1939-04-22-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 L.\UAXTAiyA, HUHTIKUUy 22 PÄIVÄNÄ SJvuT
ROTU
TIEDEMIEHET selittävät erilais- että saattoivat juosta kengurun kiin-ten
rotujen syutyneea^iteni että ni. Joskin oli vaikeata saada käsitys-joiden
avulla vedettiin ketju koko saaren
yli. Yritys kuitenkin e|uionnis-tui,.
sillä alkuasukkaat olivat taita*
\'asti pujahtaneet nuotanvedon läpi.
Tasmaoialaisten lukumäärä ön kui-
Ajatelnda
"Oman otmensa s€pfta^*j:on syvä»
kohnion s^Uäi jonka stvuiita ovat:
ihmiskunta varhaisemmasta kivi- tä näiden ihmisten henkisestä tasosta, tenkin vähentynyt suuresti/eikä heitä ^3'*v, reheUhyysJämahdiiMuus.
kaUClCrta lähtien «onn ' prMyrTkrHinmyft* nnn .... ^. - - * v
koko ajan aina - viime vuosisatoihin
saakka eriSistumaan. Tällä
ajalla ovat lajit tulleet sangen moni-
.nim vaikuttivat he jonkin verran enää ollut kuin 20(V-^00^^^
alykkäimmiltö kuin Australian man- Vihdoin onnistui erään George Ro^
tereen papiMlaiset. binson-nimisen miehen lopullisesti tu-^ ~
, Marion du Fresne sekä hänen jäi- hota koko rodun. Hän oli oppmut sänkyvn,wntävhd6ksän kertaa sadas-naisiksi,
joista useat ovat jälleen su- keensa engkntdamen James Cook A:, ^lasmanialaisten kielen, j a - t a
lautuneet yhteen, levmneet ja edelleep.:. 1777 saattoivat kuitenkin todeta^ hetti hänet neuvottelemaan alkuasuk- * «
ff^''''^'^.^^',^'^'^^ Kaik- -teivät tasmanialaiset kuuluneet sa- kaidei^ kanssa. Robinsonin onnistui Äidin syydän keksii keimn smoh>.
kialla missa padcaBiset olosuhteet maan rotuun kum .\ustraalian tai Ete- tunkeutua kätköissä asuvien ihmis- kin, kun mun viisaus neuvotonna jah-ovat
olleet toisenlaiset kum ympans- lameren saarten kansat. Todennäköi- parkojen luo, ja kun hän liikkui aseet- / we«vv.
tössä, ja sekoittuminen vaikeata, on sesti he kuuluivat rotuun, joka vuosi- tomana. niin alkuasukkaat luottix-at * * *
todennäköisesti täytynyt muodostua tuhansia oli asunut mannermaalla ja häneen. Tasmanit pyysivät saada Oikeutta miehenekinf Hänen kyU
paikalhnen ihmislaji, joita on var- lähisaarissa, mutta jonka Jokin voi- elää rauhassa, mutta Robinson ehdot- tarmonsa pelastaa usein aseman,
maanKm ollut hyvm lukuisasti. makkaampi kansa oli työntänyt tuolle , ti, että he siirtyisivät eräälle saarelle, 'jossa naisen tammin tunne johtaisi
bias sellainen paikalhnen ihmis- yksinäiselle saarelle, niin että siitä oli- johon ainoakaan x^alkoinen mies ei turmioon,
laji oli Tasriianian saarella asunut vat rain rippeet jälellä. Ainoastaan saisi astua. Monien neuvottelujen "^-rr.--''''-^''" • ' '
väestö. Kuten tunnettua, sijaitsee satakunta vuotta senjälkeen, kuin ne jäikin alkuasukkaat suostuivatkin * tyssaarnaajat v. 1840 saapuivat Flin-.
Tasmania Australian eteläpuolella, ja olivat joutuneet kosketuksiin valkoi- tähän Ja pienissä ryhmissä hejidät kul- dersin saarelle, huomasivat he, että
nimensä saari on saanut hollantilai- sen miehen kanssa, oli tuo rotu, kuten petettiin Bassin salmessa olevalle Van- jotkut tasmanit ojivat oppineet lukemaan
jäkiijoittamäah. ^
seMa merenkävijästä Abel Tasmanis-ta.
joka v. 1642 löysi saaren. Nykyään
tuo kansa on hävinnyt suku-piuiltoon,
sillä viimeinen tasmaniaiai-nen
kuoli n. 60 vuotta sitten. Kansa-tJeteilijät
arvelevat, että tuo alkeelli-.
nen kansa oli elänyt täysin eristettyä
elämää n. 15,000—25,000 vuotta.
Että valkoiset valloittajat edistivät
rodun häviämistä, ilmenee seuraavasta
tasnianialaisten tarinasta.
Kun ranskalainen merenkävijä Marion
du Fresne vuorostaan V. 1772
?äapui saarelle, huomasi hän joutuneensa
vuosituhansia sitten vallinee-seen
aikakauteen. Hän tapasi kan-jo
sanottiin, kokonaan hävinnyt sukupuuttoon.
Tiedetäänhän, että sama kohtalo on-uhkaamassa
muitakin rotuja. Että
täsmanilaisten suhteen kaikki kävi
niin nopeasti, johtui monestakin syystä.
Tärkein oli se, että Englanti v.
1803, jolloin siirtolaisia oli muuttanut
saarelle asumaan, perusti sinne myös
rangaistussiirtolan. .Alkuasukkaat joutuivat
siten kosketuksiin Englannin
yhteiskunnasta lähetetyn kurjimman
kuonan kanssa, ja jo v. 1804 tapahtui
ensimmäinen verilöyly, johon tasma-nialaiset
itse eivät olleet syyllisiä.
Noin viiteensataan nouseva alkuasu-jetettiin
sittartin saarelle, Jälellä oli enää vain
259 henkeä. ;
Saarelle saavuttuaan tasinanit h\io-masivat
tulleensa petetyiksi. Riistaa
ei saarella jollut ja muutenkin se oli
köyhä ja karu. Robinson, joka tehtävästään
oli saanut suuren palkinnon,
ei välittänyt siitä, \Tian palasi
Englantiin^rikkaana miehenä. V. 1831
tasmanit .Australian kuvernöörin toi-
Kun tämä piskuinen lauma oli si^-
pistunut hyvin vähiiti, kirjoittivat he
.Australian silloiselle kuvernöörille,
jona oli myöhemmin naparetkillä
surmansa saanut John Franklin, ja
pyysivät päästä takaisin kotiseuduilleen.
Vasta 7 vuotta myöhemmin siihen
suostuttiin, mutta silloin oli jälellä
vain 12 miestä, 22 naista ja 10 lasta,
menpiteestä siirrettiin Bassin salmes- jptka sijoitettiin Öyster Coween lä-sa
olevalle Flindersin saarelle. Arvel- helle Hobartto\vnia. -
san, joka oli samalla kulttuuritasolla kasjoukko oli matkalla kenguruita
kuin \^rhäisemman kivikauden ihmipyydystämään.
Kenties he vaikut-set;
hän näki alastomina liikkuvia
olentoja, joiden ainoana suojana yön
aikana oli katkenneelle puunnpksalle
ripustettu %ngurunnahka ja joilla
aseina oli vaih linkoja. Heillä ei ollut
veneitä ja .he söivät matoja ja
etanoita, pieniä käärmeitä ja raakoja
kasvin juuria. Heidän ihonvärinsä oli
musta ja tukkansa kihara ja villainen,
mutta heidän huulensa yhtä paksut
kuin neekereillä. Nuoret t5rtöt saattoivat
olla hyvinkin sieviä, mutta vanhat
miehet ja naiset olivat hyvinkin
peloittavan näköisiä.
Miehet olivat niin nopsajalkaisia,
jälkeen ei enää kuulunut hengitj^tä.
Hän oli kuollut.
Teuvo, lääkäri katsoi noita rakkaita
kasvoja. Hellästi hän painoi huulensa
kylmerievälle otsalle.
"Oi mikä narri minä olen ollutkaan
luiillessäni että hän on minut
unohtanut kun ei kirjeitä kuulunut.
En ikinä voi mennä takaisin kotikaupunkiini,
sillä pelkään, että jos näen
sen raukkamaisen ihmisen, joka kirjeet
varasti, voin tehdä jotain kauheata
• . • .
Vanha äiti oli tullut ovelle ja nähdessään,
mikä siellä oli tapahtunut,
tivat hiukan sotaisilta, vaikka heillä ei
ollut muita aseita kum seipäänsä ja
linkonsa.
tiin, että rotu voisi siellä elää ja jatkua.
Toisin kuitenkin kävi. Onnettomuudeksi
alettiin, tasmaneja sivistää.
Kuii heidät vietiin saarelle, olivat he
suunnilleen samalla tasolla kuin kivikauden
aikainen Eurooppa. Nykyisten
eurooppalaisten ja heidän välillään
oli vuosituhansien pituinen ajan-
Nyt he joutuivat tekemisiin myös
paloviinan kanssa, joten he sitäkin
tietä Olivat "sivistyneet''. V. 1861 oli
heitä jälellä enää 3 miestä ja 11 nais-
•ta.
Luonnollisesti oH Tasmanian saarelle
syntynyt myös sekarotu, valkoisten
miesten ja tasmanialaisten naisten
jälkä4äisiä, mutta nämä eivät suinkaan
Risdon-niTmsellä--uudisasutuksell,a__jaj^^ ja arveltiin heidän yhtäkkiä pitäneet itseään tasmaneina, vaan eu-työskenteli
ryhmä karkoitusvankeja
luutnantti Bovenin johdolla. Kun
hän näki tasmanialaisten tulevan, hän
luuli heidän olevan sotapolulla, vaikka
heillä oli naisia ja lapsia mukanaan.
Boven antoi määräyksen ampua, jol-voivan
hypätä sen yli. .Alastomuuteen
tottuneita ihmisiä tahdottiin pukea
vaatteisiin ja ulkoilmaan tottuneita
ihmisiä haluttiin sulkea ahtaisiin
asuntoihin. He olivat tottuneet syömään
matoja ja etanoita ja nyt tyr-rooppalaisinä,
V. 1B64 kuoli kaksi
tasmanimiestä ja jälellä ^li vain yksi
mies, jota sanottiin kuningas Bellyk-si.
Hän oli juoppo ja kuoli Hobart-^
toinissa maalisk. 3 p:nä 1869. Belly
oli viimeinen tasmanialainen. Naiset,
rauksena oli, että molemmin puolin
alettiin siitä lähtien käydä veristä
sbsisotaa.
Sotaiset olot kestivätkin monta
vuotta ja vielä pahemmaksi kävi tilanne,
kun jotkut maankiertäjät aset-tuix^
at rannikolle, josta tekivät ryöstöretkiä
sisämaahan tuoden muka- :
naan tasmanialaisten naisia ja lapsia.
Englantilainen kuvernööri puuttui
kj^lä asiaan ja hirtätti ne pahantekijät,
jotka häiritsivät alkuasukkaita,
mutta toimenpiteet olivat hian myöhiä.
.Alkuasukkaat eivät ymmärtäneet
kuvernöörin hyväätarkoittavia
toimenpiteitä," \^an katsoivat parhaiten
puolustayansa itseään tappamalla
mahdollisimman mprita valkoisU
miestä. •
Vähitellen tasmanialaiset olivat op-hän
vaipui äänettömästi lattialle. Hän pineet järjestäytymään, ja he valitsi-ei
enää voinut kestää tätä viimeistä A-at päälliköiksben pari miestä, jotka
iskua. Kärsinyt sydän lakkasi syk- olivat hieman enemmän
loin useita alkuasukkaita kaatui. Seu- ^ytettiin heille ra\innoksi leipää ja joita vielä oli jälellä, sulautuivat mui-muita
ruokalajeja. . /
V. 1838 oli tasmaneista jälellä enää
59_miestä ja 36 naista. Lapset oli
otettu heiltä pois ja sijoitettu Ho-bartownin
kasvatuslaitokseen, jossa
nämä pian kuolivat. Kuri eräät lähe-.
hin rotuihin ja hävisivät sen tien.
Sadassa vuodessa hävisi siis maapallolta
rotu, jolla ei ollut voimaa ja
kykyä selviytyä olemassaolon taistelusta.
.
KOMI.
kimästä.
Teuvo riensi äidin vierelle, mutta ei
voinut tehdä muuta, kuin nostaa hänet
ylös ja kantaa vuoteelle tyttä-tensä
viereen. "Vähän aikaa hän
seisoi katsoen noita kahta. Hänen
kärsimystänsä eivät enää auttaneet
kyyneleeL Hiljaa hän mumisi:
*'H}'västi. en koskaan unohda teitä!
» ' • - •.
Hellävaroin hän levitti lakanan äidin
ja tytön kasräjen yli ja sammuUi
\'alon. Hitain askelin hän käveli ikkunan
luo juuri kuin kuu nousi Uhi-kessa
mahtavuudessaan- metsän yli,
liikkuneet
englantilaisten parissa. Toisen nimenä
ofiMusquito ja toisen Tom Birch.
minkä nimen hän oli saanut oltuaan
erään r\'a Birchin kasvattina Hobart-towni5sa.
Tasmanialaiset hyöTckäili-vät
yksinäisten uutisasukkaitten
kimppuun surmaten heidäLj Kuuden
\'uoden aikana tekivät alkuasukkaat
yksistään Oatlandin piirissä 121
iiyökläv^stä. lopvVsi tasmanialaisten
johtajat joutuivat satimeen ja Mr- .
tettiin.
Olosuhteet olivat kuitenkm käyneet
niin sietämättömiksi, että päätetriin-eristää
kaikki alkuasukkaat määrät
metsän: jokadr yhtä'synkkä kiin t>a-n asuma-alu^n: Kuvernööri,
hänen midensä. : ' eversti .Arthur, keras. .3.00a miestä -
Cambridgen ytipistp» "vaaleansinisten** ja Oxfordin yliopiston
"tummansinisten** kesken aU äskettäin soutukilpailu^ jossa Vaalea»'
siniset suoriutuivai.voittajina. ^ •
1
1
•M
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 22, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-04-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390422 |
Description
| Title | 1939-04-22-07 |
| OCR text | 1939 L.\UAXTAiyA, HUHTIKUUy 22 PÄIVÄNÄ SJvuT ROTU TIEDEMIEHET selittävät erilais- että saattoivat juosta kengurun kiin-ten rotujen syutyneea^iteni että ni. Joskin oli vaikeata saada käsitys-joiden avulla vedettiin ketju koko saaren yli. Yritys kuitenkin e|uionnis-tui,. sillä alkuasukkaat olivat taita* \'asti pujahtaneet nuotanvedon läpi. Tasmaoialaisten lukumäärä ön kui- Ajatelnda "Oman otmensa s€pfta^*j:on syvä» kohnion s^Uäi jonka stvuiita ovat: ihmiskunta varhaisemmasta kivi- tä näiden ihmisten henkisestä tasosta, tenkin vähentynyt suuresti/eikä heitä ^3'*v, reheUhyysJämahdiiMuus. kaUClCrta lähtien «onn ' prMyrTkrHinmyft* nnn .... ^. - - * v koko ajan aina - viime vuosisatoihin saakka eriSistumaan. Tällä ajalla ovat lajit tulleet sangen moni- .nim vaikuttivat he jonkin verran enää ollut kuin 20(V-^00^^^ alykkäimmiltö kuin Australian man- Vihdoin onnistui erään George Ro^ tereen papiMlaiset. binson-nimisen miehen lopullisesti tu-^ ~ , Marion du Fresne sekä hänen jäi- hota koko rodun. Hän oli oppmut sänkyvn,wntävhd6ksän kertaa sadas-naisiksi, joista useat ovat jälleen su- keensa engkntdamen James Cook A:, ^lasmanialaisten kielen, j a - t a lautuneet yhteen, levmneet ja edelleep.:. 1777 saattoivat kuitenkin todeta^ hetti hänet neuvottelemaan alkuasuk- * « ff^''''^'^.^^',^'^'^^ Kaik- -teivät tasmanialaiset kuuluneet sa- kaidei^ kanssa. Robinsonin onnistui Äidin syydän keksii keimn smoh>. kialla missa padcaBiset olosuhteet maan rotuun kum .\ustraalian tai Ete- tunkeutua kätköissä asuvien ihmis- kin, kun mun viisaus neuvotonna jah-ovat olleet toisenlaiset kum ympans- lameren saarten kansat. Todennäköi- parkojen luo, ja kun hän liikkui aseet- / we«vv. tössä, ja sekoittuminen vaikeata, on sesti he kuuluivat rotuun, joka vuosi- tomana. niin alkuasukkaat luottix-at * * * todennäköisesti täytynyt muodostua tuhansia oli asunut mannermaalla ja häneen. Tasmanit pyysivät saada Oikeutta miehenekinf Hänen kyU paikalhnen ihmislaji, joita on var- lähisaarissa, mutta jonka Jokin voi- elää rauhassa, mutta Robinson ehdot- tarmonsa pelastaa usein aseman, maanKm ollut hyvm lukuisasti. makkaampi kansa oli työntänyt tuolle , ti, että he siirtyisivät eräälle saarelle, 'jossa naisen tammin tunne johtaisi bias sellainen paikalhnen ihmis- yksinäiselle saarelle, niin että siitä oli- johon ainoakaan x^alkoinen mies ei turmioon, laji oli Tasriianian saarella asunut vat rain rippeet jälellä. Ainoastaan saisi astua. Monien neuvottelujen "^-rr.--''''-^''" • ' ' väestö. Kuten tunnettua, sijaitsee satakunta vuotta senjälkeen, kuin ne jäikin alkuasukkaat suostuivatkin * tyssaarnaajat v. 1840 saapuivat Flin-. Tasmania Australian eteläpuolella, ja olivat joutuneet kosketuksiin valkoi- tähän Ja pienissä ryhmissä hejidät kul- dersin saarelle, huomasivat he, että nimensä saari on saanut hollantilai- sen miehen kanssa, oli tuo rotu, kuten petettiin Bassin salmessa olevalle Van- jotkut tasmanit ojivat oppineet lukemaan jäkiijoittamäah. ^ seMa merenkävijästä Abel Tasmanis-ta. joka v. 1642 löysi saaren. Nykyään tuo kansa on hävinnyt suku-piuiltoon, sillä viimeinen tasmaniaiai-nen kuoli n. 60 vuotta sitten. Kansa-tJeteilijät arvelevat, että tuo alkeelli-. nen kansa oli elänyt täysin eristettyä elämää n. 15,000—25,000 vuotta. Että valkoiset valloittajat edistivät rodun häviämistä, ilmenee seuraavasta tasnianialaisten tarinasta. Kun ranskalainen merenkävijä Marion du Fresne vuorostaan V. 1772 ?äapui saarelle, huomasi hän joutuneensa vuosituhansia sitten vallinee-seen aikakauteen. Hän tapasi kan-jo sanottiin, kokonaan hävinnyt sukupuuttoon. Tiedetäänhän, että sama kohtalo on-uhkaamassa muitakin rotuja. Että täsmanilaisten suhteen kaikki kävi niin nopeasti, johtui monestakin syystä. Tärkein oli se, että Englanti v. 1803, jolloin siirtolaisia oli muuttanut saarelle asumaan, perusti sinne myös rangaistussiirtolan. .Alkuasukkaat joutuivat siten kosketuksiin Englannin yhteiskunnasta lähetetyn kurjimman kuonan kanssa, ja jo v. 1804 tapahtui ensimmäinen verilöyly, johon tasma-nialaiset itse eivät olleet syyllisiä. Noin viiteensataan nouseva alkuasu-jetettiin sittartin saarelle, Jälellä oli enää vain 259 henkeä. ; Saarelle saavuttuaan tasinanit h\io-masivat tulleensa petetyiksi. Riistaa ei saarella jollut ja muutenkin se oli köyhä ja karu. Robinson, joka tehtävästään oli saanut suuren palkinnon, ei välittänyt siitä, \Tian palasi Englantiin^rikkaana miehenä. V. 1831 tasmanit .Australian kuvernöörin toi- Kun tämä piskuinen lauma oli si^- pistunut hyvin vähiiti, kirjoittivat he .Australian silloiselle kuvernöörille, jona oli myöhemmin naparetkillä surmansa saanut John Franklin, ja pyysivät päästä takaisin kotiseuduilleen. Vasta 7 vuotta myöhemmin siihen suostuttiin, mutta silloin oli jälellä vain 12 miestä, 22 naista ja 10 lasta, menpiteestä siirrettiin Bassin salmes- jptka sijoitettiin Öyster Coween lä-sa olevalle Flindersin saarelle. Arvel- helle Hobartto\vnia. - san, joka oli samalla kulttuuritasolla kasjoukko oli matkalla kenguruita kuin \^rhäisemman kivikauden ihmipyydystämään. Kenties he vaikut-set; hän näki alastomina liikkuvia olentoja, joiden ainoana suojana yön aikana oli katkenneelle puunnpksalle ripustettu %ngurunnahka ja joilla aseina oli vaih linkoja. Heillä ei ollut veneitä ja .he söivät matoja ja etanoita, pieniä käärmeitä ja raakoja kasvin juuria. Heidän ihonvärinsä oli musta ja tukkansa kihara ja villainen, mutta heidän huulensa yhtä paksut kuin neekereillä. Nuoret t5rtöt saattoivat olla hyvinkin sieviä, mutta vanhat miehet ja naiset olivat hyvinkin peloittavan näköisiä. Miehet olivat niin nopsajalkaisia, jälkeen ei enää kuulunut hengitj^tä. Hän oli kuollut. Teuvo, lääkäri katsoi noita rakkaita kasvoja. Hellästi hän painoi huulensa kylmerievälle otsalle. "Oi mikä narri minä olen ollutkaan luiillessäni että hän on minut unohtanut kun ei kirjeitä kuulunut. En ikinä voi mennä takaisin kotikaupunkiini, sillä pelkään, että jos näen sen raukkamaisen ihmisen, joka kirjeet varasti, voin tehdä jotain kauheata • . • . Vanha äiti oli tullut ovelle ja nähdessään, mikä siellä oli tapahtunut, tivat hiukan sotaisilta, vaikka heillä ei ollut muita aseita kum seipäänsä ja linkonsa. tiin, että rotu voisi siellä elää ja jatkua. Toisin kuitenkin kävi. Onnettomuudeksi alettiin, tasmaneja sivistää. Kuii heidät vietiin saarelle, olivat he suunnilleen samalla tasolla kuin kivikauden aikainen Eurooppa. Nykyisten eurooppalaisten ja heidän välillään oli vuosituhansien pituinen ajan- Nyt he joutuivat tekemisiin myös paloviinan kanssa, joten he sitäkin tietä Olivat "sivistyneet''. V. 1861 oli heitä jälellä enää 3 miestä ja 11 nais- •ta. Luonnollisesti oH Tasmanian saarelle syntynyt myös sekarotu, valkoisten miesten ja tasmanialaisten naisten jälkä4äisiä, mutta nämä eivät suinkaan Risdon-niTmsellä--uudisasutuksell,a__jaj^^ ja arveltiin heidän yhtäkkiä pitäneet itseään tasmaneina, vaan eu-työskenteli ryhmä karkoitusvankeja luutnantti Bovenin johdolla. Kun hän näki tasmanialaisten tulevan, hän luuli heidän olevan sotapolulla, vaikka heillä oli naisia ja lapsia mukanaan. Boven antoi määräyksen ampua, jol-voivan hypätä sen yli. .Alastomuuteen tottuneita ihmisiä tahdottiin pukea vaatteisiin ja ulkoilmaan tottuneita ihmisiä haluttiin sulkea ahtaisiin asuntoihin. He olivat tottuneet syömään matoja ja etanoita ja nyt tyr-rooppalaisinä, V. 1B64 kuoli kaksi tasmanimiestä ja jälellä ^li vain yksi mies, jota sanottiin kuningas Bellyk-si. Hän oli juoppo ja kuoli Hobart-^ toinissa maalisk. 3 p:nä 1869. Belly oli viimeinen tasmanialainen. Naiset, rauksena oli, että molemmin puolin alettiin siitä lähtien käydä veristä sbsisotaa. Sotaiset olot kestivätkin monta vuotta ja vielä pahemmaksi kävi tilanne, kun jotkut maankiertäjät aset-tuix^ at rannikolle, josta tekivät ryöstöretkiä sisämaahan tuoden muka- : naan tasmanialaisten naisia ja lapsia. Englantilainen kuvernööri puuttui kj^lä asiaan ja hirtätti ne pahantekijät, jotka häiritsivät alkuasukkaita, mutta toimenpiteet olivat hian myöhiä. .Alkuasukkaat eivät ymmärtäneet kuvernöörin hyväätarkoittavia toimenpiteitä," \^an katsoivat parhaiten puolustayansa itseään tappamalla mahdollisimman mprita valkoisU miestä. • Vähitellen tasmanialaiset olivat op-hän vaipui äänettömästi lattialle. Hän pineet järjestäytymään, ja he valitsi-ei enää voinut kestää tätä viimeistä A-at päälliköiksben pari miestä, jotka iskua. Kärsinyt sydän lakkasi syk- olivat hieman enemmän loin useita alkuasukkaita kaatui. Seu- ^ytettiin heille ra\innoksi leipää ja joita vielä oli jälellä, sulautuivat mui-muita ruokalajeja. . / V. 1838 oli tasmaneista jälellä enää 59_miestä ja 36 naista. Lapset oli otettu heiltä pois ja sijoitettu Ho-bartownin kasvatuslaitokseen, jossa nämä pian kuolivat. Kuri eräät lähe-. hin rotuihin ja hävisivät sen tien. Sadassa vuodessa hävisi siis maapallolta rotu, jolla ei ollut voimaa ja kykyä selviytyä olemassaolon taistelusta. . KOMI. kimästä. Teuvo riensi äidin vierelle, mutta ei voinut tehdä muuta, kuin nostaa hänet ylös ja kantaa vuoteelle tyttä-tensä viereen. "Vähän aikaa hän seisoi katsoen noita kahta. Hänen kärsimystänsä eivät enää auttaneet kyyneleeL Hiljaa hän mumisi: *'H}'västi. en koskaan unohda teitä! » ' • - •. Hellävaroin hän levitti lakanan äidin ja tytön kasräjen yli ja sammuUi \'alon. Hitain askelin hän käveli ikkunan luo juuri kuin kuu nousi Uhi-kessa mahtavuudessaan- metsän yli, liikkuneet englantilaisten parissa. Toisen nimenä ofiMusquito ja toisen Tom Birch. minkä nimen hän oli saanut oltuaan erään r\'a Birchin kasvattina Hobart-towni5sa. Tasmanialaiset hyöTckäili-vät yksinäisten uutisasukkaitten kimppuun surmaten heidäLj Kuuden \'uoden aikana tekivät alkuasukkaat yksistään Oatlandin piirissä 121 iiyökläv^stä. lopvVsi tasmanialaisten johtajat joutuivat satimeen ja Mr- . tettiin. Olosuhteet olivat kuitenkm käyneet niin sietämättömiksi, että päätetriin-eristää kaikki alkuasukkaat määrät metsän: jokadr yhtä'synkkä kiin t>a-n asuma-alu^n: Kuvernööri, hänen midensä. : ' eversti .Arthur, keras. .3.00a miestä - Cambridgen ytipistp» "vaaleansinisten** ja Oxfordin yliopiston "tummansinisten** kesken aU äskettäin soutukilpailu^ jossa Vaalea»' siniset suoriutuivai.voittajina. ^ • 1 1 •M |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-04-22-07
