Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 12, 1953

              Pakinaa Mattawa$ta
Oma tupa kullan kallis — sopii rao-
Viikon lomalla
Tämä 'Meadow Portage Manitobassa
on ehkä monelle lukijalle vähemmin
tuttu, mutta täällä vain kahden järven
välissä rapakossa kahlaa meitä Suomi­äidin
lapsia miuutama perhe. Kesä tääl­lä
on ollut erittäin sateinen, joten vesi
tpksi Betty ja Paavo Pulkalle, jotka
vanhoilla, sairaalloisilla voimillaan ja
suomalaisella tarmokkaalla sisullaan
alkoivat rakentaa itselleen vanhuuden
kotia, uhmaten raskaita, vaivaloisia
ponnis,tuksia. Tällaiseen yritykseen ja rapa ovat saaneet yliotteen kaikessa,
tuskin minkään muun maan asujamet Siitä kaj johtuu sekin, että tämän kir-yoisivat
rybtyä, joiden.ainoana tuloläh- joittaja, poika ja miniä päatinmie ottaa
>teenä .i^O kiiukautinen^^^^^^^^^^ -— vähän kesäloihaa ja käydä kurkista^^
jiaitsiaariin köl^iuonBkirrsuömalai- sa, mitä näkyy nurkan takana.
Omatupa^-iinelma toi intoa.^ Se al­koi
tbiljallei?n toteutua^ kun saivat V.
Hak^iha kohtalaisin -«hdoin ostaa^ pie­neni
palan maaiat Lähdet luovuttivat
heille lattia ja rakenniiksen niskaijrret,
Tiihonen antoi niet#siään^ ^ tax^e^
puiisL ja pilkkahumalla^ 1^
£^ ^Ki»k|edt^^atita^^ '
Pulleat} raivastvat läebastä taipeet tii^ii
vict««£ RfO^nntätoissä
reiniren py^^^eity tiski^^
tuloksena pienistä lyhyistä puuk^
ta, tiiin i« uinösti yn^iäiis^ii asukkaita
; tepisikliä siiliä maar lie^fuiat-.
tivät loukolla -ksuitaa koTtensai yhtel-seeiik^
oon vidä; kun rinnusölirkfes--
fkeneräisessä kunnossau Huippukohta
talle mieleniltiiafsulle elok^Un-
2 p:hä yllätyksen <muodossa,|ol^^
si talo täyttyi ymj^ristoh asukkaasta,
jotka toivat hiul^ä£m-ki^mt
oeeii ja vö^leipineen. Samalla R.
berg kitkutti' teemaansa muhk;^
fciinanräaniia; Anteliaitten-ymp^
suonnudäisti^ jo osan t ö i ^ ra-haiiisten
lahjöHustini tulökseiiä'tuotiin
taloon ovi saranoilleen ja' lukkoiheeti,
senienttibk^it ^virton%n rakibiitai^
vartt», sem^nttirahat jä suuri määrä
ruokatarplfita, että rakennustyöt pa^
ieoimin su3uisi\rät\
Suuret'Idilolcsetaiissutse^ inämltak^-
ffäyksen ^imi(tafilW,^siUä-£t^t6i^i^^^|^^^
ItiUidimme niatkalle trokilla heinä­kuun
17 päivän aamuna. Teimme pie­niä
pysayksiäHi^illä^j
vermaj^in Sask. klo 7 illallai. Soitiöme "
vävyni Jau^kl^
. meitä -«astaah, k^ oUeet tiestä -
kuusallai ~ i C y l ^ i i ^ ^ hddän^^^Iu(m^ ^
* kal^i f^^ää. Ifainfset paf^^akuiibdla ; ^
Itse-* bln^t^^äJkÖ^^^
Uskokaa jos haluatte, mutta nim se on, €ttä kuvassa olevat leiviät
ovat BrftimfUan ettshnmäisSt^.v^ 11 vuoteen! Maim-tunjajm.
iiikaha ei^ syvty^atkeaa^ vaansekoUe'
Juisid jauhoista (0« Ä ^.
raisia;
Maananta;iaamiiiia väikör^^i^ :tiaHä^aaM»we »:€sarf<Mnan';5cuiunui^':y^^^ pp
eteenfOixi, # ^ l ä fetaa^o^^
S a i inatkäiöi^ a^iäören i ^ ^ ^ :Ön i^ltit4f^
mdcsi itavannecit^ H-siis
^iskd <nää:ollut tunteakaan. Paljon ^ i - Ä i samaa ;p^*että, mutta -v^nr
^ik<0in iäuritf^
on sife ' ^ ^ t i i v ä miif^n r äM sftififi.:
Kävinune myöskin terv^^^
tistä, isantäämmey jolb.x>lemme kumjpii-kin
olleet nuoruudessamme piikomassa.
Vanhus on jo 92^viiotias. Vaimonsa on
vuosi sitten- kuollut. Vanhus; .teki ikä­vän:
vaikutuk^n/ kun oli
toisen kerran lapsi; Sanoi kyllä tunte­vansa
meidät, vaam^^hetkeu puheltuiun-mie,
kysyi 4aas,;^^^^ IpM^n
miölesss^ tuntuni askartelevan Icatu-mus
väärin eletystä elämästä, jossa ön
\'äkijuomilIa ollut suuri osuu$.. Kyyner
leet valuivat'pitkin vanhuksen poskia^
kertoi^ssaan 'i^aftiastäan. Sääliksi
kävi ja i^lnuun teki niin.^ikäyan. valkii-
:tuksen, ^Uä^^
_ ;:-Keitettiffl:#£^
•dan laidasta liataan. StKÄnesta lähdin ldvok^a^iu':oti*tuo^^^
4 yuotta sitten. Silloin oli Vjäähittävää t^^ |ällivia5 ja' naittitt^^^
ja nyt ^isen kerran,- kun matkustimme Jiarvinaisör^k^ir^ päivästä.^-Isöifr'
Eteläpäästä tänne lännen maille^ jossa mat laeista ka^l^ät w
pitaisi^lla aina kesä>^^ttei^^ nenimai^ÄeitÄ niin^ että yra
räisj:3a.- ^käinenLoli jättamythuolöD-sa
k ^ vain kaimii^
fMuvästä rahta^ulden Sp^Uä lo&öÄ
Kasvi^y^ jiyt rikkaruö]^t kbnsq^
sä |a odottajk^ marjat iK)imijaäVTayr;-
tyj^än^-Mtf Joste lomaa jaÄ^^
joakaan tahdvarustieHa varatiu^
Aikomukseni <^^^^^
ne-tulniunp;^^^ mieSta: ja mi-ioaan
yksin, A Sevoll hänelle r^asfä^,
miitta i ä n oU taitava äjurij T^^tä A ä r
neen sai tuottaa^vaikka oli Jopen, uiipii-nutBn.
- t ^ ^ i l ndeliistä ya|jaud|iff^^^-l^ 1
lim ajurii ijoiatta^^^ ittii ^»erji^ ja ^uiö yiwtei^b<^^ iC-maisteli
miestä^^ikcvä^^ ::^.'['-.^-': '^^:'^y}/^^ ohikbi^^
^^tiÄ;:v^i^^qi^
tJähti^ivät^^Seet siinä työssä sisko-sai sUla ^««^^äyttäa iusteö^r^nj^iä^
«kaansa ^h^tkäv^aiäeöli^^ JieenwH»o4" ' ~ ra^^
je^^me^yiätyä saamme^
. muistaa jaloja- ystäviä,
: jotka iioi:tensa,.kekphon kantoi,
Toinen suurf yllätys taiiahtui imrs.
Anfea lViitälan 65-vuoti^y4itymä{3iäiväii
kunniaksi. Tafiä ynätyfcseilä <>li^
^mpnta t ^h Änfeta S^OajÄltoi;
teet olivat tehnecttui»^ g^jjaig^^^^ : K i
mm inonin^p%>in. piäfii^ ^ T 5 ^ ' s e m a i ^ i i i i ^ ^ l t i ^ ^Spä^^-ÄÖliÄftä^
- parkoiri ^li: eläimet petetty ^ i y ^ : - Jaskt^Jtaasaftoi^ imiifc ' - ^ ^ ^lop^fe^tiiri:;
Tupt^^aikkea^J^l^^ «»ässa:#ftäw
tei farmarin elämä ole.vielä\kade.hditta- -.-v-,^^ _ 1 oli V AÄt»fcirt' .^^^^^
mahlaiset mittasuhteet. Tämä yllätys ^'aaf vaikka he nykyisen^k^
den aikanahat p^lbillaan^m
päri xiaprokauden. .
24 pin aamuna käänsimme siten trp-
•kin keulan .kohti ^otia ja matka sujui
hyviii'^|[ket0iiiin saakka. Sinne täy­tyi
vi^ä jäädä yöksi, kun oli taas sata­nut
niiUj että emme uskaltaneet lähträ
pimeälle lopputaipaleelle. Seuraavana
päivänä päästiin kotiin. Rotimies oli
oli \Viitälain elämähhistoriaö ensimmäi-ne
Suurjuhla ja siksi se sai mrs. Viita­lan*,
silmiin ilokyjTieleet. Lähes-40-
vuotta ympäristöllä asuiieenä hän nä--
ki iettei häntä ole unohdettu. Käynnin
muistoksi jätettiin kauniit lahjat, sälr-kohella
jalustoineen ja sähkosflitysraiL^-
ta, käytännölliset lahjiat. ;
Jos mitkään, hiin jäuri tällaiset tilai­suudet
kansalaistemme keskuudessa on
kaunis tapa ja kaua^antoinen merki­tys-
muistoineen. Se kehittää toisten­sa
ymmärtämistä ja vetää lähempään
yhteistoimintaan, synnyttää jaloa to«
veruus- ja ystävyystunnetta toisiaan
kohtaan, sekä tasoittaa menneen elä­män
virheellisjyksJä.
AUXE.
viumme Kallk)vuorille, joilla kulku oli
autolle -raskasta. Kerrankin keskellä
mäkeä kuivui vesi autosta, mutta aju­rimme
ei häätääntynyt. Käytiin auto-,
juuri keittänyt kahvin ja vähän mutisi korjaamossa ja v-arustettiin vettä au-partoihmsa,
että kylläpä siellä meni ai- toon. Niin päästiin vuorten yli.
kaa, vaan mitä noista mutinoista.
H. H.
metsää ja^KaUibvuOTia^-Tulimme kuu- ÄkiÄ: 4e^yttää tama mont»^
.malle lähteelle, ^ssa vesr tuli-vuoresta ^ ' ^ t a ^ ^ e s t ä n y ^ ^ pbikia j a ^ J J -
i 19 astetta lämpimänä. I ^ h Mih-^ kysyva^ura^,4öimpa asiat^ •
misiä täUä terveyslähteellä. XMisi mei- täisiin^ kulfcein^ että my^l
dänkin tehnyt mieli mennä potkuroi- ««n raaha saataisiin ja pojat saiavai
maan tuossa vede^ mutta oli myöhä f?^^;^'^?*^^^ ffrakentamaaj)
ilta ja matka.mielesi eteenp^n.Saa- Mvattämiseri asemesta.
ELLI-MARIA.
ilmoittaa asiasta kaikille'^sen ajan uran­uurtajille,
jotka ovat sen ajan olleet toi­minnassa
ja niille, jotka ovat olleet pe­rustavia
jäseniä. Olisimme iloisia saa-dessarmne
heidät juhlaamme kunnia­vieraiksi.
ICo^a meidän on vaikea tietää kaik­kien
osoitteita, niin pyydämme itse-
. kunkin ottamaan tämän huomio<Hisa.
• Toivonmie läsnäoloanne tässä juUati-.
laisuudessa, jos siiinkin mahdollistä^^ laaksoja,
Vancouverissa iso jahla
Syyskesän tervehdys kaikille Liekin
ystävillel
Täällä :\^ancouvefissa on Ointon-haa-linune
ollut ^ touaiinnassar40: yuotta ja
sitä inedikipäivaä^viet^täan tämän syys-iLuun
27 p:iia k ^ <<Ms^
toft johurfitminän''tiflvmttaiiia^
Ihan päätä huimasi, ei voinut kaikkia
paikkoja katsellakaan, kun oltiin monta
tuhatta jalkiaa korkealla, ihan pilvien
rajalla. Hevosenkengän mutkainen tie
ja syvä rotko alla. Joissain paikoissa
aivan sydäntä vihlaisi ja peitin silmäni.
Kun laskeuduttiin mäkeä alas, oli kuin
olisi menty jonnekm helvetin ^kuiluun.
Ajattelinkui, että kyllä tässä sinne ol­laan
menossa, minne pyhä kirja lupaa
kaikki sjTitiset vietävän. Toiset vuo­ret
olivat pilvien yläpuolella lumivaipan
peittänainä. \ ^ ä olT iiedehnällisiä
Mssa ssd^^^s^
Ahnansassa, Espanjassa, otti varpu­nen
Maria Del RoSario Sanzin pöydältä
5,000 pesoa maksavan timanttiäormii-sen,
kun Maria oli kylpyammeessa. Haa
ehti tuskin paljon surra tapahtumaa,
kun huomasi, että hänen kissansa tap­poi
varpusen ja kuolleen linnun vieres­sä
oli timanttisormus.
lännen satamiin. \^ähän sitten ]uWi^
tiin onnc^isen'matkan kunniaksi.
Kyllä kai tämie täyt>y kotiutua. Toi-set
ovM jo memieet työhön, mutta min»
vain laiskott^n.
^ Tervoset kaikiUe.eteläpääläisiaeja
kscya, j o ^ ^ k a u p i u i ^ ^
^ ^amaa,.eWikae di^edllläi.s täki^ elämää. dpeSllayuid ä/SItNäiifa^^t^e ^