Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 25, 1941

              Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 25 PÄIVÄNÄ
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registeml at the Post Of fice Dept.
Ottawa, as second class tnatter.
TOanshliuiat:
6 klc
8 kk. . -fip..-
YlidjTsvaltoihln:
1 ••••••••••*••>«••• $2«S0
euomeen ja muualle ulkom^lle:
6 kk.
Irtonumerot S.senttifi
IJdS
ZJekkl/llmesis^; | d k « a^
B&talna iä^Btndsi^^
kaunoUrJfiOliätäiuett^tttAkääfitift^ä^
te. . • -
Aslamifflillte layCmietgan 2^^
«n palkkte:
nä&n.
Umoituktet^^ ttMf- kisrta^ Ammxtiötm^
menneSle oimentöivotiäcsiet-^ ^4(te qpaJstä^
tuuma. l^aimutittbllmci^dkEM^' 5(kf
kertt $1.00 kolise kertasi SyatSf^St*^
llmoit'<k£äet $1.00 lcext&, t2m koltoe Iccäv':
taa. l^uoIemaBilmoitukset ^;00 k a ^
50c lisäSF«kstt klltoä&useelta täimiUSti]»^
värsyltä. «aJutacai tietää-- Ja osotteU-moltukset
<0c palstatuuma^ —^ lllapiUs»
Ilmoittajien oQ vaadittaessa lahetett&vä
llmoitusm&\su..etukäteeiL ^
Yleiset ilm<Htiishihnat 40c i>a]statuu-ma.
BmoituSr j5ka julkaistaan heljä-kertaa
samanlaisena 30c palstatiiuxna.
Alin ilmoitushinta 40o palstätuiumi,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoittLsbinnoista voi"tie>
dustella tämän lehden konttorista.
Kust^taja: Vapaus PuliIishlng.Ca
Ltd.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Järvis, Rauha
Idäki, Hilja Aho. E. Suksi, l^ter
Kaustinen, AUi Malm. Margit-Laakso^
Yrjö Salvo ja JalAar Saari. ^
Liekkiin aijotut kirjoitukset QSO1<
tettava:
UEKKI
M, Box 69 - » ^nfllMiiy» Ou%
ToimitukJsen kultnasta
Useilla paikkakunnilla ovat antija-sistiset,
s.o. fasismivastaiset kansalai­semme
ryhtyneet toimintaan liitto­laisten
hyväksi, esim. Punaiselle Ris­tille,
lääkintäavuksi. Olkoonpa ättä
se on pientä, koska se on köyhien
hommaa, mtitta se on kuitenkin a-sianmukaista
ja kaunista oikean mie­len
osoitusta, vastapainoksi niille,
jotka salaisesti ennemminkin pyrki­vät
auttamaan toista puolta. Eikä se
vastatoiminta ole aivan salaistakaan; -
varsinkin Yhdysvaltain puolella nä­kyvät
joittenkin lehtien välityksellä
ja kiihoituksella runnaavan julkisesti
ja leveästi vihollisen hyväksi. Sellai­nen
sekaannus on auttamattomasti
olemassa, eikä kaikki ole alunperin­kään
johtunut jaloimmistä vaikut­teista,
oikeasta tiedosta puhumatta­kaan.
— Liittykäämme siis, missä ti­laisuus
on, auttamaan raakaa jasis-mra
häviöön ja ainakin lääkitsemään
sen haavoittamia uhreja.
Eikö ole hassua, sanoo lukija, että
nyt vasta kirjoittaa kesälomasta^jä
iohta on talvi: käsissä. Mutta näh-kääsktiri
isöäiilih silmälasit ovat ol­leet
hukassa ja ei'ole nähnyt enften"
kirjoittaa. ^
. Niin^v se pii: heinäkuun pilvinen
päivä, kunrjsoäiti lähti-kesälomalle
kolmen yailattoman-lhmisälun^ kans­sa.
01imm(? jo monta päivää aivan
..innostusta läjm^ ,Siitiä pakattiin ja
.^latftktä^ kala^ffiljkeitö-. kuntoon^
• ( Ä ö ä J ^^
. äjtl^ jo^^töii^
. • eiifiesL^^aimee:t >iiin; omin päih olla lo-n
^ ^ a m a t ö U ollut 3oku^järkcväölpt
nn^tiuia:]^ ^ Ja^ittöra-se^dötötta
vätuiuv Naapurin J Ä ahtoi- Brii^fe<
autokyyti ne ^uutänsatkymmeneh'
inai!iii.*>..
Kimpp^UIn järven rantani mis^
- meidän^ Ulaamanime pikku täJo oli;
niin tuuli ulvoi ja taivas itki, ja oli
kylraä> mtttta onneksi nieillä oli myÖs
talvivaatteet miikaÄa. Ei meitä su­ru
saanut valtaansa.
Talo oli kaunis ja puhdas kuin olisi
juuri käjmyt järvessä kylpemässä ja
noussut siihen; niemen kärkeen nädtä
odottamaan ja tarjo^inaan suojaa
kaikkia, kahden viikon myrskyjä vas­taan.
.
Isoäiti aikoi laittaa taloutta kun­toon
ja lasten piti päästä uistinta ve­tämään.
Ja saivat myös kiiloja, aina
saivat, kun vain niitä halusimme. E i ­kä
mennyt yhtään päivää etteivät oli­si
uineet, vaikka aina järvestä tul-
• len.lejiat löi loukkua. Mutta tervei­tä
oltiin kaikin ja hauskaa oli. Iso­äitikin
unohti monesti kipeät jalkan­sa
ja oli nuori jälleen. Aika vain oli
liian lyhyt, oli palattava taasen enti­syyteen
ja todellisuuteen.
Kaksi
tioUa raimalla
Musta pilvi hipoo puiden khoyi
On tyyni ja lämmin.
Astelen autiolla rannalla.
Luulette kai, ettei isoäiti vedellyt
ksdoja. -Vetelipä tietenkin, kun pojat
soutivat. Mutta joskus isoäiti myös
halusi soutaa, tai opetella soutamaan.
Ja kun sai airot, niin ei hevillä myös
niitä takaisin luovuttanut,^ vaan va­rotteli
poikia, että olla nyt vain hil-jaay
kun isoäiti soutaa kallista las­tiaan.
Ja oli hän minkin varovaiiieni
että aina vain souteli rantoja, joissa v
pohja näkyi. Sillä isoäiti ei 'osaa-uida.
Nuoremmat • kyllä osasivat,"
kaikista nuorinkin siellä oppi uimaan '
ja soutamaan. Isoäiti on liikn^ vuotia
oppittiaan mitään. Maa vetää puo­leensa
niin, että hän^ainuu hieti poh­jaan.
Isoäiti unhoittaa jo-yhtä ja
toista ennen oppimaansakin. Siksi
isoäiti ei ole, niin sanöismkö, terve-tuaiit?<
teienkaäi»: s e i i r ^ Ei^ hän
oS2wiipuhiMi ^iiiä; että^^ rau­hassa
katilbstäa,'ainä t ä y i ^ läsnäole­vien
sdEötttäahänenpt^eensa toiseen
asiaanr
N^o nihi;- oli^imeiÖSikerta oikein
hau^äai • Oli h ^ f l ^ k6Va tuuli^ et­temme
u^ltaneetmaiftä kauas jär-vdle,-
r--tähikj?lläkäi toiset, mutta
ei isoäiti.' Siksipä isoäi^ ehdotti, että
soudetaan väin täs^lähe^Hä ruohikon
S3rt^jä:^rettä jos vene-sattuu kaatu­maan^
ei ole mitään vaäfiaa, kim jal­ka
käy pohjaan. Ja niin sitä soudet­tiin
hetken aikaa.: Mtitta pianhan
lapset yhteen lystiin kyllästyy. He
alkoivat viskellä vettä toistensa pääl­le.
Isoäiti koetti kieltää, mutta po­jat
vain syrjäsilmällä vilkaisivat hä- -
neen ja kai huomasivat, ettei hän
nä3rttänyt kovin julmalta, joten sota
paisui ja — loiskis, yksi kellahti ve­neen
laidan yli järveen. Ja niin vene
vettä täyteen. Siellä se sitten isoäiti
istua kenotti veneen perässä kainaloi-tslan
m5röten märkänä. Mutta voi,
sekös vasta oli hauskaa!
Eikä.siinä seri kifmmeöpa^
koa tullut,. Vene hinattiin rannalle,
vesi ammennettiin pois ja mentiin tu­paan
vaihtamaan kuivat vaatteet.
Syötiin illallinen ja taas uusi yritys.
Silloin sitten tuulikin t3ryntyi.
Viimeisenä lomapäivänä oli kiiret- ^MMMMMHMMMMMMM-^^^
tä. Täytyi pakata taas tavarat jä^ ~~'
puhdistaa talo. Ja kaloja myös täytyi ja taivas -itki, mutta eihän se enää
saada tuliaisiksi kotiväelle. Olikin meitä haitannut. Olimme vain mie-meillä
h3^ä kalaonni sinä päivänä. lissämme kun farmarien pellot saivat
Kun sitten illansuussa piti lähteä kastetta, ne olivatkin jo liian kuivat,
kotimatkalle, niin taaskin tuuli ulvoi ISOÄITI.
Ka, jälkiä hiekassa!
Pieniä .. . . naisen . . .
Kiirehtinyt . . . juossut
Painan nenäni maahan
ja juoksen kuin koira.
: ^ J0ätttynyt pensaan taa.
Kierrän. Hän juoksee. :: '
Minä juoksen, me juokseminen
Lahtnen.
Ifaii juoksee ja huutaa,
_ Tartun hiUmuavaan tukkaan:
ii te juoksette ja hmdm?r
pelkäänr
"Pelkäätte! Miestä!"
Barien silmänsä salamoivat,
kdzäa jätinittyy.
uhma kasvoilla katsoo.
Eri minä pelkää!"
''Oikein! En ole peto."
Irroitan käteni. '
Me katsomme toisiamme.
Hymyilen, hän hymyilee
ja vienosti punastuu.
• Tartun hänen käteensä,
puristan, vedän puoleeni.
Hän lähenee.
Aurinko pilkistää pilven takaa.'
Me katselemme toisiamme
ja ujostelemme,
sillä me olemme alasti.
KAIN ASLAS.
.Kaukana . läntisessä Kentuckyssä
on-pieni kaupunki nimeltään Paint
Lick, jonka siirtolaiset perustivat
17,00-luvun puolivälissä, siis jo aikai­semmin
kuin Yhdysvaltain riippu­mattomuus
oli julistettu. Siihen ai­kaan
oli rajja pohjoisen ja etelän vä­lillä
paljon, jyrkempi kuin nykyisin,
johtuen tämä.ennen kaikkea siitä, et­tä
pohjoi^.in^ siirtokuntiin oli asettu-
Pohjoisten siirtokuntien asukkaat oli­vat
mltei kauttaaltaan kunnon ihmi­siä,
työiniehiä, käsityöläisiä, merimie-ja
puuvillaa. Pohjoisissa siirtokun­nissa
oli jo varhain muodostunut ko­konaan
päinvastamen katsantokanta
hiä, pienviljelijöitä, kauppiaita ja teh- . orjuudesta, ja lopuksi täim ristiriita
tailijoita, polveutuen eurooppalaisis­ta
työtätekevistä vanhemmista, joten
he olivat tottuneita ankaraan työhön
ja kohtuulliseen elämään. Eeteläis-ten
siirtokuntien asukkaat taas pol­veutuivat
enimmäkseen Amerikkaan
j^o 'rT tXka. am' 'ma nu^ ktia.a sntaa^ se "ai..a o plIeu um .j ott,ka. u.a. nk. tmr.j.om .t teuas., ennug•l•tia nai ts.U^«u -amiisai aa»•n p."uje rt.iut.p aäaän.se.sj äa .jaan,k .oasr ,ao ki.ts ai.
. . . . . . .V myöskin skanduiaaveja, saksalaisia
kärjisyi siinä määrin, ett:* oltiin si­sällissodan
kynnyksellä. Kuu sitten
kiivas orjuuden vastustaja Abraham
Lincohi tuH valituksi Yhdysvaltain
presidentiksi, ei sota enää ollut väl­tettävissä.
.Peni kaupunki Pamt
Lick oli kuitenkin tavallaan se paik-
Vatkkäpa kirjoitus ei ble riuUään ta­valla
vaarallinen jtäkaista semmoise­naan,
hän yleinen tapa ja sääntö on,
että lähettäjän nimi seuraa mukana,
vaikkapa johankin kulmaan merkit­tynä;
eihän sitä jtäkaista, jos sitä ei
ole julkaistavaksi tarkoitettu, tahi
jtdkaisiaan se nimimerkki, jata kir­joittaja
haluaa käyttää.
* • •
Vajaa viikko on enää levityshilpai-liin
alkamiseen, joten luultavasti
kaikki on sitä varten kunnossa. Tie-lenkin
on sellaisia kulmakuntia, joi-den
nimiä ei ollut edellisessä nume*
rossof jtdkaistussa Itiettclossa, mutta
ipivottavasti siellä ystävät ottavat
ja hollantilaisia, kun taas eteläisten
siirtokuntien asujamiston muodosti­vat
pääasiassa espanjalaiset, ranska­laiset
ja harvalukuiset englantilaiset.
oma-alotteisesti osaa tähän kilpai­luun.
Samoin metsäkämpUlä ja
muHla työpaikoilla, missä on useam­pia
miehiä koolla, joku reipas toveri
ottaa tehdäkseen Liekin levitysryn-täyksen,
ellei varsinaista asiamiestä
näy. Onhan siinä, Liekissä, sitten to­veria
iltojen ratoksi yksityisesti ja
yhteisesti. Kaikille tilausten ottajille
myönnetään sama 20 prosentin palk­kio.—
AP.
muuttaneista seikkailijoista, jotka ha-lusivat.
viettäämukaviapäiviä janäy- >-ka,t josta sodanliekki oli saanut var-tellä
herroja, ottamatta itse osaa Tuu- sinäisen alkunsa.
miilliseen työhön, ja niin heistä muo­dostui
tupakka-, puuvilla- ja hedel-mäviljelysten
omistajia, jotka ryhtyi­vät
käyttämään neekeriorjia työvoi­mana
viljelyksillään. Orjuus oli noi­den
omistavien loiseläjien mielestä
moraalisesti täysm oikeutettu jo Raa­matunkin
mukaan, sillä siellähän ker­rotaan,
että juutalaisetkin käyttivät
orjia. Kun tällaiset todistuskappa­leet
ajan mittaan osoittautuivat koko­naan
keksityiksi verukkeiksi, rohke­nivat
he lopulta selittää aivan avoi­mesti,
että orjavoiman käyttö oli heil­le
eittämätön taloudellinen välttä­mättömyys,
sillä ilman halpaa työvoi­maa
ei kannattanut viljellä tupakkaa
t ä h ä n kaupunkiin oli 1700-luvun
Ic^uUa saapunut Virginiasta eras
mies, joka nimitti itseään kenraali
Kennedyksi. Kenraalin arvon han
oli hankkinut vapaussodassa, ja na-nen
sanotaan olleen hy^in ankara ja
itsevaltias herra. Hän rakennettu e-räälle
kukkukalle suuren kivisen ta­lon,
osti laajan maa-alueen, hankki
karjaa, järjesti suuria viljelyksiä ja
sijoitti niiUe noin kaksisataa neeke­riorjaa,
jotka hän oli ostanut markki­noilla
Uudessa Orleansissa, S.t Loui­sissa,
Augustinissa ja eräissä muissa
etelävaltioissa, joissa myytiin J^^^
viikko orjia enimmän maksaville.
Kennedy, joka oli rikas mies, ei anta­nut
orjille
^-aan koi
Niinpä h£
kerran ruo
jistaan, sep
kuoU 1936
renjapoja
näiden kesk
li muutami
peri tytär,:
ti, mennen
asianajajan
ja huikentel
. tuhlasi pian
sa omaisuud
miä velkoja
viopuolisotc
\^in erin k
kein ensiksi
tilalla oleva
jaa^ mutta E
sellaisesta pi
ei tulisi kos
olkoot he sit
sa.-Jos kei
jienkeskuud
nemmän pid<
Orjien kesi
tinyt levitä hi
täisun kiertel
vätkä orjat p
sen ihmeellis»
he jo tottunet
hyvänsä jout
mistajaa. I
kuitenkin erä:
tua kauppata^
nimeltään Le^
karotuisen nai
poika, ja hänei
lea, että häni
valkoisena mie
karata sisaren;
kupoikansa k
telman toteutt
kaan mikään h
seen turvapaik;
aina englantila
ka, mutta sinn
telävaltioiden s
täneet omat p
oli käytettävän
kaa-a jossa, jo
jien oli vaellettj
päin yön pimey
taholta ei ollut
laista apua odo
tahtoivat miele
neen orjan kiin
palkkion. Vastj
kolaiset voivat
kinlaista apua
orjuudenvastust;
järjestivät heille
reita ja opastivj
Kun karannut
nioskittiin hanti
^ vaipui taju
jos etelävaltioissi
Disd", orjuuden
^ hänet tervas
I^wis Clarkilla
Öisellä oli onni
paasi Meksikoon
"adaan, missä h
piksi pappissemir
Ja nyt seuraa
kenraali Kennedy
' ' i ^ Kentuckyss,
^•allaan alkusysä^
. 3sällisodalle ja n
auttamiselle.
Oltuaan muute
^ lähti Lewis
'Etoihin, tulh
^'oon, missä hä