1949-10-01-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
TV
"Jokohan tninuUa nyt on listallani
kaikkien tuttavieni nimet, joilta menen
kysymään Liekin tilausta?
suuren jännityksen vallassa, ja kun se
avattiin; EhriiraV ja Ai&usti seisoivat
näjfttelyesineen n^o 119 luona selostamassa
yleishuonekaluPisoliniuenouksia
hämmästyneelle yleisölle.
— Hankittuanne tällaisen huonekalun,
Aukusti selitti, voitte heittää vanhan
sohvanne, virittäimättömän pianonne ja
fäimisev^n ompelukoneenne roiiluläjään.
Älkää vaittSkä; että. tamtsi8itl^-'nällä.
kaikkia kolmea samalla kertaa, tähän
mennessä ei yhdenkään ihmisen ole onnistunut
soittaa pianoa, ommella ja maata
yhtäaikaa.
— Mutta jos rouva haluaa ommella
ja herra soittaa pianoa — mitä silloin
tehdään? kuului ääni väkijoukosta.
Aukusti ei osannut vastata, mutta E l viira
pelasti tilanteen selittämällä:
— Tehdään vuorotyötä.
Naurettiin, ja sitten joku kysyi, miksei
yleishuonekalussa oUut radiota.
— Se on toinen va9ie. Mallissa nro 2
tulee olemaan lisäksi radio, puhelin, pö-
Jymmuri y.m.
Hän a&oi vielä lisätä jotain, mutta
silloin pieni ja p^rylevä mies alkoi raivata
tietä väkijoukon halki.
Mmä olen huoii^alutehtaan Nuku
Laatikossa johtaja, hän sanoi. Saanko
katsoa Tähemmin?
Saatuaan luvan ja kuultuaan seikkaperäisen
selostuksen hän tuumi:
— Sehän kuulostaa hyvältä. Haluaisitteko
vielä ystävällisesti näjrttää sen
toimintaa?
— Sangen i a ^ ^ ä n i , Aukusti vastasi
ja painoi yhtä nappia; Huonekalu alkoi
heti muuttua sohvako.
r — Seon o&ea sohva eikä mikään harhakuva,
Aukusti sanoi paneutuen pitkälleen
sohvalle todistaakseen' -raitteensa
oikeaksi. , Alutta tuskin hän o l i ^ t i n yt
koskettäakaan^kunilkoikuuliiä surinaa.
Ja ennei&udn hän cli ehtinjrt sanaakaan
laiisua, yleisiiuonekalu muuttui pianoksi;
ja Aukusti makasi puserruksissa pianonkielien
välissä.
— Minä tukc&duh, tukehdun, hän
huusi kuoleman hädässä ja sitten hän
menetti tajuntansa. -
Herättyään hän huomasi makaavansa
Gonassa vuoteessaan. Elviira seisoi hänen
vieressään j a sanoi: -
— Sinulla on ihmeellinen tait© kietoa
itsesi peitteiseen. Luuletko olevasi ehkä
kaalikääryle?
Aukusti kavahti istumaan.
— Mitä? Mitä? Älissä .yleishuone-kalu
on? hän huusi.
~ Yleishuonekalu? Mitä sinä höpr
sit? Meillä ei ole muuta kuin se veriv^i-nukas
olohuoneen nurkassa. SiRäkö sinä
hourit?
Aukusti löi kädellään-otsaansa. Sitten
hän sanoi:
— Se on vietäN^ä pois niin pian kuin
mahdollista. -
Sitten hän vaipui takaisin pielusten
vähin ja kuuli vain epäselväsd Ehniran
mutisevan: ' * . . • ^
— Toisinaan Imnc^ on sehril&in
hetkiä . ; . ,
Suolatut, sienet .elvat. hnmehidii, ^os
.iniiden päälle pannaan^sc^erips^ja. ... .
SA I R A A L . ^ ylilääkäri, to h t o r i
H e l l e r istui päivän ponnistusten
jälkeen yksityisasunnossaan ja ke^us-
•teli molempien alilääkärien kanssa.
Tohtori Heller oli timnettu erinomaisen
ilaitayaksi lääkäriksi, tautta myöskin
ankaraksi, itseensäsulkeutuneeksi,
mikä ominaisuus tuntui niiltei s y i ^ y y -
' delta. Hän oli tarmokas mies, aloitekykyinen
ja taipumalon, kun yhteiskunnalliset
edut olivat kysymyksessä;
"Sinulle tulee varmasti kova taistelu
tukkukauppias Hambergin kanssa",
sanoi tomen alilääkäreistä.
"Tiedän sen", vastasi Heller. "Muita
minä ajan tahtoni läpi. Olisihan kerrassaan
häp^mätöntä, että uusi sairaala
sijoitettaisim epäterveelliseen rämeik-köön.
Sitä ei voi millään puolustaa jo
senkin tähden, että ön saatavissa niin
ihana paikka kuin se metsän ympäröi-,
vä kukkula. Ja kaupunginvaltuusto on.
jo kerran päättänyt luovuttaa sanotun
:.;^i2aueenjnäärähypi^^ j^V{|^t^|i^yt tu-
~ leelee IraJiatoiinikaman' ja äikoo'sivuuttaa
koko päätöksen. Sanotaan, että
Hamberg on tarjonnut enemmän. Hyi
helvetti!" ^
"Kerrotaan, että «diatoimifcamarin-puheenjohtaja
keinottelee asuntotonteilla.
». , • . i
- 'XnonnoDisesti] Multa kyseessä
<deua'ku!dbilarei kelpaa^ astintotonteBisi,
sehän on mUtei pelkkää kalliota.»
"Mutta sUlomhän se mainio pelto*
maa^^ tunnethairsen^ on^paljon parempi
siihen tarkoitukseen."
"Kyllä, mutta se kuuluu yksityiselle,
jota hän ei voi k3rniä niin kuin kaupunkia.
Mitä hän välittää ^siitä, millaisia
asuntotontit ovat; kunhan hän vain saa
välityspalkkion, sillä |iän ei ^ ole niitä
miehiä, jotka tekeyät nutään ilmaiseksi.
RameikÖUä hän ei voi keinotella,
se olisi liian läpinäkyvä huijausta. Siitä
hän ei saisi myydyksi neliömetriäkään."
tä. Ja kun olm tuUut tänne, x»lit sinä
aivan kuin et tuntisi minua.;"
"Olet katkeroitunut, Arvi ja ^ sinulla
on si&en sysiäkin." Hän noua Sjeiso-maan
läähättäen. **01en tullut pyytämään
sinulta yhtä palvelusta, Ä n yhtä
. . ."
'»Mitä?"
"Luovu riidastasi miestäni vastaan.
, ....... _^ - . . . . _ ^ , . . . . . . . _
Anna hänen saada tahtonsa läpL"
Tohtori vaipui tuolille.
"Sinä, sinä . . ." sai hän vaivoin
huudahdetuksi samalla kuin hän peitti
kasvonsa käsillään. Vixmein hän nosti
kasvonsa ja katsoi kärsivänä edessään
•olevaa naista. Tämä oli riisunut .takkinsa
ja seisoi nyt hänen edessään kauniiseen
iltapukuun pukeutuneena.
Nainen ojensi hänelle kätensä.
"Arvid, Arvid,.4)elasta meidät perikadosta.
Jos nudieni ei saa ostetuk^
tuota maapalaa, olenome sortuneet."
Tohtori peitti uudelleen kasvonsa kä-siUääni
käsivarret
kaulallaan ja p u ö l ^ psiljaste-tun
rinkan painautuvan omaansa. Nainen
oli langennut polvilleen hänen tuolinsa
viereen. Kova, taipumaton mies
värisi kuin puu .myrskysi 'ja samalla
hän oli kietonut kätensä naisen uumiUe
ja nostanut hänet syliinsä. Hän.suuteli
kiihkeästi naisen otsaa^ poskia, huulia,
vaOkoisur kaaincsaa^jä-lha&aa %as.
laa.^ ;{MtÄttr äkkä^tuna nainen niiden
otteen iidtfäroB; . i . . .
"Lilly, taäitoikomiehed, että . ^
Pyysikö hän smua tulemaan tänue?
T i e t ä k ö hän onitaan siitä — mitä on
oBut?"
"Kyllä . kyllä", läähätti nainen. K
Mies nosti hänen eteensä lattialle.
"LiDy", sanoi, hän kylmästi, "jos oli*
sit tullut luokseni yksinomaan rakkku-tesi
tähden, sQloin^ olisin ilman omantunnon
tu^aa ottanut sinut vastaan.
Mutta nyt^— n3rt..." Miehen ääni kävi
yhä kovenunaksi. "Nyt sinä olet tullut
tä|me ostaakseni minut, imutta .ndnä
en myy itseäni — en edes siihen hin-taan.
Rouva Hamberg, saanko pyytää
teitä poistumaan, sillä minulla on vielT
paljon tehtävää tänä iltana."
Sanattomana, ilman kyyneliä, silmät
liikkumattomina eteenpäin tuijot-taennainen
lähti pois. Kun hän oli
mennyt lysähti tohtori Heller nojatuo-lim
. . . -
Siinä kohtasivat ensimmäiset auringonsäteet
seuraavana aamuna miehen,
Jonka,,tukk;a.oli,huonjattavasti harmaan-
;tunut ja- jonka:, tevojenpiirteet näytti-
,vät graniittiip hakatuilta.
Kun kysymys tuli valtuustossa esille,
) ryhtyi Hambergin rylmiä heti hyökkää-määiiii
Sen puhujat käyttivät kaikM
mahdolliset ja malidottomat seikat asiansa
' ajamiseeni jbtavastoin Hellen|i
ONNITTELUMME
Molenomat apulai^t oHvat menneet
ja tri Heller istui yksin vaatimattomassa
poi^amiesasunnossaan aterioimassa,
r Silloin tuli hänen vanha.taloudenhoitar
jansa ilmoittamaan, .että muuan nainen
halusi tavata tohtoria tärkeän asian
takia.,
"Ilmoittiko hän nimensä?"
^*Ei, mutta^hän on riimeisesti'ai^ V
suunniltaan."
"I^iekäa ' hänet • vastaanottohuoneeseen."
Kun tri Heller astui yksityiseen vastaanottohuoneeseensa,
istui siellä nainen,
jonka kasvoja peitti huntu. Tohtorin
astuessa sisään nousi nainen.
. "Ei, istukaa vain", sanoi tohtori lyhyesti.
"Mikä vaivaa?"
^9in^^.:i^jxp^tii;^Mvan kuin epäillen
hunnun kevoiltaan. Tohtori astui askeleen
taaksepäin ja hänen kasvoilleeu
tuli vielä kovempi ilme kuin tavallis-ta.
'
'Mitä tämä merkitsee?"'kysyi tohtori
miltei huutaen. "Mitä teillä on
täällä -tekemistä, rouva Hamberg?"
Todellinen.tuska vääristi hänen edessään
olevan kauniin naisen kasvot.
"Arvid", kuiskasi nainen, "ole armelias,
älä puhuttele, minua tuollai- ^
sella äänellä."
'jTuskmpa* minulla on mitään syytä
muuttaa ääntäni"^ vastasi lehtori kyl- >
mästi. "Mitä tahdot minusta, Lilly?"
. ^'Arvid, anna minulle anteeksi,.sillä
et tiedä, ktnnka mina. cden kärsinyt."
5'Shlakö!*^ huudaha. mies katkeiäs-:
t l ''Sinä, joka kenan halaisit koyiian
- läsScetieteen i^iskdijän.rikka^.ti&ku-kaiqipiaait
taMa. ^ CMi^iiq»,. väinitien- ^
. nyt^unokamn tiivg^kaVipnngissai, niin^.
en g ^ ^ . X < > ^ ^ l ^ ^ t ^ ö i^
HÄNEN S¥NT¥]»£äPAIViINSA JOHPQSTA SYYSKUUN
10 P:NA 1949. OmflSA, TERVEYTTÄ JA PITKÄÄ
IKAA TOIVOTTAVAT SEURAAVAT TOinERIT:
I5^4leHolm
MP. | a nirsi Antti Haka
Mr,.3a mis. U.Kaila ja lapset
Hilma ja .Sam Kivistö Ja Roy
Elora.Ja Matti Savola
Helmi ja Alex Freeman
Aino Liikala ja porhe'
A..jaT. Särkilahti
Aune ja Kusti Rintanen
Tuldä ja Antti Olsen
Katri ja .Antti Forsman
Hilma ja.John Kari
Mr. ja mrs; Ole Svensrud .
Mr. ja mrslMatt Svensrud '
Mr. ja inrs. Starchuk
Mr. ja mrs. O. Kasper
Mr. ja mrs. O. Arpe
J Anna ja Nick Immonen
TMör. Forsznan'
Mr. ja mrs. W. Thorne
CJeorge Vehniäinen
Frank Ufban
Mr. ja;mrs. E. Salo
Mr. ja ,mrs. G. Wiren
EUen ja^ Emil Kuhlberg
Manda ja Antti Ranta,
Ensi ja Elna.
Aino ja Kusti Pollari
J. Salo
liiga Salo
F. O. Nelson ,
L. Sippola
Niel ja Olga Morgan
Annie Tapio -
(1
KIITOS
sydämelliset kiitokset kaikille. Jotka saavuitte
meille niin suurella joukolla sy3^^un 10 p:& iltana onnittelemaan
': meJdSnmolffltptosyntym&p&iviemme Johdosta; to
f herkuUisetv syjimiset ja Juomiset sekä jättäen monet arvokkaat
. labjat ja rabalahjan käyntinne muistoksi. <
Erikoinen:kiitos Anna Bnmoselle, Joka niin paljon hommasi tä-mftn
hauskan illan. alkmmpftn|ji^T>i^ - '
Kaunis kiitos mySs Vancouverin tovereille lauluista Ja ^ttäin-
^ U n MantJtlTe. joka laulun oli s i i t t ä n y t tätä tilaisuutta varten.
Kiitos myQädn niille, Jotka ottivat osaa lahjoihin, mutta eivä
#olneet tulla:
, Kiitos lahjasta Industrialistia vuositilauksesta.
Tahdomme olla Tellte kalkille suunäsa 3irstävyyden ja -kunnioi*
^ • uhiautuvaiSQudestanne meidän hj^väksemme.
- . Tosi toveruudella, ' -
T.TT.T JA BII1< PASANEN
552 60CyiTBtXa.^tLl NEW WBErmiMSTEB, B. C.
I
1 <(«
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-10-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491001 |
Description
| Title | 1949-10-01-10 |
| OCR text |
TV
"Jokohan tninuUa nyt on listallani
kaikkien tuttavieni nimet, joilta menen
kysymään Liekin tilausta?
suuren jännityksen vallassa, ja kun se
avattiin; EhriiraV ja Ai&usti seisoivat
näjfttelyesineen n^o 119 luona selostamassa
yleishuonekaluPisoliniuenouksia
hämmästyneelle yleisölle.
— Hankittuanne tällaisen huonekalun,
Aukusti selitti, voitte heittää vanhan
sohvanne, virittäimättömän pianonne ja
fäimisev^n ompelukoneenne roiiluläjään.
Älkää vaittSkä; että. tamtsi8itl^-'nällä.
kaikkia kolmea samalla kertaa, tähän
mennessä ei yhdenkään ihmisen ole onnistunut
soittaa pianoa, ommella ja maata
yhtäaikaa.
— Mutta jos rouva haluaa ommella
ja herra soittaa pianoa — mitä silloin
tehdään? kuului ääni väkijoukosta.
Aukusti ei osannut vastata, mutta E l viira
pelasti tilanteen selittämällä:
— Tehdään vuorotyötä.
Naurettiin, ja sitten joku kysyi, miksei
yleishuonekalussa oUut radiota.
— Se on toinen va9ie. Mallissa nro 2
tulee olemaan lisäksi radio, puhelin, pö-
Jymmuri y.m.
Hän a&oi vielä lisätä jotain, mutta
silloin pieni ja p^rylevä mies alkoi raivata
tietä väkijoukon halki.
Mmä olen huoii^alutehtaan Nuku
Laatikossa johtaja, hän sanoi. Saanko
katsoa Tähemmin?
Saatuaan luvan ja kuultuaan seikkaperäisen
selostuksen hän tuumi:
— Sehän kuulostaa hyvältä. Haluaisitteko
vielä ystävällisesti näjrttää sen
toimintaa?
— Sangen i a ^ ^ ä n i , Aukusti vastasi
ja painoi yhtä nappia; Huonekalu alkoi
heti muuttua sohvako.
r — Seon o&ea sohva eikä mikään harhakuva,
Aukusti sanoi paneutuen pitkälleen
sohvalle todistaakseen' -raitteensa
oikeaksi. , Alutta tuskin hän o l i ^ t i n yt
koskettäakaan^kunilkoikuuliiä surinaa.
Ja ennei&udn hän cli ehtinjrt sanaakaan
laiisua, yleisiiuonekalu muuttui pianoksi;
ja Aukusti makasi puserruksissa pianonkielien
välissä.
— Minä tukc&duh, tukehdun, hän
huusi kuoleman hädässä ja sitten hän
menetti tajuntansa. -
Herättyään hän huomasi makaavansa
Gonassa vuoteessaan. Elviira seisoi hänen
vieressään j a sanoi: -
— Sinulla on ihmeellinen tait© kietoa
itsesi peitteiseen. Luuletko olevasi ehkä
kaalikääryle?
Aukusti kavahti istumaan.
— Mitä? Mitä? Älissä .yleishuone-kalu
on? hän huusi.
~ Yleishuonekalu? Mitä sinä höpr
sit? Meillä ei ole muuta kuin se veriv^i-nukas
olohuoneen nurkassa. SiRäkö sinä
hourit?
Aukusti löi kädellään-otsaansa. Sitten
hän sanoi:
— Se on vietäN^ä pois niin pian kuin
mahdollista. -
Sitten hän vaipui takaisin pielusten
vähin ja kuuli vain epäselväsd Ehniran
mutisevan: ' * . . • ^
— Toisinaan Imnc^ on sehril&in
hetkiä . ; . ,
Suolatut, sienet .elvat. hnmehidii, ^os
.iniiden päälle pannaan^sc^erips^ja. ... .
SA I R A A L . ^ ylilääkäri, to h t o r i
H e l l e r istui päivän ponnistusten
jälkeen yksityisasunnossaan ja ke^us-
•teli molempien alilääkärien kanssa.
Tohtori Heller oli timnettu erinomaisen
ilaitayaksi lääkäriksi, tautta myöskin
ankaraksi, itseensäsulkeutuneeksi,
mikä ominaisuus tuntui niiltei s y i ^ y y -
' delta. Hän oli tarmokas mies, aloitekykyinen
ja taipumalon, kun yhteiskunnalliset
edut olivat kysymyksessä;
"Sinulle tulee varmasti kova taistelu
tukkukauppias Hambergin kanssa",
sanoi tomen alilääkäreistä.
"Tiedän sen", vastasi Heller. "Muita
minä ajan tahtoni läpi. Olisihan kerrassaan
häp^mätöntä, että uusi sairaala
sijoitettaisim epäterveelliseen rämeik-köön.
Sitä ei voi millään puolustaa jo
senkin tähden, että ön saatavissa niin
ihana paikka kuin se metsän ympäröi-,
vä kukkula. Ja kaupunginvaltuusto on.
jo kerran päättänyt luovuttaa sanotun
:.;^i2aueenjnäärähypi^^ j^V{|^t^|i^yt tu-
~ leelee IraJiatoiinikaman' ja äikoo'sivuuttaa
koko päätöksen. Sanotaan, että
Hamberg on tarjonnut enemmän. Hyi
helvetti!" ^
"Kerrotaan, että «diatoimifcamarin-puheenjohtaja
keinottelee asuntotonteilla.
». , • . i
- 'XnonnoDisesti] Multa kyseessä
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-10-01-10
