Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 18, 1953

              ssa Imattun Faj.:
vakuutettiin, ettji^
^'änä pidetaaa-»
että uskalta^i
sinne Canadaaal
'^ta njisainTar-.
-1 ole mitään p i i
luhoitettu olioji"
enää epäOe tuHj^
i rakkaita tjiii
Olenhan pit.
ikävissäni teidän
i kuvianne p(nel.
nkin myrskyÖL'ia
utta vihdi
jok^ on piaa]
^XSIMMXIXEX
EXSI iRUUTA
i mitään mahda-atu,
niin sillom
ta toisillenmie ji
isten edesvashni
toimittajan nis-vakuutukseensa
(No, no, Faan>
urausten, mutta
tejvät nämä Ca-äentään
elävänä
it tyttöystävin!
aapuvilla Liitto-ä,
että tyttöar-isestä
vielä mo-tä
tuskin ehtisin ^
Mutta jos niin
»uisivat kesken,
1 neuvoa antai
IS keino on jiöi-lä
päivällä, ^Vii­rin
juhla antoi
i siinä nrnarin,
siinäkäänj, että
nukaani — oli-liiin
lempeäl
dallekaan ria-hieman
Faanai
ylläm^inittui»
131 vuoden takaa
Turun Viikko-Sanomissa julkaistiin
aava tiedonanto v. 1822:
Kirjain ostamisesta Imnpunia.
Me alla mainitut, joilla on Myllyky-
' leH Möllbyn) paperi-ruukki "Kaks-an
saaressa, »Nummen pitäjässä ]ä<
ä Turkua, olemme siis,, ilman estä-itä
tahallisia lumpun ostajoita/toimi-lisL^
sansa. tahtoneet seuraawalla neu-jtla
auttaa paperi-ruukkeja Jumppu-a
puutoksesta ja ynnä toimittaa suin-
Q iövhemniällen kansallen jumalisuu-jj
ja'^valistuksen vrälikappaleita, niin
lion kuin woimme. .
Suomen kansalta ei puutu kiitettävvää
ua kirjan taitoon. Mutta moni on :
in köyhä, ettei hänellä aina ole wara^
»taa itsellensä tarpeellisimpiakaan kir-
Erinomaittain heitä saamme siis
ehoittaa, niin paljon kuin kullakin ön
utta, kokoomaan ja matka^^
1 tänne Turkuun lähettämään
ippuja (hienommat ja karkeammat
AAARJATTA MAAILMALLA
JO vuosia sitten tuumivat naapurus-ten
emännät, että eiköhän lähdetä oi-kein
safejlla turistieraamaan näin oi-'
kem maan kielellä ^oen. Xyt sitten
lyöUin tuumat tukkoon ja pohdittiin
asia päätökseen. Hanna esitteli siinä
hyviä puolia, kuuluu siellä rajan taka-na
olevan kaikki niin halpaa, että os­itamme
samalla yhtä ja toista. :^Iiehet
vähän ylenkatseellisesti hymähtivät, et­tei
taida, halvemÄiaksi tulla, kun lähtee
sieltä hakemaan — mutta voittehan
•katsella, mitä löydätte. -
Hanna oli jo fvarannut matkakassan
etukäteen, ^faijatta sai kuin saikin
viinie tingassa myydyksi pari hiljattain
poikinutta lehmää — noista rahoista
sitten kuin omakätisesti käy vähän ot­taminen
matkatarpeisiin, eihän sitä
vanhan ajan miehiltä vain niin saa tin­gityksi,
mutta kun on omaa, niin hyvä
on sitten rebsata.
^^^atka sattui juuri sopivasti aloittaa
rittäin pantuna) ja lupaamme antaa" lauantaiaamuna. Siinähän olisi jouti­listä
heilien seuraawat kirjat kansiin iaita lomapäiviä jo kaksi, joten se sopi
kovin hyvm molemmUle asiakkaille. Ta
paämispaikalla tavattiin kello 8 aamul­la.
Pakattiin tavarat autoon ja matka
alkoi. Ensimmäiseksi muistivat odot­tajat,
että eilen illalla Rosenbergit
murhattiin. 'Kauhistus! Kuinkahan
aidottuina, nimittäin:
^0:stä leivviskästä Liitiasia lumppuja
Innanme karkea-pränttisen Piplian, jo­on
arkin neljännestä Iawea.:.
lO.stä leiwiskästä annamme hieno?
Ua puustawilla präntätyn Piplian,
hdeksatta. osaa arkkia lawean.
9:stä leivviskästä atnnetan Aadamin
Jumalalle pyhitetty Sabbathin Lepo.
8:sta. lehyiskästä annetaan karkea-ttiiJen
Wirsikirja> 8: tta osaa arkkia
affea, taikka Bug^n Postilla. ;
7:stä leiwiskästä Paradisin yrttitarha
Rosenmyllerin Jumalisuuden Histo*
lapsille.
6:esta leiiyiskästä A<chreniuksen hen-et
AVirret, 4:jässä osassa.
4;sta leiviskästä pitkä WiFsikirja.
4;ästä leiviskästä hieno-pränttisempi
tona kahvipöydän ääressä.
^ Maanantaiaamuna taas lähdimme
matkalle läpi iMichi^in metsäisten
maisemien, pitkin suoraa lietä, joka oli
kuin hopeanauha vihreän metsän kes­kellä.
\Visconsinin %^Uion halki Min­nesotan
suomalaisille aavikoille. On
siellä paljon oman maan kansalaisia.
He ovat raataneet siellä nuoruusvuo-tensa
ja kovalla^ työllä päässeet nouse­maan
suurten farmien omistajiksi. Iloi­silla
ja ylpeinä he näyttävät matkaajille
avaria peltojaan ja kartanoltaan. Ei
ole ollut leikintekoa heidän elämänsä.
Moni on jo väsyneenä nukkunut nur­men
alla vuosikymmeniä, suuret, hj^in-hoidetut
hautausmaat kätkevät poveen­sa
monta Suomen maan tyttöä ja poi­kaa,
jotka suurin toivein ovat lähteneet
tänne kotimaastaan. Kifnnia heille!
On siellä AVisconsinin mullassa Mar­jatankin
veli, joka nuorena joutui mai-närin
keuhkotaudin lihriksi ja on siellä
tuntemattqmassa kalmistossa; Ei ole
yksikään sukulaisen kyjTiel kostutta­nut
hänen kumpiiaan. Nuku rauhassa,
veli Matti. Yhtä hyvä on siellä kuin
olisi kotimaan mullassa.
No niin, illalla sitten pääsimme mää­ränpäähän,
serkkujen luo. Vietimme
taas yön ja sitten hajaannuimme kum-
WOOI>H.\LI.:
PAREMPI ONNI
vat ylläiäaimt-^
tien, •
FAAÄI.
m
lampajmkofoffli i
ä - ja toista ja^j
irjavatf kiireen J
le.
in . toimittajia,;
1, että ovatko J
tuhoamaan^
tässä on to-rpasiin,
mutta-iä.
Kunkao"
it ulos aurin-
1, niin ei sea
lan minuutin,
ää siltä kuin.
amaan kartta. |
eeksi, josLtie- J
y4vet
meidän ya^ iin tuolla
oiänm^rsaoo-siatqjakiD^
asia, Eoti^
>s n i s k a^
ion kiinni
adoistapös-
IditivJttttat
uud*n flö^
.na:. t i ^
täisi
jtaän.^J*
J:stä leiviskästä Uusi Testamentti
Gerhardin Pyhät tutkistelemuxet
Sanasyndisille ja sana pyhille, täi
ristit^-n vaellus, tai TasivalKnen yrt-seura,.,
tai Sionin Wirret, tai
koi^ speili tai Lyhy ja arvamaton ar­on
aika. : .
2:sta: leiviskästä annetaaq. tarkka
«a* jrukous uhri iaik)^ Jöah^
rien Osottaja taikina/. Hywiä tapoja
' ettaBais^t:jutut.^- rj;-
\ iPuolesta toista leiviskästä annetaan
JErvastin iaffcka Fritscbin Ru-iViStin
Svdä-oUenkaan
uskallamme lähteä sille puo- pikin peifhe omiin sukulaisiimme. Ky-lelle?
Miitta rohkeus nosti kuitenkin läilimme ja kuljimme talosta taloon. Jo-päätään.
Yritämme, ei kai siellä nyt ka paikassa oli vieraanvaraista väkeä,
kaikkia hengiltä oteta. iloisia ja pirteitä vanhuksia. Joissain
Puhtaina ja viattomina olimme vai- paikoissa oli jo nuori polvi astunut oh-miit
tarkastukseen rajalla. V^ähän her- jaksiin isien perkaamille pelloille. Kä-mostuneina
vastailimme kysymyksiin^, vimme polttamassa juhannuskokkoa
Tuumimme jo etukäteen, että emme yri-f Kalevan saarella. Siellä, oli kuuleman
tä näyttää 'kovin viisailta, emmekä i mukaan jo 'viisikymmentä vuotta sitten
myöskään kovin typeriltä, olemme vain ^ poltettu ensimmäinen kokko. Oli vielä
•hiljaisia matkalaisia. Kaikki meni hy- sellaisia mukana, jotka olivat olleet sitä
vin ja jloisina jatkoimme ma^aa. ensi kertaa polttamassa . . ; ^,
Olimme varanneet evästä mukaan j^ JKu}jimme suurilla: avokaivannoilla
oman maan puolella oli *^Iuns^ttu" ja. Hibbihgissä ja Virginiassa. Suuria, pu-monet
kerrat. Taas, kun pääsimme naisia hautoja olivat, ihmiset näyttivät
metsätaipaleelle, pysähdyimme nautti- muurahaisilta. Siellä on junat ja kaikki
KOTIPAtKALLAXI oU kolme On­nia,
jotka olrvart huomattuja miehiä.
Yksi heistä oli Resu-Onni ja yksi Pe-hosU
Onni. Tälle vähän paremmalle^
Onnille tuli ennenaikainen kuolema noin
40 vuotia sitten. Hän oli ryyppyseu-rassa
ja jostain syj-sta puhkesi riita,
jolloin Onnia" ruvettiin yrittämään ul»s
talosta. Hän oli Lso, voiman mies, ja
sai kiinni ovesta, jolloin eräs mies löi
kirveelg Onnin sen käden poikki, joka
piteli ovipielestäf kiinni. Onni pantiin
kärryille ja ajoivat monta kilometriä,
lähelle kotiani, jossa pudottivat miehen
kärryiltä maantien ojaan. Siinä hän ma­kasi
lopun y^tä rankassa sateessa il­man
kättä, sillä toinen'kätensä jäi ta­pahtumapaikalle.
'Meidän läheisin naapuri meni aikui­sin
seuraavana aamuna ulos. Hän kuu­li
huutoa ja mennessään paikalle, tapa­si
hän miehen makaamassa verisenä
ojassa. Naapuri tuli meiltä hakemaan
apua ja minä ja isä l^hdinunekin avuk­si.
Oli se kauhea nähdä, sillä oja oli ai-"
van punainen verestä. Saimme miehen
meille, koska meillä olivat isommat ti­lat.
Lääkäriä jä nimismiestä odotelles­samme
katselimme poildvihakattua kät­tä
isolta alalta, mutta^emme sitä löy­täneet.
kirja
maan evä^korien sisällöistä. Iloisina
oioimme jäsenuimme, jotka divat pal­josta
istum&esta puutuneet, huorin
turisti oli aina. äänessä, oli kuin olisi
ollut radio niukana^ Aina hän sopivas­sa,
paikassa taski nrhojaan ja joka
kaupunkipaikassa kävi ostelemassa»
pääsana ollen pallokinnas. Sitä vain
ei tafhtonut löytyä^ missä cdivat liian
•kalliita, missä liian huonoja. ,
Ilta olikin jo ehtinyt, kun saavuimrne
Äfeirjätän siskon kotiin. Ensi tervefh-täjä
taikka Knst^^^ dysten jäikin kahv-ilfe ja saunaan. Oi,
Tutkistelemus .taikka Hyödyn mikä nautinto onkaan matkasta väsy-itusluomisen^
töistäi-.^^ neelle saada p^ytyä! Oli siinä touhua
iÄwiskästä annetaan Katekismus, ja ääntä. Suoverukset olivat saaneet
nftätaikka lyhyt; t a r Ä a ^ ^ ^ ^ sitä illan kulues-
" Pucdesta leivis^stä annetaan ^aik-: sa nautittiin hiljalleen^ Nautittiin, vain
^ lasten kysymsfeef^?taikka myös hyvin niukasti sitä oli näin suurelle jou-
"^emo- isme)/q^/im^^^^^ Iloisia kaslfuja ja juttuja ker­toillessa
kuliii ilta uskomattoman no­peasti.
Puoliyössä vasta sisarukset ve­täytyivät
nukkumaan väsyneimpien jo
vedellessä tu\'an hirsiä.
- Seuraava päivä sitten huilattiin. A^^ain
in . -matkkinöinav 3^ kesähuyilal-
^«f^in: Kh^a^put^ pogan
liuksen Hengelliset J^tit, Ilolau-at-
Jesuksesta, Hengeilinen Ajantieto,
AjatusrAlmanaipka. ^: . .
Jatkanto toiste^ :
nostolaitteet satojen jalkojen syvyydes­sä
kovin pieniä^ kuin lasten leikkiken­tiltä..
Mahtavat olla suuriakin, kun
pääsisi läheltä katsomaan.
tSäin. oli viikko vierähtänyt ja täytyi
Igattautua kotimatkialle. Taas lauan-tamamuna
hsrvästelönme naapurinune
serkun petheen ja lähdinune kohti sis-
. "kon kotia, jota pidHiime kuin keitaana
«rämaassa..
(Matkalla sattui monta hauskaa kom-ijiellusta,
joilla me emäntäväki saimnie
nauraa oikein vuosien varalle^ illalla
saavuimme taas väsyneinä siskokullan
perheeseen. Sauna oli jo odottamassa.
Oikein sydämemme halulla nautimme
siellä vielä sunnuntaipäivän ja maa­nantaiaamuna
sitten käänsimme hevo­semme
kohti kotimaata. Oikein tuntui
ikävältä jättää sisko ja hänen perheen­sä.
On taas pitkä aika ennenkuin ta­paamme.
Aivan »kyynel vierähti Marja­tan
poskelle, mutta sen pieni turisti kui­vasi
kenenkään huomaamatta pois . . .
Saavuimme taas rajalle. Ensin juok­simme
joka kaupassa, jonakin täytyi
löytyä, vielä, vaikka olimme kolunneet
.Aamulla, oli nimittäin sunnuntaiaa­mu,
vähän ennen kello kymmentä, pap­pi
meni kirkkoon, ajaen itse hevostaan.
Hevonen oli vanha uskollinen palveli-*
ja, mutta liyt se teki sen, mitä se ei
ollut -tehnyt 2V) vuoteen. Se pysähtyi
tielle, eikä lyönneistä ollut apua, vaan
se tahtoi kääntyä takaisin. Pappi ke-hoitti
rouvaansa pitelemään suitsia, hän
käy vilkaisemassa länkiä. Mitään ei
kuitenkaan ollut vikana. Pappi kävtU
vähän eteenpäin jä näki ihnliiskäden
tiellä. Hän meni naapuriin sanomaan,
että siellä se on Oiinin käsi tiellä. Hän
tunsi kädentöillä siinä oH kak$i zsoa
syylää ja Onni oli paljon pappilassa
työssä. Naapud toi käd^
-juuri pidettiin poliisikuulustelua.
Se oli arvoitus, että mistä käsi tuli
tielle. Muuan emäntä oli nähnyt erään»
tunnetun miehen kävelevän^ t
ketti kaio^Qssaan ja eniiäntä oli itsek­seen
ihmetellyt, että miksi mies niin
!kaukaa jalkaisin kulkee. Palatessaan
ei miehellä olliit enää pakettia. Se an­toi
jonkinlaista johtolankaa virkakun­nalle/
Onni Hse kieltäytyi fli^ .
mitään, sanoi vain, että kun hän para­nee,
niin kyllä hän itse selvittää asiat.
Mies, joka yllämamittua pakettia
kantoi> tuli sairaaksi ja kuoli.. Ennen
kuolemaansa I^n kuitenkin kertoi pa^ .
pUle, että häii oli s«, joka löi kirveellä
- Onnin käden poikki. Onni vietiin sai^
raaiaan, jossa hän eli toista viikkoa,
kuollen kovaan kuumeeseen. Kuolema
ei '^uitenkaan^ tapahtunut käden takia,
' sillä iso valtasuoni katkesi repeämällä*
ja sulkeutui jotenkin solmuun, oli.toh­torin
lausunto.
Onnin kuolema oli kova paikka här -
v-4m^ «virjapuoaista iiso- t ^ V*m^ loyiya. viei», ^ M ^ ^ » . — — ^ vaimolleen i a yhdelle lapselleen,
» k a n s i i j t i i i i ^ Aune-emäntä, Joka p i k a ^ . . J a ^ I ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^
/fVu^ir^a-t^atu^^ ^^^.^l"^^ 20 pemiiä.
jaitiaiisik^ fciäiia^ THah juttuja jatkoimme taas siskon ko- .näytettäväksi wkamHAille.^^^M^
Les Qeuyres de V
^ Osa. Jos k»n 3aisii^i^^ otlut olenaassakaan,
\oon sanotussa^ vaan (Mattahan. MtnmnU, mutta ei c^e.
sta makäiarTOstsuu: , enää sitäkään. Uskon, etta se oli Man-di^
Iuorir joka ^ 4 ^ i Jcutisevasta par-
^»mtralli^ Ei • f^^lä ne: .Sointulan^Martta-yOidi^k.
- SaTS^a = ^ Muistan aina
. " ^C koetti nikiin leikkuulla olla viela ai
joka
puheflla, mutta selvittiinhänsiitä.^n- ""J!^"* ! " ! ^ ''v^^*^";**
S, kun kärsivällisinä vuoroamme vim»eisilW VaiiHa piti syottaa. pik.
odotimme. Kaikki oli hyvin |a pian ku pqjuaao^ mutta saihan siinä ySMn
. keinuunme oman maan puoldla.
Vielä olimme yön tovertomesuku.^
laisissa. Saimme saunata ja komeaa
fllalispdydän jälkeen levätä petaneilla
te«iiJ»:J*^
i^JaMiTiö**
olivat hSeyhaxt^ koko
matkaft nähtävänä. , ^ ,
•Nyt siis alkaa arkinen aherrus kotois-ten^
eiaien'^ tai pacemmin&in aitojen
sisällä.^^^ rM muisto* -jäi
lä^lksilta. v t i ö i ^ %yatrella 'inuistelt»-
meinmuMhs^ täii«^iri«,fia^kfcu k o ^ ^
J?»«Ieii^#aiÄÄ väaemuit. ^ne^-^tj<>'totima'-^---••^-^^
. . . . . . . . . . . . :'vät;:...lii3i«^t,>^^t; .punapo*»ina,-_^..-^_ - -
^?9aärässä,k9i^4$i^J^^ yk^ v:olisi oÖut kiiri-%>kp jn^kan,
*<^Rei asia. ;:':.-'r,^:L^t:Li^^oi-ii^ä. *rf^.^t^--i:.^:« «^tmittA.^ ~ ftimm^- w nli-kuin naratusm
Vii-.
valmiina säilöttäväksi. Haapamadot
'i<'
' ii
f, ^
\
rs