Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 22, 1955

              •^•*:„^.-
I
«li,-
"9
Kaiho Vilkunan kultalöytö
Kalliovuorilta K I L P A K I R J O I T U S
K I R J . AGRICOLA
(Jatkoa)
I^ESÄINEX ihanuus oli kukkeim-
•millaan. Pensaat vihannoivat ja
'kukkivat, villiruusu hohti vaaleanpu­naisena
rinteillä ja avonaiset nurmisil-anäkkeet
oli monivärisillä kukilla koris­tettu
kuin keijukaisen huntu. Nuoret
tuskin olivat luontoa niin maalaukselli­sen
kauniiksi ennen huomioinet. Telt­tansa
he asettivat erään hiekkarantai-seri
lahclen eteläiseen pohjukkaan, jossa
huoletonna nauttivat vapaudestaan. Nyt he saivat lisäsysäyksen yhdyskun-
Aamuvarhaisena he heittäytyivät ui- nan farmin jäseniltä. Intiaanit olivat
maan, juoksivat sileällä hiekkarannalla myös kiintoisasti osallistuneet luennoil-lukuisemmin
tuli jäsenhakemuksia tälle
yhdyskunnan farmille-
Tämän riistosta vapaan farmin naa-puriasukkaat
sekä intiaanit, varsinkin
nuorempi polvi, olivat huomattavasti
kiinnostuneita farmin elämän tapoihin.
Intiaanit elivät elämäntapojensa mur­rosaikaa,
olivat jo siinä määrässä nyky­aikaisia,
että nuoriso osasi lukea se^kä
kirjoittaakin. Heidän harrastuksensa,
uudempi ajattelunsa oli herännyt ja
tähtäsi uudempiin elämän muotoihin.
•kuin lapset hippasilla, iloiten onnestaan
kuin rintamalta terveenä palaava soti­las
päästessään odottavan rakastettun­sa
luokse.
Esi-isäin elinkeino, kalastus, oli rii­paisevan
innoittavaa. Entisen erämie­hen
ja naisen saalistusvaistot heräsivät
toimintaan kuin ennen kilpailuvaistot
eräretkellä oravia ammuttaessa.
Eivät he sentään unhoittaneet itseään
kokonaan elämänsä onnen päiväpais­teelle.
Kaiho kertoi Kirkassilmälle elä­mänsä
kokemuksia- Kertoi nuoruus­vuosiensa
elämästä, synnyinmaansa
•kauniista luonnosta, Saimaan samanlai­sesta
järvimaisemasta kuin sekin jossa
lomaansa viettivät. Kertoi merimies­ten
kurimuksellisesta elämästä, Afrikan
tummista työläisistä, Sevillan äideistä,
Lontoon kurjalistosta. Kirkassilmä oli
yhtä kiinnostunut kuuntelija 'kuin Kai­hokin
oli silloin, kun **metsänneito"
kertoi rotunsa kohtaloista.
Keskikesän päivät olivat herttaisen
lämpimät ja ihanat. Heinäkuu ja alku
elokuuta kului odottamattoman pian.
Auringon elämää synnyttävät säteet
loihtivat silkinhienon hipiän auringon
ja veden palvojille. Terveyttä sekä
tarmoa antanut loma-aika loppui.
uMuistojen komeroihin jäivät unhoittu-mattomat
hauskasti ja nautinnollisesti
vietetyt päivät, kauniit metsäiset saa­relmat,
somat hiekkarantaiset lahdel­mat
ja loputt^-ymat vesiväylät. Oli pa­lattava
luovan työn pariin kotoisille
'kunnahille.
Uutuuksina niin suuremmat kuin pie­nemmätkin
tapahtumat tiedoitetaan
maan ääristä toiseen- Kaikelle koetta­vat
tiedotusvälineet, sanomalehdet ja
muut aaitaa tärkeän värin. Tällaisille
päivän uutisille yleisö antaa myös ver­rattain
suuren huomion, mutta seuraa­vana
päivänä ne jo unhoitetaan. Ne
ovat palsta-armeijan lerpäkysymys, jos­kin
tarkoituksena on myöskin ohjata
varsinkin työläislukijain huomio pois
omista leipähuolistaan.
Yhdyskunnan farmin olemassaololla
oli kiintoisampi.sekä kantoisampi luon­ne
» Siksipä sen onnistumisesta tai epä­onnistumisesta
oli jatkuvasti kirjoituk­sia
sanomalehdissä. \'altasanomalehdis-tön
taholta tämä yksityisyritteliäisyyt­tä
uhkaava, jäseniensä määräämä sekä
hoitama työryhniäyhdyskunnan farmin
mainostus ei ollut oikeuden ja tosipe-räisyyden
'mukaista. Päin vastoin!
jMutta sitä paremmin ja tosiperäisem-min
se tehtiin yhteiskunnallisia uudis­tuksia
kannattavien lehtien, puhujien
sekä yleensä uudistusmielisten julki­suusi
yöntekijäin taholta.
Sellaiset uutiset, että 3-hdyskunnan
farmin taloudellinen h\-\invointi on no­peassa
nousussa, työpäivä läheisessä
tulevaisuudessa lyhennetään viiteen,
mahdollisesti ne>jään tuntiin, että elä­män
mukavuudet lisäänt>-vät ja ennen-ikaikkea
kylläisen toimeentulon var­muus
on taattu, kiinnittivät t)'öläisten
huomiota. Seuraukena oli. että vhä
le, konsertteihin ja eri kulttuuriryh­mien
työskentelyyn, vieläpä näytelmien
esityksiinkin, joten he alkoivat olla
"kypsiä" jättämään leiritulet ja ansa-miehen
retket ja yhtymään yhdyskun­nan
farmin jäsenyyteen. Heidän, re-servialueensa
käsitti yhteensä yli seit-semänkymrrientäkaksitijhatta
eekkeriä
viljavinta mustamullan maata mitä Ca­nadan
lännellä on löydettävissä. Tar­vitsi
vain ikyntömiehen koneita, niin
neitseellinen muheva multa antoi kyl­läisiä
satoja.
Kirkassilmän, Little Bearin ja jon­kun
muun reservialueen vaikutusvaltai-sen.
uudistuksia^;,..?uosivan intiaanin
'kanssa teki Kaiho suunnitelman, jonka
yhdyskunnan toimeenpanevakomitea
hyväksyi. Päätettiin liittää reservialue
intiaaneineen, yhdyskunnan yhteyteen-
Esitettyään suunniteiman hallituksen
intiaanien huolto-K)saston johtajalle, sai
Kaiho ensin pidätäytyvää hymähtelyä.
Johtaja tiesi yhdyskunnan yksilöyritteli-jäisyysvastaisen
asenteen ja menettely­tavat.
Hän oli vieraillut "Kaiho Vil­kunan"
farmilla, kuten hän sitä nimitti.
Antoi kylläkin sille tunnustusta, mutta
yhdistää siihen reserviön intiaanit oli
epämääräinen kysymys. Niin hän ar­veli.
Se oli järjestelmän, jonka palve­luksessa
hän oli, perusaatteen loukkaa­mista,
kollektiivikokeilua. Johtaja, jo­ko
huvittaakseen itseään tai sitten näyt­tääkseen
asemansa tärkeyttä, alkoi
omahyväisesti ristikuulustella Kaihoa
kyseli henkilöllisyyttä, menneisyyttä ja
vieläpä hänen uskontokäsitteitäänkin.
Rauhallisesti Kaiho selitti:
— Esitylcsejii on suora liikeasia. Yh­dyskunta
kansoitettu nykyisin hyväk­syttävään
määrään saakka- Lisäjäse­nien
hakemuksia on odottamassa huo­mattava
määrä. Ne kuitenkin saavat
odottaa toistaiseksi. Tarkoituksemme
on saada reservin intiaanit hyödylli­seen
työhön. Kohottaa heidän talout­taan
ja opettaa heitä maanviljelijöiksi
— hyväksymään valkoisen serkkunsa
elämän tavat.
Johtaja siirteli pöydällään olevia pa­pereita.
Avasi laatikoita kuin jotain
etsiäkseen. Kävi toisessa huoneessa ja
esiintyi rauhattomasti kuin häkissään
banaaniannostaan odottava apina. Istui
viimein Kaihoa vastapäätä ja selitti:
— Luuleeko herra Vilkuna suunni­telmissaan
onnistuvansa? Tietääksem­me
intiaaneista ei ole maanviljelijöiksi.
Sen on kokemus näyttänyt. Intiaaneil­ta
puuttuu yritteliäisyyttä ja sitäpaitsi
he ovat asemaansa tyyt3-^'äisiä.
— Intiaaneille ei ole annettu itsenäi­seen
maanviljelykseen mahdollisuutta.
Kun kokeilemme, niin sitten vasta tie­dämme
intiaanien yritteliäisyyden, lau­kaisi
Kaiho.
Johtaja aikoi puolustaa intiaanien
holhousmenetelmää, mutta lausahtikin
vaan: — Hml Mahdollisesti ei. Kv- -
seli jotain puhuakseen yhdj-skunnan
farmielämästä. viljasadosta, kannatta-avaisuudesta.
pUn fde^s^ä^in. JPäät^-en ^
Sivu 8 Lauantaina, lokakuun 22 päivänä. 1955
kysymykseen: — Minkälaiset jäsen-vaatimukset
teidän yhdyskunnassa oli­kaan?
En muista kuulleeni minkälai­set
jäsenmaksut teillä on, vai onko
ollenkaan?
— Yhdyskunnan farmi, selitti Kaiho,
on työläisten kollektiivinen yhdyskun­ta,
perhe, johon ei uusi tulokas tulles­saan
tai syntyessään astu dollarisäkki
selässään. Uudet jiisenet huole^htivat
työllään itsestään yhdyskuntamme tar­peista
sekä jälkeläisistämme.
— Työ vain takaa perheen, yhdys­kunnan
ja lopullisesti kollektiivisen yh­teiskunnan
menestymisen! Meidän
yhdyskunnassamme jokainen antaa ky-'
kyjensä mukaan ja saa tarpeittensa mu­kaan.
Työn luomat rikkaudet ovat yh­dyskunnan
ja sen jäsenten nautitta­vissa.
*
Keskusteltiin ja hiukan kiisteltiinkin
reservialueen viljelykselle laittamisesta.
Kaiho selitti ja väitti, ettei reservialue
nykyisessä 4)lotilassaan hyödytä intiaa­neja,
heidän huoltorahastoaan, eikä
ketään.
Loppujen lopuksi keskustelun tulok­sena
oli se, että yhdyskunnan toimeen­panevakomitea,
intiaanien neuvosto ja
Department of Indian Affairs laativat
reservimaa-alueen vuokrasopimuksen.
Vuokrasopimus edellytti seuraavaa-
Vuokraaja avaa viisikymmentätuhatta
eekkeriä reservimaa-aluetta viljelykseiu
seuraavan kahden vuoderi aikana- loj,
pu alueesta jää karjanlaitumeksi. Vuok-raaja
saa korvaukseksi kaksi ensim^
mäistä satoa. Seuraavat viisivuotta in.
tiaanien 'huolto-osasto saa kolmaniea
osan viljasta, intiaaneille jaettavaksi ja
sitten annetaan intiaaneille omistus- se.
kä määräämisoikeus maahansa. Voivat
alkaa itse maatansa viljelemään, edel­leen
vuokrata tai liittyä yhdyskunnan
K I I T O S
Sydämelliset kiitokseni lausun niille
vanhoille ystävilleni ja sukulaisilleni,
jotka saavuitte minua onnittelemaan
80-vuotissyntymäpäivänäni. tuoden syö­miset
ja Juomiset tullessanne ja lait­taen
pöydän ikomeaksi.
Kiitos kaihvinkeittäjälle ja muille
emännille.
Käyntinne tuotti minulle suuren ilon
tänä elämäni iltapäivänä.
Säilyköön ystävyys aina välillämme.
Vielä ikerran (kiitos teille kaikille.
MRS. MANDA VARTIAINEN
Sointula, British Columbia
KIITOS
Lausumme kauniit kiitoksemme hauskasta illasta, jonka jär­jestitte
meille yllättäen Clinton-haalilla syyskuun 24 p:nä 1955.
Kiitos illan emännille hyvästä tarjoilusta sekä rahalahjasta.
Kiittäen,
EVA JA EERO NIEMINEN
1833 E. 16th Ave Vancouver, B. C.
laman lietkein liuippuiskelmiä
Decca- ja Rytmi-
Levyillä
on nyt saatavana kirjakaupastamme
DECCA-LEVYJÄ:
SD 5200 Leskiäidin tyttäret, valssi. Metro-tytöt
Merenneidon kyynel, laulelma, Olavi Virta
SD 5291 Täällä kertaa, foxtrot, Metro-TVtöt
Äiti, nyt itku on turhaa, valssi, Metro-Tytöt
SD 5293 Romanssi mollissa, valssi, Henry Theel
Vera Cruz, bequine, Henry Theel
SD 5300 Myllärin Irene, tango, Henry Theel
Anema E Oore, bequine, Henry Theel
RYTMI-LEVYJÄ:
R 6219 Äiti, sytytä lamppu, valssi, Metro-Tytöt
Oi, Ritva, tango, Juha Eirto
R 6224 Uutta ja vanhaa 5, Jenkkasifeermä, Justeeri ja Repe
Uutta ja vanhaa 6, polkkasikermä, Justeeri ja Repe
R 6233 Elämä suomalaismetsissä, valssi, Lasse Pihlajamaa ja
Paavo Tiusanen
Elämä juoksuhaudoissa, valssi, .Lasse Pihlajamaa ja
Paavo Tiusanen
R 6235 Vaari ja viulu, foxtrot. Matti Louhivuori ja Metro-Tytöt
Vanha postilaukku, foxtrot. Matti Louhivuori ja
Metro-Tytöt
R 6237 Jätkän valssi. Justeeri ja Pirteät pelimannit
Mandin polkka. Justeeri ja Pirteät pelimannit
R 6238 Uutta ja vanhaa 7, valssisikermä, Justeeri ja Repe
Uutta ja vanhaa 8, jeiibkasikermä. Justeeri ja Repe
R 6239 Kaisan ja Kustin Häät, polkka, Veikko Sato
Kun mmä läksin kyllään, polkka, Veikko Sato
R 6241 Orvokkeja äidille, valssi, Metro-Tytöt
Liljankukka, beguine, Metro-Tytöt
R 6242 Osoite Tuntematon, tango, Henry Theel
Satumaa, tango, Henry Theel
R 7011 Vesivehmaan jenkka. Veikko Sato
Kankkusen kekkerit, jenkka. Veikko Sato
Lähetämme levyjä kaikkialle Canadassa ja Yhdjysvalloissa.
HINTA $1.35 KAPPALE
(Ostajan maksettava lähetyskulut)
Posti- tai pikatavaratilausten tulee käsittää vähintäin kolme levyä.
Tilatkaa osoitteella:
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD.
P.O. BOX 69 SUDBURY. ONT.