Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 26, 1943

              LAUANTAINA, KESÄKUUN 26 PÄIVÄNÄ
sien
iCanadan suomalaisten viikkolekii)
PubUshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street, We5t, Sudbury. Ontario.
Reglstered at cha Post OttU» DepL.
Ottawa, as second class matter.
IVaushtnnat:
I fk. tsnn
9 kk. UO
»kk. .60
Yhdysvaltoihin:
l vk.
6:fcki-;"r;".v.T,'.'.';ry.7V....; 1,40
Suomeen Ja: muualle ulkomailie^
i-»k. ..13.00
«kk. ............ i:«3
Irtonumerot :5v senttiä
. Uelckl<tlmescs7 Jokaisen viikon
tntaln» 12<8lvul9ena. sisältäen parasta
' 'kmusokirjallista luettavaa kalkUt» aloU-
„ AslaralehUIa myönnetään 20 prosen-palkkio.
^*!ryt&kää asiamiesvälineitä Jo ta-
«yubx
HiMOrrUSHINNAT: Klrjeenvalhto-
Mllmoitukset $liöa kerta. Avioliiftoon
menneille onnentolvotukfiet .40c palsta-
' tuuma. * Nlmenmuuttoilmoitukset '50c
v'<kecte «tLOO tolme kertaa^ Syntymä-j|
Imoiti<)Gset;$U)0 kerta..$2<Q0.>koUne,ker-taa.
"l^uolemanilmoitukset $2.00 kerta
^«Ocllsiiraksu JdUoslauseelta.tai, miiisto-
. tdtesyltä. Halutaan ttetää.- Jaosoiteil-moitu^
et <0c palstatuiuna. T- Tltapäis-ilmoitfaile^
oa vaadittaessa lähetettyä
tlmoitusmatsu .etukäteen.
. Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu<
..ma. -Umoltasi Joka Julkaistaan neljä-kortaA
samanlaisena SOe - palj^atuuma.
Alin ;ilmoitushinta. v40c psistatuuma.
Jkect Ilmoittansa.
- ^St kolsista ilmoitushfainoista vei tie-
^«liistv^^llattämän^ lehden; konttorista.
. :Kt stantaja Ja* painaJai Vapaus Pub-
Hshltig Ckunpany Limited, 100-102 Elm
FiflatXQttt.: West;. Su/tiBäui7;>
>.:5!olluittaJ^ A. FÄlvlöi
Muistammeko me heitä, lastemme
isiä, elämänkumppaneitamme? Ra­kastammeko
heitä kaikenstä väliä
rakkaudella? . . .
Syventykäämme tänä päivänä;
edes -^änä yhtenä ainoana vuoden
päivänä, ajattelemaan isän, varsinkin
työläisisän asemaa tässä yhteiskun­nassa.
Tuon isän, Joka. jokaisena,
äamunä^' kun aiika on "hyvä", lähtee
työhönsä — tehtaan komeroihin, pel­loille,
metsiin, tai kaivosten onkaloi­hin
— hankkimaan elatusta perheel­leen.
Hän oli nuori ja toivorikas, uskoi
elämään silloin, kun hän perusti ko­din
rakastamansa tytön kanssa. Mit­kään
vastukset eivät hänen valoisaa
mieltään peloittaneet. — "Tulkoon
hallat ja harmit ja muut, ilo meillä
on aina ja naurussa suut, ja kirkkaa­na
päivä ja ilta.*VNiin hän riemui­ten
ajatteli runoilijan kanssa. On­nellisena,
hän vei onnellisen vaimon­sa
vätlkeaan kotiinsa.
Ei kestänyt kauan, kun vastukset
alkoivat. Perhe lisääntyi, • useanapi
suu tarvitsi enemmän ru(>käa. Tar­vittiin
enemmän vaatteita, 'kenkiä.
Sairauksiakin sattui. Puute ja köy­hyys
kurkisti jo ovesta sisälle: Tuo jous estää hänet ;$itai^öHe^ sano-
Toinen vastaus
Simille
Et usko, Robert, kuinka petty.
mykseni oli suuri, kun näin Bannai
vastauksen sinun kirjeeseesi. Uini
kun luulin, että minua sinä muutto,
lintunasi muistelet. Olen elänyt
suloisissa toiveissa, että vielä kerrm
saisin kanssasi tehdä niitä retkiä,'^,
ta minulla ön niin monta h(f»ska^:^-.
set, nuo kirkassilmäiset. Miksi he
olivat heidät saattaneet maailmaan,"
kun eivät kuitenkaan pysty heille
kunnollista elämää antamaan . . .
Hän rakasti miestänsä ja tuskalla
katseli hänen kalpeita kasvojaan ja
epätoivoisia, polttavia silmiään, kun
hän palasi turhilta työnetsintä-retkil-tään,
mutta hänen, vaimon, oma mie- ^rem^aZ/a m»»"^^^^
Ii oli niin huolen ja murheen kylläs- se sinun karpalojuttusi sotki kaikJd
tämä, ettei hän kyennyt lohdutuksen minun ajatukseni. —- Oliko se
sanaa antamaan. Ja iiiin he kumpi­kin
ulkonaisesti vieriaantuivat, vaik­ka
sydämessään k i p ^ t i kaipasivat
toisiaan.
Suuren tuskana atjamana mies jo
joskus sortui kapakkaan. Ihmiset
ankarasti arvostelivat hänlä ja itse­kin
hän itsensä tuomitsi. — Voi,
miksi ei kukaan ymmärrä minua, ei
edes "«aimonikaan, tuo rakas! . . .
Janiin hän-kulki tietänsäyksinään ja
— nifaikmn ajatteli—;hyljätt)mä ja
unohdettuna. Elämäntaakka hänen
hartioillaan'vaan-kasvoi... .
Oi sinä.vaimo, tytär jaipoika, muis­ta
isää, ymmärrä häntä,! koeta, lähes­tyä
häntä, ata osaa; banien Vhuoliinsa
ija öle-hyvä:hsmeUe. T^iedä^että hän
sinjXä, vaikka miehinen u-hänen
rakastama kultainen vainioaisa
Llekklio
•ettava-.
'jFXf, Box «9
aijatttt ikhrjoltuicaet i^ial*
jo joskus ärtyi |a kiukutteli. 'Hänel­lä,
isällä, oli vastuu hartioillaan. cHan
oli päättänyt pitää-hyvää huoltä^per^
heestään. Hän oli vannoutunut .pi­tämään
vaimonsa otsan kii^kkaana.
Ja nyt hän suurella tuskalla totesi,-
ettei hän siihen pystynytkään.
-Uhasta:; Ija muista, että hänkin tar­vitsee
-rakkauttasi, hih&uitt^^ fcäs^
- tarvitsee yäloa.ia-.aurii&oa.
Sinä-työläisisä, missä ikinä lienet­kin
— tehtaassa, pellolla, metsässä.
Toifltttuteen kulmasta
kaivoksessa,, tai jossakin^keväemmäs-sä
työssä pienellä-palkalla, malalla tai
Hän oli kyllä roteva ja vahva, mut- merellä, missä ktiikenetkin — ota tä­tä
työmarkkinoilla hän ei saanut tar­peellista
-hintaa työstänsä. Vuosi
vuodelta vain. huolet lisääntyivät. Tu­li
kuukausia kestävä jaksottainen
työttömyys. : Puute ja hätä .vain. kas­voi.
— Vaimo, tuo kaunis t3rttö, ©li tyisä. Sinun kättesi, työtä ovat kaik-emme
ole iottuneet merkkipäiyistUm- joutunut menemään vieraankin pyyk- -ki maailman ihmeet, ja sinä vielä ker-
Livahti taas ohi yksi merkkipäivä
— isien päivä. Jokohan siksi livahti,
kun satumme olemaan isä. 'Me näet
nä päivänä vastaan vaimosi ja las­tesi:
kiitos ja, tunnustus ja muista, et­tä
me rakastamme sinua, kunnioitam­me
sinua ja uskomme simiun. — Si­nä
se olet, joka pidät, maailman pys­yne
huolehtimaan emmekä liioin sel­laisiin
kunnianosoituksiin. Niin on
asian laita. Sitä paitsi tämä päivä —
kauniisti kyllä muuten — on vielä
'im« nuori, ettei^se ole tavaksi^ juurtu­nut.
Jiideillä oft' ollut paiv& jo ennem-
• m sn.
Myökästyi hiukan Obrikin, mutta
käytämme nyt vielä alaisuuden. Hän . s i . häntä, t i ^ s i tämän tuskan,, kun
muuten koskettaa ariaan tavalla, jo- .-ei-voi-oUa mitä tahtoisi . . . . Monet
• hon ei' tarvitseisi lisätä.
kipunkan ääreen ja niin hän oli en-nenaikojaan
vanhentunut, rypisty-nytt
jopa.Mynyt katkeraksikin.-
Miesjnidessään tiiskiUeli, vähek­syi
itseänsä. Jospa. vain häneit vai­monsa,,
tuox vieläkin, rakas^.uakoislhä-neen,
auttaisi, häntäv pääsemään ylös
tästä maeennukfieri Ulasta,,ymmäctäi-ran;
teet tämän maailmani paremmak­si
asua,ja elää- Siihen mennessä me
olemme aina rinnallasi,, mukanasi,, tu­kemassa
ja auttamassa simia.
QBRI.
Rakkaus ja valta, rakkaus ja va­paus
ovat ikuisessa taistelussa tois­tensa
kanssa. SHnä, missä .vapaus
Niin, .maailma QU täynnä, hyviä .asioita ja Yjyhti vain yhä enenmiän
isiä, nnnkuin äitejäkin. Molemmat sotkiMitiiu.
he ansaitsevat yhdei päivin vuodes- .Vaimo kärsi myöskin. Olihan lap-sa,
vähintäänkin yliden/jos kerran . , ;
kenenkään kunniaksi päiviä. omiste- den vuoden ajalla,!kaikesta' mahdolli-taan.
Muodon vuoksi sitä kunniaa ei sesta yasttt-agitatsionistujajuonittg-heille
tarvitse antaa, se on todella an- lusta huolimatta, on Neuvostoliitto
saittua, ehkäpä liiankin raskaasti an- voittanut koko demokraattisen maa-saittua.
Monen monet isät, karkea- i^iiän myötätunnon ja vähän- enem-pintaiset,
jöröt, ehkäpä areätkin — . mänkin . rehellisen Jmnnioituksen.
nuo, joilla ei näytä tunteita olevan- Käsitetään sen urhoollisuus ja uh-
• kaan —osoittavat suuren rakkau- rauksien suuruus^ Näkdään, että
-: tmsa. perkettään koJbtaan xatosikym- . tuen taistelun takaaa-on-isgnmaataan
•*meai€n siikeäliä ponnistelulla, ur- . ja. vapauttaanrrakasvata kansa, vhte-
' kooUisellOy itseuhraaitalla i taistelulla nainen kansa, valistunut kansa. Näh-rhttkissa
tuulissa ja myrskyissä. Se dään, eitä se ^'diktaattorien tyran-
• an>mieken rakkautta. Jctnatä.M:saa- ,Mius'\ josta joskus aiemmin.ktiudet-vat
palkakseen? . Jmai:tuan jä- Ä ja josta akansa muka taittoi, va­ltamme
jokaisen ajateltavaksi jä:vas- p<uituarOiikin'vain. tuulesta, temmat-
.tatiaxaksi sm mukaan iam:näkee ja .tua; ne Jtahamtt pitää, nuo "tyran­ninsa"
ja. taistella, niiden- johdolla e-
* ddläsanotinjen ikanteittensa sekä
on.pienin, on halu valtaan kiihkein
- unettomat y«t:häfl;isutoö;päässään '««»o^^ —Grappe.
Miehen mustasukkaisuus on. nai­sen
valta. Vaimon mustasukkaisuus
tekee miehen orjaksi. — Mme Stael.
m
silloin mäikäa, kun sinä senktrpa^
lon perässä riyomit? Vissiin tahit
vaaleat housusi? Hyi sentään!
.Kmdehan kultaseni. Minä .olen
ajatziksissani siitä koko karpdoj».
tusta.keittänyt oikein hyvän, imelä-puuron..
Minä-en.voi olla sinulle mmtutts-matta
siitä yhdestä, kalareisma.
. Muistatko, kun istua könötettiitt h-nootissa^
keskeUä järveä. Sinäjm^
-Maloiq, -ongita ja ongit, etkä yhtään
buommmutikuniso kala veikoukaa
[siitä siiman nenästä. Sinä niin tm-rteeUhen'näköisenä
vahtasit mm
mwMä^ ^harmailla, hiukan väisillä
.sikniUnsi. :Minäkhn. aloin tulla, tun-teeUiseksi)
ja manasin itsekseni, että
miksi sinä oleLniin. arka.
^th&t.smä.,yritik tiälatninun luok­seni
sen kanootin peräpuoleen, rmiiia
vöi taivähan <^a, se koko hökötys
meni nurin ja me järveen. }Mina_fu-
:pesin' teesekenielemään uimotia^
ionia ^jaujattelin: saapa nähdä Wi-teikö
JRöbertista arkuus jäfveisäkääh.
Mutta annas olla, sinä lähdit uida
puuskuttamaan kuin- jääkarhu ja ve­dit
minua tukasta perässäsi. Ja sit­ten
kun päästiin rannalle ja minä
kompuroin pystyyn omin neuvoin, si­nä
kaiken tunteellisuuden vaUassa
tartuit minua kädestä kiinni ja pistit
pusun — siihen käteen, ja puhelit
niin heUällä äänellä: "Voi pikkulintu­ni
— voi kullanmuruni — jos sm
nyt olisit kuollut, niin" . . . niin ja
niin — surua ja surkeutta suurta —
karpalokiikan varsista sinä olisit sep­peleen
minulle valmistanut.
Sehän se sitten otti niin minun ä-käiselle
luonnolleni, että mitä varten
sinun pitää olla niin hirveän arka.
^Mhtä' neuvon sinua Robert, että si­nun
^täisi rohkaista luontosi }a ai-
•kaasse rakkauden asia. oikeasta pääs-
• tä,i€ttetifeloitt£lisi liialla arkuudtik-
:si meitä-ktdlamnumja. Siksihän mi­inakin
lensin tänne etelään, enkS <Bi
kaskaan takaisin palatakaan.
MEERI.
z\ onni. tule etsien
'tttotee.
• .41 ,
.TOstamai tuli Jbäuneeksi kaksi
vuotta siitä, kun NeuvostalHtto jou­tui
sotaan, itsepuolustukseen, urhool-ulis^
n vapamtaistduun, jarU^ suu-
. 'tmUta • ei : vinda mmitamaUa sanalla
i.te£AsEto. jESaGt toisena vuosipäivänä
- .an .Neuvastomton taistelua ^ kwmioi'
-itettu iSMmiHaHlinttmksHla eri mais­sa.
Niin Canaäässakin, iTämän^ikah-nOden
lisäksi .perinteiUensä ja hät-tuuripäämäänensä
puolesta. '
Yhdymme Suuren liittolaisemme
onmttduihin,. toivoen^ että sen liian
raskas taistduosa helpottuisi mahdol-lisimman
pian suureUä yhdistetyllä
rynnäköllä,. toiseUa rintama, ja e-delieen,
HQpeasti>kaikki vapauttavaan
voittoon. — AP.
TVJONET vuodet olen tuntenut
Riitan, ollut hänen uskollinen
ystävänsä ja.hairas ihaiHjansa siitä
asti, kun ensi kerran katsoin hänen
loistaviin, sinisilmiinsä ja tunsin hä­nen
kätensä lämpöisenä omassani.
Riitta on. eräs noita onnellisia ju­malten
suosikkeja, joita t^xaamme
liiankin harvom täällä maankama­ralla.
Hän omaa sitä "jotain",, joka
on niin äärettömän vaikeaa määri­tellä.
Kaunis hän ei ole, sanan klas­sillisessa
metkityksesaä, vaikkakin
sangen viehättävä katsella; Hän on
silmänräpäyksessä unohtamaan
oman vähäpätöisyytensä ja tunte­maan
itsensä tärkeäksi, ellei aivan
välttämättömäksi, yksilöksi täsi
..maailmankaikkeudessa. Erehtymät­tömällä,
taidolla hän johdaUaa kes­kustelun
yksilön omakohtaisiin koke-muksun
ja mikäpä meidän itserak-itauttamme
enenmiän hivelisikään!
. Mikäpä olisikaan tärkeämpää kuiJi
< oma, rakas minäoune!
Osaamalla kuunnella, oikealla ai­kaa
näyttää surulliselta, sattuvana
hetkdlä hymyillen imarrella, on Ru^'
nuori, tahdikas maailmannainen, pu- ta varastoinut sydämiä loputtoman
keutuen hyvin, <m .vilkas jarebisa, määrän. Tarkoitan miehisiä sydi;
^ - miä, sillä naiset ovat hänestä yhj^
etäällä -kuin kuu maasta. Häneni
on vain jpari naisystävää, eikä 0^
useammasta välitäkään. Suurimma^-
täynnä säkenöivää keskustelua,
Ee^usteluntaito on. hänen paifiai-ta
ominaisuuksiaan. Qn suoranainen
nautinto katsella, kuinka hän, koh- „
distamalia muutaman hyviä rahtun :la osaltaan, naiset ikävytyttävät ji
huomautuksen htmSilööm, saa tämän cJaikoa: eslla sivalla)
K-