1951-12-01-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
I Hi
Tällainen on Ottawan ehdokas To-
^ rontOfi kauneuskilpailuissa. Hänen
nimensä on Mona Reid,
• • ^
taen paidat veljelleen. "Minä panen
silitysraudan ja -laudan pois ja silitetyt
n^aatteet laatikkoihin ennenkuin isä ja
äiti tulevat." Liisa juoksutti samalla
vaatteet niihin laatikkoihin, missä niitä
pidettiin.
Tällä välin oli Simo katsonut ikkunasta
ulos.
"Katso, Liisa!" huusi hän. "Äiti ja
isä seisovat pihamaalla omenapuun alla
ja isä pussasi äitiä."
"Simo, tule pois ikkunasta! Ei saa
isää ja äitiä salaa vahtia. Mene nulcku-maan
siitä!" komensi sisko veljeään.
Vastahakoisesti lähti Simo ikkunasta
ja meni nukkumaan. Vielä unimielis-säänkin
poika sanoi: "Kyllä äiti oli söpö
tänä iltana, kun isäkin oikein pussasi
häntä.»
Vihdoin lähtivät vanhemmat sisälle.
"Täällä on nun hUjaista. Mihm lap-
. set ovat menneet?" ihmetteli Isä otet-»'
tuaan valon huoneeseen.
"He ovat menneet nukkumaan. Mutta
katso, Heikki, täällä ön niin puhdasta
ja kuuma silitysrauta hdlEdla.'' Äiti
meiii pöydän luokse ja kuniariui katsomaan
koria pöydän alla. "Kori on md--
&ein tyhjä. Liisa on varmaan silittänyt
pyykin", sanoi Anna. »»
"Mmusta tuntuu, että täällä on keitetty
kahvia ja katsotaanpa, mitä pais-tinuunissa
on", tuumi Heikki. Hän
avasi paistinuunin oven ja otti sidti. ohu-kaisvadin
ja kuuman kahvipannun hellalta.
"Oi niitä lapsia, he ovat yllättäneet
meidät! Minä laitan kupit pöytään, niin
saamme heti kahvia ohukaisten kera",
sanoi Anna hj^illään.
"Minusta tuntuu siltä, että tämä on
meidän toinen hääpäivämme. Minulla
on kaksi kultaista lasta ja maailman
herttaisin vaimo. Nyt sen tiedän", sanoi
Heikki katsellen hellästi vaimoaan.
"Ja minulla paras aviomies maailmassa",
kuiskasi Anna.
**Niin, Anna, me olemmeonellisia ihmisiä
tämän katon alla. Mutta miten
osaisin sen sanoa . . . minulla on yksi
asia, joka askarruttaa mieltäni."
"Mikä se on?" Sano minulle."
"Niin, meidän Työräenyhdistyksellä
on aikomus järjestää pian näytelmäti-laisuus
Työnpuistossa ja meillä on näytelmä
harjoituksen alla. Mutta yksi
naisnäyttelijöistä sairastui kesken kaiken.
Hänen tilalleen pitäisi saada toinen.
Meillä ei ole ketään ja minä ajat-teiin
. . . "
"Jos minä tulisin hänen tilalleen . . . "
"Aivan niin. Olemmehan me ennen
paljon yhdessä näytelleet. Tulethan si-
MEILLÄ Yhdysvaltain pohjoislänsi-rannikon
kulttuuri-ihmisillä oli
yksi elämämme nautintorikkaimmista
matkoista, jonka teimme nyt Vancouveriin
B. C.Tun siellä juhlittiin Canadan
veljesjärjestön 40-vuotista olemassaolon
juhlaa marrask. 10—11 p:nä. Vancou-verilaiset
veljesjärjestö-toverit olivat
tehneet itsensä meille rakastetuiksi niillä
lukuisilla juhlaohjelmistomme rikas-tuttamismatkoillaan.
Luontoäitikin oli suuressa lempeydessään
valmistanut meille mitä suotuisimman
juhlailman, nä3^ellen lämmintä aur
rinkoansa ja piristellen pikkuisen vettäkin
siihen lomaan,-jotta Tyynen meren
rannikon vihreä nurmi olisi säil)rttäöyt
kaiken kauneutensa. Lauantaina IX) p.
kiidätti Streamliner-pikajunamme port-landilaisia
sekä seattlelaisia juhlijoita.
Mitä runollisin oli junanikkunasta katsella
melkeinpä peilikirkasta Tyynen
meren raimikkoa, joka suuren valtameren
hyökyaalloilta oli turvattu lukuisilla
suurilla ja kauneilla saarilla. Junamatka
onkin runollista juuri siksi, että juna
kiitää suurimman osan matkasta
ihan rannikkoa. Myöhäisen syksyn
»vuoksi huvikalastajia näki enää vain
^siellä ja täällä, etupäässä suurien virtain
ja jokien suulla. Näh^äs T3^nen meren
lohet työntäytyvät näin syksyisin
noihin virtoihin niin ylös kun niille on
mahdollista sukuaan jatkamaan, sillä ne
tietävät luontoäidin, lämminsydämisen
kätilön olevan heitä siellä vartomassa.
Se suuri valtatie jota suuret linja-autot
ja yksityisautoilijat huristavat, on
ulompana rannasta, mutta sekin kulkee
melkein tasaisia kauniisti viljeltyjä tasankoja,
joten matka on siis viihtyisää
sielläkin. Meitä rajantakaisia juhlijoi-^
ta oli koko lukuisasti, niitä oli Seattles-ta,
Juanidasta, Everettistä, Ishquasta,
Hobardista, Grays^arborista, Eortlan-.
dista Ore. ja Astoriasta asti.^ O l ^ myös
erittäin suuri edustajisto. Gascadcr^öy \
riston itäpuolelta Tieton^ain 4oii]iiisas-ta,
maaimiaa parhaiden omenien v-kasya-tuskukkulalta
asti. Kol^o tämä ^e^sfea- ^
jisto ei olliit minkään järJigstöni^Falliiieii -
edustajisto, olimme lähtenet vain oman
kulttuurisen mlkämme tyydytystä var-^
ten ja osottaaksemme sillä myöskin kli-tollisuu^
ammevancouveirilaisille^-jotka
meitä aikaisernmin runsaine^lihtuuri-eväineen
ovat useasti virkistäneet. ..
Mbidän nuoremman polomme kult-'^
tuuri-Lodge oli laiilukuoroineen ja tans^
siryhmineen aikaisemmin lupautunut
menemään näille Vancouverin juhiillej
vaan kuten he lopuksi joutuivat anteeksipyytäen
selostamaan, tuli-voittamatto-mia
esteitä heidän viralliselle edustukselleen.
Suuri osa nuorista miehistämme
ja naisistamme oiL näiden hirmun-päivien
aikana lujasti kydetty sota-
\'ankkureitteii vetäjiksi, j o t ^ kaikki heidän
säännölliset harjoituksensa on täytynyt
jättää parempiin päiviin. Huonosti
harjoitettuna ja pienempi joukkona
he jäivät pois kokonaan. Sitäpaitsi
omat rauhan ihmisemme olivat juuri
tuoksi ensimäisen maailmansodan aselepo-
päiväksi järjestäneet tänne Seattleen
suuren "Rauhan-kokouksen". Nuoremme
eiv^t siis aikaansa kuluttaneet hukkaan,
vaan antoivat parhaan apunsa
tuolle konferenssille. Allekirjoittanut
toivoo, että ne, jotka nureksivat sitä,
nä?"
"Kyllä tietysti, kun minun rakas aviomieheni
niin kauniisti pyytää. Minä lupaan
tästedes ottaa osaa kaikkiin mieheni
yhteisiin harrastuksiin", lupasi
Anna.
että juhlakomitea oli pettynyt ilmoittaessaan
seattlelaisten virallista edustusta
että he tästä ja myös siellä juhlassa
epävirallisen edustajan selostuksesta
ymmärtäisivät todellisen syyn.
Niin että mitäkö-me sitten saimme
nauttia tuolla matkalla? Oh rakkaat
ystävät, paljon! Paljoni Vancouverin
avara Clinton-haali.kukki noina kahtena
juhlapäivänä mitä kauniimmista ja
mukaansa tempaavista säveleistä, mei- .
dän kuulijain syönten ukset oli sepposen,
selällään, ahmiaksemme. ja syvälle
sielumme virkistykseksi kätkeäksemme
^kaikki nuo ihanat säveleet, jotka irtaantuivat
niistä mon^aisista söittoyär
lineistä, tahi niiden enkelimäisten laulajain
hymyilevistä syistä.
Onnetar on suosinut teitä Vcmcouveri-laisia
ihan kadehtittavan nmsaasti! Se
on voinut sulattaa teitä niin monen eri
kielisiä yhdeksi suureksi kulttuurijou-s.
Torontossa on taai kai*ncuski&ai-lut.
Tämä, on Toronto Ar^shu-öin
edustaja Jean JLastöivska. 5
kohottamistyössä ne inainiöt voim
ovat tarpeen. - .
Sensijaan niinä .haluan sanoa tei]
oman puolen ihmisille,.että mikäs vj
yaa meitä täällä? Mefclnolemme tää
iä samallaisia työtätekevien ihmistt
lapsia, ihmisiä, jotka ennenmuinoi
koksi, jotka ainoastaan yhteisvoimin voi. pystyimme myöskiii johonkin. Rienti
tarjota suurelle yleisöUe niin runsaalla kääpäs kaikki mukaan, uhratkaamir
mitalla sellaisia mahtavia annoksia.
Sanokaamme vielä, että onnetar on
lempinyt teitä niin hyvin, että on tuonut
teidän joukkoonne, ihan viimepäivinä
sieltä §ynnyinmaastamme Suomesta
.aikamme, energiamme ja myös ne \-<
-rat. jotka uhraamme, ^inne, jotka ei\^
hyödytä meitä yksilöinä eikä koko luoli
kana. Rakentakaanime tännekin mal
tavammat kultluurivoiniiat ja niille oma
hurmaavia mukaansa tempaavia laula- . temppelit ja käykäämme sitten yhteis
jia ja näyttelijöitä, joiden yoimat ja kyr.
vyt yhdistettynä teidän entisiin h3(viin
kykyihinne, voimme «vakuuttaa, että
kuulijain ja katsojain lujriin lisääntymis
sen vuoksi täytyy teidän ruveta avartamaan
ennestään suurta haalianne. Niin
eläköön kulttuuri! Eläköön!!
Koska näin useitten sanomalehtikir-voimin
rajantakaisten tovereittemm
kanssa luomaan uudelleen ja uudelleei
loistotilaisuuksia sellaisia, joista olemmi
päässeet jo esimakuun^
Me "Marshall-pläärii".-emämaan ikä
nuori edustajisto täysin tyyt\^'äisin£
matkamme onnistumisesta, häärimra(
taas kotonamme elämän jokapäiväisessä
jeenvaihtajien piirtelevän merkintöjä hyörinässä ja muistelemme teitä Vancou.
paperille juhlaohjehniston eri kohdista verin rakkaat kulttuuri-ihmiset, teidän
ja esimtyjistä-yksilöittäin, niin tämä kir- ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudestani
je jota tarjoan LiekiUe, on vam ylimal- ne ja niistä arvokkaista kulttuuriannok-kainon
silmäys. Kuitenkin tämä olisi
pahasti vaj£ia selostus jos jättäisin "Kau-
,niin Veeran", jpnka näimme parräsva-^
loista, ilman erikpijsm^inintaa.. "JC.aunis
Veer^" pU Jotain sellaista» Jota en olettanet
eniien v näkemistäni se^ oleyan.
GjkimQiehaii usein*^ur<$;sti puustatusU
näytehn^^. nähneet puuttuvan mi?lkei|i
"kokonaan senydinasian puhmnattamaan
sen jt^iteeUis^ta: sisällöstä. Ssdlikaa
sista. Joilla sielujamme virkistitte. Mt-kirjoittanut
tuntisi tekevänsä vääryyttä
kuHtuuripyrkimyksill^mme jos niin pienestä
palvduksesta kuin meidän rajantakaisten
t^ehdyksestä ja onnittelusta
juhlillenne, pitäisin teidän antamanne
vapa^ räulatiematkal-ipun palkkiona.
Teidän kulttuuriemonne joiden nisistä te
jokapäivä iri^ette tiedon ja innostuksen
vomianne, nimittäin "VAPAUS" ja käu-minun
sanoa^ että. ^auniissia Veerassa . iiokirjallmen julkaisunne "LIEKKI^', ne
on niplemmat.^oko hyvin edustettuna.
.Kun se esitetään yielä niin mainiosti
kun se nyt Vancouverin juhlilla esitettiin,
niin voimme sen luoMttaa^^^^^
viimeaikaista näytelmäin, parhaaksi,
Kysykp keltä tahansa, joka oli sitä katsomassa,
niin hän sen n^öntää. Joulim
aikoina kuuluvat sen esittävän uudelleen.
Olen varma, että, katsomo on
t a a s ^ täysi. Silloin on. teillä omapuolen
ihmisilläkin, jotka ette olleet sitä
näkemäsi, tilaisuus sen nälidä. Sanonpa
vielä, etta kappaleen lavastus ja ohjaus
oli ollut täysin mestarillisissa käsissä.-
Kun Kaunis Veera oli lentpmuiskuin
jätetty sinne esiripun taakse^iin yksi
Amerikan puoleisista "ikänuorista" les-kimiehistä
silmät ja kasvot hehkuen sopersi:
"Oijoi sentään, kyllä meidän täytyy
tämä koko Vancouveri viedä sinne
rajan toiselle puolen, ihan Seattleen asti."
Hän oli niin hurmaantunut, että
minun.täytyi hänelle laulaa, että "Veera
mefltä jätkiltä järjen vei"! Vaikka se
Kaunis Veera teki minuunkin lumoavan
vaikutuksen kauniine tanssityttöineen,
mustalaisineen ja muine mainioine esit-täjineen,
niin siltikin minä haluan, että
Clinton-haali on siellä, missä se nyt on,
ja sen mainio kulttuurijoukko toimii sen
sisällä siellä. Tiedän, että Vancouverissakaan
ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää.
Siellä on suomalaisiakin sellaisia, joiden
pääskööt ;osaUisiksi lahjoituksestanne.
Lmlski saakoon $S .00 puolestamme kii-tospäiy^
ahjana ja Vapaus pienemmän
osan" joulutervehdyksenä. Sen canada-
Jais^jD kantikkaan S-senttisen tahdon
viedä tämän maailman äärimmäisen lai-
- dan nähtyäni uudenmaailman porttivar-tijalle,
pyhälle Pietarille, siUä arvaan
hänen kysyvän minulta: "Oletkos poika
millään tavalla palvellut omaa työtätekevää
luokkaasi, sekä sen jaloja kult-tuuripyrkimyksiä?"
Riemuiten vetäisen
tämän kantikkaan nikkelin taskustani
ja sanon: "Katsos veli Pietari, tässä
on Englannin kuningaskunnan parhaim-pain
kulttuuri-ihmisten minulle antama
mitali. Tämä noteerataan siellä Cana-dassa
viideksi sentiksi, vaan uskon että
smun portistasi on pjrrkinyt jo aikaisemmin
sisälle monta, jotka eivät ole
edes 5 sentin edestäkään tehneet palvelusta
kanssaihmisiUeen." Veli Pietari on
sUlä aikaa sflmäillyt minun elämänkirjaani
ja katsoo sitten minuun hieman
lempeämmin. "Kuapro Paukkunen,
näen täältä kirjastani, että kun sinä nuorena
poikana lähdit sieltä kotimaastasi
Suomesta kulkuriksi maailman laitaa
katsomaan, niin pistit puutteellisten
avustukseksi siihen sinun kotikirkkoni
vaiv^aispoikaan kokonaisen 10 penniä.
Oh,, se oli silloin Suomessa suun raha.
Tämän k^tikkaan canadalaisen nikkelin
minä pistän tähän minun portillani
Sivu @ LauaBSalim. iot&lukuun 1 piivanä^ 1951
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 1, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-12-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511201 |
Description
| Title | 1951-12-01-06 |
| OCR text | I Hi Tällainen on Ottawan ehdokas To- ^ rontOfi kauneuskilpailuissa. Hänen nimensä on Mona Reid, • • ^ taen paidat veljelleen. "Minä panen silitysraudan ja -laudan pois ja silitetyt n^aatteet laatikkoihin ennenkuin isä ja äiti tulevat." Liisa juoksutti samalla vaatteet niihin laatikkoihin, missä niitä pidettiin. Tällä välin oli Simo katsonut ikkunasta ulos. "Katso, Liisa!" huusi hän. "Äiti ja isä seisovat pihamaalla omenapuun alla ja isä pussasi äitiä." "Simo, tule pois ikkunasta! Ei saa isää ja äitiä salaa vahtia. Mene nulcku-maan siitä!" komensi sisko veljeään. Vastahakoisesti lähti Simo ikkunasta ja meni nukkumaan. Vielä unimielis-säänkin poika sanoi: "Kyllä äiti oli söpö tänä iltana, kun isäkin oikein pussasi häntä.» Vihdoin lähtivät vanhemmat sisälle. "Täällä on nun hUjaista. Mihm lap- . set ovat menneet?" ihmetteli Isä otet-»' tuaan valon huoneeseen. "He ovat menneet nukkumaan. Mutta katso, Heikki, täällä ön niin puhdasta ja kuuma silitysrauta hdlEdla.'' Äiti meiii pöydän luokse ja kuniariui katsomaan koria pöydän alla. "Kori on md-- &ein tyhjä. Liisa on varmaan silittänyt pyykin", sanoi Anna. »» "Mmusta tuntuu, että täällä on keitetty kahvia ja katsotaanpa, mitä pais-tinuunissa on", tuumi Heikki. Hän avasi paistinuunin oven ja otti sidti. ohu-kaisvadin ja kuuman kahvipannun hellalta. "Oi niitä lapsia, he ovat yllättäneet meidät! Minä laitan kupit pöytään, niin saamme heti kahvia ohukaisten kera", sanoi Anna hj^illään. "Minusta tuntuu siltä, että tämä on meidän toinen hääpäivämme. Minulla on kaksi kultaista lasta ja maailman herttaisin vaimo. Nyt sen tiedän", sanoi Heikki katsellen hellästi vaimoaan. "Ja minulla paras aviomies maailmassa", kuiskasi Anna. **Niin, Anna, me olemmeonellisia ihmisiä tämän katon alla. Mutta miten osaisin sen sanoa . . . minulla on yksi asia, joka askarruttaa mieltäni." "Mikä se on?" Sano minulle." "Niin, meidän Työräenyhdistyksellä on aikomus järjestää pian näytelmäti-laisuus Työnpuistossa ja meillä on näytelmä harjoituksen alla. Mutta yksi naisnäyttelijöistä sairastui kesken kaiken. Hänen tilalleen pitäisi saada toinen. Meillä ei ole ketään ja minä ajat-teiin . . . " "Jos minä tulisin hänen tilalleen . . . " "Aivan niin. Olemmehan me ennen paljon yhdessä näytelleet. Tulethan si- MEILLÄ Yhdysvaltain pohjoislänsi-rannikon kulttuuri-ihmisillä oli yksi elämämme nautintorikkaimmista matkoista, jonka teimme nyt Vancouveriin B. C.Tun siellä juhlittiin Canadan veljesjärjestön 40-vuotista olemassaolon juhlaa marrask. 10—11 p:nä. Vancou-verilaiset veljesjärjestö-toverit olivat tehneet itsensä meille rakastetuiksi niillä lukuisilla juhlaohjelmistomme rikas-tuttamismatkoillaan. Luontoäitikin oli suuressa lempeydessään valmistanut meille mitä suotuisimman juhlailman, nä3^ellen lämmintä aur rinkoansa ja piristellen pikkuisen vettäkin siihen lomaan,-jotta Tyynen meren rannikon vihreä nurmi olisi säil)rttäöyt kaiken kauneutensa. Lauantaina IX) p. kiidätti Streamliner-pikajunamme port-landilaisia sekä seattlelaisia juhlijoita. Mitä runollisin oli junanikkunasta katsella melkeinpä peilikirkasta Tyynen meren raimikkoa, joka suuren valtameren hyökyaalloilta oli turvattu lukuisilla suurilla ja kauneilla saarilla. Junamatka onkin runollista juuri siksi, että juna kiitää suurimman osan matkasta ihan rannikkoa. Myöhäisen syksyn »vuoksi huvikalastajia näki enää vain ^siellä ja täällä, etupäässä suurien virtain ja jokien suulla. Näh^äs T3^nen meren lohet työntäytyvät näin syksyisin noihin virtoihin niin ylös kun niille on mahdollista sukuaan jatkamaan, sillä ne tietävät luontoäidin, lämminsydämisen kätilön olevan heitä siellä vartomassa. Se suuri valtatie jota suuret linja-autot ja yksityisautoilijat huristavat, on ulompana rannasta, mutta sekin kulkee melkein tasaisia kauniisti viljeltyjä tasankoja, joten matka on siis viihtyisää sielläkin. Meitä rajantakaisia juhlijoi-^ ta oli koko lukuisasti, niitä oli Seattles-ta, Juanidasta, Everettistä, Ishquasta, Hobardista, Grays^arborista, Eortlan-. dista Ore. ja Astoriasta asti.^ O l ^ myös erittäin suuri edustajisto. Gascadcr^öy \ riston itäpuolelta Tieton^ain 4oii]iiisas-ta, maaimiaa parhaiden omenien v-kasya-tuskukkulalta asti. Kol^o tämä ^e^sfea- ^ jisto ei olliit minkään järJigstöni^Falliiieii - edustajisto, olimme lähtenet vain oman kulttuurisen mlkämme tyydytystä var-^ ten ja osottaaksemme sillä myöskin kli-tollisuu^ ammevancouveirilaisille^-jotka meitä aikaisernmin runsaine^lihtuuri-eväineen ovat useasti virkistäneet. .. Mbidän nuoremman polomme kult-'^ tuuri-Lodge oli laiilukuoroineen ja tans^ siryhmineen aikaisemmin lupautunut menemään näille Vancouverin juhiillej vaan kuten he lopuksi joutuivat anteeksipyytäen selostamaan, tuli-voittamatto-mia esteitä heidän viralliselle edustukselleen. Suuri osa nuorista miehistämme ja naisistamme oiL näiden hirmun-päivien aikana lujasti kydetty sota- \'ankkureitteii vetäjiksi, j o t ^ kaikki heidän säännölliset harjoituksensa on täytynyt jättää parempiin päiviin. Huonosti harjoitettuna ja pienempi joukkona he jäivät pois kokonaan. Sitäpaitsi omat rauhan ihmisemme olivat juuri tuoksi ensimäisen maailmansodan aselepo- päiväksi järjestäneet tänne Seattleen suuren "Rauhan-kokouksen". Nuoremme eiv^t siis aikaansa kuluttaneet hukkaan, vaan antoivat parhaan apunsa tuolle konferenssille. Allekirjoittanut toivoo, että ne, jotka nureksivat sitä, nä?" "Kyllä tietysti, kun minun rakas aviomieheni niin kauniisti pyytää. Minä lupaan tästedes ottaa osaa kaikkiin mieheni yhteisiin harrastuksiin", lupasi Anna. että juhlakomitea oli pettynyt ilmoittaessaan seattlelaisten virallista edustusta että he tästä ja myös siellä juhlassa epävirallisen edustajan selostuksesta ymmärtäisivät todellisen syyn. Niin että mitäkö-me sitten saimme nauttia tuolla matkalla? Oh rakkaat ystävät, paljon! Paljoni Vancouverin avara Clinton-haali.kukki noina kahtena juhlapäivänä mitä kauniimmista ja mukaansa tempaavista säveleistä, mei- . dän kuulijain syönten ukset oli sepposen, selällään, ahmiaksemme. ja syvälle sielumme virkistykseksi kätkeäksemme ^kaikki nuo ihanat säveleet, jotka irtaantuivat niistä mon^aisista söittoyär lineistä, tahi niiden enkelimäisten laulajain hymyilevistä syistä. Onnetar on suosinut teitä Vcmcouveri-laisia ihan kadehtittavan nmsaasti! Se on voinut sulattaa teitä niin monen eri kielisiä yhdeksi suureksi kulttuurijou-s. Torontossa on taai kai*ncuski&ai-lut. Tämä, on Toronto Ar^shu-öin edustaja Jean JLastöivska. 5 kohottamistyössä ne inainiöt voim ovat tarpeen. - . Sensijaan niinä .haluan sanoa tei] oman puolen ihmisille,.että mikäs vj yaa meitä täällä? Mefclnolemme tää iä samallaisia työtätekevien ihmistt lapsia, ihmisiä, jotka ennenmuinoi koksi, jotka ainoastaan yhteisvoimin voi. pystyimme myöskiii johonkin. Rienti tarjota suurelle yleisöUe niin runsaalla kääpäs kaikki mukaan, uhratkaamir mitalla sellaisia mahtavia annoksia. Sanokaamme vielä, että onnetar on lempinyt teitä niin hyvin, että on tuonut teidän joukkoonne, ihan viimepäivinä sieltä §ynnyinmaastamme Suomesta .aikamme, energiamme ja myös ne \-< -rat. jotka uhraamme, ^inne, jotka ei\^ hyödytä meitä yksilöinä eikä koko luoli kana. Rakentakaanime tännekin mal tavammat kultluurivoiniiat ja niille oma hurmaavia mukaansa tempaavia laula- . temppelit ja käykäämme sitten yhteis jia ja näyttelijöitä, joiden yoimat ja kyr. vyt yhdistettynä teidän entisiin h3(viin kykyihinne, voimme «vakuuttaa, että kuulijain ja katsojain lujriin lisääntymis sen vuoksi täytyy teidän ruveta avartamaan ennestään suurta haalianne. Niin eläköön kulttuuri! Eläköön!! Koska näin useitten sanomalehtikir-voimin rajantakaisten tovereittemm kanssa luomaan uudelleen ja uudelleei loistotilaisuuksia sellaisia, joista olemmi päässeet jo esimakuun^ Me "Marshall-pläärii".-emämaan ikä nuori edustajisto täysin tyyt\^'äisin£ matkamme onnistumisesta, häärimra( taas kotonamme elämän jokapäiväisessä jeenvaihtajien piirtelevän merkintöjä hyörinässä ja muistelemme teitä Vancou. paperille juhlaohjehniston eri kohdista verin rakkaat kulttuuri-ihmiset, teidän ja esimtyjistä-yksilöittäin, niin tämä kir- ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudestani je jota tarjoan LiekiUe, on vam ylimal- ne ja niistä arvokkaista kulttuuriannok-kainon silmäys. Kuitenkin tämä olisi pahasti vaj£ia selostus jos jättäisin "Kau- ,niin Veeran", jpnka näimme parräsva-^ loista, ilman erikpijsm^inintaa.. "JC.aunis Veer^" pU Jotain sellaista» Jota en olettanet eniien v näkemistäni se^ oleyan. GjkimQiehaii usein*^ur<$;sti puustatusU näytehn^^. nähneet puuttuvan mi?lkei|i "kokonaan senydinasian puhmnattamaan sen jt^iteeUis^ta: sisällöstä. Ssdlikaa sista. Joilla sielujamme virkistitte. Mt-kirjoittanut tuntisi tekevänsä vääryyttä kuHtuuripyrkimyksill^mme jos niin pienestä palvduksesta kuin meidän rajantakaisten t^ehdyksestä ja onnittelusta juhlillenne, pitäisin teidän antamanne vapa^ räulatiematkal-ipun palkkiona. Teidän kulttuuriemonne joiden nisistä te jokapäivä iri^ette tiedon ja innostuksen vomianne, nimittäin "VAPAUS" ja käu-minun sanoa^ että. ^auniissia Veerassa . iiokirjallmen julkaisunne "LIEKKI^', ne on niplemmat.^oko hyvin edustettuna. .Kun se esitetään yielä niin mainiosti kun se nyt Vancouverin juhlilla esitettiin, niin voimme sen luoMttaa^^^^^ viimeaikaista näytelmäin, parhaaksi, Kysykp keltä tahansa, joka oli sitä katsomassa, niin hän sen n^öntää. Joulim aikoina kuuluvat sen esittävän uudelleen. Olen varma, että, katsomo on t a a s ^ täysi. Silloin on. teillä omapuolen ihmisilläkin, jotka ette olleet sitä näkemäsi, tilaisuus sen nälidä. Sanonpa vielä, etta kappaleen lavastus ja ohjaus oli ollut täysin mestarillisissa käsissä.- Kun Kaunis Veera oli lentpmuiskuin jätetty sinne esiripun taakse^iin yksi Amerikan puoleisista "ikänuorista" les-kimiehistä silmät ja kasvot hehkuen sopersi: "Oijoi sentään, kyllä meidän täytyy tämä koko Vancouveri viedä sinne rajan toiselle puolen, ihan Seattleen asti." Hän oli niin hurmaantunut, että minun.täytyi hänelle laulaa, että "Veera mefltä jätkiltä järjen vei"! Vaikka se Kaunis Veera teki minuunkin lumoavan vaikutuksen kauniine tanssityttöineen, mustalaisineen ja muine mainioine esit-täjineen, niin siltikin minä haluan, että Clinton-haali on siellä, missä se nyt on, ja sen mainio kulttuurijoukko toimii sen sisällä siellä. Tiedän, että Vancouverissakaan ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää. Siellä on suomalaisiakin sellaisia, joiden pääskööt ;osaUisiksi lahjoituksestanne. Lmlski saakoon $S .00 puolestamme kii-tospäiy^ ahjana ja Vapaus pienemmän osan" joulutervehdyksenä. Sen canada- Jais^jD kantikkaan S-senttisen tahdon viedä tämän maailman äärimmäisen lai- - dan nähtyäni uudenmaailman porttivar-tijalle, pyhälle Pietarille, siUä arvaan hänen kysyvän minulta: "Oletkos poika millään tavalla palvellut omaa työtätekevää luokkaasi, sekä sen jaloja kult-tuuripyrkimyksiä?" Riemuiten vetäisen tämän kantikkaan nikkelin taskustani ja sanon: "Katsos veli Pietari, tässä on Englannin kuningaskunnan parhaim-pain kulttuuri-ihmisten minulle antama mitali. Tämä noteerataan siellä Cana-dassa viideksi sentiksi, vaan uskon että smun portistasi on pjrrkinyt jo aikaisemmin sisälle monta, jotka eivät ole edes 5 sentin edestäkään tehneet palvelusta kanssaihmisiUeen." Veli Pietari on sUlä aikaa sflmäillyt minun elämänkirjaani ja katsoo sitten minuun hieman lempeämmin. "Kuapro Paukkunen, näen täältä kirjastani, että kun sinä nuorena poikana lähdit sieltä kotimaastasi Suomesta kulkuriksi maailman laitaa katsomaan, niin pistit puutteellisten avustukseksi siihen sinun kotikirkkoni vaiv^aispoikaan kokonaisen 10 penniä. Oh,, se oli silloin Suomessa suun raha. Tämän k^tikkaan canadalaisen nikkelin minä pistän tähän minun portillani Sivu @ LauaBSalim. iot&lukuun 1 piivanä^ 1951 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-12-01-06
