1944-11-04-05 |
Previous | 5 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
F T U U R I
A mm
Jatkoa. .
Historia-, laatukuva- ja maisema-mdaus,
eivät nekään ole välttäneet
jSOO-ltrcun yleisten taidevirtausten,
klassisismin ja romantiikan sekä
(tuonnempana puheeksi tulevan) na-,
turalismin läikutttsta. Mainituilla taidelajeilla
on kuitenkin ollut niin merkittävä
osa ja semptoinen erikoisaseina
kyseessäolevan vuasisadan taidehistoriassa,
että niihin on erikseen
huomio kiinnitettävä.
Niinkuin jo edetlä olemme sivumennen
kuomauttaneet,\sai moderni
historiamaalaus i700-luvun loppuaikoina
teatterin vaikutuksesta alkunsa
Englannissa', missä Garrick ja Mrs.
Siddons valtaavalla tavalla tulkitsivat
Shakespearen draamoja. Jo ennenkuin
David aloitti jättiläiskahkaansa^'Va-la
pallohuoneessa" ja Gros alkoi maa-usromdntiikkd
jotakin ratkaisun edellistä tai sen jälkeistä
hetkeä, joka sie^mti panee a-jatukset
liikkeelle esim. kuinka Crom-well
kohottaa Kaarle Im ruumisarkun
kantta katsellakseen mestattua
vihollistaan (taidu v:Ua 1831) tai
kuinka voitettti Napoleon istuu synkkiin
mietteisiin vaipuneena. Delaioc-he
oli, samoinkuin Flandrin, taitava
keskitien taiteilija, jonka maltillinen
objektiivisims on suorana vastakohtana
Delacrotx'n impulsiiviselle laitei-
Ujaluanteelle, mutta näyttää sen sijaan
tnainiosti soveltuvani senaikuisen
ranskalaisen porvarivaltakunnan
varovaiseen ''juste-milicu" jolitiik-kaan,
hän kun tyydytti yhtä paljon
esteetikkoja, jotka siihen aikaan vaativat
taiteelta etupäässä aatesisällyk-sen
toteuttamista kuvacvtvkscssä.
Gerome, Englannissa hollantilainen
Alma-Tadema, Roomassa puolalainen
Sicmirodski, jotka kaikki enemmän
tai vähemmän erikoisalattaan tai ai-ftakin
mttun muassa ovat käsitelleet
antiikkisiaki n aiheita, osittain cdyliisiä,
osittain järkyttäviä (esim. viimeksimainittu
'^Neron eläviä tidisoih-tuja").
Sen sijaan että näillä ja muilla
samansukuisilla piaalareilla tavallisesti
on päasiana pintapuolinen taituruus
ja halu miellyttää yleisöä liikuttavilla,
hermoja kiihoittavilla ja loistokkailla
kuvauksilla, edustavat belgialainen
Leys ja hänen esimerkkiään
noudattaen m.m. ruotsalainen kreivi
Georg von Rosen (k. 1923) rehclli-sempää
ja syvällisempää s tain taa.
rntiimifempää käsitystä, joka on
laatukuvamaalauksellc ominainen —•
Iata Napoleonin tekojen ylistystä, oli sisällys ja pukukomeus antoi opetta-
Englanni ntaide uskaltanut ryhtyä e- vaista silmänherkkua.
kuin suurta yleisöä, jolle historiallinen esiintyipä se sitten nykyaikaisessa tai
historiallisessa puvussa — seuraa ai-sittämään
historiallisia tapahtumia,
vieläpä aivan tuoreita, parlamentaarisesta
elihnästä ja sotahistoriasta. Sitä
etinen taide oli vain poikkeustapa-tiksissa
valinnut aiheensa historiasta,
etupäässä Kreikan ja Rooman, ja
muuten siinä suhteessa rajoittunut
hallitsevien ruhtinaiden hovi- ja valtio
juhlameno jen ikuistamiseen.
Historiamaalaus varsinaisessa merkityksessä
on siis pääasiallisesti aivan
uusi ilmiö ja tästä syystä, sekä tuotantonsa
runsauden 'vuoksi, erittäin
tiinnusomainen 1800-luvtdle, vaikka
sen tuotteiden taiteellinen arvo ei näytä
olevan oikeassa suhteessa oman a-
\an niille suomaan tunnustukseen, joka
ainakin nykyjään tuntuu liialliselta.
Sen kvantitatiivinen kukoistus
saa epäilemättä melkoiseksi osaksi selityksensä
kansallistunnon' tavattomasta
noususta, jonka Napoleonin sodat
aiheuttivat eri maissa, ja samalla
virinneestä, romanttisen liikkeen voimakkaasti
lietsomasta isänmaallisten
muistojen harrastuksesta,^mutta lähimpänä
herätteenä lienee ollut sa-manaikuisen
historiankirjoituksen
mestarillisuus sekä Walter Scottin historiallisten
romaanien kaikkialla saavuttama
ihailu ja hänen seuraajainsa
lukuisims. Ei tyydytty enää vain-lukemaan
menneiden aikain elämästä;
tahdottiin tnyös nähdä ihmiset ja tapahtumat
ilvielävinä taiteen taikaku^
vastimessa kaikella sillä uskottavuudella,
minkä historiallinen tutkimus
etenkin pukujen ja huonekalujen tyyliin
ja muoteihin nähden saattoi taa-
'fl- Tämän taidelajin varsinainen perustaja
oli ranskalainen Delaroche
(k. 1856), jonka muinoin niin ylistetty
taide oh nyttemmin joutunut ehkä
liiankin huonoon huutoon. Tosin hänen
vain kahta vuotta nuorempi aikalaisensa,
taiteellisesti verrattoman
paljon etevämpi Delacroix, niinikään
usein käytti historiaUisia aiheita, mutta
vain mielikuvituksen lähtökohtina,
^clarochelle, alan erikoistaiturille,
taide merkitsee historian, rekonstruoimista
näkyväisellä tavalla. Tämä
tarkoitusperä ja kirjallisen sisällyksen
fnniaikiinto ovat vahvasti voiton puo-^
Delarochen aloite saauf.tti heti vilkasta
vastakaikua Belgiassa, missä e-rät
nyttemmin puolittain unohtimeet.
tai jotenkin vähässä arvossa pidetyt
taiteilijat, kuten IVappers, de Bicjvc
ja Gallait, antoivat historicmaalauk-selle
isänmaallisesti deklamoivan ja,
Rubensin mukaan, värikkään suunnan,
joka vuorostaan Saksassa ntf/cut-ti
tai edisti kehitystä abstraktisesta
isanteellisuudesta ja kartonkien piirustetusta
yh'd> itmokkaammin tavoiteltua
realismia ja yhä voimakaam-min
esiintyviä .väriefektejä kohti. Tätä
kehityskulkua osoittavat nhitet
Cornelius, Kaulbach, Pilot y (k.
1886) ja Makart (k. 1884) — Kaikki
aikoinaan ylen kimluisia ja kaikki
jo melkein unohtuneita tai pääasiallisesti
vain historian kylmähkön jälki-muiston
varassa. Heistä ainoastaan
Piloty edustaa varsinaista historia-maalausta,
joka sitävastoin Makartri
koristeellis-väriloistoisissa bravuuri-kappaleissa
on jo täydelleen hajaan-nustilassa,
hänellä kun aihe — milloin
se yleensä on mtmta kuin yhdentekevä
nimitys — on vain tekosyynä uhkean
koristeellisiin sepitelmiin, joissa
vilisee alastomia naisruumiita ja lois-van
luonttollisesti pienempi koko ja
tarkempi käsittely, kuvat kun ovat
aiotut katseltaviksi lähempää kuin
vaateliaat klassilliset, romanttiset tai
historialliset ^nonumentaali maalaukset.
Äskenmainittujen alankomaalaisten
ohella tarjosivat 1600-luvun hollantilaiset
ja flaamilaiset pienoismes-tarit
esikuvia, joilla jo 1700-luvulla-kin
oli ollut seuraajansa (esim. Char-dcrnin
taiteen tähdet. Olematta varsinainen
jäljittclijä Meissonicr kilpai-ke
melkein tniniatyyritnaisen pienillä
fatduillaan Dottn jamtiiden samantapaisten
hollantilaisten kanssa suorituksen
ääritntnäiscs^ä hicnotidcssaf
varntuudcssa ja täydellisyydessä. Hän
karttaa, ilmeisesti tahallaan, heidän
käytfäniiään aiheita-~-tai pärefnniin-kin
pukuja, silläisyi^emmälle hätien
tapainkuvauksensa ei oikeastaan iun-kcttdu
kuin mettneiden aikojen ttni-vormttihin
ja siviili henkilöiden muoti-pukuihin,
joita hänen mallinsa pitävät
yllään ettitnmäkscen hiljaisissa tilanteissa:
kuvat esittävät yhtä, paria
tai mtmtamia henkilöitä tupakoimassa,
luketnassa, shakkia pelaatnassa j,
n. e,, mutta myös idkona levähtäviä
ratsumiehiä y.tn. Mcissonier oli näet
tnyös hyvin taitava hevosmaalari. Mikä
kylmästi erittelevän aikansa lapsi
hän oikein oli, ni^yftää ehkä parhaiten
hänen kutduisa taultinsa ''Vuontia
1814", jossa hän k tivaa Napoleonin
ja suuren artneijan paluurctkeä Vettä-jältä
lumessa ja pakkasessa. Tämänkin
traagillisen ttäytclmän edessä
pysyy yhtä ttntteettoinana ja
tarkkana kuin valokuvauskottecn
hyslevv. Jatkuu.
Nobelin palkintoja
jaettu
Xobelin säätiö Tukholmassa on ja-din
ja Hogarth) ja joiden vaikutusta kanut neljä lääketieteellistä palkintoa
ei edes empire-kauden suvaitsematon ja ko'lme niistä on annettu amerika-ihanefaide
pystynyt tukahduttamaan, laisille. Fysiologian ja lääketieteen
Realismin päästessä vallalle ne saa- palkinto on annettu Joseph Erlange-vuttivat
yhä yleisettipää ja jidkisem- rille, fysiologian professori \Vashing-paa
arvonantoa, jonka tulkiksi tuli tönin yliopistossa, ja Herbert Spen-vuosisadan
puolivälissä ranskalainen cer Gasserille, Rockefeller Instituten
maalari Meissonier (k. 1891), aikoi- johtaja New Yorkissa, erikoisesti her-naan
suuresti ihailtu, mutta nyt jo motutkimuksia koskevista saavutuk-niaineessa
laskenut, niinkuin monet sista.
muut tuonoin vielä niin loistavat mo- Viime vuoden lääketieteen palkinto
Ldstenpdivdd jdrjestdmdän
Noudattaen CSJ:n edusta;jako-tokankaita.
A ikoinaan niin perin muo- kouksen ja SCAUL: n lii ttokokouksen
dikkaat "makart-buketit", joita Suo- päätöksiä läheisemmästä yhteistoi-
SCAUL:n liittotoimikunta ja SJ:n järjestettäisiin niin lähelle joulukuun
toimeenpaneva komitea ovat julkais- toista sunnuntaita kuin on mahdol-seet
seuraavan yhteisen kehoituksen: lista, ja tulevaisuudessa olisi joulukuun
toinen sunnuntai saatava vakiintumaan
vuotuiseksi lastenpäiväk-si.
, ^ . , .... ... . ..,.„.. Useimmat osastot ja seurat ovat
messakaan et juun ptmttunut parem- nunnasta naiden järjestöjen vahlla jatkuvasti järjestäneet lapsille juhlia
manpuoleisista kodasta, ovat kum yleensä ja varsmkm varhaisnuoriso- f J
vertauskuvia hSnen taiteensa vaateli- . toiminnassa, on liittotohnikunta ja
atstiudesta, löyhyydestä ja katoavat- tpk. neuvotellut näiden päätösten
suudesta. Jos Carstens käsitetään e- käytäntöön sovelluttamisesta. Ja ot-dellämainituilla
nimillä osoitetun ke- taen huomioon, että liittokokous suo-hitysviivan
lähtökohdaksi, niin Ma- sitteli erikoisten lastenpäivien järjes-kart
on sen pääpiste. Piirustus on tämistä joulukuussa, päättivät tpk.
väistynyt värin tieltä, kylmyys muut- ja liittotoimikunta äskeisessä kokouk-tunut
troopilliseksi helteeksi, ankara sessaan asettaa joulukuun toisen sun-vakavuus
taiteelliseksi kevytmielisyy- nuntain vuotuiseksi lastenpäiväksi
deksi. Mutta todenperäisyyden pimte kaikissa CSJ: n osastoissa ja SCAU-on
yhtä suuri sarjan kummassakin L:n seuroissa. Paikkakunnilla missä
päässä, ja niinpä äl/rimmäisyydet kui- toimii seura ja osasto, huolditivat ne
tenkin tuntuvat tavallaan kosketta- näiden tilaisuuksien järjestämisestä
van toisiaan. Makartin suhteen voi yhteisten komiteainsa kautta, mutta
joka tapauksessa puhua aittakin jon- siellä missä toimii vain tojnen näistä
kitilaiscsta demimondeettiscihsatan teellisuudesta.
Muitten havaitaan yleinen mutitos
historiamaalauksessa siinä kohden.
järjestöistä, jää tilaisuuden järjestäminen
tietenkin toimivan järjestön
tehtäväksi.
Ottaen huomioon, että aika on kulunut
jo verrattain myöhäiseksi ja
joulunaikaan kuusi- y.m. juhlien nimellä.
Mutta nämä juhlat ovat
useimmiten olleet melkein kokonaan
vanhempien järjestämiä, joihin lapset
on kutsuttu vain vieraiksi ja joissa
heille on jaettu joitain pikkulahjo-jajne.
Lastenpäivän tarkoituksena ei ole
poistaa lapsilta heidän ihailemaansa
kuusta ja niitä pikkulah^oja mitä
heille voidaan antaa, vaan tarkoituksena
on sen avulla yhdistää nämä hajanaiset
ja satunnaiset juhlat yhtenäiseksi
vuotuiseksi lasten juhlapäiväksi
ja ennenkaikkea saada lapset
itse suuremmassa määrässä osallistumaan
näiden juhlien järjestämiseen
ja niissä esitettävän ohjelman valmistamiseen.
Näin niiden luonne ja sisältökin
muuttuu enemmän valistuksellista
tarkotusten vastaavaksi. Niistä
muodostuu todellisia lasten keski-talvenjuhlia,
joita lapset jännityksellä
^c^la. Mutta hänen taiteensa sisätää että se yhä enetttttiän kääntyy suuris-
^^'^•ollisesti myöskin draamallista jäi:- ta mahtimiehistä ja yleisesti tttntte- useimmilla paikkakunnilla on toden-
^^'tystä. Päinvastoin kuin Delacroix tuista ja merkillisistä tapahtumisia näköisesti jo tehty joitain järjestely-
^'ön ei kttitenkaan käy huimasti suo- menneiden aikain tapojen ja cläniän jä lasten joulujuhlia varten, on näitä odottavat ja innostuneina valmistele-raan
asiaan, t.s. hän ei valitse ratkoi- kuvaamiseen. Tämä kulttuurihistori- lastenpäiviä vaikea saada järjestetyk- yat.
^^'^'aa tuokiota, joka voisi raakuudet- allincn, useinpa aivan laatukuvaUi- si samaksi päiväksi tänä vuonna. Tässä mielessä kehoitamme ösasto-ioan
loukata sivistyneen yleisön arko- nen suunta tulee näkyviin joka tahol- JVftitta tpk. ja liittotoimikunta toivo- ja ja seuroja ryhtymään järjestämään
J<^ tunteita, vaan kuvaa sen sijaan la; sitB edustavat esim. Ranskassa vat, että nämä tilaisuudet kaikkialla lastenfiifivää.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 4, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-11-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441104 |
Description
| Title | 1944-11-04-05 |
| OCR text | F T U U R I A mm Jatkoa. . Historia-, laatukuva- ja maisema-mdaus, eivät nekään ole välttäneet jSOO-ltrcun yleisten taidevirtausten, klassisismin ja romantiikan sekä (tuonnempana puheeksi tulevan) na-, turalismin läikutttsta. Mainituilla taidelajeilla on kuitenkin ollut niin merkittävä osa ja semptoinen erikoisaseina kyseessäolevan vuasisadan taidehistoriassa, että niihin on erikseen huomio kiinnitettävä. Niinkuin jo edetlä olemme sivumennen kuomauttaneet,\sai moderni historiamaalaus i700-luvun loppuaikoina teatterin vaikutuksesta alkunsa Englannissa', missä Garrick ja Mrs. Siddons valtaavalla tavalla tulkitsivat Shakespearen draamoja. Jo ennenkuin David aloitti jättiläiskahkaansa^'Va-la pallohuoneessa" ja Gros alkoi maa-usromdntiikkd jotakin ratkaisun edellistä tai sen jälkeistä hetkeä, joka sie^mti panee a-jatukset liikkeelle esim. kuinka Crom-well kohottaa Kaarle Im ruumisarkun kantta katsellakseen mestattua vihollistaan (taidu v:Ua 1831) tai kuinka voitettti Napoleon istuu synkkiin mietteisiin vaipuneena. Delaioc-he oli, samoinkuin Flandrin, taitava keskitien taiteilija, jonka maltillinen objektiivisims on suorana vastakohtana Delacrotx'n impulsiiviselle laitei- Ujaluanteelle, mutta näyttää sen sijaan tnainiosti soveltuvani senaikuisen ranskalaisen porvarivaltakunnan varovaiseen ''juste-milicu" jolitiik-kaan, hän kun tyydytti yhtä paljon esteetikkoja, jotka siihen aikaan vaativat taiteelta etupäässä aatesisällyk-sen toteuttamista kuvacvtvkscssä. Gerome, Englannissa hollantilainen Alma-Tadema, Roomassa puolalainen Sicmirodski, jotka kaikki enemmän tai vähemmän erikoisalattaan tai ai-ftakin mttun muassa ovat käsitelleet antiikkisiaki n aiheita, osittain cdyliisiä, osittain järkyttäviä (esim. viimeksimainittu '^Neron eläviä tidisoih-tuja"). Sen sijaan että näillä ja muilla samansukuisilla piaalareilla tavallisesti on päasiana pintapuolinen taituruus ja halu miellyttää yleisöä liikuttavilla, hermoja kiihoittavilla ja loistokkailla kuvauksilla, edustavat belgialainen Leys ja hänen esimerkkiään noudattaen m.m. ruotsalainen kreivi Georg von Rosen (k. 1923) rehclli-sempää ja syvällisempää s tain taa. rntiimifempää käsitystä, joka on laatukuvamaalauksellc ominainen —• Iata Napoleonin tekojen ylistystä, oli sisällys ja pukukomeus antoi opetta- Englanni ntaide uskaltanut ryhtyä e- vaista silmänherkkua. kuin suurta yleisöä, jolle historiallinen esiintyipä se sitten nykyaikaisessa tai historiallisessa puvussa — seuraa ai-sittämään historiallisia tapahtumia, vieläpä aivan tuoreita, parlamentaarisesta elihnästä ja sotahistoriasta. Sitä etinen taide oli vain poikkeustapa-tiksissa valinnut aiheensa historiasta, etupäässä Kreikan ja Rooman, ja muuten siinä suhteessa rajoittunut hallitsevien ruhtinaiden hovi- ja valtio juhlameno jen ikuistamiseen. Historiamaalaus varsinaisessa merkityksessä on siis pääasiallisesti aivan uusi ilmiö ja tästä syystä, sekä tuotantonsa runsauden 'vuoksi, erittäin tiinnusomainen 1800-luvtdle, vaikka sen tuotteiden taiteellinen arvo ei näytä olevan oikeassa suhteessa oman a- \an niille suomaan tunnustukseen, joka ainakin nykyjään tuntuu liialliselta. Sen kvantitatiivinen kukoistus saa epäilemättä melkoiseksi osaksi selityksensä kansallistunnon' tavattomasta noususta, jonka Napoleonin sodat aiheuttivat eri maissa, ja samalla virinneestä, romanttisen liikkeen voimakkaasti lietsomasta isänmaallisten muistojen harrastuksesta,^mutta lähimpänä herätteenä lienee ollut sa-manaikuisen historiankirjoituksen mestarillisuus sekä Walter Scottin historiallisten romaanien kaikkialla saavuttama ihailu ja hänen seuraajainsa lukuisims. Ei tyydytty enää vain-lukemaan menneiden aikain elämästä; tahdottiin tnyös nähdä ihmiset ja tapahtumat ilvielävinä taiteen taikaku^ vastimessa kaikella sillä uskottavuudella, minkä historiallinen tutkimus etenkin pukujen ja huonekalujen tyyliin ja muoteihin nähden saattoi taa- 'fl- Tämän taidelajin varsinainen perustaja oli ranskalainen Delaroche (k. 1856), jonka muinoin niin ylistetty taide oh nyttemmin joutunut ehkä liiankin huonoon huutoon. Tosin hänen vain kahta vuotta nuorempi aikalaisensa, taiteellisesti verrattoman paljon etevämpi Delacroix, niinikään usein käytti historiaUisia aiheita, mutta vain mielikuvituksen lähtökohtina, ^clarochelle, alan erikoistaiturille, taide merkitsee historian, rekonstruoimista näkyväisellä tavalla. Tämä tarkoitusperä ja kirjallisen sisällyksen fnniaikiinto ovat vahvasti voiton puo-^ Delarochen aloite saauf.tti heti vilkasta vastakaikua Belgiassa, missä e-rät nyttemmin puolittain unohtimeet. tai jotenkin vähässä arvossa pidetyt taiteilijat, kuten IVappers, de Bicjvc ja Gallait, antoivat historicmaalauk-selle isänmaallisesti deklamoivan ja, Rubensin mukaan, värikkään suunnan, joka vuorostaan Saksassa ntf/cut-ti tai edisti kehitystä abstraktisesta isanteellisuudesta ja kartonkien piirustetusta yh'd> itmokkaammin tavoiteltua realismia ja yhä voimakaam-min esiintyviä .väriefektejä kohti. Tätä kehityskulkua osoittavat nhitet Cornelius, Kaulbach, Pilot y (k. 1886) ja Makart (k. 1884) — Kaikki aikoinaan ylen kimluisia ja kaikki jo melkein unohtuneita tai pääasiallisesti vain historian kylmähkön jälki-muiston varassa. Heistä ainoastaan Piloty edustaa varsinaista historia-maalausta, joka sitävastoin Makartri koristeellis-väriloistoisissa bravuuri-kappaleissa on jo täydelleen hajaan-nustilassa, hänellä kun aihe — milloin se yleensä on mtmta kuin yhdentekevä nimitys — on vain tekosyynä uhkean koristeellisiin sepitelmiin, joissa vilisee alastomia naisruumiita ja lois-van luonttollisesti pienempi koko ja tarkempi käsittely, kuvat kun ovat aiotut katseltaviksi lähempää kuin vaateliaat klassilliset, romanttiset tai historialliset ^nonumentaali maalaukset. Äskenmainittujen alankomaalaisten ohella tarjosivat 1600-luvun hollantilaiset ja flaamilaiset pienoismes-tarit esikuvia, joilla jo 1700-luvulla-kin oli ollut seuraajansa (esim. Char-dcrnin taiteen tähdet. Olematta varsinainen jäljittclijä Meissonicr kilpai-ke melkein tniniatyyritnaisen pienillä fatduillaan Dottn jamtiiden samantapaisten hollantilaisten kanssa suorituksen ääritntnäiscs^ä hicnotidcssaf varntuudcssa ja täydellisyydessä. Hän karttaa, ilmeisesti tahallaan, heidän käytfäniiään aiheita-~-tai pärefnniin-kin pukuja, silläisyi^emmälle hätien tapainkuvauksensa ei oikeastaan iun-kcttdu kuin mettneiden aikojen ttni-vormttihin ja siviili henkilöiden muoti-pukuihin, joita hänen mallinsa pitävät yllään ettitnmäkscen hiljaisissa tilanteissa: kuvat esittävät yhtä, paria tai mtmtamia henkilöitä tupakoimassa, luketnassa, shakkia pelaatnassa j, n. e,, mutta myös idkona levähtäviä ratsumiehiä y.tn. Mcissonier oli näet tnyös hyvin taitava hevosmaalari. Mikä kylmästi erittelevän aikansa lapsi hän oikein oli, ni^yftää ehkä parhaiten hänen kutduisa taultinsa ''Vuontia 1814", jossa hän k tivaa Napoleonin ja suuren artneijan paluurctkeä Vettä-jältä lumessa ja pakkasessa. Tämänkin traagillisen ttäytclmän edessä pysyy yhtä ttntteettoinana ja tarkkana kuin valokuvauskottecn hyslevv. Jatkuu. Nobelin palkintoja jaettu Xobelin säätiö Tukholmassa on ja-din ja Hogarth) ja joiden vaikutusta kanut neljä lääketieteellistä palkintoa ei edes empire-kauden suvaitsematon ja ko'lme niistä on annettu amerika-ihanefaide pystynyt tukahduttamaan, laisille. Fysiologian ja lääketieteen Realismin päästessä vallalle ne saa- palkinto on annettu Joseph Erlange-vuttivat yhä yleisettipää ja jidkisem- rille, fysiologian professori \Vashing-paa arvonantoa, jonka tulkiksi tuli tönin yliopistossa, ja Herbert Spen-vuosisadan puolivälissä ranskalainen cer Gasserille, Rockefeller Instituten maalari Meissonier (k. 1891), aikoi- johtaja New Yorkissa, erikoisesti her-naan suuresti ihailtu, mutta nyt jo motutkimuksia koskevista saavutuk-niaineessa laskenut, niinkuin monet sista. muut tuonoin vielä niin loistavat mo- Viime vuoden lääketieteen palkinto Ldstenpdivdd jdrjestdmdän Noudattaen CSJ:n edusta;jako-tokankaita. A ikoinaan niin perin muo- kouksen ja SCAUL: n lii ttokokouksen dikkaat "makart-buketit", joita Suo- päätöksiä läheisemmästä yhteistoi- SCAUL:n liittotoimikunta ja SJ:n järjestettäisiin niin lähelle joulukuun toimeenpaneva komitea ovat julkais- toista sunnuntaita kuin on mahdol-seet seuraavan yhteisen kehoituksen: lista, ja tulevaisuudessa olisi joulukuun toinen sunnuntai saatava vakiintumaan vuotuiseksi lastenpäiväk-si. , ^ . , .... ... . ..,.„.. Useimmat osastot ja seurat ovat messakaan et juun ptmttunut parem- nunnasta naiden järjestöjen vahlla jatkuvasti järjestäneet lapsille juhlia manpuoleisista kodasta, ovat kum yleensä ja varsmkm varhaisnuoriso- f J vertauskuvia hSnen taiteensa vaateli- . toiminnassa, on liittotohnikunta ja atstiudesta, löyhyydestä ja katoavat- tpk. neuvotellut näiden päätösten suudesta. Jos Carstens käsitetään e- käytäntöön sovelluttamisesta. Ja ot-dellämainituilla nimillä osoitetun ke- taen huomioon, että liittokokous suo-hitysviivan lähtökohdaksi, niin Ma- sitteli erikoisten lastenpäivien järjes-kart on sen pääpiste. Piirustus on tämistä joulukuussa, päättivät tpk. väistynyt värin tieltä, kylmyys muut- ja liittotoimikunta äskeisessä kokouk-tunut troopilliseksi helteeksi, ankara sessaan asettaa joulukuun toisen sun-vakavuus taiteelliseksi kevytmielisyy- nuntain vuotuiseksi lastenpäiväksi deksi. Mutta todenperäisyyden pimte kaikissa CSJ: n osastoissa ja SCAU-on yhtä suuri sarjan kummassakin L:n seuroissa. Paikkakunnilla missä päässä, ja niinpä äl/rimmäisyydet kui- toimii seura ja osasto, huolditivat ne tenkin tuntuvat tavallaan kosketta- näiden tilaisuuksien järjestämisestä van toisiaan. Makartin suhteen voi yhteisten komiteainsa kautta, mutta joka tapauksessa puhua aittakin jon- siellä missä toimii vain tojnen näistä kitilaiscsta demimondeettiscihsatan teellisuudesta. Muitten havaitaan yleinen mutitos historiamaalauksessa siinä kohden. järjestöistä, jää tilaisuuden järjestäminen tietenkin toimivan järjestön tehtäväksi. Ottaen huomioon, että aika on kulunut jo verrattain myöhäiseksi ja joulunaikaan kuusi- y.m. juhlien nimellä. Mutta nämä juhlat ovat useimmiten olleet melkein kokonaan vanhempien järjestämiä, joihin lapset on kutsuttu vain vieraiksi ja joissa heille on jaettu joitain pikkulahjo-jajne. Lastenpäivän tarkoituksena ei ole poistaa lapsilta heidän ihailemaansa kuusta ja niitä pikkulah^oja mitä heille voidaan antaa, vaan tarkoituksena on sen avulla yhdistää nämä hajanaiset ja satunnaiset juhlat yhtenäiseksi vuotuiseksi lasten juhlapäiväksi ja ennenkaikkea saada lapset itse suuremmassa määrässä osallistumaan näiden juhlien järjestämiseen ja niissä esitettävän ohjelman valmistamiseen. Näin niiden luonne ja sisältökin muuttuu enemmän valistuksellista tarkotusten vastaavaksi. Niistä muodostuu todellisia lasten keski-talvenjuhlia, joita lapset jännityksellä ^c^la. Mutta hänen taiteensa sisätää että se yhä enetttttiän kääntyy suuris- ^^'^•ollisesti myöskin draamallista jäi:- ta mahtimiehistä ja yleisesti tttntte- useimmilla paikkakunnilla on toden- ^^'tystä. Päinvastoin kuin Delacroix tuista ja merkillisistä tapahtumisia näköisesti jo tehty joitain järjestely- ^'ön ei kttitenkaan käy huimasti suo- menneiden aikain tapojen ja cläniän jä lasten joulujuhlia varten, on näitä odottavat ja innostuneina valmistele-raan asiaan, t.s. hän ei valitse ratkoi- kuvaamiseen. Tämä kulttuurihistori- lastenpäiviä vaikea saada järjestetyk- yat. ^^'^'aa tuokiota, joka voisi raakuudet- allincn, useinpa aivan laatukuvaUi- si samaksi päiväksi tänä vuonna. Tässä mielessä kehoitamme ösasto-ioan loukata sivistyneen yleisön arko- nen suunta tulee näkyviin joka tahol- JVftitta tpk. ja liittotoimikunta toivo- ja ja seuroja ryhtymään järjestämään J<^ tunteita, vaan kuvaa sen sijaan la; sitB edustavat esim. Ranskassa vat, että nämä tilaisuudet kaikkialla lastenfiifivää. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-11-04-05
