1946-12-07-02 |
Previous | 2 of 32 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
LAUANTAINA, JOULUKUUN T PÄIVÄNÄ
(Catu^n suomalaisten viikkolehti)
i»ubiisned and pririted by tlie Vapaus
iHibilshlhg Cöilijiäny Llhilted, 100-102
Elm Street West, Sadbury. Ontario.
Segistered at the post Office Dept,
Ottawa, as secbhd class matter:
Tilaoshiitnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta 1.40
3 kuukautta .75
Vhiiysvaltolhlnr
1 \'Uosikerta i.,$3,10
61 kuukautta ,.. 1.S0
Siiöinerft j.-» muiaaile iilkoniaille: .
1 vuosikerta^ $3.75
6 kuukautta 2.00
Tjiekki iimest)'y jokaisen viikon lau«
«ntaina 12-sivnisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
'
Asiamlehllle myönnetään 20* prosentin
palkkio. ' ,
Pyytäkää asiamiesvällneitä jo tänään.
rTATOTTTTSHTNNAT: Yleinen'llmo!-
tushinta 50 senttiä palstatuumalta ja
_kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
"~"~maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
Minttih joKalselta muistövärsyltä tai
. tiito.slauseelta. Erikoishiniidt pysyvistä
timoltuksfsta. Tilapäisilmoittajien on
rälietettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarboitefut maksu-bsbltuksct
on ostettava kustantajan nirri
e'e rt: Vapaus Publishing'Company
Limited. { v.
Kustantaja ja pallia ja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
•Street West, SiidbUry, Ontario -
Toimittaja A. Päiviä
l.i«^kkiln äijotut kirjoitukset osoitettava:
• LIEKKI
•rouiaiuuMmuunmm..^^
ja minä
Tämä meidän joitlHnumerömme ei
tide kaikissa sjthteissd aivan Sellaisena
kuin toivoimme, mutta tuleepa aikalailla
tervehdyksiä, onhitteliija.
Nehän pääasiassa juhlumnneron muodostavatkin.
^ Niiden joukosta etsi-
Jouliin rauha
Ystcäväni, kaipaatko oikeata joulun
jauhaa? Tule luokseni tänne
met^iii pimentoon.
Täällä metsäkämpällä minä jouluani
juhlin ja täältä, Canadan karusta
.korvesta, löytyy oikea joulun
rauha. Sitä "kuiskii solakat kuus?t
huojuteilen tuuheita latvojaan, ja sen
suloisuutta muistuttaa suuret, peh-
-meät lumihiutaleet leijaillessaan. alas
valkoiseen maahan, siskojensa seuraan.
Seison portaalla ja lempeä-tuuli
leyhäyttää untuvaisen hiutaleeh pos-kellenikin.
Jo lentää herttainen
Lumberjäkki-pari (pieni, harmaarin-lajnen
lintu, jolta metsämiehet ovat
ninien perineet, vai nekö metsäTnie-hiltä,
en tiedä) luokseni, katsellen
pää kallellaan olenko säästänyt lieil-le
minkäänlaista herkkupalaa. To-
|kihan niinä j>ikku ystäväni miiistäh!
.Sirosti otettiin nokkäah makea kakun
päla käd^stäiu jajciireesti vietiin
se pesään> tiilJevan ^[haii pälväti varalle.
Nyt tult oravakin häkeniaäii
jouSuateriäiasl^ ja siirtyi jkärniön
l)ää}iän nakertamaan korppua, nauraa
tirskäultaeh minulle kiitokseksi.
Kuta vikkelä, valkea kärppäni sitten,
eh ollut siniia hiiomatakäah tuossa
vaikeata liihtä vasten. Kas tässä .
lihan pala, olet sen äiisainnut, kun
niin hj*y,in olet suorittanut kissan,viran
kafkoittäen hiiret" viiltakunnasta-ni.
'
Veljeni fytölle Anja
Sandbergille Kris-taan
ystavia ja tuttavia, ja kun loy- x..,.. ... -j 11
. . . . . . .. ; , V.... - , . Jalan pikkuhQidokkm! ja siirryn
aetaan, nun tunnetaan tkaankum oi- " r ! . » i r : . . . • . > * : . . . . ..
täisiin kosketuksissa. '~ ~
Jä aivan liian varkainkin tämä kotoisiin;
fanadalaisiin ja yhdysvaltalaisiin
InkijoiMmTirenähden tuli. Ei
olla vclä joulun hengessä. "Mutta
tarkoitushan olikin jouduttaa tämä
sadoille lukijoillemme jouluksi Suomeen,
että sukidaiset, ystu'i)ät ja tuttavat
siellä saavit tervehdyksemme ja
onnittelumme oikeaan aikaan. Löx-tyköön
heille niistä monta muhtettita
ja kaivattua nimeä sydäntä sykähdyttämään.
Niin, joulu. Kuikille sc tulee,
mutta niin kovin erilaisena. • Toisille
se itäee loisteliaan tikkäana ja yi-täkyUaisctiä.
Toisille vaatimattomampana,
mutta tyydyttävän iloisena
kuitenkin. Ja loisille — köyhänä
ja suruliiseita. Arkinen harmaus ja
puute ei tänä juUaketkenäkaän-jätä
ja siksi.se tuntuu sitäkin suruUisem-malta.
Joulu-edellyttää kotia, kotia
jonkinlaista. Entä ne', joilla ei kotia
ole , ^ ^
Uhelmssa kutitfetemme, olemme
kauan kOvitelleet sitä onnkliKta aikaa,
joUöiH kaikilta olisi ffiaftäöllisiiUs
^ onneHtseeh jouluun. EmmekS a/Jiö-j
astaan kuvittele, vaan toimimme siihen
suuntaan, taistelcmmekin sen
puolesta. Ja vaikka lienemmekin
ajan kanssa askeleen sitä kohti ottaneet,
niin taistelujen takana se vielä
on. Joulun erilaisuuden tasoittami' •• - • - - - - -
• seen ci riitä juhlahetken hyv'6 tahto, \ Jos me takdon/ke tuntea ionkun
joka sammahtaa seuraavana päivä- ihmisen mik$ hän on, niin meidän
sisälly, matalaan metsakämppään,
jonka hÖyläämättöitiistä laudoista
telity liittia vasta pestynä uhoo valkeuttaan.
Pian joutuu illallinenkin,
mutta ensin käymme pienessä, si-säiinliiinpiävässä
saunassa kylpemässä.
Sen leppoisa, 5;rivu n tuoksuinen
lämpö valaa suloisen hyvänolon tunteen,
joulith rauhan, rauhattomim-paanfcin
sydämeen.
Niin, ystäväni, turhaan etsit joulun
raqliaa kaupunkien ihmisvilinästä,
sieltä löytyy vain raju riemu ja
mekastus. Mutta ennen kokematon,
vertaansa .'vailla oleva rauha lÖ3'tyy
vain täältä, metsästä.
Tähän metsiin rauhalsuuteen sain
"mieluisen vieraaä — Gustin viului-neen,
sielä kaukaa lännen vuoristosta.
Kiitos, Gust, kuvastasi! Tääl-lä
viulusr kauneimmin heläjää —
täällä sitä ei häiritse kaupungin häly
eikä arkiset ääiiet. Vain metsäli
hiljaine» humina kainona^ säestää^
viulusi suloista sointia.
Vain hiukto mielikuvitusta, niin
kuulen lempisavdeeni "Soi viuluni
soi" yhtä elävästi viulustasi kuin
kuulin sien kolme vuotta sitten siellä
luonasi.
Jä nyt, oikein onnellisen ja rauhaisan
joulutervehdxicsen teille kaikille-,
raldcaat ystävänij täältä metsästä
lähetän.
^IRPA SERKKU.
nä ja muuttuu kylmäksi ja kovaksi.
^Ei ole Suomessakaan kaikilla iloinen
joulu, ehkäpä ei minkään iloinen
kuin meillä, milläli aiheellinen puoli
on kysymyksessä. Mutta toitieet
sidlä mvitt ekkä suuremmat. TämS
tulee mitie^nyt, hm vietämmt tSät*
läkin euH suttitunfäina Suomen^ itse-tarvitse
vain tuntea ne.henkilöt, jotka
hän valitsee ystäviksecn. .
näisyyden, toä^lisemman itsenäisyyden
juhlia. Sitä tietä siellä on iloisem>-
mat joulutkin odotettavissa.
Parhaitt jauhttervekdyksemme kai-kme,
läheUläja kaukana. — AP.
Nyt yllätän sinut Anja täältä suuresta
maailmasta lehden kautta, jonka
sinulle ehdin juuri vuodeksi tilata.
.Anja kun on sedälle niin kiltti, niin
ajattelin, että mikähän olisi kaunein
lähettää, josta olisi iloa, ja sitten juolahti
mieleeni, että Liekkihän se on,
ja niin tuumasta toimeen.
Tämä Liekki lehti on, Anja, sellainen,
jolla on laaja levikki, että se
mennä liputtelee postin mukana yrri-
[Äri maailmaa. Sitä- menee suuret
määrät Canadaan, Yhdysvaltoihin ja
myöskin Suomeen. Tällä Liekillä on
hyviä avustä.jia, jotka siihen miiista-
-A'ät kirjoittaa ja joita kirjoituksia hyvin
mielellään lukee." Tässä on oikein
ystävien päkina-ösdsto, kuten
näet, ja setä tykkäisi lukea myöskin
sinultä~^s1ihä osassa idbjoituksen. Älä
naura, se ön yäiiah^iii! itähäji lehteen
voi kirjoittaa yaikkä pienen elämäntarinansa.
Miltä. Anjasta tuhtui ensin jättää
Hautaviita? Ölikö yhtä sui-uUinen
hyvästijät^tö kuiii sedälläkin öli? —
Setä muistaa, kuiiikä tattithikuuh il-
- tänä vuörtnä 1910 se tuli jätetyksi.
Oli suojainen iliha, että lumi oli kosteaa
Ja. isäsi, joka n vt .,oh ollut maan
" mullassa' pltkSn aikäa,"^aatteir Vel-
|^p«i.^pöt^Ulfi^lla;; > .Sfep oli U i i - .
^ella-tuvallä tansÄtkiit ja. ne olivat
bttuneet ikäänkuin iähtijäisiksi. Me
veljekset olinime siellä ja sitten kun
tanssit loppuivat läksimme potkimaan,
töinen seisoen toisen ja toinen
toisen kelkananturan päällä. Ja sitten
kun piti sanoa lopullisesti hyvästi,
niin silmistä taisi kuntpaisellakin
jotakin tipahtaa valkoisen lumen
päälle.- \
Niin, niin, Hautaviita! Se on mei- -
dän kumpaisenkin syntymäkoti,-vaan
minä olen syntynyt siinä mökissä paljon
ennen kuin sinä Ah ja. -Pieni nel-jänurkkainen
hökkeli se oli, yksi ainoa
ikkuna ja sekin pohjoisseinässä,
että se talvella oli aina paksussa
jäässä. Sinun mummusi, joka ön minun
äitini,, lapasi siihen huulillaaii
sulatella sulia paikkoja kurkotellen
siit^ miestään iltaisin^ kun hän'tuli
kotiin taksvärkistä.
Paljon olisi kerrottavaa tuosta pie^
nestä mökistä. Me kun olimme isä-si
kanssa vielä pieniä, niin kerrankin,
kun jäimme kotiin ja ulkona oli kylmä,
me teimme tulen ja~ siitä pääsi
kipinä muurin raosta seinän samma-lim
ja seinä, syttyi tuleen. Meille tuli
kova hätä, että nyt rakas kotimme
palaa. Minä keksin keinon ja hain
ojan pohjasta nSärkää savea, jolla tukin
muurin reiän ja samalla tukin sitä
savea myöhin seinän rakoon ja
tuli sammui. Mutta emme uskaltaneet
sitten enää tehdä tulta vaikka
oli kylmä, vaali siellä mökissä kyy-röttelimme
siksi kunnes isä ja äiti tulivat
kotiin. Olivat ilosia saadessaan
kuulla että tulipalon alun olimme
saaneet sammumaan:
Monta muistoa on tuosta mökistä
jälellä.. Kerran eräänä talvena, ollessamme
myösTm vielä hyvin pieniäi
tuli kova lumimyrsky, joka läjäsi
lunta ihan kamalasti. Sitä oli niin
paljon, että emme tahtoneet saada
Pikkusena pienen kuusen
papereilla koristelin,
ympärillä leikin, lauloin,
ihmeellisen hetken elin.
Vaikka vainen kuusessani
joli kynttilätä kaksi,
konvehteja kourallinen,
fitnsin sen niin rikkahaksi.
Olen sitten koristellut
ostokonuh kuusta monta,
niutta yhä, yhä muistan
lapsuuskuusfi^^erratonta.
^ ANNIKKA
ovea auki, eikä-ollut lapioa, sekin oli
jäänyt lumfen alle emmekä tienneet
millä kohdalla se oli. Täytyi työnnellä
lunta pois oven takaa päreko-palla,
jokf sattui olemaan sisällä.
Ollessani kaksivuotias minä putosin
haudan silmään, jossa oli tervnn-poltto-
parhaillaan, ja |^alöin niin pahasti
että ölin monta päivää 'kovassa
"tuskassa. Ne voitelivat minun ruu-miätähi
kermalla ja naisi olla hyvää
vöide^tta, -koska ei* ole missään arpia.
Minä näitä muutamia kerron v"ain
esimerkiksi, että Anja uskaltaa otta.T
kynästä kiinni ja kirjoittaa. Anjalla
oh niin kaunis Ja selvä käsiala, että
varmaankaan ei tämän lehden toimituksen
tarvitse paljon tehdä korjauksia.
Sitä voi kirjoittaa nykyisin
sieltä mitä vain, sillä nyt on työläisillä
ja köyhilläkin lupa puhua ia
toimia. Mikä onkaan ilahduttavam-paa
kuin se, että saa toimia, se innostaa
ja samalla kasvattaa tietoa paremmasta
maailmasta.
Minulla on siellä Suomessa nykyisin
paljon tuttavia, sillä olen kirjoittanut
monelle, joista jotkut ovat ennestään
tuntemattomia. Vaikka en
minä"ple sinuakaan, Anja, nähnyt, sillä
olehan ollut täällä •'•'rapakon takana"
jo lähelle 40 vuotta ja. sinä olet
vjelä" alle kolmenkymmenen.
Tämä tervehdykseksi nyt vain sinulle,
Anja, ja muista kirjoittaa. i~'is-tän
alle-vain tämän nimimerkin, jonka
sinä tunnet.
VIITAPOIKA.
Minun joulu-
Kohta on jouluj jolloin saarnataan
"rauha maassa ja ihmisillä hyva.
tählo". Mutta onko tulevanakaan
jouluna? Ei ole kauan siitä,
kiin jilhliUiin räiifiän johdosta, mutta
onkos ollut päivääkään ettei jollakin
maailman kolkalla olisi tapeltu.
Itse rauhantekijät eivät ole sopineet
mistääh, ilmi riidassa on vain oltu.
Ja uusia murha-aseita keksitään, ja
riiStäjii?!! saaliihhimo on pohjaton.
Työtaisteluitä on kaikkialla. Asuntopula
kaikissa kaupungeissa on huutava.
Monet ihmiset joutm^t viettämään'
jouluaan mfclkein- kadulla.
Miltä tuntuu jouluna kuunnella kirkoissa
rauhan ja hyväntahdon
nöm.ia? Nouseva nuorisomme n-y.-
kytetään väkijuomilla ja riistonia.til-nian
keksimillä huvituskfeinoilla. Sekin
on yk^i kaikkivaltiaan dollarin
kasaamistapa. Väkijuomien tuot.a-mi.
seen«löytyy viljaa ja sokeria, josta
kansalla tahtoo olla puute.^ Eikä se
huoleta y^teiskunnatt kaitsijoKi-vaikka-
mielisaii^Iat ja muut sairaalat
t ä y t t y ^ t niistä onnettomista,
jotka övaij Väkijuoiöieh nauttimisella
turmelleet nu<Sruutetiäa ja ter>^y-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-12-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461207 |
Description
| Title | 1946-12-07-02 |
| OCR text |
Sivu 2
LAUANTAINA, JOULUKUUN T PÄIVÄNÄ
(Catu^n suomalaisten viikkolehti)
i»ubiisned and pririted by tlie Vapaus
iHibilshlhg Cöilijiäny Llhilted, 100-102
Elm Street West, Sadbury. Ontario.
Segistered at the post Office Dept,
Ottawa, as secbhd class matter:
Tilaoshiitnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta 1.40
3 kuukautta .75
Vhiiysvaltolhlnr
1 \'Uosikerta i.,$3,10
61 kuukautta ,.. 1.S0
Siiöinerft j.-» muiaaile iilkoniaille: .
1 vuosikerta^ $3.75
6 kuukautta 2.00
Tjiekki iimest)'y jokaisen viikon lau«
«ntaina 12-sivnisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
'
Asiamlehllle myönnetään 20* prosentin
palkkio. ' ,
Pyytäkää asiamiesvällneitä jo tänään.
rTATOTTTTSHTNNAT: Yleinen'llmo!-
tushinta 50 senttiä palstatuumalta ja
_kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
"~"~maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
Minttih joKalselta muistövärsyltä tai
. tiito.slauseelta. Erikoishiniidt pysyvistä
timoltuksfsta. Tilapäisilmoittajien on
rälietettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarboitefut maksu-bsbltuksct
on ostettava kustantajan nirri
e'e rt: Vapaus Publishing'Company
Limited. { v.
Kustantaja ja pallia ja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
•Street West, SiidbUry, Ontario -
Toimittaja A. Päiviä
l.i«^kkiln äijotut kirjoitukset osoitettava:
• LIEKKI
•rouiaiuuMmuunmm..^^
ja minä
Tämä meidän joitlHnumerömme ei
tide kaikissa sjthteissd aivan Sellaisena
kuin toivoimme, mutta tuleepa aikalailla
tervehdyksiä, onhitteliija.
Nehän pääasiassa juhlumnneron muodostavatkin.
^ Niiden joukosta etsi-
Jouliin rauha
Ystcäväni, kaipaatko oikeata joulun
jauhaa? Tule luokseni tänne
met^iii pimentoon.
Täällä metsäkämpällä minä jouluani
juhlin ja täältä, Canadan karusta
.korvesta, löytyy oikea joulun
rauha. Sitä "kuiskii solakat kuus?t
huojuteilen tuuheita latvojaan, ja sen
suloisuutta muistuttaa suuret, peh-
-meät lumihiutaleet leijaillessaan. alas
valkoiseen maahan, siskojensa seuraan.
Seison portaalla ja lempeä-tuuli
leyhäyttää untuvaisen hiutaleeh pos-kellenikin.
Jo lentää herttainen
Lumberjäkki-pari (pieni, harmaarin-lajnen
lintu, jolta metsämiehet ovat
ninien perineet, vai nekö metsäTnie-hiltä,
en tiedä) luokseni, katsellen
pää kallellaan olenko säästänyt lieil-le
minkäänlaista herkkupalaa. To-
|kihan niinä j>ikku ystäväni miiistäh!
.Sirosti otettiin nokkäah makea kakun
päla käd^stäiu jajciireesti vietiin
se pesään> tiilJevan ^[haii pälväti varalle.
Nyt tult oravakin häkeniaäii
jouSuateriäiasl^ ja siirtyi jkärniön
l)ää}iän nakertamaan korppua, nauraa
tirskäultaeh minulle kiitokseksi.
Kuta vikkelä, valkea kärppäni sitten,
eh ollut siniia hiiomatakäah tuossa
vaikeata liihtä vasten. Kas tässä .
lihan pala, olet sen äiisainnut, kun
niin hj*y,in olet suorittanut kissan,viran
kafkoittäen hiiret" viiltakunnasta-ni.
'
Veljeni fytölle Anja
Sandbergille Kris-taan
ystavia ja tuttavia, ja kun loy- x..,.. ... -j 11
. . . . . . .. ; , V.... - , . Jalan pikkuhQidokkm! ja siirryn
aetaan, nun tunnetaan tkaankum oi- " r ! . » i r : . . . • . > * : . . . . ..
täisiin kosketuksissa. '~ ~
Jä aivan liian varkainkin tämä kotoisiin;
fanadalaisiin ja yhdysvaltalaisiin
InkijoiMmTirenähden tuli. Ei
olla vclä joulun hengessä. "Mutta
tarkoitushan olikin jouduttaa tämä
sadoille lukijoillemme jouluksi Suomeen,
että sukidaiset, ystu'i)ät ja tuttavat
siellä saavit tervehdyksemme ja
onnittelumme oikeaan aikaan. Löx-tyköön
heille niistä monta muhtettita
ja kaivattua nimeä sydäntä sykähdyttämään.
Niin, joulu. Kuikille sc tulee,
mutta niin kovin erilaisena. • Toisille
se itäee loisteliaan tikkäana ja yi-täkyUaisctiä.
Toisille vaatimattomampana,
mutta tyydyttävän iloisena
kuitenkin. Ja loisille — köyhänä
ja suruliiseita. Arkinen harmaus ja
puute ei tänä juUaketkenäkaän-jätä
ja siksi.se tuntuu sitäkin suruUisem-malta.
Joulu-edellyttää kotia, kotia
jonkinlaista. Entä ne', joilla ei kotia
ole , ^ ^
Uhelmssa kutitfetemme, olemme
kauan kOvitelleet sitä onnkliKta aikaa,
joUöiH kaikilta olisi ffiaftäöllisiiUs
^ onneHtseeh jouluun. EmmekS a/Jiö-j
astaan kuvittele, vaan toimimme siihen
suuntaan, taistelcmmekin sen
puolesta. Ja vaikka lienemmekin
ajan kanssa askeleen sitä kohti ottaneet,
niin taistelujen takana se vielä
on. Joulun erilaisuuden tasoittami' •• - • - - - - -
• seen ci riitä juhlahetken hyv'6 tahto, \ Jos me takdon/ke tuntea ionkun
joka sammahtaa seuraavana päivä- ihmisen mik$ hän on, niin meidän
sisälly, matalaan metsakämppään,
jonka hÖyläämättöitiistä laudoista
telity liittia vasta pestynä uhoo valkeuttaan.
Pian joutuu illallinenkin,
mutta ensin käymme pienessä, si-säiinliiinpiävässä
saunassa kylpemässä.
Sen leppoisa, 5;rivu n tuoksuinen
lämpö valaa suloisen hyvänolon tunteen,
joulith rauhan, rauhattomim-paanfcin
sydämeen.
Niin, ystäväni, turhaan etsit joulun
raqliaa kaupunkien ihmisvilinästä,
sieltä löytyy vain raju riemu ja
mekastus. Mutta ennen kokematon,
vertaansa .'vailla oleva rauha lÖ3'tyy
vain täältä, metsästä.
Tähän metsiin rauhalsuuteen sain
"mieluisen vieraaä — Gustin viului-neen,
sielä kaukaa lännen vuoristosta.
Kiitos, Gust, kuvastasi! Tääl-lä
viulusr kauneimmin heläjää —
täällä sitä ei häiritse kaupungin häly
eikä arkiset ääiiet. Vain metsäli
hiljaine» humina kainona^ säestää^
viulusi suloista sointia.
Vain hiukto mielikuvitusta, niin
kuulen lempisavdeeni "Soi viuluni
soi" yhtä elävästi viulustasi kuin
kuulin sien kolme vuotta sitten siellä
luonasi.
Jä nyt, oikein onnellisen ja rauhaisan
joulutervehdxicsen teille kaikille-,
raldcaat ystävänij täältä metsästä
lähetän.
^IRPA SERKKU.
nä ja muuttuu kylmäksi ja kovaksi.
^Ei ole Suomessakaan kaikilla iloinen
joulu, ehkäpä ei minkään iloinen
kuin meillä, milläli aiheellinen puoli
on kysymyksessä. Mutta toitieet
sidlä mvitt ekkä suuremmat. TämS
tulee mitie^nyt, hm vietämmt tSät*
läkin euH suttitunfäina Suomen^ itse-tarvitse
vain tuntea ne.henkilöt, jotka
hän valitsee ystäviksecn. .
näisyyden, toä^lisemman itsenäisyyden
juhlia. Sitä tietä siellä on iloisem>-
mat joulutkin odotettavissa.
Parhaitt jauhttervekdyksemme kai-kme,
läheUläja kaukana. — AP.
Nyt yllätän sinut Anja täältä suuresta
maailmasta lehden kautta, jonka
sinulle ehdin juuri vuodeksi tilata.
.Anja kun on sedälle niin kiltti, niin
ajattelin, että mikähän olisi kaunein
lähettää, josta olisi iloa, ja sitten juolahti
mieleeni, että Liekkihän se on,
ja niin tuumasta toimeen.
Tämä Liekki lehti on, Anja, sellainen,
jolla on laaja levikki, että se
mennä liputtelee postin mukana yrri-
[Äri maailmaa. Sitä- menee suuret
määrät Canadaan, Yhdysvaltoihin ja
myöskin Suomeen. Tällä Liekillä on
hyviä avustä.jia, jotka siihen miiista-
-A'ät kirjoittaa ja joita kirjoituksia hyvin
mielellään lukee." Tässä on oikein
ystävien päkina-ösdsto, kuten
näet, ja setä tykkäisi lukea myöskin
sinultä~^s1ihä osassa idbjoituksen. Älä
naura, se ön yäiiah^iii! itähäji lehteen
voi kirjoittaa yaikkä pienen elämäntarinansa.
Miltä. Anjasta tuhtui ensin jättää
Hautaviita? Ölikö yhtä sui-uUinen
hyvästijät^tö kuiii sedälläkin öli? —
Setä muistaa, kuiiikä tattithikuuh il-
- tänä vuörtnä 1910 se tuli jätetyksi.
Oli suojainen iliha, että lumi oli kosteaa
Ja. isäsi, joka n vt .,oh ollut maan
" mullassa' pltkSn aikäa,"^aatteir Vel-
|^p«i.^pöt^Ulfi^lla;; > .Sfep oli U i i - .
^ella-tuvallä tansÄtkiit ja. ne olivat
bttuneet ikäänkuin iähtijäisiksi. Me
veljekset olinime siellä ja sitten kun
tanssit loppuivat läksimme potkimaan,
töinen seisoen toisen ja toinen
toisen kelkananturan päällä. Ja sitten
kun piti sanoa lopullisesti hyvästi,
niin silmistä taisi kuntpaisellakin
jotakin tipahtaa valkoisen lumen
päälle.- \
Niin, niin, Hautaviita! Se on mei- -
dän kumpaisenkin syntymäkoti,-vaan
minä olen syntynyt siinä mökissä paljon
ennen kuin sinä Ah ja. -Pieni nel-jänurkkainen
hökkeli se oli, yksi ainoa
ikkuna ja sekin pohjoisseinässä,
että se talvella oli aina paksussa
jäässä. Sinun mummusi, joka ön minun
äitini,, lapasi siihen huulillaaii
sulatella sulia paikkoja kurkotellen
siit^ miestään iltaisin^ kun hän'tuli
kotiin taksvärkistä.
Paljon olisi kerrottavaa tuosta pie^
nestä mökistä. Me kun olimme isä-si
kanssa vielä pieniä, niin kerrankin,
kun jäimme kotiin ja ulkona oli kylmä,
me teimme tulen ja~ siitä pääsi
kipinä muurin raosta seinän samma-lim
ja seinä, syttyi tuleen. Meille tuli
kova hätä, että nyt rakas kotimme
palaa. Minä keksin keinon ja hain
ojan pohjasta nSärkää savea, jolla tukin
muurin reiän ja samalla tukin sitä
savea myöhin seinän rakoon ja
tuli sammui. Mutta emme uskaltaneet
sitten enää tehdä tulta vaikka
oli kylmä, vaali siellä mökissä kyy-röttelimme
siksi kunnes isä ja äiti tulivat
kotiin. Olivat ilosia saadessaan
kuulla että tulipalon alun olimme
saaneet sammumaan:
Monta muistoa on tuosta mökistä
jälellä.. Kerran eräänä talvena, ollessamme
myösTm vielä hyvin pieniäi
tuli kova lumimyrsky, joka läjäsi
lunta ihan kamalasti. Sitä oli niin
paljon, että emme tahtoneet saada
Pikkusena pienen kuusen
papereilla koristelin,
ympärillä leikin, lauloin,
ihmeellisen hetken elin.
Vaikka vainen kuusessani
joli kynttilätä kaksi,
konvehteja kourallinen,
fitnsin sen niin rikkahaksi.
Olen sitten koristellut
ostokonuh kuusta monta,
niutta yhä, yhä muistan
lapsuuskuusfi^^erratonta.
^ ANNIKKA
ovea auki, eikä-ollut lapioa, sekin oli
jäänyt lumfen alle emmekä tienneet
millä kohdalla se oli. Täytyi työnnellä
lunta pois oven takaa päreko-palla,
jokf sattui olemaan sisällä.
Ollessani kaksivuotias minä putosin
haudan silmään, jossa oli tervnn-poltto-
parhaillaan, ja |^alöin niin pahasti
että ölin monta päivää 'kovassa
"tuskassa. Ne voitelivat minun ruu-miätähi
kermalla ja naisi olla hyvää
vöide^tta, -koska ei* ole missään arpia.
Minä näitä muutamia kerron v"ain
esimerkiksi, että Anja uskaltaa otta.T
kynästä kiinni ja kirjoittaa. Anjalla
oh niin kaunis Ja selvä käsiala, että
varmaankaan ei tämän lehden toimituksen
tarvitse paljon tehdä korjauksia.
Sitä voi kirjoittaa nykyisin
sieltä mitä vain, sillä nyt on työläisillä
ja köyhilläkin lupa puhua ia
toimia. Mikä onkaan ilahduttavam-paa
kuin se, että saa toimia, se innostaa
ja samalla kasvattaa tietoa paremmasta
maailmasta.
Minulla on siellä Suomessa nykyisin
paljon tuttavia, sillä olen kirjoittanut
monelle, joista jotkut ovat ennestään
tuntemattomia. Vaikka en
minä"ple sinuakaan, Anja, nähnyt, sillä
olehan ollut täällä •'•'rapakon takana"
jo lähelle 40 vuotta ja. sinä olet
vjelä" alle kolmenkymmenen.
Tämä tervehdykseksi nyt vain sinulle,
Anja, ja muista kirjoittaa. i~'is-tän
alle-vain tämän nimimerkin, jonka
sinä tunnet.
VIITAPOIKA.
Minun joulu-
Kohta on jouluj jolloin saarnataan
"rauha maassa ja ihmisillä hyva.
tählo". Mutta onko tulevanakaan
jouluna? Ei ole kauan siitä,
kiin jilhliUiin räiifiän johdosta, mutta
onkos ollut päivääkään ettei jollakin
maailman kolkalla olisi tapeltu.
Itse rauhantekijät eivät ole sopineet
mistääh, ilmi riidassa on vain oltu.
Ja uusia murha-aseita keksitään, ja
riiStäjii?!! saaliihhimo on pohjaton.
Työtaisteluitä on kaikkialla. Asuntopula
kaikissa kaupungeissa on huutava.
Monet ihmiset joutm^t viettämään'
jouluaan mfclkein- kadulla.
Miltä tuntuu jouluna kuunnella kirkoissa
rauhan ja hyväntahdon
nöm.ia? Nouseva nuorisomme n-y.-
kytetään väkijuomilla ja riistonia.til-nian
keksimillä huvituskfeinoilla. Sekin
on yk^i kaikkivaltiaan dollarin
kasaamistapa. Väkijuomien tuot.a-mi.
seen«löytyy viljaa ja sokeria, josta
kansalla tahtoo olla puute.^ Eikä se
huoleta y^teiskunnatt kaitsijoKi-vaikka-
mielisaii^Iat ja muut sairaalat
t ä y t t y ^ t niistä onnettomista,
jotka övaij Väkijuoiöieh nauttimisella
turmelleet nu |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-12-07-02
