Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 9, 1955

              RANTAL.^' Antti istui rankakuor-man
päällä hajareisin puristaen oh-jaksia
lampaannahasta tehtyihin rukka­siinsa,
jotka olivat käsien suojana. Vaik­ka
kotikutoinen sarkapuku olikin yllä,
niin sittenkin tuppasi kylmä tulemaan,
sillä kovan yöpakkasen jälkeen kevät­talven
ilma oli vieläkin kylmä näin
aamupäivällä. V*ilustunut oli myöskin
Polle, odottaessaan kuorman tekoa, kos­ka
se oli nyt niin raisulla päällä.
Mutta se Pollen iloisuus ei vain ot­tanut
tarttuakseen Anttiin. Hän oli ko­vin
alakuloinen, kovin miettiväinen. Oli
jo tullut vihjaistuksi isälle aikeistaan
naida talon pal\*elijan Elinan.
**Niin, ei minulla ole «mitään vastaan",
oli. isä sanonut, "mutta sinä tiedät äi­din".
Antti tiesikin hyvin, että äiti käytti
rahaa ihmisarvon mittapuuna, ja sitä
ei Elinalla ollut.
Tätä hän nyt mietti, eikä huoman­nut,
että okiin jo kotona rankakasan
luona, ennenkuin kuuli veljensä Arvin
sanovan ''ptruu" ja lisäävän lauhkeam­min:
"Käy sisälle juomassa kuppi kahvia,
että lämpenet. Puran sillä aikaa kuor­man."
Äidillä olikin jo kahvi valmiiksi kaa­deltuna
kuppiin ja silmäys äidin kas­voihin
ennusti olevan ukkosta ilmassa.
Isä oli kai jo vihjaissut hänen aikais­taan.-
Sitten se räjähtikin.
Juokoon muori kahvinsakin, ajatteli
Antti, paiskaten täyden kupin pöydälle
ja käveli ovelle, jonne vielä selän takaa
kantautui äidin sanat:
"On niitä talon tyttäriäkin sinulle",
ja sellaisella äänenpainolla, aivan kuin
sitäkin vastaan olisi joku väittänyt. Mi-td^
SL siihen olisi hänellä ollut sanomis-ta,'^
un ei kerran isälläkään. On aina
raukka saanut olla äidin tohvelin alla.
'Kun muutama viikko edellisestä oli
kulunut, oli, Antti jo matkalla Cana-daan.
Rantalan isäntä oli antanut mat-
(KUpaktrjoHus),
Syvällä surulla ja kaipauksella
ilmoitamme, että rakas äitimme
Ida Ägda Korhonen
(O.S. HANNULA)
vaipui kuolon uneen kotonaan maa­liskuun
5 p. 1955. Hän oU syntynyt
Suomessa, Alavieskassa, belmlkunn
5 p. 1887, ollen kuollessaan 68 vuo­den
ja yhden kuukauden ikäinen.
Hän tuli Canadaan vuonna 1909.
meni avioliittoon David Korhosen
kanssa v. 1911. Hänen miehensä
kuoli toukokuussa v. 1951.
Lähinnä suremaan jäi vliä poikaa.
Kunto. Into, R^to, Tarmo ja l^laitl
sekä yksi tytär (UneUna) mrs. Elis
Ihamäki; kaksi veljeä. Jaakko Han­nula
Seattlessa ja Oswald Suomessa
sdcä kolme tyttärenlasta ja laaja
sukulais- ja tnitavaplirl tässä maas­sa
ja Suomessa.
Vainaja haudattiin maaliskmm 8
I^vä. 1935. Fort Arthurin Rlveralden
hautausmaÄiutn.
On tyhjä paikka nyt kodissamme,
kun äiti poistui haudan lepoon.
Loppui elon tuskat — rauha saapui,
vaan muistot lempeät jäi,
mi suruamme lievittää.
Olkoon imesi rauhaisaa.
Lapset.
Vaipui Mummon hellä käsi,
häipyi hymy herttainen.
Vaan muistoissamme ne säilyvät
ain.
Uinu rauhassa. Mummo kultainen.
Lastenlapset.
K I I T OS
(Haluamme kiittää kalkkia suku­laisia
ja ystäviä, jotka ottivat osaa
suruumme. Kiitos kukista ja kor­teista.
Kiitos mrs. Tyyne SiUmaniUe
kauniista runosta ja mr. Wm. Lai­neelle
muistosanoista. Kiitos kan-tajiUe.
LAPSET
myöhään
Kirj. VELLAMa
karahat ja Elina jäi odottamaan matka-tippua
seuratakseen sitten myöhenmiin
»perässä.
Täällä hänen onnbtuikin heti päästä
töihin rakennukselle. Elämä näytti lu­paavalta.
Elinalle hän kirjoitti, että
pian voin jo lähettää sinullekin lipun,
että pääset sinäkin tänne, saamatta mi­tään
vastausta. Mutta pariii ohneUisen
kuukauden kuluttua hän' saikin loppu­tilin,
eikä toista työriiaäta löytynyt
Elettiin silloista pulakautta. Rahat lop­puivat.
Monasti muistui mieleen isän
jäähyväissanat asemalla, kun hän ääni
hiukan täristen toivotti hyvää onnea po­jalleen
lisäten:
"Jos ei onnista, niin muista., että tääl­lä
on sinulla koti, jonka ovet ovat aina
auki sinulle ja onhan minulla vielä sen­verran
rahaa pankissa, että pääset ta­kaisin."
Antti ei ollut vuosiin kirjoittanut ko­tiinkaan,
vaikka monasti olisi imieli teh­nyt.
Ei ollut mitään kirjoittamista, sillä
sisu ei antanut ilmoittaa, että hän oli
pettVnyt elämän taistelussa. Oli laske­nut
väärin. Olisi pitänyt olla mukana
sitä 'Rantalan "kapitaalia" enemmän.
Nuoruuden terv^eys ja voima eivät riit­täneet.
Niiden osakkeet oli painettu nol­lakin
alemmaksi. Kukaan ei näyttänyt
niitä tarvitsevan. Niin joutui hänkin,
rikkaan Rantalan poika, täällä turvau­tumaan
kaikenlaisten hyväntekeväisyys­laitosten
tarjoamiin armopaloihin, hen­kensä
ja elämänsä ylläpitämiseksi. Tä­tä
ei voinut kirjoittaa.
jMutta elettiin sitä vain ja eteenpäin
mentiin. Aurinko nousi Antin niinkuin
monen muunkin elämäntaivaalle. Tuli
töitä ja sota-aikana niitä oli liikaakin
tarjolla. Aina Antti olikin työssä. Hän
oli näet h>-vä rakennustyöläinen, joten
työtä oli aina saatavana ja kun eli
säästäväisesti, niin säästöjäkin jäi. Niin­pä
sitten 25 vuoden kuluttua Antti sei-voi
Montrealin lentokentällä matkalla
Suomeen. Suuri ilmojen jättiläinen
käynnisti moottoreitaan. "Matkustajat
nousivat koneeseen, Antti muiden mu­kana,
sydänalassa niin omituisesti sy-kähdellessä.
Linja-auto lähest\y K:n kirkonkylää.
uutoksia on tapahtunut pitkän.poissa-olon
aikana, sen huomaa heti matkalai­semme.
Tuossa niäenrihteessä, kylän
laidassa olleesta ^läkisen mökistä on
enää vain rauniot jäljellä. Leski kaiketi
on kuollut ja lapset lähteneet 'maailmal­le.
Kotikylän pellot ovat myös laajen­tuneet,
sen myöskin huomaa heti. Asuin­rakennukset
monessa paikassa on joko
korjattu tai rakennettu uudelleen, niin­kuin
tuo meijerikin tuossa. Se on uusi
tiilessä rakennettu mahtava rakennus,
jonka piipusta njtkin tupruaa harmaa­ta
savua taivaalle.
Pysähd\tään osuuskaupan edessä ole­valle
aukeamalle, jossa matkustajat jää-
\'ät pois. Onpa osuuskauppakin laajen-
Isästa ei kirkonkirjat mainitse mitään
sillä hän ei oUut kolaan avioliitossa " *
«Elina Rasi?*'huudahU Antti.
"Niin, Elina'Rasi, nyttemmin jo kuo^;
*lut." -
"Kuollut, sanoitteko kuollut?"
^'Niih, kuollut'', toteaa rovasti ja ABU
ti syöksyy ulos hokien: "Kuollut. Liika
myöhään, liian myöhään." Ja hetkeä
Unen rakennus? Siitä ei heti saa selvää, sei^ttuaan ulkona huomaa Antti, ettei
mutta hetken muisteltuaan havaitsee .
Antti sen olevan entisen navetan tUalla. - ^ ole^^^sdvifla^Han saa mielii^^^^^^^^
On siis rakennettu sekin uudeUeen. Ko- Y^^' " E i ^ sumkaan :vaan o I ^ r . l^
ja «menee uudeffleen rovastin kansliaai'
tunut
mealta se ainakin tänne näyttää. Kai­keti
tuo tuossa vieressä oleva punainen
rakennus on rehuvaja,-ja torni sen vie­ressä
on sailo. Näyttää, että täälläkin
: on eteenpäin menty . . . Niin, mahtaa­kohan
^ ä v i d ä - i s ä u k ^
tai onko enää koko tila suvun hallussa-»
kaän? :
Näin hän tuumii ja sydänalassa tun­tuu
vähän ilkeältä. Tuntuu kuin olisi
syyllistynyt johonkin rikokseen, kun ei
ole tullut kirjoitetuksi, mutta kohtahan
olen nyt siellä.
•Hän ottaa jo muutaman askeleen
mennäkseen heti Rantalaan, mutta ei.
Parempi on ensin jossakin ottaa selvää.
-Katseltuaan ympärilleen hän kääntjy-kin
kirkolle menevälle tielle, koska siel­lä
näkyy olevan kahvila aivan kirkon
vieressä. Ehkäpä siellä kuulee joltakin
uutisia.
"Niin tämäkin on tähän rakennettu
minun poissaollessani", hän toteaa ja
harppoo sisään. Hän valitsee pöydän,
josta on hyvä näköala tielle ja tekee
tilauksen. "Tästä on mukava katsella
ympärilleen", hän ajattelee.
Ajaa siihen autokin kirkkoman ai­dan
viereen, ja ihmisiä tulee ulos. On
hääseurue. Mutta mitä? On niinkuin jo­takin
tuttua olisi vilahtanut. Hän odot­taa
kuumeisesti tilauksensa saapumista.
Sekin näyttää kestävän ikuisesti ja kun
hän sen. vihdoinkin saa, niin kahvi on
kuumaa, että sen juominen otfaa ai­kansa.
Vihdoinkin hän on valmis lähte­mään
ja hän rientää heti kirkkoon otta­maan
selvää.
Siellä valkoisiin puettu morsian juuri
toistaa papin sanat: "Minä Sylvia Rasi"
ja niin edespäin. Kun vihkimätoimitus
on ohi, niin nuoripari kääntjy yleisöön
päin.
"Ooo'', pääsee .antilta puoliääneen ja
tahtomattaan hän lysähtää penkkiin is­tumaan.
Elina, hän on Elina, kumisee
korvissa ja päässä, mutta järki sanoo,
ettei niin voi olla ja taas hän katsoo.
Mitä, näkeekö hän näkyjä! Antti ryn­tää
ulos penkistä. On menossa kirkon
perään Elinan rinnalle . . . Mutta ei, ei
se voi olla Elina, siitähän on jo vuo­sia.
Hän, tuo tuolla, on nuori . . . niin
ja Elina, hän on jo vanha.
Hän tulee ulos kirkosta kohti kirkon­kylää,
kävellen päämäärää vailla sinne
tänne, kunnes viimein saapuu rovastin
kansliaan. Kaksileukainen, paksumahai-nen
rovasti kääntyy kohti Anttia ja ky-sjy:
**Mitä olisi asiaa?"
Antti häkeltyy, kakistaa kurkkuaan
ja saa vihdoin suustaan:
"Niin, jos rovasti voisi äanoa, että
kuka oli tämä äsken kirkossa vihitty
morsian?"
"Hän Oli Sylvia Rasi", oli vastaus.
Niin, tarkoitan, ketkä ovat hänen
" f " " * f l i " ' * ' näyteikkunat. Vanhempansa? Tahtofei„ tietää hänestä
Ihmbiä on liikkeellä, mutta kukaan ei
näytä tuntevan häntä, eikä hänenkään
siknänsä näe ketään tuttavaa.
Hän lähtee astelemaan pitkin maan­tietä
tehden havaintoja. Hän saapuu
joelle. Siinä Merikoski pauhaa kuten
ennenkin. Ei sen voimaa ole vielä kah­lehdittu.
Onpa kivikin, jossa usein oli
hänkin istunut ongella, vielä paikallaan.
Sitä ei ole ajan hammas pystv-njt ku­luttamaan.
Antti saapuu tienristeyk­seen,
josta toinen tie vie kirkolle ja toi­nen
kylän halki pohjoiseen päin. Niin,
sieltä peltojen keskeltä jo näkyy Ran­talankin
rakennuksen valkoiseksi maa­lattu
pääty. Ja mikä on sitten tuo tii-vähän
enempi, niin että jos rovasti voisi
vähän kertoa." *
'^Hänen äitinsä nimi oli Elina Rasi.
ja haluaa tietääy koska Sylvia Rasi öii
syrit3myt.
Rovastr^m ymniäUä>nwtta aukaisi
kuitenkin kirjansa» ja vastaa hetken ku -
luttua: . ;
"Hän on syntynyt is.-päivänä lokj.
kuuta 1929".
*'1929, ei suinkaan", ajattelee Anttii
ääneen. _
"Niin, 1929",. toteaa rovasti uudel­leen
mahtipontisesti ynmiärtämättä Aa--
tin ihmettelyä.. . •
"Oo . . . siis hän on, hän on . . ."ja
hän ryntää ulos jälleen suurella kolinal­la.
"Minun tyttäreni, minun tyttäreni'^,
sanoo sisäinen ään| ja hän juoksee hattu
kädessä maantielle, juoksee aivan kuia
haluaisi paeta sitä uutta isyyden tun- ,
nettaan, kunnes hengästyy
Tahtomattaan askeleet veivät hau-.;
tausmaalle. Siellä ystävällisen haudan- ]
kaivajan avulla Antti löytää etsimänsä.
(Mutta hän, joka nukkuu maan povessa,
ei tiedä, että häntä kaivataan, ei tiedä, ^
että häntä ei ole unohdettu niinä pitki-v;
nä vuosina. Emme tiedä mitä matkailf-ja
ajattelee siinä istuessaan, mutta vii-1
mein hän ottaa taskustaan kirjoituspa-f^
periä ja kynän ja kirjoittaa tuijottaen |
hautaristiin, jonka alla uinuu ikuista |
untaan entinen Rantalaa palvelija, Eli-1
na Rasi.
Toukokuun ilta on käynyt viileäksi
ennenkuin Antti huomaa, e!tä ori jo
kohtalaisen myöhäinen.' Hän nousee ja
suuntaa askeleensa tallaisin kirkonky­lään.
Työ\'äentalon ympärillä on ihmi­siä
liikkeellä.' Sisältä kuuluvat orkeste­rin
säveleet ilmoittavat, että siellä tans-mea
nähtävä
X avattu H Oi
i. Ennen tä
ne yksih^t
TanssitJ
KIITOS
Kauniit kiitokset teiUe ystävät, kun
saavuitte häätUaisuuteemme. Kiitos
arvokkaista ja käytännöllisistä lah­joista.
^
Kiitos myöskin teille, jotka lähetitte
lahjan, vaan ette voineet saapua häi-himme.
TeiUe kaikUle kauniit kiitoksemme,
MARY JA BILL MUIR
Hearst^ Ont. . Maalisk. 29 p. 1955
1 KIITOS
Lausun sydämelliset otokset kai­kiUe
ystäviUe,^ jotka kävitte minua
katsomassa sairaalassa ollessani.
Kiitos CSSJm Samian osastolle
kUkkalähetyksestä. yksityisille ku­kista
Ja korteista.
Vielä kerran kiitän kaikesta.
HANNA ELQVAARA
367 WUton St., Samia, Ontario
san.
ä!
inne matka
leensa. Oi
yhtälön vali
än. Hän ri€
siamelle, p;
1 luvan. 'Ihr
. muukalaisi
m häntä. C
aan muu ei
äis heidän k
Parin kiei
erin jäseni
i:
On kohtalo
Wien vaan
iellä heikon
ydän vtimei
anat sattua
. . Sie
ntyy", kuu
cahtelevat.
J
TIE
KAIi
ole hyvä
Ni
Sinulle öi
KIITOS
Sydämellinen kiitos ystäviUe ja omaisille, jotka yllättäen tuUtte luokseni
maaliskuun 26 päivä viettämään kanssani 70-vuotlssyntymäpäiväänL ^
Kiitos kauniista lahjoista, joita jätitte minulle ja komean kahvipoyaan
antimista monine herkkuineen.
Erikoisesti kiitän LiUian Lod'ia, Beatrice SeaHa Ja Dolores Bortolinia, jotka
kaiken järjestivät ja touhusitte kahvinkeittäjinä sekä tarjoilijoina.
Kutos myöskin kaikille niille jotka ottivat osaa lahjoihin mutta eivät olleet
mukana.
Teitä kaikkia muistelen elonillan eespäin vierien.
MRS. SAISTO MlJUiUMÄKI
BOX 293 ^ PORT ARTHUR, ONTARIO
SiTU 10 Lauanlainau hul&tikuun 9 iMiivaiuu 195S
V^anhemma
luaa kirjee
Ien liiikoje
örjeet va»
t valokuvil
Kirjeet ter
i