1949-10-01-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ERÄÄNÄ ata^afeänä Touvä M p j ^
paistoi ^ätaSOaäa k^aaUkaärjrleitä,
^un ovikello' soi. Hän ineni atikalse--
ihaan ja näki ixHrta&ossa kfiöka miestä,
. jotka kantoivat jotain ^urta ja ndikul-'
.maista esmettä. Se oU^iletty aaltopahvilla,
mutta muokloltaah se lähinnä muistutti
lipastoa. ^ .
— Hyvää pährää/TOUVai toinen ohie-histä
sanoi hattuaan kdio|taen; Meidän
pitäisi jättää tämä tänne.
— Jättää tänne? En minä ole mitään
tilannut, Elviira sanoi hämmästyneenä.
— Eli mutta herra on tilannut; Hän
osti tämän lipaston huutokaupasta. Mies
otti paperin taskusaan ja tarkasteli sitä.
Sitten hän nyökkäsi ja jatkoi: Niin
se on. Herra Aiikiisti JulppäjUusfka-tu
9.
— Vai niin, Elviira sanoi laimeasti.
Kantakaa se sitten sisään.
Hetken kuluttua; lipafeto oli olohuoneen
nurkassa. Miehet I^tiyät ja E l viira
soitti Aukustille.'
— Mistä sinä saätt-päähäsi laahata
tänne ikivanhan lipaston, hän sanoi kiihtyneenä.
Meillä on jo ennestäänkin
niin ahdasta, että tuskin joukkoon mahtuu.
— Odota^, kunnes tulen kotiin, Aukusti
vastasi vältellen. Minulla ei ole nyt
aikaa keskustella siitä asiasta. Täällä
ori' juiin-:köKOiiSv::'^j^^^^
Hän sulki pjdielimen, ja Elviira palasi
olohuoneeseen. Hän katkaisi sidenarut
ja pahvin aJta paljastui jonkinlainen
kolhittu kirjoituslipasto. Se oli run-v
saasti koristeltu helmiäisupotuksih ja
siinä oli lukemattomia pieniä laatikoita.
— Niin, se Aukusti, hän huokasi. Hä-jnen
tapaistaan on juuri maksaa tuoUai-r
sesta i-o|usta . .;. ' ^
Pari tuntia myöhemmin herra Tulppa
saapui kotiin. *
— Monenlaista sinä olet keksinyt a-^o-,
liittomme aikana.^ Elviira terVehti häntä,
niutta tämä on ehdottomasti pahinta.
Mikset ummistanut silmiäsi mennessäsi
huutokauppapaäcan ohi?«
— Ummistattut? - Aukusti ei oUiit uskoa
korviaan. Minä kun en saanut katsettani
irti siitä loistoesineestä! Etkö ,
ole huomannut, imiten Menoa työtä se
on?
— Niih, EJviirar sanoi ta^töOkkaastii
ja katso tätä kalustoa! Eikö se riitä?
Tuskin täällä voi enää kunnollisesti sii-votakaan.
Hän teki kädellääh>pyyhki-vän
liikkeen yli koko x>lohuon^n, jossa
ennestään jo oli sohva, kaksi nojatuolia,
radiopöytä, kirjahylly- kääppi, kukkapöytä,
ompelulipas ja koko joukko pikku
esineitä. Olisit edes ostanut uuden
halstarin, jota koko vuoden olen mankunut
. . . . '
— Halstarin . . . Aukustin ääni kuvasti
inhoa. Kuinka voit lausuakin sellaisen
arkipäiväisen sanan tämän seit-semäntoistasataluvun
loistohuonekalun
läsnäollessa! ^
— Meillä ei missään tapauksessa ole
sille tilaa ja sitä paitsi se on kauhea. Se
on kuin verivanukas, johon on sotkettu
läskinkappaleita, Elviira sanoi ja lisäsi
ehdottomasti: Sentähden se viedään
pois! : , ^ -
— Hittojw^pri;.^ukusti sanoi terävästi.
Kerran minäkin • ostan jotain^
mistä pidän, ja sitten se pitäisi viedä pois .
ja sitä haukutaan ja verrataan mihin tahansa.
Niin, minä kyllä tiedän, että:sinä
olet mestari keksimin tuhansia vikoja^
häh jatkoi, kun Elviira yritti vielä sanoa
jotain. Mutta tällä kerraUa sihun ei
onnistukaan tärvellä mlniin iloani. Voin
sitäpaitsi ilmoittaa, etta 5ain sen hyvin
halvalla.^ . : - * ^
Elviira naurahti kuivasti ja ilottomas-ti.
- ^
— Sinun olisi pitänyt sa^a maksu siitä
että otit tuollaisen rumiluksen.- ^ ^
^. P ä h ^ e D ä fa sen fäkeenkm Elvira
jatkoi lipaston sättimistä. Ja kun liuk-kumaanihemÄi
aika tuli; herm TuTpan
pää oli niin täynnä hänen valittelujaan"
tilanahtaudesta ja ties inistä; että hän
huokasi:
— Jospa kerran pääsisi tästä *surkeu-destä!
Mutta oli miten oli; hetken kuluttua
hän nukahti, ja h e r ä t t y ä häix tunsi
olevansa taysm virkeä, vaikka kdlooU
vasta neljä aamuUa. Hän meni olohuoneeseen,
sytytti sikarin ja istuutui^'
kirjoituspöydän ääreen. Sitten hän ai- -
koi piirtää jotakin.
— No niin, siinä on ensimmäinen askel,
häh mumisi 'saatuaan piirroksen
valmiiksi. Katsotaanpa edelleen!
Pari tuntia kuliii, ja Aukustin pöydällä
oli puoli tusinaa valmista piirrosta.'
Hän tarkasteU niitä hyväksyvästi ja ar-veli:
' - . , ^ . .
r-- l^yt pitää" väin hankkia kunnon
puuseppä, «niin asia on sel^v
Elviira heräsi puoli tuntia myöhemmin.
Havaittuaan Aukustin vuoteen
tyhjäksi häh työnsi jalkansa aamutos-suihin,
kietaisi: aamutakin täyteläisille
hartioilleen jä läksi huoneesta. Aukusti
seisoi lipaston edessä tarkastellen sitä
asiantuntijan ilmein.
— ?fö; joVön kumhia! Elviira huudahti.
Etkö voi enää nukkuakaan tuon :
taikakalun takia?
— Taikakalun? Jaa, ei ole imahdo-tonta,
että se vielä muuttuu taikakaluksi.
.
'Elviira rypisti kulmiaan. .
— Mitä?
-^»Hieman vain kärsivällisyyttä,l Au-kusö
sanoi arvoituksellisesti. EnsilJ^^on^
hankittava hyvä puuseppä, ja sitten .:. •
Hän hymyili salaperäisesti. Minä\ en
^)Uhtf.eniempää. ... •
^ r r a Tulppu oli räkkaaft puolisitfnsa
Ehniia tosin
köetMll^ukoläliL dtä, esiin, mutta Au-kusa^
v^ä^k^ muiui. Parin l ä i ^
.kuluttua hän kuitoikin sanoi:
—: litai^ll^^itla^^sita fiä)2^^
^ Ja kun tuodai^ii takaisin^ et tun^ sitä
enää entfsekseen; ' — ^ ,
— Se ei iu^cta niinuai Elviira sanoi.
Siirä\ei' ol^ koVznfeaän liau^caa katsella
sitä sen imköisehäy-^kiiin se nyt on.
Taas kului muutamia |Muvfä, ja eräa-rä.
äanÄunä lipasto' Ilmestyi uudelleen
olohuoneeseen. Upotukset olivat kadonneet,
ja se oli j(&a puolelta kiiltävän
musta. ' 'X
Nyt se muistuttaa ll&iunä pianoa,
Elviurahuoma>itti, kun' Aukusti iltapäivällä
tuli kotiin.
—Se on piand; herra Tulppa' naurahti.
Muun muassa. '
Sitten hän meni. lipaston luo ja painoi
valkoista n a p p i a . • > '
• — Katsohan nyt! - < ^
Elviira katsoi, ja hänen suureksi hämmästyksekseen
lipasto'-^koi^ liikkua.
Puolta minuuttia myöheihmin hänen
edessään oli upouusi piano. '
^ T ^ ä h ä n o n kuin sMna,-hänhäu-dj^
tr sormeillen'pianon koskettimia: ^
—^ Sitä se on, Aukusti myönsi. Mutta
parempaa tulee.
Sitten hän painoi toista nappia ja
pjrysi Elviiraa hieman siirtjmi^n pois
tieltä. Tämä oli pudottaa silmät päästään,
kun piona\«muuttui sohvaksi ja
hetkistä myöhemmin koki uuden muodonvaihdoksen,
tällä kerralla o^mpeluko-neeksi.
:. r - r Mutta tämähän on sel^rää noituutta,
han sopersi. Kuka tämän ihmekalun
on keksinyt?
Sen on tdmyt allekirjoittanut, AHi-kusll
Tulppa.: Tämä tekee meidät maailmankuuluksi,,
ja vieläkin enemmän: se
vapauttaa meidät ikuisiksi ajoiksi ka-lustusHuolista.
Nyt tarvitsemme vain
yhden huoii^^ asemesta.
(Kun faaluanmie soittaapiänoa^>painamme
ensimmäistä nappia, /halutessamme
levätä painamme toista ja kun tulemme
afikerÖcsi ja ryhdymme paikkaamaan
Irene Doychak WaUaceburgista Oni»
hukkuii mutia kuvassa oleva hänen sis»
konsa Joan pelastuL Tyttöjen äiti otti
molempia lapsiaan Mäestä" 'jä' pakotti
heidät seiiraamaan itseään vetbin. Kun
vesi nousi Joanin kaulaan saakka, pääsi
hän irti äitinsä puristuksesta^ palasi
rantaan ja hälytti apua. Äiti saatiin vir-koamaanl
mutta^ Irene ehti hukkua.
risaisia päitojaanme, painamme kolmatta.
Sen nimeksi tulee Pisoli, ja muutaman
vuoden kuluttua ei ole ainoatakaan
kotia; jota ei olisi kalustettu Pisoli^mene-telmän
mukaan.
—- Niin, Elviira sanoi, kuulostaa hyvin
lupaavalta. Mutta mistä saat • rahat
tehdasta varten? Se maksaa paljon.
Luonnollisesti, Aukusti myönsi,
mutta rahaa alkaa tulla joka taholta,
kun minä vien tämän huonekalim nä3^ter'
lyyn Ahtaudesta pois." Se alkaa ensi
viikolla . . , " t
Herrasväki Tulppa odotti näyttelyä
' IX
STOCKBOUM
X
joiiluhuvimatkaan
S U O M E E N
mhtlen New Yorkista
1 — ~ « ^ A A M '
,va33ne. -
Ml
SIVU s
mm
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-10-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491001 |
Description
| Title | 1949-10-01-09 |
| OCR text | ERÄÄNÄ ata^afeänä Touvä M p j ^ paistoi ^ätaSOaäa k^aaUkaärjrleitä, ^un ovikello' soi. Hän ineni atikalse-- ihaan ja näki ixHrta&ossa kfiöka miestä, . jotka kantoivat jotain ^urta ja ndikul-' .maista esmettä. Se oU^iletty aaltopahvilla, mutta muokloltaah se lähinnä muistutti lipastoa. ^ . — Hyvää pährää/TOUVai toinen ohie-histä sanoi hattuaan kdio|taen; Meidän pitäisi jättää tämä tänne. — Jättää tänne? En minä ole mitään tilannut, Elviira sanoi hämmästyneenä. — Eli mutta herra on tilannut; Hän osti tämän lipaston huutokaupasta. Mies otti paperin taskusaan ja tarkasteli sitä. Sitten hän nyökkäsi ja jatkoi: Niin se on. Herra Aiikiisti JulppäjUusfka-tu 9. — Vai niin, Elviira sanoi laimeasti. Kantakaa se sitten sisään. Hetken kuluttua; lipafeto oli olohuoneen nurkassa. Miehet I^tiyät ja E l viira soitti Aukustille.' — Mistä sinä saätt-päähäsi laahata tänne ikivanhan lipaston, hän sanoi kiihtyneenä. Meillä on jo ennestäänkin niin ahdasta, että tuskin joukkoon mahtuu. — Odota^, kunnes tulen kotiin, Aukusti vastasi vältellen. Minulla ei ole nyt aikaa keskustella siitä asiasta. Täällä ori' juiin-:köKOiiSv::'^j^^^^ Hän sulki pjdielimen, ja Elviira palasi olohuoneeseen. Hän katkaisi sidenarut ja pahvin aJta paljastui jonkinlainen kolhittu kirjoituslipasto. Se oli run-v saasti koristeltu helmiäisupotuksih ja siinä oli lukemattomia pieniä laatikoita. — Niin, se Aukusti, hän huokasi. Hä-jnen tapaistaan on juuri maksaa tuoUai-r sesta i-o|usta . .;. ' ^ Pari tuntia myöhemmin herra Tulppa saapui kotiin. * — Monenlaista sinä olet keksinyt a-^o-, liittomme aikana.^ Elviira terVehti häntä, niutta tämä on ehdottomasti pahinta. Mikset ummistanut silmiäsi mennessäsi huutokauppapaäcan ohi?« — Ummistattut? - Aukusti ei oUiit uskoa korviaan. Minä kun en saanut katsettani irti siitä loistoesineestä! Etkö , ole huomannut, imiten Menoa työtä se on? — Niih, EJviirar sanoi ta^töOkkaastii ja katso tätä kalustoa! Eikö se riitä? Tuskin täällä voi enää kunnollisesti sii-votakaan. Hän teki kädellääh>pyyhki-vän liikkeen yli koko x>lohuon^n, jossa ennestään jo oli sohva, kaksi nojatuolia, radiopöytä, kirjahylly- kääppi, kukkapöytä, ompelulipas ja koko joukko pikku esineitä. Olisit edes ostanut uuden halstarin, jota koko vuoden olen mankunut . . . . ' — Halstarin . . . Aukustin ääni kuvasti inhoa. Kuinka voit lausuakin sellaisen arkipäiväisen sanan tämän seit-semäntoistasataluvun loistohuonekalun läsnäollessa! ^ — Meillä ei missään tapauksessa ole sille tilaa ja sitä paitsi se on kauhea. Se on kuin verivanukas, johon on sotkettu läskinkappaleita, Elviira sanoi ja lisäsi ehdottomasti: Sentähden se viedään pois! : , ^ - — Hittojw^pri;.^ukusti sanoi terävästi. Kerran minäkin • ostan jotain^ mistä pidän, ja sitten se pitäisi viedä pois . ja sitä haukutaan ja verrataan mihin tahansa. Niin, minä kyllä tiedän, että:sinä olet mestari keksimin tuhansia vikoja^ häh jatkoi, kun Elviira yritti vielä sanoa jotain. Mutta tällä kerraUa sihun ei onnistukaan tärvellä mlniin iloani. Voin sitäpaitsi ilmoittaa, etta 5ain sen hyvin halvalla.^ . : - * ^ Elviira naurahti kuivasti ja ilottomas-ti. - ^ — Sinun olisi pitänyt sa^a maksu siitä että otit tuollaisen rumiluksen.- ^ ^ ^. P ä h ^ e D ä fa sen fäkeenkm Elvira jatkoi lipaston sättimistä. Ja kun liuk-kumaanihemÄi aika tuli; herm TuTpan pää oli niin täynnä hänen valittelujaan" tilanahtaudesta ja ties inistä; että hän huokasi: — Jospa kerran pääsisi tästä *surkeu-destä! Mutta oli miten oli; hetken kuluttua hän nukahti, ja h e r ä t t y ä häix tunsi olevansa taysm virkeä, vaikka kdlooU vasta neljä aamuUa. Hän meni olohuoneeseen, sytytti sikarin ja istuutui^' kirjoituspöydän ääreen. Sitten hän ai- - koi piirtää jotakin. — No niin, siinä on ensimmäinen askel, häh mumisi 'saatuaan piirroksen valmiiksi. Katsotaanpa edelleen! Pari tuntia kuliii, ja Aukustin pöydällä oli puoli tusinaa valmista piirrosta.' Hän tarkasteU niitä hyväksyvästi ja ar-veli: ' - . , ^ . . r-- l^yt pitää" väin hankkia kunnon puuseppä, «niin asia on sel^v Elviira heräsi puoli tuntia myöhemmin. Havaittuaan Aukustin vuoteen tyhjäksi häh työnsi jalkansa aamutos-suihin, kietaisi: aamutakin täyteläisille hartioilleen jä läksi huoneesta. Aukusti seisoi lipaston edessä tarkastellen sitä asiantuntijan ilmein. — ?fö; joVön kumhia! Elviira huudahti. Etkö voi enää nukkuakaan tuon : taikakalun takia? — Taikakalun? Jaa, ei ole imahdo-tonta, että se vielä muuttuu taikakaluksi. . 'Elviira rypisti kulmiaan. . — Mitä? -^»Hieman vain kärsivällisyyttä,l Au-kusö sanoi arvoituksellisesti. EnsilJ^^on^ hankittava hyvä puuseppä, ja sitten .:. • Hän hymyili salaperäisesti. Minä\ en ^)Uhtf.eniempää. ... • ^ r r a Tulppu oli räkkaaft puolisitfnsa Ehniia tosin köetMll^ukoläliL dtä, esiin, mutta Au-kusa^ v^ä^k^ muiui. Parin l ä i ^ .kuluttua hän kuitoikin sanoi: —: litai^ll^^itla^^sita fiä)2^^ ^ Ja kun tuodai^ii takaisin^ et tun^ sitä enää entfsekseen; ' — ^ , — Se ei iu^cta niinuai Elviira sanoi. Siirä\ei' ol^ koVznfeaän liau^caa katsella sitä sen imköisehäy-^kiiin se nyt on. Taas kului muutamia |Muvfä, ja eräa-rä. äanÄunä lipasto' Ilmestyi uudelleen olohuoneeseen. Upotukset olivat kadonneet, ja se oli j(&a puolelta kiiltävän musta. ' 'X Nyt se muistuttaa ll&iunä pianoa, Elviurahuoma>itti, kun' Aukusti iltapäivällä tuli kotiin. —Se on piand; herra Tulppa' naurahti. Muun muassa. ' Sitten hän meni. lipaston luo ja painoi valkoista n a p p i a . • > ' • — Katsohan nyt! - < ^ Elviira katsoi, ja hänen suureksi hämmästyksekseen lipasto'-^koi^ liikkua. Puolta minuuttia myöheihmin hänen edessään oli upouusi piano. ' ^ T ^ ä h ä n o n kuin sMna,-hänhäu-dj^ tr sormeillen'pianon koskettimia: ^ —^ Sitä se on, Aukusti myönsi. Mutta parempaa tulee. Sitten hän painoi toista nappia ja pjrysi Elviiraa hieman siirtjmi^n pois tieltä. Tämä oli pudottaa silmät päästään, kun piona\«muuttui sohvaksi ja hetkistä myöhemmin koki uuden muodonvaihdoksen, tällä kerralla o^mpeluko-neeksi. :. r - r Mutta tämähän on sel^rää noituutta, han sopersi. Kuka tämän ihmekalun on keksinyt? Sen on tdmyt allekirjoittanut, AHi-kusll Tulppa.: Tämä tekee meidät maailmankuuluksi,, ja vieläkin enemmän: se vapauttaa meidät ikuisiksi ajoiksi ka-lustusHuolista. Nyt tarvitsemme vain yhden huoii^^ asemesta. (Kun faaluanmie soittaapiänoa^>painamme ensimmäistä nappia, /halutessamme levätä painamme toista ja kun tulemme afikerÖcsi ja ryhdymme paikkaamaan Irene Doychak WaUaceburgista Oni» hukkuii mutia kuvassa oleva hänen sis» konsa Joan pelastuL Tyttöjen äiti otti molempia lapsiaan Mäestä" 'jä' pakotti heidät seiiraamaan itseään vetbin. Kun vesi nousi Joanin kaulaan saakka, pääsi hän irti äitinsä puristuksesta^ palasi rantaan ja hälytti apua. Äiti saatiin vir-koamaanl mutta^ Irene ehti hukkua. risaisia päitojaanme, painamme kolmatta. Sen nimeksi tulee Pisoli, ja muutaman vuoden kuluttua ei ole ainoatakaan kotia; jota ei olisi kalustettu Pisoli^mene-telmän mukaan. —- Niin, Elviira sanoi, kuulostaa hyvin lupaavalta. Mutta mistä saat • rahat tehdasta varten? Se maksaa paljon. Luonnollisesti, Aukusti myönsi, mutta rahaa alkaa tulla joka taholta, kun minä vien tämän huonekalim nä3^ter' lyyn Ahtaudesta pois." Se alkaa ensi viikolla . . , " t Herrasväki Tulppa odotti näyttelyä ' IX STOCKBOUM X joiiluhuvimatkaan S U O M E E N mhtlen New Yorkista 1 — ~ « ^ A A M ' ,va33ne. - Ml SIVU s mm |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-10-01-09
