Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 22, 1950

              okmme kaikki taas kuii-laa ruokaa!"
Kerranliaii iliBiiseii oa. l;«Qlta\-aj aiutla
fetika korvaa aajarlkollle puiiitiival jä-seoejt
Ja kuka rakentaa kävitetyt kodit?
0,n}iä!i se Jo nähty ympäri maailman,
oitkd ihmisillä iiii« lyhyt' -muisti. S>itoii
jpaufiinalla marssitaan sotaan, mutta jo­ka
sieltä lakaisin palaa, ruumiillisesti
. tai heukisest! sairaana, huomaa olevan­sa
vieras toisten joukossa eikä hänelle
talido löyiyä elämän alkua mistäätS",
puhumattakaan niistä suurista korvauk­sista,
jotka olivat %-aiii juhlapuhujien
huulilla. Jos sivistys kulkee siihen
suuntaan, että suurten valtojen edusta­jat
puhuvat julkises.sa sanassa näin kyl­mästi
ihmisistä, jotka ovat kuin pelinap­puloita
pelaajan käsissä, niin kyllä sil­loin
tavallisesta Uimisesta tuntuu, että
mitään sivistystä ei ole. Emmekö me
tavalliset ihmiset voi tehdä mitään?
Meitähän on sentään enemmistö, ja me­hän
olemme juuri SO materiaali, joka on
välttämätöntä, että sotaa voidaan käy­dä.
Siitä saamme olla varmat etteivät
kylmästi hymyilevät taltioiden päämie-h.
et ja sotapäälliköt keskenään asein so­di.
Tälläkin hetkellj/ voi joku äiti olla
huolissaan poikansa tai miehensä koh­talosta,
mutta ei tiedä -miten asia olisi
autettavissa. Jos sinulla ystäväni on
tilaisuus niin lohduta häntä jä pyydä
liittymään rauhaa haluavien joukkoon.
\'hdessä me olemme voimakkaita, mut­ta
yksilöinä emme voi mitään. Yhtykää.
ystävät rauhaa kannattamaan. Raken­takaa
yhteiskuntaa älkää tuhotko sitä
niinkuin verenjanoiset sotahullut teke­vät.
Tämän mantereen ihmisillä on
vain heikko mielikuva tuhotuista ko­deista,
lukuiyiottaniatta niitä jotka oli­vat
pommitetuissa kaupungeissa. Eikö
meillä ole vielä tarpeeksi sotainvaliide-ja
ja sairaita, joista tuotta\*a luokka pi­tää
huolta? Eikö meiltä ole tarpeeksi
korkeat verot? Täytyykö meidän aina
vaan uudistaa esi-isiemme tyhmiä koke­muksia.
Tuhat kertaa ei! Liittyminen
rauhan kannattajiin on taistelua sotaa
vastaan.
SOBXl.
ir
T7R.^.\X SITURK.^UPUNGIN laita- lapsi sanonut mrs. •Browmlie.
-•--'puolella sijaitsevan kadun varrella
pienessä siistinnäköisessä talossa tähyi-
I* nuori, kaunis ja vaaleatukkainen nai­nen
ikkunasta kadulle. Häh oli pukeu- -
tunut matkaa varten ja kaksi siistiä
matkalakkua odotti lattialla.
'•Missähän - mrs. • Brovvn mahtaa -vH- •
pyä? ]\leidän oli puhe lähteä jo yhden­toista
aikaan ja kello on jo neljänhek-
Mrs- Brown oli ilmoittanut puheli-xnitse
kotiin pojalleen, että hän aikoi
tuoda tälle "elävän nuken" uudenvuo­den
lahjaksi. "Tervetuloa", oli poika
vain vastannut.
Paula ja hänen isänsä olisivat halun­neet
maksaa Anjan hoidosta, mutta sii­tä
ei mrs. Brovm halunnut kuulla pu­huttavankaan.
"Xäin herttaisen lapsen
sen yli, eikä häntä \ieläkään kuulu. An- ottaa mielellään ilokseen kotiin, hänhän
jan kyllä sieppaan pian naapurista läh- on aivan kuin päivänsäde", oli hän sa­dettaessa",
ajatteli hän.
Nainen oli Paula Ruoho ja hän on
lähdössä keuhkotautiparantolaan. Tä­mä
pieni talo oli hänen kotinsa, jossa on
asunut vanhempiensa ja pienen neli-nonut.
Mrs. Broun oli ystävällisesti tarjou­tunut
myöskin viemään Paulan paran­tolaan
samalla kun menee kotiinsa,
. vaikka se tekeekin vähän mutkaa hä-vuotiaan
tyttärensä Anjan kanssa. Puo- nen matkaansa, mutta eihän se niin suu-
'm m
ri asia autolla ajaen ole. Tänään siis oli
aikomus lähteä ja Paula oli valinis,
odottaen mrs. Brownia. Paula oli puke-unt
jo Anjankin valmiiksi ja antanut
hänen mennä naapuriin sanomaan hy-
vastit leikkitovereilleen.
-. • Nytpä . ;näkyikin mrs. .Brownin auto'
• • pj-säfetjriTän talon eteen -Ja melkein juok--;
"siijalkaa'hän riensi sisälle.-.
••• - - "Voi,:'kun-minä. .viivyin iiauan, o^®^
••. tainnut •, j*o .odottaa minua .kauankin,
• • Paula, Savin vielä kaupungilla ostok- '
' iälla |a siellä mmi arkaa. Missä Anja
on?" touhusi häh.
"En ole vielä kauan odottanut ja -vie-lähän
on sentään aamupäivä, että kai
me ehdimme. Anja on naapurissa, otan
. hänet sieltä ja samalla saan sanoa hy­västit
heille. Nyt voimmekin sitten
lähteä.»
Paula otti toisen jmatkalaukun ja
mrs. • Brown toisen. Paula sieppasi vie­lä
Anjan nuken tuolilta. Ovea lukites-saan
pyrki Paulalle Icjynel silxään, kun
• täytyi jättää tämä rakas koti ainakin •
vähäksi aikaa. Hän pani avaimen tiet-parantolassa.
Ehkä joku tuttava ottaisi tyyn paikkaan, mistä isänsä sen lö>-täisi
bänet hoitoonsa. Mutta sitten tuli on- i\MU työstä tultuaan,
nellinen ratkaisu tähän pulmaan aivan Sieltähän Anjakin jo juoksi autolle
K vuotta sitten kuoli Paulan äiti ja siitä
saakka he ovat asuneet kotona Ixolmi-,
sin, isä, pikJtu Anja ja hän, Paula. Isä
on käynyt kaupungissa rakennustöissä
ja töihin hän meni tänäkin aamiiha.
Fairla oli myöskin Ifäjnyt työssä erääs- •
sä isossa ompeluliikkeeiäsä siihen saakka
•kunnes äitinsä sairastui/IvhytaikäiseeB,
tautiin ja sitten kuoli. Äidin kuoleman,
jälkeen ei Paula enää voinut ••jatkaa työ- ;
tään .ompeluliikkeessä; • .'siliä ; "Anjaa ei
voinut Jättää.kotiin yksin •pMviksi;:Päii-la
oli ottanut vähän liikkeen töitä; ko­tiin
tehtäväksi.
Elämä oli mennyt 'kohtalaisen hyvin,
kunnes Paula oli joitakin aikoja sitten
alkanut tuntea kummallista väsymystä
ja huonovointisuutta, joka ei mennyt
ohi. Piti mennä lääkäriin, joka tarkas­tettuaan
Paulan totesi hänessä olevan
l-ceuhkotaudin, joskaan' ei-aiefa varsin
pitkälle kehittyneen. Lääkäri oli sano­nut,
että noin vuoden parantolassa oles­kelun
perästä hän olisi jälleen terve.
Nyt tuli sitten pulma, minne saisi
iku .Anjan siksi aikaa, kun hän viipyy
Olen ihmetellyt, että miksi ne
Siiomimatkalaiset, joiden piti Paa­rin
kanssa lähteä huvimatkalle
Suomeen Jokin aika sitten, vaikeni­vat
yhtäkkiä juuri sen Tiinan anta­man
lupakirjan jälkeen. Tekihän
se kyllä minuunkin lamaanautta-van
vaikutuksen, mutta kim ei ku-vieraan
henkilön taholta. päin. Muutamia naapuri vaimo ja oli
Mrs. Brown oli j^tävällinen vanha kerä>tynyt auton Suo Paulalle ja A
leskinainen, joka omisti parinkymme-äiemiiden
mailin päässä kaupungista
pienen farmin, jossa asui kahden aikui­sen
poikansa'.kanssa.-Nuorin pojista, 18-
%uotias. oli kaupungissa koulussa ja tä­tä
poikaansa oli mrs. Brown tullut uu-dcn
vuoden jäljestä tuomaan autolla
kaan viisaampi siitä mitään mainit- kaupunkiin opinnoltaan jatkamaan ja
se, niin .ajattelin kaikessa tyhmyy
dessäni siitä vähän puhua.
Teen sen paremminkin siitä syys­tä,
kun Kujuuni Faarille sellaisen
sopan keitti, että päiväkirjansa pe«
rusteella syyttää meitä, että me oli­simme
Paarin myyneet partoineen
ja karvoineen. Ei sinne päinkään,
pois se meistä. Sopisi Kujuuninkin
muistella sitä Tiinan 'kaikessa viat­tomuudessaan
Paarille antamaa
matkapassia. En väitä, että Tiina
siinä liioitellut olisi, itse hän Paa­rinsa
parhaiten tuntee. Mutta Jos
Timä vielä joskus joudut pääsykir-jan
Faarille antamaan, niin eikö­hän
sitä voisi tehdä vähän väären­nettynä.
. Ei Paarin pidä vain meihin suut­tua,
vaikka me niin kaikin vaike­nimme.
En osaa toisten puolesta
tarkalleen sanoa, että säikähtivätkö
kaikki muut nimkuin minä. Kun
luin sen tocllstuteen Uelastä, huu­sin
korkealla äänellä: "Nyt Jäi Här­mä
rnäkemättä!'*
T ä ä k i n . et1&'MlkM .-lolsetMn
sanoisivat jotain mxk MIÄMI epä-onnisliiK^
lse^ta ja e t i i aiiiaMii-.|>i2o-lustatte
naisellista' • ciemustamme.
samalla mrs. Brown itsekin vieraili kau­pungissa
asuvan siskonsa luona «luuta-
If h>'västiä sanomaan ja toivottamaan
heille onnea. Paula ei voinut enää pi­dättää
k.vjneleitään. , .Anja sanoi tou­hukkaana:
"Älä itke, äiti. Kun olet tullut ter­veeksi,
niin " mehän tulemme takaisin
kotiin."
"Aivan niin, lapseni."
He nousivat autoon, molemmat nai­set
etuistuimelle ja .Anja nukkensa ja
lapsi? Ttilia-timtieinaaisvHaröl&i Ita*^^^
kaupunkini siiom.alais€l!a' haalilla tanj
seissa. Hän oK,kal .'silloin .eiisinimäisS
kertaa siellä. Sen jälkeen k.ä\imme siel-
; lä. tansseissa useia.yhdessä.'Harold oli
kotoisin eräästä Pohjois-Ontarion kai-voskylästä
j'a.han oli lukemassa -ixalvos-insinööriksi
kotikaupungissani. Luulen
ettei hänellä itssUään ollut suurtakaan*
halua tuolle alalle, mutta sanoi opiske­levansa
enemmän isänsä toivomuksesta
Hän kertoi isänsä olevan jokin yhm^i
työnjohtaja kaivoksessa."
"Mikä oli tuon Haroldin sukunimi?»
keskeytti mrs. Brown hämmästyneenä
Paulan kertomuksen.
"Browii, Iferold Brown, sama suku­nimi
kuin sinullakin on, Nora-täti. Tun­netko
ehkä hänet?"
"Oh, en, en varmaankaan tunne hän­tä,
onhan niitä niin paljon samoja suku­nimiä.
Anteeksi, että keskeytin sinut,
voit taas jatkaa."
"Seurustelimme siis ja ennen pitkää
tiesimme rakastavamme toisiamme. Ha­rold
oli ^sein kotonani ja vanhempani
pitivät hänestä paljon. Oli jo kevättalvi
ja aikoniuksemme oli mennä naimisiia'
heti pääsiäisen jälkeen. Silloin oli sota-aika
ja ilesimrme, että Harold joutuisi
armeijaan •.ennen pitkää. .Emme. oikein
. tienneet, iplten asiamme-järjestää, mut-
•. ta. kuitenkin. ..päätimme, .:että'.kua..Hardd.-,
on käynyt kotonaan pääsiäisloman ai­kana
ja" ferton.ut. vanhemmiileen: aikeis-
• tamme,-BiiB;:sitten .•käymme .vihillä kai-.
• kess|phlljaiisuudessa., :.•
"Olsmms eräänä--iltana-.menossa teat­teriin,
kun vastaamsne- >tuli -.eräs tyttö, .
Margit katson. •Olin tuntenut tuon ty- '
tön joskin alkaa, mutta emme silti öi-leet
.Täh-eisemmln--.totut. .-.Hän'oli .muu­ten
kotoisin samasta, kaivoskylästä
kuin Maroldkia. ja myöskin, opiskele-'
m a ^ .kotikaup.u.ngissani...Hä!i'pysähtyi_ •
kohdallemme ja kysyi minulta hyvin
- ivallisesti, että öl|ko minulla- ollut "edel- •
iisenä'iltana ^hauskaa ••ja<^-Hilliä'--kans­sa.
. Sen sanottuaa-n . • .-hän; 'meni meno-. •
jaan. ' Tiesin .liänen .olevan-,minulle .'Ita-.
teellisen Haroldista ja arvasin, että .hän
oli ilkeyksi^ääii- k€^sipyt--tu;oh juonen.-
Harold kysyi heti^ että mitä Margit tar­koitti
sanoillaan .ja. .trpnk.o--.ollut jossain •
edellisenä iltana.
"^Eerroin -rhänelle miten asia oli, • että
olin .ollut kotona •koko-illaQ,^. kun-.äitiui •
oli --v^än ;htionavoints.een. .'tKäxin. hake-.-,
.massa rhäiielle'- .laakeitta -rofedoskaupas.la.
.ja kadulla Mli-.vastaani,Jack •ffill,.eräs^.
tuntemani .•suomalainen .poika. • Pysäh-•
.djim.me hetkeksi juttelemaan ja kai-
Margit oli nähnyt -meidät ja sai sutä
aiheen jminaensa,
' "Menimme ..teatteriin emmekä välit­täneet
tuosta kohtauksesta sen • enem- • -
man päivän. Sisareltaan, joka.oli tuttu anatkalaukkujen kanssa takaistuimelle, .pää,.en ainakaan.-minä..-Kuitenkin sni-
'Paulan kanssa, kuuli mrs. -Bro^-n hänes- ilma .0% mitä ihanin tähän vuoden ai- nusta limtm, että Harold epäili, jotain,
tä ja hänen pulmastaan. Silloin mrs.
' Brown päätti käydä tuon suomalaisen
naisen luona ja pyj^ää lasta hoitoonsa,
_ jos äiti suostuisi antamaan lapsensa vie­raan
henkilön hoivaan.- Tyttösestähän
olisi paljon iloa farmielämän hiljaisuu­dessa
ja mrs. Srown-piti paljon-lapsista.
"Kun se meidän Haroldkin- ou sellainen
vaiiha.ö|K>jan jöriläs, • 'etlei- mene naimi­siin,
niin ei ole edes toiveita lastenlap­sista
\ oli mrs. Brovvn leikkisästi tuumi­nut
sisarelleen-.vaj^liemmasta -pojastaaa.
Mrs."BreiWRiii sieraillessa"Paulan I-io-tona
oli Paula heti mieltynyt tuohon
\-stavalliseen vanhaan naiseen ja lavan-vannut
imi€!eirää,n' antaa lapsensa hänen
hoitöo-nsa. -Anjakin oli heti alkanut pi­tää
ystävllllsestä tädistä. ".Pidän sinus- •
ta melkein yhtä-paljon kuin isoäidistä-kin
pyin,.<dlet melkein yhtä -kiltti'", oli .
En usko,-että Paari .meihin suuttuu,
koska'-.hiae-lla -on-^tiiiii .'hellä •liioiito,'
.•etta ant«ksiMn -aatoi ilman -'pyya-.
töa, s i i s * t i i M t « i . ' ' - .
. -Siti aäöiikm'töiipoo ^- • -
'^ - ••MÄHÖI-MUOSL '
kaan, luntakaan ei ole kuin nimeksi ja vaikka ei sanonutkaan mitään. Entisea-tie
on aivan sula. Alkumatkalla naiset
juttelivat yhtä |a toista. Takaistuimel­ta
ei vähään aikaan ollut kuulimut mi-tään.
.Anja oli nukahtanut nukke kai­nalossaan.
Hetken ajoi\*at naiset aivan ääneti.
Vihdoin Paula katkaisi hiljaisuuden.
"Mrs. Brown, ajattelin, että kerron
teille pienen tarinani, jos viitsitte kuun­nella.
Ettehän tiedä vielä Anjan isäs­täkään
mitään."
"Kuuntelen mielelläni tarinasi, jos
haluat sen minulle kertoa. Mutta ensin
.sälaltien hän ei erotessamme, .ollut siaa •
iltana..
"Oli, kulunut pari päivää -tuosta illas-. -
•la Ja meidän piti'-taas-menaä-ulos Ha--
roldin kanssa. Mutta meille tuli viei^-
ta, eikä voinutkaan mennä. Soitin Ha­roldille
ja pyysin, etö^lmn tulisi meille,
mutta loukkaantuneella.. äändlä hm
vastasi, ettei'hän'-tule.
"Seuraavana aamuna-työhön mea-r.
essäni -eräs -tyttöystäväni kertoi näh­neensä
Haroldin ulkona Margit Watso-nin
kanssa- edellisenä iltana. Ajattelin
t ä y t j y huomauttaa, että etkö kysymyksessä' olevan jonkin ^"äärinkä-sitj*
S€n,-'€nkä välittänyt siltä .sen eneni-pää.
Sinä iltana Harold haki miml
.ulos- Se olikin viimeinen iltamfjne es-i..
en-*ineii pääsiäislomalle lähtöään.'
"Oli -kaumsilma j a käv«Mmme pitkin
mmun
muista. Paula, olemme sopineet, että
sanomme toistamme nimeltä, vai etkö
kalua kutsua minua Nora-tädiksi?"
"Mielelläni, en todellakaan muistanut
enää sopimustamme, mutta koetan sen
mmstaa vastaisuudessa. Ja olemmehan katuja. .En maininmit .-hänelle mi^f®
siöpaitsi jo läheisiä ystäviä, kun sinä Margaretista. |uttetome yhtä Ja tols-
Nora-täti tulet olemaan lapseni äidin
sijainen."
"Koetan parhaani,-Paula.''
'^"Okt km p .teltat,-tletäaöäfi, Norsi-läli,'
että Ahja on niin sanottu isätön
ta ja -suuiinittelimiise tukvaisiiuttaSJiÄ-
Minusta .kuit«nkia.-.tiiäatiii, että | Ö ^ -
>kuminalHsta oli^lulliit-v^lteaiiÄ.-Aitt"
-telm --.edeltSpii», ••«tm.^^^
Haromille --salaisuuÄstani,-• jests"-*»
LAVANTAlNAy BEBiÄKVUS 22 PÄIVÄNÄ- io<;n