1946-06-08-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
av -
fZrasmiehellä ei ollut «iltaan
'^:eenoinaisia piirteitä. Hän oU
joka hengitti äänekkääs-
'"^isunut laiskasta, 'hemmoitellus-
' elämästä, mutta ei lainkaan her^
.>udut pitäessään käsiään ristissä
•rella liivinään. - T ^
^Kakas Marr', pankkiirm ääni, o l i
'-jeä:^ melkein hyyäilei^, *'te k o -
ndette kärsivällisyyttäni kovasti
-rVn tällöin. En puhu nyt mitään
\ pakosta, millä te verotatte t u -
Siiuri mies naurahti.
"Minähän annäM^tdtte^vamu
_ mainion varmuuden, veli hopea.
Te ette voi kieltää sitä."
Brabaonin valkoiset sormet naputtoivat
jotakin säveltä pöydän l a i -
Te esitätte minulle mahdottomia
suunnitelmia, ja tähän saakka olen
jsirä ollut sellainen hölmö, että olen
ipäksynyt ne", sanoi hän. " M e i -
l i i täytyy nyt lopettaa sellaiset t y h -
%y;äel Te ette ole lainkaan avun
tarpeessa, koska teidän saatavanne
täältä pankista nousevat melkein s i -
taaniuhanteen.'.'
Mari katsahti ovelle kumartuen
eteenpäin.
"Minäpä kerron teille erään j u -
to", mumisi hän, "muutaman tari-m
eräästä rutiköyhästä nuoresta
Icnttoristista, joka meni naimisiin
Sellerin pankin entisen johtajan, Selr.
krj lesken kanssa. Nainen oli tar-pfeksi
vanha hänen äidikseen ja kuoli
äkkiä Sveitsissä. Hän syöksyi a-
II: eräältä jyrkänteeltä. Enkö minä
sri tietäisi? Enkö minä juuri s i l -
siitä/että tavallista kookkaampi kala
db" siimassa ja pyysin veljeäni, joka
loiteli airoja, tarkastamaan kellon
aralla, miten kauan sen väsyttäminen
kestää. Olin äärnnmäisen tark-h5a
sallimatta kalan yhtään kiristää
siimaa, mutta samalla tarkkasin
myös huolellisesti, että siima oli koko
a-jan hieman kireälle jännitettynä.
Ei kuitenkaan liian kireälle, sillä pe-rakkeina
käytimme vain yhdenker-iaista
karhulankaa. Ensimmäiseen
MljännestuTitiin en saanut sitä poh-i2s!
a juuri sanottavasti nousemaan,
5e iunkersi vain pohjaa myöten aina
eteenpäin ja eteenpäin, ^mutta huo-min
kuitenkin, että s^n iliikkeet r u pesivat
hiukan hidastumaan ja sen
Jyöksyt, jotka alunperinkään eivät
cHeet kovin nopeita, rupesivat lyhenemään.
Kun kaksikymmentä kah-fen
minuuttia oli kulunut, o l i se
i<>=^'e€nkin säyseänä poikana veneen .
^"'eressä, ja nyt vasta huomasin, mi-
^«n suuri se oli, sillä ei ollut puhet-
^^an siitä, että se olisi mahtunut
liaayiin. Hätä kuiten-kin keinon kek-
5^ ja siirsin varovasti oikean käteni
leuan ale, samalla vasemmalla
0}'^aillen sen niskaa, saaden siten
•"«3^ nostetuksi veneeseen.
Evinsalon talossa se sitten punnit-todistajain
läsnäollessa, ja se
P^iHDi jonkin gramman y l i kaiksitois-kiloa.
-vinsaloon soutaessani tuli Penna
^25'aan toisella veneellä, hän o l i ollut
<'^gella ja roikotti kädessään suurta
^^^nta huutaen minua sitä katso-veneemme
pysähtyi vie-
•^^^ain. putosi ahven Pennan kä-
^^^•^ veneen pohjalle, ja hänen suus- •
kuului ihastuksen huutoja hä-nähdessään
minun haukeni, jot-
^ Jo nyt tuli meriperkelet, sati-joutui
itse Kukkian P i r u ".
SULO \VUOLIJOKl
m
dCtrjoiffaijuf
EDGARVVALLACE
YMPYRÄN
SALAISUUS
iPill--2äiokuvaillut tUQta J ^ u n i s u^
vuoristoniaisemaa? Olenko - minä
milloinkaan näj^tänyt teille valokuvaa
tuosta onnettomuudesta, Brab?
Te olette siinä myös. Niin, aivan
varmasti, vaikka te sanoittekin tutkin
totuomarille olleenne silloin monen
peninkulman päässä."
Brabazon katsoi pöytään eikä hänen
kasvojensa ainoakaan lihas värähtänyt.
'*Ja sitäpaitsi", sanoi Mari melkein
tavalliseen tapaansa, "on teillä
varaa siihen. Tdiän aiotte mennä
toisen kerran avioliittoon, kuten sanotaan."
Pankkiiri kohotti silmänsä katsoen
vihaisesti vieraaseensa.
"Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.
Mari oli selvästi huvitettu. Hän
löi polveensa ja oli melkein läkähtyä
nauruun.
"Millaisissa suhteissa te olette
tuohon henkilöön, jonka te kohtasitte
.Steyiie-aukiolla tässä eräänä iltana
— tuohon, joka saapui paikalle
umpinaisessa autossa? Älkää kieltä-kökään,
koska minä satuin näkemään
teidät. Millainen sievä pieni auto se
olikaan!"
Nyt näytti Brabazon ensi kertaa
jäityttyneeltä. ^Häoen 3iasvonsa
muuttuivat harmaiitsi ja jännittyneiksi,
ja hänen silmänsä näyttivät
painuvan syvemmälle kuoppiinsa.
"Koetan järjestää lainanne", sanoi
hän.
Marlin tyytyväisen ilmeen haihdutti
ovelta kuuluva koputus. Bra-bazonin
lausuttua '^Sisään!" avautui
ovi päästäen huoneeseen erään henkilön,
jonka ulkomuoto haihdutti kaikki
muut asiat vieraan mielestä.
Tyttö toi erään paperin laskien
sen isäntänsä eteen. -Se oli näUitä-"
västi jokin lyijykynällä kirjoitettu
pyhelinviesti.
"Valkoista, kullanväristä ja punaista",
Marlin aistit painoivat muistiin
saamansa vaikutelman. Valkoinen,
kermanvalkoinen hieno iho, punaiset
huulet kuin unikon kukat ja
keltainen tukka kuin tuleentunut vilja.
Hän katseli tyttöä sivulta ja
hämmentyi hieman nähdessään hänen
leukansa lujat piirteet. Mari piti
sellaisista naisista, jotka olivat
mukautuvaisia, pehmeitä ja joustavia
hänen käsissään, mutta suun ja nenän
ja otsan kauneus sokaisi nyt hänen
silmänsä.
Hän rupesi hengittämään hieman
nopeammin ja kovemmin, ja sitten
kuin tyttö oli poistunut hiljaisella äänellä
tapahtuneen keskustelun jälkeen,
huokaisi hän.
"tuliainen kuningatar!" sanoi
hän. "Olen nähnyt hänet jossakin
ennenkin. Mikä hänen nimensä on?"
"Drummond, Thalia Drummond".
sanoi mr. Brabazon katsellen kookasta
miestä kylmästi.
"Thalia Drummond!toisti Felix
hitaasti. '-Eikö tämä sama tyttö
oleskellut joku aika sitten Froyantin
luona? Te olette ehkä hieman rakastunut
häneen itsekin, Brabazon?"
ÄBQitjÄgfiäd^-. Järe§^,
mies katsoi vieraaseensa vakavasti.
" E n tavallisesti rakastu apulaisiini,
mr. Mari", sanoi hän. "Neiti
Drummond on hjn^in taitava konttoristi
enkä minä muuta vaadikaan
palkkaamiltani henkilöiltä.'*
>Marl nousi vaivaloisesti ja nauraen.
"TuleiL puhuttelemaan teitä huo--
menaamulla tuon toisen asian vuoksi",
sanoi hän.
Hän nauroi läähättäen, mutta mr.
Brabazon ei hymyillytkään.
"Puoliyksitoista huomenna", sanoi
hän seuraten vierastaan ovelle.
"Tai voisitteko siirtää sen yhteentoista?"
"Kyllä", myönsi vieras.
Mutta tuskin oli ovi sulkeutunut
vieraansa jälkeen, kun mr. Brabazon
lukitsi sen palaten pöytänsä ääreen.
Hän otti muistikirjastaan puhtaan
valkoisen kortin ja kastaen kynänsä
punaiseen musteeseen piirsi
siihen pienen punaisen ympyrän.
Sen alle hän kirjoitti seuraavat sanat:
"F^lix Mari näki kohtauksemme
Steyne-iiukioUa.fiän asuu nu-m^
ro 79:ssä M<imbwrg Placen
varrella."
Sitten -hän piti kortin kuoreen ja
kirjoitti osoitteen:
"Mr. Johnson, 23, Mildred-ka-tu,
City:'
X I V
Mr- 'Marlin öli pakko, poistua pankin
läpi ja hän tarkasteli ^mennessään
pöytärivejä näkemättä kuitenkaan
vilahdukseltakaan sitä tyttöä, jonka
kasvoja hän haki. Melkein tiskin
päässä oli pieni osasto, jonka asu-jainta
suojelivat huomioilta opaalin-väriset
lasi-ikkunat. Ovi-sattui olemaan
raollaan, ja nähtyään vilahdukselta
siellä olevan henkilön var-'
talon (hän käveli ovea kdhti. Muudan
konekirjoittalja katsoi häneen u-teliaasti.
Kun Thalia Drummond kohotti
katseensa pöydästään, näki hän suuret
hj-myilevät kasvot, jotka tuijottivat
häneen.
"Työssäkö, «miss Drummond?"
" X i i n ja vieläpä kovassa", vastasi
tyttö näyttämättä mitenkään pahastuvan
hänen tunkeilemisestaan.
"Teillä ei kai ole täällä paljonkaan
huvituksia?" kysyi Mari.
"Xo, eipä juuri." Tytön tummat
silmät tarkastelivat häntä hyväksyvästi.
"Mitä sanoisitte päivällisestä jonakin
iltana ja näytännöstä jälkeenpäin?"
kysyi IMarl.
Tytön silmät tarkastelivat häntä
värjätystä tukasta huolellisesti kiil-loitettuihin
kenkiin asti.
"Te olette ilkeä vanha mies", sanoi
hän tvynesti. "mutta päivällinen on
mieliateriani."
Mari hymyili sydämellisesti ja hänen
laimeissa sihnissään vilkkui v<3>i-lon
tuli.
"Mitä sanotte Moulin Grisistä?'»
Hän ehdotti tätä ravintoaa epäile^
mättä tytön suostumusta, mutta tyttö
r\^pistrkin huuliaan ivaHisesti.
^*Miksi ei yhtä hyvin Hooligans
Fish Parlourissa?'• kysyi hän, «Vain
Ritz-Carlton on tarpeeksi hvvä m i nulle."
Mr. Mari joutui ymmälle, mutta
oli silti tyyty\'äinen.
"Te olette prinsessa", riemuitsi
hän, " ja teidän pitää saada kuninkaallinen
ateria. Sopiiko tänä ilta-
"TKT?""''*" • • • - • • ' - ' = — • v ~ - . . . . * ^ . « — . ^ . . . j „ ., : „v
Tyttö nyökäytti'
"Tulkaa tapaamaan minua asuntooni.
Marisburg Placeen Bays-water
Roadin \^rrelle kello puolikah-deksan
arkaan illalla. Näette nime-ni
ovessa.
Hän keskeytti odottaen tytön e-päröivän,
mutta hänen hämmästyksekseen
tyttö nyökäyttrkin jälleen.
"Hyvästi, kultaseni", sanoi rohkea
mr. Mari,
"Sulkekaa ovi", sanoi tyttö ryhtyen
jatkamaan työtään.
'Mutta hänen työnsä oli määrätty
jälleen keskeytymään. Tällä kertaa
oli vieras eräs hyvännäköinen tyttö,
joka oli vetänyt käsivarsiinsa kiiltävät
nahkasuojustimet. Hän o li
sama konekirjoittaja, joka oli niin.
uteliaasti seurannut Marlin käyttäytymistä.
Thalia nojautui taaksepäin tuolissaan,
kun tulija sulki huolellisesti
oven takanaan ja istuutui.
"No Macroy, mikä teitä nyt harmittaa?"
kysyi hän töykeästi.
Sanat ervät tuntuneet lainkaan sopivan
(kasvojen hentoon hienouteen
ja senvuoksi Milly Macroy katsoikin
t)rttöön ihmetellen, kuten niin
usein ennenkin.
"Kuka tuo vanha ptus oli?" kysyi
hän.
"Muudan ihailija", vastasi Thalia
kylmästi.
"Te viehätätte heitä, "lapsukainen",
jatkoi Milly Macroy hieman
kateellisesti, -minkä jälkeen molemmat
vaikenivat hetkiseksi.
"Entä sitten?" kysyi Thalia. " E t te
kai, ole tullut tänne keskustelemaan
kanssani rakkaussuhteistani,
vai mitä?"
Milly hymyili salaa.
"Jos vain rakkaus on ranskan kieltä
pojille, niin en", sanoi hän. "Olen
tullut puhumaan kanssanne asiat selviksi,
Drummond-"
"Suora puhe on kuin ruokaa ja
juomaa minulle", sanoi Thalia Drummond.
"Muistatteko noita rahoja, jotka
lähetettiin -sisäänfkirjoitetussa kirjeessä
Sellingerin Yhtymälle viime perjantaina?"
Thalia nyökäytti.
"Luulen teidän tietävän heidän
väitteensä, ettei kuoressa sen sinne
tullessa ollut muuta kuin paperia?"
"Niinkö?" kysyi Thalia. " M r .
Brabazon ei ole puhunut siitä mitään
minulle"^ lisäsi hän vastaten toisen
tarkastelevaan katseeseen epäröimättä.
"Minä panin nuo rahat kuoreen'*,
sanoi Milly Macroy hitaasti, ."ja teidän
piti tarkastaa ne. Tähän juttuun
eivät ole sekaantuneet muut'
kuin te ja minä, neita Drummond,
ja toinen meistä «sieppasi nuo rahat,
mutta minä vannon olevani viaton."
Jatkuu^
LIEKIN YSTÄVÄ, tutustuta Uh-teesi
kaikki ympärilläsi olevat ja ke-hoita
tilaamaan lehti itselleen.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 8, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-06-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460608 |
Description
| Title | 1946-06-08-09 |
| OCR text |
av -
fZrasmiehellä ei ollut «iltaan
'^:eenoinaisia piirteitä. Hän oU
joka hengitti äänekkääs-
'"^isunut laiskasta, 'hemmoitellus-
' elämästä, mutta ei lainkaan her^
.>udut pitäessään käsiään ristissä
•rella liivinään. - T ^
^Kakas Marr', pankkiirm ääni, o l i
'-jeä:^ melkein hyyäilei^, *'te k o -
ndette kärsivällisyyttäni kovasti
-rVn tällöin. En puhu nyt mitään
\ pakosta, millä te verotatte t u -
Siiuri mies naurahti.
"Minähän annäM^tdtte^vamu
_ mainion varmuuden, veli hopea.
Te ette voi kieltää sitä."
Brabaonin valkoiset sormet naputtoivat
jotakin säveltä pöydän l a i -
Te esitätte minulle mahdottomia
suunnitelmia, ja tähän saakka olen
jsirä ollut sellainen hölmö, että olen
ipäksynyt ne", sanoi hän. " M e i -
l i i täytyy nyt lopettaa sellaiset t y h -
%y;äel Te ette ole lainkaan avun
tarpeessa, koska teidän saatavanne
täältä pankista nousevat melkein s i -
taaniuhanteen.'.'
Mari katsahti ovelle kumartuen
eteenpäin.
"Minäpä kerron teille erään j u -
to", mumisi hän, "muutaman tari-m
eräästä rutiköyhästä nuoresta
Icnttoristista, joka meni naimisiin
Sellerin pankin entisen johtajan, Selr.
krj lesken kanssa. Nainen oli tar-pfeksi
vanha hänen äidikseen ja kuoli
äkkiä Sveitsissä. Hän syöksyi a-
II: eräältä jyrkänteeltä. Enkö minä
sri tietäisi? Enkö minä juuri s i l -
siitä/että tavallista kookkaampi kala
db" siimassa ja pyysin veljeäni, joka
loiteli airoja, tarkastamaan kellon
aralla, miten kauan sen väsyttäminen
kestää. Olin äärnnmäisen tark-h5a
sallimatta kalan yhtään kiristää
siimaa, mutta samalla tarkkasin
myös huolellisesti, että siima oli koko
a-jan hieman kireälle jännitettynä.
Ei kuitenkaan liian kireälle, sillä pe-rakkeina
käytimme vain yhdenker-iaista
karhulankaa. Ensimmäiseen
MljännestuTitiin en saanut sitä poh-i2s!
a juuri sanottavasti nousemaan,
5e iunkersi vain pohjaa myöten aina
eteenpäin ja eteenpäin, ^mutta huo-min
kuitenkin, että s^n iliikkeet r u pesivat
hiukan hidastumaan ja sen
Jyöksyt, jotka alunperinkään eivät
cHeet kovin nopeita, rupesivat lyhenemään.
Kun kaksikymmentä kah-fen
minuuttia oli kulunut, o l i se
i<>=^'e€nkin säyseänä poikana veneen .
^"'eressä, ja nyt vasta huomasin, mi-
^«n suuri se oli, sillä ei ollut puhet-
^^an siitä, että se olisi mahtunut
liaayiin. Hätä kuiten-kin keinon kek-
5^ ja siirsin varovasti oikean käteni
leuan ale, samalla vasemmalla
0}'^aillen sen niskaa, saaden siten
•"«3^ nostetuksi veneeseen.
Evinsalon talossa se sitten punnit-todistajain
läsnäollessa, ja se
P^iHDi jonkin gramman y l i kaiksitois-kiloa.
-vinsaloon soutaessani tuli Penna
^25'aan toisella veneellä, hän o l i ollut
<'^gella ja roikotti kädessään suurta
^^^nta huutaen minua sitä katso-veneemme
pysähtyi vie-
•^^^ain. putosi ahven Pennan kä-
^^^•^ veneen pohjalle, ja hänen suus- •
kuului ihastuksen huutoja hä-nähdessään
minun haukeni, jot-
^ Jo nyt tuli meriperkelet, sati-joutui
itse Kukkian P i r u ".
SULO \VUOLIJOKl
m
dCtrjoiffaijuf
EDGARVVALLACE
YMPYRÄN
SALAISUUS
iPill--2äiokuvaillut tUQta J ^ u n i s u^
vuoristoniaisemaa? Olenko - minä
milloinkaan näj^tänyt teille valokuvaa
tuosta onnettomuudesta, Brab?
Te olette siinä myös. Niin, aivan
varmasti, vaikka te sanoittekin tutkin
totuomarille olleenne silloin monen
peninkulman päässä."
Brabazon katsoi pöytään eikä hänen
kasvojensa ainoakaan lihas värähtänyt.
'*Ja sitäpaitsi", sanoi Mari melkein
tavalliseen tapaansa, "on teillä
varaa siihen. Tdiän aiotte mennä
toisen kerran avioliittoon, kuten sanotaan."
Pankkiiri kohotti silmänsä katsoen
vihaisesti vieraaseensa.
"Mitä tarkoitatte?" kysyi hän.
Mari oli selvästi huvitettu. Hän
löi polveensa ja oli melkein läkähtyä
nauruun.
"Millaisissa suhteissa te olette
tuohon henkilöön, jonka te kohtasitte
.Steyiie-aukiolla tässä eräänä iltana
— tuohon, joka saapui paikalle
umpinaisessa autossa? Älkää kieltä-kökään,
koska minä satuin näkemään
teidät. Millainen sievä pieni auto se
olikaan!"
Nyt näytti Brabazon ensi kertaa
jäityttyneeltä. ^Häoen 3iasvonsa
muuttuivat harmaiitsi ja jännittyneiksi,
ja hänen silmänsä näyttivät
painuvan syvemmälle kuoppiinsa.
"Koetan järjestää lainanne", sanoi
hän.
Marlin tyytyväisen ilmeen haihdutti
ovelta kuuluva koputus. Bra-bazonin
lausuttua '^Sisään!" avautui
ovi päästäen huoneeseen erään henkilön,
jonka ulkomuoto haihdutti kaikki
muut asiat vieraan mielestä.
Tyttö toi erään paperin laskien
sen isäntänsä eteen. -Se oli näUitä-"
västi jokin lyijykynällä kirjoitettu
pyhelinviesti.
"Valkoista, kullanväristä ja punaista",
Marlin aistit painoivat muistiin
saamansa vaikutelman. Valkoinen,
kermanvalkoinen hieno iho, punaiset
huulet kuin unikon kukat ja
keltainen tukka kuin tuleentunut vilja.
Hän katseli tyttöä sivulta ja
hämmentyi hieman nähdessään hänen
leukansa lujat piirteet. Mari piti
sellaisista naisista, jotka olivat
mukautuvaisia, pehmeitä ja joustavia
hänen käsissään, mutta suun ja nenän
ja otsan kauneus sokaisi nyt hänen
silmänsä.
Hän rupesi hengittämään hieman
nopeammin ja kovemmin, ja sitten
kuin tyttö oli poistunut hiljaisella äänellä
tapahtuneen keskustelun jälkeen,
huokaisi hän.
"tuliainen kuningatar!" sanoi
hän. "Olen nähnyt hänet jossakin
ennenkin. Mikä hänen nimensä on?"
"Drummond, Thalia Drummond".
sanoi mr. Brabazon katsellen kookasta
miestä kylmästi.
"Thalia Drummond!toisti Felix
hitaasti. '-Eikö tämä sama tyttö
oleskellut joku aika sitten Froyantin
luona? Te olette ehkä hieman rakastunut
häneen itsekin, Brabazon?"
ÄBQitjÄgfiäd^-. Järe§^,
mies katsoi vieraaseensa vakavasti.
" E n tavallisesti rakastu apulaisiini,
mr. Mari", sanoi hän. "Neiti
Drummond on hjn^in taitava konttoristi
enkä minä muuta vaadikaan
palkkaamiltani henkilöiltä.'*
>Marl nousi vaivaloisesti ja nauraen.
"TuleiL puhuttelemaan teitä huo--
menaamulla tuon toisen asian vuoksi",
sanoi hän.
Hän nauroi läähättäen, mutta mr.
Brabazon ei hymyillytkään.
"Puoliyksitoista huomenna", sanoi
hän seuraten vierastaan ovelle.
"Tai voisitteko siirtää sen yhteentoista?"
"Kyllä", myönsi vieras.
Mutta tuskin oli ovi sulkeutunut
vieraansa jälkeen, kun mr. Brabazon
lukitsi sen palaten pöytänsä ääreen.
Hän otti muistikirjastaan puhtaan
valkoisen kortin ja kastaen kynänsä
punaiseen musteeseen piirsi
siihen pienen punaisen ympyrän.
Sen alle hän kirjoitti seuraavat sanat:
"F^lix Mari näki kohtauksemme
Steyne-iiukioUa.fiän asuu nu-m^
ro 79:ssä M |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-06-08-09
