystävieni piirittämänä. Siellä
oli nwöskin Niilo, joka kuiskasi:
p
gitin kanssa mitään suhteita. ^Mutta miksi
ei Harold ollut antanut Paulalle mitään
tietoa itsestään? Tässä täytw olla
jokin väärinkäsitys, ehkäpä koko jutta
on tuon Margitin syj^tä. Sekin voi olla
syymä, että Harold tuon mainitun pääsiäisloman
aikana sai kutsun armeijaan,
eikä voinutkaan enää mennä opintojaan
jatkamaan. Näin mrs. Brown mietti.
Jatkuu.
"Sisä- «l€t:n^cr5l3iseiii'-Idästä-.rxCiise-_
•'vaa ja länte^ea . laskevani ^aurlEgon alla
Juna alkoi hiljalleen vieriä asemalta.
• NCTäli.Kiat~ heiluivat \^ineisiksi Jäähyväisiksi.
Juna vei imnut — läljoQ^ jäivät
vain 'muistot, ~'Kukaan y5tä\-istäm-ei
tietänyt matkani aiheuttavaa syjlä.
Saavuttuani- Turkuun lepäsio' pari
päivää. Sitten,, aloin katsella työtä, mi-kä'
oli helppoa,' sillä minulla' oli hyvät.,
anonivuotiset todistukset.' Oli suurimer-kityksellistä,
että-olin ollut päääaupun-gin
suurimma3i tavaratalon myj^jättäre-nä.
• Aikani- kului hyvin, uusi työni ja-luidet
olosuhteet auttoivat minua u:noh-tamaan.
' '^ Usein tuli mieleeni, että mitä- uhrautumiseni-•
aiJttoi,' edistinkö sillä- Leilan-onnea--'...
-?
••'Eun- kaikki- asiani olivat kunnossa
taloudellisesti ja muuten, päätin ..ryhtyä
©ttamaaii' selvää' äidistäni-. Panin • lehteen
ilmoituksen 3a\ kesti jonkin aikaa,
. 'kuiihes- säin--- äidHtäm= kirjeen. Muitta'-
'mutkitta -ffiemnVtyönanlÄJam -luo ja-^ 11-
löoilih^ jättäväai' pai-kkani* k^Äden-' räkön -
- kuluttua'. Hän - teki- -tavanmukaisia- ky- -
sjTnyksiä. . SänoinV^että: kaikki--.0'n-ollut
sopimuksemme "Aukaista, mutta- yk^-.'
" tyisasiaai; vaativat--miniit lähtemään.
Järjestin;'- matkani-ja- sovitin:--periEe-pääsypäivähi
anomatta mitään ennak-
Iptietöja ' periEes^pumiseBtaai. ''Mie-
: lessani' pyöriT aina saniä kysymys: " M i täh^-
äitinii ^©ö?'^^'
-. ••• Eroili•.kau!aiina;-h€iBäk'i2Uii^''aa-muna-'
ölih'Joltelkssa^' jösfe-lmjä-auto- vei-tmi--
nua-:'-iS - kybmetrlä' •eföfenpäinl Siitä'-'oli -
• -päriö- • 'ki-|öm-etriö'-'' -kävely.' metsän, Ka-
.veHessäui* ajattelin,'"-etta- ompa- äiti^ha-
. fenut- itselleeii'' hiljaissti - paikan.
' • - -'Metsä^lku-; 'Mcffiurteli-'' metsää''' ja'
ahojeh'' laitaa.-'" -'Punaposkiset; 'mansikat
houkuttelivat tuon-'- tjiostakia'- kumarta*
tmaau; , Äkkiä tulin' joen- rantaail.' Sen
toisella^ puotella^ mäellä näkyi" hirsistä
tehty uusi asunto valkoisten ikkunaver-hiojen
antaessa kodikkaan näyn. Jäin
puideti suojaan vähän järjestelmään itseäni
ja tasoittelemaan sydämeni ty-
'kintää. Tunteeni oli sanoinkuvaatea-ton.
Kahta puunrunkoa myöten menin
joen yli. Rannassa oli sauna, josta tuli
savua. Kävelin rinnettä ylös polveni
Kuulia siis äitiBi-äinen.' Se kiitilös-tl
niin pehmeiltä. .\stellii polkua, myö-
Ien sirseenipeasaidea täyttämläii pihaan.
. Äitini seisoi ja katsoi kysy\iisti, minua,
.. Rohkaisin itseni ja kysyin mrmuuden
vuoksi, oliko hän minua äitim. Silloin
tuo'va2ihus kalpeni, en .voinut sanaa-
-kaan Jatkaa, eikä hän puhunut: mitään,
mutta tiesin, että olin^ löytänyt äitini
• « •
"'Et voi an-^ata lapseni, kuinka nf^nta
tuntia olen sen jälkeen nukkunut kun
P ä i n iinioituksesi leh'^essä,. eikä sesi i l moituksen
alla ollut muuta kuin ninii-
, läerkki 'Oäbtta\^\"
Kysein, että onko meitä muitakin?
"On", pääsi äidöläni, "maailmalla on
Kaksi,|k)ikaani, Veikko on jossain rajan
takana ja Eino on merillä, Veiklvo lä-siiän'
asuniion- tähän teki ja siitä oa jo
Iniluiiut yli kolme -vuotta. Hän ei ole
sen Jälkeen kä>Tiyt. Isänne äkillinen
kuolema^ meidän rakkaan kotimme hävitti
ja te kaikin oeljän jouduitte vieraitten
huostaan. Yksi' teista- kuoli, joten
teitä on \?mn kolme."
Niin kävimme läpi eletyn elämämme
• ja' siitä ei' löjKynyt mbhtakaan-iloiselta
'kuulostavaa sanaa, ' "Koetin kirjeiden
avulfe säädä'- sintistä- tietoa, mutta • en'
saaimt -^^feusta'", satooi 'äiti. "El kau-
. ankaan_MtteÄ;_y.Q^^^
tuli^ takaisin." . —'"----"- .
"Mutta; äiti, sii'tähän^ <m kauan, kuru
siellä Tahdin, olin- silloin kolmentoista.
Tahdoin -• seistä- omilla' jaloillani eisteen-kuin-
tulen-luoksenne'ja ni|siiilla--<Mi ölltit
onnöa-elämäai- pyrkimyksissäiOleö" kbu»
Iutt25iut itseni. iltak'urssi£ö^ avulla
kau-ppa-alMle. MlnuPa^oli hyvä: pohja
jittäes^ni-- Sihlmanle jav synnynnäiset
lahjani' o\'at' olleet' suurena-' apuna. - En
'haltmnut- jättää • sisäisiä^- pyrklMykäränil
toteuttamatta-. - Paljosta: mifötsö" oti"-täy-
"tynyt kieltäyt>%.vsäih-- valu'- tyytyä- 'siihen
mitä- toiset kertoivat- kesäloriilsta- '
kin,- mutta däih- anÄofckaasta EesälöMas- -
ta eä- koskaan^ kuullut kenenkään puhuvan-
tuin minun kesälomaiii' oii,-^ ensimmäiseni."
Eräänä iltana tullessani tansseista,
hiipi mieleeni kaipuu entisten tovereitten!
luo ja se tuli niin äkkiä, että melkein
pelästyin ajatellessani sitä, sillä
en ^ielä olisi halunnut jättää tätä rauhallista
ja rakkaaksi käynyttä pientä
kotiani,
Kierrellessäni heinäpeltojen pientareita
ja nauttien puna-apilan ja nuoren
Olkaa varmat, että lähetätte ItiARJANNE oikeaan paikkaan,
saadaksenne parhaat markkinahinnat. Me maksamme CPm ex-pressi-
maksuosoitukseila Joka päivä.
Säada&seime äkkiä maksuLn-läheiiäkää
snnslikkaiine suorasa
suossii tukset: Royal Bank of Canada (King & Yonge Sts.)
•Pyytäkää lähetysleimasin ja värityvmy ,
Qm. C. ANSPACH CO. LIMITED
13-vuoiias Marilyn Home Orittiasta alkoi opiskella musiikkia- isänsä
opastamana viiden vuoden ikäisenä. Hän hämmästytti canadalaisia
musiikkinmkiä viime -visk&iia,'saadessaan Toronton Masiikkikonser-vatorion
Ä, R. C. Tm pa^kimmit-. Marilyn mi morin iyttö Canadas-
SBj joka on saanut tämän palkinnon.
LAUANTAINA, HEINÄKUUN 22 PÄIVÄNÄ,-'l'^50 SIVU9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 22, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-07-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500722 |
Description
| Title | 1950-07-22-09 |
| OCR text |
•armiiiiteea, mmlttäiiij että
lasta. En voinutkaan kertoa, ^
!?^5n- että ehkä sitten on kaikki taas
h^ic. kun Harold on palamiut takaisin
i^z^k^sn iälkeen, kerron sitten. Ekdo-l^
rettä jos käntä väs>i:tää, niifl voi-lähteä
jo kotiin, koska känea piti
;'"n seuraavana aamuna matkiis-
Hän suostuikin mieleiTaän ja saat-
SölBlll
"«•äMa B O t k a l i i l d k i i . •. Fieal, .skapörsas
Mni. Silloiii' tuli äitim ia hiiiisi: "'"Kös-aikaisin
t!v: minut kotini kokdalle. Otinime' jäähyväiset
ja niin erosimme. .
'-'Seuraavana päivänä työstä tuHessa-j,
j kuulin eräältä tytöltä, että Harold
<,H sähty edellisenä iltana myöBään
3largitin kanssa ja etta Margit oli riiat-iyst^
ut samassa junassa Haroldin
v^^. En tiennyt uskoako- tai el,
nrJtta epäih-s kuitenkin aikoi kaivaa
ciieltäni.
"Oli 10 kulunut pari viikkoa pääsiäi-s^
tä, eikä Harold ollut "uielä tulluf takaisia.
Olin menossa jonnekin eräänä
ijtsna, kun vastaani tuli taas Margit ys-tsväilisjTttä
teeskenneUea ja alkoi ju-telia
kanssani. Hän' kertoi piaii' lopettavansa
opintonsa ja menevänsä näimi-jjöi.
Kys>in kuka hänen sulhasensa^ oli
ja tunsinko minä häntä; Häö vastasi
hyvin ilkamoiden, että tunnen hyvin-lin,
kysyä vain Haroldilta, hän kyllä
^€tää. Samassa hän lähti kävelemään.
"Olin kuin iskun -saanut. Arvasin,-että
liän menee naimisiin Haroldin kanssa.
Harhailin pijkin katuja, enkä tiennyt
mitä tekisin. Vihdoin menin kotiin
ja päätin kertoa vanhemmiileni kaikki
avomielisesti, tulkoon sitten mitä tahansa.
Odotin kuitenkin vielä muutaman;
päivän. Kuulin, effö MargiC oli matkus-
{anut.pois ja arvasin,, että hän Ktenee
Haroldin kanssa naimisiin.
"Nyt kerroin vanMenimilleni kaikfen.
SE koski heihin, fakkaisiiii vanhempiini
icvasti, mutta he ymmärsivät minua', ja-sain
olla kotona. Kun sitten pikku tyttöni
tuli maailmaan, rakastivat; vanhempani
häntä suuresti. Niin sitten vuodet
CTat vierineet. Tällaihfeö: öti arinani."
"Olen pahoillani, Nora-täti, kun pahoitin
mielesi tarihaliani", sanoi Paiila
huomatessaan mrs. B^öwnin kuivaavan
kyyneleitä silmistään.
"Älä välitä, Paula, olen vain niin
her^ätuntemen. Lapsiparka, olet saanut
kärsiä paljon nuoresta iästäsi huolimatta",
sanoi mfs. Brown lempeästi^
Mrs^. Brown oli todella hyvin järkyttynyt
Paulan kertoniuksestä. Nyt hän
oli aivan varma siitä-, että Hkröld ei voi-r.
ut olla kukaan muu kiiin hänen oma
poikansa. Mutta I^aulah kertomuksen
aikana hän oli tehnyt päätöksen, ettei
hän ilmoita tästä mitään Paulatie. Nyt
ei ollut sopiva aika antaa Paulan tietää
sitä. vaan ensin hänen täytyy tulla ter-vteksi.
H\Tä, ettei hän tullut -mainin-r^^
ksi poikansa nimeä Paulalle eikä
layö^kään sitä. että he olivat juuri, pari
•^^ötta sitten miehensä kuoleman jäl-
'"^een tulleet tänne farmille pohjoisen
iaivöskylästä. Paula ei siis voi aavistaa
mitään. Nyt siis tiedän, ajatteli
n^rs. Bro\vn, miksi Haroldkaan ei ole
^innyt naimisiin kenenkään kanssa, sillä
hän varmaankin yhä rakastaa Paulaa.
-Margit Watson on ollut jo vuosia
Dsimisissa. mutta ei mrs. Brown ^llut
koskaan kuullut Haroldilla olken :Mar-
"Saanko puhutella Johtajaa? Tyy-dän
ilmoittaa, • että olen vapaa' \Tiden-toistapäiväa^
kuluttua-liikkeen palve--
luksesta."- ' • ' •
• "Mitä, .mitä nyt,-neiti -Laakso? Ei
» suinkaasi,, en kuullut oikein. Onko- ky-symyisessä
palkan vähj'ys?" '
"El, ei nyt tällä kertaa, mutta minä
tarvitsen lepoa.'-' ^ - •
, "K-uinka pitkäksi aikaa?"
"Määräämättömäksi ajaksi^'
"Mutta,- ajatelkaa ta,rkemmin- vielä'
neiti . . ."
4 "Olen päättänyt sen yksinkertaisesti,"
• Nyt on'tie auki tuntsmattomaaa elä-tmään
jälleen; Jospa tämä vain auttai-
• si Leilaa-ja Niiloa. Annaan heille puolestani,
tilaisimden • sdvitä; parhaansa
mukaan.
Nyt' on selvittävä. Niilosta. En ha-,
lunnut rouva iHurmeen takia tehdä mitään
epämiellyttävää tekoa lähtemällä
toiseen" • katipunkiiii: •noin - vaiffMIJaa.
•Niinpä ihenin^ -häaitä'- tervehtimään- "ja
. • ilnioittaijciaan''tulevasta' matkastahi.'Sa-
' liöiä", että rbraulle offi-tulliif. aivan anltä-tön
päähänpisto matkustaa Turkuun.
"Mutta-nyt' Eilt, sinä^ et ole.oma it-
\s&r. Eh ole'-^sinun'' suustaisi--kuullut
koskaan mistään päähänpistoista. En-;
' ölisf tätä sentään'''toivonut,-kim-olet täs-
• - sä'.-pt|]^u-tytöMä asti'- ollut. ^' Ja-imtä-^sa-
: nöo^NiiliE&Iij' . . .?"• 'Kyynelhölhiet'pu-'.
tosivat häaieo silmistään.
.;Niilo 'tulikin kötiä • kum soi)imuk£e3ta.
Roiiva-ffime • aito!-:
"•El!i'-oB- tullut- hyväslijä-tölle, haa:'' ai-.
koo meidät jättää."
Näin Niilon' tufiimissa silmissä hä-tääntyneBö,
-kysyvää'" katseen.
"Mistä'-timä-tiilfv- tällaiileii äjatus', [El- '
li? Etkö abkaan kanssani , - .?"
• "En ainakaan vielä,"
. Tästä asiasta oli-mielestäni puhuttu ,
tarpeelisL Hjrvästelih jä lupauduin ai- "
na antamaan tietoja itsestäni. Niilon
ikävä osoittautui niin vaikeaksi, että
minun oli imitä pikimmin päästävä ulos.
Nyt olin hyvästellyt kaikki Fäheiset
ystäväni ja se tuntui minusta kaikkein
ikävimmältä, sillä heidän kanssaan olin
tyttösestä kasvanut ja kehittynyt elämän
vihreyteen. Heidän kanssaan olin
keväthanget hiihtänyt ja kuviot jään
pintaan piirtänyt. Nyt lähden jälleen
koettelemaan siipieni kantavuutta. Kestävätkö
ne : . . ?
Tuli lähtöpäivä. Seisoin vaununrap-pusilla
ystävieni piirittämänä. Siellä
oli nwöskin Niilo, joka kuiskasi:
p
gitin kanssa mitään suhteita. ^Mutta miksi
ei Harold ollut antanut Paulalle mitään
tietoa itsestään? Tässä täytw olla
jokin väärinkäsitys, ehkäpä koko jutta
on tuon Margitin syj^tä. Sekin voi olla
syymä, että Harold tuon mainitun pääsiäisloman
aikana sai kutsun armeijaan,
eikä voinutkaan enää mennä opintojaan
jatkamaan. Näin mrs. Brown mietti.
Jatkuu.
"Sisä- «l€t:n^cr5l3iseiii'-Idästä-.rxCiise-_
•'vaa ja länte^ea . laskevani ^aurlEgon alla
Juna alkoi hiljalleen vieriä asemalta.
• NCTäli.Kiat~ heiluivat \^ineisiksi Jäähyväisiksi.
Juna vei imnut — läljoQ^ jäivät
vain 'muistot, ~'Kukaan y5tä\-istäm-ei
tietänyt matkani aiheuttavaa syjlä.
Saavuttuani- Turkuun lepäsio' pari
päivää. Sitten,, aloin katsella työtä, mi-kä'
oli helppoa,' sillä minulla' oli hyvät.,
anonivuotiset todistukset.' Oli suurimer-kityksellistä,
että-olin ollut päääaupun-gin
suurimma3i tavaratalon myj^jättäre-nä.
• Aikani- kului hyvin, uusi työni ja-luidet
olosuhteet auttoivat minua u:noh-tamaan.
' '^ Usein tuli mieleeni, että mitä- uhrautumiseni-•
aiJttoi,' edistinkö sillä- Leilan-onnea--'...
-?
••'Eun- kaikki- asiani olivat kunnossa
taloudellisesti ja muuten, päätin ..ryhtyä
©ttamaaii' selvää' äidistäni-. Panin • lehteen
ilmoituksen 3a\ kesti jonkin aikaa,
. 'kuiihes- säin--- äidHtäm= kirjeen. Muitta'-
'mutkitta -ffiemnVtyönanlÄJam -luo ja-^ 11-
löoilih^ jättäväai' pai-kkani* k^Äden-' räkön -
- kuluttua'. Hän - teki- -tavanmukaisia- ky- -
sjTnyksiä. . SänoinV^että: kaikki--.0'n-ollut
sopimuksemme "Aukaista, mutta- yk^-.'
" tyisasiaai; vaativat--miniit lähtemään.
Järjestin;'- matkani-ja- sovitin:--periEe-pääsypäivähi
anomatta mitään ennak-
Iptietöja ' periEes^pumiseBtaai. ''Mie-
: lessani' pyöriT aina saniä kysymys: " M i täh^-
äitinii ^©ö?'^^'
-. ••• Eroili•.kau!aiina;-h€iBäk'i2Uii^''aa-muna-'
ölih'Joltelkssa^' jösfe-lmjä-auto- vei-tmi--
nua-:'-iS - kybmetrlä' •eföfenpäinl Siitä'-'oli -
• -päriö- • 'ki-|öm-etriö'-'' -kävely.' metsän, Ka-
.veHessäui* ajattelin,'"-etta- ompa- äiti^ha-
. fenut- itselleeii'' hiljaissti - paikan.
' • - -'Metsä^lku-; 'Mcffiurteli-'' metsää''' ja'
ahojeh'' laitaa.-'" -'Punaposkiset; 'mansikat
houkuttelivat tuon-'- tjiostakia'- kumarta*
tmaau; , Äkkiä tulin' joen- rantaail.' Sen
toisella^ puotella^ mäellä näkyi" hirsistä
tehty uusi asunto valkoisten ikkunaver-hiojen
antaessa kodikkaan näyn. Jäin
puideti suojaan vähän järjestelmään itseäni
ja tasoittelemaan sydämeni ty-
'kintää. Tunteeni oli sanoinkuvaatea-ton.
Kahta puunrunkoa myöten menin
joen yli. Rannassa oli sauna, josta tuli
savua. Kävelin rinnettä ylös polveni
Kuulia siis äitiBi-äinen.' Se kiitilös-tl
niin pehmeiltä. .\stellii polkua, myö-
Ien sirseenipeasaidea täyttämläii pihaan.
. Äitini seisoi ja katsoi kysy\iisti, minua,
.. Rohkaisin itseni ja kysyin mrmuuden
vuoksi, oliko hän minua äitim. Silloin
tuo'va2ihus kalpeni, en .voinut sanaa-
-kaan Jatkaa, eikä hän puhunut: mitään,
mutta tiesin, että olin^ löytänyt äitini
• « •
"'Et voi an-^ata lapseni, kuinka nf^nta
tuntia olen sen jälkeen nukkunut kun
P ä i n iinioituksesi leh'^essä,. eikä sesi i l moituksen
alla ollut muuta kuin ninii-
, läerkki 'Oäbtta\^\"
Kysein, että onko meitä muitakin?
"On", pääsi äidöläni, "maailmalla on
Kaksi,|k)ikaani, Veikko on jossain rajan
takana ja Eino on merillä, Veiklvo lä-siiän'
asuniion- tähän teki ja siitä oa jo
Iniluiiut yli kolme -vuotta. Hän ei ole
sen Jälkeen kä>Tiyt. Isänne äkillinen
kuolema^ meidän rakkaan kotimme hävitti
ja te kaikin oeljän jouduitte vieraitten
huostaan. Yksi' teista- kuoli, joten
teitä on \?mn kolme."
Niin kävimme läpi eletyn elämämme
• ja' siitä ei' löjKynyt mbhtakaan-iloiselta
'kuulostavaa sanaa, ' "Koetin kirjeiden
avulfe säädä'- sintistä- tietoa, mutta • en'
saaimt -^^feusta'", satooi 'äiti. "El kau-
. ankaan_MtteÄ;_y.Q^^^
tuli^ takaisin." . —'"----"- .
"Mutta; äiti, sii'tähän^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-07-22-09
