Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 15, 1944

              TujyJihattu :
7 : Tuulihattu titiskt^etta
vitkastelee mehnessäön.
. Hattureuhka. ASUä ^pSqssa^ 1
kiiopatossut jaloissaan, . '^.Z
Äiti hälle IMsyti antoi —
Mmm tietä suorimpaa,
. . vetiyteUäbi-saa^Ua^:.
myöMstyälainakahn.i:^^^^
Tuulihatun ajatukset > •
eivät pysy koidussa---:
eväslaukku Mhuilossa- 'y
laulaa paimtkakiihtay
Tyttö tiellä jänön'näkee, ^
hyppää piiloon, kinokseen,^
istuu siihen odottamaan, - .
vetää hatun kalleUeeh.
Tytöks' hänt*,eilmMdvoi^i^
tutkia ei järkeään^ > .'
. järH häUä .suurenmoinen
veljiä häntä perassjSäTi. .^^^^ '
' Tmdihatttt^-Tr:mmsta\&^^^^ f
• -kuinka äiti muistutti.
Kinoksessa istiii tyttö;:
• eväitä-nsä imeksi, -:
iV^ lähtevät taamM
Kirj. JALMARI JYRÄNKÖ ? ^ ^
Y T \ T ^ 11 u Mtmfjumm fmnassattt.
| i . . v ^A on Ollut harmaata ja sumuis-' muutto vieläkin kaukaise"mpaiui:ajaii. fCukka katm$s,:nmn ikkunaivti'
ta. Ikkunoita vasten on viskautu- kohUna. - d u s s a m f^
Sataman sivulla joessa
f4tUt(a täkmpqkkäsei paukkuvat,. :
Ifontunsm ma syttyvän fmnassam.^
nut itkulaisia vesikiteitä, ja niiden
alustana olevat peltipenkit ovat rum-pukalvoina
rompottaneet:
Cta jo aika ~- '-^ tules vaan.
On ollut välistä vähän aurinkoista­kin
päivää. Talvivaatteis^n kulke­va
ihniinen on kävdlyt katua posket
punaa hehkuen. Hän on todennut,
että pakkaspäivän ihovaate huuruaa
kirvelevää kosteutta. Se olisi pitä­nyt
aamulla poistaa." Tuttavia tava-rannikkolaiva.
Sen takana toinen. P^V^nkttkkaa kgttnhtaMkunal^
t^seampiakin. Niiden^^^^ laiturin i^^-ksm se,'joka^xtnfmU nuiailmalla
Iillä öÄ vapaata, miustaa vettä; oiikf yksin kaiho fm^^^^
kusta nousee haalea höyrykoneen ha^^
ju ja haitarin lurina. :
Alhaalla sataman suiUIa läppää W
läirfos aikova laiva: Sen^vakjt vetä­vät
puoleensa ;kuiTi nuotio perhosia.
Merelle ikävöivä silrrä^ halajaa ^ina-
^ku^svtkdosh uskotun ystävän saa^
Kukalle tuoUemä kuoleMhaasioh^
;kaipauksm kumman-kaiken ken
sille-myS^^^^ soi,
sUle sydämem liMmöstä unelm^^^
km nähdä ne monet tuntemattomat'
tessa on yahtettu kevätväsymystä, jo- jotka voivat noudattaa keväisen kai- ^ Lämmjostä kukan näihkuihtitvan pois,'.
t a . ; n . —- puunsa ääntä, ^ • k d r m '^-^-"^
ylös kannelle, sisäaii hytin ikkunois­ta.
; • • ' . :
Kdlo läppää taas ja "värppeita löy­sätään".-
• Mutta siltaa kapuavat vie­lä
matkalaukut, kaiteista nykivät kä­det
j a porrasta-nöfckAittay^t jalat. I l -
ka aina koskee pahimmin näin vaalei­siin.
Sanomien palstoilla on näkynyt ly­hyitä
mainintoja kevätliimuista. Nii­tä"
on-nähty jossakin' lähiseudun tun- •
netussa paikass;i; Jostakin on tuotu
toimitukselle joku yarhäisvirkku kas-:
Jiaiktuvan kuin koskaan ci ollutkaan
. -'v Ois ] . ' 1- •'"
Tjiöstä aatoksen katkeran -rintaani
'.. säin:; '/
Petosta^ kaikkia jääkukkia vain!
yi tai oksa^ ja tänään oli aamulehdes-- inassa ut«nevkt; fci^ysten: i>Uuterien ^ le t^Naseri kuonan ^Ita
sä luettavissa uutinen--:^^^^^^^^-f^ XaiV^
• Katsot lumiftiittäleitii,
• o(htteli jätiäa^Z' ' ' ••
urepsahtipa pitkoksensa,
siinä hauska mettiä.
"Herran tähden -—.paha henki!:
jiunaa havahduttuaan,.
muistuu äidin varoitukset
. mennä kouluun aikanaan.
Joka aaimt samat läksyt
saa hän ainä äidiltään,
joka aaihu opettaja'
heiluttelee keppiään.
MARKETTA.
— Uurosjoen jäät lähtivät liikkeel­le
eilisiltana^ Koko joen suu puhdis­tui
jäistä vapaaksi Hampunkehrääjä-katua
myöten. Rahriikkolaivoilla ai­to
siis öliai vapaa pääsy satamaan. :
Se or^ tuo jokavuotinen ilmiö, jon-^
ka sanomalehdet kertovat smirena, ai­nutlaatuisena
uutisena ikävystyneelle
ja ahdistuneelle ihmiselle. Ja niiden
lyhyessä tapahtuneen toteamuksessa
on joka vuosi uudistuva lupaus suu­resta,
tulevasta vapahtajasta — kesän
saapumisesta.
On taas tullut tuommoinen ilta,
jolloin sumulta ei voi nähdä aurin­gon
laskua. Ja lopuksi on itse su­mukin
vain tuollaista lämmintä sini-usvaa,
jonka näkee etäisessä kadun-pääaukossa
ja luulee tayoittavansa
siellä kivimuurien väliin puristunee­na.
Sitten huomaa sielläkin tyhjiä •
tavoitelleensa. Se ei-ole sukulainen-ja
hajuvesien tuoksut.
Jossakin välissä tuntee, vielä jon­kun
tumman^ katsojan läheisyyden.
Niinkuin sadekostean koivun tuoksun
eroittautuvan havumetsän lemuista..
Jöku^:tultu •äännäh^'»;enti5^
man leyhkäi Tänne yaarjooai; lähte­vän
laivan ja vartioivan itonstaape^r
Iin selän väliin ilmaantuvat^vissit^vaa-teparret
ja määrätyt tutut kasvot.
Niidenkin lähtö . on sattunut jo tälle
laivalle. Odottamattoman hyvästijä­tön
hetkikaän eivoi poistaa niillä asu­vaa
vapautumisen riemua^ ja vieläkin
syvempää, harrasta onnen ilmennystä,
— Ön siis tullut jo niidenkin hetki. .
Niidenkin . . . Niinkum airiä rientävä
aika, katoavat tutut muodot alkuloi-seen
etäisyyteen.
Tähtien eteen on - seuloniit- viileä-on
vauhti huono ja; silloin on paras siellä kivimuurien väliin puristunee- Visvaa: jalka tuntee, että iltakyl-
- topata ja kliinata parkplokit^V , na. Sitten huomaa sielläkin; tyhjiä on köpertanut lätäkön riitteeieen.
KHkatapaaiplokit-:^. mitähän se tavoitelleensa. Se ei ole sukulainen- Tahtoisi sydämestänsä suoda Jähte-
.tuokin taas maJrtaatJlliiSe parkki se ; -kaan syksyiseUe harm^^ ja Jäpir.. välleAyvän kenties vnraeisen sä-,
4uulostaa:tuossaikin sevotyksessa ole*. näkymättömäUe massalle^ nan, mutta sisin ^tuutii vain.-katke-
-Tän^yhtenä-osana;^ JNuo- sanat.laas Juokse.ja tarttuu vaatteisiin tai jonka :-ruutta,^jöka sekään ei edes pääse «sil-^ .^armahtaen; lähtevät jälleen.
-yaiya?|yat pää^iy,-iijnnes^ J^a^^^^ .Juokse yoi me^nnä J a tuntea senr.kvl--.. . . > • •^^•'-^ • - • -
3yttl kaaran erSn-tiim^^^l^ mäiia , vaniinä laskeutuvan kasvt^ '
^»ittaeö; faönltaloo; - lensa ja kaulallensa; " ^ 7;:::^
Toi­sen
värähtävillä luomilla kimaltelee
k y y n e l ^ liukuen, pyörien ja topuk-si
pudoten jonkun kolmannen tuonial-le
ruusukimpulle. Korkean seinän
Te.rotessa:iaiturJsta> Jjuonma j ä l d k^
nyt saaneensa kylmän, hätäisen suu­delman
. . ^Kolmaso<fotti toista, ja-,
jossakin pyörrän ruudun takana käy­dään
luultavasti nyt kiihkeätä tiliä.
Sitten jalat vetävät taaskin. Ko­tiin!
Ohi rannikkolaivojen, joen vart­ta
ylös, hämyiseen kaupunkiin, johon
hiljalleen mureneva kaipuu on kahlit­tuna
noettuneiden kattojen alle.
Mutta korva tarkkaa vieläkin jon­kin
laivan luukusta lurisevaa haitarin
soittoa. Silmä viipyy mielellään hil­jaa
silisevässä, jääsohjuisessa virras­sa.
Kunnes vapauttava suurempi
lautta, ylentää joelta saapuneena ko^
lisee laivojen kupeisiin laasten mus­taa
pintaa peilaayan puhtaaksi ja
tehden helpompaa tietä lukuisille si­sarillensa,
jotka ahdistettua sydäntä
leni \i€lä etäämmälle." , kuin itsestääUj-uskontovastaisesti te-
:.?Jatikölnmie j a l ^ kemäan mutkaa vissistä kulmasta..
• E olevaan taloon, .jonka- väki olikin ; Muu. olemus seuraa -mukana yhtä-heti
ulkona vieraitaan vastaanotta- kaikkisuuden. tunnoin, mutta -heikon
•^nassa. : : A • - . kiihkon, ja uteliaisuuden ävartama-
' "No halloo, mitäs kuuluu? Jal- na: - .
(Jatkoa) . . -Minähän lasken leik-.
Ei,, kauroja on jäänyt vai^^^ -kiä.. niin ei ole! Säästä
laisinko olettekin matkassa?'^ kysyi
feaamnen isäntä.? . . v ^
"Emmekä ölfr,. vaan automopiilil-lä'^
vastasm pontevasti;. •
''Kaaralla:" - - -
'Niin, ja tulimmekin^flaista lauk-
, Ja vississä kohdassa on sitten talo.
Pitkän pihan perällä tippahelmiset si­reenit
ja vaahterapuut. Niiden alai­silla
kiintopenkeillä asuu aavistusiso-.
lehtisyyden hämyä Ja vavisuttavaa
naeneksi. -~ vastasi 'DayyidQy>ja sa­malla
kylmeni sisäisesti, tuntien epä­mukavuutta
ja hamria itseään koh­taan.
;Rehukauroja oli vielä.:yli
sadan puudan, mutta hän vastasi
kieltävästi siksi, että niitä säilytettiin
kevättöiden ajaksi kum.silmäterää:
Jakov Lukitsh miltei, itkien antoi he­vosille
(ainoastaan haDinnpn hevosil-?
enemmän itsellesi, että olisi omien e-
-lukoiden ^^rehuksi,. Nb. niin^ vejjet,
asiaan!; Ja Öavjridoviin ja Nagul-noyiinkääntyen:
— Me tulimme tän­ne
osoittaaksemme teille jollain ta­voin
apua, tämän te nähtävästi tie­dätte.
-Selostakaa siis, miten ovat
teidän asianne!;
lemmenhiukaa. Kosteessa maassa Sen jälkeen kun Davyidoy oli teh-
^saa ettei matkalla paljon naurattanut näkyi. kapeaanturajsen kengän sy- . le) pienen mitaUisen kauroja;^ nyt/tyhjentäyän selostuksen koUek-ieikäliioiu
nukuttanut.": ' väänpainuneenkoron jälki . . . , - kin vafn pitkien ja-vaikeiUen-matkprtivisoimi^n, kulusta, ja siemenviljan
-•'Kauanko viivyitte?" Talo, önuudeUeen maalattu; hiu- jene^^ r . . : , ^keräämisenä, Kondratjkopäätti^^^^^ ,
'f'Vain vajaan neljä tuntia" - kan.e^Ustä tunmiemmaksi ja kiiltä- . . "Voi sitä yksityisomistajan luon- raayasti:-
tunHat Kyllä/teilE on -oUut^aiTta kats^taissa, liikahtaa sisimmäs^rjp-. ajatteli Davyidoy. .-rvpnnenei^.d^^
vat&ti/ Kukas teitä <)3tk3vdissä^
tyseli iäntä naunisuiissa;:^^^^ lakka.^^^ tummuuteen.Jas uudin sun,..: paisikahanvan9eitaya:k^^^ .
'*%ampi M a t t i " ^ py^^y^i ^teen^ UutXR .p^k^xpomer - j^^
• "Mitä^ kaait)ja'silläMatilla>-'nyt^ saavuttua hidastaa turh^ian askelel- Ehkä.loytj^ ohria? .:; ^ , Tännemr jä^
«itten on, k u n - ^ niin. ioijtum kul. tansa ja turiiaan katsoo taaksensakin.. . . ^ K .okL.ohriakaÄ|l> ; -4^?MPe
> 3^röin '.ensin, nini^taisiäko- < ^ korttelin kierrelty, , l)avyidoy punastm.^Kond^
Pit»^. m u t t a ^ mmstöA^ minä.
sanoin: tuun sekä senjälkeen jälkikiibkoa po-v^
rEiköhän se oleP^k5>lofe,^^^^ -
Isäntä nauroi ja tuumi:
"Kyllä minä nyt a r y ^ , * t t ä sHlä
<^Tii^modelI^r4.'^ . •. ,
/Seuraavana : päivänä ; onnellisesti
*o|wduimme, .kiitollisina HoUolan
PöJflfe ensimmäisestä ^.reilusta ja
muistorikkaasta autokyydistä. -
. ..tcvail^dämeensä_ Jotakin .noiden
verhojen, tupn^ruudun takana vietet-
. tyä kiihkeätä yötä . . . .
Sitten suuntautuu, taas matka sa­tamaan.
Tuttua tietä. Tasaantuva
. sydän toteaa että retki oli turha jo
vuosi sitten. Ja sitten muistuu vielä
eräs talonkauppa ja eräs muualle
-r-Ihan totta-
.tj»ism^jehdot^^-,t^ine seuraavaa
sm^^pidätte kcki^uks^
^ Sinusta olisi tullut hyvä: isäntä. - talonpojille asian ja sen. jälkeen xyhr
. . . \'ieläpä ni^dollisesti. kuiaikä.' jpuklcotyötä,
...•-r- puheli Kondratjko yi^fcsHnsä ^ p,i^eli. hän yksityiskohtaisesta Ja kjli-»
nauraen, mutta huomattuaan l y p -^r^M - • ' ^
pyjä Dayyidovin otsalla, kiersi,käsi­vartensa
hänen vyötäisilleen ja; hiu­kan
kohotti häntä lattiasta.
. Davyjdov midellään kuunteli }aSir
nen puhettaan, paikotellen täysin ym*
märtämättä hänen puolittain ukrai*