1952-01-12-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I
yi
lv
IM '
r "
k
mi S
V '1
ii:
h:
I '
•P( -
T
M
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
T.Tf^KT, the only Finnish literaryweekly i n Canada
Published and printed by the Vapaiis Publishing Company
Umited, 100-102 E lm Street West. Sudburj', Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
second clafs matter. v
Liekki ilmestyy joknisen viikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaonokirjallusta ja tieteellistä luettavaa.
T I L A t S r a N N A T : YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $4.25
6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.50
2.75
1 vuosikerta $3.50
6 kuukautta . . . 2 . 0 0
3 kuukautta 1.25
SUO:\IEEN J A M U U A L L E U L K O M A I L LE
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta ...
ILMOITUSHINNAT:
75 s e n t t i ä palstatuumalla. Halvin kiitosilmoitus $3.00. K u o -
lemanilmoitus $3.00 j a sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 i a kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Asiämiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
K a i k k i Liekille tarkoitetut maksuösoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company L i m i ted,
100-102 E lm Street V\^est, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J . W. Sa^ri.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P. O. B O X 69 SUDBUR Y , ONT.
- Liekin jatkokertomukset lähenevät loppuaan. Jo seuraa-
Akassa numerossa loppuu''Elämän kahle'-, mutta "Silmien laulu"
kestää vielä jonkin aikaa. [Molemmat jatkokertomukset
ovat saa\aittaneet lukijain suosion, kuten olemme kuullut.
Elämän kahleen jälkeen alkaa Liekin lukijoille tutun '*Irik-len"
jatkokertomus '"Sinisten tyttöjen seikkailut". Se on
eipäs kertomus tyttöjen seikkailuista ja sa,i^alla mielenkiintoinen,
kuten Iriksen kertomukset ovat. Silmien laulun loputtua
alkaa tunnetun nimimerkin ''Agricolan'' varsin mielenkiintoinen
kertomus '"Amerikassa työläisenä ja Canadassa
uudisraivaajana". Tämä on varsin eloisa kuvaus .^g^colan
omista kokemuksista tällä mantereella ja se ei ole suinkaan
"mi*ään kuivaa luettavaa, vaan lennokasta, totuudenmukaista
elämän kuvausta, mitä ei kuka hyvänsä kykene kirjoitta-
?-»iaan.
Monet lukijat sanovat, että jatkokertomukset ovat koko
Liekin suola ja ehkä asia niin onkin. Siksi pyrimme saamaan
mahdollisimman hyvät jatkokertomukset, sellaiset, jotka pitävät
lukijain mielenkiinnon vireillä ja saavat jokaisen odottamaan
Liekin saapumista jännityksellä. Toiset taas sanovat,
että pahin vika jatkokertomuksissa on siinä, että niitä on vain
niin vähän kerrallaan kussakin numerossa ja että ne loppuvat
•niin '"jännään" paikkaan, että on koko viikon kuin tulisilla
•hiilillä, kun ei tiedä, mitä tapahtuu seii jälkeen, kun on viimeisen
jatkon lukenut. Eräskin emäntä kirjoitti, että yhdellä
viikolla joulun edellä häneltä jäivät kaikki työt tekemättä,
kun häntä niin kiusasi, miten sitten kävi, kun ""Joonas riisui
paitansa ja näytti olkapäässään olevaa merkkiä'.
Nainkin saattaa käydä, mikä vain todistaa sitä, että jatkokertomus
on mielenkiintoinen ja jännittävä.
Kuten lehtemme toisella si\n.illa kerrotaan, kävivät \Vhite-fishin
näyttelijät Sudburyssa vierailulla, saaden yleisen tunnustuksen
osakseen esityksestään. Toinenkin vierailuin tiedossa
ja se tapalituu t.k, 19 ja 20 p:nä. Silloin nimittäin tulee
Torcsntosta; nuorta kaartia vierailulle Sudburyyn väellä ja
voimalla. Lauantaina on jännittävä jääkiekko-ottelu Työn
Puistossa ja sunnuntaina vierailevat nuoret esittävät kaksi
näytelmää Finnish-haalilla, yhden suomeksi ja toissen englanniksi.
Suomen kielisen näytelmän nimi on ''Epäonnistunut
teatterinäytös" ja englannin kielisen näytelmän ''Waiting
for Lefty".
Torontolaisten vierailu tarjoaa siis kaikenlaista ajankulua
ja hauskaa, ei varmaankaan ole epäilystä siitä, etteikö Sudbu-ryn
ja j-mpäristön suomenkielinen väestö pitäisi näitä menoja
mielessään. Vierailut ovat aina hyvin virkistäviä ja mielenkiintoisia.
Kehoitamnie lukuhaluisten kansalaistemme tutustumaan
tässä numerossa olevaan uuteen kirja-ilmoitukseen. Kus-tannusliikkeemme
sai juuri kirjalähetykssen Suomesta ja kuten
luettelosta näkj% ovat kirjat kaikki kunnollisia ja hy\iä
luettavaksi. Joka haluaa saada todella hj*vää luettavaa, hänen
tulisi tilata viip>Tnättä, sillä kirjoja on \^in rajoitettu
määrä saatavana. ^
Jos joku jäi ilman Joulu-julkaista, sitäkin on rajoitettu
määrä saatavana konttoristamme. Tilatkaa siis hyvuä. luet*
tavaa niin kauan kuin sitä on saatavissa.
Paini ei ole . . . *
Jatkoa 1. sivulta
että vielä Tukholman olympiakisoissa
1912 painittiin niin kauan
kunnes toinen selättyi, mikä saattoi
kestää ja kestikin joissiakin tapauksissa,
päälle kymmenen tunninkin.
Puhutaan aina kreikkalais-roo-malaisesta
painista, totta silloin on
täytynyt roomalaistenkin rnuonoin
valloilusretkien välissä harrastaa
painia. Kyllä, varnjasti. Roomalaiset
uskoivat lujasti, että vielä
"autuaiden kentälläkin" so. kuoleman
jälkeenkin ihminen harrasti
painia ja muita voimailuja, mutta
jo eläessään painivat roomalaiset
innolla. Suoraan kreikkalaisilta
lainattua oli paini, johon oli joukkoon
lisäksi hieman raaempiakin
piirteitä, iskuja, musertavia vääntöjä
ja potkuja. Jos haluamme jälleen
etsiä yhtymäkohtia nykyaikaan,
niin löydämme helpostikin.
Yksi sellainen on ammattipainijat
esittävät raakaa painiskelua vään-töineen
jäheittoineen, samalla tavoin
heiluivat roomalaiset arnmat-tilaiset
sirkuksissa tarjoten kansalle
roomalaisten niin rakastamaa
sirkushuvia. Mutta Rbomassa, en--
nen sen rappeutumista, harrastettiin,
painia myös ihanteellisessa
mielessä, urheilullisesti. Oli erikoisia
panikouluja, joiden tarkoituksena
oli vain kehittää terveitä
nuorukaisia. Näillekin muodoille
annettiin arvoa.
Roomalaisilla on kuitenkin, kaikesta
sirkusmaisuudesta huolimatta,
annettava paikka myös painin
historiassa, sillä he levittivät pairiP-taitoa
ja -harrastusta ympäri maailmaa,
kaikkialle minne heidän sota-vaununsakin
vierivät. Gaius Julius
Caesar, suurin keisari ja valtiomies,
järjesti oikeita painikilpailu-jakin
Gallian, Germanian ja Britannian
retkillään. Näillä otteluilla
oli suuri propagändamerkitys,
jos niin nykyaikaista sanaa voi tässä
yhteydessä käyttää. Kun roomalaisten
tavat vähitellen vakiintuivat
voitettuihin ja valloitettuihin
maihin, niin oli painikin niiden joukossa.
Näin sen voittokulku jatkui
keski-r.jc:n kautta aivan nykypäi-
\'än saakka.
Pysähdymme tällä kerralla keskiaikaan,
jolta kerrottakoon eräs mielenkiintoinen
tarina. Eräs kronikka
vuodelta 1520 nimittäin kertoo, että
Ranskan kuningas Frans I ja Englannin
kuningas Henrik VIII kävivät
keskenään painiottelun, jonka
jälkimmäinen oli saanut aikaan.
Englantilainen oli vahva ja väkevä
kun taas ranskalainen siro, mutta
nopea. Tässä ottelussa kävi jälleen
niin, että taito voitti voiman. Frans-kuningas
potkaisi- Henrik^kunin-gasta
polventaipeeseen saaden tämän
kellistymään selälleen tante^
reeseen. Muistattehan, miten kävi
Aiaan? Samalla tavalla kävi nyt
Englannin ylpeän kiminkaan. Mitä
todistaa tämä? ^n, että voima ja
ruumiillinen ylivoima ei aina ole
tärkeintä, hengen tekijät ovat
myöskin suuret olkoonkin, että
kamppaillaan ruumiinkimtoa vaati- "
vissa lajeissa. Tämä olisi syytä ny-kyaikainakin,
jolloin tahdotaan helposti
unohtaa henkisen kunnon ke-^
hittäminen rinnan ruumiillisen
kanssa, muistaa. Teroittihan sitä
jo muinais-kreikkalainen Milonkin,
joka oli paitsi etevä painija, myös
aikakautensa huomattavin filosofi.
SPECTATEUR.
Ennenkuin kasvi pannaan uuteen
ruukkuun, on ruukku kunollisesti liotettava
vedessä. Muussa tapauksessa imee
ruukku pitkän ajan suuren osan kasteluvedestä
ja kasvi kärsu siitä.
Sivu 2 Xauantainau tanmakuuii 12 pUväiia. 19S2
, as
sivistyKsen
Vanhat kansat eivät tunteneet saippuaa eivätkä .suopaa.
Komeron aikoina pestiin vaatteet ja ruumis pelkällä vedellä.
Kylvyn jälkeen hierottiin ihoa öljyllä, jotta se tulisi taipuisaksi.
Tosin Plinius mainitsee jonkin aineen^ jota hän sanoo
.suovaksi, sapo, mutta tätä tuotetta, jota valmistettiin vuohen
rasvasta ja pyökin tuhkasta, ei käytetty puhdistusaineena,
va.^n hiuksien kaunistamiseen.
Ensimmäisenä mainitsee suopaa puhdistusaineena Galenius
to5?ella \niosisadalla 'Kristuksen S3mtynmn jälkeen pienessä
kirjoitelmassa "De simplicibus''. Hän mainitsee siinä, että
.«uopaä valmistCittiin talista tuhkalipeän ja kalkin kanssa ja
että germaanineii suopa oli puhdasta ja rasvaista, mutta
gallialainen sitä vastoin kovaa. Tällä suovalla voitiin poistaa
tah«-oja ruumiista ja vaatteista. ^Että gerinaanista suopaa pidettiin
parempana, johtui todennäköisesti siitä, että sitä valmistettiin
maakasvien maalipeän avulla, jotka olivat kalipi-tois^
a, joten tämä aine oli meidän nykyisen suopamme kaltaista.
Gallialainen suopa sen sijaan valmistettiin merikas-vien
tuhkan kanssa ja oli siTen kiinteämpää ja meidän saippuamme
kaltaista. ' .
jVIutta kesti kauan ennen kuin saippuaa alettiin yleisesti
kävttää puhdistusaineena. Sen sijaan käytettiin tuhkali-peää,
jossa oli potaskaa sekä tavallista soodaa. Vanhassa
Roomassa oli mädäntynyt virtsa huokein puhdistusaine. Rooman
pesulaitosten täytyi niistä lähtevän vastenmielisen löyhkän
takia sijaita kaupungin laidoilla tai syrjäisiä takapihoilla.
Pesijät panivat katujen risteyksiin suuria astioita ja
i.öutivat ne, sitten kun ohikulkijat olivat ne täyttäneet. Tällöin
kä jätettiin siis virtsasta lähtevää ammoniakkia.
Jo aikaisin kukoisti saippuateÖUisuus Välimeren maissa,
sillä siellä saatiin oliiviöljyä ja merikasvien tuhkaa. Niinpä
on jo 800-luvulla saippuateollisuus käynnissä Marseillessa ja
1400-luvulla eräissä italialaisissa rannikkokaupungeissa, varojinkin
Savonassa ja Venetsiassa.
Mutta saippua ja suopa pysyivät koko" keskiajan ylellisyystavaroina.
Vaatteiden pesussa käytettiin edelleen tuhka-lipeää
ja ruumiin puhtaudesta ei paljon välitetty.
"Keskiajan rikkaat", sanoo Liebig eräässä kemiallisessa kirjassaan,
"jotka kalliilla h3'^^vätuoksuisilla yrteillä osasivat peittää
ilkeän ihosta ja vaatteista nousevan hajun, ne kun eivät
koskaan joutuneet kosketukseen saippuan kanssa, elivät ruokansa,
juomiensa, vaatteittensa ja hevostensa puolesta paljon
ylellisemmin kuin me, mutta kuitenkin mikä kuilu heidän ja
meidän välillämme, meillä kun likaisuus ja epäpuhtaus merkitsee
kurjuutta ja sietärnättömiä olosuhteita."
Vasta kun Leblanc keksi soodan ja 18pO-luvun ensi puolis-.
kolia alettiin tropiikeista tuoda öljyä ja rasvoja, sai saippua-teollisuus
siihen asti arvaamattoman vauhdin/ iSaksassa tuli
muotiin kylmä saippuanteko, jä kookosöljyä käytettiin raaka-aineena.
'Englannissa kä}'tettiin etupäässä palmuöljyä. Noin
1900-luvun alussa alettiin raaka-aineina käyttää kynttilä-teollisuuden
jätteitä ja ns. karaistuja rasvoja.
Kuten mainittu, on se tuote, joka saadaan keittämällä ras-vo}
i kalilipeässä rakenteeltaan toisenlaista kuin natronli-peästä
saatu. \ Kalisaippua, jota myös sanotaan suovaksi, on
liukasta eikä koskaan tule kiinteäksi. 'Natronsaippua on taas
kiinteätä, mutta kovuudeltaan erilaista riippuen valmistuksesta
ja käytetyn rasvan luonteesta.
Liebig sanoo mielipiteenään: "Saippua on valtioiden hyvinvoinnin
ja sivist5^kssen mittapuu. Sellaista merkitystä
eivät tosin kansantaloustieteilijät tahdo sille myöntää, mutta
otettakooiipa se leikkinä tai totena, kuitenkin on varmaa,
että kahdesta valtiosta, joissa kummassakin on sama asukasluku,
sg ehdottomasti ja varmasti on rikkaampi ja sivistyneempi,
joka kuluttaa enemmän saippuaa, sillä saippuan k}'-
syntä ja kulutus ei riipu muodista eikä kitalaen kutituksesta,
vaan puhtauden tuoman kauneuden ja sulouden ymmärtämisestä."
Sananparsia
Aina jouluna talvi ja juhannussa kesä.
Kun jouluaamuna etelästä tuulee, tulee huono vuosi.
Veheriäänen joulu teköö valakoosen pääsiääsen.
Hyvä Tuamas juhulan tuaa, paha »Nuutti pois viää.
Tuomahanpäivänä jouluvierahat taloohin tuloo.
Köyhäi köyrikseen, jokainen joulukJseen.
Tapanina päivä kukoonaskelta piree, loppiaasena jo hullukin
hukaa.
Takana joulun talavi makaa.
Sen minäkin oon kokenu, jotta jos uunnavuonna on lunta
katolla, niin sit' on maaskm.
Jos lumi ennen Antinpäivää menöö airanraosta, nii ennen
joulua juaksoo myllyn ruuhesta.
Kyllä ennustokset ama paikkansa pittää, kunnei ilmat vaan
ruppee niiaamaan.
Saaman pitää jouluna puui'oo ja pääsiäisenä pernavoita.
Pienm ne on muikut joulukaloiks, lohia olla pittää.
Ei pruukata jouluna piimää. '
Joulu tulla jollottelee juustonpala hampahis.
Joss jouluyönä on tähtiä, tuloo hyvä valokkivuosi.
Jouluna mettä tä3mnä, i|unnavuonna puhras.
m
I
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 12, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-01-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520112 |
Description
| Title | 1952-01-12-02 |
| OCR text | I yi lv IM ' r " k mi S V '1 ii: h: I ' •P( - T M (KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI) T.Tf^KT, the only Finnish literaryweekly i n Canada Published and printed by the Vapaiis Publishing Company Umited, 100-102 E lm Street West. Sudburj', Ontario. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second clafs matter. v Liekki ilmestyy joknisen viikon lauantaina 12 sivuisena, sisältäen parasta kaonokirjallusta ja tieteellistä luettavaa. T I L A t S r a N N A T : YHDYSVALTOIHIN: 1 vuosikerta $4.25 6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.50 2.75 1 vuosikerta $3.50 6 kuukautta . . . 2 . 0 0 3 kuukautta 1.25 SUO:\IEEN J A M U U A L L E U L K O M A I L LE 1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta ... ILMOITUSHINNAT: 75 s e n t t i ä palstatuumalla. Halvin kiitosilmoitus $3.00. K u o - lemanilmoitus $3.00 j a sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy $1.00 i a kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiämiehille myönnetään 15 prosentin palkkio. K a i k k i Liekille tarkoitetut maksuösoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company L i m i ted, 100-102 E lm Street V\^est, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J . W. Sa^ri. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P. O. B O X 69 SUDBUR Y , ONT. - Liekin jatkokertomukset lähenevät loppuaan. Jo seuraa- Akassa numerossa loppuu''Elämän kahle'-, mutta "Silmien laulu" kestää vielä jonkin aikaa. [Molemmat jatkokertomukset ovat saa\aittaneet lukijain suosion, kuten olemme kuullut. Elämän kahleen jälkeen alkaa Liekin lukijoille tutun '*Irik-len" jatkokertomus '"Sinisten tyttöjen seikkailut". Se on eipäs kertomus tyttöjen seikkailuista ja sa,i^alla mielenkiintoinen, kuten Iriksen kertomukset ovat. Silmien laulun loputtua alkaa tunnetun nimimerkin ''Agricolan'' varsin mielenkiintoinen kertomus '"Amerikassa työläisenä ja Canadassa uudisraivaajana". Tämä on varsin eloisa kuvaus .^g^colan omista kokemuksista tällä mantereella ja se ei ole suinkaan "mi*ään kuivaa luettavaa, vaan lennokasta, totuudenmukaista elämän kuvausta, mitä ei kuka hyvänsä kykene kirjoitta- ?-»iaan. Monet lukijat sanovat, että jatkokertomukset ovat koko Liekin suola ja ehkä asia niin onkin. Siksi pyrimme saamaan mahdollisimman hyvät jatkokertomukset, sellaiset, jotka pitävät lukijain mielenkiinnon vireillä ja saavat jokaisen odottamaan Liekin saapumista jännityksellä. Toiset taas sanovat, että pahin vika jatkokertomuksissa on siinä, että niitä on vain niin vähän kerrallaan kussakin numerossa ja että ne loppuvat •niin '"jännään" paikkaan, että on koko viikon kuin tulisilla •hiilillä, kun ei tiedä, mitä tapahtuu seii jälkeen, kun on viimeisen jatkon lukenut. Eräskin emäntä kirjoitti, että yhdellä viikolla joulun edellä häneltä jäivät kaikki työt tekemättä, kun häntä niin kiusasi, miten sitten kävi, kun ""Joonas riisui paitansa ja näytti olkapäässään olevaa merkkiä'. Nainkin saattaa käydä, mikä vain todistaa sitä, että jatkokertomus on mielenkiintoinen ja jännittävä. Kuten lehtemme toisella si\n.illa kerrotaan, kävivät \Vhite-fishin näyttelijät Sudburyssa vierailulla, saaden yleisen tunnustuksen osakseen esityksestään. Toinenkin vierailuin tiedossa ja se tapalituu t.k, 19 ja 20 p:nä. Silloin nimittäin tulee Torcsntosta; nuorta kaartia vierailulle Sudburyyn väellä ja voimalla. Lauantaina on jännittävä jääkiekko-ottelu Työn Puistossa ja sunnuntaina vierailevat nuoret esittävät kaksi näytelmää Finnish-haalilla, yhden suomeksi ja toissen englanniksi. Suomen kielisen näytelmän nimi on ''Epäonnistunut teatterinäytös" ja englannin kielisen näytelmän ''Waiting for Lefty". Torontolaisten vierailu tarjoaa siis kaikenlaista ajankulua ja hauskaa, ei varmaankaan ole epäilystä siitä, etteikö Sudbu-ryn ja j-mpäristön suomenkielinen väestö pitäisi näitä menoja mielessään. Vierailut ovat aina hyvin virkistäviä ja mielenkiintoisia. Kehoitamnie lukuhaluisten kansalaistemme tutustumaan tässä numerossa olevaan uuteen kirja-ilmoitukseen. Kus-tannusliikkeemme sai juuri kirjalähetykssen Suomesta ja kuten luettelosta näkj% ovat kirjat kaikki kunnollisia ja hy\iä luettavaksi. Joka haluaa saada todella hj*vää luettavaa, hänen tulisi tilata viip>Tnättä, sillä kirjoja on \^in rajoitettu määrä saatavana. ^ Jos joku jäi ilman Joulu-julkaista, sitäkin on rajoitettu määrä saatavana konttoristamme. Tilatkaa siis hyvuä. luet* tavaa niin kauan kuin sitä on saatavissa. Paini ei ole . . . * Jatkoa 1. sivulta että vielä Tukholman olympiakisoissa 1912 painittiin niin kauan kunnes toinen selättyi, mikä saattoi kestää ja kestikin joissiakin tapauksissa, päälle kymmenen tunninkin. Puhutaan aina kreikkalais-roo-malaisesta painista, totta silloin on täytynyt roomalaistenkin rnuonoin valloilusretkien välissä harrastaa painia. Kyllä, varnjasti. Roomalaiset uskoivat lujasti, että vielä "autuaiden kentälläkin" so. kuoleman jälkeenkin ihminen harrasti painia ja muita voimailuja, mutta jo eläessään painivat roomalaiset innolla. Suoraan kreikkalaisilta lainattua oli paini, johon oli joukkoon lisäksi hieman raaempiakin piirteitä, iskuja, musertavia vääntöjä ja potkuja. Jos haluamme jälleen etsiä yhtymäkohtia nykyaikaan, niin löydämme helpostikin. Yksi sellainen on ammattipainijat esittävät raakaa painiskelua vään-töineen jäheittoineen, samalla tavoin heiluivat roomalaiset arnmat-tilaiset sirkuksissa tarjoten kansalle roomalaisten niin rakastamaa sirkushuvia. Mutta Rbomassa, en-- nen sen rappeutumista, harrastettiin, painia myös ihanteellisessa mielessä, urheilullisesti. Oli erikoisia panikouluja, joiden tarkoituksena oli vain kehittää terveitä nuorukaisia. Näillekin muodoille annettiin arvoa. Roomalaisilla on kuitenkin, kaikesta sirkusmaisuudesta huolimatta, annettava paikka myös painin historiassa, sillä he levittivät pairiP-taitoa ja -harrastusta ympäri maailmaa, kaikkialle minne heidän sota-vaununsakin vierivät. Gaius Julius Caesar, suurin keisari ja valtiomies, järjesti oikeita painikilpailu-jakin Gallian, Germanian ja Britannian retkillään. Näillä otteluilla oli suuri propagändamerkitys, jos niin nykyaikaista sanaa voi tässä yhteydessä käyttää. Kun roomalaisten tavat vähitellen vakiintuivat voitettuihin ja valloitettuihin maihin, niin oli painikin niiden joukossa. Näin sen voittokulku jatkui keski-r.jc:n kautta aivan nykypäi- \'än saakka. Pysähdymme tällä kerralla keskiaikaan, jolta kerrottakoon eräs mielenkiintoinen tarina. Eräs kronikka vuodelta 1520 nimittäin kertoo, että Ranskan kuningas Frans I ja Englannin kuningas Henrik VIII kävivät keskenään painiottelun, jonka jälkimmäinen oli saanut aikaan. Englantilainen oli vahva ja väkevä kun taas ranskalainen siro, mutta nopea. Tässä ottelussa kävi jälleen niin, että taito voitti voiman. Frans-kuningas potkaisi- Henrik^kunin-gasta polventaipeeseen saaden tämän kellistymään selälleen tante^ reeseen. Muistattehan, miten kävi Aiaan? Samalla tavalla kävi nyt Englannin ylpeän kiminkaan. Mitä todistaa tämä? ^n, että voima ja ruumiillinen ylivoima ei aina ole tärkeintä, hengen tekijät ovat myöskin suuret olkoonkin, että kamppaillaan ruumiinkimtoa vaati- " vissa lajeissa. Tämä olisi syytä ny-kyaikainakin, jolloin tahdotaan helposti unohtaa henkisen kunnon ke-^ hittäminen rinnan ruumiillisen kanssa, muistaa. Teroittihan sitä jo muinais-kreikkalainen Milonkin, joka oli paitsi etevä painija, myös aikakautensa huomattavin filosofi. SPECTATEUR. Ennenkuin kasvi pannaan uuteen ruukkuun, on ruukku kunollisesti liotettava vedessä. Muussa tapauksessa imee ruukku pitkän ajan suuren osan kasteluvedestä ja kasvi kärsu siitä. Sivu 2 Xauantainau tanmakuuii 12 pUväiia. 19S2 , as sivistyKsen Vanhat kansat eivät tunteneet saippuaa eivätkä .suopaa. Komeron aikoina pestiin vaatteet ja ruumis pelkällä vedellä. Kylvyn jälkeen hierottiin ihoa öljyllä, jotta se tulisi taipuisaksi. Tosin Plinius mainitsee jonkin aineen^ jota hän sanoo .suovaksi, sapo, mutta tätä tuotetta, jota valmistettiin vuohen rasvasta ja pyökin tuhkasta, ei käytetty puhdistusaineena, va.^n hiuksien kaunistamiseen. Ensimmäisenä mainitsee suopaa puhdistusaineena Galenius to5?ella \niosisadalla 'Kristuksen S3mtynmn jälkeen pienessä kirjoitelmassa "De simplicibus''. Hän mainitsee siinä, että .«uopaä valmistCittiin talista tuhkalipeän ja kalkin kanssa ja että germaanineii suopa oli puhdasta ja rasvaista, mutta gallialainen sitä vastoin kovaa. Tällä suovalla voitiin poistaa tah«-oja ruumiista ja vaatteista. ^Että gerinaanista suopaa pidettiin parempana, johtui todennäköisesti siitä, että sitä valmistettiin maakasvien maalipeän avulla, jotka olivat kalipi-tois^ a, joten tämä aine oli meidän nykyisen suopamme kaltaista. Gallialainen suopa sen sijaan valmistettiin merikas-vien tuhkan kanssa ja oli siTen kiinteämpää ja meidän saippuamme kaltaista. ' . jVIutta kesti kauan ennen kuin saippuaa alettiin yleisesti kävttää puhdistusaineena. Sen sijaan käytettiin tuhkali-peää, jossa oli potaskaa sekä tavallista soodaa. Vanhassa Roomassa oli mädäntynyt virtsa huokein puhdistusaine. Rooman pesulaitosten täytyi niistä lähtevän vastenmielisen löyhkän takia sijaita kaupungin laidoilla tai syrjäisiä takapihoilla. Pesijät panivat katujen risteyksiin suuria astioita ja i.öutivat ne, sitten kun ohikulkijat olivat ne täyttäneet. Tällöin kä jätettiin siis virtsasta lähtevää ammoniakkia. Jo aikaisin kukoisti saippuateÖUisuus Välimeren maissa, sillä siellä saatiin oliiviöljyä ja merikasvien tuhkaa. Niinpä on jo 800-luvulla saippuateollisuus käynnissä Marseillessa ja 1400-luvulla eräissä italialaisissa rannikkokaupungeissa, varojinkin Savonassa ja Venetsiassa. Mutta saippua ja suopa pysyivät koko" keskiajan ylellisyystavaroina. Vaatteiden pesussa käytettiin edelleen tuhka-lipeää ja ruumiin puhtaudesta ei paljon välitetty. "Keskiajan rikkaat", sanoo Liebig eräässä kemiallisessa kirjassaan, "jotka kalliilla h3'^^vätuoksuisilla yrteillä osasivat peittää ilkeän ihosta ja vaatteista nousevan hajun, ne kun eivät koskaan joutuneet kosketukseen saippuan kanssa, elivät ruokansa, juomiensa, vaatteittensa ja hevostensa puolesta paljon ylellisemmin kuin me, mutta kuitenkin mikä kuilu heidän ja meidän välillämme, meillä kun likaisuus ja epäpuhtaus merkitsee kurjuutta ja sietärnättömiä olosuhteita." Vasta kun Leblanc keksi soodan ja 18pO-luvun ensi puolis-. kolia alettiin tropiikeista tuoda öljyä ja rasvoja, sai saippua-teollisuus siihen asti arvaamattoman vauhdin/ iSaksassa tuli muotiin kylmä saippuanteko, jä kookosöljyä käytettiin raaka-aineena. 'Englannissa kä}'tettiin etupäässä palmuöljyä. Noin 1900-luvun alussa alettiin raaka-aineina käyttää kynttilä-teollisuuden jätteitä ja ns. karaistuja rasvoja. Kuten mainittu, on se tuote, joka saadaan keittämällä ras-vo} i kalilipeässä rakenteeltaan toisenlaista kuin natronli-peästä saatu. \ Kalisaippua, jota myös sanotaan suovaksi, on liukasta eikä koskaan tule kiinteäksi. 'Natronsaippua on taas kiinteätä, mutta kovuudeltaan erilaista riippuen valmistuksesta ja käytetyn rasvan luonteesta. Liebig sanoo mielipiteenään: "Saippua on valtioiden hyvinvoinnin ja sivist5^kssen mittapuu. Sellaista merkitystä eivät tosin kansantaloustieteilijät tahdo sille myöntää, mutta otettakooiipa se leikkinä tai totena, kuitenkin on varmaa, että kahdesta valtiosta, joissa kummassakin on sama asukasluku, sg ehdottomasti ja varmasti on rikkaampi ja sivistyneempi, joka kuluttaa enemmän saippuaa, sillä saippuan k}'- syntä ja kulutus ei riipu muodista eikä kitalaen kutituksesta, vaan puhtauden tuoman kauneuden ja sulouden ymmärtämisestä." Sananparsia Aina jouluna talvi ja juhannussa kesä. Kun jouluaamuna etelästä tuulee, tulee huono vuosi. Veheriäänen joulu teköö valakoosen pääsiääsen. Hyvä Tuamas juhulan tuaa, paha »Nuutti pois viää. Tuomahanpäivänä jouluvierahat taloohin tuloo. Köyhäi köyrikseen, jokainen joulukJseen. Tapanina päivä kukoonaskelta piree, loppiaasena jo hullukin hukaa. Takana joulun talavi makaa. Sen minäkin oon kokenu, jotta jos uunnavuonna on lunta katolla, niin sit' on maaskm. Jos lumi ennen Antinpäivää menöö airanraosta, nii ennen joulua juaksoo myllyn ruuhesta. Kyllä ennustokset ama paikkansa pittää, kunnei ilmat vaan ruppee niiaamaan. Saaman pitää jouluna puui'oo ja pääsiäisenä pernavoita. Pienm ne on muikut joulukaloiks, lohia olla pittää. Ei pruukata jouluna piimää. ' Joulu tulla jollottelee juustonpala hampahis. Joss jouluyönä on tähtiä, tuloo hyvä valokkivuosi. Jouluna mettä tä3mnä, i|unnavuonna puhras. m I |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-01-12-02
