1939-08-12-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1959 LAUANTAINA, ELOKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu
Californiassa
•Kirj. VITO
OLENKO minä todellafciri välkky-vin
Tyynen Valtameren ranaal-la,
Californiassa? Olenko todellakin
Los Angelesissa, suurkaupungissa?
Täällä sitä vasta yatlKtseie^^^ra
elämä! On teattereita jäpily^piirtä-jitä.
loistavia näyteikkunoita, jymise-viä
raitiovaunuja surisevia^iitöja.
Mutta samalla näkyy myöskin aa-juuri
sattui olemaan kymmenen ja
odottava omnibus seisoi kadunkulmassa,
kiipesin minä ilman muuta siihen.
Pian tuli sinne toisiakin, ja
muutamassa sekuninssa tävltyi auto
ääriään myöten, ja niin sitä lähdettiin/
Ajatelkaa sellaista onnen sattumaa,
että minä sain paikan kahden oma-vemaisia,
ihania palmuja, riippuvia maisen naisen välissä, jotka molem-pippuripuita,
harmaita oliiviviidakko- puhuivat äidinkieltäni. Voi, miten
hauskaa! Ja auto mennä suristi
eteenpäin ja aurinko paistoi täydeltä
terältä Los Angelesin, tummien palmujen,
valkoisten talojen, maanteiden
ja hedelmätarhojen yläpuolella.
Edessämme lepäsi meri kirkkaan sinertävänä
ja rannassa odotti meitä
jonkinlainen lotjantapainen höyryalus.
Minä vam nautin, ja äidinkieli raikui.
Toverini olivat sisaruksia sekä
kotimaassani syntyneitä, mutta eivät
enää paljoakaan muistaneet sitä, koska
olivat jo vuoden vanhoina tulleet
v^hempiensa mukana Amerikkaan.
Nyt olivat heidän vanhempansa ja
kaikki sukulaisensa kuolleet, nyt he
olivat aivan kahden vieraiden keskellä.
He olivat jo ryppyisiä ja harmaahiuksisia,
ja parhaan nuoruutensa
he olivat tuhlanneet konttorituolilla
istuen. Mutta lännen ja Califomian
kaipaus, se ei ollut kulunut eikä
kuollut, se eli yhä.
Oli aamu. Minä istuin ja mietiskelin.
Piti tässä ruveta paikkaa et-siskelemäänj
mutta en tiennyt minkä
ammatin* nyt valitsisin. Vaihtelevaisuutta
olen aina ihaillut.
Tulin äkkiä ajatelleeksi New Yorkia.
Mielikuvituksestani sukelsi
esiin joukko kuvia. Muistin ensimmäiset
riemun ajat pienessä boheemi-luolassa,
muistin nuoren kotimaasta
tulevan pariskunnan Siselan ja Ger-tin,
jotka aikojen aamuna .olivat ottaneet
kaksi tytöntynkää hoiviinsa.
Ikävää, että olin kokonaan kadottanut
heidät näkyvistäni. Californi-aanhan
he olivatkin molemmat paenneet.
Niin eikö vain juuri Los Angelesiin?
Parasta katsoa, hankin osoitekirjani
käsiini. Sieltä putosi pieni pape-rilippu,
jolle Sisela oli kirjoittanut:
Hollywood, Los Angeles, aivan oikein.
Hollywood oli vuoren rinteellä, se
näkyi ikkunasta äurin^n valaisemana.
Sen he siis olivat tyyssijakseen
ottaneet, siellä siis Gert alkoi posti-merkkfliikkeensä,
josta hän oli suuria
unelmoinut. Tulin vallan kiihdyksii-ni,
täytyy toki etsiä heidät käsiinf.
Loikkasin kahdella askeleella portaat
ja lähimpään raitiovaunuun.
Hollywood, filmin ja rikkauksien
ja ja hedelmäistutuksia aina sinertäviltä
\TJorilta alas kimhieltäyään valtamereen
saakka. Siellä täällä sattuu
silmään kaktuspensaita ja eucalyp-tuspuita
notkuvien pilarien näköisinä
riveinä.
Seisoin katukäytävän sivulla ja
tirkistelin aurinkoa. Oli aikainen- aamu.
Olin juuri saanut itselleni huoneen
N N . K. Yistä ja minusta tuntui
niin merkilliseltä, että todellakin
jo olin ollut Californiassa kokonaisen
tunnin. Ajatelkaa, olin siis vihdoinkin
saavuttanut unelmieni päämaa-
, linl' •
Joku tarttui käsivarteeni ja minä
käännyin. Muuan nuori, hyvin puettu
lady ojensi minulle kortin. -
Mitä— — mitä ihmettä — — minä
luin: "Victor Girard pyytää Teitä
tulemaan mukaan hänen vieraanaan
40 penikulman pituiselle automatkalle
ympäri kaupunkia sekä 10 penikulman
merimatkalle, joiden jälkeen
on lunchi Walnut Parkissa. Auto-omnibus
lähtee kaupungista klo 10
ap. Tervetuloa!"
Tunsin itseni aivan kuin pilvistä
pudonneeksi, ajatellen: Luultavasti
joku hullu miljonääri, jonka päähän
on pälkähtänyt tehdä hyvää ihmiskunnalle.
Minkä jälkeen kiitin ja ilmoitin
saapuvani. Ja koska kello
edustajat. Niiden kautta uudisasukkaat
saivat eräitä siviilivapauksia
sellaisina kuin ne olivat voimassa
Englannissa.
Kun Amerikan vallankumous puhkesi,
laajeni käsitys Magna Gartasta
sen kautta, että tuli käsitys "eroitta-mattomista
oikeuksista", joka myöskin
oli suurelta osalta englantilaista
lähtöä. Englantilainen filosofi Locke
ja muutkin filosofit olivat opettaneet,
että ihmisillä on eräitä "luonnollisia
oikeuksia". Ja Itsenäisyyden julistuksessa
sanottiin, että hallitukset
o\-at järjestetyt ihmisten k4ken turvaamaan
näitä oikeuksia. Näihm "e-roittamattomiin
oikeuksiin" kuuluivat
selityksen mukaan "däriiä, vapaus ja
onnellisuuden etsiminen". Selitettiin,
että näitä oikeuksia ei hallitsevilla
ole oikeus rajoittaa eikä poistaa.
Magna Gartassa, joka annettiin
1215, ei seUtetty näitä oikeuksia näin kaupunki, missä suuret valokuvaamot
laajalti. Kuninkaalta siUoin pakoUa ovat vieri vieressä kei^uvme näyte-otettu
lupaus Hevemiyksistä käsitti kiipineen: '^MaryPickford, Chap-pääasiallisesti
feodaaliparoonien oikeudet,
vaikkapa mahdollisesti nämä
tässä tilaisuudessa puhuivat ihmisoikeuksista
yleensä. Sittenkin tämä
taistelu heijasti koko ihmiskunnan
historiaan. Kun Amerikassa oli julkaistu
Itsenäisyyden julistus suurine
periaatteineen, seurasi Ranskan vai- . , . . ,
lankumous 1789 esimerickiä ju&taen koisia pikku huvUoita, ImojuviCT pa^-
ihmisoikeudet. Siinäkin oH englanti- mujen jaruusustojenkdp^tamia^^^^
Iin", "Fox", "W^mer Borthers" — —
nimi nimeltä kirjavasta famimaail-masta,
mmi nimeltä mahtavia mUjoo-nafirmoja.
Ketään ei puuttunut,
kaikki ne olivat siellä, hiljaisina ja
ylhäisinä, ylipääsemättömien aitausten
erottamina ulkomaailmasta.
Mutta siellä oli myöskin aurin-
^ e n Magna Carta perusteena.
^Maailmansodan Jälkeen ovat kaikki
oudet tasavallat omaksuneet Bill of
^ights säädöksiä valmiutensa perus-
'^^ksi. Ne ovat tunmistsupte^t ihmisten
'eroittamattomat ojkeud^", joil-perustui
Amerikan vapaus.
F . L . L S .
koisia kivqjalatseja vihreine murattei-neen
ja bambuviidakkoineen. Holly-
TTOod on suurkaupungin ja sadun sekoitus.
Minä etsi^eUn talojen välissä.
Tässähän sen piti olla, avasi» oven
varovaiset ja kuulin huudahduksen:
**Viivi, onko tämä oikein totia!"
Kaksi minuuttia mj^hemmin istuin
notkuvan kah\-ipöydän äiiressä. Sisela
kaatoi jumalallista juomaa, hänen
veitikkamaiset silmänsä hymxnli-v^
ät: "Ja nyt käyt heti noutamassa
matkalaukkusi ja nitiutat-tänne tuossa
paikassa. Minä olen sinun kas\'a-tusäitisi,
ettäs tiedät", hänen äänensä
kuulosti ankaralta ja käskevältä.
*MInä olen kerran luN^annUt Yhdysvaltojen
tullimiehille, että hoivaan
sinua ja nyt sinä villikko olet ollut
\^ltoinna kokonaisen vuoden. On
tosiaan aika minun puuttua asiaan."
Voi teitä, rakkaat ystävät, niinpä
sain taasen kodin, mutta tällä kertaa
se ei ollut New Yorkin sumuisissa
pilvenpiirtäjissä, vaan aurinkoisen
maan suhisevien palmujen juurella.
Me kiertelemme vuoristossa jokaisena
vapaahetkenä. Poimimme raskaita
sinisiä viikunoita, joita rinteillä
kasvaa villinä. Juoksentelemme siellä
kuin kaksi onnellista lapsukaista,
maistelemme ja koettelemme kaikkea.
Suuria dillin näköisiä sarjakukkasia,
nehän maistuvat yskänkaramelleilta,
huomaatko? Ja katsohan, tuolla ovat
sitruunat jö kullankeltaisia. Ja taateleita.
. . hurraa!
Taivasta tavoittelevien eukalyptuspuiden
alla ojentaudunune pilkaksemme
ja annamme tuulien suhista. Tuolta
loistaa kaukaa meri, tuolta vilkkuvat
lumiset tunturit, tuolla väläh-telee
alapuolellamme kaupunki kuin
unessa. Ihmeellinen Los Angeles!
Toisina päivinä olemme valtameren
äärellä. Vaellamme pitkin valkoista
rantahietikkoa, kuuntelemme kalalokkien
kirkunaa, poimimme kiiltäviä
näkinkenkiä ja etsimme rannan sorasta
agraatteja ja kuunkiviä. Ja ilma
on voimakasta ja suolaista ja palmut
huojuvat pitkinä riveinä ja köynnöskasvit
ja irtautuneet levät ovat
kummitusmaisen muotoisia. Täällä
on taivaallista!
Aallot murtuvat kosken kuohuksi,
me ojentaudumme hiekkaan, annamme
auringon lämmittää, nautimme
täysin siemauksin olemassaolosta.
Hiljaisia olemme, sillä me rakastamme
molemmat hiljaisuutta, mutta
silloin tällöin myrskytuulen ja me-Älä
tuomitse
Olen damän taittama kukka^
hallojen Mavoittama.
Olen surujctt sortama orpo
ja paljosta osaton.
Kun rikkonut lien, kai antaa voH
sen anteeksi tuomitsematta.
Sinä kerran mun tielleni kaihonkin
toit,
.iVä jätä nyt lohduttajatta,
Ala syvennä stmta kärsivän,
älä ivalla syylltstä heitä.
Kun entiset haavat kirveltaä,
luulen —kumpaakin jo meitä.
VILA.
Lebensraum
Saksa suurin piirtein näinä aikoina
perustelee ulkopolitiikkansa väitteelle,
että se on liikakansoitettu ja tarvitsee
Lebensraumia — asuintilaa tai tilaa
elää. Samalla aikaa sen hallitus
kuitenkin tekee kaikkensa syntyväi-syyden
lisäämiseksi, jota paradoksia
fasistinen diktatuuri ei yritäkään
selittää. Kun lakkaamatta kuulemme
tästä Saksan väitteestä siksi on
mielenkiintoista tarkastaa kuinka paljon
ihmisiä kussakin maassa asuu
neliömaililla viljeltä^^ maata. Taulukko
oh seuraava:
Japanissa itsessään 2,418
Hollannissa _ 2,233
Belgiassa ...1,793
Suurbritanniassa 596
Saksassa ......„„ 578
Italiassa. 477
Ranskassa ................ 294
Yhdysvalloissa . . 100
Jos on totta, että Saksan on väestötiheyden
tähden laajennuttava,
Hollanti ja Belgia ovat monin kerroin
oikeutetumpia samanlaisen vaatimuksen
tekemään.
ren soitanto lumoaa ja houkuttelee
unelmoimaan ja keskustelemaan.
Rakkaudesta ja elämän suurista,
syvistä probleemeista.
Cdijornian yliopistotC oppilaat Belk Ann Stevens (vas.) ja
Barbara Couttmrierkujeilivai vähän äskettäin esiintyessään ffoUy-tDöodissa,
eddlinen Myrna Loyna ja jälkimmäinen Joan CrauffoT'
dina,rmn pettäväsii, etiä monet erehtyivät ja joutuivat heidän täh-tensä
hämilleen. Tässä he kirjoittelevat nimiään nimikirjaitusten
kerääijäin tnkkosän.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 12, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-08-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390812 |
Description
| Title | 1939-08-12-03 |
| OCR text | 1959 LAUANTAINA, ELOKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu Californiassa •Kirj. VITO OLENKO minä todellafciri välkky-vin Tyynen Valtameren ranaal-la, Californiassa? Olenko todellakin Los Angelesissa, suurkaupungissa? Täällä sitä vasta yatlKtseie^^^ra elämä! On teattereita jäpily^piirtä-jitä. loistavia näyteikkunoita, jymise-viä raitiovaunuja surisevia^iitöja. Mutta samalla näkyy myöskin aa-juuri sattui olemaan kymmenen ja odottava omnibus seisoi kadunkulmassa, kiipesin minä ilman muuta siihen. Pian tuli sinne toisiakin, ja muutamassa sekuninssa tävltyi auto ääriään myöten, ja niin sitä lähdettiin/ Ajatelkaa sellaista onnen sattumaa, että minä sain paikan kahden oma-vemaisia, ihania palmuja, riippuvia maisen naisen välissä, jotka molem-pippuripuita, harmaita oliiviviidakko- puhuivat äidinkieltäni. Voi, miten hauskaa! Ja auto mennä suristi eteenpäin ja aurinko paistoi täydeltä terältä Los Angelesin, tummien palmujen, valkoisten talojen, maanteiden ja hedelmätarhojen yläpuolella. Edessämme lepäsi meri kirkkaan sinertävänä ja rannassa odotti meitä jonkinlainen lotjantapainen höyryalus. Minä vam nautin, ja äidinkieli raikui. Toverini olivat sisaruksia sekä kotimaassani syntyneitä, mutta eivät enää paljoakaan muistaneet sitä, koska olivat jo vuoden vanhoina tulleet v^hempiensa mukana Amerikkaan. Nyt olivat heidän vanhempansa ja kaikki sukulaisensa kuolleet, nyt he olivat aivan kahden vieraiden keskellä. He olivat jo ryppyisiä ja harmaahiuksisia, ja parhaan nuoruutensa he olivat tuhlanneet konttorituolilla istuen. Mutta lännen ja Califomian kaipaus, se ei ollut kulunut eikä kuollut, se eli yhä. Oli aamu. Minä istuin ja mietiskelin. Piti tässä ruveta paikkaa et-siskelemäänj mutta en tiennyt minkä ammatin* nyt valitsisin. Vaihtelevaisuutta olen aina ihaillut. Tulin äkkiä ajatelleeksi New Yorkia. Mielikuvituksestani sukelsi esiin joukko kuvia. Muistin ensimmäiset riemun ajat pienessä boheemi-luolassa, muistin nuoren kotimaasta tulevan pariskunnan Siselan ja Ger-tin, jotka aikojen aamuna .olivat ottaneet kaksi tytöntynkää hoiviinsa. Ikävää, että olin kokonaan kadottanut heidät näkyvistäni. Californi-aanhan he olivatkin molemmat paenneet. Niin eikö vain juuri Los Angelesiin? Parasta katsoa, hankin osoitekirjani käsiini. Sieltä putosi pieni pape-rilippu, jolle Sisela oli kirjoittanut: Hollywood, Los Angeles, aivan oikein. Hollywood oli vuoren rinteellä, se näkyi ikkunasta äurin^n valaisemana. Sen he siis olivat tyyssijakseen ottaneet, siellä siis Gert alkoi posti-merkkfliikkeensä, josta hän oli suuria unelmoinut. Tulin vallan kiihdyksii-ni, täytyy toki etsiä heidät käsiinf. Loikkasin kahdella askeleella portaat ja lähimpään raitiovaunuun. Hollywood, filmin ja rikkauksien ja ja hedelmäistutuksia aina sinertäviltä \TJorilta alas kimhieltäyään valtamereen saakka. Siellä täällä sattuu silmään kaktuspensaita ja eucalyp-tuspuita notkuvien pilarien näköisinä riveinä. Seisoin katukäytävän sivulla ja tirkistelin aurinkoa. Oli aikainen- aamu. Olin juuri saanut itselleni huoneen N N . K. Yistä ja minusta tuntui niin merkilliseltä, että todellakin jo olin ollut Californiassa kokonaisen tunnin. Ajatelkaa, olin siis vihdoinkin saavuttanut unelmieni päämaa- , linl' • Joku tarttui käsivarteeni ja minä käännyin. Muuan nuori, hyvin puettu lady ojensi minulle kortin. - Mitä— — mitä ihmettä — — minä luin: "Victor Girard pyytää Teitä tulemaan mukaan hänen vieraanaan 40 penikulman pituiselle automatkalle ympäri kaupunkia sekä 10 penikulman merimatkalle, joiden jälkeen on lunchi Walnut Parkissa. Auto-omnibus lähtee kaupungista klo 10 ap. Tervetuloa!" Tunsin itseni aivan kuin pilvistä pudonneeksi, ajatellen: Luultavasti joku hullu miljonääri, jonka päähän on pälkähtänyt tehdä hyvää ihmiskunnalle. Minkä jälkeen kiitin ja ilmoitin saapuvani. Ja koska kello edustajat. Niiden kautta uudisasukkaat saivat eräitä siviilivapauksia sellaisina kuin ne olivat voimassa Englannissa. Kun Amerikan vallankumous puhkesi, laajeni käsitys Magna Gartasta sen kautta, että tuli käsitys "eroitta-mattomista oikeuksista", joka myöskin oli suurelta osalta englantilaista lähtöä. Englantilainen filosofi Locke ja muutkin filosofit olivat opettaneet, että ihmisillä on eräitä "luonnollisia oikeuksia". Ja Itsenäisyyden julistuksessa sanottiin, että hallitukset o\-at järjestetyt ihmisten k4ken turvaamaan näitä oikeuksia. Näihm "e-roittamattomiin oikeuksiin" kuuluivat selityksen mukaan "däriiä, vapaus ja onnellisuuden etsiminen". Selitettiin, että näitä oikeuksia ei hallitsevilla ole oikeus rajoittaa eikä poistaa. Magna Gartassa, joka annettiin 1215, ei seUtetty näitä oikeuksia näin kaupunki, missä suuret valokuvaamot laajalti. Kuninkaalta siUoin pakoUa ovat vieri vieressä kei^uvme näyte-otettu lupaus Hevemiyksistä käsitti kiipineen: '^MaryPickford, Chap-pääasiallisesti feodaaliparoonien oikeudet, vaikkapa mahdollisesti nämä tässä tilaisuudessa puhuivat ihmisoikeuksista yleensä. Sittenkin tämä taistelu heijasti koko ihmiskunnan historiaan. Kun Amerikassa oli julkaistu Itsenäisyyden julistus suurine periaatteineen, seurasi Ranskan vai- . , . . , lankumous 1789 esimerickiä ju&taen koisia pikku huvUoita, ImojuviCT pa^- ihmisoikeudet. Siinäkin oH englanti- mujen jaruusustojenkdp^tamia^^^^ Iin", "Fox", "W^mer Borthers" — — nimi nimeltä kirjavasta famimaail-masta, mmi nimeltä mahtavia mUjoo-nafirmoja. Ketään ei puuttunut, kaikki ne olivat siellä, hiljaisina ja ylhäisinä, ylipääsemättömien aitausten erottamina ulkomaailmasta. Mutta siellä oli myöskin aurin- ^ e n Magna Carta perusteena. ^Maailmansodan Jälkeen ovat kaikki oudet tasavallat omaksuneet Bill of ^ights säädöksiä valmiutensa perus- '^^ksi. Ne ovat tunmistsupte^t ihmisten 'eroittamattomat ojkeud^", joil-perustui Amerikan vapaus. F . L . L S . koisia kivqjalatseja vihreine murattei-neen ja bambuviidakkoineen. Holly- TTOod on suurkaupungin ja sadun sekoitus. Minä etsi^eUn talojen välissä. Tässähän sen piti olla, avasi» oven varovaiset ja kuulin huudahduksen: **Viivi, onko tämä oikein totia!" Kaksi minuuttia mj^hemmin istuin notkuvan kah\-ipöydän äiiressä. Sisela kaatoi jumalallista juomaa, hänen veitikkamaiset silmänsä hymxnli-v^ ät: "Ja nyt käyt heti noutamassa matkalaukkusi ja nitiutat-tänne tuossa paikassa. Minä olen sinun kas\'a-tusäitisi, ettäs tiedät", hänen äänensä kuulosti ankaralta ja käskevältä. *MInä olen kerran luN^annUt Yhdysvaltojen tullimiehille, että hoivaan sinua ja nyt sinä villikko olet ollut \^ltoinna kokonaisen vuoden. On tosiaan aika minun puuttua asiaan." Voi teitä, rakkaat ystävät, niinpä sain taasen kodin, mutta tällä kertaa se ei ollut New Yorkin sumuisissa pilvenpiirtäjissä, vaan aurinkoisen maan suhisevien palmujen juurella. Me kiertelemme vuoristossa jokaisena vapaahetkenä. Poimimme raskaita sinisiä viikunoita, joita rinteillä kasvaa villinä. Juoksentelemme siellä kuin kaksi onnellista lapsukaista, maistelemme ja koettelemme kaikkea. Suuria dillin näköisiä sarjakukkasia, nehän maistuvat yskänkaramelleilta, huomaatko? Ja katsohan, tuolla ovat sitruunat jö kullankeltaisia. Ja taateleita. . . hurraa! Taivasta tavoittelevien eukalyptuspuiden alla ojentaudunune pilkaksemme ja annamme tuulien suhista. Tuolta loistaa kaukaa meri, tuolta vilkkuvat lumiset tunturit, tuolla väläh-telee alapuolellamme kaupunki kuin unessa. Ihmeellinen Los Angeles! Toisina päivinä olemme valtameren äärellä. Vaellamme pitkin valkoista rantahietikkoa, kuuntelemme kalalokkien kirkunaa, poimimme kiiltäviä näkinkenkiä ja etsimme rannan sorasta agraatteja ja kuunkiviä. Ja ilma on voimakasta ja suolaista ja palmut huojuvat pitkinä riveinä ja köynnöskasvit ja irtautuneet levät ovat kummitusmaisen muotoisia. Täällä on taivaallista! Aallot murtuvat kosken kuohuksi, me ojentaudumme hiekkaan, annamme auringon lämmittää, nautimme täysin siemauksin olemassaolosta. Hiljaisia olemme, sillä me rakastamme molemmat hiljaisuutta, mutta silloin tällöin myrskytuulen ja me-Älä tuomitse Olen damän taittama kukka^ hallojen Mavoittama. Olen surujctt sortama orpo ja paljosta osaton. Kun rikkonut lien, kai antaa voH sen anteeksi tuomitsematta. Sinä kerran mun tielleni kaihonkin toit, .iVä jätä nyt lohduttajatta, Ala syvennä stmta kärsivän, älä ivalla syylltstä heitä. Kun entiset haavat kirveltaä, luulen —kumpaakin jo meitä. VILA. Lebensraum Saksa suurin piirtein näinä aikoina perustelee ulkopolitiikkansa väitteelle, että se on liikakansoitettu ja tarvitsee Lebensraumia — asuintilaa tai tilaa elää. Samalla aikaa sen hallitus kuitenkin tekee kaikkensa syntyväi-syyden lisäämiseksi, jota paradoksia fasistinen diktatuuri ei yritäkään selittää. Kun lakkaamatta kuulemme tästä Saksan väitteestä siksi on mielenkiintoista tarkastaa kuinka paljon ihmisiä kussakin maassa asuu neliömaililla viljeltä^^ maata. Taulukko oh seuraava: Japanissa itsessään 2,418 Hollannissa _ 2,233 Belgiassa ...1,793 Suurbritanniassa 596 Saksassa ......„„ 578 Italiassa. 477 Ranskassa ................ 294 Yhdysvalloissa . . 100 Jos on totta, että Saksan on väestötiheyden tähden laajennuttava, Hollanti ja Belgia ovat monin kerroin oikeutetumpia samanlaisen vaatimuksen tekemään. ren soitanto lumoaa ja houkuttelee unelmoimaan ja keskustelemaan. Rakkaudesta ja elämän suurista, syvistä probleemeista. Cdijornian yliopistotC oppilaat Belk Ann Stevens (vas.) ja Barbara Couttmrierkujeilivai vähän äskettäin esiintyessään ffoUy-tDöodissa, eddlinen Myrna Loyna ja jälkimmäinen Joan CrauffoT' dina,rmn pettäväsii, etiä monet erehtyivät ja joutuivat heidän täh-tensä hämilleen. Tässä he kirjoittelevat nimiään nimikirjaitusten kerääijäin tnkkosän. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-08-12-03
