Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 6, 1949

              tuotannossa^
sinaisen kutd^^^
Hänen €mim„
ien työtoniä n
m P^iika sarja nn
Ikanovmnsa OTÖ ,
•;N.
kääneimiUoinkaanT
koskaan pitän\ti
luska kuvitdlä to...
nassa) (di ihmeellä
ska olisi voinut
n, Emerson-kouluhj
«llä huolänattomaaij
»Itäkulta, jokapi
ikulmassa ja ji
missä nenä oli oUiitl
noa: — Vakuutaa
ampua teidän
itpn yli. Olen iivräl
i !
?ttaa ampua uuden,
kohti ja sattuJsikini
livan samalla tavalij
ta.
ien nimensä oli
iksi sama kuin
in, mutta hän oli 1
uukauttariuorempij
Minä tuHn maai
iltään, miten haoeiiij
isä ja hän vastasi:
laan hänen luonmi
•askuuhun ja aloini
. olisi ollut revolTdj
)sen selkään ja 5
dn arkailematonta ä
»itänyt maata s
ninä Jumala parat!
n sinulle, sanoin 1
hanin aH^a elää i
uja täynnä olevatv
uru Joen vuoksi, i
aitti pimeässä. Mu!
1 olin hyvin häti
lani taskulampuni
)ttanut. Valaisin t
iden latvoihin ja'
lään. Valaisin I
lä ei ollut ketäänJ
uistikon portaita!
noin: Joe? Muttal
la aamiaislomaai
iloista, nousin pu
;inimäisenä ovelle j
kln L. Streetiä,;
etten enää ja
>IIa, rukoilin,
sen, mutta
itta, ja koska
pusta oli nyt?
Uin ja valaisin
m kuin olisi
inä etsin häntä
sivusisäänkäyi
liossa kuollut
;sa oli sure\'a älöj
itoistaMiotiaan
pojan, jonka
i1\\s\si'i> Oliiö'
ita jäseniä
5n ja tapasin:
oistaan. että
Jean Deslauriefs, montredUlainen ar-kesterin
joilta ja, viuluniekka ja säveltäjä,
on tehnyt itsensä tunnetuksi myöskin
radiossa. Hän on johtanut lukiäsia C-BC:
n verkoston kautta esitettyjä or-kesteriohjelmia.
Hän on antanut viulu­konsertteja
Yhdysvalloissa, Etelä-Afri­kassa
ja muualla.
Kirj. H. W. LONGFELLOW
Jo pienenee, yö tullut on,
se hiljaa laskeutuu, ;^
ja hiljaa pilven peitobon
pujahtaa pieni kuu.
Ei taivaJtassa,m<iassakactn
00 muuta valoa
kuin tähtien kylmä tuikekaan
ja Mars on-herrana.
Ja onko leinmeni urielfnan
se tähti kerttaise? ,
Oi ei, vään ki^pi sottjari
sinitaivaan i^äsia^
Niin vakavaksi aatos saa,
kun takaa 0vien ':
taas silmiin ^ valo tuikahtaa [ •
tuon punatähtoisen.
Sä voiman tähti, kyntyät
mun tuskalleni voin
ja rautakatto heristät —- " ,
jo voimani taas. sain.
Vain tähtein kylmä tuikkina,
nyt katsoo^syömmehen
ja itse sodan jumala
tuolV loistaa halliten.
Oi, voiman tähti, tarmoa
inun lietso mielehen:
se päättäväisen kirkasna
on tyyni, tietoinen.
Ken lienetkin, sa lukija —
kun sinun käypi näin,
niin toiveittesi murtuissa
vain pysy pystypäin.
Pois pelko, vaikka tällainen
on Sunkin maaUmas,
niin uljasta on kärsienkin
olla voimakas.
Särkyneet ja haljenneet mimat voi­daan
helposti idttää^Jöysiksi, jos ne e^
sin pannaan pariksi minuutiksi lämpi­mään,
mutta «iidehuvaaaa veteen, niin
että valkuainen jähmettyy ja sitten anr
netaan veden hitaastr Mieäiua. *
uokio
TNTIASSA täyt>y tehdä kahdeksan
f-vuotta esityö'ä saadakseen alkaa var­sinaisen
tanssimisen, muuten ei saa vi­rallista
hyväks>miistä. Koulutus alkaa
noin kahdeksan, kj-mmenen iässä. Eu­rooppalaisilla
tanssintuntijoilla on ta­pana
kysyä minulta, Ram Gopal ker­too,
kuinka teidän niskanne kestää kaik­ki
ne kiertelyt ja kirjaimellisesti sano­en
hengenvaaralliset kaulan kääntelyt,
joita teiltä vaaditaan? Ja voin vasta­ta
vain, että harjoittelu alkaa siinä iäs­sä,
jolloin jäsenet ovat vielä pehmeät ja
taipuisat.
Mistään muusta kuin harjoittelusta ei
nimittäin voida puhua, sillä joka päivä
vuodet ympäriinsä alkaa työ kello nel­jä
aamulla. Kaksi tuntia saadaan har-joitelläv
kulmakarvojen liikuttelua ja
kahden tunnin levon jälkeen alkaa yhtä
pitkä silmäluomien harjoitus, sitten jäl­leen
lepoa ja niin alkavat suunliikkeet.
Pitemmän tauon jälkeen alkavat ruu-miinharjoitukset.
Ei ainoastaan käsi­varsien
ja jalkojen ole tjröskenneltävä
samassa rytmissä, vaan kasvonilmeiden
täytyy myös seurata ruumiin ilmaisuas-teikkoa.
Euröc^palainen baletti vaatii ennen
kaikkea hs^spyjä ja piruetteja. Tanssin
vertauskuvana meillä on kobra (käär­me),
meidän tanssimme seuraa sen liik­keitä,
ja vakuutan, että ne käsivarsiliik-
^ keet, joita teemme, ovat yhtä vaikeita
ja fyysillisesti vaativia kuin teidän vai­keimmat
hypp3mne ja ilmapiruettinne.
Ja se, joka on nähnjrt Ram -Gopalin sei­sovan
hiljaa ja antavan ^kasivarsiensa vä­ristä
sormenpäista lapaluihin asti us­koo
häntä mielellään; Vaikutus on ai­van,
hypnoottinen.
Ram <xopal tuntee mitä suurinta mie­lenkiintoa
klassilliseen tanssiin. Hän
on ennenkaikkea kiinnostunut suuresta
Taglionista, jonka elämänvaiheet hän
tuntee kuin viisi sormeaan. Hän on lu­kenut
melkein kaiken Taglionista ja; hä'
neliä on suuri kokoelma Taglionin kuvia
ja sitäpaitsi hän on muutamien äärettö­män
harvinaisten posliiniveistosten on­nellinen
omistaja, veistosten, jotka esit­tävät
tätä tarumaista italialaista tanssi-jatarta,
joka 1840-luvullä sai koko maa­ilman
pienten jalkojensa juureen, eikä
ainoastaan Tukholmaa, jossa hän oli
syntynyt Hoviorkesterin italialaisen
muusikon tyttärenä.
Käyntinsä aikana täällä (Suomessa)
Ram Gopal oli läsnä Oopperan baletti-tunnilla
ja katseli "Joutsenlammen" esi­tystä.
Hän oli hyvin ihastunut Elsa
Sylvestersonin tanssiin, erikoisesti kol­mannessa
näytöksessä ja piti häntä kaik­kein
korkeimpaan luokkaan kuuluvana
ballerinana nykyisin. Hän piti myös
meidän ^'Joutsenlämpi"-esitystämme pa­rempana
kuin Lontoon, missä sen esitti
kuuluisa Sandlers Wells-baletti.
Hänen mielestään ei missään ole pi­detty
klassillisen tanssin perinteitä min
puhtaina kuin meillä- Joutsenet esitti­vät
koreografisesti mitä hienostuneinta
tanssia ja suuremmalla tunteella kuin
missään muualla tätä nykyä. Korkeat
ja puhtaat jalannostot ovat jotain aivan
ominaista juuri Helsingille, Tanssirois-sa
on samaa joustavuutta kuin aikoi­naan
kuuluisilla ^larinsky-teatteriii
tanssijattarilla,
Ram Gopalille oli tanssi aluksi pelk­kää
ajanvietettä. Hän on huomattavan
lakimiehen poika ja sai koulukasvatuk­sensa
eräässä jellJiittakoulussa. Siellä
hän ei oppinut ainoastaan puhumaan e-rikoisen
kaunista englanninkieltä, vaan
myös taidon keskustella hienostuneesti.
A^^ksityiselämässä Ram Gopal on nimit­täin
aivan harvinaisen viehättävä ja vil­kas
personallisuus, joka omaa ilmiömäi­sen
taidon ihastuttaa. Hän katsoo pu­huteltavaa
suoraan silmiin ja kuuntelee
mitä suUrirhmalla tarkkaavaisuudella.
On kuin tämä olisi hänelle ainoa ihmi­nen
Jmaäilniassa.5~;yfel,a^ f*^*-
pein sänomalehtinaisemme, jonT^a huu-'
mori oli muuttunut etikkakurkun tapai­seksi
odoteltuaan tunnin ajan tätä tans­sin
epäjumalaa sanomalehtimiesvastaan-otolla,
suli kuin voi auringossa, kun Go-
_gat tuli sisään puettuna timanttinappi-seen
kultabrokaaditakkiin, valkoisiin
silkkihousuihin, kultakirjailtuihin tohve-leihin
ja kädessään palava suitsutepuik-ko,
jota hän mielihyvää tuntien heilutte­li
naisten nenän alla. K3rmmeneri minuu­tin
keimailun jälkeen olisi kiukkuisinkin
täti mennyt vaikka kuolemaan hänen
puolestaan.
Ryhmän ruotsalainen impressaario
Bengt H^er väittää, ettei hän koskaan
ole tavannut ihastuttavampia ihmisiä
kuin nämä intialaiset. Tytöt koettavat
tosin joskus hiukan juonitella, mutta
länsimaalainen, jolla on vihiä kulissien
takaisesta elämästä, pitää, että heidän
pienet päähänpistonsa ovat aivan lap­sellisia.
Ainoa vaikeus on itämaalaisten
ajankäsitys. Intialainen Kathakali, e-räänlainen
temppelitanssi, jonka Ram
Gopal esittää lyhennettynä, kestää to-dellctöuudessa
kaksi kolme vuorokautta.
Tunti sinne tai tänne ei sentähden mer­kitse
mitään näille intialaisille. On tar­peetonta
touhuta ja kiirehtiä alkaak­seen
esityksen kello 20, kun sen voi yhtä
hyvin alkaa klo^2 tai 24. Onhan koko
yö edessä. Sentähden muodostuu jokai­nen
näytös jonkinlaiseksi seikkailuksi ja
kun esitys sitten ajkaa, huokaisen hel­potuksesta
enkä samalla voi olla ihmet­telemättä,
että se todella pääsi alka­maan.
Mutta sydämensä on Bengt Häger,
joka on naimisissa grönlantilaisen Pipar
lukin kanssa ja on eräs Pohjolan suu­rimpia
tanssintuntijoita, lahjoittanut
Ram Gopalille ja hänen seuralaisilleen.
Erisi vuonna hän aikoo seurata heitä
myös Intiaan eskimorouvansa kanssa.
Seuralaisista puheen ollen ryhmän
toinen tanssija, teknillisesti ilmiömäisen
kehittynyt Anura, jonka katsojat luu­levat
olevan puolikasvuisen pojan, ei ole
vähempää kuin kolmik3mMnenkuusivuo­tias
ja neljän puolikasvuisen pojan isä.
Hän on kotoisin Ceylonilta ja kuuluu
ikivanhaan pappissukuun.
Ne puvut, j o ^ hänellä olivat, hän
on perin3(l-isoisältään. Saaren perinto-tapojen
mukaan ei tenippelipukäfa pe-
James Urquhart, joka toimii CBC:n
merentakaisen palvelun rädiokuulutta"
jana, kuuVaan Canadassakin, kuu hän
lähettää BBC:n uutisia puolisen aikana
joka päivä CBC:n koko Canadaa käsitm
tävc^^-t^kj^tm
runoa
lampun vaf& aK-ldytä}^^ syÄMO tuossa pimeässä
manaskuun aiasCT-ja kiiMtaassä n i ^ ^
sin, että Joe d i Joraalaun^^Unentykyttaes^ hänessä. ^^^T
s«n, että tuo«nuri q«län s ^ läpi kokien nii­den
monien fvuosienj jotka olivat «imakplta krfnsseet k^yissa-
J« iUalla. Tiesin, ettäiaÄkikapHeet isoäidit ja isoisät hymyi­livät,:,
enkä sanonut joapan. Katsdn vain Joen äitiin ja ,hy-
""yilin.
— Hänellä on taas hyvä. Muutaman päivän kiduttua
hän voi nousta ylös. Tule uudeHeen koulun loputtua, niin
ehkähänon valveilla, hän sanoi
Tulen »lieilelläni, sanoiii. Tahdotteka aiitaa handle tas-kidaminm
hänen heiättyääh.' Hän voi maata ja valaista sDlä
yöllä siaira ja lapiota. Se ön manio keksiiito.
(Suom. S. LUMME.)
LAUANTAI ,
Harma jajtiovainen kissa
-ojenteli käpäliään
sateensyömällä portaalla.
Auringonläikkä oli kodikas
He lämmittävät saunaa. V
Mies oli satuttanut kätensä V
viikatteeseen.
Viilipytty tuotiin aitasta,
ja mies unohti, että hänen kättään !
,. särki, • " i
sillä harmaajuovainen kissa loikoi ;
portailki
ja sauna lämpeni,
ja hirvenkellot hohtivat J
kuin savulasista tehdyt pikarit t
heinäkuista päivää vasten.
TÄHKIÄ l
Kuin ruosteisen sortnen jälkinä
kuvastuvat tähkät haaleaa sineä
vasten
ja rusentuvat lämpimästi ääntäen,
kun sinä astut niille olkianturoin.
Taikka ne ojentuvat poskiesi tasalle
ja kallistuvat sinun huulillesi
kuin oudonmuotoiset tnaljat,
täynnä auringon sädehtivää valoa.
VILJO KAJAVA.
ritä isältä vaan isoisältä. Anura on itse­kin
pappi, kuten isänsäkin ja hän on
saanut jonkinlaisena lahjana temppeli-seuralta
luvan matkustaa Ram Gopalia
kanssa. Hänen isänsä mielestä .'Vnuran
olisi katseltava hiukan maailmaa ennen­kuin
hän sitoutuu koko elämänsä ajaksi
papintoimeen, johon hänen on astuttava
ensi vuonna.
Ram Gopalilla on mukanaan aivan
ruhtinaallisen erikoinen seurue. Hänen
uskollinen ystävättärensä on etevä ba-lettikirjailijatar
Kay Ambrase, hyvin
tyylikäs nainen, joka näyttäytyy lavalla
. ihmeellisissä puvuissa lukien joitakin
niistä runoista, joiden mukaan sitten
Ram Oopal tanssi. Kun hän itse osal­listui
johonkin tanssiin, ei hän ollut juu­ri
mikään mainos kirjoilleen. Ram Go-palin
suuri kiintymys häneen periytyy
vuodelta 1939, 7 jolloin Ambrase hoiti
Ram Ojalia koko vuoden vaikean sai­rauden
aikana. Sitäpaitsi Ram Copalil^
.la on kaksi yksityissihteeriä: punapar­tainen
en^antilainen Michael Rouse ja
pitkä kookas ruotsalainen, joka nimittää
UlfANTAiNA, - QXJKUUN 6 .BÄIVÄNÄ,^ 1949 SIVU 3
ii'