1944-11-04-03 |
Previous | 3 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1944 L.\UWrAiyA, MARR.\SKUUx 4 PÄIVÄXX
Sivu 3
T T ^ U U R I
uvun
• '«3»,';;,,•
Jatkoa..
Historia-, laatukuva- ja maisema-inaalaus,
eivät nekäärt ole välttäneet
1800-luvim yleisten taidevirtausteh,
klassisismin ja: romantiikan sekä
(tuomienipana-puheeksi tulevan) naturalismin
väikutustä/Mainituilla tai-:
drlajeiUa on kuitenkiti ollut niin merkittävä
osa ja semmoinen erikoisaseina
kyseessäolevan vuosisadan taidehistoriassa,
että niihin on erikseen
huomio kiinnitettävän ^
Niinkuin jo edellä piemme sivumennen
hiomauttaneet,sai moderni
historiamaalans 1700-luvun loppuaikoina
teatterin vaikutuksesta alkunsa
Englannissa, inissä Garrick ja Mrs.
Siddons valtaavalla tavalla tulkitsivat
Shakespearen draamoja. Jo ennenkuin
David aloitti jättiläiskankaansa "Vala
pallohuoneessa" ja Gros alkoi maa-jötakin
ratkaisun edellistä tai sen jälkeistä
hetkeä, joka sievästi panee a-jatukset
liikkeelle esim, kuinka Crom-loell
Rokottaa Kaarle I:n ruumisarkun
kahtia katsellakseen mestattua
vihollistaan (taulu v:lta 1831) tai
kuirtka voitettu Napoleon istuu synkkiin
mietteisiin vaipuneena. Delaioc-he
oli, samoinkuin Flandrin, taitava
keskitien taiteilija, jonka Jnaltillinen
objektiivisuus on suorana vastakohtana
Delacroix'n impulsiiviselle iaitei-lijaluonteelle,
mutta näyttää sen sijaan
mainiosti soveltuvan scnaikui-
Gcrome, Englannissa hollantilainen
Alma-Tadema, Roomassa puolalainen
Sicmirodski, jotka kaikki enemmän
tai vähemmän erikoisalanaan tai ainakin
muun muassa ovat käsitelleet
dernin taiteen tähdet. Olematta t'ar-sinainen
jäijif telijä Meissonicr kilpailee
melkein- miniätyyrimaiscn pienillä
tauluillaan Doun ja^muiden samanta<
paisten hollantilaisten kanssa suorituksen
äärimmäisessä hienoudessa,
varmuudessa ja täydellisyydessä, ffän
karttaa, ilmeisesti tahallaan, heidän
käyttämiään aiheita — tai paremmin-antiikkisiaki
naiheita, osittain edylliy kin pukuja, sill& syvemmälle hänen
sta, osittain järkyttäviä .(esim. viimeksimainittu
"Neron eläviä tulisoik-tuja").
Sen sijaan että näillä ja muilla
samansukuisilla ptaalareilla tavallisesti
on päasiana pintapuolinen taituruus
ja halu miellyttää yleisöä liikuttavilla,
hermoja k ii hoit tav Ula ja loistokkailla
kuvauksilla, edustavat bel-sen
ranskalaisen porvarlvaltakjinnatt gialainen Leys ja hänen esimerkkiälm
varovaiseen "juste-milicu" johtiik-kaan,
hän kun tyydytti yhtä. pai mi
esteetikkoja, jotka siihen aikaan vaativat
taiteelta etupäässä •jatesisällyk-sen
toteuttatnista kuvacy:f:ykscssc,
kuin suurta yleisöä, jolle historiallinen
Iata Napoleonin tekojen ylistystä, oli sisällys ja pukukomcus antoi opetta-
Englanni ntaide uskaltanut ryhtyä e-sittämään
historiallisia tapahtumia,
vieläpä aivan tuoreita, parlamentaarisesta
eli^mästä ja sotahistoriasta. Sitä
ennen taide oli vain poikkeustapa'
uksissa valinnut aiheensa historiasta,
etupäässä Kreikan ja Rooman, ja
muuten siinä suhteessa rajoittunut
hallitsevien ruhtinaiden hovi- ja val-iiojuhlamenojen
ikuistamiseen.
Historiamaalaus varsinaisessa mcr-vaista
silmänherkkua.
Delarochen aloite saavvMi heti vilkasta
vastakaikua Belgiassa, missä e-rät
nyttemmin puolittain unohtuneet
tai jotenkin vähässä arvossa pidetyt
taiteilijat, kuten IVappers, de Biejvc
ja Gallait, antoivat historicmaalauk-selle
isänmaallisesti deklamoivan ja,
Rubensin mukam, värikkään sutm-nan,
joka vuorostaan Saksassa atneitt-ti
tai edisti kehitystä abstraktisesta
noudattaen m.vi. ruotsalainen kreivi
Georg von Rosen (k. 1923) rchclli-sempää
ja syvällisempää suuntaa.
Intiimisempää käsitystä, joka on
laatukuvamaalaukselle ominainen —
esiintyipä se sitten nykyaikaisessa tai
historiallisessa puvussa — seuraa aivan
luonnollisesti pienempi koko ja
tarkempi käsittely, kuvat kun ovat
aiotut katseltaviksi lähempää kuin
vaateliaat klassilliset, romanttiset tai
historialliset tnonumentaali maalaukset.
Äskenmainittujen alankomaalaisten
ohella tarjosivat 1600-luvun hollantilaiset
ja flaamilaiset pienoismes-tarit
esikuvia, joilla jo 1700-luvulla-kin
oli ollut seuraajansa (esim. Ckarta
painkuvauksensa ci oikeastaan tunkeudu
kuin menneiden aikojen univormuihin
ja siviilihenkilöiden muoti-pukuihin,
joita hänen mallinsa pitä'
vät yllään enimmäkseen hiljaisissa tilanteissa:
kuvat esittävät yhtä, paria
tai muutamia henkilöitä tupakoimassa,
lukemassa, shakkia pelaamassa j.
n. e., mutta myös ulkona levähtäviä
ratsumiehiä y.m. Mcissonier oli näet
myös hyvin taitava hevosmaalari. Mikä
kylmästi erittelevän aikansa lapsi
hän oikein oli, niiyttaä ehkä parhaiten
hänen kuuluisa taulunsa Vuonna
1814", jossa hän kuvaa Napoleonin
ja suuren armeijan paluurctkcä Venäjältä
lumessa ja pakkasessa. Tämänkin
traagillisen näytelmän edessä ^
pysyy yhtä tunteettomana ja
tarkkana kuin valokuvauskonccn^
hyslevy. Jatkuu.
Nobelin palkintoja
jaettu
Xobelin säätiö Tukholmassa on ja-din
ja Hogarth) ja joiden vaikutusta kanut neljä lääketieteellistä palkintoa
kityksessä on siis pääasiallisesti aivan ihanteellisuudesta ja kartonkien pii- ^^^^ empire-kauden suvaitsematon ja kolme niistä on annettu amerika-uusi
Umiö ja tästä syystä, sekä tuo- yj^^tclusta vh3 innokkaammin tavoi- ^^'(^"^^^ide pystynyt tukahduttamaan, laisille. Fysiologian ja lääketieteen
/ . « ^ n . . . — - . . . . ^ t - . tantonsa runsauden ' vu- oks„i.,. v/eArvi.t.t äin - Realismin päästessä vallalle ne saa- palkinto on annettu Joseph Erlange-tunnusomainen
1800-luvulle, vaikka
sen tuotteiden taiteellinen arvo ei näytä
olevan oikeassa suhteessa oman a-kn
niille suomaan tunnustukseen, joka
ainakin nykyjään tuntuu liialliselta.
Sen kvantitatiivinen kukoistus
saa epäilemättä melkoiseksi osaksi selityksensä
kansallistunnon' tavattomasta
noususta, jonka Napoleonin sodat
aiheuttivat eri maisia, ja samalla
virinneestä, romanttisen liikkeen voimakkaasti
lietsomasta isänmaallisien
muistojen harrastuksesta,.mutta lähimpänä
herätteenä lienee ollut sa-manaikuisen
historiankirjoituksen
mestarillisuus sekä Walter Scottin historiallisten
romaanien kaikkialla saavuttama
ihailu ja hänen seuraajainsa
lukuisuus. Ei tyydytty enää vain lukemaan
menneiden aikain elämästä;
tahdottiin myös nähdä ihmiset ja tapahtumat
ilvielävinä taiteen taikaku-vastimessa
kaikella sUlänskottavuu-
^ella, minkä historiailinen tutkimus
etenkin pttkujen ja huonekalujen tyyliin
ja muoteihin nähden saattoi taata.
Tämän taidelajin varsinainen perustaja
oli ranskalainen Delaroche
(k. 1856), jonka muinoin niin ylistetty
taide on nyttemmin joutunut ehkä
liiankin huonoon huutoon. Tosin hä-ncn
vain kahta vuotta nuorempi aika-laisensa,
taiteellisesti verrattoman
paljon etevämpi Delacroix, niinikään
^tsein käytti historiallisia aiheita, mutta
vain mielikuvituksen lähtökohtina.
Dclarochelle, alan erikoistaiturille,
taide merkitset historian rekonstru-
•omisfa näkyväisellä tavalla. Tämä
tarkoitusperä ja kirjallisen sisällyksen
telittä realismia ja yhä voi makaama-min
esiintyviä.väriefektejä kohu. Tätä
kehityskulkua osoittavat nmtet
Cornelius, Kaulbach, Pilot y (k.
1886) ja Makart (k. 1884) — Kaikki
aikoinaan ylen kuiduisia ja kaikki
jo melkein unohtuneita tai pääasiallisesti
vain historian kylmähkön jälki-muiston
varassa. Heistä ainoastaan
Piloty edustaa varsinaista historia-maalausta,
joka sitävastoin Makartri
koristeellis-väriloistoisissa bravuuri-kappaleissa
on jo täydelleen kajoan- •
nustilassa, hänellä kun aihe — milloin
se yleensä on muuta kuin yhdentekevä
nimitys — on vain tekosyynä uhkean
koristeellisiin sepitelmiin, joissa
vilisee alastomia naisruumiita ja lois-vuttivat
yhä yleisempää ja julkisem- rille, fysiologian professori Washing-paa
arvonantoa, jonka tulkiksi tuli tönin yliopistossa, ja Herbert Spen-vuosisadan
puolivälissä ranskalainen cer Gasserille, Rockefeller Instituten
maalari Mcissonier {k. 1891), aikoi- johtaja Xew Yorkissa, erikoisesti her-naan
suuresti ihailtu, mutta nyt jo motutkimuksia koskevista saavutuk-maineessa
laskenut, niinkuin monet sista.
muut tuonoin vielä niin loistavat mo- Viime vuoden lääketieteen palkinto
-dstenpdivdd jdrjestdmdän
SCAUL:n liittotoimikunta ja SJ:n järjestettäisiin niin lähelle joulukuun
toimeenpaneva komitea ovat julkaisseet
seuraavan yhteisen kehoituksen:
Noudattaen CSJ:n edustajako-tokankaita.
Aikoinaan niin perin muo- kouksen ja SCAUL:n liittokokouksen
dikkaat "makart-buketit", joita Suo- päätöksiä läheisemmästä yhteistoi-messakaan
ei juuri puuttunut parem- minnasta näiden järjestöjen välillä
tnanpuoleisista kodeista, ovat kuin yleensä ja varsinkin varhaisnuoriso-vertauskuvia
hSnen taiteensa vaate.li- toiminnassa, on liittotoimikunta ja
aisuudesta, löyhyydestä ja katoavai- tpk. neuvotellut näiden päätösten
suudesta. Jos Carstens käsitetään e- käytäntöön sovelluttamisesta. Ja öt-dellämainituUla
nimillä osoitetun ke- taen huomioon, että liittokokous suo-kitysviivan
lähtökohdaksi, niin Ma- sitteli erikoisten lastenpäivien jäfjes-kart
on sen pääpiste. Piirustus on tämistä joulukuussa, päättivät tpk.
väistynyt värin tieltä, kylmyys muut- ja liittotoimikunta äskeisessä kokouk-tunut
troopilliseksi helteeksi, ankara sessaan asettaa joulukuun toisen sun-vakavuus
taiteelliseksi kevytmielisyy- nuntain vuotuiseksi lastenpäiväksi
deksi. Mutta todenperäisyyden puute kaikissa CSJ:n osastoissa ja SCAU-on
yhtä suitri sarjan kuumassakin L:n seuroissa. Paikkakunnilla missä
päässä, ja niinpä äJrimmäisyydet kui- toimii seura ja osasto, huolehtivat ne- ^ ^ ;atunnail^rTuhia7"yhte-tenkin
tuntuvat tavallaan koskelta- näiden tilaisuuksien järjestämisestä ^^^^^-^^^^^ ^^^^^^ juhlapäi-van
toisiaan. Makartin suhteen voi yhteisten komiteainsa kautta, mutta ^^^^^^^^y^^^ ^^^^^ j^p^^t
joka tapauksessa puhua ainakin jon- siellä missä toimi, vam toinen naista .^^ suuremmassa määrässä osallistu-kinlaiscsta
demimondeenisesta iharr- järjestöistä, jäa tilaisuuden järjestä- ^^^^ ^..^^^ . ^ j . ^ ^ iäriestämiseen
t cclii suudesta. niinen tietenkin toimivan jai^jeston
Muuten havaitaan yleinen muutos
""''^Ic^rkiinto ovat vahvasti historiamaalaukscssa siinä kohden. Ottaen huomioon, että aika on ku-
^'lia. Mutta hänen taiteensa sisätää että se yhä enemmän kääntyy suuris- hmut jo verrattain myöhäiseksi ja
^''<^iihesti myöskin draamallista jän- ta mahtimiehistä ja yleisesti tunne- useimmilla paikkakunnilla on toden- . . . , ... . ,
"'^v./ä. Päinvastoin kuin Delacroix tuista ia merkillisistä tapahtumisia näköisesti jo tehty joitain järjestely- talvenjuhl.a, joita lapset jännityksellä
toista sunnuntaita kuin on mahdollista,
ja tulevaisuudessa olisi joulukuun
toinen sunnuntai saatava vakiintumaan
vuotuiseksi lastenpäiväksi.
Useimmat osastot ja seurat ovat
jatkuvasti järjestäneet lapsille juhlia
joulunaikaan kuusi- y.m. juhlien nimellä.
Mutta nämä juhlat ovat
useimmiten olleet melkein kokonaan
vanhempien järjestämiä, joihin lapset
on kutsuttu vain vieraiksi ja joissa
heille on jaettu joitain pikkulahjo-ja
jne.
Lastenpäivän tarkoituksena ei ole
poistaa lapsilta heidän ihailemaansa
kuusta ja niitä pikkulah^oja mitä
heille voidaan antaa, vaan tarkoituksena
on sen avulla yhdistää nämä hamaan
näiden juhlien järjestämiseen
ja niissä esitettävän ohjelman valmistamiseen.
Näin niiden luonne ja sisältökin
muuttuu enemmän valistuksellista
tarkotuslen vastaavaksi. Xiis-tä
muodostuu todellisia lasten keski-
^aan loukata sivistyne^ yleisön arka- nen suunta tulee näkyviin joka tahol-
^ tunteita, vaan kuvaa sen sijaan la; sitä edustavat esim. Ranskassa
Afutta tpk. ja liittotoimikunta toivo- ja ja seuroja ryhtymään järjestämään
vat, että nämä tilaisuudet kaikkialla lastenpäivää.
4
'.II
M
" tl
I
M'
t '
•<1
I I
S4
;v iI
V I,
4
i
41 'm
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 4, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-11-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441104 |
Description
| Title | 1944-11-04-03 |
| OCR text | 1944 L.\UWrAiyA, MARR.\SKUUx 4 PÄIVÄXX Sivu 3 T T ^ U U R I uvun • '«3»,';;,,• Jatkoa.. Historia-, laatukuva- ja maisema-inaalaus, eivät nekäärt ole välttäneet 1800-luvim yleisten taidevirtausteh, klassisismin ja: romantiikan sekä (tuomienipana-puheeksi tulevan) naturalismin väikutustä/Mainituilla tai-: drlajeiUa on kuitenkiti ollut niin merkittävä osa ja semmoinen erikoisaseina kyseessäolevan vuosisadan taidehistoriassa, että niihin on erikseen huomio kiinnitettävän ^ Niinkuin jo edellä piemme sivumennen hiomauttaneet,sai moderni historiamaalans 1700-luvun loppuaikoina teatterin vaikutuksesta alkunsa Englannissa, inissä Garrick ja Mrs. Siddons valtaavalla tavalla tulkitsivat Shakespearen draamoja. Jo ennenkuin David aloitti jättiläiskankaansa "Vala pallohuoneessa" ja Gros alkoi maa-jötakin ratkaisun edellistä tai sen jälkeistä hetkeä, joka sievästi panee a-jatukset liikkeelle esim, kuinka Crom-loell Rokottaa Kaarle I:n ruumisarkun kahtia katsellakseen mestattua vihollistaan (taulu v:lta 1831) tai kuirtka voitettu Napoleon istuu synkkiin mietteisiin vaipuneena. Delaioc-he oli, samoinkuin Flandrin, taitava keskitien taiteilija, jonka Jnaltillinen objektiivisuus on suorana vastakohtana Delacroix'n impulsiiviselle iaitei-lijaluonteelle, mutta näyttää sen sijaan mainiosti soveltuvan scnaikui- Gcrome, Englannissa hollantilainen Alma-Tadema, Roomassa puolalainen Sicmirodski, jotka kaikki enemmän tai vähemmän erikoisalanaan tai ainakin muun muassa ovat käsitelleet dernin taiteen tähdet. Olematta t'ar-sinainen jäijif telijä Meissonicr kilpailee melkein- miniätyyrimaiscn pienillä tauluillaan Doun ja^muiden samanta< paisten hollantilaisten kanssa suorituksen äärimmäisessä hienoudessa, varmuudessa ja täydellisyydessä, ffän karttaa, ilmeisesti tahallaan, heidän käyttämiään aiheita — tai paremmin-antiikkisiaki naiheita, osittain edylliy kin pukuja, sill& syvemmälle hänen sta, osittain järkyttäviä .(esim. viimeksimainittu "Neron eläviä tulisoik-tuja"). Sen sijaan että näillä ja muilla samansukuisilla ptaalareilla tavallisesti on päasiana pintapuolinen taituruus ja halu miellyttää yleisöä liikuttavilla, hermoja k ii hoit tav Ula ja loistokkailla kuvauksilla, edustavat bel-sen ranskalaisen porvarlvaltakjinnatt gialainen Leys ja hänen esimerkkiälm varovaiseen "juste-milicu" johtiik-kaan, hän kun tyydytti yhtä. pai mi esteetikkoja, jotka siihen aikaan vaativat taiteelta etupäässä •jatesisällyk-sen toteuttatnista kuvacy:f:ykscssc, kuin suurta yleisöä, jolle historiallinen Iata Napoleonin tekojen ylistystä, oli sisällys ja pukukomcus antoi opetta- Englanni ntaide uskaltanut ryhtyä e-sittämään historiallisia tapahtumia, vieläpä aivan tuoreita, parlamentaarisesta eli^mästä ja sotahistoriasta. Sitä ennen taide oli vain poikkeustapa' uksissa valinnut aiheensa historiasta, etupäässä Kreikan ja Rooman, ja muuten siinä suhteessa rajoittunut hallitsevien ruhtinaiden hovi- ja val-iiojuhlamenojen ikuistamiseen. Historiamaalaus varsinaisessa mcr-vaista silmänherkkua. Delarochen aloite saavvMi heti vilkasta vastakaikua Belgiassa, missä e-rät nyttemmin puolittain unohtuneet tai jotenkin vähässä arvossa pidetyt taiteilijat, kuten IVappers, de Biejvc ja Gallait, antoivat historicmaalauk-selle isänmaallisesti deklamoivan ja, Rubensin mukam, värikkään sutm-nan, joka vuorostaan Saksassa atneitt-ti tai edisti kehitystä abstraktisesta noudattaen m.vi. ruotsalainen kreivi Georg von Rosen (k. 1923) rchclli-sempää ja syvällisempää suuntaa. Intiimisempää käsitystä, joka on laatukuvamaalaukselle ominainen — esiintyipä se sitten nykyaikaisessa tai historiallisessa puvussa — seuraa aivan luonnollisesti pienempi koko ja tarkempi käsittely, kuvat kun ovat aiotut katseltaviksi lähempää kuin vaateliaat klassilliset, romanttiset tai historialliset tnonumentaali maalaukset. Äskenmainittujen alankomaalaisten ohella tarjosivat 1600-luvun hollantilaiset ja flaamilaiset pienoismes-tarit esikuvia, joilla jo 1700-luvulla-kin oli ollut seuraajansa (esim. Ckarta painkuvauksensa ci oikeastaan tunkeudu kuin menneiden aikojen univormuihin ja siviilihenkilöiden muoti-pukuihin, joita hänen mallinsa pitä' vät yllään enimmäkseen hiljaisissa tilanteissa: kuvat esittävät yhtä, paria tai muutamia henkilöitä tupakoimassa, lukemassa, shakkia pelaamassa j. n. e., mutta myös ulkona levähtäviä ratsumiehiä y.m. Mcissonier oli näet myös hyvin taitava hevosmaalari. Mikä kylmästi erittelevän aikansa lapsi hän oikein oli, niiyttaä ehkä parhaiten hänen kuuluisa taulunsa Vuonna 1814", jossa hän kuvaa Napoleonin ja suuren armeijan paluurctkcä Venäjältä lumessa ja pakkasessa. Tämänkin traagillisen näytelmän edessä ^ pysyy yhtä tunteettomana ja tarkkana kuin valokuvauskonccn^ hyslevy. Jatkuu. Nobelin palkintoja jaettu Xobelin säätiö Tukholmassa on ja-din ja Hogarth) ja joiden vaikutusta kanut neljä lääketieteellistä palkintoa kityksessä on siis pääasiallisesti aivan ihanteellisuudesta ja kartonkien pii- ^^^^ empire-kauden suvaitsematon ja kolme niistä on annettu amerika-uusi Umiö ja tästä syystä, sekä tuo- yj^^tclusta vh3 innokkaammin tavoi- ^^'(^"^^^ide pystynyt tukahduttamaan, laisille. Fysiologian ja lääketieteen / . « ^ n . . . — - . . . . ^ t - . tantonsa runsauden ' vu- oks„i.,. v/eArvi.t.t äin - Realismin päästessä vallalle ne saa- palkinto on annettu Joseph Erlange-tunnusomainen 1800-luvulle, vaikka sen tuotteiden taiteellinen arvo ei näytä olevan oikeassa suhteessa oman a-kn niille suomaan tunnustukseen, joka ainakin nykyjään tuntuu liialliselta. Sen kvantitatiivinen kukoistus saa epäilemättä melkoiseksi osaksi selityksensä kansallistunnon' tavattomasta noususta, jonka Napoleonin sodat aiheuttivat eri maisia, ja samalla virinneestä, romanttisen liikkeen voimakkaasti lietsomasta isänmaallisien muistojen harrastuksesta,.mutta lähimpänä herätteenä lienee ollut sa-manaikuisen historiankirjoituksen mestarillisuus sekä Walter Scottin historiallisten romaanien kaikkialla saavuttama ihailu ja hänen seuraajainsa lukuisuus. Ei tyydytty enää vain lukemaan menneiden aikain elämästä; tahdottiin myös nähdä ihmiset ja tapahtumat ilvielävinä taiteen taikaku-vastimessa kaikella sUlänskottavuu- ^ella, minkä historiailinen tutkimus etenkin pttkujen ja huonekalujen tyyliin ja muoteihin nähden saattoi taata. Tämän taidelajin varsinainen perustaja oli ranskalainen Delaroche (k. 1856), jonka muinoin niin ylistetty taide on nyttemmin joutunut ehkä liiankin huonoon huutoon. Tosin hä-ncn vain kahta vuotta nuorempi aika-laisensa, taiteellisesti verrattoman paljon etevämpi Delacroix, niinikään ^tsein käytti historiallisia aiheita, mutta vain mielikuvituksen lähtökohtina. Dclarochelle, alan erikoistaiturille, taide merkitset historian rekonstru- •omisfa näkyväisellä tavalla. Tämä tarkoitusperä ja kirjallisen sisällyksen telittä realismia ja yhä voi makaama-min esiintyviä.väriefektejä kohu. Tätä kehityskulkua osoittavat nmtet Cornelius, Kaulbach, Pilot y (k. 1886) ja Makart (k. 1884) — Kaikki aikoinaan ylen kuiduisia ja kaikki jo melkein unohtuneita tai pääasiallisesti vain historian kylmähkön jälki-muiston varassa. Heistä ainoastaan Piloty edustaa varsinaista historia-maalausta, joka sitävastoin Makartri koristeellis-väriloistoisissa bravuuri-kappaleissa on jo täydelleen kajoan- • nustilassa, hänellä kun aihe — milloin se yleensä on muuta kuin yhdentekevä nimitys — on vain tekosyynä uhkean koristeellisiin sepitelmiin, joissa vilisee alastomia naisruumiita ja lois-vuttivat yhä yleisempää ja julkisem- rille, fysiologian professori Washing-paa arvonantoa, jonka tulkiksi tuli tönin yliopistossa, ja Herbert Spen-vuosisadan puolivälissä ranskalainen cer Gasserille, Rockefeller Instituten maalari Mcissonier {k. 1891), aikoi- johtaja Xew Yorkissa, erikoisesti her-naan suuresti ihailtu, mutta nyt jo motutkimuksia koskevista saavutuk-maineessa laskenut, niinkuin monet sista. muut tuonoin vielä niin loistavat mo- Viime vuoden lääketieteen palkinto -dstenpdivdd jdrjestdmdän SCAUL:n liittotoimikunta ja SJ:n järjestettäisiin niin lähelle joulukuun toimeenpaneva komitea ovat julkaisseet seuraavan yhteisen kehoituksen: Noudattaen CSJ:n edustajako-tokankaita. Aikoinaan niin perin muo- kouksen ja SCAUL:n liittokokouksen dikkaat "makart-buketit", joita Suo- päätöksiä läheisemmästä yhteistoi-messakaan ei juuri puuttunut parem- minnasta näiden järjestöjen välillä tnanpuoleisista kodeista, ovat kuin yleensä ja varsinkin varhaisnuoriso-vertauskuvia hSnen taiteensa vaate.li- toiminnassa, on liittotoimikunta ja aisuudesta, löyhyydestä ja katoavai- tpk. neuvotellut näiden päätösten suudesta. Jos Carstens käsitetään e- käytäntöön sovelluttamisesta. Ja öt-dellämainituUla nimillä osoitetun ke- taen huomioon, että liittokokous suo-kitysviivan lähtökohdaksi, niin Ma- sitteli erikoisten lastenpäivien jäfjes-kart on sen pääpiste. Piirustus on tämistä joulukuussa, päättivät tpk. väistynyt värin tieltä, kylmyys muut- ja liittotoimikunta äskeisessä kokouk-tunut troopilliseksi helteeksi, ankara sessaan asettaa joulukuun toisen sun-vakavuus taiteelliseksi kevytmielisyy- nuntain vuotuiseksi lastenpäiväksi deksi. Mutta todenperäisyyden puute kaikissa CSJ:n osastoissa ja SCAU-on yhtä suitri sarjan kuumassakin L:n seuroissa. Paikkakunnilla missä päässä, ja niinpä äJrimmäisyydet kui- toimii seura ja osasto, huolehtivat ne- ^ ^ ;atunnail^rTuhia7"yhte-tenkin tuntuvat tavallaan koskelta- näiden tilaisuuksien järjestämisestä ^^^^^-^^^^^ ^^^^^^ juhlapäi-van toisiaan. Makartin suhteen voi yhteisten komiteainsa kautta, mutta ^^^^^^^^y^^^ ^^^^^ j^p^^t joka tapauksessa puhua ainakin jon- siellä missä toimi, vam toinen naista .^^ suuremmassa määrässä osallistu-kinlaiscsta demimondeenisesta iharr- järjestöistä, jäa tilaisuuden järjestä- ^^^^ ^..^^^ . ^ j . ^ ^ iäriestämiseen t cclii suudesta. niinen tietenkin toimivan jai^jeston Muuten havaitaan yleinen muutos ""''^Ic^rkiinto ovat vahvasti historiamaalaukscssa siinä kohden. Ottaen huomioon, että aika on ku- ^'lia. Mutta hänen taiteensa sisätää että se yhä enemmän kääntyy suuris- hmut jo verrattain myöhäiseksi ja ^''<^iihesti myöskin draamallista jän- ta mahtimiehistä ja yleisesti tunne- useimmilla paikkakunnilla on toden- . . . , ... . , "'^v./ä. Päinvastoin kuin Delacroix tuista ia merkillisistä tapahtumisia näköisesti jo tehty joitain järjestely- talvenjuhl.a, joita lapset jännityksellä toista sunnuntaita kuin on mahdollista, ja tulevaisuudessa olisi joulukuun toinen sunnuntai saatava vakiintumaan vuotuiseksi lastenpäiväksi. Useimmat osastot ja seurat ovat jatkuvasti järjestäneet lapsille juhlia joulunaikaan kuusi- y.m. juhlien nimellä. Mutta nämä juhlat ovat useimmiten olleet melkein kokonaan vanhempien järjestämiä, joihin lapset on kutsuttu vain vieraiksi ja joissa heille on jaettu joitain pikkulahjo-ja jne. Lastenpäivän tarkoituksena ei ole poistaa lapsilta heidän ihailemaansa kuusta ja niitä pikkulah^oja mitä heille voidaan antaa, vaan tarkoituksena on sen avulla yhdistää nämä hamaan näiden juhlien järjestämiseen ja niissä esitettävän ohjelman valmistamiseen. Näin niiden luonne ja sisältökin muuttuu enemmän valistuksellista tarkotuslen vastaavaksi. Xiis-tä muodostuu todellisia lasten keski- ^aan loukata sivistyne^ yleisön arka- nen suunta tulee näkyviin joka tahol- ^ tunteita, vaan kuvaa sen sijaan la; sitä edustavat esim. Ranskassa Afutta tpk. ja liittotoimikunta toivo- ja ja seuroja ryhtymään järjestämään vat, että nämä tilaisuudet kaikkialla lastenpäivää. 4 '.II M " tl I M' t ' •<1 I I S4 ;v iI V I, 4 i 41 'm m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-11-04-03
