Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 20, 1940

              Sivu 2 LAUAXTAIXA, HUHTIKUTX 20 PÄR^ÄXÄ 1940
ME Maailman
kauheutta
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Reglstered at the Post Office Dept,
Ottaw4> as second class matter,
TOanshlnnat;
1 Vfc $2J)0
6 kk. ; 1.10
8 kk. JSXi
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
6 kk. 1^0
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
l^vk. ..'$3.00
6 kk 1.65
irtonumerot 5 senttiä
lilekki Ilmestyy Jokalsen^pilkon lau­antaina
12>sivulsena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloU-to.
Asiamiehille j n y ö n n e t ä ä n 20 prosen-
%ixi palkkio. -
Pyytäkää asiamiesvälineltä Jo tä­nään.
. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1.00* kerta. Aviom^toon
menneille-«mxentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoitukset 50c
kerta, $1.00 kolme kertaa. Syntymä­ilmoitukset
$1.00 kerta, $2.00 kolme ker­taa.
Kuolemanilmoitukset $2^00 kerta,
5Dc lisämaksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä.
Halutaan t i e t ä ä - ja osoiteil-anoitukset
40c palstatuuma. — Tilapäis­ilmoittajien
on vaadittaessa lähetettävä
flmoitusmaksu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu­ma.
Ilmoitus, Joka julkaistaan neljä-tertaa
samanlaisena ^ c palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma,
icerta ilmoittaessa.
Erikoisista Umoitushinnoista voi tie-
.dusteUa tämän lehden konttorista.
Kustantaja: Vapaus PubUshlng Co.
XTolnmtaaa A , Päiviö.
, Toimitusneuvosto: J . Järvis, iiaulm
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Estei
Kaustinen, Alli Maini, Margit Laaksoi
Yrjö Saivo ja Jialmar Saari.
Liekkiin ^ t o f .klrjoitulset osoi*
tettava: MEmi . <P.O. Bo» 69 - rJ 9^
• Kevät! Pakisemme -pari sanaa sii­tä,
koska se taas on taikoineen esillä,
SiUe on aina. laulettu ja tullaan aina -
iaulamaan ylistystä vaivattujen va­kauttajana.
Ja kannattaakin, var-
.smkiu stUoin, kun se saapuu lem-peänä
ja lämpimänä kuhnimatta,
- Mutta^ kun se- kähnii ja- kuhnii viik-
. kokausia, jotta yhä *talvinen vilu
• puistaa ja korvia palehe, niin lau­lukin
ttäee sekalai:!ena murinana ja
i marinana — paitsi rakastuneilta, jot­ka
jft löytävät'paljaan mättään kä-i-
sityksm istuskella:sisäisen hehkunsa
lähimiitämänä.
'Katselemme/tai yksi mies se vain
katseleekoppinsa ylhäisestä akkunas-
' ta yli alhaisempien asuntojen tuonne
'etäisille- rumille rinteille. Lumilaik-
'koja siellä näkyy vielä olevan, niin-
' kitin on ollut viikkokausia. Vilahtaa
{jo mielessä: lähtevätkökään ne siel-
Jä? ... Kyllähän ne 'lähtevät, ja' tai­taapa
vielä ifihreätäkin pilkistää^ kal­lioiden
välistä ja lämmintä olla vä- ;
hän iiikaaMn,snhin tällöin, pikkiti-sen
aikaa. Tämä on vaan.sitä köyhän
elämään mnomaisesti soveltuvaa ki­dutusta
kovemman päuUe, että osaa
olla kaksin verroin onneUisctapisaa-dcssacm
vimteinkin viskata mttture-suttsq
nufkkaan ja avata rintansa,
auringolle,^
NOtt, moni taas fieJp&ihtkst^td huo­kaisee
— matti, joUa leivän Usäksi on
ollut putUe puusta tai kHlestä, Ma­sentunut
f nieli valostuu, toivo Jterää,
eJonvoitfiat elpyvät. Siunattu olkoon
kevät! * * * ' ^
Keväälle soveltuu kaikertlifinen rei­pas
rynnistys, . Sitä kai On {qhetnen
naa^irimme, Vapatts^ ajatellut pan-.
nessäan '^oitnecn If^itysrynfäykscn, ^
joka alkaa jtmrt tänä päivänä,. Toi­vomme
sille keväistä vauMia 1.300
tilaajan saavuttamiseksi, — AB.
Päivän naamarit päässä, harteilla kauhtana työn.
Kiroten heitämme pois ne tullespa kinpcän yön.
Silmät palavat silloin,' un£l7nat rohkeita ovat,
unohtuneet kaikk\ aamun askdet kovat.
Sijaa liieHlä ei täällä, kotia, ystävää Ue.
Ikuinen kaipaus vicitä rautaisin saappain v:e.
Verta tihkuvat jäljet — eespäin ktilkea phäS
katsoen kohti valkcneniatonta itää.
PENTTI LAHTI.
Muistollesi
23.4:39.-
Luonnon kauneus oli aukeatnassa
keskiseen kukoistukseensa, kun täyt­tä
elämää uhkuvan matkamiehen oli
suoritettava loppututkinto. Palanen
elämän viljapellosta pii leikattu." mit­taamatta,
punnitsematta, siirretty
pois elämän pyörremyrskystä, kuole­man
suureen varastoon. '
Keväisen autereen.pehmoinen vaip­pa
oli yllesi levitetty, johon oli_sanat
painettu: "Älkää häiritkö unhojen
yöhön nukahtunutta! Näin on täy­tettävä
elämän peruslaki."
EitehUniit saalistaja sinusta enem­pää
kuin kuninkaan tai juoksupojan
antimista. Tälle varastonhoitajalle
on kaikki tasa-arvoista,. joka yhden
kohdalle samalla tavalla portti aukee
ja kiinni sulkeutuu. Mutkikas elä-mänpolkii
päättyy, hymy hj^tyy, sa­naton
vastaus jää kysymykseemme:
mife^ nähi-^^mai^^ei^t^^^
Piiöliso, pöika> ystävät toverit —
kalkki tfli' "^jainävJh; ^ n ih
verhottu. Katkera oli tämä menetys
meille. Sillä olihan kaikkien ihan-,
noimät hjrveet «lämäsi mittapuuna:
pilvisenkin ajan kohdalla voit aurin­kona
loistaa keskuudessamme.
* * *
Sinä surusta rikas sisar,, joka koh­talon
kovan iskun edestä et voinut
väistyä, nyt—seisot tumman totuu­den
edessä, seinä vastaassa kaikkialla.
Olet kuin häkkiin suljettu lintu. - Or­pouden
tunne valtaa. Mietit, usko­matta
itsekään, ~ onko tuo surujen
malja' tyhjennettävä äiyaji; pöhjasäkn^
• l i a a h - a s t i . . ' .> ''X:^::;^;:3'"
päin. Kilparadalla on hiljaista, oh­jakset
on poissa oikeista käsistä.
Vielä on ponnisteltava täällä elä-riiän
pyörriemjTskyssä siksi Kunnes
muuttumattoman lainkohta on täy­tettävä,
ja 3tuoleman suudelma on tuo­nut
viileän Täuha^nL kuihtuneille kul­mille.
A
Oi, kuinka kaunis tämä inaailvia
on! Vahinko vain, että kamera ci
ollut matkassani, että olisin napan­nut
kuvan, ja sitten sanoin sekä ku­vin
olisin voinut maailman kauneu­den
todistaa. Nyt en voi sitä kuvaa
' enää ottaa enkä nähtäväksi lähettää,
kun olen jo kotona. Se kauneus jäi
sinne metsään, tien varsille, mistä
ttdinime. Niin, turistimatkani on
^ päättynyt taas tähän kultaiseen ko­tiin,
joka titntuu taas kovin hyvälle
hetken eron jälkeen. Vaikka niin
ikävästi siinä kävi, että en saanut
siltä reissulta tämän pifemmästi vaih-
> telua tähän nurkkaan. Kyllähän sid-
Kirj. ULL.4
Ystävä ^mtri ja tunnoton
ijäksi sieluni •vanginmit on
kaipmtn siteittä ,
Kmhojen laulua kmmtehn.
Viioäet poies^^^
vain^ikm^aanli^peäs polttaa
SiipirikJio '-^m^^ sen,
vänkinä r^nua^ katselen.
Tunnem nHnhun luonani
juarp taas bis'aliisi,
M^ta^lbhd^ttaapi'hymysi.
OP viivyn—<:^:iäaä:iji n.
i Mtä^^äftt&i :jicU^ ko­vin
painavaa arvokkuuden punta­rissa,
mutta sitä "painavampaa" toi­voin
löytäväni. . .
•Jaa, mutta -minunhan piti kertoa
.siitä -maäibnan^kauneudesta ja siitä
€n osaa kertoaynmuten kuin kerto­malla
koko tulofnatkan alusta lop­puun.
— Miitta eihän vain .lukija
kyllästy sitä kuunnellessa? Ettäkö
ei? 'Noh, Mkakaamme sitten. Joo,
aainuUakokosimme padat ja pannut,
petit ja stouvit, toisin sanoen kaiken
kämppäkalmton -hevosen rekeen ja
sitten minut aut^t^iin sinne' kuorman
;päällepetivaatteiiten keskelle, jotta
en paleltuisi. Ja' niin alkoi, vaelluk­semme
kohti kotia ja se oli ihanaa.
Minä vUa ieköttelin 'siellä kuorman
päällä ja^ hevosten korvien loviitse
katseli^jtieipkdl^^
^Ji(^oamq^^tMfnmmm korpikuu­ssa,
jotka l'*^'^^''^!^^
vät häikäisevä -MrkkiUtta äainuaii-ringossa
mmstä:4idvqsta vasten. Se
oli kauniimpaa. ~^in 'mitä - kykenen
mnoin keptomaan.-Se^^kaunetis sai
'nuelikttvani^ kohoamaan-kuusten lat­vojen
yläpuoteiUe 'ja sieltä ylhäältä
katselemaan 7nddiiniiuiän matosten
-^hiljaisia "vaeUm keskellä
mutkittelevaa, tietä myöten. Lii te­lin
siellä ~ korkeuksissa ja ihan säi­kähdin,
kun ,'^aä«i" hihkaisi: "Mi-tärinä
niistä hevosten korvista kat­selet,
etkä httomaa että padat ovat
pudonneet reestä?'\ Mikä stntri vää­ryys
pudottaa toinen sieltä kuusten
latvojen yläpuolelta s^^ pataan.
Joo, niin minut jpitdotettiin, ja niin
alkoi proOsalMnen matkamme takai­sin
etsimään patoja —r- ja löytyi ne
mailin verran ajetiuatnme. Sitten
saimme taas kääntyä kotia kohden,
mutta sinne yläilmoihin en enää voi­nut
kohota, nähkääs,ne padat piti­vät
minun maan- hamaralla. Mnttu
kaunista se oli matista katseltunakin.
Kotiin sieltä kuitenkin päästiin ja
padatkin kotiinttdvat lopidta onnel­lisesti,—
SIRPA-SERKKU.
Vanha laulajatar
laulaa yhä
•-"^ rouva
Elizabeth ^^istt matkusti maaseu­dulta
Lontooseen laulamaan ooppera-aanoka
gramofdnil^V57iHe. Röu\-a
Parfittillä on vielä sangen kaunis
sopraano ja lian laulaa usein hy^•änte-keröisyyskonserteissa
sekä kuuluu
kotikaupunkinsa kirkkokuoroon.
-oOo-
Kaunts parkka Port Arthurm osaston Punaisessa puistossa, Noista saso-jisfa
oikeanpjtoleinen näyttää olevan monelle tuttu mies," Edvin Suksi,
Moni avioliitto on onneton vi^^^
sentakia, että kumpikin puoliso odatr
taa toisen tekevän Jiäaet onncUisekst.