Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 21, 1945

              Sateenkaaria täynnä
KirJ. LIA ANGERVO
— Äiti, joko sinä nukut?
— En, lapseni.
— Äiti, olen niin onnellinen, etten
saa unta. — Tahtoisin puhua kanssa­si
kaikesta, mikä on kaunista ja ih­meellistä
tässä maailmassa. — Mi­nusta
ttmtuu, että omistan kaiken, mi­tä
ihminen voi, —kaiken. Ja aavis­tan,
ettei se ole läheskään kaikki täs­sä,
vaan minua odottavat yhä run-saanmiat^
nnen-aarteeti Muttar-mit-
Ikä,—- se on varmaankin jntakiTi hy-
— Niin, äiti. Luulen, että ihmis-^
ten elämää painaa tietämättömyys oi­kein
elämisestä. Tunnen sentähden
jonkinlaista bantunnon tuskaa oman *
onneni tähden. Mitä oikeutta minul­la
yksin on olla oiinellinen? Olenhan
oikeastaan onnellinen sentähden, että
muut ihmiset valmistavat minulle tä­män
onnen. — Emmehän me voi olla
eristettyinä ede¥ kaikkein kurjimman-
: kaan-ihmispolaisenT kohtalosta^ ™Qi3.
^^uin ,#simme kaikki kietoutuneet
vin kaunista ja hyvää.
— Sinä olet vielä niin nuori.
€t tunne maailmaa.
— Voi, äiti, sepä juuri on ihmeel­listä,
että tunnen maailman, vaikka
en ole nähnyt näitä kotikunnaita
kauempaa sitä. Minulla on sisässäni
silmät, joilla voin katsella kaikkia
maita ja mantereita. Minä tunnen
«liiden kauheuden ja rikkauden. Mut­ta
minulla on vielä sellainen aijatus,
— eihän se vain Hene itserakas, että
olen kuningas kaikkiallla, minne as­tun.
Valloittaisin varmasti tuon ki*
maltelevan maailman, jos vaari meni­sin
sinne/ Sentähden ehkä tunnenkin-itseni
niin onnelliseksi. Mutta . . .
— Niin, nritä . . .
, — En sittenkään-tahdo käyttää
by^^Ucseni noita ihmisten sydämiä.
En ^ i t ä - senlaatuisesta valloittami­sesta.
— Minulla on timne, että mi­nun
on valittava näiden ulkonaisten
asioitten ja sisäisten asioitten välillä
— joka ainoana silmänräpäyksenä.
Tuo tietoisuus juuri antaa minulle
alati kasvavan riemxm timteen. Nau-'
tin siitä dämästä, jota sisimmässäni
elän. Siinä on paljon keskusteluja,
suuria, ihania näköaloja. Olen kos­ketuksessa
maailman kaikilla ilman­suunnilla
olevien korkeimmin kehitty­neiden
ihmisten kanssa. Etsin huip-pukirjailijoiden,
suurempien taiteili­joiden
jaloa seuraa ja hienoimiman
käytöksen omaavien nabten ja mies­ten
seuraa. Hän linnoissa ja puistois-
.sa kauneuden ja suuruuden keskellä,
eikä minun kuitenkaan tarvitse siir­tyä
paikaltani minnekään. Äiti, mi­nä
etsin ja valitsen.
— Mitä?
—Sitä, joka on alati saavuttama­tonta.
Ja miiiä tiedän olevani oikeal­la
tiellä. — Luovun monista haus­kuuksista
tovereitteni eduksi, auttaen
heitä, missä voin, pienillä palveluk-sOlani
ja he pitä\^t minua melkein
typeränä, kun viitsirikin niin pikku
asioissa olla alistuvainen. "Sinä olet
niin hyvä", he sanovat, mutta kui­tenkin
säälivät minua. Nauran sisim­mässäni,
sillä en välitä maailman mo­nista
rikkauksilta, en, sillä silloin me­nettäisin
ylhäisimmän, joka on sen
takana. Mutta mitä se on? Sen \'ain
ihmetyksellä aavistan. Se on rauhaa
ja hiljaisuutta ja . . .
— Lapsi, sinä hapuilet. pysyvää
onnea. Tunnet ympärilläsi olevien ih­misten
sisäisesti kärsivän, etkä tah­toisi
yhtä ankaraa elämää itsellesi.
Eikö niin, tahtoisit elää viisaammin?
-keittiön puolella. Tämä asunto oli
pieni, kaksi huonetta. Makuuhuone,
jossa Irma nukkui ga keittiö, joka
myös a!joi oleskeluhuoneen virkaa.
Lapsi pidettiin keittiön puolella kun
se oli lämmin. Huomasm, että pieni
potilaani voi paljon paremmin. Kuu­me
oli laskenut ja hän nukkui rau­hallisesti.
Uni on parhain ä ä s ^ , sen
minä tiesin. <Vaara näytti, ainakin
minun mielestä, olevan ohi.
monin langan säikein toisiimme—ko­ko-
ihmiskunta. Mutta silloinhan
voin tulla onnenpisaraksi jonkun säi­keen
kautta kaikille. Tahtoism ja­kaa
ja opett|i|i kanssaihmisilleni oman
maailmani salaisia aarteita. Mutta
kuinka? Se on vaikeaa. Ihmiset ei­vät
välitä maailmastani, heillä on toi­set
toiveet elämältä kuin minulla. Pi­dän
vapaudesta. Tahtoisin - tietää,.
mikä on tämän elämän tarkoitus. En
usko, että- se on nirn arkipäiväinen
kuin tavallisesti näyttää. Tunnen
alituisen pyhän ympäröivän _ koko
maailmaa. Se on kuin unessani, yli
taivaan kaartuvia sateenkaaria täyn­nä,
— Kun tahdoin laskea niiden lu­kumäärää,
paremmin painaäkseni sen
muistiini, ne katosivat näkyvistäni.
Nyt. ymmärrän, minkätähden. Jos
pyrkii pidättämään mitään kaunista
edes omassa tietoisuudessaan säilyt­tääkseen
sen vain itselleen, häviää se.
Qn vain antauduttava, kauneudelle ja
siten ikäänkuin annettava sen virra­ta
oman sielunsa kautta ympäristöön-säf
samoin kuin kanavaa pitkin vir­taavat
suuret vedet toisiin veisiin. Ei
ole silloin isoistakaan vaivaa työsken­nellä,
toisten hyväksi. Niinhän, äi­ti?
— Olen aina pitänyt, että työn
teko on jotakin suurta ponnistamista,
mutta nyt tuntuu minusta, että siten
on juuri väärä tapa työ^ennella. Sen- •
tähden aion oppia vapauden henkeä .
elämässäni, tuntemaan vapautta yhä
enemmän Ja enemmän.
— Lapseni, sinkä olet täynnä nuo­ruutta,
sinulla on elämä vasta edessä­si.
Tunnet omistavasi kaiken, eikä
sinulla ole mitään menetettyä takana­si.
Ymmärrän hyvin sinun sisimpäsi
tavoitteet. Ja olisin onnellinen, jos
näkisin sinut aina yhtä onnellisena.
SinuUe aukeavat varmastikin monet
työskentelym.ahdollisuudet tulevai­suudessasi,
kunhan vain — odotat. Si­nä
olet hyvnn voimakas. Mutta si­nun
täytyy tulla monesta asiasta vie­lä
tietoiseksi, monesta vapauttasi es­tävästä
kahleesta.
— Onneani ei voi mikään järkyt­tää.
Olenhan tottunut moniin ru­muuksiinkin
jTnpärilläni, vaikka en
ole niistä tietääkseni. Kateus, viha,
pahassuopaisuus, hyvästä pidättäyty­minen
uurtavat useimpien ihmisten
kasvoihin rumat vakonsa. Kuljen
sittenkin rohkeana, tietoisena omasta
maailmastani— tietoisena hyvyyden
luisesta läsnäolosta.
— Lapseni, on jo myöhä ja uni pai­naa
silmäluomiani.
— Nuo rakkaat silmät! Hyvää
yötä,äiti.
—• Hyvää yötä lapseni.
BRIT.AiNNIAN sotasihteeri ilmoit­ti
äsken, että yli 10,000 brittiläisten
valtioitten sotavankia oli siihen men­nessä
vapautettu s^csalaisilta sota-vax^
leireiltä ja näistä ovat Punaisen
armeijan jouScot vapauttaneet 3,312.
Useissa tapauksissa saksalaiset olivat
aikeissa siirtää vangit muualle, kun
1«rin valtaus ta|>ahtui.
Sydämelliset kiitokset pyydämme lausua 50-
vuotishäapäivämme johdosta kaikiUe^u^
le, ympäristön naapureille ja ystäville, jotka jär-
--^jfistivät juhlan täniPLeJaieiaa4fin,liaaltI!eJm^
_ 4 pjn illaksi, tullen suuriliikuisin joiiltoin ja tuo-
""(äen mukähaan hmi^^möiliipuöfiseri"!^^ Jä
arvokkaat lahjat, jotka tulemme aina mieles­sämme
muistamaan. Vieraiden, ystävien ja su­kulaisten
puheet ja onnittelut siitä hupaisesta
illasta tulevat säilymään muistossamme aina.
Erittäin sydämelliset kiitokset omaisille, al­kuunpanijoille
ja illan emännille tarjoilun hy­västä
järjestelystä.
Ottakaa vastaan meidän sydärnellisr* kiitok­semme:
/ ^ ' L.
Mr. ja Mrs. P. Kytömaa
Mr. ja Mrs. N . Routsala
Mr. Salomon Mäki
Mr. ja Mrs. V. HiU
Mamie Hill
Mr. ja Mrs. Jacob Mack
Helmi Laitinen
HUda Laitinen
Mr. ja Mrs. J . Laitinen
Mrs. JoJhn Hill
Mrs. Miamie M<^rd
Mr. ja Mrs. Tom Hill
!Mr. ja Mrs. J . Oregg
Mr. ja Mrs. P. S. Mäki
Mr. ja Mrs. L Macik
Mrs. Hilda Nelson
Mr. ja Mrs. Magee
Mr. Prew5ter
Mr. ja Mrs. Bomnan
Mr. ja Mrs. Gabriel HiU
Mr. ja Mrs. Barr
Mr. ja "Mts. V. Lehti
Mrs.. Maisie Black
Mr. ja lVIrs. Babcock
Mr. J . Huhtala
Mr. ja Mrs. Kuusisto ja Evelyr.
Mr. ja Mrs. Heikillä '
Mr! ja M r s . J . Niemi
Mr. ja Mrs. J . P. Mäki
Mrs. irene i i i i i ja itonnie
Mr. ja Mrs. O. Korpi
Mr.^ia Mrs. G . S e p i l lä
Mr. ja Mrs. Elmer Maki
Mr. is, VHs,
MX. jd Mrs. "V/m. Laitmen
Mr. ja Mrs. G. Mack
Mr. ja Mrs. Ketola
SMrley ESIls
B i l l , Lucy ia Andrev Riöhard
Mr. Gust Mäki
Joihn Buotsala
wmie Saari
Mr. Ja Mrs. Jack Laitinen
Mrs. Mamie Ik^Qiki
Mr. Ja Mcs. -Mike Soon -
Mr. Jar Mirs. Eino. Mäki ja pojat
Kiitollisuudella teitä muistaen,
SANNA JA NESTOR
s. B. 3, SALMON ARÄI BRITISH CQLUIMBIA
entävuotisiaipaleelta
uimHflniiiuifliiiiinniiiuiuu
Riiuiiimmiiiiiiiiniiiuiiiniinimiiimimnr
Aivioliiton <polkua. on tallustettu
viisikymmentä vuotta, >^
oli siellä myötä ja vasta maata
eikä aivan suotta.
Tarmoa siinä xarv*taan
kun avioliiton purtta oJhJaa,
kim välihin se kelluu ulapalla
taas rannan hiekkaa pohjaa.
Kun pursi oli ristiaallokoss',
oli elämä niin toivotonta;
pidin puita vaan aaltojen harjalla,
vietin 'aikaa niin oimetonta.
Näki sitä pitkällä taipaleella,
näki siellä yhtä ja toista,
kun ihmistaimiakin kasvatettiin
ja niitä oli yksitoista.
Rinnasta rucädn liaopset piennä, ^
ei tarvinnut rustata tuttia,
ja lapset oli terveitä ja herttaisia,
tai-vinnut sääntöjä tutkia.
On koti nyt tyyni ja hiljainen
ja tyiijät on kodin tanhut;
ei kuulu soiton säveleet
eikä nuoren kansan laulut.
Silti lapset käyvät tervehtäin,
se elämän iloa Jatkaa
ja lastenlasten pUdcujalat
ne -grämin" laattiass" kapsaa.
Avioliiton pursi on nyt vaHcamass*,
pian saapuu iltahetki,
ilta-aiu1ngx)n pmppurat säteilee
Ja päättyy taiston retki.
SANNA MÄKI,