1954-07-24-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
.isaänpäiyä täytyi esittäi asian-
Svivi selitti, että hän hdi«isi puhu.
^ Hän pääsi ensin ^säile. Mei-
^ Siina seisoskdlessa «Ikoi po-
I» meitä. Hän oU erittäin
--»men ja kuultuaan, että olemme
•^ji'samaa joukkoa CanadasU, p ä ä nikin
sisälle. Olikin taivaallista
^ istua hetken hyvaflä tuoiaia,
niin paljon olleet jalkaimme
Poislähtiessämme toivotmime
Ile hyvää onea juoksussaan.
•Ilkalla tapahtuu aina joitain kiu-
•X konunelluksia. (Menimme pa-ila
järjestämään asioiU ja
jjjj^j^ rahaa. Passeja kysyttiin
Wiäi>eksi. Meillä toiöUa oji, mut-iihella
ei ollut. Minä jo ^säikähdin,
^ »e «v-at^ifkkuneet,: kpn^näin äänen
niitä käsittelevän. Hän
^i^yt ne toisen takin taskuun aja-
.-^^ttä mitäpä noita aina kuljettaa.
' tääjCtiä matkamiehen on aina pi-i-^.
pa3sit.mukana, sillä eihän sitä
.«flloiö niitä joutuu tarvitsemaan,
kattanut muu kuin lähteä ensimmäi-
' ""^junaUa. Lahteen hakemaan
j^^sguiifiavalla takaisin. Siinä
g^^ä-töpinäksi ja kyllähän
j ^ t ä ^ käykin. Emme tahtoneet,
voida millään seurata, kun
c fljenn^.pyyhälsi.
Pijppa lähti hakemaan passejaan ja
-J^on kanssa stadionille. Tänään
- iaw juoksee. Tänään onkin
» päivä,_ tällaisia olisi' pitänyt olla
>Teisurheilu on hauskaa katsella, sillä
inä on paljon vaihtelua.^ Siinä pani
;rastaan joka maan edustaja, niin mies
uin nainenkin. Voittajat nousivat kopille^
jossa kansalli^ukuun puettu
QCn neito jakoi palkinnot. Samalla
ajautti soittokunta voittajamaan ,kan-ijiishymnin.
Etelän tummat ^rheilijat
miytyivät ottelun jälkeen heti vilttei-insä
nurmikolle. Samoin tekijät toi-
:tkin, mutta tummat pojat paljon kii-emmin.
Kai Suomen ilmaston viileys
°n vaikutti. He olivatkin sanoneet,
ttä Suomi on kylmä maa. Ja sitä se
li ollutkin tänä kesänä. Tuo joukko
uuri meitä vastapäätä pärjää ilmalla
uin ilmalla siellä kattosuojän alla. He
vat niitä parempia ihmisiä. Ehkä ovat
iitä jumalan hylkäämiä, joille ei saa
itaa eikä paistaa. Olisipa ollut kiikari,
ttä olisi saanut katsoa, minkälaista
oukkoa siellä oli. Tiesimme, että sieUä
livat ylhäiset vieraat seurueineen. No,
itäpä heitä kurkistelee, mehän olemme
ulleet katselemaan kaunista urheilijain
oukkca. Sitä kelpaakin katsella, siinä
n elämää, iloa ja reippautta.
Tuli sitten viimein, naisten juoksu,
rohon osallistui Canadan tyttömmekin.
'Un emme muita tunteneet, seurasivat
•^ilmämme aina häntä. Ensimmäisessä
utelussa hän pärjäsi hyvin, mutta toi-ei
enää. Hyvin hän silti minusta
|eti. kun on niin nuori ja vähän har-
'Mut Toiset kaikki olivat jo pitem-
Paikaisen harjoittelun kautta sitkisty-
— ja eiväthän koskaan kaikki
voita..
Haltioitunut yleisö seurasi otteluja.
Jfstus kävi aika kohina, kun urheilijoita
innostettiin lisäponnistuksin, vaik-
^ toiset jo tekivät parhaansa.
Papallakin oli jo taas passit ja niin
asiamme järjestykseen. Rahaa
T=^oimme niin paljon kuin luulimme
[^""'^^'^mme. Helsingissä saimme sa-
'^^kaa enemmän doUarista kuin
'^inialla ja se kannatti ottaa huomioon.
fokkohan sitä t y ö t ä tehdessä on niin
J « l a kuin meillä on täällä ollut. Pai-iciseen
juosta yhtä mittaa. X y t -
^ tulliin juuri kotiin, syödä hotais-
DL** ^^^^ kiireen kaupalla ».Alp-
Mtiia olikin aika joukko. Läh-viT^
u'""' että ehdimme saada hy-ö!
i iT'^^^' että tänä iltana
J^^PPilan mäellä väkeä tavallista run-
^ ^ i n . sillä oli neuvostoliittolaisten
Oikeata rakkautta
TJ^LYAXE pusersi hermostuneesi
-»-'ohuita akkunaverhoja. — ei, se ei
oUut vieläkään hän! — Ei vieläkäänJ
(Hän katsoi syyttävästi seinäUä olevaan
risUinnauIitun kuvaan: *Näet Herra,
että minun vqimani ovat aivan lopussa.
Olen liiaksi odottanut, liikaa kärsinyt.
Tämän ilon, jota olen viisi vuotta odot-jtanut,
olen hyvin ansainnut! Antakaa
hänen saapua heti, voi jumalani, heti
paikalla!''
Hän teki n(^asti ristinmerkin, mumisi
kaikessa kiireessä rukouksen, sitten
hän i^ulki edestakaisin.korjaUlen
kuJkkia, maljakoissa. Elyane oli asettanut
niitä joka paikkaan tervehtiäksesen
siten Jeania. Siitäkään, mitä ne hänelle
maksoivatkin, ei hän välittänyt, vaikka
hänen nykyisin pitikin tarkasti laskea
jokainen penni päästäkseen kunnialla
kuukauden loppuun.
Hän'katsoi kelloaan. Jos hän on lähtenyt
Parilasta kello kymmenen aikaan,
on hän heti täällä! Tulisikojahan jalan
vaivautplla.? Se pn totta — matkatavaran^
vi^.,Jön ensin t ä t i n i luo, jossa
tulee nukkumaan: Se QU soveliaampaa
joka tapauksessa. Jean saisi tietää miten
hän, Elyane. on odottanut!; Ja säädyllisyys
— se ei ole sama tänään kuin
ennen sotia!
Auto kääntyi lähellä kadun päässä. —•
Elyane kiirehti akkunaan uudestaan sydän
pakahtumaisillaan. — Ei, ei vieläkään
hän. Vaunu menikin ohi! Mikä
kärsimys odottaa rakastettuaan. On tunne,
kuin jokin eläin jyrsisi sinua pala
palalta ja kuitenkin. Tämä odotus on
iloista verrattuna kaikkeen muuhun näi-den
hirvittävien vuosien jälkeen! Sillä
kun hän itänään saa takaisin Jeaninsa
elävänä, ei hän tulisi koskaan enää jättämään
häntä, ei koskaan! Xucetten
kauhea enustus ei ole käynyt toteen.
Mikä kosto Tucettelle kaikesta pahasta,
mitä on hänelle tehnyt — hänkin
Syvä mielenliikutus, kärsimättömyys,
rakkaus, huolestuneisuus ja ilo kuvastuivat
vaihtelevina nuoren tytön cunne-herkillä
kasvoilla, niinkuin tuulen aikaansaama
väreily veden pinnalla. —
Tuossa näemme hänet nyt tutkimassa
uunin reunalla olevaa suurikokoista
Jeanin kuvaa. — Kuinka hän olikaan
komea upseerin puvussa tuo hänen ali-luutnanttinsa
Hän näki edessään nuo
vilpittömät silmät, ylpeän ilmeen, hyvä
ja kunnollinen kun hän oli. "Minun
sankarini I" — Mutta tätä sanaa Elyane
ei enää lausunut ääneen niinkuin ennen.
Hän tyytyi sen vain. ajattelemaan kuin
arasti. — Miksi olikaan mennyt ohitse
aika, jolloin Elyane tahtoi ^huutaa koko
konsertti. Perille päästyämme huomasimme,
että tuhatpäinen joukko oli jo
ehtinyt ennen meitä ja joka puolelta tulvi
virtanaan lisää. Saimme silti verraten
hyvät paikat, vaikka koko lailla ylhäältä.
Tänä iltana eivät penkkirivit riittäneet
alkuunkaan, vaikka luulin, että ne
eivät voisi koskaan täyttyä ne ensi kerran
nähdessäni, enkä varsinkaan tähän
tilaisuuteen luullut niin valtavaa osanottoa
olevan,'sillä olivathan esittäjät maasta,
josta on levitetty niin paljon kaikkea
muuta mutta ei hyvää. Vaikka penkit
eivät riittäneetkään, seisoivat ihmiset
sivulla tai sijoittuivat kiville ja nurmikolle
istumaan, pois ei kääntynyt kukaan.
Ja kaikkein valtavin tilaisuus
tämä olikin.
iKun olimme saaneet paikkamme,
aloimme silmäillä, olisiko yhtäkään matkatoveria
näkyvissä. Olga Sulan keksimme
siinä ihmisvirrassa, joka tulvi
kaupungilta päin. Ei ollut aikaa ruveta
pitempiin puheisiin, sillä ohjelma alkaa
pian. (Näimme siellä joukossa muitakin
matkatovereita, mutta ei ollut tilaisuutta
päästä juttusille. ^
Jatkuu.
maailmalle ylpeänä, että hän oU kapteeni
Jean Perier'n kSOattu? Vika ei d -
lut siinä, että hänen k2i>teeninsa <dikin
aliluutnantti varsinaisessa armeijassa.
Ei!
Elyane rypisti kulmakarvojaan. —
Lucette! VieUikin kerran: Vika oli Lu-cetTen!
— Ja miksi hänelle tänään yhä
uudelleen ja uudelleen tuli mieleen Lucette,
tällaisena päivänäB. Kaksi vuotta,
jonka he olivat riidelleet, oli hän laiminlyönyt
Lucetten! Mutta tänään hänen
yksinäisyytensä loppuisikin — hän
Elyane — menisi naimisiin
Tänään tuntui kuin Lticette olisi aut*
tanut häntä kestämään odotuksen ha^^
joittamalla hänen ilonsa. Hänellä oli
muistossaan tällä hetkellä kaikki heidän
erimielisyytensä. Kuva Lucettesta on-nettomine
ennustuksineen! Elyane kampasi
pehmeät hiuksena vielä kerran,
iNiiden kultainen sädekehä otsan ympärillä
korosti hänen layendelin väristen,
suurten silmiensä kauneulta, —^ Sitten
hän istuutui matalaan nojatuoliinsa
ottaen esille käsityönsä; sievän koruom-meltavan
liinan, rauhoittaakseen Itseään.
— Mutta hän ei^sa^n^tkaan Jtyö-tään
sujumaan, .ajatukset yaltasiyat
liian voimakkaana hänen sielunsa! Hän
laski työnsä «jylinsä ja uneksi. . .
Millaisia muistoja] Jo 25^vuotias!
Kauneimmat ja parhainunat. nuocnus*
vuodet kuluivat hirvittävässä pelossa ja
toivossa. Hiljainen ja yksitoikkoinen
elämä maaseutukylässä. -:- Suurin osa
hänen ikäisistään tytöistä oli jO naimisissa,
heillä oli lapsia. Heillä ei ollut
muuta huolta, muuta piiriä kuin koti,
lapset, hyvä ruoka miehelleen, vierailut
ja istunnot ompelijattaren luona joka
sesonki! Jo.skus Elyanesta tuntui kuin
hän olisi jo s?.tavuotias! Hän oli jo nähnyt
niin paljon nuorella iällään. Ikäänkuin
ei muuta enää toivoisikaan kuin
rauhaa, olotilaa, jossa ei tarvitsisi ajatella
mitään!
Mutta olihan olemassa Jean! Riita
Lucetten kanssa! Jean —I Hänen jälkeensä
oli Lucette Elyanelle kaikki kaikessa!
Jo koulussa he olivat parhaat ystävykset.
Lucette, luokan paras oppilas,
josta opettaja sanoi, että oli suuri
vahinko, kun hän ei voinut jatkaa opintojaan!
Mutta Lucettella, joka oli köyhän
rautatietyöläisen tytär, ei ollut kjju-lunsa
jälkeen muuta mahdollisuutta kuin
mennä työhön tekstiilitehtaaseen, kuten
niin monet muutkin kylän köyhät tytöt.
Samaan aikaan Elyane jatkoi opintojaan
aina oppikoulun loppututkintoon
saakka, palaten sen jälkeen äitinsä luo
naimisiin menoon asti — kuten ainakin
''hienot tytöt siihen aikaan. Pianonsoittoa,
leivontaa, kutomista ja kirjailua!
Tämä ei tuntunut lainkaan naurettavalle
ennen sotaa!
Elyane ei paljonkaan tavaainut Lu-cettea.
Heidän elämänzä olKat kovin
erilaiset. Ja sitten 'Madame Mignot sanoi,
että tehtaantyöläinen ei ollut sopivaa
seuraa varakkaalle, suuren liikkeen
omistajan tyttärelle. Kirkossakaan he
eivät voineet tavata, koska Lucette ei
siellä käynyt.
Sitten oli sota tullut tähän pieneen
maalaiskyläänkin mullistamaan sen oloja,
kuten joka paikassa muuallakin.
Monsieur .Mignot kadotti kaiken omaisuutensa.
Ei enää kauppoja, ei asiakkaita!
Liike oli suljettarva. — Eniten häntä
kuitenkin kalvoi Ranskan häpeä. Sillä
hän oli oikea isänmaanystävä, Elyanen
isä. M a a sortuu ainabiin sotiin ja rettelöihinsä',
sanoi hän. — Ja niinpä
eräänä aamuna marsalkka Petainin
santarmit veivät hänet. — Jonkun ajan
kuluttua tuli tieto, että han oli kuollut
Montlucin vankilassa kidutuksista sanattomana,
kuin ainakin oikea mies.
Klyane rakasti ja ihaili isäänsä. Samalla
kun äiti suri ja eli muistoissaan,
Eiyaae et i^teUiit muuta kuiu httM.
Mm uktmjt^mkmm tmmt lii-ftf^
•—^liiTTiitB, tastai dyauHtla^lutttii
hiB «tisa aaia t i l i od»IMWttt. ^ VUi
eMnunän iuiin lipiuudrnain lÄi ibai*
li ja ndcasti täti vahvaa ja ikMSla, vii*
sasu tyttöä. TiUi hetkeUi näytti hän
paljon vanhemmalta kuin Elyane: niin»
hän <di kypsynyt, ja hänellä <di vaikutusvaltaa.
Kouluaikojen Lucette palkattuine
kenkineen, hankautuneine polvi-neen,
oli tullut erääksi Ul^Fn salaisen
osaston johtavista voimista. Siten Elya^
nekin, .Lucetten johtamana, yhtyi vastarintaliikkeeseen.
Lucetten luona tapasi hän Jeaft
Perier'n. Jean oli kaunis, katolinen ylioppilas,
joka oli jättänyt Sorbonnen
taistellakseen. Hän komensi vuoristöjäl-käreiden
ryhmää. — Millaisia muistoja!
Ei ollut sijaa muulle koko elämässä,
kuin hurmk>ituneelle tunteellisuudelle!
Isänmaa, rohkeus, toverien ystävyys,
urhea, sankarillinen rakkaus johti
kaikkia heidän tekojaan! Ja aina he olivat
iloisia nämä pojat — se oli aivan
uskomatonta —Niin, keskeUä vaaroja^'
elämä joka hetkellä uhatluna, heidän
rakkautensa — Jeanin ja hänen, Elyanen
— oli ollut niin kaunis, niin puh<^
das! Rakkaus, jollaista tavataan vaiä
romaaneissa!
Ah! Se oli kaukana — tuo aikai
Voitto ei ollut tuonut rauhaa, kaikkein
vähimmin Elyanelle. — Eräänä talvise-
. na päivänä hän saattoi hautaan äitinsä»
joka eli muistoissaan vain miehelleen.
Ja Jean — taistelujen jälkeen Saksassa;
hänet lähetettiin Indo-4Ciinaan ajamaan
pois japanilaisia. Sanottiin, että siten
palautuu Ranskan suurvalta uudelleen.
Hyvänä kristittynä, isänmaanystävänä
Elyane oli ottanut vastaan tämänkin
uuden uhrauksen, vaikkakin raskain sydämin.
Millaiseila kiihkolU hän oli rukoillutkaan
joka päivä Jumalaa Jeania
puolesta, Ranskan puolesta.
Juuri silloin olivat alkaneet Lucetten
hirvittävät ennustukset ja kertomukset
tästä kauheasta Viet\am'in sodasta I
Vaan kuinkapa Elyane olisikaan voinut
sallia pilkata siten hänen sankanaan!
Se ei ollut mahdollista. Hän tunsi Jeanin
paremmin kuin kukaan toinen ja
tiesi, ettei hän voinut tehdä pahaa kenellekään!
Ja eräänä päivänä Lucette
sanoi: 'Jos hänet surmataan, tuo sinun
Jeanisi, ehkä sitten ymmärrät! Silloin
sinusta tuntuu kuin olisit syypää hänen
kuolemaansa' Niin — Sinä Elyane ja
kaikki muutkin samoin ajattelevat, jotka
eivät no.Ja sormeaan tätä kohtuutonta
sotaa vastaan —!"
Elyane syypää Jeanin kuolemaan! —
Tämä ajatu<: oli kauhea, kiduttava!
Kuitenkin näinä loppumattomina kuukausina
Jeanin kirjeet harventuivat, lyhenivät:
Ja yht äkkiä lakkasi hän kokonaan
kirjoittamasta. 'Mikä tuska ja kyyneleet!
Lucetten ennustus poltti, poltti
. . . — Vaihdoin tuli sähkösanoma ja
kaksi kuukautta myöhenupin kirje: Jean
oli haavoittunut, mutta elossa! Elossa!
Herkko ovikellonkilahdus hätkähdytti
Elyanen. Hukuttautuneena muistoihinsa
oli hän kokonaan un<rfitanut tarkastaa
katua. Vapisten, sydän hakaten
haljetakseen, kiiruhti hän ovelle. —
Mutta ei! Mutta ei! Se ei ollutkaan hänen
luutnanttinsa! Hänen edessään seisoi
hirvittävän laiha, kurjan näköinen
potka kainalosauvaihin nojaten, siviili-
4>ttvu55a. '^Mitä haluatte?" kysyi kaunis
tyttö ymmällään. "Elyane —
se olen minä !"
Elyane jäi seisomaan masentuneena
hänen eteensä kädet riipuksissa. "Jean!"
kuiskasi hän tukahtuneella äänellä. Häneltä
oli jalka leikattu puolivälistä poik-
. ki. Omituist'.! Elyane oli kuvitellut kyllä
Jeanin kuolemaa, mutta miksi hänelle
ei koskaan juolahtanut mieleenkään, että
hän saattaisi jäädä raajarikoksi? —
Xyt hän ei voikaan heittäytyä Jeania
syliin niinkuin oli ajatellut tekevänsä!
Se ei ollut mahdollista! Nuo kainalo-
T li^nlkimtt gtapityiMfc SlTtt S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 24, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-07-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540724 |
Description
| Title | 1954-07-24-05 |
| OCR text |
.isaänpäiyä täytyi esittäi asian-
Svivi selitti, että hän hdi«isi puhu.
^ Hän pääsi ensin ^säile. Mei-
^ Siina seisoskdlessa «Ikoi po-
I» meitä. Hän oU erittäin
--»men ja kuultuaan, että olemme
•^ji'samaa joukkoa CanadasU, p ä ä nikin
sisälle. Olikin taivaallista
^ istua hetken hyvaflä tuoiaia,
niin paljon olleet jalkaimme
Poislähtiessämme toivotmime
Ile hyvää onea juoksussaan.
•Ilkalla tapahtuu aina joitain kiu-
•X konunelluksia. (Menimme pa-ila
järjestämään asioiU ja
jjjj^j^ rahaa. Passeja kysyttiin
Wiäi>eksi. Meillä toiöUa oji, mut-iihella
ei ollut. Minä jo ^säikähdin,
^ »e «v-at^ifkkuneet,: kpn^näin äänen
niitä käsittelevän. Hän
^i^yt ne toisen takin taskuun aja-
.-^^ttä mitäpä noita aina kuljettaa.
' tääjCtiä matkamiehen on aina pi-i-^.
pa3sit.mukana, sillä eihän sitä
.«flloiö niitä joutuu tarvitsemaan,
kattanut muu kuin lähteä ensimmäi-
' ""^junaUa. Lahteen hakemaan
j^^sguiifiavalla takaisin. Siinä
g^^ä-töpinäksi ja kyllähän
j ^ t ä ^ käykin. Emme tahtoneet,
voida millään seurata, kun
c fljenn^.pyyhälsi.
Pijppa lähti hakemaan passejaan ja
-J^on kanssa stadionille. Tänään
- iaw juoksee. Tänään onkin
» päivä,_ tällaisia olisi' pitänyt olla
>Teisurheilu on hauskaa katsella, sillä
inä on paljon vaihtelua.^ Siinä pani
;rastaan joka maan edustaja, niin mies
uin nainenkin. Voittajat nousivat kopille^
jossa kansalli^ukuun puettu
QCn neito jakoi palkinnot. Samalla
ajautti soittokunta voittajamaan ,kan-ijiishymnin.
Etelän tummat ^rheilijat
miytyivät ottelun jälkeen heti vilttei-insä
nurmikolle. Samoin tekijät toi-
:tkin, mutta tummat pojat paljon kii-emmin.
Kai Suomen ilmaston viileys
°n vaikutti. He olivatkin sanoneet,
ttä Suomi on kylmä maa. Ja sitä se
li ollutkin tänä kesänä. Tuo joukko
uuri meitä vastapäätä pärjää ilmalla
uin ilmalla siellä kattosuojän alla. He
vat niitä parempia ihmisiä. Ehkä ovat
iitä jumalan hylkäämiä, joille ei saa
itaa eikä paistaa. Olisipa ollut kiikari,
ttä olisi saanut katsoa, minkälaista
oukkoa siellä oli. Tiesimme, että sieUä
livat ylhäiset vieraat seurueineen. No,
itäpä heitä kurkistelee, mehän olemme
ulleet katselemaan kaunista urheilijain
oukkca. Sitä kelpaakin katsella, siinä
n elämää, iloa ja reippautta.
Tuli sitten viimein, naisten juoksu,
rohon osallistui Canadan tyttömmekin.
'Un emme muita tunteneet, seurasivat
•^ilmämme aina häntä. Ensimmäisessä
utelussa hän pärjäsi hyvin, mutta toi-ei
enää. Hyvin hän silti minusta
|eti. kun on niin nuori ja vähän har-
'Mut Toiset kaikki olivat jo pitem-
Paikaisen harjoittelun kautta sitkisty-
— ja eiväthän koskaan kaikki
voita..
Haltioitunut yleisö seurasi otteluja.
Jfstus kävi aika kohina, kun urheilijoita
innostettiin lisäponnistuksin, vaik-
^ toiset jo tekivät parhaansa.
Papallakin oli jo taas passit ja niin
asiamme järjestykseen. Rahaa
T=^oimme niin paljon kuin luulimme
[^""'^^'^mme. Helsingissä saimme sa-
'^^kaa enemmän doUarista kuin
'^inialla ja se kannatti ottaa huomioon.
fokkohan sitä t y ö t ä tehdessä on niin
J « l a kuin meillä on täällä ollut. Pai-iciseen
juosta yhtä mittaa. X y t -
^ tulliin juuri kotiin, syödä hotais-
DL** ^^^^ kiireen kaupalla ».Alp-
Mtiia olikin aika joukko. Läh-viT^
u'""' että ehdimme saada hy-ö!
i iT'^^^' että tänä iltana
J^^PPilan mäellä väkeä tavallista run-
^ ^ i n . sillä oli neuvostoliittolaisten
Oikeata rakkautta
TJ^LYAXE pusersi hermostuneesi
-»-'ohuita akkunaverhoja. — ei, se ei
oUut vieläkään hän! — Ei vieläkäänJ
(Hän katsoi syyttävästi seinäUä olevaan
risUinnauIitun kuvaan: *Näet Herra,
että minun vqimani ovat aivan lopussa.
Olen liiaksi odottanut, liikaa kärsinyt.
Tämän ilon, jota olen viisi vuotta odot-jtanut,
olen hyvin ansainnut! Antakaa
hänen saapua heti, voi jumalani, heti
paikalla!''
Hän teki n(^asti ristinmerkin, mumisi
kaikessa kiireessä rukouksen, sitten
hän i^ulki edestakaisin.korjaUlen
kuJkkia, maljakoissa. Elyane oli asettanut
niitä joka paikkaan tervehtiäksesen
siten Jeania. Siitäkään, mitä ne hänelle
maksoivatkin, ei hän välittänyt, vaikka
hänen nykyisin pitikin tarkasti laskea
jokainen penni päästäkseen kunnialla
kuukauden loppuun.
Hän'katsoi kelloaan. Jos hän on lähtenyt
Parilasta kello kymmenen aikaan,
on hän heti täällä! Tulisikojahan jalan
vaivautplla.? Se pn totta — matkatavaran^
vi^.,Jön ensin t ä t i n i luo, jossa
tulee nukkumaan: Se QU soveliaampaa
joka tapauksessa. Jean saisi tietää miten
hän, Elyane. on odottanut!; Ja säädyllisyys
— se ei ole sama tänään kuin
ennen sotia!
Auto kääntyi lähellä kadun päässä. —•
Elyane kiirehti akkunaan uudestaan sydän
pakahtumaisillaan. — Ei, ei vieläkään
hän. Vaunu menikin ohi! Mikä
kärsimys odottaa rakastettuaan. On tunne,
kuin jokin eläin jyrsisi sinua pala
palalta ja kuitenkin. Tämä odotus on
iloista verrattuna kaikkeen muuhun näi-den
hirvittävien vuosien jälkeen! Sillä
kun hän itänään saa takaisin Jeaninsa
elävänä, ei hän tulisi koskaan enää jättämään
häntä, ei koskaan! Xucetten
kauhea enustus ei ole käynyt toteen.
Mikä kosto Tucettelle kaikesta pahasta,
mitä on hänelle tehnyt — hänkin
Syvä mielenliikutus, kärsimättömyys,
rakkaus, huolestuneisuus ja ilo kuvastuivat
vaihtelevina nuoren tytön cunne-herkillä
kasvoilla, niinkuin tuulen aikaansaama
väreily veden pinnalla. —
Tuossa näemme hänet nyt tutkimassa
uunin reunalla olevaa suurikokoista
Jeanin kuvaa. — Kuinka hän olikaan
komea upseerin puvussa tuo hänen ali-luutnanttinsa
Hän näki edessään nuo
vilpittömät silmät, ylpeän ilmeen, hyvä
ja kunnollinen kun hän oli. "Minun
sankarini I" — Mutta tätä sanaa Elyane
ei enää lausunut ääneen niinkuin ennen.
Hän tyytyi sen vain. ajattelemaan kuin
arasti. — Miksi olikaan mennyt ohitse
aika, jolloin Elyane tahtoi ^huutaa koko
konsertti. Perille päästyämme huomasimme,
että tuhatpäinen joukko oli jo
ehtinyt ennen meitä ja joka puolelta tulvi
virtanaan lisää. Saimme silti verraten
hyvät paikat, vaikka koko lailla ylhäältä.
Tänä iltana eivät penkkirivit riittäneet
alkuunkaan, vaikka luulin, että ne
eivät voisi koskaan täyttyä ne ensi kerran
nähdessäni, enkä varsinkaan tähän
tilaisuuteen luullut niin valtavaa osanottoa
olevan,'sillä olivathan esittäjät maasta,
josta on levitetty niin paljon kaikkea
muuta mutta ei hyvää. Vaikka penkit
eivät riittäneetkään, seisoivat ihmiset
sivulla tai sijoittuivat kiville ja nurmikolle
istumaan, pois ei kääntynyt kukaan.
Ja kaikkein valtavin tilaisuus
tämä olikin.
iKun olimme saaneet paikkamme,
aloimme silmäillä, olisiko yhtäkään matkatoveria
näkyvissä. Olga Sulan keksimme
siinä ihmisvirrassa, joka tulvi
kaupungilta päin. Ei ollut aikaa ruveta
pitempiin puheisiin, sillä ohjelma alkaa
pian. (Näimme siellä joukossa muitakin
matkatovereita, mutta ei ollut tilaisuutta
päästä juttusille. ^
Jatkuu.
maailmalle ylpeänä, että hän oU kapteeni
Jean Perier'n kSOattu? Vika ei d -
lut siinä, että hänen k2i>teeninsa |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-07-24-05
