1948-11-06-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
— Armollinen herra! Olkaa hyvä ja
katsahtakaa onnettoman nälkäisen miehen
puoleen. En ole syönyt kolmeen
päivään . . . ei ole viittä kopekkaa yösi-jah
maksuksi... Juirijdaa niinessä vannon
I Kahdeksan - vuotta toimin kansakoulunopettajana,
mutCa meneUn paikkani
kunnan n ^ e n juo^ittejiljen tahtia.
Jouduin p ^ t i e l u n , iiliräsi. Nyt
olen jovuoden oliut paf^ttä^^^^^
Asianajaja SkvOTtMy kats^
lijän ohueen, iepaJaiseeni^
hänen samebiin, j u o p ^ i s im s i ^
punaisiin täpliin poskilla ja häii
tui, kum olisi tevannpt^i^
aH^isemmin^ -
— Nyt minulle tarjotaan ^ ^ k k aa
Kalugan Mnissä,.--- jatkoi kerjäläi-kenniikset'
k emistään eioro^ ANTON i5HBHCG|f^i.
sut Lapin pääkaiiplinki, Rovaniemi. Sit
ä vakuuttavat myo^tilastoniKnerot, jotka
kertovat, että valmistuneita ja rakenteilla
olevia rakennuksia on tällä hetkellä
noin 90% tuhotusta määrästä.
Tänä vuonna on rakennustoiminta ollutkin
melko hiljaista. Tarvikkeita,
joista aikaisemmin oli monasti suuri
puute, on ollut riittämiin. Rakennustoiminnan
hiljaisuus johtuu siitä, että
' suurin asuntojen tarve on tyydytc;^ty.
Jäljelläoleva osa valmistuu, sitten kun
ehtii. Nyt ovat vuorossa pellot. Ei
riitä, että asiumöt ovat kunnossa, on
myöskin pidettävä huoli, että Rappeutunut
maakin saadaan kasvamaan. Ja-toisekseen
on huomattava, että rahaa on
vähän. -Ei liiku enää inflatoorinen "Lapin
markka" sillä tavoin kuin sodan aikana
ja sen jälkeen. Nyt kysytään,
mistä s^da rahaa.
Saadaanhan sitäkin sentään tarvittaessa.
Suomen valtio on muistanut La^
pinkin asukasta.*'Puutavaraa on hankittu
ja kuljetettu-valtion toimesta satojen
miljoonien markkojen arvosta ja
lainavarat on otettu lisäksi, kun omia
t i enää ole.^Lainojapn,myönnetty tähän
mennessä noin 19,000 kpl arvoltaan
. noin 1,900 miljoonaa markkaa. Rfutta
ei ole unohdettu myöskään ulkomaiden
suuriarvoista apua. Läntmen veljemme,
Ruotsi, on antanut auliisti apuaan
j a UNRRA on tuhansille Lapin asukkaille
tuttu tervetulleista apulähetyksistään.
Suomalainen on 'kirvesmie§. luonnostaan
ja ammattitaitoa ovat lisänneet
valtion avuri turvin ylläpidetyt raken-nuskoulut
sekä erilaiset kurssit. Mutta
kaikesta huolimatta on vielä suuri joukko
vähävaraisia rakentajia, jotka eivät
omin voimin eivätkä edes lainavaroilla
pysty saattamaan rakennuksiaan Valmiiksi.
Näitä varteti on suunnitteilla
ns. sosiaalinen rakennustoiminta, jonka
valtio tulee rahoittamaan. Varoja siihen
tarvitaan noin 3 S—40 miljoonaa
markk^.
Jälleenrakennuksen rinnalla on käsm-nissä
myös melkoinen uudisrakennustoiminta.
Sitä tietä on valmistimut tähän
mennessä W6 asuinrakennusta, 421 kotieläinrakennusta,
543 talousrakennusta
sekä 132 julkista sekä teollisuus- ja liikerakennusta.
,
Jälleenrakennustyö on ollut tärkein
puoli. Mutta Pohjois-Suomen on hoidettava
oma siirtovakensäkin. Rajan
siirtyessä länteenpäin Kuusamossa, Sallassa
ja Petsamossa, täytyi naiden alueiden
asukkaille hankkia uudet asuinpaikat.
Piti muodostaa 700 uutta tilaa,
Joille maata tarvittiin noin 150,000 ha.
Madelinen Hujjman, joka voitti toisen
palkinnon kyntökiipaUussa Ontarion
Dunvillessa äskettäin.
suuria, 1—2 huoneen asuntoja. Mutta
eivät koltat sen suurempiin ole tottuneetkaan.
Tänä syk^rnä niitä pitäisi
valmistua 40 kappaletta. Lisäksi tul-
'Naistä onkin valmiina tällä hetkellä jo laan vielä rakentamaan sairasmaja, runoin
400 tilaa. koushuone ja kansakoulu. Asuntojen
Nämäkin tilat tarvitsevat rakennuk- puolesta siis selvitään, mutta poroja
sensa, samoin on raivattava tarpeellinen puuttuu. Sota teki koltistakin köyhiä,
määrä peltomaata. Valmiina oli elo- Porokarjoista ei jäänyt jäljelle kuin 200
kuun loppuun mennessä 40 asuinraken- päätä, mikä ei ole kunnolla edes yhden
nusta, 26 kotieläinrakennusta ja 96 ta- midien karja. Valtio taas avuksi. Po-lousrakennusta.
Rakenteilla oli enem-^ roja hankitaan 550 kpl sekä lauma lam-män.
Vastaavat luvut niistä ovat 186, paita, 150 kappaletta. Ja koska koltta
66, 56. Raivaustöitä on ehditty suorit- ei tule*ilman kalaa toimeen, hankitaan
taa 270 tilalla. Valmista peltoa on vasta yksintein 1,300 verkkoa ja 30 nuottaa.
\*ähän, 135 ha, mutta keskeneräistä on
jo sentään 1,250 ha. Raivaustöiden l i säksi
on parhaillaan käynnissä melkoisia
tie- ja kuivatustöitä.
Tässäkin tapauksessa on turvauduttava
valtion apuun. Sitä onkin saatu useita
kymmeniä miljoonia markkoja ja
lisää on luvassa.
Suomelle kunniaksi on mainittava, ettei
se ole vaikeuksissaan unohtanut pientä
kansansirpalettakaan, kolttalappalai-sia,
joita tällä hetkellä on noin 450 henkeä.
Koltat joutuivat Petsamon menetyksen
johdosta hakemaan uusia
e^insijoja. Onneksi Lapissa on sentään
vidä rittämiin kalarikkaiu järviä
| a nmsaiU jaMISmaita, joten soflivia
pallcltoj» löytyi. Valtion tmmesU ra-
Icetinetman parhaiUaan asuntoja, suuren
Ja "näin saadaankin tämä vähäinen kansanheimo,
jollaista ei tiettävästi ole Suomen
rajojen ulkopuolella, taas elämisen
alkuun.
Tiillainen on tilanne Poh"ois-Suomes-sa
lyhyesti kerrottuna. Mutta näiden
lukujen taakse sisältjry paljon sellaista,
mitä ei lyhyessä kuvauksessa voi mainita.
Työtä on Lapin jälleenrakennus
vaatinut, työtä ja monta kertaa kieltäytymistä
eFdmän välttämättömistäkin
tarpeista. On taisteltu puutettu ja mahtavia
luonnonvoimia vastaan. Mutta
selvitty on Ja selvitään edelleenkin, jos
saadaan rauhassa r|J^entaa. Ja entbtä
ehompana tarjoaa Laf^i taas pian vieraanvaraisuuttaan
^ ii^jaiyta nälsyin^^
Vierasmaalaiseenkin ^ - i c D ^ k a ^ ^ naiititr
nen, — mutta minulla ei ole varaa sinne
matkustaa. Auttakaa, olkaa hyvä! Häpeä
on pyytää, mutta olosuhteet pakottavat.
Skvortsov katsoi upokkaisiin, joista
toinen oli matala ja toinen korkea, ja
muisti äkkiä jotakin. •
~ Kuulkaahan, tois^pjuvänä minä
luullakseni tapasin teidät. Puutarhakadulla,
virkkoi hän, — ja silloin ette
sanoneet olemanne» opettaja, vaan yli-opistostia
pois potkittu ylioppilas. Muistattekö?
-r- En . . . ei, se pn mahdotonta! —
mutisi pyjrtelijä. hämillään. ~ Olen kansakoulunopettaja,
voin näyttää paperini,
jos haluatte.
— Kehtaattekin valehdella! Tehän
sanoitte itseänne y l i o p p i l a k i ja kerroitte
eroittamisenne syynkin. Muistatteko?^
• .
Skvortsov punehtui ja inhon ilme
kasvoilla Väistyi kauemmaksi ryysjmie-kösta.
\
— Se on alhaista, herraseni! — huudahti
hän vihaisena. — Se on roisto-maista!
Lähetän teidät poliisin kynsiin!
Piru teidät periköön! Olette köyhä ja
nälkäinen, mutta se ei anna teille oikeutta
noin julkeaan ja hävyttömään
valehtelemiseen! '
Resupekka tarttui oven kädensijaan,
katsoi eteiseen hätäisesti kuin kiinni saatu
varas..
—^ Minä . . .minä en valehtele . . .
— mutisi hän. — Minä voin näyttää
paperini. '
— Kukapa teitä uskoo? — jatkoi
Skvortsov kuohuissaan. — Käyttää hy-
\^kseen yleisön .myötätuntoa opettajia
ja ylioppilaita kohtaan — sehän on
kovin alhaista, halpamaista, saastaista!
Iilhoittavaa!
Skvortsov kiihtyi ja sätti armottomasti
kerjäläistä. Julkealla valheellaan
ryysyläinen herätti hänessä inhon ja
vastenmielisyyden tunteet, loukkasi hänessä
sitä, mitä hän, Skyortsov, rakasti
ja, arvosti itsessään: hyv3^ttä,. hellää
sydäntä, myötätuntoa onnst'omia kohtaan.
"Tyyppi" valheellaan ja röyhkeydellään
ikäänkuin saastutti ne almut,
joita hän kernaasti ja vilpittömällä mielellä
jakeli köyhUle. Ryysyläinen aluksi
puolustautui ja vannoi, sitten painoi
päänsä alas ja seisoi äänettömänä häpeissään.
—.
— Herra! — virkkoi hän käsi sydämellään.
— Valehtelin todellakin! En
ole' ylioppilas enkä opettaja. Se on
kaikki* valhetta! Venäläisessä kuorossa
palvelin ja sielfä minut juopottelun takia
potkittiin pois. Mutta mitäpä tekisin?
U^okaa Jumalan nimessä, että
en elä valhettelematta! Milloin sanon
totuuden, ei kukaan anna minulle mitään.
Totta puhuessani kuolen nälkään
ja palellun kadulle. Te puhutte oikein,
ymmärrän sen^mutta . . . mitäpä tekisin?
— Mitäpä tekisitte? Kysytte, mitä
tekbitte? — huusi Skvortsov ja tuli aivan
lähelle kerjäläistä. — Tehkää työtä!
Työtä on tehtävä!
— Työtä . . . Sen itsekin käsitän,
mutta mistäpä minä työn otan?
— Joutaviia! Olette nuori, terve ja
voimakas, aina löydätte työtä, jos vain
halu on. Mutta te olette laiska, hemmoteltu,
juoppo! Haisette viinalle kuin
kapakka! Valehtelette ja olette rappeutunut
luihin ja ytimiin asti, kykenette
vain kerjäämään ja valehtelemaan!
Jos joskus suvaitsette ryhtyä työhön,
niin teille pitäisi olla vähintään kanslia,
kuoro, virasto, jossa ci tarvitsisi mitään
tehdä, vaan saisi rahat ilmaiseksi.
Mutta «nefcä sjBvaitsiil-iyMy»»rt^^
liscen t]fohof«^ En luule tddiuirnip^'.
u.van> paam^dcsi tahi tehdi
, si! Teniähän pfi vaatimuksi
— Kuinka te päättelettekj
malavita . . . — sopersi p
hjrmähti katkerasti. — Mistäj
ruumiUlista työtä? Kauppa-olen
vanha, silFä siihen on
poikasena, pihamieheksi ei ki
l i , ja tehtaaseen pyrkivältä
ammattitaitoa.
— Roskaa! Te aina keksi
tUksia! Entä, ettekö suvait»
halkoja?
— Minä en kieltäydy, mutt
oikieätkin hälonhakkaajat h
vattä.
— No, kaikki tyhjäntoimit
televat samoin. Tarjoaisinpa
kieltäytyisitte. Ettekö haluai
minulle puita?
Sallikaa, niin pilkon . .
— Hyvä on, katsotaanpa
ta . . .Saammepa nähdä!
Skvortsov kiirehti ja kuts
vahingoniloisesti käsiään l
keittäjättären.
— Kas niin, Olga, — hän k
relle virkkoi, — ohjaahan tän
mies vajaan puita pilkkomaa
; Ryysyläinen kohautti olkapi
van kuin ihmeissään ja seura
västi keittäjätärtä. Hänen c
tään näkyi, ettei hän nälis
työnhalusta suostunut puita pi]
vaan yksinkertaisesti itserakkj
häpeästä jouduttuaan sanoissa
Huomasi selvästi senkin, että
hänet heikontanut, ettei hän o
eikä tuntenut pienintäkään t
Skvortsov kiiruhti ruokasa
pihalle antavista ikkunoista
.puuvajan ja kaiken, mikä p
pahtui. Ikkunan ääressä s
Skvortsov näki, kuinka keitt
kerjäläinen tulivat keittiön c
halle ja suuntasivat kulkuns<
lunta pitkin vajaan. Olga kati
sena seuralaistaan, riuhtaisi
sesti vajan oven auki.
"Todennäköisesti häiritshnr
kahyirauhaansa, — a-atteli S
Sellainen kiukkupussi!"
• Edelleen hän näki, kuinka \
, taja ja valheylioppilas istahti
tukille, tuki käsillä kasvojaai
tyi miettimään jotakin. Euk
kirveen hänen jalkoihinsa, sj
hoissaan ja huulten liikkeestä
alkoi haukkua. Resupekka
röivästi halon, asetti sen pysty
jensa väliin ia löi siihen arasti
Halko heilahti ja kaatui. Mie«
sen uudelleen, puhalteli kylme
sormiinsa ja iski taas yarovaises
.kuin olisi pelännyt satuttavan
kaaseen tahi sormeensa. Hall
toistamiseen. ^
Skvortsovin viha lauhtui, ]i
hiukan pahoillaan seka häpeiss
että pakotti hemmotellun, juof
kenties sairaan miehen ryht>Ti
kaaseen työhön kylmässä vaja
"No, mikäpä siinä, hakatkoo
ajatteli hän ruokasalista työhi
siirtyessään. — Se on hänen
seen."
Tunnin kuluttua Olga ilmes
moitti, että halot oli pilkottu.
— No, annahan hänelle pu'
— sanoi Skvortsov. — ]oi häi
niin käyköön joka kiiukaude
maisena päivänä puita pilkkom
Ainahan työtä löytyy.
Ensimmäisenä päivänii ry
ilmestyi taas ja ansaitsi jäile
ruplasen, vaikka tuskin p\-\V
laan. Siitä lähtj^n hän alkoi
mestyä pihalle, ja joka kerra:
löytyi työtä, mflloin lumen luo
loin vajan puhdistusta, milloin
Ja patjojen piiskausta- Joka k<
sai töistään 2<yMOkope)d^
händki Icttia» ^iSttettJin va»hi
srvu 8
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-11-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki481106 |
Description
| Title | 1948-11-06-08 |
| OCR text |
— Armollinen herra! Olkaa hyvä ja
katsahtakaa onnettoman nälkäisen miehen
puoleen. En ole syönyt kolmeen
päivään . . . ei ole viittä kopekkaa yösi-jah
maksuksi... Juirijdaa niinessä vannon
I Kahdeksan - vuotta toimin kansakoulunopettajana,
mutCa meneUn paikkani
kunnan n ^ e n juo^ittejiljen tahtia.
Jouduin p ^ t i e l u n , iiliräsi. Nyt
olen jovuoden oliut paf^ttä^^^^^
Asianajaja SkvOTtMy kats^
lijän ohueen, iepaJaiseeni^
hänen samebiin, j u o p ^ i s im s i ^
punaisiin täpliin poskilla ja häii
tui, kum olisi tevannpt^i^
aH^isemmin^ -
— Nyt minulle tarjotaan ^ ^ k k aa
Kalugan Mnissä,.--- jatkoi kerjäläi-kenniikset'
k emistään eioro^ ANTON i5HBHCG|f^i.
sut Lapin pääkaiiplinki, Rovaniemi. Sit
ä vakuuttavat myo^tilastoniKnerot, jotka
kertovat, että valmistuneita ja rakenteilla
olevia rakennuksia on tällä hetkellä
noin 90% tuhotusta määrästä.
Tänä vuonna on rakennustoiminta ollutkin
melko hiljaista. Tarvikkeita,
joista aikaisemmin oli monasti suuri
puute, on ollut riittämiin. Rakennustoiminnan
hiljaisuus johtuu siitä, että
' suurin asuntojen tarve on tyydytc;^ty.
Jäljelläoleva osa valmistuu, sitten kun
ehtii. Nyt ovat vuorossa pellot. Ei
riitä, että asiumöt ovat kunnossa, on
myöskin pidettävä huoli, että Rappeutunut
maakin saadaan kasvamaan. Ja-toisekseen
on huomattava, että rahaa on
vähän. -Ei liiku enää inflatoorinen "Lapin
markka" sillä tavoin kuin sodan aikana
ja sen jälkeen. Nyt kysytään,
mistä s^da rahaa.
Saadaanhan sitäkin sentään tarvittaessa.
Suomen valtio on muistanut La^
pinkin asukasta.*'Puutavaraa on hankittu
ja kuljetettu-valtion toimesta satojen
miljoonien markkojen arvosta ja
lainavarat on otettu lisäksi, kun omia
t i enää ole.^Lainojapn,myönnetty tähän
mennessä noin 19,000 kpl arvoltaan
. noin 1,900 miljoonaa markkaa. Rfutta
ei ole unohdettu myöskään ulkomaiden
suuriarvoista apua. Läntmen veljemme,
Ruotsi, on antanut auliisti apuaan
j a UNRRA on tuhansille Lapin asukkaille
tuttu tervetulleista apulähetyksistään.
Suomalainen on 'kirvesmie§. luonnostaan
ja ammattitaitoa ovat lisänneet
valtion avuri turvin ylläpidetyt raken-nuskoulut
sekä erilaiset kurssit. Mutta
kaikesta huolimatta on vielä suuri joukko
vähävaraisia rakentajia, jotka eivät
omin voimin eivätkä edes lainavaroilla
pysty saattamaan rakennuksiaan Valmiiksi.
Näitä varteti on suunnitteilla
ns. sosiaalinen rakennustoiminta, jonka
valtio tulee rahoittamaan. Varoja siihen
tarvitaan noin 3 S—40 miljoonaa
markk^.
Jälleenrakennuksen rinnalla on käsm-nissä
myös melkoinen uudisrakennustoiminta.
Sitä tietä on valmistimut tähän
mennessä W6 asuinrakennusta, 421 kotieläinrakennusta,
543 talousrakennusta
sekä 132 julkista sekä teollisuus- ja liikerakennusta.
,
Jälleenrakennustyö on ollut tärkein
puoli. Mutta Pohjois-Suomen on hoidettava
oma siirtovakensäkin. Rajan
siirtyessä länteenpäin Kuusamossa, Sallassa
ja Petsamossa, täytyi naiden alueiden
asukkaille hankkia uudet asuinpaikat.
Piti muodostaa 700 uutta tilaa,
Joille maata tarvittiin noin 150,000 ha.
Madelinen Hujjman, joka voitti toisen
palkinnon kyntökiipaUussa Ontarion
Dunvillessa äskettäin.
suuria, 1—2 huoneen asuntoja. Mutta
eivät koltat sen suurempiin ole tottuneetkaan.
Tänä syk^rnä niitä pitäisi
valmistua 40 kappaletta. Lisäksi tul-
'Naistä onkin valmiina tällä hetkellä jo laan vielä rakentamaan sairasmaja, runoin
400 tilaa. koushuone ja kansakoulu. Asuntojen
Nämäkin tilat tarvitsevat rakennuk- puolesta siis selvitään, mutta poroja
sensa, samoin on raivattava tarpeellinen puuttuu. Sota teki koltistakin köyhiä,
määrä peltomaata. Valmiina oli elo- Porokarjoista ei jäänyt jäljelle kuin 200
kuun loppuun mennessä 40 asuinraken- päätä, mikä ei ole kunnolla edes yhden
nusta, 26 kotieläinrakennusta ja 96 ta- midien karja. Valtio taas avuksi. Po-lousrakennusta.
Rakenteilla oli enem-^ roja hankitaan 550 kpl sekä lauma lam-män.
Vastaavat luvut niistä ovat 186, paita, 150 kappaletta. Ja koska koltta
66, 56. Raivaustöitä on ehditty suorit- ei tule*ilman kalaa toimeen, hankitaan
taa 270 tilalla. Valmista peltoa on vasta yksintein 1,300 verkkoa ja 30 nuottaa.
\*ähän, 135 ha, mutta keskeneräistä on
jo sentään 1,250 ha. Raivaustöiden l i säksi
on parhaillaan käynnissä melkoisia
tie- ja kuivatustöitä.
Tässäkin tapauksessa on turvauduttava
valtion apuun. Sitä onkin saatu useita
kymmeniä miljoonia markkoja ja
lisää on luvassa.
Suomelle kunniaksi on mainittava, ettei
se ole vaikeuksissaan unohtanut pientä
kansansirpalettakaan, kolttalappalai-sia,
joita tällä hetkellä on noin 450 henkeä.
Koltat joutuivat Petsamon menetyksen
johdosta hakemaan uusia
e^insijoja. Onneksi Lapissa on sentään
vidä rittämiin kalarikkaiu järviä
| a nmsaiU jaMISmaita, joten soflivia
pallcltoj» löytyi. Valtion tmmesU ra-
Icetinetman parhaiUaan asuntoja, suuren
Ja "näin saadaankin tämä vähäinen kansanheimo,
jollaista ei tiettävästi ole Suomen
rajojen ulkopuolella, taas elämisen
alkuun.
Tiillainen on tilanne Poh"ois-Suomes-sa
lyhyesti kerrottuna. Mutta näiden
lukujen taakse sisältjry paljon sellaista,
mitä ei lyhyessä kuvauksessa voi mainita.
Työtä on Lapin jälleenrakennus
vaatinut, työtä ja monta kertaa kieltäytymistä
eFdmän välttämättömistäkin
tarpeista. On taisteltu puutettu ja mahtavia
luonnonvoimia vastaan. Mutta
selvitty on Ja selvitään edelleenkin, jos
saadaan rauhassa r|J^entaa. Ja entbtä
ehompana tarjoaa Laf^i taas pian vieraanvaraisuuttaan
^ ii^jaiyta nälsyin^^
Vierasmaalaiseenkin ^ - i c D ^ k a ^ ^ naiititr
nen, — mutta minulla ei ole varaa sinne
matkustaa. Auttakaa, olkaa hyvä! Häpeä
on pyytää, mutta olosuhteet pakottavat.
Skvortsov katsoi upokkaisiin, joista
toinen oli matala ja toinen korkea, ja
muisti äkkiä jotakin. •
~ Kuulkaahan, tois^pjuvänä minä
luullakseni tapasin teidät. Puutarhakadulla,
virkkoi hän, — ja silloin ette
sanoneet olemanne» opettaja, vaan yli-opistostia
pois potkittu ylioppilas. Muistattekö?
-r- En . . . ei, se pn mahdotonta! —
mutisi pyjrtelijä. hämillään. ~ Olen kansakoulunopettaja,
voin näyttää paperini,
jos haluatte.
— Kehtaattekin valehdella! Tehän
sanoitte itseänne y l i o p p i l a k i ja kerroitte
eroittamisenne syynkin. Muistatteko?^
• .
Skvortsov punehtui ja inhon ilme
kasvoilla Väistyi kauemmaksi ryysjmie-kösta.
\
— Se on alhaista, herraseni! — huudahti
hän vihaisena. — Se on roisto-maista!
Lähetän teidät poliisin kynsiin!
Piru teidät periköön! Olette köyhä ja
nälkäinen, mutta se ei anna teille oikeutta
noin julkeaan ja hävyttömään
valehtelemiseen! '
Resupekka tarttui oven kädensijaan,
katsoi eteiseen hätäisesti kuin kiinni saatu
varas..
—^ Minä . . .minä en valehtele . . .
— mutisi hän. — Minä voin näyttää
paperini. '
— Kukapa teitä uskoo? — jatkoi
Skvortsov kuohuissaan. — Käyttää hy-
\^kseen yleisön .myötätuntoa opettajia
ja ylioppilaita kohtaan — sehän on
kovin alhaista, halpamaista, saastaista!
Iilhoittavaa!
Skvortsov kiihtyi ja sätti armottomasti
kerjäläistä. Julkealla valheellaan
ryysyläinen herätti hänessä inhon ja
vastenmielisyyden tunteet, loukkasi hänessä
sitä, mitä hän, Skyortsov, rakasti
ja, arvosti itsessään: hyv3^ttä,. hellää
sydäntä, myötätuntoa onnst'omia kohtaan.
"Tyyppi" valheellaan ja röyhkeydellään
ikäänkuin saastutti ne almut,
joita hän kernaasti ja vilpittömällä mielellä
jakeli köyhUle. Ryysyläinen aluksi
puolustautui ja vannoi, sitten painoi
päänsä alas ja seisoi äänettömänä häpeissään.
—.
— Herra! — virkkoi hän käsi sydämellään.
— Valehtelin todellakin! En
ole' ylioppilas enkä opettaja. Se on
kaikki* valhetta! Venäläisessä kuorossa
palvelin ja sielfä minut juopottelun takia
potkittiin pois. Mutta mitäpä tekisin?
U^okaa Jumalan nimessä, että
en elä valhettelematta! Milloin sanon
totuuden, ei kukaan anna minulle mitään.
Totta puhuessani kuolen nälkään
ja palellun kadulle. Te puhutte oikein,
ymmärrän sen^mutta . . . mitäpä tekisin?
— Mitäpä tekisitte? Kysytte, mitä
tekbitte? — huusi Skvortsov ja tuli aivan
lähelle kerjäläistä. — Tehkää työtä!
Työtä on tehtävä!
— Työtä . . . Sen itsekin käsitän,
mutta mistäpä minä työn otan?
— Joutaviia! Olette nuori, terve ja
voimakas, aina löydätte työtä, jos vain
halu on. Mutta te olette laiska, hemmoteltu,
juoppo! Haisette viinalle kuin
kapakka! Valehtelette ja olette rappeutunut
luihin ja ytimiin asti, kykenette
vain kerjäämään ja valehtelemaan!
Jos joskus suvaitsette ryhtyä työhön,
niin teille pitäisi olla vähintään kanslia,
kuoro, virasto, jossa ci tarvitsisi mitään
tehdä, vaan saisi rahat ilmaiseksi.
Mutta «nefcä sjBvaitsiil-iyMy»»rt^^
liscen t]fohof«^ En luule tddiuirnip^'.
u.van> paam^dcsi tahi tehdi
, si! Teniähän pfi vaatimuksi
— Kuinka te päättelettekj
malavita . . . — sopersi p
hjrmähti katkerasti. — Mistäj
ruumiUlista työtä? Kauppa-olen
vanha, silFä siihen on
poikasena, pihamieheksi ei ki
l i , ja tehtaaseen pyrkivältä
ammattitaitoa.
— Roskaa! Te aina keksi
tUksia! Entä, ettekö suvait»
halkoja?
— Minä en kieltäydy, mutt
oikieätkin hälonhakkaajat h
vattä.
— No, kaikki tyhjäntoimit
televat samoin. Tarjoaisinpa
kieltäytyisitte. Ettekö haluai
minulle puita?
Sallikaa, niin pilkon . .
— Hyvä on, katsotaanpa
ta . . .Saammepa nähdä!
Skvortsov kiirehti ja kuts
vahingoniloisesti käsiään l
keittäjättären.
— Kas niin, Olga, — hän k
relle virkkoi, — ohjaahan tän
mies vajaan puita pilkkomaa
; Ryysyläinen kohautti olkapi
van kuin ihmeissään ja seura
västi keittäjätärtä. Hänen c
tään näkyi, ettei hän nälis
työnhalusta suostunut puita pi]
vaan yksinkertaisesti itserakkj
häpeästä jouduttuaan sanoissa
Huomasi selvästi senkin, että
hänet heikontanut, ettei hän o
eikä tuntenut pienintäkään t
Skvortsov kiiruhti ruokasa
pihalle antavista ikkunoista
.puuvajan ja kaiken, mikä p
pahtui. Ikkunan ääressä s
Skvortsov näki, kuinka keitt
kerjäläinen tulivat keittiön c
halle ja suuntasivat kulkuns<
lunta pitkin vajaan. Olga kati
sena seuralaistaan, riuhtaisi
sesti vajan oven auki.
"Todennäköisesti häiritshnr
kahyirauhaansa, — a-atteli S
Sellainen kiukkupussi!"
• Edelleen hän näki, kuinka \
, taja ja valheylioppilas istahti
tukille, tuki käsillä kasvojaai
tyi miettimään jotakin. Euk
kirveen hänen jalkoihinsa, sj
hoissaan ja huulten liikkeestä
alkoi haukkua. Resupekka
röivästi halon, asetti sen pysty
jensa väliin ia löi siihen arasti
Halko heilahti ja kaatui. Mie«
sen uudelleen, puhalteli kylme
sormiinsa ja iski taas yarovaises
.kuin olisi pelännyt satuttavan
kaaseen tahi sormeensa. Hall
toistamiseen. ^
Skvortsovin viha lauhtui, ]i
hiukan pahoillaan seka häpeiss
että pakotti hemmotellun, juof
kenties sairaan miehen ryht>Ti
kaaseen työhön kylmässä vaja
"No, mikäpä siinä, hakatkoo
ajatteli hän ruokasalista työhi
siirtyessään. — Se on hänen
seen."
Tunnin kuluttua Olga ilmes
moitti, että halot oli pilkottu.
— No, annahan hänelle pu'
— sanoi Skvortsov. — ]oi häi
niin käyköön joka kiiukaude
maisena päivänä puita pilkkom
Ainahan työtä löytyy.
Ensimmäisenä päivänii ry
ilmestyi taas ja ansaitsi jäile
ruplasen, vaikka tuskin p\-\V
laan. Siitä lähtj^n hän alkoi
mestyä pihalle, ja joka kerra:
löytyi työtä, mflloin lumen luo
loin vajan puhdistusta, milloin
Ja patjojen piiskausta- Joka k<
sai töistään 2 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-11-06-08
