Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1952

              e iina
Kirj. KUUSIEX KUKrSTAJA
'LI neljäkymmentä vuotta sitten is­tuimme
erään puutavarayhtiön työ-lalla
Suomessa, Lapin rajamailla kos-rannalla
nuot^ulilla vahdissa meil-määrättyä
uittoväylää, missä yksikin
Ikki voi silmänräpäyksessä tehdä ruuh­in,
jonka purkaminen vie aikaa, ky-
|en voimaa ja taitoa. Vahdimme valp-
^asti, meillä oli paljon hyvää aikaa.
Iiilutimme aikamme kaikenlaisessa*pie-
^ssä näpertel3'ssä. Toverini oli mainio
fipuntekijä. 'Hän teki veitsellä käpä-
|insä päällä makaavan jalopeuraa muis-ittavan
piipun, upottaen pienet helmet
hniksi. Hän sanoi niitä tehneensä Iäl­lisen
tilaisuuden sattuessa ennenkin,
JLttuessaan löytämään hyvää koivun vi-
Li ja sanoi lahjoittaneensa niitä ystä-flleen
ja saaneensa rahamiehiltä niistä
viäkin hintoja.
Xlilillä hän kertoi elämänsä vaiheita.
|aljon oli kokenut tämä rehellinen to-ieri.
Pohjolan, vaeltaja. (Muorena sanoi
JLilleensa muitten mukana Peräpohjolan
rämaille työmaita;perässä ajaen. ..Car­loin
hän tunsi: Pohjolan kaikki kplkat
kolmasti sanoi olleensa Norjassa, kul­lien
Lapin erämaiden poikki.
Siinä nuotiolla istuessamme alkoi hän
teitoa erästä surullista matkakertonius-
Lapin erämaasta.
•Olimme olleet toverini kanssa 'Xor-issa
eräällä kalastusyhtiöllä töissä. Töi-ien
loputtua päätimme, mennä Suomen
)uolelle poikki erämaan. Talven tulo~
)]i varmaa ja useiden päivien kovat pak­kaset
tekivät matkamme lupaai/aksi.
i^olmen päivän eväät matkassa lähdim-le
eräänä kauniina aamuna kohti Suo-lea.
Tie ei ollut mikään kunnon tie,
Iraan metsämaita joskus pilkotettu. Suo-lailla
oli pantu rahkasammalta risujen
jäähän tienviitaksi. \
Olimme kävelleet yhden päivän ilta-
)uolelIe. Tapasimme pieuen metsäkäm-
)än, jossa oli varattu tiJitikkuja,;^ytty-niita
ja suolaa, mutta päätimme kui­tenkin
jatkaa matkaamme. Ilta alkoi
lämärtää ja täysikuu alkoi luoda valo-m.
Vastaan tuli aukea suo ja suon
?rästä järvi, jonka metsäinen vastaran-
|ta häämötti. Saavuttuamme toiselle
rannalle, emme löytäneet minkäänlaisia
lerkkejä tien suunasta. Kuu pimeni^,
lousi pilviä. Harhailimme metsässä,
|alkoi sataa lunta. »Pysähdyimme ja
teimme tulet ja taittelimme kuusen ok­sia
vuoteeksi.
Aamulla tuli lunta taivaan täydeltä,
-ähdinune-matkalle, kulkien tietöntä
lerämaata. Lunta satoi koko päivän ja
Isitä oli metsässä jo.polviin saakka. Jäim-jme
metsäiselle paikalle seuraavaksi yök-
Isi. Yö oli kylmä ja nukuimme kylmän
[kanssa kamppaillen. Toverini takkiin,
lm ikä oli peittonamme, oli lennähtänyt
Inuotiosta säkene ja takki paloi niin pa-jhasti,
että siitä ei ollut enää paljon tuu­llen
siiojaa. Hän menetti jo malttinsa,
falkoi itkeä ja esitti, että palaisimme, ta-
[kaisin. Olin jo itsekin tuskastunut, ruo-
; katavarammekin olivat lopussa.
Mutta takaisin paluu olisi ollut yhtä
\ avutonta, koetimme mennä eteenpäin.
?ää oli kirkas. Olin kulkenut tämän erä-niaan
halki ennen suksilla ja jos olisim­me
nähneet tuntureita, olisi se ollut apu^
Erikan isän ja äidin luo. Yhdessä he
päättävät mennä ja puolustaa asiaansa.
Mikään ei saisi heitä muuttamaan pää­töstään.
'He ovat olleet erossa koko
talven, mutta heidän rakkautensa ei ole
kuollut tuolla koeajalla — päinvastoin,
se on puhdistunut ja kuin kirkastunut.
Nyt he voivat mennä Erikan isän luo ja
pyytää hänen suostumustaan . . .
Sitten alkaisi heidän yhteinen vael-luksensac
pienen Simon huoltajina.
Jatkuu
namme suunnan määrittelemisessä.
Jatkoimme matkaamme vahvassa lu­messa
nälkäisinä ja väsyneinä.. Puolen
päivän tienoissa iUnestyi eteemme poron
pulkan jäljet, mikä antoi meille uutta
voimaa ja^ toivoa. Lähdinime seuraa­maan
pulkan jälkeä ja iltapimeällä saa­vuimme
lappalaisasunnolle, jossa oli
nainen kahden lapsen kanssa. Hän häm­mästyi
outoja \ueraita. Osasin joitain
lappalaisia'sanoja ja pyysimme suojaa
yöksi sekä ruokaa. Nainen lupasi meil­le
ruokaa, kun yaliiiistaa ensin leipää.
Emme tunteneet lappalaisten leivänte-kotyyliä
ja siksi ihmettelimme, mutta
pian hän sotki jauhoja ja vettä, teki lei­vän,
laittoi sen laakealle kivelle, joka oli
korokkeella toisten-kivien päällä. Sitten
hän viritti tulen kiven alle ja pian oli
leipä syötävänä.
Asuntona oli kota ja neljäseinäinen
matala huone, jossa oli poronnahkoja
vuoteella> alla ja peittona. Meidät sul­jettiin
oikein pönkän taakse_4a huonee­seen
tuotiin y^Pfi^iativ. ^i^^^^^lJ^äsi nai-,
nen muukalaisiin^;jäj^^ han^fiiikkui-ko­dassa.
\ ••p^
Aamulla vaittiö sanoi matkaa olevan
suomalaisten asunriblle kolme neljän­nestä,
joka vastaa seitsemän ja puolen
kilometrin taivalta. Lähdimme jatka­maan
matkaarhme saman poron pulkan
jälkiä ja käveltyämme kello yhdeksään
asti illalla, olimme taas ihmisten ilmoil­la.
•. , : - •
Tämä matka ei unohdu koskaan, se
tulee aina mieleeni nähdessäni nuo lumi­peitteiset
tunturit", kertoi toverini.
LAULAJATAR M A R J A T T A PORKKA
antaa
KONSERTIN
WEBSTERS CORNERSIN KAALILLA
Lauantaina, helmikuun 9 p:nä, klo 8.30 illalla
Paikallisten taiteilijain a\-ustaiiiana,
LOPL'SS.\ TANSSI-\ • SIS.^XNF.^ÄSY Sl.OO
Tervetuloa läheltä ja kaukaa!
K I I T O S
Ottakaa vastaan minun vilpitön kiitokseni sivtä, suui-esta ystä\Tyden
ja kunnian cscituCisesta, jonka järjestitte niin suurilukuisena minun
syntymäpäiväni johdosta täyttäessäni 70 \-uotta.
Kiitos E. Laaksolle kauniista puheelta, joka oli tilaisuuden kohokohta.
Kiitcs kauniista ja kallisanoisista lahjoista, jotka saJu tilaisuudessa
vastaanottaa. Kiitos kauniista kalnvipöydästä johon toitte sytaiiset
ja jucniiset tullessanne.
Kiitos mrs. Hölsälle kauniista kranssista ja mi~s. Tuomiselle synty-niäpäiväkaakusta,
jotka koristivat kahvipöytää kynttilöineen. Kiitos
Einille. Meiniille jä Miinalle, jotka toimivat tarjoilijoina tilaisuudessa.
Kiitos my-cs niille jotka aivustivat tilaisuuden onnistumista tavalla
tai toisella, mutta eivät voineet saapua.
Täanä tilaisuus säilyy unohtumattcmana elämäni e^iioopäivään
saakka.
. Kiittäen teitä kaikkia,
SOFI JA SEVERI SIEEN .
R. R. 1 Kaministiquta. Ontario
^MiinMMMUMiniiiitiiiiuiiiiuMiuiiitunniiiniiMnMiMinHuilnuiiuuuiuinuniiiuuiiiiiUMiuiuiMiuuniniiiiniMiMniiiiiiiMiinMtiuuii^
3 ••!:
Meren laulu
Kirj. HULDA RIVER
KUIN K' rakastan ulappaa ääretöntä,
sen välkkyvää pintaa, äänetöntä!
Myös silloin kuin olet kuohuissa noissa
ja aaltöset kilvan käy karkeloissa.
Tuot mieleeni sa viihtyä ain,
sun säveleistds kehtolaulut sain.
Kun kaukaa näen merenpinnan,
niin kaipaus täyttää syömmen, rinnan.
Meren sävelmät on huumaavaa,
kun myrskyn kielet soinnahtaa.
Ne säveleet iloa, murhetta soi,
niin paljon ne kertoella voi.
Nyt aatos kiertää mielessäin,
ma mietin elämästä nyt näin:
Kuink' maailmassa oisi viihtyisää,
niin paljon silmin nähtävää.
Tuota tuskin voipi nähdä hän,
joW huoli on aina elämähän.
Hän aina kidkee aatoksissa
ja laahustain, pää painuksissa.
On murhemielessä ainainen
ja leivän huoli huomisen.
Siks' ympärilläs et nähdä voi.
kun murheen kellot micless' soi.
Muinaisaikaisia vesijohtoja
löydetty
Nevesinjen kaupungissa Jugoslavias­sa
on löydetty kiviputkia, joiden usko­taan
olevan peräisin vanhan Rooman
vallan ajalta. Putket löydettiin nom 5
jalan syvyydessä maan alta ja niiden
alla oli savesta valmistettuja putkia.
Muinaisaikaisia luurankoja
kaivettu Ranskassa
Blamecourtissa, 40 mailin päässä Pa-risita
luoteeseen, on löydetty luuran­koja,
joiden arvioidaan olevan peräisin
450—750-lirvulta.
Paikalta löydettiin 19 kiviarkkua,
joissa luurangot olivat.
KIITOS
Tahdcn^inia lausua parha:n:mat kiitokset ystrjville ja tuttaivillo siitä arvaa-mattcma-
sta yllätyksestä, jonka' järjestitte meille häätilaisuutemme muistoksi
joulukuun 30 p:nä 1951.
Sydämellinen kiitos lahjoista ja kukista. .Ei-ittäin kiitämme alkuunpani­joita
ja illan eaiäntiä kauniista kahvipöydästä ja kaikesta h>wästä tarjoilusta.
Kiitos myös niille jotka ottivat csaa lahjaan, vaan eivät'voineet olla tilai­suudessa
mukana.
Kiitollisuudella.
RAILA ja RUSSELL MAIN
128 First Avenue Schumacher, Ontario
^iniMiiiiMiiiniiuiiiiiiinnniiininiiMiiiiiiMiMiinnniiiiiiiiiinMiiniMiiiiuniiMiiiHiiniiuiinuMiiinMuiiiiMninnHMiiiiiii^
o
o
o
o
K I I T O S
o
Vilpitön kiitos teille, tc^-erit ja ystävät, läheltä ja kaukaa, kaikista saamis­tani
lahjoista joita olen saanat vastaanottaa menneen vuoden aikana.
Erikoisesti luitän paikkakunnan naistovereita. jotka keskuudessaan keräsi­vät
rahan ja ostivat Radion, jonka sain vastaanottaa joululahjana v. 1951. s
On mieltä lämmittävää tuntsa ystäivjirtenne.
Vielä t€itä kaikkia kiittäen.
MINNIE JOHNSON
Websters Corners British Columbia
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
o
t \ o
o
^ u i i i u n i u i i i i i u i H i i i n i i i i n i i i i i i i i i i i m t i H i i i i i i i i M i i i i i i i H i i i i i i i i i i i i i H i i i i i i n i i m i m ^ ^ ^ iiiiinMirtiniiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiiuiiHiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiMiiiiiiiiiiiiiintiiiii\
S
s
• S
3
IS
1 ä
KIITOS
Sydämelliset kiitoksemme sukulaisille ja ystäviUe siitä, kun saavuitte hää-tllaisuuteemme,
joka vietettiin joulukuun 28 p. 1991 Clinton-haalllla, Vancou­verissa,
B. C.
Äiti ja Isä Sdanderille herttainen kiltcs tästä kaikesta sekä parhain kiitos
monista arvokkaista lahjoista ja yhteisestä rahalahjasta.
Vilpitön kiitos niille ystäiville, Jotka tekivät raskaan työn ravintolassa ja
kalkille jotka palvelivat Arieraitanune.
Kiitos kukista. Kaikille yhteisesti herttainen kiitos tästä unhoittumatto-masta
ja hauskasta illasta.
FLORENCE ja GERALD LEYN
2458 Venables St. Vancouver 6. B. C.
riiiiiiiiiiiiiiniiininiiiiii iiiiiintnitiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiHiuiiiiiiitttiHiiiuiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiuitiiiniMiiuiittiiiiiitiiiiiii^
K I I T O S
Haluan lausua mitä kauneimmat kiitokseni sukulaisille, ystä­ville
ja naapureille siitä tosiyllätyksestä, jonka järjestitte minulle
syntymäpäiväni kunniaksi täyttäessäni 50 vuotta.
Kiitos Timosta, lauluista, lahjasta ja kaikesta mitä sain osak-
» seni.
l Steveston, B. C.
Sydämellisesti kiittäeii,
MARTTA HAUTALA
i
o
o
o
o
o
Joulukuu 23 p. 1951 o
o
f
• K I I T O S
•"1
Sydämellinen kiitos kaikille niille jotka läsnäolollaan kunnioittivat illan­viettoamme,
jdka oli järjestetty meidän yhteiselämämme alkamisen muistoksi
marraskuun 10 p:nä 1951, nrieraillessamane häämatkallaimne Port Williainissa
ja Port Arthurissa, Ontariossa. Erikoinen kiitos Äiti ja Isä Lohkolle, jotka
tämän kaiken meille järjestHät.
Parhain -kiitos arvokkaista lahjoista, jolta niin runsaasti saimme. Kiitos
lauluista, runoista ja kukkasista. Kiitos tarmokkaille emännille xnainiosta
palveluksesta.
KaiMclen teidän onnentoivotukset kätkezmne alkavan yhteiselämämme
muistojen joukkoon.
Kiitollisuudella,
1755 E. Georgia St.
AILI ja FELIX BERG
Vancouver, B. C. •
T»auantaiiia>. iaminikuuii 26 päiyänä, 1952 Sivu 11