1938-01-15-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ
Uttsitulokas Nolasi Japania 1938
Kirj. Korven Liisa
Uusin tulokas Hollyivoodin filmi'
tnaailmaan on italialainen Elsa Mer-
Uni. Miss M eriini on Italian johtava
elojiuvatähti. Hän tulee Hollyivoo-diin
keskustellakseen eri jUmiyhtiöit'
ten kanssa kontrahdista.
. • • • • • 1 IIII r • • • I «••••••••••i mmmm> '
Mies aiitanut verta
78 eri kertaa
Ihmeelliseksi mieheksi voidaan sanoa
sitä palosotilaiden kapteenia,
Memphis, Tex., joka on antanut vertaan
yli 40 quarttia, viimeisten yhdeksän
vuoden ajalla. Hänestä on
otettu verta kaikkiaan 78 eri kertaa.
Hän haluaa '.'tehdä jotain sellaisten
ihmisten hyväksi, jotka eivät voi
auttaa itse itseään", kerrotaan hänen
lausuneen.
Lääkärien lausunnon mukaan on
tämän miehen, Ehvin Walclranin antaman
veren kautta pelastettu yli 30
ihmisen henki. Hän ei ota maksua
verensiirrosta. Hän on iältään 51-
vuotias. Hän on selittänyt miksi hän
haluaa ihmisiä auttaa, lausumalla siitä
seuraavasti:
"Minä sanon teille miksi minä niin
teeri. Rocfcefellerit ja Cärnegiet ovat
tehneet paljon suurien rahasummien
lahjoittamisien kautta. Mutta minä?
Minä olen vain pikkuinen irlantilainen,
jonka täytyy työskennellä
palkkansa edestä. Mutta minä haluan
tuntea, että minäkin Olen tehnyt
osaltani jotakin hy\'ää niille, jotka
eivät voi itseään auttaa."
Ja kukaan ei voi kieltää, etteikö
hän ole omalta kohdaltaan antanut
paljoa enemmän kuin kukaan Rockefeller
tai Carnegie.
-——oOo- —
Tankkeja 2,000 vuotta
sitten
Beauvaisin lähellä Ranskassa on
eräs muinaistutkija löytänyt vanhan
roomalaisen tankin, jonka iäksi on
arvioitu 2,000 motta. Tiedemies oli
kaivamassa esiin ecästä roomalaisten
rakennuttamaa siltaa, kun hän teki
löytönsä. Tankki oli panssiiroitu muistuttaen
suurta raskasta vaunua ja sitä
lienevät käyttäneet Caesarin legio-nat.
Sitä kuljetettiin ihmisvoimin ja
oli h>Tin tärkeä aselaji silloisissa sodissa.
Sisältä löydettiin nuolia, kiviä
ja raudanpalasia. Yllämainittu silta,
joka ön ollut monien sotien taistelukenttänä,
oli puusta ja sen oli rakennuttanut
eräs Caesarin kenraaleista
V. 51 ennen ajanlaskumme alkua.
ISOO-luvulla silta maanjäristyksen
"johdosta vaipui maan alle kolme kilometriä,
mutta pysyi siitä huolimatta
verraten hy\^ässä Kunnossa.
LIEKIN numerossa 52 viime
vuonna julkaisimme tämän kertomuksen
alkuosan, mutta erään
valitettavan erehdyksen takia sen
loppuosa jäi julkaisematta. Kun
0 ] T / ' A D U L LA harhailee nuori
•»•»•mies, iältään hoin 18 — 19-
vuotias. Hänen pukunsa on hyvin
köyhän näköinen vaikka huomaa, että
hän on koettanut pitää siitä huolta,
joten hän näyttää verrattain siistiltä.
Kengät ovat hyvin kuluneet
ja päällystakkia ei Ole ollenkaan,
vaikka ilma on purevan kylmä ja
tuuli puhaltaa vinhasti. Nuori mies
kiiruhtaa askeleitaan, sillä vilu puistattaa
hänen ruumistaan. Hänen kauniit,
kapeat kasvonsa ovat hyvin kalpeat
jä sinisissä silmissään palaa kuumeinen
tuli.
Siinä kulkiessaan hän miettii elettyä
elämäänsä. K3aiimenvuotiaana
hän oli jäänyt orvoksi äidistään.
Isästään hän ei ollut koskaan kuullut
mitään, Äidin kuoleman jälkeen hän
on harhaillut maailmassa yksinään.
Hän oli päässyt maalaistaloihin ensin
pikku ..apulaiseksi tekemään työtä
ruokapalkalla. Pieni kun oli, ei hän
jaksanut tehdä isäntien mielestä työtä
kyllin kovasti ja senvuoksi hän
sai usein osakkeen torumisia, jopa
lyöntejäkin. Elämä oli kovaa ja usein
hän iltaisin itki itsensä nukuksiin. ,
Vuodet kuluivat ja hän varttui
miehen mittaiseksi nuorukaiseksi.
Vähitellen hän rupesi jo saamaan
palkkaakin työstään. Mutta elämä
maalla oli yksitoikkoista, raskasta
raadantaa. Pieni palkka ja usein tyly
kohtelu kaupanpäällisiksi. Kyllästyneenä
kaikkeen hän oli päättänyt lähteä
kaupungista onneaan etsimään.
Hän oli saapunut suureen tehdaskau-punkiin
toivorikkaissa unelmissa.
Täytyyhän näin suuressa kaupungissa
löytyä toki mahdollisuuksia nuorelle,
ahkeralle miehelle.
Muutama dollari taskussaan hän
oli aloittanut työnetsinnän ja sitä
samaa etsintää on nyt jatkunut kaksi
vuotta. Rahat olivat jo aikoja sitten
loppuneet ja joskus hänen on täytynyt
nöyrtyä niin paljon, että on pyytänyt
ruokaa ihmisten oviUä , . .
Jos hän maalla oli kokenut tylyä
kohtelua, niin se oli aivan viatonta
verrattuna siihen, mitä hän oli jou-tfmut
kokemaan tässä hienossa, suuressa
kaupungissa. Kulkiessaan tehtaan
portilta toiselle, oli hän saanut
osakseen vain äkäistä tiuskimista ja
ärjyntää, mutta ei koskaan yhtäkään
ystävällistä, myötätuntoista sanaa.
Tehtaisiin hän ei ollut päässyt edes
tilapäisestikään. Ainoa työ^^ mitä hän
oli joskus näiden kahden vuoden aikana
saanut, oli herrasperheiden pihojen
puhdistaminen, josta hän ahkeran,
kahdeksan tonnin raadannan
keen oli saanut dollarin palkkaa.
Mutta sitäkään työtä ei saanut talvisaikaan.
. . .
Nuori mies seisahtuu Ison, loistavasti
valaistun kaupan eteen. Hän
^muistaa, että on jouluaatto. Hän näkee,
että näyteikkuna on taiteellisesti
koristettu. Kalkkunat, hanhet
ja kanat ovat houkuttelevassa järjestyksessä.
Raikkaannäköisiä vihanneksia,
ihania hedehniä. Siinä ori
kaikkea, mitä ihminen voi toivoa herkullisen
joulupöydän kattamiseksi.
Nuorukainen on kulkenut koko
päivän pitkin katuja. Hänellä ei ole
kotia eikä yhtään rahaa. Hänen on
nälkä, niin nälkä, että päätä huimaa.
monetkaan lukijat eivät mahdol-lisesti
muista kertomuksen alkuosaa,
niin julkaisemme kertomuksen
kokotiaän tässä numerossa.
— Toimitus.
Kyllä pitää olla kirottua, että on
tällaisia juhlia, joita ihmiset viikkokausia
järjestelevät ja siinä kiireessään
tulevat niin tylyiksi, että kun
menet ja kolkutat ovelle pyytääksesi
työtä tai ruokaa, saat armottoman
tiuskaisun: "Ei meillä ole!" ja ovi
painuu tiukasti kiinni miettii nä-läri
katkeroittama nuorukainen. Hänen
olonsa käy yhä vaikeammaksi.
Kylmä yltyy ja hän huomaa pukunsa
kehnouden. Hänen täytyy yrittää
vielä jotain, että saisi edes kipenen-kään
ruokaa nälkäiseen vätsaarisa.
Hän rohkaisee itsensä ja astuu
tuohon hienoon kauppaan. "Pyytäisin
tavata johtajaa", sanoo hän aras-
. - t i . - ' v •
Kauppa-apulainen silmäilee häntä
epäilevästi ja sanoo: "Ei johtaja ole
nyt tavattavissa. Mitä asiaa teillä
olisi hänelle?"
"Olisin kysynyt, eikö hän voisi järjestää
minulle jotakin työtä, mitä
vain, olisin halukas tekemään mitä
tahansa."
"Työtä teille!" tiuskaisee kauppa-apulainen.
"Luuletteko te, että tällaisessa
hienossa kaupassa tarvitaan
tuollaisia?"
Nuorukainen poistuu. Hän ön niin
lamaantunut nälästä, että hän ei edes
jaksa tuntea vihaa, vaikka saikin niin
loukkaavan vastauksen nöyrään
pyyntöönsä. Kuitenkin eläriiänhalu
kytee vielä hänessä ja häri päättää
yrittää uudelleen. Hän poistuu liikekadulta
ja suuntaa askeleensa hienoston
kaupunginosaan. Nälkä tekee
hänet rohkeaksi. Hän soittaa erään
kauniin talon ovikelloa. Palvelijatar
tulee avaamaan.
* •
"Saisinko puhutella talon fouvaa?"
pyytää nuorukainen. Tyttö heltyy,
ja kehoittaa odottamaan. Varmuuden
viiöksi tyttö kuitenkin sulkee
oven ja nuorukainen jää oven ulkopuolelle
odottamaan. Hänen on kylmä
siinä värjötellessään ja minuutit
tuntuvat iäis3rydeltä. Viimein avautuu
ovi ja hienosti puettu nainen kurkistaa
varovasti Oven raosta, aivan
kuin peläten.
"Voisitteko olla ystävällinen, rouva,
ja antaa minulle jotain työtä, tai
jos ei työtä ole, niin olkaa hyvä ja
antakaa jotain syötävää. Olen pa-^
hoillani kun olen pakotettu teitä vaivaamaan,
mutta minun on niin nälkä,
että en jaksa enää kävellä."
Rouva odottaa kärsimättömänä ja
kun poika lopettaa, sanoo hän kylmästi:
"Minä lahjoitan vuosittain suuria'
summia hyväntekeväisyyslaitoksille,
mutta ovelta minä en auta ketään."
''Mutta hyvä rouva . . . " yrittää
nuorukainen, mutta samalla ovi sulkeutuu
ja siihen hän jää lukitun oven
taakse nälästä ja yilusta väristen. Hän
kääntyy takaisin ja koettaa laahustaa
eteenpäin ilman mitään päämäärää.
Hänen mieleensä johtuu äiti, lempeä,
hyvä äiti. Äiti oli puhunut hänelle
jumalasta, joulusta ja enkdeistä
ja he olivat pienessä, köyhässä kodissaan
laulaneet yhdessä: "Enkeli taivaan
lausui näin . .^." Oli, kuinka on-nellisia
he olivat silloin olleet! Hän
muistaa äidin sanoneen, että joulii
on rakkauden ja hyvän tahdon juhla.
Tunnettu ja tunnustusta ansaitseva
japanilainen jilminäyttelijätär Yo-shida
Okada lähti rakastettunsa Ryo-kichi
Sugimoton kanssa Neuvosto-Kiinan
alueelle, aikoen olla siellä lopun
ikänsä. Sugimotp on ollut vankilassa
vallankuptouksellisen toimintansa
takia. Japanin sanomalehdistö on valitellut,
kun Japani menetti niin lahjakkaan
näytielijätiären.
Niin, se oli siihen aikaan kun äiti eli.
Mutta sitten tuli armoton kuolema ja
vei äidin ja senjälkeen hän ei ole
enää koskaan saanut rakkautta osakseen,
ei edes joulunakaan.
"Hyvä tahto", hän naurahtaa katkerasti.
"Minulla olisi hyvä tahto
tehdä työtä, mutta kenelläkään ei ole
hyvää tahtoa sitä minulle'antaa."
Nythän on joulu. Kuuset ovat sy-sytetyt.
Ihmiset istuvat juhla-aterian
ääressä. Joululahjoja jaetaan.
Siisrakkauttaja.hyvää tahtoa on olemassa.
Mutta sillä, jolla ei mitään
ole, ei myöskään ole oikeutta rakkauteen.
Häntä ei kukaan riiuista. Hän
on hyljätty ja tuomittu.
Nuorukainen raahautuu eteenpäin.
Hän ei enää soita ihmisten ovikelloja,
ei häiritse kenenkään joulurauhaa.
Yhtäkkiä hän huomaa olevansa rautatieasemalla.
Hänen huoriaiokykyn-sä
herää, nähdessään junan olevan
lähtövalmiina. "Mitähän", allahtaa
hänen aivoissaan, "mitähän, jos tarttuisin
ripoihin, eihän täällä kukaan
minua kaipaa . . ."
Juna on jo liikkeessä. Nuorukainen
ponnistaa viimeisillä voimillaan
juoksuun ja saakin; yhdellä katiellä
rivasta kiinni. Mutta hälistynyt, voimaton
vartalo ei jaksa ponnistautua
ylös, vaan laahautuu vähän matkaa
yhden käden varassa, kunnes voimat
pettävät ja hän retkahtaa alas...
Vaunun pyörät kolisevat hänen ylit»
,seen
Seuraavna aamuna ihmiset laulavat
kirkossa: "Kunnia olkoon jumalalle
korkeudessa ja maassa raulia, ihmisille
hyvä t a h t o ."
Ensimäisen arkipäivän lehdessä on
seuraava lyh3rt uutinen: "Tuntemat^
toman miehen ruumis löydetty ratapihalta.
Hän oli mahdollisesti yrittänyt
vapaata kyytiä, mutta epäonnistunut."
YLI 13,000:stamaailriiassa tunnetusta
lintulajista ön Yhdysvalloissa ja
Alaskassa enemmän kuin 1,400.
mm
'M
SM
/M
i f7
9t
•m
aan.
ja tutki i
lÄmpiharra
nut siiunn
romaaneja
lestään oh
tuntija.
— Kats
henkilöä t
: laivanvaru
sillä liärie
pätkiä. T
sillä sen ns
ehjät ja h
olisi tafjöi
vat hänen i
. mat. •
-Tuossa
henkilö!
toimimaan
tasi miestä
!<\''mriienen
tilas — py
kasti kukk
suunnattu
penkin vi
päätteli B
tehnyt työ
kean kengä
hoitanut jo
hetkellä. I
Mr. Bigi
hetkisen ;
penkille,
taskustaan
piipun pes
Mr. Bigi
— Koeti
- - O h , 1
'KeskusU
tp
Tulen t
jani.
Kun här
katseen, ki
- Tutk
heidän oik
seen inhim
elämäntarii
joitettu, ja
niän kirio
minä 1
Mies ku
— Ette kai
Mr. Big
eji sitten m
lainen ajan
teidät täss
noa, mihin
lut teidän
taa teille,
—-Antaa
vata elämä
perusteella
Mr. Big
su us näyttä
tyi. Hän ]
katkonaisin
— Olett
kastatte
mutta havc
luonne. Päi
te hoitanut
Juuri sill
kin ohi.
palasta. IV
mautunut
. - J a , li
na, — ett
kaan.
Mies nyo
heri». En
konaiseen
olen työtön
Mies nrel
eleen. Mr
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-01-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380115 |
Description
| Title | 1938-01-15-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 15 PÄIVÄNÄ Uttsitulokas Nolasi Japania 1938 Kirj. Korven Liisa Uusin tulokas Hollyivoodin filmi' tnaailmaan on italialainen Elsa Mer- Uni. Miss M eriini on Italian johtava elojiuvatähti. Hän tulee Hollyivoo-diin keskustellakseen eri jUmiyhtiöit' ten kanssa kontrahdista. . • • • • • 1 IIII r • • • I «••••••••••i mmmm> ' Mies aiitanut verta 78 eri kertaa Ihmeelliseksi mieheksi voidaan sanoa sitä palosotilaiden kapteenia, Memphis, Tex., joka on antanut vertaan yli 40 quarttia, viimeisten yhdeksän vuoden ajalla. Hänestä on otettu verta kaikkiaan 78 eri kertaa. Hän haluaa '.'tehdä jotain sellaisten ihmisten hyväksi, jotka eivät voi auttaa itse itseään", kerrotaan hänen lausuneen. Lääkärien lausunnon mukaan on tämän miehen, Ehvin Walclranin antaman veren kautta pelastettu yli 30 ihmisen henki. Hän ei ota maksua verensiirrosta. Hän on iältään 51- vuotias. Hän on selittänyt miksi hän haluaa ihmisiä auttaa, lausumalla siitä seuraavasti: "Minä sanon teille miksi minä niin teeri. Rocfcefellerit ja Cärnegiet ovat tehneet paljon suurien rahasummien lahjoittamisien kautta. Mutta minä? Minä olen vain pikkuinen irlantilainen, jonka täytyy työskennellä palkkansa edestä. Mutta minä haluan tuntea, että minäkin Olen tehnyt osaltani jotakin hy\'ää niille, jotka eivät voi itseään auttaa." Ja kukaan ei voi kieltää, etteikö hän ole omalta kohdaltaan antanut paljoa enemmän kuin kukaan Rockefeller tai Carnegie. -——oOo- — Tankkeja 2,000 vuotta sitten Beauvaisin lähellä Ranskassa on eräs muinaistutkija löytänyt vanhan roomalaisen tankin, jonka iäksi on arvioitu 2,000 motta. Tiedemies oli kaivamassa esiin ecästä roomalaisten rakennuttamaa siltaa, kun hän teki löytönsä. Tankki oli panssiiroitu muistuttaen suurta raskasta vaunua ja sitä lienevät käyttäneet Caesarin legio-nat. Sitä kuljetettiin ihmisvoimin ja oli h>Tin tärkeä aselaji silloisissa sodissa. Sisältä löydettiin nuolia, kiviä ja raudanpalasia. Yllämainittu silta, joka ön ollut monien sotien taistelukenttänä, oli puusta ja sen oli rakennuttanut eräs Caesarin kenraaleista V. 51 ennen ajanlaskumme alkua. ISOO-luvulla silta maanjäristyksen "johdosta vaipui maan alle kolme kilometriä, mutta pysyi siitä huolimatta verraten hy\^ässä Kunnossa. LIEKIN numerossa 52 viime vuonna julkaisimme tämän kertomuksen alkuosan, mutta erään valitettavan erehdyksen takia sen loppuosa jäi julkaisematta. Kun 0 ] T / ' A D U L LA harhailee nuori •»•»•mies, iältään hoin 18 — 19- vuotias. Hänen pukunsa on hyvin köyhän näköinen vaikka huomaa, että hän on koettanut pitää siitä huolta, joten hän näyttää verrattain siistiltä. Kengät ovat hyvin kuluneet ja päällystakkia ei Ole ollenkaan, vaikka ilma on purevan kylmä ja tuuli puhaltaa vinhasti. Nuori mies kiiruhtaa askeleitaan, sillä vilu puistattaa hänen ruumistaan. Hänen kauniit, kapeat kasvonsa ovat hyvin kalpeat jä sinisissä silmissään palaa kuumeinen tuli. Siinä kulkiessaan hän miettii elettyä elämäänsä. K3aiimenvuotiaana hän oli jäänyt orvoksi äidistään. Isästään hän ei ollut koskaan kuullut mitään, Äidin kuoleman jälkeen hän on harhaillut maailmassa yksinään. Hän oli päässyt maalaistaloihin ensin pikku ..apulaiseksi tekemään työtä ruokapalkalla. Pieni kun oli, ei hän jaksanut tehdä isäntien mielestä työtä kyllin kovasti ja senvuoksi hän sai usein osakkeen torumisia, jopa lyöntejäkin. Elämä oli kovaa ja usein hän iltaisin itki itsensä nukuksiin. , Vuodet kuluivat ja hän varttui miehen mittaiseksi nuorukaiseksi. Vähitellen hän rupesi jo saamaan palkkaakin työstään. Mutta elämä maalla oli yksitoikkoista, raskasta raadantaa. Pieni palkka ja usein tyly kohtelu kaupanpäällisiksi. Kyllästyneenä kaikkeen hän oli päättänyt lähteä kaupungista onneaan etsimään. Hän oli saapunut suureen tehdaskau-punkiin toivorikkaissa unelmissa. Täytyyhän näin suuressa kaupungissa löytyä toki mahdollisuuksia nuorelle, ahkeralle miehelle. Muutama dollari taskussaan hän oli aloittanut työnetsinnän ja sitä samaa etsintää on nyt jatkunut kaksi vuotta. Rahat olivat jo aikoja sitten loppuneet ja joskus hänen on täytynyt nöyrtyä niin paljon, että on pyytänyt ruokaa ihmisten oviUä , . . Jos hän maalla oli kokenut tylyä kohtelua, niin se oli aivan viatonta verrattuna siihen, mitä hän oli jou-tfmut kokemaan tässä hienossa, suuressa kaupungissa. Kulkiessaan tehtaan portilta toiselle, oli hän saanut osakseen vain äkäistä tiuskimista ja ärjyntää, mutta ei koskaan yhtäkään ystävällistä, myötätuntoista sanaa. Tehtaisiin hän ei ollut päässyt edes tilapäisestikään. Ainoa työ^^ mitä hän oli joskus näiden kahden vuoden aikana saanut, oli herrasperheiden pihojen puhdistaminen, josta hän ahkeran, kahdeksan tonnin raadannan keen oli saanut dollarin palkkaa. Mutta sitäkään työtä ei saanut talvisaikaan. . . . Nuori mies seisahtuu Ison, loistavasti valaistun kaupan eteen. Hän ^muistaa, että on jouluaatto. Hän näkee, että näyteikkuna on taiteellisesti koristettu. Kalkkunat, hanhet ja kanat ovat houkuttelevassa järjestyksessä. Raikkaannäköisiä vihanneksia, ihania hedehniä. Siinä ori kaikkea, mitä ihminen voi toivoa herkullisen joulupöydän kattamiseksi. Nuorukainen on kulkenut koko päivän pitkin katuja. Hänellä ei ole kotia eikä yhtään rahaa. Hänen on nälkä, niin nälkä, että päätä huimaa. monetkaan lukijat eivät mahdol-lisesti muista kertomuksen alkuosaa, niin julkaisemme kertomuksen kokotiaän tässä numerossa. — Toimitus. Kyllä pitää olla kirottua, että on tällaisia juhlia, joita ihmiset viikkokausia järjestelevät ja siinä kiireessään tulevat niin tylyiksi, että kun menet ja kolkutat ovelle pyytääksesi työtä tai ruokaa, saat armottoman tiuskaisun: "Ei meillä ole!" ja ovi painuu tiukasti kiinni miettii nä-läri katkeroittama nuorukainen. Hänen olonsa käy yhä vaikeammaksi. Kylmä yltyy ja hän huomaa pukunsa kehnouden. Hänen täytyy yrittää vielä jotain, että saisi edes kipenen-kään ruokaa nälkäiseen vätsaarisa. Hän rohkaisee itsensä ja astuu tuohon hienoon kauppaan. "Pyytäisin tavata johtajaa", sanoo hän aras- . - t i . - ' v • Kauppa-apulainen silmäilee häntä epäilevästi ja sanoo: "Ei johtaja ole nyt tavattavissa. Mitä asiaa teillä olisi hänelle?" "Olisin kysynyt, eikö hän voisi järjestää minulle jotakin työtä, mitä vain, olisin halukas tekemään mitä tahansa." "Työtä teille!" tiuskaisee kauppa-apulainen. "Luuletteko te, että tällaisessa hienossa kaupassa tarvitaan tuollaisia?" Nuorukainen poistuu. Hän ön niin lamaantunut nälästä, että hän ei edes jaksa tuntea vihaa, vaikka saikin niin loukkaavan vastauksen nöyrään pyyntöönsä. Kuitenkin eläriiänhalu kytee vielä hänessä ja häri päättää yrittää uudelleen. Hän poistuu liikekadulta ja suuntaa askeleensa hienoston kaupunginosaan. Nälkä tekee hänet rohkeaksi. Hän soittaa erään kauniin talon ovikelloa. Palvelijatar tulee avaamaan. * • "Saisinko puhutella talon fouvaa?" pyytää nuorukainen. Tyttö heltyy, ja kehoittaa odottamaan. Varmuuden viiöksi tyttö kuitenkin sulkee oven ja nuorukainen jää oven ulkopuolelle odottamaan. Hänen on kylmä siinä värjötellessään ja minuutit tuntuvat iäis3rydeltä. Viimein avautuu ovi ja hienosti puettu nainen kurkistaa varovasti Oven raosta, aivan kuin peläten. "Voisitteko olla ystävällinen, rouva, ja antaa minulle jotain työtä, tai jos ei työtä ole, niin olkaa hyvä ja antakaa jotain syötävää. Olen pa-^ hoillani kun olen pakotettu teitä vaivaamaan, mutta minun on niin nälkä, että en jaksa enää kävellä." Rouva odottaa kärsimättömänä ja kun poika lopettaa, sanoo hän kylmästi: "Minä lahjoitan vuosittain suuria' summia hyväntekeväisyyslaitoksille, mutta ovelta minä en auta ketään." ''Mutta hyvä rouva . . . " yrittää nuorukainen, mutta samalla ovi sulkeutuu ja siihen hän jää lukitun oven taakse nälästä ja yilusta väristen. Hän kääntyy takaisin ja koettaa laahustaa eteenpäin ilman mitään päämäärää. Hänen mieleensä johtuu äiti, lempeä, hyvä äiti. Äiti oli puhunut hänelle jumalasta, joulusta ja enkdeistä ja he olivat pienessä, köyhässä kodissaan laulaneet yhdessä: "Enkeli taivaan lausui näin . .^." Oli, kuinka on-nellisia he olivat silloin olleet! Hän muistaa äidin sanoneen, että joulii on rakkauden ja hyvän tahdon juhla. Tunnettu ja tunnustusta ansaitseva japanilainen jilminäyttelijätär Yo-shida Okada lähti rakastettunsa Ryo-kichi Sugimoton kanssa Neuvosto-Kiinan alueelle, aikoen olla siellä lopun ikänsä. Sugimotp on ollut vankilassa vallankuptouksellisen toimintansa takia. Japanin sanomalehdistö on valitellut, kun Japani menetti niin lahjakkaan näytielijätiären. Niin, se oli siihen aikaan kun äiti eli. Mutta sitten tuli armoton kuolema ja vei äidin ja senjälkeen hän ei ole enää koskaan saanut rakkautta osakseen, ei edes joulunakaan. "Hyvä tahto", hän naurahtaa katkerasti. "Minulla olisi hyvä tahto tehdä työtä, mutta kenelläkään ei ole hyvää tahtoa sitä minulle'antaa." Nythän on joulu. Kuuset ovat sy-sytetyt. Ihmiset istuvat juhla-aterian ääressä. Joululahjoja jaetaan. Siisrakkauttaja.hyvää tahtoa on olemassa. Mutta sillä, jolla ei mitään ole, ei myöskään ole oikeutta rakkauteen. Häntä ei kukaan riiuista. Hän on hyljätty ja tuomittu. Nuorukainen raahautuu eteenpäin. Hän ei enää soita ihmisten ovikelloja, ei häiritse kenenkään joulurauhaa. Yhtäkkiä hän huomaa olevansa rautatieasemalla. Hänen huoriaiokykyn-sä herää, nähdessään junan olevan lähtövalmiina. "Mitähän", allahtaa hänen aivoissaan, "mitähän, jos tarttuisin ripoihin, eihän täällä kukaan minua kaipaa . . ." Juna on jo liikkeessä. Nuorukainen ponnistaa viimeisillä voimillaan juoksuun ja saakin; yhdellä katiellä rivasta kiinni. Mutta hälistynyt, voimaton vartalo ei jaksa ponnistautua ylös, vaan laahautuu vähän matkaa yhden käden varassa, kunnes voimat pettävät ja hän retkahtaa alas... Vaunun pyörät kolisevat hänen ylit» ,seen Seuraavna aamuna ihmiset laulavat kirkossa: "Kunnia olkoon jumalalle korkeudessa ja maassa raulia, ihmisille hyvä t a h t o ." Ensimäisen arkipäivän lehdessä on seuraava lyh3rt uutinen: "Tuntemat^ toman miehen ruumis löydetty ratapihalta. Hän oli mahdollisesti yrittänyt vapaata kyytiä, mutta epäonnistunut." YLI 13,000:stamaailriiassa tunnetusta lintulajista ön Yhdysvalloissa ja Alaskassa enemmän kuin 1,400. mm 'M SM /M i f7 9t •m aan. ja tutki i lÄmpiharra nut siiunn romaaneja lestään oh tuntija. — Kats henkilöä t : laivanvaru sillä liärie pätkiä. T sillä sen ns ehjät ja h olisi tafjöi vat hänen i . mat. • -Tuossa henkilö! toimimaan tasi miestä !<\''mriienen tilas — py kasti kukk suunnattu penkin vi päätteli B tehnyt työ kean kengä hoitanut jo hetkellä. I Mr. Bigi hetkisen ; penkille, taskustaan piipun pes Mr. Bigi — Koeti - - O h , 1 'KeskusU tp Tulen t jani. Kun här katseen, ki - Tutk heidän oik seen inhim elämäntarii joitettu, ja niän kirio minä 1 Mies ku — Ette kai Mr. Big eji sitten m lainen ajan teidät täss noa, mihin lut teidän taa teille, —-Antaa vata elämä perusteella Mr. Big su us näyttä tyi. Hän ] katkonaisin — Olett kastatte mutta havc luonne. Päi te hoitanut Juuri sill kin ohi. palasta. IV mautunut . - J a , li na, — ett kaan. Mies nyo heri». En konaiseen olen työtön Mies nrel eleen. Mr |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-01-15-04
