Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 13, 1957

              Amerikkaan. Hän ei muisla isäänsä
yhtään. siUä han oli silljin vasta viisi­vuotias.
Hän jäi yksin äidin kan».-ra.
Isän piti heidätkin vielä luoksensa, mut­ta
Kaarlon ollessa kahdeksan vuotias
tuli tieto isän kuolemasta. Hän oli
kuollut jossakin kaivosräjähdyksessä.
Hän muistaa kuinka äiti teki kovasti
työtä elättääkseen itsensä ja lapsensa,
Biutta ei kauan kestänyt kun hän tuli
«airaaksi ja kun Kaarlo täytti 15 vuot­ta
sai hän saattaa - äitinsä hautaan.
Tuosta ikäkaudesta asti on hän saanut
«lättää itsensä, asuen tätinsä luona . . .
Miksi ihmeessä nuo kaiklu nyt muistuu
mieleen? Hän oli koettai^Ut kaiken
tuon haudata muistojen joukkoon . . .
Kaunis kesä oli sa^^unut ja valmis­tuttiin
juhannusta vastaanottamaan.
Suuri tuomi, joka dli törmällä'lähellä
Kaarlon mökkiä oli täydessä kukassa, ^
luoden hienoa tuoksua ympärille. Pih- pian ohi: ja heidät sijoitettiin odotta-lajat
mökin takana olivat myös. valkoi- vaan junaan. Kaarlo löysi itsensä istu-senaan'
kukkia, kuin morsiuspuvussa. massa vaunun nurkassa, eikä lähellä
Antti oli hakenut metsästä koivuja ja^ nähnyt yhtään tuttua naamaa, olivat
asetteli niitä parhaillaan kahden puo-" kai joutuneet eri vaunuihin.
Ien ovea, kun Kaarlo tulee työstä kotiin, Kaarlo oli niin kyllästynyt matkaan,
samoin Elvi, pikku Liisan kanssa. Kaik- ettei viitsinyt usein edes vaunun ikku-ki
näytti kovin juhlalliselta, mutta El- -noista katsella, vaan istui silmät puoli
ville tuli kyyneleet silmiin ajatellessa, umriiessa. Viimein hän kuuli huudetta-että
tämä on ehkä viimeinen juhannus van::^ Cobalt! Hän lähti vaunun rappu-
Kaarlon kanssa, ja alas ja huomasi^, heti Mikon olevan
Postikin oli juuri saapunut ja siinä häntä vastaan ottamassa^ sillä Kaarlo
oli tullut Kaarlon passi ja ilmoitus pai- laittoi sähkösanoman junan saapuiii-mies
uli hyvä tanssija. .
• Kuinka' kumealta' tao' pari näytti-kään.
sillä Kaarlo oli kuutisen jalkaa
pitkä, tukka tumma ja kiliara. Tyttö
oli vaalea kuin päivän>äde. tukkakin
oljen värinen. He tanssivat sen jäl­keen
joka ainoan tanssin yhdessä. Tyt­tö
vihdoin kysyy:
Mihinkä te olette matkalla?
— Mmä menen Cobaltiin, Ontarion
valtioon.
— Xo voi nyt ihmettä, sinnehän sitä
minäkin menen. Minulla on siellä setä
jonkinlaisena työnjohtajana hopeakai-vannolla
. . . Ette ole kysyneet nimeä-nikään
...minun nimeni on Helvi Ne­va.
. —- Ja minä olen Kaarlo Lassila.
Maat alkm.jo näkyä ja matkustajat
valmistuivat nousemaan maihin, kuin
laiva saapuu laituriini Tarkastus oli
kasta laivaan, joka lähtisi jo viikon ku­luttua.
Nyt 'oli Kaarlo riemua täynnä
ja-hän sanoi: ,
— Nyt Elvi ja lapset, me menemme
tänä iltana juhannusta juhlimaan tuon­ne
niemen :neäpn,jonne^ -Uutetaan
. kokkokin. SieUä tanssitaan piirUeikkiä
ja mekin tanssimme. Eikös niin Elvi?
sesta. -
— Tervetuloa Kaarlo! sanoo Mikko.
Ethän ole paljoakaan muuttunut näina
vuosina, vain hiukan miehistynyt.;
Etpä ole sinäkään Mikko,-vaikka on
'^jo läfaeUä 10 vuotta kulunut siitä, kun
lähdit Supmesta.
5|l^;ijyi:,8llapia tämmöi^:
nen.paildsat?unä nyt sitten^ o^^
^~^o'ji)b, täytyy kai kuvata, vastaa
Kaarlo. *
y: f: Si|nä Ivatessa ja itseänsä puhdistaes-
^aii -Kaärld' ihmettelee hiukan noita
_ . Vuokra.-auto vie heidät kämpälle.
No mutta.^do,.,mMh^ ol,t ,i|mieissään kQljÄoJa
kum po,kanen,mvn etta mmw^^, :>^^i^'^X^^ M ^ « v a t pikkuisen
3^ tuntumaan hiukan iloisemmalta, tönön^^teen. Mikko sanoq;,
väUa viikon perästä oletkin ^1^^ ' •
, . Mutta kukapa ttetää mitä kohtalo
tuo tullessaan; ,
^ •— Nyt ei muistella mitään ikäyiä,
sillä nyt on juhannusaatto. £Uit^ minä
mene hautaan, joten tänä iltaiöa ^rieJ?
muitsemme kuted ennen nuorina. kaivantoalueen työläisten kämppiä, sil-
; Jl^^va »n ollut JO usean päivän mar- feaia^pitki„ olivat Suomessa siis-kalla.
Kaarlo on kum unessa, odottaen , näköisiä,
matkan päämäärää. Hän ci.otä )a™i.«/setiia^^ ^swi^ ^^i Mikko Kaar-lon
työnjohtajan luokse jä esitteli jo
: 1^^^ tämä meidän "poo
sii'^ on oikie^^ se taitaa olld ruotsa-iäinra,
ktin Sen nimiH^ Charles
.Larsson, mutta kyllä se hyvää Suomea
pjii^u^r^kjfea^vC^^ se enimmäk-osaa
mihinkään iloihin, vaik£a ikiA^lla^
joka ainut päivä tanssitaan. On juuri
menossa tanssit ja Kaarlo katselee' si *
vussa, mutta ei aikaakaan kuin yfcf»
neitonen tulee ja kysyy:
I — Eikö herra tanssikaan?
l ~ Kyllähän minä tanssia osaan, mut- seen toosaa. - Katsos, tuolla ylhäällä
ia en tunne ketään täällä. mäenpäällä on hänen talonsa ja hän on
t — Eipähän täällä tarvitse tuttavia- van-blla,
sillä olemmehan täällä laivassa ku- faapoifca.
Tässä minä toin nyt tänään vanhan-mäari
pojan josta jo teille puhuin, tei«
dän tutkittavaksenne.
— Käykää sisään!
He astuivat sisälle olohuoneeseen, jo­ka
on samalla kuin työnvälistystoimis-tOj
sillä Larson hoiti kaikki työtä kos­kevat
asiat yksinään.
Kaarlo Vtseli ympärilleen, ihmetteli
itsekseen tuota hienoa järjestystä ja
puhtautta, mikä siellä vallitsi. Se pii
aivan listiriidassa noiden työläisten
asuntojen kanssa. Hän katseli kaunii­ta
taideteokisa, joita oli seinillä ja kai­kenlaisia
valokuvia kauniissa kehyksis-
Sä. • • -v; - • V :
— No istukaahan nyt: — Jaa, vai
tämä on nyX. se vanhanmaan poika?
— Enhänminä ole enää mikään poi­ka,
jo kahden lapsen isäkin.
— Mikä se olikaan nimi?
— Kaarlo Lassila, Kotkasta.
— Mitä ihmettäj» Kaarlo . . . Las­sila?
' • ,
Vanha mies alkaa tuijottamaan kuin
näkisi näkyjä, hän pyyhkäisee otsaariSa
ja horjuen istahtaa tuolille . . .
— Mikä teiUe tuli? Ettekö voi hy­vin?
kysyy Kaarlo.
— 5e oli jotakin ohitse menevää
heikkoutta vain. Muistin vain jota-
•.•:kin. ••
Kaarlo katselee ihmeissään tulevaa
työnantajaansa, mutta samalla sattuu
sihniin valokuva, joka on kirjoituspöy­dällä
aivan hänen edessään. Hän kat­soo
tuohon kuvaan kuin lumottuna ja
ottaa sen vihdoinkin käteensä sanoen:
— Mistä te olette saaneet tämän va-
Ipkuvan?
— Mistäkö ojen ^en saanut? Vaimo
-vainajani lähetti sen minulle. Se qli
otettu hänestä ja meidän pikkupojas­tamme.
^ Vaimonnekö? Jamekapcki olem­me
uskoneet, että te olette vanhapoika!'
sanoo Mikko. - '
tu­lin
tänne Canadaari ~ ensm yksin. O-lin
ajatellut hommata vaimoni ja lap­seni
tänne myöhemmin, mutta sitten
sattui onnettomuus, joka särki kaiken.
Kaivoksessa sattui räjähdys ja meitä
jäi sinne paljon, mutta minulle tapahtui
ihme. <Hin 52 tuntia haudattuna, mut­ta
minut saatiin pelastetuksi. Kolmisen
vuotta olin sairaalassa, kun kehoni ruh- ^
joutui niin pahasti. Sitten kun tulin
oikein tajuihini en muistanut mitään.
Nyt kuin kuulin tämän nuoren miehen
nimen, toi se mieleeni kaiken mehneen,
silläminunkin nimeni.oli ennenmuinoin
Kaarlo LassHa. * .
Kaarlo
telee vanhan miehen k^rtomuj^ u •
no9, näyttäessä kuvaa: -
— Voitteko uskoa todeksi, hem
minä sanon, että minulla on
v a . . .
Mitä sinä sanot? Sinulla
kuva! Kuinka se voi olla iiah^'
— Katsokaas, tämä kuva on
äidistäni ja minusta siUoin kuin'<4
sivuQtlas.
~ Si . . .sinä . tuossa
. . . Silloin . . . 5inuh . . . täyfey
poikani? Mutta sinähän sanoit o'
Kotkasta kotolsm ja minun perhe^
.T6rniössa.<
Kaarlo. selitti, kuinka he miuu,
pois, Toraiosta laotkaan, kun ^
sairaaksi. ~ Äidin Sanna "sislo''
hoitaa meitä naoiempia, sillä olinfii
loin vasta kymmenvuotias.
Vanha mies katseli Kaarloa, k4"
takin ihnestystä. Kyyneleet
vuotaa hänen silmistänsä.
ten lomasta Tiän sanoi:
— Sinä olet siis minun kadonnut'
senii .Koetin hakea sinua ja äi"
Nyt ymmärrän, miksikä kirjeeni
vat takaisin^ —osoitin ne Tor
Ensimmäisessä kirjeessäni oli nif
"osoite tuntematon" ja toisessa:'
leet"v Mutta nyt sinä poikani eEt"
olet tullut l>tokseni kuin kohtalon
mana. Tunsin itseni niin kovia
naiseksi ja tuotin sisarvainajani 1
tänne, että hän hiukan huolehtisi W
ta elämäni ehtoolla. Hän saapui ^
eilen. iSamalla sisähuoneen ovi an
ja vaaleatuldkainen tyttö seisoi'»
Kaarlo kats<^ee kuin naiilattuna
huudahtaa: —^ Helniiy sinäkö? -
-^Niin, minäl)^ seiolen, sanoo
3^
SydäzoeUisesU kiltit Wta, |pat
ystäivät. kun ziiinJiuomattavaij^aiu-rena.
joukkona -^lUtttö- viettinään
kanssani i2-ivi»tis53rntys^
Samoin Jklitosr
jöiluemännille. . . * - - '!
Vielä tman ^Wttos, jeflle' käUdlle.
yatäv3T'teniimfi kestäköön^ k ^
VICTOR mQyjisTi
Cambie. British JColumbiA
^^en saman perheen jäseniä.
j — No, mennään sitten tan^imziän,
jsanoo Kaarlo. . .
Kaikki katsoivat, sillä tuo hiljainen
Hauskaa Pääsiäistä
toivoliaa -
STAR omai "Dave" Otis. Phm. B.. omistaja
Puhelin WA. 3.33U
CHiärch la-61oor kulmassa
Toronto Ontario
—Väi^jpoikako? Mitä hän yksi­önään
noin suurella talolla tekee? kysyy
Kadrio. ^
c m y^^H^^^a koko hökötyksen;
^tnuttaJiitsellään pitää kolme huonetta,
iössaf häh khulema keittää kaikki ruo-kansalun,.
vaikka pntpn^ hyv^ä ruoka-
* la kaivokseii puolesta, i
"y^V^^P^ he saapuivat kau-
,niin jta^pn vluetkse. Käytävän kahta
'=<jpuoltakas\*oi ihania ruusuja ja kaiken-taisia:
vihreitä-pensaita oli seinävierus-tat
täynnä. Mikko soitti ovikelloa ja
o\-elle ilmestyi, pitkä hiukan kumaraine.-i
mies; Tukka ^ hopeanhohta\^ ja kasvot
kalpeat.
- r - Hyvää ntapäivääl sanoo Mikko
^onnituuiiumiuininiimimmitniiiunrannniran
i
" i .,
ininiimiimiininniinui mitiisuinii BiröniimuiliSriiuinniinnii^innuiiiuini
5
•1.15
i •
a,
"3
PARHAIMMAT ONtolTELXrMIffi SJNHLLE
61-vuotissyntymäpäiväsi johdosta toiVpftayat
seuraavat sukulaiset ja ystävät?
. Meeri -Alho .
-Alma 'ja L. Kärj&lainen
Hanna ja John Koski
Eeva ja Martti Tuotumaa
Onerva ja Martti Latvala"
Ida \ja Jussi Tuokko
ElmUia ja D. Hänninen -
Mai-ia ja Valpas Hänninen
Anna ja Topi-LeSkinien
Aino ja Tatu Lankinen
Elvi ja Voitto Tapanila
Anni Mäntynen
Ella ja Henry Ström
•-s
-n
Anna ja Vehni Viita - '.r
Hilriia Frank Kölvtt<v'^
Empi ja Ftrank /B)^^
SenjTa ja Bdwin Suksi •
Alma PuEdkinen • - "
Aira ja ifriJB^Länkihen ja tytöt»
Bertha iJ-a KaarliJ Toikka-, -
ffilma ja Ensio Wuorit ä
Aino ja Uuno Pabacka. ^
Sanna ja John Lahg • j ' .'i
Ida ja Aiu Koivula" " ^ : \ "
Long Lakella maaliskuun 31 pna|1957.
Haaskaot Pääsiäistä asiakkailleen toivottaa
BEYERLEY STEAMBATH
137 BEVERLEY ST^ TORONTO PIlHELIN E M . 4-9937
- On nyt avoinna miehille ja naisille joka päivä,
paitsi maanantaina^
A0KK>t.OA J A T : ^
Tiistaista perjant. 2—U iU Lauantaina 10 a p ^ U . y ö Uä
Sunnuntaina. 7 apg-—2 ip.
.%..uw-.'i!ii-
I . •»i«uinnmnimimnuiuimnimnniuiiiinyj«uini«tiniuiinjnitnn mtam
K I I T O S
uimuminnmiiim«!"«'«"«"™
S
s
teiUe ystävät sUtä odottaimattomasta yllätyksestä,vjon^
• ^ m ^ „ ? ^ ! I ^ ® sunnuntaina, maaliskuun 31 pnä. täyttäessäni 61 l^^"?U,v,«t oiS^Shj^^^^ runsaiste kahVi(p<^än^^a
f ; ? % ^ T ^ •Ja^^rli^^Ä^S??^on**'Si^llä raamistani otmen-toivotuksista
.jas^leo^ristä. KUt<£ k a f i c l Ä ? ^^
sailyfcdon ystävyys ja: t/iyiypi^i.; fdieTImi VfilinpinnnK*.
Loi« LaikeUi maaliskuun 31 i>nä 1957 ^. -
EVERT ALHO .
e ? Sm^*^ ^^4^tS9% 1957