Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 3, 1955

              ^noi tälle Jo-äisen
taljana
isikj-nunentä
iii^a vilkaisi
hampaat ir.
kaverukset-
Hrtv-vät rin-ritaistelu
ai-ää
Pertti ja
nistää
•katkaistua
edeHä, saa
asä hivenen
ta vierasta.
poikien seu-
' huusi suo­lle
ja kaik-^
:ysti voitta-,
? ottivat to­lan
ja tuli­in
kilpavei-nmin,
kuin
'oakaan.
kiti "Kyllä-inman
kum-mtta
en nyt
toivoa. Hi­lekään."
? oli mainio
ilusta oli
Pertti ja
Ien ja pääs-
>tiin. Siel-ä
ja palan-iltakin
pal-l
oli. nimeä
nassa pitä-voittoja
he
istään joh-liitäkin
toi-lisänimensä
kotoisiin
Itäiset här­illä
hakat­en
vuoden
isi urheilu­kenttä
j3 sen vihiiäiskflpailut pidettäi-
^in kohdakkoin. KUpafluihin tulisi
maan parhaita urheilijoita ja tulostaso
I nuiodostuisi varmasti hjrväksi. Asian­tuntijat
olivat kehuneet rataa ja yleensä
! koko kenttää hyväksi. ''Kaksoset" oli-
' sivat tietysti mukana puolustamassa
kotipuolen värejä.
Tämän tietäen pojat aloittivat tun­nollisen
harjoittelun. Pieniä pjrrähdyk-siä
silloin tällöin tavaUjsen juoksun lo­maan.
Se ^ t a a nopeittta niinkuin vai-;
mentaja-EskO: oli sanonut — j a voi­mistelun,
jälkeen mentiin aina saunaan.
Silti ei laiminlyöty kotitöitäkään. Oli­han
parhaillaan kylvöaika käsillä ja.
maat piti saada kasvamaan. Valmen­nuksesta
sekin kävi) samateo kuin tai-
%-iset metsätyötkin. '
iTheilukeiittä sijaitsi kirkcmkylän
laidassa alavassa notkossa. Sitä reu­nusti
ympäriinsä tuuheata petäjikköä
kasvava harjanne, jonka eräällä sivulla,
oli Seurantalo. Hyvin tuulelta suojattu
oli tuo pitäjän viimeisin ylpeys ja var­masti
siellä vielä hyviä tuloksia tehtäi­siin
ja tiukkoja kamppailuja käytäisiin.
Ensimmäiset koitokset nähtäisiin tä­nään.
Oli kentän vihkiäiskilpailujen
ensimmäinen päivä, lauantai. Yleisöä
alkoi jo hj^issä ajoin ennen kilpailuja"
kerääntyä uutuuttaan hohtavaan kat­somoon.
Heitä tuli omapaikkalaisten
lisäksi kauempaakin ja urheilijoita ym­päri
Suomen. Olivathan nämä kutsu­kilpailut
ja urheilijoiden valiojoukko
lisäsi kilpailujen arvoa. Toimitsijat
häärivät kentällä järjestelyissään ja
pian olikin kilpailujen alkamishetki kä­sillä.
Aurinko antoi parastaan^ eikä tuulen
henkäystäkääxk tuntunut ensimmäisen
lajin alettua.^ Mjnuuttiöhjelman mu­kaisesti
vietiin kaikki lajit läpi. Sa­malla
kun juoksijat kiersivät rataansa,
oli keski^kentällä hyppääjien ja heittä­jien
joukko ratkomassa välejään. Kut­suvierasjoukossa^
nähtiin maan urheilu­elämän
napamiehiä ja monikin maadt-leluehdokas
yritti parastaan silmälläpi­täen
tulevia kesän imaaotteluita. Oli
tulossa tiukat kilpailut.
Esko näkyi hääräiievän KaUkon luo­na
kentän laidalla, sillä oli ilmoitettu
5.000 metrin juoksijat lähtövalmiiksi.
Kauko oli ilmoitettu tälle matkalle kuin
kokeilijaksi. (Haluttiin nähdä, jaksai­siko
poika viitosen juosta jo nyt. Pertti
sitävastoin juoksee vanhan tutun 1500
metriä.
Jo kuuluikin pamahdus ja juoksijat
aloittivat taipaleensa. Ei ollut aivan
liekin 20-vuotisnumeroa valmisfamaan
® Kirjeenvaihtajat ® Asiamiehet ® Ystäväjoukko
KAIKKI AJOISSA TOIMINTAAN — ' —— — _—. , ,—_
Ensi joulukuun 7 pnä tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun
Liekin ensimmäinen numero näytenumero ilmestyi. Kun se oli
saanut läni^>imän vastaanoton Canadan suomalaisen väestön taholta,
alkoi Liekki vuoden 1936 alusta lähtien ilmestyä säännöllisesti.
20-VUOtlSEN OLEMASSAOLCK^SA KUNNIAKSI
ilmestyy Liekki tulevan niarraskuun 26 pnä erikoisena juhlanu­merona,
josta pyritään saamaan mahdollisimman laaja, sisältörikas
ja kaikin puolin laekiri tarkoitusperiä ja sen saamaa länunintä ys­tävyyttä
kuvastava. ^ ^
KIRJOITUKSIA LIEKIN YSTÄVILTÄ
Liekin 20-vuotisnumeroon toivotaan saatavan runsaasti kirjeen­vaihtajien
avustusta kertomusten, novellien, muistelmien, pakinoi­den
ym. kirjoitusten muodossa. Erikoisesti toivonime Liekin alku-aikaisten
a vustajain kirjoituksia, mutta myöskin myöhemmin mu­kaan
tulleiden — aina Yhdysvaltoja ja Suomea myöten.
TERVEHDYKSIÄ JA ILMOITUKSIA
Liekin ji;ihlanumerossa julkaistaan myöskin sen ystävien ter­vehdyksiä
ja liikemiesten ilmoituksia, joita varten lehtiliikkeemme
konttorista lähetetään keräyskaavakkeet kaikille asiamiehille ja
muillekin pyydettäessä. Halukkaat voivat myöskin yksityiskohtai­sesti
lälhettää 20-vuotisonnittelunsa suoraan konttoriin tai toimi­tukselle.
Tehkäämme yhteisvoimin Liekin 20*vuollsnumerosta todellinen
loistonumerö!
koi piraoista liikehtimistä ja pianhan
se ohjelmasta selvisi. Omapaikkalai-neny
toinen "Kaksosista!'. Alettiin huu­della
kehoituksia, ja mitä vähemmän oli
matkaa jälellä, sitä kovemmaksi huuto
paisui. EtCTikin KaiJkoUe satoi kehoi­tuksia.
»Näytti siltä, kuin yleisön kan­natus,
siirtyisi luullulle 'heikoimmalle.
Alkoi viimeinen kierros. Tähän
saakka rauhallisesti juosseet miehet al­koivat
vilkuilla ympärilleen jä aivan-kuin
etsien hyökkäyshefckeä ja samalla
puölustautuakseen hyökkääjiä vastaan.
Takasuora menossa . . . Kauko oli valp­paana
seuraillut kokeneempien p>erässä.-
Hengitys kulki vielä vapaana ja puoli­matkassa
tuntunut vähäinen pistos oli
häipynyt. Hän tunsi itsensä vielä ih­meen
hyväkuntoiseksi. Olihan tämä
va^ta hänen kolmas kilpailunsa 5 kilo­metrillä.
Takakaarteessa 'Mäkelä nykäisi ja
heti syntyi muutaman metrin rako seu­raaviin.
Kaukokin päätti uskaltaa ja
'•kymppi' ja esteet juostaisiin huomen­na.
1,500 metrille lähtijöitä ilmaantui
toistakymmentä ja, heti alussa mentiin
lujaa. Tässäkin juoksussa oli maan par­haita
mukana. Nyt oli rakoa ^syntynyt
ensimrnäisen kolmen ja jälkiryhmän vä­lille
viitisen metriä. Pertti kamppaili
takaryhmästä eroon ja johti sitä nyt.
Sinnikkäästi hän yritti vetää rakoa um­peen
mutta €i vielä onnistunut. Sitten
vauhti tuntui hiljenevän. Etupäässä kai
taktikoitiin yrittämällä nykäisyillä sam-
^muttaa kilpatovereita. Radan varrel­ta
Esko huuteli Pertille kehoittaen rau­hallisuuteen.
Kierros jäljellä, Pertti oli päässyt
etupään tuntumaan, mutta nyt se taas
alkoi vetää lujaa ja oli jäätävä parisen
metriä. - Täkaryhmä oli taas jäänyt hä­nestä
muutaman metrin. Tultiin taka­kaarteeseen
ja välimatka oli pysynyt sa­mana.
Yleisö oli jo täytenä huutome-renä,
sillä se aavisti näkevänsä tiukan
loppukiritaistelun noiden neljän kesken
sellaista hätää kärkeen kuin lyhyeni- saamassa pyyhälsi kahden edellään ole- sillä Perttikin oli jo samassa ryhmässä.
niillä matkoilla, mutta kuitenkin reip­paasti
lähdettiin taivalta taittamaan.
Parin kierroksen kuluttua oltiin jo
Imässä sovussa asetuttu jonoon, mitä
vain rikkoi silloin tällöin tapahtuva
ohitus. Näennäisestä sovusta huolimat­ta
vauhti oli hyvä ja pian alkoi eroit-taa
kärkiryhmän erkanevan toisista ja
välimatkan takaryhmään suurenevan
tasaisen varmasti. Kauko oli jäänyt
pahasti pussiin alussa, mutta korjaillut
sitten asemaansa ja oli nyt hivuttau­tunut
kärkipäähän. Nähdessään sitten
muutaman miehen alkavan vetää rakoa,
alkoi hä.-ikin kiristää tahtiaan ja liittyi
viiden alkupään miehen kannoille. -Mat­ka
oli puolessa. Oli ehkä liian länunin
päivä tällaiselle juoksulle, mutta sisuk­kaasti
miehet painelivat eteenpäin pit­kin
punaista tiilimurskaa. Urheilupai­kat
olivat pian liimautuneet selkään
kiinni ja silmille valuvaa hikeä oli tuon
tuostakin pyyhittävä kädenselällä. ISiyt
jo kuuden ensimmäisen miehen ja
jälkijoukon välille kertynyt matkaa
Iloin satakunta metriä. Kärkiryhmää
^'^ti vanha maaottelusanki^ri Mäkelä ja
tuntemattomia ehrät suinkaan olleet
häntä seuraavatkaan miehet. Mutta
kuka olikaan tuo vaalea nuorukainen
liuudentena? Poikahan seuraili näkö­jään
aivan vaivattomasti kuuluisia edel­lä
menijöitä. Yleisön keskuudessa al-
-van ohi. Kolme oli vielä edessä. Mä­kelä
tuntui jo .saavuttamattomalta,
mutta toiset kaksi eivät mahdottomilta.
Loppusuora alkoi. Kauko aloitti par­haan
kirinsä. Hän siirtyi toiselle radal­le
ja veti- . . Kädet nousivat kyynär­päistä.
Tuntui tukahduttavalta, mutta
sinnikkäästi hän kiskoi. Viisikymmen­tä
metriä maalista hän huomasi olevan­sa
kolmantena, mutta raskaan hengi­tyksen
kuuluvan aivan niskansa takaa.
Kaksi ensimmäistä olivat jo ^ lähellä
maalia joten heitä ei enää saavuttaisi
mutta kolmas paikka on säilytettävä,
Kauko ajatteli. Kaikkensa kirien hän
sen säilyttikin, mutta toinen oli aivan
kannoilla. Yleisö pauhasi, eniten ehkä
Kaukon suurenmoiselle juoksulle. Oli­han
nuori tulokas lyönyt monta tekijä-miestä.
Onniteltuaan voittajiaan ja
saadessaan itse vastaanottaa onnittelu­ja,
Kauko tunsi ensikertaa olevansa kil­pailun
jälkeen todella poikki. Jalat ei­vät
tuntuneet kannattavan alla ja hän
istuikin. hetkeksi ja puki Eskon tuoman
verryttelj-puvun ylleen. Sitten hän kui­tenkin
valmentajan kehoituksesta nousi
ja juoksi pukusuojaan, sekä suihkuun.
Hänen urakkansa kotipaikan puolesta
oli suoritettu ja suoritettu hyvin. Ai-
Eikä se siinä pettynytkään, sillä ta-kasuoran
alkaessa rynnistivät kaikki
parhaaseen kiriinsä. Kohta oli neljä
juoksijaa kukin radallaan painelemassa
sadan metrin päässä näkyvää maailia.
Kenen rinta katkaisisi maalinauhan?
Sitä oli vielä vaikea arvata, sillä 'kaikki
olivat vielä aivan rinnan. Pertin korvis­sa
suhisi mutta periksi ei hänkään ai­konut
antaa. Pääsisi edes samaan kun
Kaukokin, hänen ajatuksissaan välähti,
anutta sitten hän vain pinnisti kaikken­sa.
Silmät melkein ummessa hän huo­linasi
maaliviivan lähestyvän. Sivuil­leen
hän ei ollut vilkaissut kertaakaan
aloitettuaan viimeisen' pinnistyksensä,
kuullut vain yleisön ulvovan pauhun
kuin jostain kaukaa. Kalkkiviivat vi­lahtivat
alitse.
Pukusuojasta, tullut Kauko ja Esko
riensivät hänen käsipuoliinsa ja talutti­vat
penkille istumaan ja pukemaan.
"Mikä kiri sinulla olikaan! Kylläpä
olet kehittynyt aimo askeleen sitten vii-raekilpailustasi."
Haltioissaan Esko ta­putteli
holhokkiaan selkään.
"Olet loistopakkaus, sinä "Kaksose­ni"!
"Kaukokin huudahti kyykkysil-lään
ollen Pertin edessä ruoholla.
"Mitä siinä nyt kehuskelette! Fää-mutta
purskahtivat sitten nauruun.
"Kylläpä olet vielä leikkisällä päällä
mokoman Juoksun jälkeen. Etkö to­siaan
nähnyt sijoitustasi?-' Kauko ky­syi.
"En varmasti. Viimeksi kun vilkai­sin
sivuilleni olimme kaikki neljä rin­nan.
Sitten en ehtinyt sivuHleni vilkai­semaan,
vaan annoin mennä täydellä
höyryllä niinkauan kun allani vilahtivat
kai kkiviivat. Ei voit taja voinut kovin
kaukana olla koska tämä maalinau-hakrn
on ehtinyt minun päälleni sotkeu­tumaan."
Pertti vastasi kerien lankaa
sormensa ympärille.
Toiset eivät ehtineet vastaamaan mi­tään,
kun muutamia sanomalehtimies
hiä juoksi heidän luokseen ja salama-valoiamput
väiähtelivät.
Pe;rtti tuijotti heitä pitkään, mutta
vilkaisi sitten tulostaululle ja — mitä
ihmettä! Hänen nimensä oli ensimmäi­senä.
Tuohan oli mahdotonta, erehdys.
Mutta sitten vilkaistessaan Kaukoon ja
£s;koon nämä nyökkäsivät sen todeksi.
1. Pertti Hakala, aika 3,53.4.
Pertti hieraisi silmiään. Unelta tun­tui
moinen näky mutta tosissaan nämä
kaikki ihmiset tuntuvat olevan, joten
täytynee uskoa. Hymy varastautui vii­mein
Pertin suupieliin ja samassa taas
joku valokuvaaja napsautti. Enempiiäi
aikailematta Pertti syöksähti juoksuun
kohti pukusuojaa Kauko kannoillaan.
Pojat lähtivätkin heti kotimatkalle
Pertin pukeuduttua. Pyöräillessään
kohti kotiaan he «livat liian onnellisia
mitään puhuakseen. Joskus vilkaistes­saan
toisiinsa, he vain hymyilivät to­verillista
hymyään. Molenunat olivat
tänään juosseet itsensä .koko urheile­van
Suomen tietoisuuteen voittoillaan
maan parhaimmistosta ja omat ennä­tykset
tulivat kuin kaupanpäällbtksi.
"Kaksosten" nimi sanomalehtien väli­tyksellä
alkoi olla tuttu koko maassa.
"Lähdemmekö verryttelemään "Ta­lolle"
illalla vai tunnetko itsesi kovin,
väsyneeksi?" Kaiiko kysyi viimein to­veriltaan.
''Mukavaahan se olisi, sillä siellä ovat
varmasti kaikki vieraammekin. Nuku­taan
pari tuntia ja tule sitten meidän
kautta. Käyhän se tanssikin verrytte­lystä".
Pertti vastasi ja kättään -vilkaut-taen
kääntyi kotipihaan.
Jatkuu
— On naisia, jotka voivat totuuden­mukaisesti
sanoa, että ensimmäinen rak­kaus
on heidän ainoa rakkautensa.
Viikon kuulumisia
nikkelikylästä
KIRJ. SUDBURYN FLIKKA '
Viime viikko niinkuin muutkin i
sivu hiljaa vieri, \
jotkut vielä rannikoilla \
loikoili ja kieri. j
Kolme nuorta poikaa-taasen \
nautti vauhdin hurmaa, |
sadan viiden kiito heille \
tiesi kuolonsurmaa. \
Ehkä hiukan hiljemmälld \
perille vois tulla, " j
jcs ei aivan hengenhätä >
ole eessä sulia. .1
Näyttää että kuuma ilma
meidät nyt jo heetti,
vallanhan se monen seljan
karrelle jo keitti.
Syksyä nyt aljammek':n
ottaa hiljaa vastaan, .
järvehen ei tarvis enää
vtennä kroppaa kastaan.
kakin oli niin hyvä kuin 14.46. Lois- sinko edes palkmnolle, niinkuin sinä,
tava oma ennätys. Kauko?"
Pertinkin vuoro oli vielä tänään sillä Kauko ja Esko valkaisivat toisiinsa,
Baalillamme maanantaina ,
filmi kuulu aivan, ^
sitä kaisoon kannattaapi .f]
nähdä kyllä vaivan.
LiLuiuitaina. syyskuun^d päivänä. 1955- Sivnli.