1943-04-03-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SJvu 6 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 3 PÄIVÄNÄ 1943
juoksi virtanaan sen joka karvan nenästä,
niin että muodostui: kostea
polku leikkilän ympärille ja Prisse
itse oli kilin järvestä noussut . . .
Sinä päivänä tuli Prissestä solakka.
Hikoileminen on koirille paras laihdutuskuuri."
Juttuni huvitti herroja enemmän
kuin luulinkaan. \*arsinkin kun vannoin
joka sanan olevan totta, kohosi
(hilpeys korkeimmilleen. Vielä hy-västellessään
he vitsailivat Eskolle,
että antakoon hiotuskuurin koiralleen,
koska se nähtävästi oli liian lihava
metsäkdiraksi. „,
Vieraiden mentyä alkoi jälki:~elvit-lely.
"Oletko tosiaan nähnyt koiran hikoilevan?"
kysyi Esko.
''En tietenkään."
"Miksi Ihmeessä sitten . . ."
"Ystäväni, eikö hyvässä koirajutussa
pidä aina olla vale tai muu ilkeä
erehdys höysteenä?"
"Kirsti, olen huomannut, että sinä
tahallasi kiusaat niinua puhumalla
palturia vieraitten, kuullen. Mistä
se johtuu?"
"Suomessa pitäisi olla sananvapaus,
ja käytän sitä hyväkseni."
"Sano rehellisesti, että kiusaat minua!"
"Jos luulet minun kykenevän siihen,
niin olkoon menneeksi! Kaikessa
tapauksessa tahdon, ettei minua
vieraiden läsnäollessa tyhmyydestäni
muistuteta kuten esim. insinöörivie-railun
aikana."
"Kirsti, pyydän anteeksi. En oikeastaan
silloin halunnut sinua tyhmyydestä
muistuttaa, puhuitKan aivan
totta, mutta nuoret inisinöörit
olivat liian huvitettuja sinÄsta, ja
minusta se ei sopinut. Heitä en voinut
muistuttaa, mutta sinua voin.
Olet kostanut loistavasti tuon kerran.
Emmekö tee sovintoa?"
Suostuin. Tunnustihan Esko mi-mit
voittajakseen.
Mistä paikasta nyt rupeaisin Esko-
Augiistiani vaivaamaan?
Voi hyvin!
KirstisL
Jokela, syysk. 20 p. 1932.
Rakas Eeva/
Navettaraportti:
Talon tarpeisiin käytetty 356
mk:n 35 p:n edestä vähemmän voita,
kermaa ja m;iitoa kuin edellisessä
elokuussa neiti Pietarisen aikana.
Kanalarap»ortti:
Talon tarpeisiin käytetty 145
mk:n 20 p:n edestä vähemmän munia
kuin \^staavana .aikana edellisenä
vuonna.
Puhdos tulo edullisesta emännöi-misestä
Smk. 501:55, jonka summan
isäntä lahjoitti emännän vapaasti
käytettäväksi..
Keittiöraporiti:
Marjaviinit pantu käymään. Kurkut
ja pavut suolattu. Omenat so-settu.
Sienet kerätty, perattu, suolattu.
Tomaatit, kukkakaalit umpioitu.
Aviomiehen arvostelu kellarissa
käynnin jälkeen:
En olisi uskonut, että nykyaikana
on nuoria tyttöjä, jotka o\-at näin
taitavia taloustöissä.
Anetti-tädin lausunto:'
Minun suvussani kaikki naiset o-vat
olleet hyviä emäntiä. Minun äitini,
Kirstin mummo, oli kuulu pitokokki.
Äiti-Sofian lausunto:
Minä olen antanut kaikille tyttärilleni
sen sivistyksen, joka minun
suvussatii kaikkina aikoina on katsottu
naiselle välttämättömäksi.
Oma lausuntoni:
Itsestäni en ole mitään. Kaikki
hyväi mikä minussa on, jöhtuii suvustani,
kaikki paha on omaa yksilöllistä
heikkouttani, r • >
Vieraspuolenraportti: ^
Vieraita käy joka ilta ja kerran pohdittavana Liekissä. Olisipa
keskipäivälläkin. Kakkua ja pullaa jo aika sitä kysymystä minunkin poh-pitää
paistaa joka päivä. Lukkarin- tia. On ollut aina niin paljon tehtä-rouvan
kuuluisia kahvileipiä saadaan
nyt Kartanossakin, josta ne «ykyisin
viedään lukkarin virkataloon.
Rouvat, joita ennen sanoin tädeiksi
ja joille niiasin, ovat esittäneet lähempää
tuttavuutta, t.s. sallivat minun
nimittää heitä etunimeltään.
Minua sanoo koko Jokela Kirstiksi.'
Perhetalousraportti: -
Jokelan hienoin rouva, todellisen
valtioneuvoksen leski Aurora Rosenberg,
jonka vierailu monelle Jokelan
rouvalle merkitsee yhteikunnallista
huippusaavutusta, saapui kaikkein
.armöllisimmasti tervehtimään ystä-^
vävainajansa poikaa ja tämän nuorta
vaimoa... ruotsiksi.
Et. voi kuvitella, miten raskaan
surun murtamaksi yanha rouva-tuli
todetessaan, että kara Esko-.-\ugust
oli ottanut vaimokseen tytön, joka
ei osannut puhua yhtään mitään kieltä,
ei svenska, ei franska, ei tyskä, jon kuin minuakin.
vää, ettei ole joutanut sitä ajattelemaankaan.
Eipä ole takanani montakaan
leikin vuotta.
.JLitini tapasi leivän jatkoa saada
kutomalla kankaita ja myymällä niitä.
Minun tehtäväni lapsista va,n-himpana*
oli hoitaa pienempiä ja tehdä
äidille puolat karikaaseen, "heti
kun pystyin puolarukkia polkemaan.
Oli aina määrä kuinka paljon pitää
puolia tehdä, niin sitten pääsee vähäksi
aikaa ulos. Kyllä koetin ahi^r-taa
silmät ja k.orvat tarkkana ulos-nuorena.
Muistan,, kuinka varren
kutomjnenvtiintiii: hitaalta. Kunläh.
din äidiltä; kysymään kavennusten
väliä, koetin kaikin voimin venyttää
vartta, että se olisi näyttänyt piteni-mältä.
— Niin, jos muistelen kuinka
paljon taaksepäin, aina ovatkä-det
olleet työssä.
Ei ollut kouluja silloin vielii jo^ia
kylässä, niinkuin oli Suomesta lähtiessä.'
Kun; muutettiin tehdasseu
dulle, ^niin .sinne ;rakennettiin koulu
ja minkin pääsin vuodeksi
kbuluUn, että sain kirjoitus- ja h j .
kutaidon;alkeet. • Sitten 14 vanhana
piti.^mennä'.tehtaaseen ansäitsemacn.
Siihen se .kpnl^nkäyriti sai loppva,
päin, josta kuului toisten lasten ää-^.yr%ik^'o^ käynyt enern-
..niä. ' män;ja/lse .oli^ helppoa hy-
Sukät kudoin itselleni jo hyviii i ,yän' muistini^' ja • lask.upääni takia.
perheitten tyttäristä ollut valmis!tii-;--loid^^
lemaan. ; : . ^totisesti %i: jos hän vielä yrittää : i.
"Mahtaisiko koti sitten olla^näin
hyvässä kunnossa", mutisi Torvela,
jota vanha rouva miellytti yhtä pal-eikkä
edes engelska. Uu, kuinkka
voi yks siviliseerattu gentelmanni
niin hulluttua rakasta yhden tyttÖn
päälle, että unohda suvun traditiot!
Du mäste skicka din hustru tili Sverige,
att hon oppi puhua oikkea ihmisten
kieltä, muutten saat ikäkaik-kesi
katua kauppalasi, kärä gossen
min.
Istuin sinisenä, punaisena ja kirjavana
.^enossa seurassa. Mideni i-lautukseksi
totesin, että mitä hienompia
ihmiset ovat, sitä ilkeänimin he
osaavat kohdella alemmalla tasolla
olevia kansaihniisiään. . Isä-Miettinen
opetti kyllä päinvastaisen ominaisuuden
sivistyksen tuntomerkiksi,
vaikka hän itse miesnä ensimmäis-nä
opetuksiaan vastaan rikkoo, mutta
tuskinpa kukaan hänen oppilaistaan
häntä erityisemmin sivistyneenä
ihmisenä pitääkään.
Uskotko, Eeva, vaikk'ei Anetti-täti
tiedäkään, mikä on Argentiinan
pääkaupunki, ei puhu kieliä eikä katsele
maailmaa kultasankaisen lornjetin
läpi, on hänen käytöksensä ja puheensa
svistyneempää ja hienotunteisempaa
kerjäläistäkin kohtaan kuin
monen hienon rouvan?
Esko-.\ugust oli kuin rasvattu re-meli.
Hän kumarteli, hän suuteli kä-
. delle ja vakuutti toisenkin kerran olevansa
onnellinen ja iloinen,, kun kara
tant tuli tervehtimään meitä. (Mikä
oli \*arma todistus, ettei hän ollut
käyTmistä ollenkaan iloinen.)
Todellisen \'altioneuvoksen leski
kierteli rakkaan ystävävainajansa pojan
käsivarteen nojaten katselemassa
taloa. Minun piti seurata varjona
kintereillä. Todellisen valtioneuvoksen
leski oli näkemäänsä hyvin tyytyväinen.
Esko--\ugustin pitäisi varoa,
ettei nuori ja kehittymätön vaimo mitenkään
pääsisi muuttamaan tämän
vanhan sivistyskodin järjestystä.
Rakkaalla ystävä vainajalla oli tosiaan
kehittynyt maku kalustaessaan
huoneita.
Minua nauratti- Pelkäsin joka
hetki naamalihasteai vapautuvan hallinnastani.
Siunatuksi helpotukseksi
tuli Torvela kerrankin sopivana hetkenä.
Takerruin häneen kuin huk-kuN-
a.laucJan palaan.
Ylhäinen vieraamme tahtoi tutustua
myös puutarhaan, navettaan ja
koko talouteen. Lennättelimme kuusikymmenvuotiasta
paikasta toiseen,
Jaaa! Tällaiseen kauniiseen kotiin
olisi kuka tahansa maan parhaitten
Tarkastusmatkallamme tulimme
myös perunapellon laitaan. Todellisen
valtioneuvoksen leski tahtoi armoittaa
nuorta ja kehittymätöntä
vaimoa kysymällä häneltä jotain yksinkertaista
asiaa, joka ei liiallista
3mimärrystä kaipaisi.
"Miksi f>erunanvarsi olla noin
musta?"
Oletin kysymyksen leikiksi, sillä
luulin jokaisen täysikasvuisen ihmisen
tässä maassa tietävän, miksi perunanvarsi
on musta syyskuun lopulla.
. _ , \ .
"Meillä tehtiin peruna tänä vuonna
vanhoihin varsiin", vastasin leikillisesti.
Torvela kuuli vitsin varrnaan ensi
kerran, kun häntä rup>esi se makeasti
naurattamaan. Mutta se nauru oli
pahasta. Hieno vieraamme loukkau-tui.
Kara Eskon selitykset ja kumarrukset
eivät sitä yhtään lievittäneet.
-Oli uskallettu laskea leikkiä ja
nauraa todellisen valtioneuvoksen
lesken läsnäollessa. Se oli anteeksiantamatonta.
Hänen historialliset
ajopelinsä pyöräytettiin portaitten e-teen.
Päivänvarjo vapisevassa kä-loon
minun täällä ollessani, juoksrn
karkuun."
. ."Tietysti minunkin silmissäni v£n-ha
rouva käyttäytyi loukkaavasti
sinua kohtaan, mutta sinun oli pi:ä-
• nyt käyttäytymiselläsi kumota hänen
väärä käsityksensä eikä vahvistaa
sitä", sanoi Latva sävyisästi. 'Olisin
nuelelläni halunnut hänen p i : i -
vän sinua hyvänä ja herttaisena tv--
tönä."
"Minä puolestani olisi nähnyt ji-nun
hiukan puolustavan minua. Erimerkiksi
silloin, kun hän kehui hi o-neitten
aistikasta järjestelyä, olisi sinun
sopiniit hiukan lykätä minua
esiin. Jä tiesithän. jo ottaessasi minut,
etten ollut sopiva vaimo sinuiie.
Miksi pakotit minut! En millään
muotoa tuppautunut enkä huUutta-nut
sinua. Sen verran toki haluaiiin
sinulla olevan oikeudentuntoa, et:et
sallisi hiehojen tuttäviesi ja sisaresi
häpäistä minua. Ota ero! Mielelläni
sen annan, oikein riemuiten. Sitten
saat valita uuden vaimon tutra-viesi
ja sisariesi mieltä myöten.'
Tiedätkö, mitä Esko-August teki?
Hän tuli vierelleni istumaan, otti li-teni
omiinsa ja käski minun rauhci:-
tua. Olin kuulemma hänen miel:-;-
tään oikein sopiva talon emän:a.
Parempaa hän ei mistään saisi, h
dessään hän lähti ajamaan kotiinsa hän toivoi saavansa joskus myöhe ilkuin
leskikeisarinna.
"Kaikenlaisia vanhoja hyypiöitä
sinä, Esko, kuljetat kotiisi nuorta
vaimoasi kiusaamaan. Helkkari, ettei
henkeä halveksinut meistä irti".
min minusta herttaisen ja rakastavan
N^aimohkin itselleen, oikean pienen
sydänkäpysen. (Ah!) Hän kiu-lemma
jaksaisi' odottaa rakkautta::.
Oo! «itten hän suuteli kättäni ia
räjähti Torvela suuttuneena, kun to- katsoi niin hellästi, että ellen olisi
dellisen valtioneuvoksen leski ei ollut
suvainnut nähdä meidän hyvästiksi
ojennettuja käsiämme.
"Vanhuksilla on tapansa. Meidän
on turha vaiva ruveta heitä kasvattamaan.
Sinä ja Kirsti olisitte voineet
säästää leikmlaskunne toiseen kertaan",
nuhteli Esko meitä ja käänsi
sitten juttunsa päivän politiikkaan.
Minua ei politiikka voinut pettää.
Tiesin saavani Torvelan mentjrä kelpo
löylytyksen ja varustausin jo sen
\'aralle.
Niin kävi, kuten olin odottanutkin.
Eskon mielestä olisi minun -{>itänyt
lähteä pyytämään, todellisen valtioneuvoksen
leskeltä käytöstäni anteeksi.
"Vai ei muuta kuuj anteeksi!" minua
ihan nauratti. "Minusta kuuluisi
asiaan, että vanha rouva pyytäisi
minulta käytöstään anteeksi. ^ Ar-
VQstelihan hän mmua kuin hevosta.
Sitäpaitsi ei siitä suurtaAahingoa ole,
jos hän suuttui minuun eikä i ä y talossa.
Minä en koskaan voisi make-tiennyt
olevani vaimoke, olisin v >
nut erehtyä uskomaan hänen paren-mista
vaikutteista ottaneen minr:.
Minulla on suurpiirteinen ja jc-o
mies, todellinen ritari. Hän jaksia.
odottaa rakkauttani. Miten ihanaa
tuollainen odottaminen onkaani C i .
näetkös, kysymys minun rakkaudeltani.
Sitä tarvitaan. Se on vältta-nfätön.
- Hänen miehinen ylpeyten-i
ja itserakkaus sitä kaipaa. Mitä m -
nä ehkä- kaipaisin ja odottaisin m -
heltäni, se on yhdentekevää!
Tästä hetkestä alkaen luen jo a
ilta rukouksen,- että rakas taivaal -
nen isä. suojelisi, varjelisi ja estä r:
minua rakastumasta Latvaan ja yi
niin kaikesta todennäköisyydes ia
huolimatta tapahtuisi, antaisi miu' -
Ie,voiniaa ennemmin hypätä koske:
kuin tiumustaa' sitä'i>änel!e.
Minä tahdon oUa -nainen, joka /r.
rakastu Latvaan.
. ... , _ V Kirsti,
, lohikäärmetuulel
* Jatkuu.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 3, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-04-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430403 |
Description
| Title | 1943-04-03-06 |
| OCR text | SJvu 6 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 3 PÄIVÄNÄ 1943 juoksi virtanaan sen joka karvan nenästä, niin että muodostui: kostea polku leikkilän ympärille ja Prisse itse oli kilin järvestä noussut . . . Sinä päivänä tuli Prissestä solakka. Hikoileminen on koirille paras laihdutuskuuri." Juttuni huvitti herroja enemmän kuin luulinkaan. \*arsinkin kun vannoin joka sanan olevan totta, kohosi (hilpeys korkeimmilleen. Vielä hy-västellessään he vitsailivat Eskolle, että antakoon hiotuskuurin koiralleen, koska se nähtävästi oli liian lihava metsäkdiraksi. „, Vieraiden mentyä alkoi jälki:~elvit-lely. "Oletko tosiaan nähnyt koiran hikoilevan?" kysyi Esko. ''En tietenkään." "Miksi Ihmeessä sitten . . ." "Ystäväni, eikö hyvässä koirajutussa pidä aina olla vale tai muu ilkeä erehdys höysteenä?" "Kirsti, olen huomannut, että sinä tahallasi kiusaat niinua puhumalla palturia vieraitten, kuullen. Mistä se johtuu?" "Suomessa pitäisi olla sananvapaus, ja käytän sitä hyväkseni." "Sano rehellisesti, että kiusaat minua!" "Jos luulet minun kykenevän siihen, niin olkoon menneeksi! Kaikessa tapauksessa tahdon, ettei minua vieraiden läsnäollessa tyhmyydestäni muistuteta kuten esim. insinöörivie-railun aikana." "Kirsti, pyydän anteeksi. En oikeastaan silloin halunnut sinua tyhmyydestä muistuttaa, puhuitKan aivan totta, mutta nuoret inisinöörit olivat liian huvitettuja sinÄsta, ja minusta se ei sopinut. Heitä en voinut muistuttaa, mutta sinua voin. Olet kostanut loistavasti tuon kerran. Emmekö tee sovintoa?" Suostuin. Tunnustihan Esko mi-mit voittajakseen. Mistä paikasta nyt rupeaisin Esko- Augiistiani vaivaamaan? Voi hyvin! KirstisL Jokela, syysk. 20 p. 1932. Rakas Eeva/ Navettaraportti: Talon tarpeisiin käytetty 356 mk:n 35 p:n edestä vähemmän voita, kermaa ja m;iitoa kuin edellisessä elokuussa neiti Pietarisen aikana. Kanalarap»ortti: Talon tarpeisiin käytetty 145 mk:n 20 p:n edestä vähemmän munia kuin \^staavana .aikana edellisenä vuonna. Puhdos tulo edullisesta emännöi-misestä Smk. 501:55, jonka summan isäntä lahjoitti emännän vapaasti käytettäväksi.. Keittiöraporiti: Marjaviinit pantu käymään. Kurkut ja pavut suolattu. Omenat so-settu. Sienet kerätty, perattu, suolattu. Tomaatit, kukkakaalit umpioitu. Aviomiehen arvostelu kellarissa käynnin jälkeen: En olisi uskonut, että nykyaikana on nuoria tyttöjä, jotka o\-at näin taitavia taloustöissä. Anetti-tädin lausunto:' Minun suvussani kaikki naiset o-vat olleet hyviä emäntiä. Minun äitini, Kirstin mummo, oli kuulu pitokokki. Äiti-Sofian lausunto: Minä olen antanut kaikille tyttärilleni sen sivistyksen, joka minun suvussatii kaikkina aikoina on katsottu naiselle välttämättömäksi. Oma lausuntoni: Itsestäni en ole mitään. Kaikki hyväi mikä minussa on, jöhtuii suvustani, kaikki paha on omaa yksilöllistä heikkouttani, r • > Vieraspuolenraportti: ^ Vieraita käy joka ilta ja kerran pohdittavana Liekissä. Olisipa keskipäivälläkin. Kakkua ja pullaa jo aika sitä kysymystä minunkin poh-pitää paistaa joka päivä. Lukkarin- tia. On ollut aina niin paljon tehtä-rouvan kuuluisia kahvileipiä saadaan nyt Kartanossakin, josta ne «ykyisin viedään lukkarin virkataloon. Rouvat, joita ennen sanoin tädeiksi ja joille niiasin, ovat esittäneet lähempää tuttavuutta, t.s. sallivat minun nimittää heitä etunimeltään. Minua sanoo koko Jokela Kirstiksi.' Perhetalousraportti: - Jokelan hienoin rouva, todellisen valtioneuvoksen leski Aurora Rosenberg, jonka vierailu monelle Jokelan rouvalle merkitsee yhteikunnallista huippusaavutusta, saapui kaikkein .armöllisimmasti tervehtimään ystä-^ vävainajansa poikaa ja tämän nuorta vaimoa... ruotsiksi. Et. voi kuvitella, miten raskaan surun murtamaksi yanha rouva-tuli todetessaan, että kara Esko-.-\ugust oli ottanut vaimokseen tytön, joka ei osannut puhua yhtään mitään kieltä, ei svenska, ei franska, ei tyskä, jon kuin minuakin. vää, ettei ole joutanut sitä ajattelemaankaan. Eipä ole takanani montakaan leikin vuotta. .JLitini tapasi leivän jatkoa saada kutomalla kankaita ja myymällä niitä. Minun tehtäväni lapsista va,n-himpana* oli hoitaa pienempiä ja tehdä äidille puolat karikaaseen, "heti kun pystyin puolarukkia polkemaan. Oli aina määrä kuinka paljon pitää puolia tehdä, niin sitten pääsee vähäksi aikaa ulos. Kyllä koetin ahi^r-taa silmät ja k.orvat tarkkana ulos-nuorena. Muistan,, kuinka varren kutomjnenvtiintiii: hitaalta. Kunläh. din äidiltä; kysymään kavennusten väliä, koetin kaikin voimin venyttää vartta, että se olisi näyttänyt piteni-mältä. — Niin, jos muistelen kuinka paljon taaksepäin, aina ovatkä-det olleet työssä. Ei ollut kouluja silloin vielii jo^ia kylässä, niinkuin oli Suomesta lähtiessä.' Kun; muutettiin tehdasseu dulle, ^niin .sinne ;rakennettiin koulu ja minkin pääsin vuodeksi kbuluUn, että sain kirjoitus- ja h j . kutaidon;alkeet. • Sitten 14 vanhana piti.^mennä'.tehtaaseen ansäitsemacn. Siihen se .kpnl^nkäyriti sai loppva, päin, josta kuului toisten lasten ää-^.yr%ik^'o^ käynyt enern- ..niä. ' män;ja/lse .oli^ helppoa hy- Sukät kudoin itselleni jo hyviii i ,yän' muistini^' ja • lask.upääni takia. perheitten tyttäristä ollut valmis!tii-;--loid^^ lemaan. ; : . ^totisesti %i: jos hän vielä yrittää : i. "Mahtaisiko koti sitten olla^näin hyvässä kunnossa", mutisi Torvela, jota vanha rouva miellytti yhtä pal-eikkä edes engelska. Uu, kuinkka voi yks siviliseerattu gentelmanni niin hulluttua rakasta yhden tyttÖn päälle, että unohda suvun traditiot! Du mäste skicka din hustru tili Sverige, att hon oppi puhua oikkea ihmisten kieltä, muutten saat ikäkaik-kesi katua kauppalasi, kärä gossen min. Istuin sinisenä, punaisena ja kirjavana .^enossa seurassa. Mideni i-lautukseksi totesin, että mitä hienompia ihmiset ovat, sitä ilkeänimin he osaavat kohdella alemmalla tasolla olevia kansaihniisiään. . Isä-Miettinen opetti kyllä päinvastaisen ominaisuuden sivistyksen tuntomerkiksi, vaikka hän itse miesnä ensimmäis-nä opetuksiaan vastaan rikkoo, mutta tuskinpa kukaan hänen oppilaistaan häntä erityisemmin sivistyneenä ihmisenä pitääkään. Uskotko, Eeva, vaikk'ei Anetti-täti tiedäkään, mikä on Argentiinan pääkaupunki, ei puhu kieliä eikä katsele maailmaa kultasankaisen lornjetin läpi, on hänen käytöksensä ja puheensa svistyneempää ja hienotunteisempaa kerjäläistäkin kohtaan kuin monen hienon rouvan? Esko-.\ugust oli kuin rasvattu re-meli. Hän kumarteli, hän suuteli kä- . delle ja vakuutti toisenkin kerran olevansa onnellinen ja iloinen,, kun kara tant tuli tervehtimään meitä. (Mikä oli \*arma todistus, ettei hän ollut käyTmistä ollenkaan iloinen.) Todellisen \'altioneuvoksen leski kierteli rakkaan ystävävainajansa pojan käsivarteen nojaten katselemassa taloa. Minun piti seurata varjona kintereillä. Todellisen valtioneuvoksen leski oli näkemäänsä hyvin tyytyväinen. Esko--\ugustin pitäisi varoa, ettei nuori ja kehittymätön vaimo mitenkään pääsisi muuttamaan tämän vanhan sivistyskodin järjestystä. Rakkaalla ystävä vainajalla oli tosiaan kehittynyt maku kalustaessaan huoneita. Minua nauratti- Pelkäsin joka hetki naamalihasteai vapautuvan hallinnastani. Siunatuksi helpotukseksi tuli Torvela kerrankin sopivana hetkenä. Takerruin häneen kuin huk-kuN- a.laucJan palaan. Ylhäinen vieraamme tahtoi tutustua myös puutarhaan, navettaan ja koko talouteen. Lennättelimme kuusikymmenvuotiasta paikasta toiseen, Jaaa! Tällaiseen kauniiseen kotiin olisi kuka tahansa maan parhaitten Tarkastusmatkallamme tulimme myös perunapellon laitaan. Todellisen valtioneuvoksen leski tahtoi armoittaa nuorta ja kehittymätöntä vaimoa kysymällä häneltä jotain yksinkertaista asiaa, joka ei liiallista 3mimärrystä kaipaisi. "Miksi f>erunanvarsi olla noin musta?" Oletin kysymyksen leikiksi, sillä luulin jokaisen täysikasvuisen ihmisen tässä maassa tietävän, miksi perunanvarsi on musta syyskuun lopulla. . _ , \ . "Meillä tehtiin peruna tänä vuonna vanhoihin varsiin", vastasin leikillisesti. Torvela kuuli vitsin varrnaan ensi kerran, kun häntä rup>esi se makeasti naurattamaan. Mutta se nauru oli pahasta. Hieno vieraamme loukkau-tui. Kara Eskon selitykset ja kumarrukset eivät sitä yhtään lievittäneet. -Oli uskallettu laskea leikkiä ja nauraa todellisen valtioneuvoksen lesken läsnäollessa. Se oli anteeksiantamatonta. Hänen historialliset ajopelinsä pyöräytettiin portaitten e-teen. Päivänvarjo vapisevassa kä-loon minun täällä ollessani, juoksrn karkuun." . ."Tietysti minunkin silmissäni v£n-ha rouva käyttäytyi loukkaavasti sinua kohtaan, mutta sinun oli pi:ä- • nyt käyttäytymiselläsi kumota hänen väärä käsityksensä eikä vahvistaa sitä", sanoi Latva sävyisästi. 'Olisin nuelelläni halunnut hänen p i : i - vän sinua hyvänä ja herttaisena tv-- tönä." "Minä puolestani olisi nähnyt ji-nun hiukan puolustavan minua. Erimerkiksi silloin, kun hän kehui hi o-neitten aistikasta järjestelyä, olisi sinun sopiniit hiukan lykätä minua esiin. Jä tiesithän. jo ottaessasi minut, etten ollut sopiva vaimo sinuiie. Miksi pakotit minut! En millään muotoa tuppautunut enkä huUutta-nut sinua. Sen verran toki haluaiiin sinulla olevan oikeudentuntoa, et:et sallisi hiehojen tuttäviesi ja sisaresi häpäistä minua. Ota ero! Mielelläni sen annan, oikein riemuiten. Sitten saat valita uuden vaimon tutra-viesi ja sisariesi mieltä myöten.' Tiedätkö, mitä Esko-August teki? Hän tuli vierelleni istumaan, otti li-teni omiinsa ja käski minun rauhci:- tua. Olin kuulemma hänen miel:-;- tään oikein sopiva talon emän:a. Parempaa hän ei mistään saisi, h dessään hän lähti ajamaan kotiinsa hän toivoi saavansa joskus myöhe ilkuin leskikeisarinna. "Kaikenlaisia vanhoja hyypiöitä sinä, Esko, kuljetat kotiisi nuorta vaimoasi kiusaamaan. Helkkari, ettei henkeä halveksinut meistä irti". min minusta herttaisen ja rakastavan N^aimohkin itselleen, oikean pienen sydänkäpysen. (Ah!) Hän kiu-lemma jaksaisi' odottaa rakkautta::. Oo! «itten hän suuteli kättäni ia räjähti Torvela suuttuneena, kun to- katsoi niin hellästi, että ellen olisi dellisen valtioneuvoksen leski ei ollut suvainnut nähdä meidän hyvästiksi ojennettuja käsiämme. "Vanhuksilla on tapansa. Meidän on turha vaiva ruveta heitä kasvattamaan. Sinä ja Kirsti olisitte voineet säästää leikmlaskunne toiseen kertaan", nuhteli Esko meitä ja käänsi sitten juttunsa päivän politiikkaan. Minua ei politiikka voinut pettää. Tiesin saavani Torvelan mentjrä kelpo löylytyksen ja varustausin jo sen \'aralle. Niin kävi, kuten olin odottanutkin. Eskon mielestä olisi minun -{>itänyt lähteä pyytämään, todellisen valtioneuvoksen leskeltä käytöstäni anteeksi. "Vai ei muuta kuuj anteeksi!" minua ihan nauratti. "Minusta kuuluisi asiaan, että vanha rouva pyytäisi minulta käytöstään anteeksi. ^ Ar- VQstelihan hän mmua kuin hevosta. Sitäpaitsi ei siitä suurtaAahingoa ole, jos hän suuttui minuun eikä i ä y talossa. Minä en koskaan voisi make-tiennyt olevani vaimoke, olisin v > nut erehtyä uskomaan hänen paren-mista vaikutteista ottaneen minr:. Minulla on suurpiirteinen ja jc-o mies, todellinen ritari. Hän jaksia. odottaa rakkauttani. Miten ihanaa tuollainen odottaminen onkaani C i . näetkös, kysymys minun rakkaudeltani. Sitä tarvitaan. Se on vältta-nfätön. - Hänen miehinen ylpeyten-i ja itserakkaus sitä kaipaa. Mitä m - nä ehkä- kaipaisin ja odottaisin m - heltäni, se on yhdentekevää! Tästä hetkestä alkaen luen jo a ilta rukouksen,- että rakas taivaal - nen isä. suojelisi, varjelisi ja estä r: minua rakastumasta Latvaan ja yi niin kaikesta todennäköisyydes ia huolimatta tapahtuisi, antaisi miu' - Ie,voiniaa ennemmin hypätä koske: kuin tiumustaa' sitä'i>änel!e. Minä tahdon oUa -nainen, joka /r. rakastu Latvaan. . ... , _ V Kirsti, , lohikäärmetuulel * Jatkuu. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-04-03-06
