Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 4, 1957

              oika
Poika niistää jouMa*' on viehättävä iMamdmofs^^ ^
imre» Sara Udmanm romaanista "Mmmnmaa% joH iiMslyi jotdun
K ly^Oi:n kustantamana. -r^^: * - - :
'iuurainmaa** on kohotianut SOFA L^dmanin HndtHn nykyhetken
kirhiliJo^^en eturivUn herättäen poikketthsmiahmfmi^ta. Se on viisas
i väkevä kirja kruununforppanen puuftmm^^tä efSmäs9ä;H kmten^
taan lohdutott, vaan kauUaaltaon sytyttävä ja aidon httumorp^ rehevöittä-aa
kuvaus syrjäisen suokylän väestä.
li^L^'alkamisen edellinen vuosi kerran hätf äatkaBa ja
Jävj.Hadarille niin pitkäksi,-että ^ysyiJ^^rpta^ tui^^
xilistä meni metsään ja huusi kuin kipeä|^,
oleva koira. . ftt-^^^^lailla^ vals^^
B se kauan kesta ennenko sinä ; stiiipleli^sä^alas. v ^
"^•^hun. j a ^ i i p t i a ^ i i i i i^
••^.••piisaHe::.asti^#ÖiÖ^^ _
t; veljet salanayhkäisjen näkin- uifiK^^^&^ä^ i i a^
oIIui;iDis^^^ ttäk<web- ^ikä tukaan
Ja lempeä Hilda siveli hänen, tuk- saarelainen,, ja olihan /eriskummallista
ja vuodatti kj-yneleen ajatelles- ajatella, että /oli niin monennäköisiä
^ että vielä yhden pojan pitäisi' ihmisiä maalimassia: Mutta heitä hälJl
sivistyksen kalkista. Jos hän ritsi Haju, joka lehahti puuskittain vas-m
ajatteli ajasta, niin olisi^ivot- taanottohuoneesta joka- kerta kun hoi­vaa,
että se kulkisi nopeasti koulu- tajatar aukaM^oven. Se oli peloittava
ivoiiisille ja hitaasti pienokaisille, lemu, isä ja poika tunsivat pian kum-
' eivät vielä olleet aloittaneet ja , pikin itsensä^saiia^i..
i^QdcMtimaji levo^^
tia — joiden, aik^ he kuitenkin vah­vistivat
itseään' ajattelemalla; kuinka
-ihesäikyt^usiyät kotona olevia saarelai­sia
kertomuksillaan maailmaEsta ^ hei­dät
paistettiin iohterin:v hio; Tämä olr
Icädet, paksut ahnälasit Ja niin outo
«ian pitkä ja jota joskus kolotti, jjymy, etteivät molemmat nordmarki-utta
ei, se oli vielä-merkillisempäa jaiset koskaan-olleet osanneet ku^ t ^ '
kertaa — hän niisti jouhia.^ oU kalCustaf Se ol^esivsdtamainettj
in^nn omitu'sta,,.^tä.hän -ka^: \,Hetakin, ankaia fa pilfcallihenicimitta
.olevaflsa. oikeutettu, .käyttämään . sit«ett\siina .oh^vidä lisälbi fiel^^^
jjjotdmarkin nuuskanenälimäa, ei- ^^Han-l^eUytti katselijat. Hän
leukaan kieltänyt^sitähänfeltä sitten sibnäUi pienrä nordmarkilaisia ja näyt-
^ti t ä j i ä i ^ ^ k^
:' della aiiiiöalla^ li^ts^^la; • ;;v^ ^
— Mikäs, on hätänä? lÄn kysyi.
/Hadar.koetti puolestaan, saada käsl-tykseni
^hdtorin
silmäiisa e i Ä ^o^^ joutuisat j - ja
niin hän jm istuiiiäah töllistelemään
suu auki. . .
•-— Vastaa pöikai^ sanoi Nordmark ha-
..nelle,•>^, ;
•Hadär.^i kuullut, niin että vanhem­man
täytyi vastata halien^puolestaan.
~ Poika niistää jouhia.
M oma, lasit. MHään. ^ JiäiM»L.kat>
seaisa <di yhtäkkui vaaraton» melkein _ ^^^^^ig^^^
uj(». Xoidmadt^iMtul^^^ :W:PnHml SSMIMIII
kari! Ootappa, kotnlhan.ko^. ^ Sevöa O ^ ^ , . ^ t o n i s^
T«fc»«^ k tuomittiin luditikuim 2^ pna enti»
polviensa vahmKi sanoi ysta^aUisesU: Hemy Besseihfir Oark. brittiläteäi
-^No mita varten sinä pisUt jouhia teräsinasnaaflii- Sh' llenrv Besse*
nenääsi? v ^ , .
-Poika hetkesi ilfeemä^ta ja sänbi;
. — Mmä lahoin iSahä smut.
„ —^Noö, onko dnusta sittto. minussa
,^|uin,|»Jj|i^,^^ _
^ -Xiiji^^adarxrcika^^
lon Ittii^^jUsi J^yrnjKJ! „
ei ollut aavistustakaan- |u)uluties-eikä
opettaja:hmisen kourista.
Mutta Kadarin oli Jkäväj: hän;kaipasi
pduita ihmisiä kuin torpparit,
tahtoi-kohdata maailman,
tiiänäipäivänä hän valitti Hildalle,
" Iiän tunsi itsensä sairaaksi. ^ *
Ojik^se^taas,jalka, jalkarukka; joka
iiiieHn isoisia 40: pttmiaÄ aäUkooa
ftimetfoinien .lo^)d(|»avi«a kiijel-den
rähettamlSQS^ ^mis^kirjeis*
sä hättsaiioi,^^^^c^^
teosa" -kuol^raa/on /siunaukseksi
, .„ . poika bU httkkubutlaietll Clark
Aika ladla,hän^n^i.arvostavasti; j^irjeen jossa sanottiin: ^ :
Tohtori nauroi makeasti jk nimitti . ^^^liifayvin ikä^ti^ails tem^^
häntä pieneksi veijariksi, antoi Imnelle mutta WasSa dn-myoS*:iri lohdut*
kruunun ja sanoi: taiva puoltaa seLon inaaUeiiane koi-
— Sinulla on mfeKkuvitusta. Kyttä tuv* hyöty. Britannia öUut lii^
smä täs^ maaihnassai»rjäät. äksi ibuasoiteltu Jovuoisia . . , Mitä
Hän kyseH jalasta, nmtta Nordmark enemmän; kakaroita kuolee sitä
huitaisi kädellään^ jalalla ei ollut mt- eziemmän tulee olcttnaan «lintilaa
tään hätää,, se>Ii olhk^alna: liian pitkä. ^^^^iiUe, jotka merkitsevät enemmän
aadarisla tuli^ren sankari, kuh
he palasivat kotiin JUaHa. Kaikki par-veilivat
It^en ympärillään ja hän
nautti voitonhudniösta. Isä.esiintyi ju­rona.
/Tohtorin kriiunu riitti ^täsmäl-h>
en ma&aan^ Hrn ^tei Nordmark oi-jmaalle;^
. Naiselle, Joka <di Juuri :saanut
kolmoset hän (kirjoitti: .
*!T6idän. pitpsKhä^setäVtyhmyyt-täime
ja .epäpatrioottista ihenette-lyänne.
Olisi ollut h^ptSi ^ia maal^
hän tosiaan oli, todistanut, että fy-»
'ta joaWpätkiä tuli hänen nenäs-
^il^en niistäessään.
4filda4j^etteli ja Nordmark peläst3ri£
kokoperhe surisi hänen,ympärillään-fgson]
t^B ,mustasukkaiseksi ja * niisti
"Bnsä, mutta sai siitä ulos ^vain ta-sfa
törpparinräkää,; päristipä kuin-tahansa.
He odottivat päivän; seu-vana
aamuna he neuvottelivat An-kanssa,
joka osasi panna niveliä
tbjlTeen. Hän hymyili ja sanoi,, että
'ään täytyi mennä tohtorille; sitä
utia häa ei ymmärtänyt. Luuliko hän ^
:'o!evan vakavaa? Hän ei luullut mi-mutta
heidän piti ehdottomasti;
"pojan takia tutkittavaksi.'*
Kep^, tunnissa tai niillä main hän
nenäänsä ja joka kerta tuU
ustia jouhia. Poika juoksi utoa ja si- :
5.ja oli Jeyoton, välistii hän nauroi
ituneena, ja se viilsi Hildaa kuin (
uukko; hän muisti lapsivainajiensa
3oinnmaukset. *
iiKolindri^ena • päivänä varustettiin
'öfdmark ja Hadar lääkärililemenoa
Anna arvaamattomassa anteli-
-»suudessaan maksaisi na^tkan ennak-lut
menettänyt nutaän, vaan^voittänut leiiuaae^JosrJiö^ tkohtiea kakaraa
erinäisiä muistoja, j q ^ saattaisivat öl- €i olisi, syntj^liyti"
la^ hauskoja tuonneDH>ana. Mutta/poi- ^Äidill^, jonka pikku tyttö oli
ka öK sittenkinipitato^t Ä^^^^^ .kuolettavasÖ>16ukSÄantunut,C
naan. Hän aeuvoti^B; Hild^ kanssa kirjoitti: >
siitä, eikö faäiii^%fdiei^.pi^i .'^Kakaroiden synnyttämisen si*
^ selaan pejä]tey.liitkjka^ S^tun^^ ja^a'^tulisi ^haist^n^Huo^ ter«
si joskus olevansa^humior.kasvaitaja^sik^.«-V^rdeniiiöidostä s ja^talcmstehtavista
si ettei kurittahut^psia. Hilda ke- . . ."
hqtti päättävästi hrölptfi^^ ajatukses- 'Tuomarr uhkasi, että lapsia Vi­ta,
hänestä tuntui, että hän. oli saMiut haava . vanhus^ pisteen ^liimaan»
Hadacin^takaism vaihajten^valLäkumias- jos Kän vielä.kirjoittelee **t^perlä
ta. / ja loukkaavia'* kirjeitä. Clark puo-
Seuraavana-parvähä tuli. Egron näyt-\ testaan väkuatti,^ettei^hän,enää kir-tämään,
että hän niisti jouhia.
— Se on pian parannettu, sanoi
Nordmark ja »aukaisi Egronin housun­napit.
^ Eiväticä mitkään äidin rukoukf^
set voineet estää rangaistuksen kohtaa­masta
pikkuveljeä> jonka aitoa ^kaipuu­ta
eivät kannattaneet oman mielikuvl- ^
tuksen siivet
joittelew
Suurjuhla Sudburyssa elok. 3 ja
4 pnä!
Tohtori ei oikein ymmärtänyt, johtuir
ko vastauksen omituisuus murteesta vai
sisällyksestä.
— Niistä nenäs,, poika ja näytä, sa­noi
Nordmark ja Hadar käsitti, että hä-jiep
täytyi esittää asiansa. Hän niisti
nenänsä Annan valkoiseen nenäliinaan,
jä 'sieltä toli jouhia, ei kovin monta,
: mutta kuitenkin'muutamia.
Bääkäri katsoi eritettä, katsoi ulos ik­kunasta
.ja,.hyinyiU_.tUtkimatonta hy­myä.
Häifk3rsyi Nordmarkilta, kauanko
täinä oli jatkunut ja Hadarilta, tilikö
tämä mitään. «
Niiden täytyy kai tulla hänen kai»
— Tarvitaan vain l,OQfO vetypömmi-n
räjähdystä jä elämä maapallolla on sam­munut
ikuisiksi ajoiksi, lausui v. 195^5>
Nobel-palkinnon'Voittanut amerijkkalal-nien
fyysikko H.~ J. Miiller. Räjäytetty
onyU ISOatomipoiiUnia ja j f » ^ ^ ve-typomitfejkV;:
:Viela'jöhfan vermn K-
^ ja me kaikki olenune häipyneet ole-~
mattomiin.
A ^ T ' ^ Sheil pialv^uäiseiiia
.9IOOTI«0B£IOEN IA KESKKSIEN
KLOBJAVSTYDTÄ seka HAAJLAVSTA
Maantie No< 69 iSL Alerts Pr. kulmassa
.X<ockeri>y« Ontaarlo, '
I L M O I T U S j
Kampaaja aina.tekee elämätisaf
Sudbury Hairdresser-ächcx)!
10 Beeob st Puhelin 08. 3-9994.
StKfinnsr; Ontario
.uv.^!^ kustamiuksista, ellei ^n muuta ymniärrä, sanoi
^iJa.iAo,to tahtoisi maksaa. Sitäpaitsi ^^^^^^y^
-^^nasi HadariUe valkoisen nenäUi- y _ ^-^^^-^ „ii„^ sanoi tohtori. Minä
b n l f ^ tauti. näkyisi paremniin, voi sanoa, mitään tästä vammasta,
«™^Poika yietäisin tohtorin tarkastet-bvaksi.;
He ajoivat linja-autolla asutöskes-
^f^"» se oli Hadarin ensimmäinen
•"^«^.ia hän oli onnellinen.
^J^ordmarkiakaan ei ollut hemmo-*teltu
^tl^oiUa, hän tölKsteli ja nauroi
Nkain kanssa ja unohti ole-
^ Katkera torppari. Yhden •a Jin oan
ennenkum saan leikata auki'pojan ne
nän ja katsoa sitä lähemmin.^
Hän nousi.paikaltaan ja meni instru-menttlkaapille.
Mutta Hadar syöksähti pystyyn itki­en
ja sanoi, ettei tarvittu mitään leik­kausta.
- '
Minä ihte vain pistin jouhia sie-ramhin!
Minä leikkasin irti muutaman
^mornjRVK SUURIN SUOMALAINEN KIlNTEIMtSTI^LIIKE
OUVER ,R. LAINE
Vakuutus- 'jc^:i^i^fHisto0j^^
iiiiiiiiiiniiiiiiniiniiiiiil
K^fcff» aviiliasta*ftinnuittlniy7jäft -
.DAVID BITAltl . , . ^MCKFBANSSr ti
>1»
VÄUTiMME RAHM SD(»ffiEt|
MAKSAmiE PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
5.000 Smk. $1^.75 ynnä lälieiyskului $!.!$
JokaiiMtt äeuraava 1.000 mairkkaa' $3.75 '
# Bahalähetyk^eime toimiltaan / va8taanqtfiilalle,1(>-~14pftl^ ' f^'
kaiseli^ IfttiettäJäUe Iftbetetaän vaaiaaxiottäjaD allekirjoittama ku^iäi '