Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 6, 1949

              1. Älä mene koskaan uinaaan —• älä
edes astu veteen — ennenkuin oh kulu­nut
vähintään kaksi tuntia siitä kuin vii­meksi
söit.
2. Älä mene koskaan uimaan yksin.
Ellet die erikoisen hyvä uimari, pyydä
uimamatkalle henkilö, joka voi auttaa
srnua, jos joudut vedessä vaikeuksiin.
3. Jos lääkäri on kieltänyt sinut ui­masta,
niin tottelee ja pysy poissa ve­destä.
"~
4. Jos menet uimaan tuntemattomaan
paikkaan, niin tarkasta ensin onko ve­dessä,
puita, risuja tai muita esteitä, en-,
nenkuin sukellat.
5. Jos haluat koetella kestävyyttäsi
uimarina, niin pjrydä ainakin kaksi ys­tävääsi
seuraankaan sinua veneellä;
6. Jos leikit vedessä, niin älä koskaan
uskota tovereillesi, että olet hukkumai-sillasi.
7. .^lä mene koskaan uimaan pime­ässä.
8. Älä sukeltele monta kerta uinti­matkalla.
9. Käänny rantaan niin pian *kuin tun­net
vähänkin väsymystä uidessasi.
10. Jos uimassa ollessasi saat kraniipin
Cai suonenvedon^ niin huuda heti apua
ja ennenkuin apu saapuu, koeta .|>ysy-tellä
rauhälUsenia vedenpinnalla kellu­malla.
:
Kävtä neuvoja seuraamaliasaat^y^^^
icdstystä ja toddiista iloa tiintrmatkoihi-si.
•. • • • '
Saakoon tiainen, saakoon äiti kaiiien
ylistyksen ja kunnian, mutta moni mies,
moni isä tietää, e'tä siitä kuuluisi hyvä
osa m vaskin hänelle.
elpyi, sen hän tunsi, ja avasi silmänsä.
"Mulei!" — Se sana pääsi ensintmiäi-senä
hänen huuliltansa, epäselvänä mu^
tinana vain. Hänen ensimmäinen aja­tuksensa
oli, että hän oli tazfs joutunut
orjuuteen.
Mutta nuo mustat kasvot, jotka oli­vat
kumartuneet hänen ylitsensä, eivät
olleet Mulein julmat, vaan Zangan re­helliset
kasvot. Ja ympärillä seisoi pelk­kiä
valkoihoisia eurooppalaisia, ystäväl­lisin
.lempein silmin katsellen pelastet­tua,
joka verkalleen tuli tuntoihinsa.
Hän oli portugalilaisen laivan kan­nella.
Kamalan matkansa neljäntenä
päivänä olivat he joutuneet tämän lai­van
näkj'viin ja ystävällinen laivaväki
oli pelastanut molemmat vähissä hengis­sä
olevat neekerit (Andreashan oli mus­taksi
muutettu hänkin), ja antanut heil­le
kulauksen rommia .joka oli saanut
heidät henkiin jälleen, ja nyt koettivat
lie mitä hellimmällä tavalla saada hei­dät
voimiinsa. ,
Kahden päivän kuluttua olivat nuoru­kaiset
jo jotensakin toipuneita ja kum­pikin
lausui nyt omalla tavallaan kii­toksensa
-Jumalalle, joka oli heidät niin
ihitieellisesti pelastanut.
Kapteenin nimi oli Cuenha. Kerrot­tuaan
hänelle vaiheensa ja sittenkuin
Andreas .laivaväen suureksi ihmeeksi,
oli muuttunut neekeristä jälleen valko­ihoiseksi,
rupesivat he laivan palveluk*
seen, kosk'eivät toistaiseksi muutakaan
saattaneet tehdä.
laiva oli matkalla Kiinaan Makaon
kaupunkiin. Tällä niatkalla purjehdit­tiin
Atlannin meren eteläpäähän, kier­rettiin
Afrikan eteläinen niemi. Hyvän
Toivon niemi, ja kuljettiin sitten Intian
valtameren poikki ja Malajin saarbton
halki, ja saavuttiin onnellisesti Maka-oon.
Yhtä monta riviä kuin olemme tar­vinneet
tämän matkan kertomiseen, yhtä
monta tuhatta peninkulmaa oli Andre­aan
täytynyt kulkea, ennenkuin M n saa<
pui sinne, josta seuraava luku alkaa.
Jatkuu.
Jotain elämäsfä
Niinhän se on tämäkin kesä taas men-nyt
yli' puolivälin, .^ika on vain lm"s-kahtanut
niin työn touhussa ,ettei ole eh­tinyt
ajatella edes kesälomasta. Ke­väällä
kyllä huomasin, että kesä taitaa
olla tulossa, kun saapuivat meidän joka-,
kesäiset vieraamme. Kysymättä ne tu­levat,
laulelevat, kuhertelevat ja lentää
liitelevät vuokrasta. Sieltähän ne vain
välikaton ja yläkerran lattian välistä
kesäasuntonsa löysivät jo monta vuotta
sitten ja yhä uudelleen ne ovat sinne ke­väisin
saapuneet.
Eräänä keväänä löysivät kesäpaikkaa
hakiessaan seinästä oksan reiän, ei tus­kin
tuumaakaan läpimitaltaan ja sinne
lautojen väliin se koti sinä kesänä Raken­nettiin.
Siitä saakka ovat sitten samaa
kesäasuntoa pitäneet itsensä ja meidän
iloksemme. Sukkelasti ne osaavatkin
pujahtaa ssälle pienestä reiästä, ei va­hingossakaan
mene sivuun. Siellä sitten
ovat turvassa kaikilta vihollisHta.
Tä^sä, eräänä päivänä näkyi, että Iin-.
tuparin. lapsetkin olivat lahtövalmiLna
siipiensä kantavuutta kbetteleinaafi. U-seita
päitä iäkyi-pesäSi reestä tirkister
levän tähän uuteen, vapaaseen, iloja ja
suruja täynnä olevaan maailmaan. Niin
lähti poikue koettamaan siipiensä kes­tävyyttä.
Ensin* kai tuntui oudolta i l ­massa
litteleminen, mutta näkyivät pian
siihen tottuvan. Parina iltana kuitenkin
palasivat vielä pesään, takaisin kotiin.
Eivätkö tuntuneet siivet vielä kestävän,
vai kotiinko oli ikävä? Nyt kuitenkin
on pesä tyhjä, mikään linnuista ei ole
enää palannut.
Monella meistä lienee pääskysten
kohtalo. Pieni pesä on monellakin ol­lut
se paikka, jota olemme kodiksemme
kutsuneet. Sen pihakoivun varjossa
olemme ensimmäiset askeleemme otta­neet,
kivilehmien ja käpyjen kanssa
leikkineet. Ensiaskeleita ottaessamme
olemme katsoneet taaksemme, etteivät
portaat ole kauaksi jääneet. Pihaportin
takana alkoi jo iso maailma ja sydäntä
ihan salpasi, kun vain ajattelikin siitä
ulos yksin mennä. Mutta vartuttuana-me
uskalsimme aina ulommaksi ja ulom­maksi.
Monellekaan meistä ei ollut ilon päi­vä,
jolloin ensi kerran lähdimme koette­lemaan
siipiemme kantavuutta. Moni
meistä olisi varmaankin vielä kodin suo-^
jaa kaivannut. Mutta lähdettävä kui­tenkin
oli, sillä pienten kotien asukkaita
painavat huolet jo varhain .
Tulimmekuitenkin vielä takaisin. Ikä­vöimme
kodin rauhaa ja turvallisuutta,
joka sen seinien sisäpuolella vallitsi.
Suuren maailman uutuuden viehätys ja
rajaton vapaus eivät vielä voineet kar-koittaa
kodin muistoa. Se eli vielä mui­ta
voimakkaampana mielissämme. Lo­pulta
kuitei^n totuimme maailman hyö­rinään.
U^altauduimme viimein niinkin kau­as,
että yli valtameren purjehdimme. Tu­tustuimme
uusiin olosuhteisiin täälfä.
Mutta silti pronissa imeissä elää aina lap­suuskodin
kaipuu. Entinen koti, niin
rauhaisa ja rakas, väikkyy aina mielis­sämme.
Olemme mkentaneet kotimme tänne.
Kuten pääskyset olemme kantaneet kor-tenuhe
oniien «kotiemnie h3irväksi. Näistä
kodeista taas nuoruuden into, touninikn'
halu ja elämän hiHdet saavat nuoret
jättämään kotinsa ja lähtmiään tunte­mattomia
ko&taioita k<drti.
Kun peläiSän valoa, min sienet ja eta­nat
kymyiievät.
Ihminen on varmaankin jotenäun sai­ras,
ellei hän voi nukkua. Mmua täl­lainen
sairaus on/viMyanhut jo vuosia.
Siltoin elän aina inuistojepinm
siirtyy asiasta toiseen. Tapahtumat
kulkevat silmien^i kifin taikavoimalla.
. Viime yönä elin lapsuudestani tänne
-vanhuuden vuoäin saakka. Kiiihka
elävästi muistaiskaan pienetkin tapahtu­mat
siellä pienessä kodissamme kaunmi
Suojoen rannalla. Tämä joki yhdistää
Saarijärven reitin, johon kuuluvat isot
järvet, 'kuten Summanen, Kiimanen,
Saarijärvi ja Kuhnamo. Vuosia on ku­lunut
siitä kuin olen nordep järvien ni­miä
ja reittiä muistoissani esiin loihti­nut.
Tuntuu kuin olisin vasta eilien Saa­rijärven
reitin näyttänj^ koulussa kar­talta!
•
Kuinka onnellista olikaan se aika,
vaikka joskus vähän pelotti, jos läksyt
jäivät vähänStakapajulle. Äiti kyllä ai-jia
muistutti, että ensin läksyt ja sitteii
vasta leikki. Tuo armas äiti, jonka ptH '
: 'huolehtia niin paljosta" isän ollessa aina
. jossakihv pitkien- m^ -
. 5ä.ÄlonaStii vasta vkgJ^^
Skulattua isä saapui kotiin." Kyllä me.
häntä odotinunej hänellä bll aina jotain,
tuotavaa meille. , Isän saapuessa oU Ho
ylimmillään, kun noeitä seitsemän valla­tonta
sai olla ilon vallassa ainakin vä­hän
aikaa ennenkuin kiellettiin. Isäkin
näkjd nauttivan siitä, tuo kultainen isä,
joka ei koskaan ollut meille paha, vaik­ka
joskus tietysti olisi ollut syytäkin sii­hen:
Muistojeni keskellä tulee .mieleeni, et­tä
kohtelimmeko vanhempiamme kyllin
hyvin. Silloin ei sellaista osannut aja­tella.
Nyt, kun itse olemme vanhem­piemme
tilalla, nousee usein kysymys:
''Olinko äidilleni se, mrtä nyt odotan
omalta lapseltani?" Äidinrakkaus on
aina antavaa eikä mitään vaativaa. On­han
tosin olemassa monenlajisia äitejä.
En kuitenkaan saa päähäni mitenkään,
että kuinka äiti, joka on synnyttänyt
avuttoman ihmistaimen, voi sen jättää
ja vielä, jos on useampia, jotka kaipaa­vat
äidin rakkautta ja ohjaavaa kättä.
Missä on silloin naisen sydän? Villipe­dot
tappelevat penikoittensa puolesta,
mutta nainen voi omien pyyteittensä ta­kia
jättää kotinsa, lapsensa ja miehen­sä.
Minusta tuntuu, että sellaisten nais­ten
sydämien tilalla on jotain huonom­paa
ainetta kuin mitä pitäisi olla.
Kuinka kaunista on katsella kahta
vanhusta, jotka ovat kasvattaneet per­heen
ja sitten vanhoilla päivillään odot­tavat
lapsiaan perheineen kotona käy­mään.
Se on molemmin puolin ilon het­ki.
En usko olevan niin kylmää lasta,
joka ei ilolla mene äidin ja isän kotiin-.
Elän muistoissani ne hetket, jolloin
saavuin kotiin maailmalta ja vaiäiempa-ni
vielä elivät. Se oli todella ilon hetki.
V. 1914, jolloin menin mieheni ja pikku
poikani kanssa täältä ''Amerikan kulta-lasta"
käymään kotona. Suomessa, tuli
isä yksin tuttua polkua rantaan meitä
vastaan. En voi sanoin selittää miltä
timtui, kun parilla kuukaudella myö­hästyin,
että en nähnyt äitiäni. Isä-otti
poikani syliinsä ja minä menin sen kau­niin
koivun juurelle, jossa äitini usein
istutiltaisin ja lauloi. Istuin koivun
juurelle ja itkm niin, että luulin sydäme­ni
pakahtuyam. Jonkin ajan: kuluttua
t i ^ isä liiok^ni ja pyysi, että en; ottaisi
sitä tuin raskaasU Sitten hän -kertoi
kuonkaiäitlx^
Jevossa. "Smullahan on nyt poikasi, si­nun
täytyy elää häntä varten.? .:
Isä Iciiohmuutaxma. vuosia, myohemr-
WeUhiW$pn kaartin vartiomesta^^^^^
vartiossa prinsessa Eiizabiethm ja W^
burgkin herttuan mtden palatsirtfsik^
vieressä.
104 vuotta sitten
kuoUeen miehen
ruumista etsitään
104 vuotta sitten • kuolleen britti­läisen
arktiikantutkijan sir John
Franklinin ruumista on ryhdytty
uudelleen etsimään. Sir John ka-;
tosi v." 1845 3rrittäessään löytää"
Koillisväylän; eikä hänen ruumiis-^
taan ole löydetty. -
Sir John oli kahden laivan 1
mentajana lähtiessään etsunään
Koillisväylää. Matkallelähtö ta­pahtui
Englannissa toukokuussa V.
1845. Hänet nähtiin viimeksi kakä
kuukautta myöhemmin Lancaster
Soundissa, Baffin Islandin pohjois-paassa.
Vuodesta 1849 saakka on alia
ajoittain järjestetty etsintämatko­ja
sir Johnin katoamisen selvitti^
miseksi. V. 1859 löydettiin Wil-liam*
s Islandissa useita luuranko­ja,
mutta niitä ei tunnettu.
Ei ollut muistanutkaan
ottaa eroa
Mrs. Adam Hamann Los Angele^
halusi avioeroa kuudennesta miehestään,
mutta hän oli hämmästyksellä "lyötyä
kun hänet vangittim oikeussalin astfr
essaan. ^
Asia. oli nimittäin siten, että mrs.
mann ei ollut "muistanut'' ottaa
eroa yhdestä äikaisemniasta viides»
aviomiehestälui.
kehoittr lujittamaan
avioliiton siteitä
-Puhiiessäsuiäskettäin Italiankato&^
toiminnan jäsehiHe, vetosi paavi
XII erikoisesti n^ihi, kehoittaen
lujittamaari avioliiton siteitä ja taistei^
maan (rnateniaiisniia vastaan sosia^;
sä, kasvatuksellisessa ja perhe-eUflas-;
sä. y,':
.min ja>kaunis kotini joutui aivan _^
le. . Jos .olfein. rikas,HHenisin ja ostaö»»
sea^ilseltenf,
' : MARIA-SIVU
6 LAUANTAINA, ELOKUUN 6 PÄIVÄNÄ, 1949