Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 16, 1952

              L I E K I -N U U S I
te-
^ ' ' f
iii
• r
sydän
Jatkoa
l^mä op vain ohimenevää, sanoi
Sylvia, — Luulen, että otan kylmän
suihkun; se selvittää pälmi.
Sylvia nousi ja kiiruhti sisään. -Hän
horjahtdi j a askeleet tuntuivat epä­varmoilta.
KylpiHbuoneessa Sylvian
täytyi pitää kiinni pesualtaalta, ettei
olisi kaatunut.. Olisi tosiaan ihanaa
ryömiä vuoteeseen ja nukkua, vain nuk­kua,
nukkua . . . Häiiriisuutui ja aset­tui
suihkun alle, jääkyhnä vesi ryöppysi
Mnen ylitseen. ^^Iviä seisoi isiinä ta­vallista
kaueminin,'ja kun han bti val­mis,
oli väsymyskin tiessään. ^ Sitten
iiän meni huoneeseensa pukeutiiakse«>n
iltaa (varten. . PhyUis saisi lisk mitä
I^Iusi; inutta i n i k ^ ^ estäisi' häntä
tapaamasta Jerrj^.; Sillbin tällöin tun­tui-
väsymiys vielä tulvahtavan' 1^^ .... • •«
- i l . ^ v j .:*V li- " V hnpitamattomasti, avasi isenaaJukini-
Q ^ s v a i h t u n u t !^
S fiffjähpyn nurkkauksessa^
Peföiä muistuttavan varjo^iolennon: E i , ; ^I%iiis iaski jurjan käd^?
:iei,.ha° ei^aanut päästää midikiimti>s-i
taan vaUoiUeen. I S a f i ^
mielenkiintoista, eikä hän lopettadsi,^ en-^^ 1^
neukuin olisi lukenut kirjan kfflMiteta:-
k a n t ^ . Phyllis ^tiesi »iJän ;k#eir^^^:^ | ^
T A T i r n i T F R T O M t J S tarkoittavan juuri hinenkaltaigtaan.yk- hoitaisi sisartaan' siksi, kjHttT
JATKOKEKTUOTUö ^ .Ej^^s^;.tultenkaan tarwnnut Ölm^tä^^midisairiT^ ,
tarkoittaa häntä. Sehän voisi yhtä^y- hän uskottelisi Sylvialle, e^^^
juuri iUaUista. Ehkä Jerry kuiskasi <vin olla Sylvia, joka oli mielisairas. S y l - aaki^x^i^^^ • Ml
parhaillaan rakkaudentunnustusta Syl­vian
korvaan. PhyUs puristi kätensä
nyrkkiin, mustasuklaisuus, viha ja pel­ko
sekoittuivat yhdeksi kaaokseksi hä­nen
mielessään. Tavalla tai-toisella hän
löisi Sylvian laudalta. Sylvia oli jo a i ­van
kylliksi saanut osakseen elämän
nautintoja ja ilojar sUloin kun (PhyUi-sillä
oli ollut tuskin vaatetta ruumiinsa
verhoksi. Nyt saisi Sylvia (j^pia, miltä
tuntui olla ihnan sitä, mitä halusi. Syl­via
kuului niihin, jotka ovat tottuneet
saamaan kaiken Is^jäksi. ,;Mutta. nyt
tulisi tapahtumaan muutos.
Sattuneita 0^^^^
erään hyllyn »viereen^ jossa:^oli lääketie­teellistä
MrjiiUbuutta: HarohvhupnM-önsa
Ikiintyi /ohu^n >^
ti ulos rivistä^^Hän otti sen M t ^ ^
Kirjaii jotkin luvut käsittelivät sair
rauden eri vaiheita. Sen kehitysvai­heessa
näki potilas harhjmäkyjä. Hän
näki ja kuuli olemattomia. Potilas huo­masi
lähiympäristönsä kummallisesti
muuttuvan. Hän kuuli*äänia, joita ei
ollut. Hiljalleen vääristjl koko u ^
puolinen inaailma.^^^^^M^
pahtui kaikenlaisia epämiellyttäviä pik-kuseikkojä...
tsurkä^ti l ä i ^ esir
nieikkejä ^ a r h a n ^ t a , häJlen ^^iyoisr
saan kehittyi jo :suunnite^ Jömpir
kiimpi heistö oll^'^^^^
Imn
tu!o£Ba~sairaaksi.
O i k ^ t a a n Jerryn ulkonako
ti .Phyflisiä. Kun hän
lyksi
Sylviä taiasi Phyllis
ja sisaren k^M^ise ^ayUi h ^ ^
raivoisalta. Ei, hän oli väiii ori*»tVr.yt,
nythän Phyllis hymyili aivan tavaili-fieen
tapaansa.
~ MenetK) lilos? kyi^i Phylöj.
Ajan kaupunkiin, vastasi Sylvia.
Minulla ön muutamia asioita siellä
toimitettavana. En tule Votiin päiväl-
•Jiselle.;::^'-V
—Eihän hänen tarvinnut pyytää
Phyllisiltä lupaa, ajatteli Sylvia. Hä­nen
päänsMrk3^sä paheni pibencTnis-taan.
Mutta se iheni pian ohi. £i hän
millään voinut saada niin lyhyenä aika­na
auriftgohpistosta. '
^ Pidä liäuskaal sanoi Phyllis fylys-t
i . - ~ Hei vain!
Hän saattoi sisartaan ovelle ja kat­seli,
kun Sylvia kiiruhti puiston halki
portilla seisovaan autoonsa. Sylvialla
oli nuukanaan käsilaukkunsa, jossa pH
suuret nimiWrjäimet S. Ö. Ennenkuin
Sylvia nousi autoonsa, Mäntyi IMUI huu-taakseen
jotakin Phyllisille, miitta tä­mä
oli jo naennyt sisään.
Kesti kauan, ennenkuin Phyllis saa­vutti
tasapainonsa. Hän oli raivoissaan
ja yksin ollessaan hän ei välittänyt sa-latakseen
sitä. Han kulki huoneessaan
edestakaisin kuin villieläin häkissään ja
imnen kasvonilmeensä vaihtelrvat aivan
kuin hän olisi itsd^een harjoitellut jo­takin
suurta näyttämökohtausta. «Uni­lääkkeen
vaikutuksen voi joskus voittaa
tahdonvoimalla j a sen oli Sylvia onnis­tunut
tekemään. Phj^isin olisi pitä­nyt
antaa ^ u r e n ^ i annos. Xyt Sylvia
kuitenkin tapaisi Jerryn, joka tietysti
kyselisi ja kyselisi siksi, kunnes pääsisi
kaikesta selville.
Miitta vaikka Phyllis pitikin Jerryä
valollisenaan, kiukutti »häntä, että Jer­ry
ilman muuta avoimesti asetti Sylvian
liänen edelleen. £ikö hän äiuka ollut
Sylvian veroinen? Hänen täytyi ta­ivalla
tai toisella osoittaa jMrylle, ettei
Sylvia suinkaan ollut ihailun arvomen.
I^väUisen jälkeen PhyBis meni kir-jastoon.
Se oli hyvin varastettu. Sei­n
ä peittävät kirjahyllyt <4ivat ylläälta
alas asti täynnä eri aloja käsittdevs^
Idrjal^utta. Sisarusten i » oli ollut
suuri kirjallisuuden rakastaja, ainoa l a ­ji
» mistähän ei pitänyt, olivat salapolii­siromaanit
Phyllis oli kuitenkin on*
iiKStunut lÖ3^tamaän yhden, joioka hän
oli juuri lukenut lofipuun. Ehkä hän
fessori James Haggarty", luki hän puo^
Luomipttomuudet? Mitä se tarkoit-
: taa? Hän käänsi ensimniiäisen sivun
ja alkoi lukea uteliaana ja pelokkaana.
; Kirja oli jännittävämpi kuin mikään
salapoliisiromaani. Se käsitteli ihmis­luonteen
outoja vääntyneitä irvikuvia.
Phyllis istuutui mukavaan nojatuoliin
kirjatston suuren lukupöydän ääreen.
Hän värisi sisimmässään osaksi kylmäs­tä
tyydjrtyksestä, osaksi itsekidutukses-t£
u 'Identtisillä kal^sosiUa esiintyvät
luonnottomuudet' , . .id^ttiset kakso­set,
kuten hän ja Sylyia. Luonnotto­muudet!
Kirjassa oli joukko tieteeUir
siä sanoja, joit^ Phyllis ei ymmärtänyt,
mutta hän käsitti kuitenkin tarkoituk­sen.
Hän sytytti sayukkeen ja poltti
sef pitkin hitain vedoin.
Ta^vällisunniin katseli Phyllis itseään
ik^n kuin iflkbapäin, n i u ^ Mn oli­si
istunut hyyinsiiojätussa aitiossa ja
Eatiellut näyttelijättören esiintymistä
lavalla. Mikään <ya^^ ja uhkaa­va
ei voinut vahingoittaa häntä, joUa-kiii
tavalla se ei ollenkaan kuulunut hä-.
nelle. Phyllis ei tuntenut mitään katu-muste.
Hän ei ollut katunut hetkeä­kään
Peterin murhaa. Mutta nyt juu­ri
Peter tuntui puhuvan hänelle oppi­neen
professorin kirjan sivuilta. Se oli
epämiellyttävää, totisesti epäimiellyttä-vää:
'^Lääkärit tuntevat joitakin täUaisia
tapauksia", luki Phyllis. "Toinen kak­sosista
on luonteenominaisuuksiensa
puolesta toisen täydellinen vastakohta.
He ovat yh|ä erilaisia kum yö ja päi­vä,
jos toisen sielu on valkoinen, voi toi­men
täydellä syyllä sanoa olevan mustan.
Hyvät ja huonot ominaisuudet ovat ja-kaantunieet
naiden kahden ihmi^ä^pisen
ke^en, joista toinen^oi oJla täysin nor-maali,
kun taas toinen hiljäileen joutuu
hiqnvän midisairauden uhriiiisi. Yleen-
^ on sairaus paranoian eräs muoto.
Aluksi koettaa luonnoton kaksospuoli
salata tOan^ ja tämä tavallisesti onnisr
tuukin siksi, kunnes purkaus tapahtuu.
Kuten useimpien midisuraiden on hä­nenkin
vaikea huomata ja ymmärtää
sairauttaan. Mutta koko ajan on tauti
hänesä havaittavissa ja h a ^ tekonsa
Ja vaikuttimensa ovat mielisairaan. Sai­raus
alkaa tavallisesti yhä enenevällä
epäluuloisuudella, vihamielisyydellä ja
ympäristöön kohdistuvalla kateudella.
ryn niitä
«lerkitsi, £ulisi miehesö^äöiy
: a v i o i i ^ No, Phyllis kyllä
si häneit miejenrä muksdsekä
S y l Ä Q < ^ ^
J]wry torvottaya sulhanäii
ry l ^ i Ämään:,kaikkensa
s«Bn erioon tytöstä, joka bli talosjl
^lui?^ ;Sen
J^,-että^ie^^^
?Sj|^^Äii • täydelliseen
^ I T ^ t ^ e S t i tä^ddliseen . . .
. Phyllis ;istui paikoiUaän
än itse t d Sylyia-^^^^^^p^^^ ^teli. Ohuita hän nousiT
nytf että'se o l i ^ h ä n . ^ ^ - Icfrjäktoäta. «Sri päätti teJ^u
sen vaarallista;; j C f e J e r r ) ^ . H ^ ^ scii«k^ talossk. Varmasti m
sanmimP\^^ .täkin löy^isi =j6kin sopiva
^ : ! ^ m^häoUisimmanpianll
nut^ilei?#ni;^i^ ^ylÄ'^
ajatu]M^fe#ti, ^ t ^ i ^ ' j ä r k Ä äaraMjäan.
Sylviaa ^ kohtaan «^^^
selittää mtiiiten^^
voin silösinutSylvijta^-11111^
ry tuottaisi ensimn^
Kunhan Jerry vain uskoisi Si^^
lisairiaaksi, vetäytyisi hän kyllä pois pe­listä.
Smoin Jeriyh tunteet^^^^^^k^
sivat Phyjlisiin. Tämär oli paras tapa
vänoittaa J»ry ja sarnalla^^^^p kai­kista
epäluuloista, ajatteli PhylEs. Syl­via
oli tähän asti saanut kaiken, mitä
oli sormellaan osoittanut, nyt olisi vain
menneisyyteen kohdistuva oikeutettu
kosto ryöstää Mneltä Jerryn rakkaus,
J^yljis s y t y ^ ja
hänen sänänsä,loistivat Ilkeydestä hä­nen
ajateUessaan suunnitelmaansa; Se
olisi uusi tod^ hänen älykk^desr
tään, hän tulisi voittamaan jokaisen,
joka asettuisi hänen tielleen. 'Phyllis oli
.ama uneksinut menevänsä lääkärin
kanssa nainaisiin. Jos hän nyt vain on­nistuisi
kääntämään Jerryn rakkauden
Sylviasta itseensä, täytt3Hlsi tämä unelr
'uia.;.,,:
Sitä paitsi, eikä se suinkaan ollut vä­hiten
tärkeää, hän voittaisi Sylvian.
Sylvia painettaisiin masennettuna to­muun,
kunnes hän olisi saanut iärsiä
paljon kuin Phyllis aikoinaan.
Jerry ja Sylvia ajohrat kohti J
fiällia. He olivat illastaneet '
viihtyisässä ravintolassa ja^^j
tehneetP^kietroksen Sohossä; noisäi
'kissa ja vaarallisissa koFtteleissa,'jel
sattuma ^ oK sijoittanut aivan,
hienoimman osan välittömään
teen. Koko ajan Sylvia oK
päätt^ystään, joka vasta nyt
helpottavan. Jerry oli ollut lo'^
keskustelutoveri, illallinen oli ollut (
luokkainen ja kuitenkin oli Sylvia i
mannut Jerryssä tavallisuudesta
keavaS-pidättäväisyyttä. OU kuini
kin selvittämätön kysymys olisi
'tällöin sukeltanut Jerryn ajatuksiin,]
vaatinut koko hänen huomionsa,
ehkäpä ^e vain olivat hänen omat]
sitavuiset vastauksensa, jotka
»vät ^ ^ ^ i ä a . > Hänen ei piisi jiiä^
mennä "tapaamaan Jerryä, kun
oli ^^lairi kauhea päänsärky, muttaj
ei ollut tahtonut rikkoa lupat
—^Voitko jo paremmin? kysji;
katsoen Sylviaa huolestuneena,
oli ollut niin kalpea koko fllan.
— rääkärinä minulla totisesti]
si olla mukanani lääkkeitä, mutöj
voinut aavistaakaan, että sai
näin äkkiä. Aikaisemmin
löytäisi jotakin muuta jähnittävää. Hän johon sekoittuu kasvava oman kyvyk-taricasteli
hyllyjä lukien nimiä, mutta kyydoi tunne.'* r
turhaan. , Nyt Phyllis kuuli seivästi Peter L a -
Nyt tietysti Sylvia ja Jcny spivät nen rauhaUisen äänen ja värisi. Erääsr
kuin itse terveys.
•—Se menee nopeasti ohi,
Sylvia hymyiUen. — Tänä iltana i
varmaankin tuottanut sinulle
myksen? /
— Et ensinkään! Mutta etköJ
si kanssani vastaanotolleni, hakisin jj
kin pulverin?
— Olet hyvin kiltti, mutta se öa|
siaan aivan turhaa. Minulla «a
niasti kotonakin pulvereita J3
kyllä hoitaa minua.
Phyllis. Jo sisaren nimen maa
mineniin herätti Jerryssä ^ynkkSi
lyksiä. Oli oikeastaan hulhja
toisesta nnn pahaa. Hänen <
.<divat toistaiseksi aivan ihnan
Vtluja nälkä veneen ajelehtiessa Jarvd^ todisteita, ja siis epäoikeutettuja.^
ta- Kathleen KeenattOsk(m)ä^^^ a^M^ oU kuulustd
nosta, hänen isänsäjä heidän eräsystä^^^ An^Sioa;
vänsämtiväi kuumaa Umoa pciooh^ ^
J4'}alkaKeUa veneeUä Shrtcoe-järveUe, smkertaisempikin se^'*^*= ^
Heidän matkansa päättyi sähen, että nontuskat tai ilmitu
^^p^y^Shty* ifl sutä hetkestä ah hän ^ ^ selvfllä
ttaea Kathleen tomoty että olsH ottanut «,;*ss« PK„iHcm ia Peterin
pääUystakin nmkaansa. Heidän veneen^ « ^ r Ä alan
saajelehti järveUä^O tuntia eikä heillä ^ <>Kajatellut iBan CTI
oUut muuta syötävääkään Mtin 1 appel. sy^ Sylvialta suoraan, taui» ,
siini kolmeen henkeen, leniokoneita ja
moottoriveneUä lähetettiin etsimään
heitä: Kun hkidat vihdoin löydettiin,
hmmamtsueuntat at oivpoamkouokns enläah otelni esied, eent täen ssavisni!n^
va$ itsensäJämpimffksL
t e i l a a n ollut voinut tehdä sita.
oli oilut k<>koi ajan
kä/^än tahtonut esiintyä
Olen niin onndlinco
PhylUsin, kuuii j i n y Syhä»?
1952
.t.£i- tt? .g.*!
-ott-niin"^
Onoikeastaa
^samc
lia&ta suunnal
j ^ e n f e o i s i
| i B n a # » > ^ ^ i,.et
Monet k;
, tuiä^^ ja
oidaan juuri
1
tunsi it
Toli vaikea;
;g rakkautta,
he olivat j
i jakuunsätei
ihojen. Se
kaun
[oli hurmioitun
syiÖmenAsyk
Mifiifeiii«
kSnön
^ rikas . . . niii
IHänoi puhdasi
loUut ylpeyden
kertainen,, lu
fen. Jo se
i asattäan, osoii
; itstetään selv
loki) omaisuute]
Eiiasekuiti
Jerry iin
i^imenetellji
^tiöKitseraki
I kitvitteii Sylvi
hain lyhyen
nutta . . . Jei
ylvian hartioid
ilgi pl^isä hä
ä kiiiteiikin tt
riemuitsi.^ Je
huumaavan t
ilMiisa ja huok
si hiljaa, mj
[ohjasi vain yhd
iiiaaa illä
säteet loihl
ömim, Jerry,
i kauan tahansa
Jerry suutel
et olivat, pui
[odottava hymi
Jerry pi
ikävikarhei
'DoQ Juan, kat
omistautunut
liy?vin,^äh
•'^^ii^aariil
^ samom
liiyni^lliiien
Ätäfiiättk t
bätiljällee
istuiva
L,S2
futo kääri^ J>
^•^ifäutosti
hUjai
' japuiden tu
j^^otalÖn eteei
at autosta. I
rakennu:
ker
Pyllis ei ole vie]
§ylvia. .
mennä sii!
^to3 tästä iii
[«Gdinikävä
ithetkisei
^ Ji
^oma^aan.
taiä
vaikiittav
;jä'vakavalta
Kukaai
?ut hän
oUuthit
e»ka epäaitoa