Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 16, 1943

              Sivu 2. LAUANTAINA, LOKAKUUN 16 PÄIVÄNÄ 1943
.omd-djän
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elnt^Street West, Sudbury, Ontario.
- Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. ......$2.00
6 klc. . . . • • • • • . . . . . • • • * . . « • 1«X0
3 kk» •*>••• • *• «60
Yhdysvaltoihin:
i vk. .. $2.50
G klc» 1*40
^ Savmeien JäE muaalle ulkomaille:
1 vk. .......$3.00
6 kk. . . . . . . y l.€5
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamiehille myöhnnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.<M). Alin
maksu kuolinilmoitu^esta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta mulstovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishiqjniat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen. - "
Kaikki Liekille tarkoitetut m^ksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Ehn
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
P.O. Box (59 - - Sudbury. Ont.
den painavuutta. Onneksi odotti jo
tuossa nurkalla "kansainvälinen", jo-mukisematta
otti kannettavakseen
painavan taakkansa ja vielä raeidät-
Jatkoa.
PERILLÄ
Oi sitä jälleen näkemisen riemua,
aivan meinasi mykistää iloiseksi tar­koitetun
tervehdykseni epäselväksi,
turhanaikaiseksi mutinaksi. En silti
unhoittanut huiskuttaa kättäni viime
tervehdykseksi tämän päiväiselle op­paallemme,
joka helpoituksjeaiiymyii-.-"^^ , • « i ^ ^ » „ o i u o . o jo Vo^^ri
- fr:- ~ : T .-tf^-----*»-*-^ -r— ^issa nun kotoinen valkea ja kanvi-kirkastamm
kasvoin katseli vaunun
joten ainehisto oli laaja. Ilta alkoi
jo lähestyä kun päämme ensikerran
muisti heinät, mutta Vieno lohdutti-
"Anna niiden nyt rauhassa kuivaa, ei
se tämä Sirpan tuoma pouta ole vielä
ehtinyt kuivaamaan niistä koko viik-koista
sadetta." — Siis, ei ne heinät
odottaneetkaan pellolla minua, vaan
kin ja aivan pikku hetkessä viedä poutaa ja nyt minä toin poudan tul-hurautti
meidät määränpää-hän, ko­tiin,
minkä portailla valkea villakoi­ra
iloisesti haukahdellen toivotti mei-dät
tervetulie&sl._..JEian. räiskyi- -Sea-raavana aamTiiifä"heräsin niitto-
^ koneen raksutukseen. Siellä "pääm-lessani!
Ohom, kumartakaat, edes­sänne
seisoo 'heinäpoudan haltia-*
tar
ikkunasta tapaamistamme asemasil­lalla.
Niin, hän oli koko päivän huo­lissaan
ett^— jos en ilmoittanut tu­lostani
ystävälleni kyllin ajoissa, tahi
on se ainoa kirje ,missä siitä mainit­sin*,
joutunut hukkaan, niin että he ei­vät
tiedä tulla meitä vastaan, ja mi­hin
me sitten joudumme. Nyt, näh­dessään
ystäväni asemalla hän saat­toi
jatkaa matkaansa keventynein
mielin. Ja niin jatkoimnie mekin,
lapset edellä, sitten minä Vienon kä­sipuolessa
kiiklkuen ja köpötellen
kuiri-pukki, paljosta istumisesta kan­gistuneilla
jaloillani ja viimeisenä
perheemme "päa" (tahi Vienon per­heen
"pää", mutta kun niitä nyt ker­ran
tuli pari päätä lisää kaitsettavak-seen
niin on selvintä puhua "perhees­tämme'').
Joo, hän tuli perässä mat­kalaukkuja
kantaen ja manaten nii-
(ilpdilukdtsdus
Kolmhen kuukautta sitten, kesän
kiiiimimpana aikana, • jidisti Liekin
toimittaja hiukan leikin varjossa kir-joitttskilpailun
aivan rajattomilla eh­doilla
ja tavoteltavana oli hänen
kymppidollarinsa kahdelle jaettuna.
Toimittajan tarkoitus oli tällä piris­tää
kirjoitusharrastusta, saada jom-
7noistakin vailttelua ja mahdollisesti
onkia esille joku erikoispaia. On sei"
vää, ettei tuollainen rahasumma juu­ri
ketään kirjoittamaan innostanut
(sen jokainen kirjoituksen ^lähettäjä
sittemmin kuomauttikin), mutta toi­mittajan
tarkoitus ymmärrettiin ja
kynään tantttiin. Ja niinpä saapui­kin
tähän laskuun parikymmentä
kirjoitusta, suorasanaista ja runoa,
jotka kaikki julkaistiin, vaikkapa sen
•ehtona jouduttiin joissakin teke­mään
tuntuvasti korjauksia.
• Käykäämme lyhii^:miten läpi nuo
kirjoitukset suunnilleen siinä järjes­tyksessä
kuin ne julraistiin.
"Parhain Fanni", kirj. Anna V.
f Julkaistiin vähän korjailtuna.)
Pieni muistelma erikoisen uhrautu­vasta
naisesta. Kirjoittajalla on ky­kyä
tämäntapaisiin tunnelmallisiin
mutstefmitn aatteellisten vaikutel­mien
pohjalta.
"Kissakaloja onkimassa" ja "Kirja
yltävänä", kirj. \ Spokanen Kalle.
(Hiukan korjailtuina.), JSdellinat
leikkisä kalajuttu, jonka luki virkis-tykseksccn.
Jälkimmäinen tarkoitet­tu
elvyttämään kirjallisuusharrastus­ta
ja hyvä semmoisenaan. Kirjoitta-
Jalta voi odottaa aina lukemisen ar­voista.
"Jarkon taritia", kirj. Höpönassu.
(Korjailtuna.) Tarina koirasta ru­nomuodossa.
Jokainen luki sen jom-moiscllakin
mielenkiinnolla. Huo­mautettava
vaan on, että kirjoittajan
nimimerkki oli sisältään nähden epä­johdonmukainen;
sellainen
vain johonkin pilajuttuun.
kirj. Moikeri.
Aihe aivan eri-
"Puijaustako lie",
(Vähän korjailtuna.)
koinen, tosieläm yks eitä tuntuva koo-millisvivahteinen
kertomus. Sem­moisena
mielenkiintoinen. Kirjoitta­jalla,
kuten olemme edellisistä huo­manneet,
on taipumusta huumoriin.
Tässä vain tapahtui se epäloogilli-suuSj
että kertomuksen onneton san­kari
jäi onnettoman sängyn alle koh-pannu
kiehautti ilmoille houkutte­levan
aromansa nostattaen aivan ve­den
kielelle, ihmekös jos mieleni
teki, kun en koko junamatkalla saa­nut
en niin pikkuriikkistä kahvin
tilkkaa. Kuopus sitä kyllä latki mon­ta
kupillista päivässä, mutta kun sii­hen
oli aina sotkettu sokeri ja ker­ma
sekaan" valmiiksi ja minä kun tyk­kään
juoda kahvini v$in kahvina,,
niin sain olla ilman. Siksipä olikin
Vienon kahvipannu minulle kultaa­kin
kalliimpi. Tulokahvia juodes­samme
kerrottiin ensikuulumiset.
Niiätä riittikin juttua aivan kukon
lauluun asti — kai lukija tietää sen
tarkoittava aamua. Meillä se ei to­sin
ollut mikään aikamerkki, sillä
Vienon kukko huutaa hoilottaa yötä
päivää yhteen menoon kumma
kun ei sen kurkkua, kuivaa, meidän
kur^kkua kuivasi vaikka vain puhe­limme
ja kosti;timme sitä tämän
tuosta kahvikullalla. Aamupuolella
jo kalhvipannukin jähtyi niin että vii­des
kupillinen oli jo aivan kylmää,
mutta joimme silti. Hjvälle se
maistui — eikä tullut yskääkään.
Mutta silloin jo puuttiUi "päämme"
asiaan, 'komentaen meitä nukku­maan.
Sanoi säästäneensä kokonai­sen
viikon heiniä katkaistuna pellolla
odottaessaan minua avukseen latoon
ajoissa, ja jos en yhtään silmällistä
nuku, niin kuinkas sitä sitten pystyy
heinäpellolle. Siis ei auttanut muu
kuin sanoa kiltisti hyvää yötä ja kii­talo
kasta aamua odottamaan; ku­vetä
ylisille. Vielä muistutti "pää"
kaan muu ei oUsi niin tehnyt, kun ei jälkeeni, että muistan vain nousta
kerran ollut köytettynä. aamulla aijoissa hänelle kahviseurak-
"Kesäinen idylli" ja "Liikekump-.
panit", kirj. Lastu. (Molemmat
semmoisenaan.) Edellinen erittäin
kaunis — kesäinsn idylli tosiaan.
Jälkimmäinen taitavasta kynästä
lähtenyt satiirikomllinen kuvaus.
min päästävän poliisilaitokselle ilmoi­tettujen
kadonneiden henkilöiden jä-lilie.
»Lastun kirjoituksissa on taiteellisesti
huoliteltu kieli.
"Sitä ja tätä pienestä kytästä",
kirj. Heta. (Vähän korjailtuna.)
Hauska kyläelämän kuvaus runossa.
"Me olimme kalassa", kirj. Asa.
(Vällän korjailtuna.) Hauska kala­juttu.
"Kirje veljelle", kirj. Daniel.
(Semmoisenaan.) Tästä on lyhyt
arvostelumme: aivan harvinaisen hy­vä
ja taiteellinen kirjoitus. Danielin
(nimimerkin omaa ja on nainen ja
perheenemäntä) kirjoitukset ovat ai­na
olleet tavalla tai toisella erikoisen
liyviä, mutta ikävä kyllä hän ei työ­velvollisuuksiensa^
vuoksi tahdo saa­da
niihin usein aikaa eikä tahdo riit­tää
voimia.
"Ensinmtäisiliä lemmen poluilla",
kirj. Faari. (Vähän korjailtuna.)
Hauska juttu kotipuolen murteella.
Paarilla on huumorin tajua, kuten
tämä, sen edelliset ja taas jossakin
seuraavassa numerossa jtdkaistava
uusi kirjoitus osoittaa.
"Pennan maailmanmatka", kirj.
sopisi Lyyli Mrme. (Vähän korjailtuna.)
Reipas, Idkimsekainen kotoinen mjäs-telma.
Lyylin kirjoitukset lukee aina
virkistyksekseen.
si! Vieno kun on vain vesipoikia ei­kä
tunne kahvin makua, niin hänkin
on säästänyt kahviannoksensa että
riittää nyt juomista kun on kahvi­seuraa.
Siis en tullutkaan tänne tur­han
takia. Saan olla isännän kahvi­seura,
emäimän puheseura ja molem­pien
seurana heinäpellolla. Eläköön!
Ja kauan kestäköön tämä kultainen
loma-aika!
TIUV JA LEIKJN AJKAA
Enpä tietenkään heränn}^: ajoissa
aamukahville. Kun tulm alas kah­deksatta
käydessä, oli väki ulkona
aamuaskareilla. Pian he silti sisälle
joutuivat "päämme'' pauhatessa:
"Kummallisia vieraita kun tänne tu­lee
vain nukkumaan. Olisin jo he­rättänytkin,
mutta Vieno ei antanut
— ja r>'ypin yksin aamukahvini. No
tule nyt jo!" tokaisi kaataen kahvia
kuppeihin.
"Hm, kohtelias isäntä, kun tuol­la
lailla puhuttelee vierasta heti aa­mutuimaan",
mutisen puolestani sa­massa
sävyssä, mutta "pää" kehui
hänen kyllä sopivan mahtaillakin sil­lä
"ei sitä jokainen saa Ontariosta
asti heinämiestä itselleen".
Jo diti Vienokin kahvipöytäämme
postum-purkkeineen ja niin jatkuu
juttumme pirteässä tempossa, siir­tyen
kotitanhuvilta maailman mds-me"
leikki surman enkeliä kaataen
kallista viljaa, vaikka entinenkin kat­ko
oli vielä pellolla korjaamatta! Me­nin
alas Vienon pakinoille. Oi miten
paljon meiUä olikaan puhumista ja
kesken jäi juttumme kun "pää*' tul­la
kolutti sisälle kysellen eikö tässä
talossa enää aamiaista syödä lain­kaan.
Kas, kello läheni jo puolta
päivää, missä ihmeen ajassa se tuonne
livahtil Mutta olipa kahvipannu
lämmin ja se säästi korvamme enem­miltä
Jtyselyiltä.
•Niin söimme aamiaisen oikein her­rojen
malliin 'ja sitten oli jo heinätkin
kuivia. Pyöräytimme ne latoon noin
vain äkkiä ja siitä hyvästä sai pääm­me
kyyditä meidät, järven rantaan
uimaan- Vieno kokosi eväät mat­kaan
ja niin oli pBknikki valmis.
Matkalla sai "kajusainvälinen'' flä-täh"
*^Ei ihmekään, fcun_noin .paina­via
tätejä pitää kuskata; halkokuor-man
aliakaan ei pestaa, mutta tämä
on jo toista", julisti "pää". Onnek­si
on "kansainvälisellä" tupla-antu­rat,
joten.ei tarvinnut tielle jäädä
flättää korjaamaan, vaan saimme his-sukseen
ajaa rantaan asti.
Jiyllä pitää olla leppoisa uimaran­ta,
oikein innostuimme antamaan ui-manäytöstä.
Kiipesirr>me hyppyla-
> valle ja varovaisuuden Vvioksi päätim­me
hypätä ensin tuosta alimmalta
ponnahduslaudalta. "Huh, kun on
korkealla, ainakin kolme jalkaa, ei­kö?"
Neuvottelimme siinä. 'Jos
sinä hyppäät ensin, kyllä minä tulen
perässä", julisti Vieno. Otin haas­teen
vastaan, mutta miten pääsen
tuoime laudan päähän kun se heiluu
ja notkuu kuin katketakseen? Hätä
keinon keksii, kävin polvilleni ja kon­taten
pääsin laudan päähän helposti.
Siinä vasta nousin seisomaan ja sitten
siUnät kiinni että ei niin hirvitä, hyp­päsin
ja läislusv Yritin pää edeltä,
mutta lauta vippasi niin että lensin
aivan seljalleni. Vieno käveli roh­keasti
laudan päähän, mutta vahin­gostani
viisastuen puristi lujasti ne­näänsä,
että ei vain nenään vesi mene,
ja hyppäsi jalat edellä. Ne korkeim­mat
hypyt päätimme jättää toiseen
kertaan ja uimme rannalle. Silla
päämme istui hietikolla ja — vapisi.
"Mitä, oletko sairas, viluttaako?"
kyselemme yhdestä suusta.
"Ei, mutta tuli vain mieleeni, että
syyttääköhän laki minua jos ette
tuolta hvppylaudalta elävänä palaa."
"Lakkaa jo ja tule syömään", mää­räsi
Vieno.
Söimme, peuhasimme valkealla
hietikolla, näppäsimme kuviakin ja
sitten oli jo aika lähteä kotiin.
SlRPA-SERKKl .
Jatkuu
IHMINEN PUTOAA ilmassa en-shnmäisen
sekunnin aikana 16 jalkaa,
toisen sekunnin aikana 48 jalkaa,
kolmannen 80 jalkaa, neljäimen U2
jalkaa jne. Mailin keskimäärin IS
keisiin ja sieltä vaikkapa taiteen kul­sekunnissa.
taisille kaltaisille poluille. Lyhyesti ^
^ sanoen puhelimme ja pohdimme ,ei KONDORIKOTKAxX uskotaan
Mriakarpaa t/smtslapsr, kirj F. yksin koUemme vaan myösfein maail- lentävän korkeammalle kuin minkään
Jatkoa seuraavalla sivulla man sekä sisä- että ulkopolitiikan, muun linnun.