1952-11-08-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f
ay stäville
rt tässä saada muutaman sar
*Tria alkanutkin krjoituks^,
joukkoon, mutta ^
^ ^ttei kokematon omiesfum
YVi; ao taas nähdä Sirpa-serkkukin
samoin Satoma.-Olisin
Idiäni ottanut haasteen vastaan
" ^ ^ » ^ Salomaa, mutta kutra sa-
^^TSe l o h j ^ ^ saiä olen^toMK»
^ t e n i julkituoja ja kirjoitusto^
I on niin kyseenalaista - U l o ^
jghtäalla opittua.
On tosi-ilo saada Liekki, säänkin sen
jina torstai-ataisin, jos juna on ajallaan.
Keä on loppunut ja syksy alkanut.
Viikon päivät oli jo kylmiä ilmaakin
^ nyt on oUut pari kaunista päivää.
Olisi kovin suotavaa, että kauniita ilmoja
jatkuisi, ettei talvi tuntuisi niin
pitkäia Sila on aina riittämiin asti
aaillä paikoilla.
Kesä nipni tämän kirjoittajalta aivan
(HDilla nurkilla ollessa. Mutta kyllä
mielikuvituksissani seilasin liittojuhlillakin
ja myös Suomimatkailijain inuka-ua
olin unissani ainakin suomuuraimia
pDimimassa ja käkeä kuuntelemassa,
vaikka ei se tainnut kukkua.
Olen tässä odotellut Laurikaisilta
Suomimuistoja. Toivon, että saamme
'nähdä niitä joskus Liekin palstoilla.
Teiltä molemmilta käy kirjoittaminen
hyvm ja aiheet ovat myöskin rikkaita
matkustamisen perusteella.
Monin rauhan terveisin tervehtii teitä
kaikkia pakinaystäviä
R.\UiHAA RAKASTAVA.
Tervmiä Whitefishi$tä
"rv
Täältä ei ole oikein usein enää kirjoituksia
Liekin palstoilla. Sy telan jLiina-kin
alkoi seitsemäntoista vuoden paussin
jälkeen kasvattaa pientä kirkassilmäis-tä
prinsessaa ja on siinä kasvatttshom-massaan
niin onnellmen, ettei muista
enää Liekkiä ollenkaan. Ja hymyyn se
Eero-isänkin suuta vetää.
Sitten meistä toiset kasvattelemme
mikä mitäkin, muUikoita, sikoja, ka^
noja, perunoita y.m. Minä olen Uhotta^
nut kukkoja ja kiinnostavaa sekin on ol-hJt^
^.
Tässä kotini ympärillä kasvaa paijon
vaahterapuita ja oi, kuinka ne ovat kauniita
syksypukeissaan. Nekin ovat
pian alastomia ja koko luonto muuttuu
kuolleeseen tilaan.
Mielenvirkistystä käväisin hakemas-a
ihan Amerikoista asti. Mutta sieliä
oli kylmä ja satoi lunta. Lumiukonkin
fct lapset jo saaneet pystyyn. Siinä
se tien vierellä muistutti, mitä tuleman
pitää. Hauskaa sentään oli nähdä sis-perhe,
isä ja hänen nuori vaimonsa,
pienet siskot ja veli. Onko teistä, lukijat,
moni simä asemassa, että 50-vuo-
^ saatte pidellä sylissänne vuoden
^»haa pikkusiskoa? Aivan siinä itse-tuntee
olevansa vielä nuori — aina-
^ nuori, että vielä näkisi tai kuuksi
sen kuuhun lennon. 50 matkustajaa
ottavat enshnmäiselle matkaUe ja
on jo kaikki tilattu. Enminaei.
2 . ^ »aapurin emännätkään lu-
^smne lähteä. Olla köUötellään vain
^ niaaplaneetalla loppuun asti.
Jees, mutta missä Delfiini ja Della
Kaipaamme jö.
iMAiO^ENA.
^^''•^^skuu omista hyvehtääniM'^
^J^tuu vaatimattomuus, joka on
^^"»^^ SiU. — R.
AUNE S:
K - K I R J A I N ^
- Kun minä olin pieni tyttö, niin k-kirjain
oli minun suurin kompastuski-venii
Äiti kyUäl sanoi: —Tuo tyttö on
osannut lausua kaikki kirjainiet selväst
i -
Hän väitti, että kun minä olin vieläkin
pienempi kuin mitä nyt olin, silloin,
kun opettelin putluinaan, niin olin k-kirjiumenkin^
usunut aivan oikein. £n
nyt rupea tätä asiaa väittänmän, sillä
totta kai äitini sen -asi§n parhaiten tietää.
Minä itse en muista niin pitkälle.
Mutta sen minä hyvin muistan, kun me
naapurin pojan l^anssa leikimme ulkona,
että eräänä päivänä tulin itku kurkussa
äidille kantelemaan:
— Tuo Sa'ai iusaa minua!
^ -—Liisa, etkö sinä osaa r-kirjainta-kaan
enää oikein lausua? Minua sU'
rettaa tuo tyttö, kun siitä on tullut tuollainen
sottakieli. Hän puhui pienenä
aivan selvästi. Mutta tuo Sakari, hän
puhuu sellaista siansaksaa, ettei siitä
puolta ymmärrä ja nyt Liisa puhuu aivan
kuin tuo poika. Se olisi sillä hyvä,
vaikka ei hän k-kirjainta osaisi, sillä
siihen on jo tottunut, mutta nyt hän
sorauttaa jo r-kirjaimenkin niinkuin
Sakari.
Sitten seurasi pitkä r-kirjäimen harjoitus
ja menihän se sitten äidin mielestä
oikein. Mutta k-kirjaimen harjoitus
kävi taas samalla tavalla kuin ennenkin.
Se oli jäänyt minun kirjainva-rästostäni
auttamattomasti pois.
Tuli kouluunmenon aika. Opettaja
sanoi usein:
— No, Liisa, miten on sen k-kirjaimen
laita? Ja sitä seurasi harjoitus.
Opettaja lausui k-kirjaimen edellä ja
minä koetin sanoa hänen perässään.
Mutta siitä tuli auttamattomasti aina
o-kirjain.
Oli maantiedetunti ja käsiteltävänä
olivat Sjjomen kaupungit. Opettaja kysyi,
että mikä on sen pienen kaupungin
nimij joka on Suomenlahden rannalla.
Viittasin innokkaasti ja opettaja-käski
minun vastata. Nousin ylös ja vastasin:
"Ot'a, Joku pojista nauraa tirskui
ja hämmästyin siitä, ettei se tainnut
olla oikein, joten korjasin: — Pofa.
•Silloin kaikki oppilaat purskahtivat
nauramaan ja opettajakin nauroi.
Näin jatkui. Minä itse en siit^ välittänyt,
jos sanoinkin koulua oulu'si,
kenkää ennä'si ja kynää ynä'si. Se oli
minulle samantekevää.
Eräänä päivän opettaja käski nii-
Sananparsia
'naikat, korsista lyhteet
Vanhana rikastuu, kun saa hiuksetkin
hopeasta.
Kello näyttää ajan kulun, oma otsa
vuosimäärät
Niin kauan härkä vetää kuin sarvet
kestävät.
Sellaiseksi vanhana tulee, että varpuun
lankeaa.
Vanhalla variksen silmät, hiiren silmät
neitosella.
Vähässä vanhan ilot — leivässä ja
lämpimässä.
Veitsi on vanhan hammas ja hammas
on nixoren veitsi.
Vanha on viisas, vaikkei väkevä.
Parempi on lapsi lattialla kuin vanha
akka uunflla.
(Kyllä rikkauden saa aina salattua,
mutta köyhyyttä ei saa.
Kjin puute tulee ovesta, niin rakkaus
lentää ikkunasta.
Rahaksihan se rikkaan talo palaa. ^
Kyllä rikasta halaa vaikka hampaat
irvissä.
Rikkaalla on kiikut ja liekut, ^anoi
mökin ukko kun isäntänsä hirressä näki.
Pian ne.valmiit lastut loppuu ellei
uusia hakata.
Kaksi bertaa köyhä kauppaa tekee:
S3^1^1ä myy halvasta ja ke\«ällä ostaa
kalliista.
nun lukemaan sisälukutunnilla. Nousin
ja aloin lukea, mutta en päässyt pitkälle,
kun opettaja keskeytti lukemiseni jä
sanoi ^
— Lausupa Liisa k-kirjain.
— K, sianoin minä.
— Sehän meni aivan oikein. Milloin
sinä olet oppinut sen oikein lausumaan?
kysyi opettaja.
— En minä tiedä, se tulee vain . . .
Ulalla koulusta kotiin tultuani sanoin
heU äidUte:
—- Äiti, minä osaan sanoa k-Mrjaimen
okein! —
— Sehän on hy^, etta osaat Minä
olenkin sitä niin kovin surrut, että hiukseni
olisivat ennen pitkää tulleet'harmaiksi,
sanoi äiti.
Miss Vieno aan
Mr. Jussi Riisep
SOUTH PORCUPINE, ONTARIO
Toivotamme onnea ja menestystä teidän avioliitollenne
Amia Liisa Keiskil ja Kalevi Siipola
Antti KreQoUa
Aino ja Uriio Siipola
Tyyne ja Mlkko Kiiskinen
Paulina ja Tyko Ahlsten
Hilma ja Alex Iiaine
Ida ja Matti Luhta
Helpna ja David Laine
Rose. Barbara ja Jack Oivanen
Irja ja Anton Passi
Helga ja Peter Miliauskas
Haima HakScarainen
Hilda ja Lenni Laitinen
Jenny ja Frank Mäki
Lisi ICrckola ,
Lempi ja Armas Mäkinen ^
Taimi, Hanna ja Oscar Korrela
T^sryne ja John Pihlajamäki
Martha Ja Antti Siipola
Ivar Ihaksi
Riku VuorJmäki
Pentti Marlsiula
Aarne Salo
G. BSäki
Ida Ahlgren, Port Arthui*
Jenny Ja John VUrre Jft pojat
Kay ja Hugo Mattson
Mr. ja mrs. Eric Holke
Douglas. Bila Ja Senja Koskela
Kaarina ja Alma
Lila jä Ray Laa^o
Eila ja Allan Lälne
Hexmi Ja Roy Howlett.
Allan, Aino Ja Otto Korkola
Mr. Ja mrs. R. Brouillard
Hilma korpi
Mr. Ja mrs. Mike Lehtisalo
Mr. Ja mrs. Olavi Lebti£alo
Hekni ja Fred Willfor
Anna ja Verner Kehtismaa
Elsie Ja Armas Hutman Ja pojat
Aino. Elli Ja Jenny
Eila Ja Elmer
Anni ja Viljo Sundquist
Gota Ja Nils Waselius
Laila Lamani
Anita, Milga Ja Lauri, Mi3clc<^
Bvelyn Austdal
&ene Ja Irja Kuusela
l^usti Rönkö
Helen, Kyllijdci Ja Sänil HanJdla
Aili ja Sulo Koskela
Anita, Hilda Ja Lauri Kartio
Salme ja Ericik Junnila
Hilda ja Matti
Elli ja iEino Haapakosiki
Senja Saari
Hilda Ja A. Aaltonen
Siiri ja Lauri Järvi
Roy, Kaino ja Nick Rjanta
Raymond, Kerttu Ja Paavo Posso
Allan, Sirkka ja David Waren
Elsa ja Arvo Virkkala
Henry, Martha ja John Saloranta
AdaEnc&son
Mary Haihto
Lilian ja Matti Tyynelä
Kay, Jenny Ja Eero Kallio
Mris. A. Terho
Mrs. Amanda Harjiila
Anna ja KaUe Sorjonen'
Evelyn, Glenys, G., Alli ja BiD.Rees
Martti Torbacka
Antti Kärkinen
Ester ja K. Mäki
Anna-Liisa ja Matti Raihkola
Raili Ja Sadili Korkeakoski
KIITOS
Tahdomme lausua vilpittömät Aiitoksenfune kaikille Jotka osallistuivat
meille avioliittoznme Johdosta Järjestetta^ yllätystilaisuuteen ca3J:n
South Poroupinen osaston haaliUa 19 päivä lokakuuta 196(2.
Bliitos tilaisuuden Järjestäjille. Jotfca teitte illan rattoisaksi Ja meille
unohtumattomaksi tilaisuudeksL Kiitos soittajille.
Sydämelliset kiitokset niistä arvofekalsta laUJoista; Joita saimme
tilaisuudessa vastaanotta». QSiitOK nlillekiXL JotSca osallistuivat labjoibln,
vaikfea ette voineet olla tilaisuudessa läsnä.
_ I ^ t S T I J A JUSSI BÄTSEP
SOUTH FORCUFINE ONTARIO
I^liiai^ifiitt^inairadt^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 8, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-11-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki521108 |
Description
| Title | 1952-11-08-07 |
| OCR text | f ay stäville rt tässä saada muutaman sar *Tria alkanutkin krjoituks^, joukkoon, mutta ^ ^ ^ttei kokematon omiesfum YVi; ao taas nähdä Sirpa-serkkukin samoin Satoma.-Olisin Idiäni ottanut haasteen vastaan " ^ ^ » ^ Salomaa, mutta kutra sa- ^^TSe l o h j ^ ^ saiä olen^toMK» ^ t e n i julkituoja ja kirjoitusto^ I on niin kyseenalaista - U l o ^ jghtäalla opittua. On tosi-ilo saada Liekki, säänkin sen jina torstai-ataisin, jos juna on ajallaan. Keä on loppunut ja syksy alkanut. Viikon päivät oli jo kylmiä ilmaakin ^ nyt on oUut pari kaunista päivää. Olisi kovin suotavaa, että kauniita ilmoja jatkuisi, ettei talvi tuntuisi niin pitkäia Sila on aina riittämiin asti aaillä paikoilla. Kesä nipni tämän kirjoittajalta aivan (HDilla nurkilla ollessa. Mutta kyllä mielikuvituksissani seilasin liittojuhlillakin ja myös Suomimatkailijain inuka-ua olin unissani ainakin suomuuraimia pDimimassa ja käkeä kuuntelemassa, vaikka ei se tainnut kukkua. Olen tässä odotellut Laurikaisilta Suomimuistoja. Toivon, että saamme 'nähdä niitä joskus Liekin palstoilla. Teiltä molemmilta käy kirjoittaminen hyvm ja aiheet ovat myöskin rikkaita matkustamisen perusteella. Monin rauhan terveisin tervehtii teitä kaikkia pakinaystäviä R.\UiHAA RAKASTAVA. Tervmiä Whitefishi$tä "rv Täältä ei ole oikein usein enää kirjoituksia Liekin palstoilla. Sy telan jLiina-kin alkoi seitsemäntoista vuoden paussin jälkeen kasvattaa pientä kirkassilmäis-tä prinsessaa ja on siinä kasvatttshom-massaan niin onnellmen, ettei muista enää Liekkiä ollenkaan. Ja hymyyn se Eero-isänkin suuta vetää. Sitten meistä toiset kasvattelemme mikä mitäkin, muUikoita, sikoja, ka^ noja, perunoita y.m. Minä olen Uhotta^ nut kukkoja ja kiinnostavaa sekin on ol-hJt^ ^. Tässä kotini ympärillä kasvaa paijon vaahterapuita ja oi, kuinka ne ovat kauniita syksypukeissaan. Nekin ovat pian alastomia ja koko luonto muuttuu kuolleeseen tilaan. Mielenvirkistystä käväisin hakemas-a ihan Amerikoista asti. Mutta sieliä oli kylmä ja satoi lunta. Lumiukonkin fct lapset jo saaneet pystyyn. Siinä se tien vierellä muistutti, mitä tuleman pitää. Hauskaa sentään oli nähdä sis-perhe, isä ja hänen nuori vaimonsa, pienet siskot ja veli. Onko teistä, lukijat, moni simä asemassa, että 50-vuo- ^ saatte pidellä sylissänne vuoden ^»haa pikkusiskoa? Aivan siinä itse-tuntee olevansa vielä nuori — aina- ^ nuori, että vielä näkisi tai kuuksi sen kuuhun lennon. 50 matkustajaa ottavat enshnmäiselle matkaUe ja on jo kaikki tilattu. Enminaei. 2 . ^ »aapurin emännätkään lu- ^smne lähteä. Olla köUötellään vain ^ niaaplaneetalla loppuun asti. Jees, mutta missä Delfiini ja Della Kaipaamme jö. iMAiO^ENA. ^^''•^^skuu omista hyvehtääniM'^ ^J^tuu vaatimattomuus, joka on ^^"»^^ SiU. — R. AUNE S: K - K I R J A I N ^ - Kun minä olin pieni tyttö, niin k-kirjain oli minun suurin kompastuski-venii Äiti kyUäl sanoi: —Tuo tyttö on osannut lausua kaikki kirjainiet selväst i - Hän väitti, että kun minä olin vieläkin pienempi kuin mitä nyt olin, silloin, kun opettelin putluinaan, niin olin k-kirjiumenkin^ usunut aivan oikein. £n nyt rupea tätä asiaa väittänmän, sillä totta kai äitini sen -asi§n parhaiten tietää. Minä itse en muista niin pitkälle. Mutta sen minä hyvin muistan, kun me naapurin pojan l^anssa leikimme ulkona, että eräänä päivänä tulin itku kurkussa äidille kantelemaan: — Tuo Sa'ai iusaa minua! ^ -—Liisa, etkö sinä osaa r-kirjainta-kaan enää oikein lausua? Minua sU' rettaa tuo tyttö, kun siitä on tullut tuollainen sottakieli. Hän puhui pienenä aivan selvästi. Mutta tuo Sakari, hän puhuu sellaista siansaksaa, ettei siitä puolta ymmärrä ja nyt Liisa puhuu aivan kuin tuo poika. Se olisi sillä hyvä, vaikka ei hän k-kirjainta osaisi, sillä siihen on jo tottunut, mutta nyt hän sorauttaa jo r-kirjaimenkin niinkuin Sakari. Sitten seurasi pitkä r-kirjäimen harjoitus ja menihän se sitten äidin mielestä oikein. Mutta k-kirjaimen harjoitus kävi taas samalla tavalla kuin ennenkin. Se oli jäänyt minun kirjainva-rästostäni auttamattomasti pois. Tuli kouluunmenon aika. Opettaja sanoi usein: — No, Liisa, miten on sen k-kirjaimen laita? Ja sitä seurasi harjoitus. Opettaja lausui k-kirjaimen edellä ja minä koetin sanoa hänen perässään. Mutta siitä tuli auttamattomasti aina o-kirjain. Oli maantiedetunti ja käsiteltävänä olivat Sjjomen kaupungit. Opettaja kysyi, että mikä on sen pienen kaupungin nimij joka on Suomenlahden rannalla. Viittasin innokkaasti ja opettaja-käski minun vastata. Nousin ylös ja vastasin: "Ot'a, Joku pojista nauraa tirskui ja hämmästyin siitä, ettei se tainnut olla oikein, joten korjasin: — Pofa. •Silloin kaikki oppilaat purskahtivat nauramaan ja opettajakin nauroi. Näin jatkui. Minä itse en siit^ välittänyt, jos sanoinkin koulua oulu'si, kenkää ennä'si ja kynää ynä'si. Se oli minulle samantekevää. Eräänä päivän opettaja käski nii- Sananparsia 'naikat, korsista lyhteet Vanhana rikastuu, kun saa hiuksetkin hopeasta. Kello näyttää ajan kulun, oma otsa vuosimäärät Niin kauan härkä vetää kuin sarvet kestävät. Sellaiseksi vanhana tulee, että varpuun lankeaa. Vanhalla variksen silmät, hiiren silmät neitosella. Vähässä vanhan ilot — leivässä ja lämpimässä. Veitsi on vanhan hammas ja hammas on nixoren veitsi. Vanha on viisas, vaikkei väkevä. Parempi on lapsi lattialla kuin vanha akka uunflla. (Kyllä rikkauden saa aina salattua, mutta köyhyyttä ei saa. Kjin puute tulee ovesta, niin rakkaus lentää ikkunasta. Rahaksihan se rikkaan talo palaa. ^ Kyllä rikasta halaa vaikka hampaat irvissä. Rikkaalla on kiikut ja liekut, ^anoi mökin ukko kun isäntänsä hirressä näki. Pian ne.valmiit lastut loppuu ellei uusia hakata. Kaksi bertaa köyhä kauppaa tekee: S3^1^1ä myy halvasta ja ke\«ällä ostaa kalliista. nun lukemaan sisälukutunnilla. Nousin ja aloin lukea, mutta en päässyt pitkälle, kun opettaja keskeytti lukemiseni jä sanoi ^ — Lausupa Liisa k-kirjain. — K, sianoin minä. — Sehän meni aivan oikein. Milloin sinä olet oppinut sen oikein lausumaan? kysyi opettaja. — En minä tiedä, se tulee vain . . . Ulalla koulusta kotiin tultuani sanoin heU äidUte: —- Äiti, minä osaan sanoa k-Mrjaimen okein! — — Sehän on hy^, etta osaat Minä olenkin sitä niin kovin surrut, että hiukseni olisivat ennen pitkää tulleet'harmaiksi, sanoi äiti. Miss Vieno aan Mr. Jussi Riisep SOUTH PORCUPINE, ONTARIO Toivotamme onnea ja menestystä teidän avioliitollenne Amia Liisa Keiskil ja Kalevi Siipola Antti KreQoUa Aino ja Uriio Siipola Tyyne ja Mlkko Kiiskinen Paulina ja Tyko Ahlsten Hilma ja Alex Iiaine Ida ja Matti Luhta Helpna ja David Laine Rose. Barbara ja Jack Oivanen Irja ja Anton Passi Helga ja Peter Miliauskas Haima HakScarainen Hilda ja Lenni Laitinen Jenny ja Frank Mäki Lisi ICrckola , Lempi ja Armas Mäkinen ^ Taimi, Hanna ja Oscar Korrela T^sryne ja John Pihlajamäki Martha Ja Antti Siipola Ivar Ihaksi Riku VuorJmäki Pentti Marlsiula Aarne Salo G. BSäki Ida Ahlgren, Port Arthui* Jenny Ja John VUrre Jft pojat Kay ja Hugo Mattson Mr. ja mrs. Eric Holke Douglas. Bila Ja Senja Koskela Kaarina ja Alma Lila jä Ray Laa^o Eila ja Allan Lälne Hexmi Ja Roy Howlett. Allan, Aino Ja Otto Korkola Mr. Ja mrs. R. Brouillard Hilma korpi Mr. Ja mrs. Mike Lehtisalo Mr. Ja mrs. Olavi Lebti£alo Hekni ja Fred Willfor Anna ja Verner Kehtismaa Elsie Ja Armas Hutman Ja pojat Aino. Elli Ja Jenny Eila Ja Elmer Anni ja Viljo Sundquist Gota Ja Nils Waselius Laila Lamani Anita, Milga Ja Lauri, Mi3clc<^ Bvelyn Austdal &ene Ja Irja Kuusela l^usti Rönkö Helen, Kyllijdci Ja Sänil HanJdla Aili ja Sulo Koskela Anita, Hilda Ja Lauri Kartio Salme ja Ericik Junnila Hilda ja Matti Elli ja iEino Haapakosiki Senja Saari Hilda Ja A. Aaltonen Siiri ja Lauri Järvi Roy, Kaino ja Nick Rjanta Raymond, Kerttu Ja Paavo Posso Allan, Sirkka ja David Waren Elsa ja Arvo Virkkala Henry, Martha ja John Saloranta AdaEnc&son Mary Haihto Lilian ja Matti Tyynelä Kay, Jenny Ja Eero Kallio Mris. A. Terho Mrs. Amanda Harjiila Anna ja KaUe Sorjonen' Evelyn, Glenys, G., Alli ja BiD.Rees Martti Torbacka Antti Kärkinen Ester ja K. Mäki Anna-Liisa ja Matti Raihkola Raili Ja Sadili Korkeakoski KIITOS Tahdomme lausua vilpittömät Aiitoksenfune kaikille Jotka osallistuivat meille avioliittoznme Johdosta Järjestetta^ yllätystilaisuuteen ca3J:n South Poroupinen osaston haaliUa 19 päivä lokakuuta 196(2. Bliitos tilaisuuden Järjestäjille. Jotfca teitte illan rattoisaksi Ja meille unohtumattomaksi tilaisuudeksL Kiitos soittajille. Sydämelliset kiitokset niistä arvofekalsta laUJoista; Joita saimme tilaisuudessa vastaanotta». QSiitOK nlillekiXL JotSca osallistuivat labjoibln, vaikfea ette voineet olla tilaisuudessa läsnä. _ I ^ t S T I J A JUSSI BÄTSEP SOUTH FORCUFINE ONTARIO I^liiai^ifiitt^inairadt^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-11-08-07
