Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 18, 1944

              Kirj. TAAVETTI
TULJ siinä kevvään korvalla män-nyks
naemisii, kun siitol siitä
Riikkavaenoon kuolemasta-30 kulun-na
aekoo — ja mikä lienöö tuassa ke-vätilimassa
semmone mukava veto
vasikoenee myyvvää
X I X LUKU
Yö . . .
Gremjatshii Logista pohjoiseen
kaukana hämärien arojen, rotkojen ja
selkien takana, laajojen metsien tuol­la
puolen on Neuvostpliiton pääkau-puoliyön
kuun ja tähtien valon.
Yölläkin elää Gremjatshii Logista
puolentoistatuhannen kilometrin e-roittama
-Mveen puettu Moskova-pitkään
ja kutsuvasti huutavat vetu^
rien pillit, kuin suunnattoman hanu^
Se sittä alako tämä Joosehvima
toemittaa. jotta ostetaampas Taavet-iNo
mite lienöö heinät käönnävä- » : - ^ , —
hil^^dkälaetumellakaa Paljo r Ä nn aane soivat autojen torvet, natK.
^ j ^^^^1-. va; Säh^^ värähte- vaunut jytisevät, ratisevat ja~helis^
levä ,välke.Uekkuu monikerroksisten^^ v^^^^ I ^ ^ i n ma^^^
talojen yllä^ voittaen tarpeettoman KreinHn_.s^^^ korkealla
• r .. • • . . : ^ -' kylijiien tuulien sylissä, valaistulla
oUu kii ölj kevät nii kuiva:
siinä muuvanna uamuna, ettävoek-koon
sitä lähtee heinän h Ä u u , sille '
tuolle vasta poekinieelle pitäs olla
hyvveeheinee. Vuanjoosehviina sa­ti
varmi! No mitteepäs siinä. — Myö no, että mittee sitä ty<hjeeIähtöÖ kal­lista
heinee ostamaa. Kohta on haas-sae
ruokoö ja annetaan vii joo sitä
runsaammin. Mut se lehmä ei taen-na
ymmärteeommoo parastaa, kos­kapa
yhtenä yönä olj oekassu koepe-sa
ja jättännä vielä illallisen suuruk-sesa
syömättä. — Myö viätettii se
ruato hevosella sinne vasikkahakkaa
ja haovattiL^se siih«i sammaari kut^-
paa,^johon se Karvian Kusti olj hao-vanna;
sen Jehmäsä jdsa siitä olj kuoK
lu. ^Pyöräht siinä veskaipalo Joo-sehviinan
silimään, vuan siltä se sasio
reilusti, että mitteepätuosta yhestä
lehmästä —.onhan meillä se;holstein.
ja hieho vielä kasvamassa.
No siinä se kesä- mänj hiljallee.
Mansikat juoksentelivat poes tifehesä
ja parsäkii pisti piäsäessii siäflätiäl-männöö
ja yhtäkkiä' kiljas että herra
hyvästi siunakkoo! Navetta pallaa! I
Elä hiijessä! hihkasin niirtä ja hyp­päsin
avonäesen ikkunan läp pihalle.
Olj iskennä se salama sinne.hSinäen
ostettii. Ja hyvä varmi ostettiinni.
Myö maksettii siitä kaekki rahat mi­tä
meillä olj ja pankista otettiin lis-.
see niin paljo kun suatiin.
Ja sittä myö ruvettii varmaamaan.
Se sano Joosehviina, että lehmän pi­to
ei kannata pienviljelijällä. Par leh-mee'ku
otetaa, nii siinä kyllä piisoo
voeta ja muuta lehemän anti ja kot-tarpeiks
ja muusta ei ou välijäkkää;;
Mut kanoja pittää laettoo ja muähan -
pittää lyyvä parsoo ja mansikkoo,
niillä sitä-rahhoo tehhään nykyaekaa.
Niillon monj köyhä varmar oekee r i -
kastunna. Ja-nii se läks hynttäsem-mään
pitkin varmikontria ostelemaa
munivia kanoja. Vuan se tämä Hamps
on semmosta köyhee puolta, joteiika
se ei tästä lähympäristöstä suaima
mu«ta kim par sattoo. — Ohhan nii- lä. Koomi vuän ei ottannaoekeeri
tä kyllä kanoja, vuan eihän se kukkaa menestjn^äkseen. -Mikkään siinön
kaekkijaan myö. — Sittä se komens vika,^ arvel Joosehviina. En'; tiijä tel Joosehviina, yiijen taalan siKkki-minut
kalakkijammaan ne kanakopit oesko se-tuo heinä ;sille*haeteks!;N^ paeta! ^ Se oh niät nii hienoo tämä
ja laetto sen karjasa sinne. iSano,-et- jos «n' hiiiv^tofcoon.^.
taivz^^lla,lepattaa ja leijaa punainen
lippu. Alhaalta säbkölamppujen.häi.
käisevlen\t^Hen valaisemana se heh-kuu
pqreiievana ja aaltoaa kuin vir­taava,
puh^iiien veri. Tuuli k i i ^
ja pyörii, siepaten; hetkeksi raskaa-puoleiseen
piähän, jotenka minä saen na alas painuneen lipun ja se taaslfc. ^ ^ ^ ^ l ^ ^ ' " ^ ^ . ^ y ^ ! ^ pattaa, liehuen itään ja'länie^l^^
kehtii punaisena kapinaliekkinä, knt-kunnan
tonnia män heiniä ja navetta.
Kommee kokko se ölj, vuan ei se
minun S3rvämmen vierimmäenen ta-ennä
sitä taeteellista puolta hoksata
koska se nii allapäen siinä kiv-aejal-la
istu.. ,
Yhtäkkijä se sittä purskahti nao-ramaan
ja" minä luujin jo tuhon tul­leen
kun se ratkes päeVittelenimää,
että missee hyvä mies sinun paejastas
on selekä?! Nyt vasta itekkii hök-sasinr
että selekä olj paljaana. Olj se
päejan selekä siinä hypätessä tart­tumia
johonnii variahaan näolaan jä
nyt sitä näky hieho jo märehtivän.
Voe y!hen kerran ktiitennii, Vbevot-tä
nyt Taavetti-.eimuutä kun anne- västi-.heiniä ja. vitäaihyvinäps^
taan kannaen lykätä •munija nii» rah- ' Ja -jos^i tUle koöiptja,^^:^^^
hoo alakaa tulla ku hienosti satas. — muuta ja kanättiiröäkiyyparä^
Minä siihen arvfelin, jotta oeskoon muaiidstaa; ^Viiirune^Vii^
tuota sitä outellessa ja ku ei niitäv joka paeva yksnmunk ja? eilenf tu^
parsan juurijakk3aounäk3fTinä, eikä kaksi. :
mansikkan taemija — nii iliman ae- . Siinä:myö äittähiljMtee
kojaa narrata muata niinkun pottaa- sattoo taltee • ja:Jöösehi^iha räfcnäelj
tin, koornin^-kaoran ja muun semmo- miteakä^paljo tälloö-M&io,^^^^^
sen siemenfeHä. — Sano Joosehviina kaekki nuo kafes*sattoo kanri^
että suathan siRä nyt mifeles korreu- nättää- ruveta inunimaa ja mitenkä
veksi
toeseh paejan ja tällä kertoo sillä ei
sättuhna olemaa muuta puhtaanaf kun
tämä Vihldpäeta. Siinä mänj nyt
sekkii.
Tuntu viime yön^ unissaan höjpise-vän
Joösdiviina, että myyvyäan
poek*Taävetti täniä v a r t i i i — . -No
mikäpäs tuossa. Jos se vielä ^täili-missäänhii
töeriiittaa, niiri miiiä sa-
' noui että "kampletin akuraatisti.^*
(Nö se on^ tää nyt ktrjoitettu^iinku
vuan
salle
vetan takana fin väkevee muata,^ kun
siihen niät valluu kaekki mäkuves
navetasta. Siihen passoo panna koor-ni.
-Pottaatille sua kiäntee uutta,
muata laehammasta paekasta ja ka­nan
lantoo heittelöö vähä juurelle.
— r*- /a nii se vuan niitä miäräöksij-jään
jakel —. Minä tein ku käsket-tii.
^ Mitteepä se oes hyövyttännä ru­veta
vastaa vänkeemää.
Ne kanat ei sillä munimisellaa kui-tenkaa
pitäneet kiirettä. Ensimäesd-lä
viikolla ei tuUu yhtää. munnoo ei­kä
vielä toesellakkaa. No jo nyt on
markkinat, sano Joosehviina ja läks
nuapurista neovvoo , kysymää. Ne
oljVkäskennä niitä kanoja kiikutte-lemmaau,
arvelleet että jos niissä oes
kuumetta. No minä tammesta kom-meen
kiikun ja alan siinä niitä heiljit-telemmaan.
Ja kyllä se aotto. Jo
yksi pyöräötti munan, ja parih päevän
piästä toene, vuan ku se n^inu pa-reipp
puolen ei sattunna siilo olemaa
ma^eHay.pistin minä sen parempii sui­hin.
Kolomannen panj Joosehviina
taltee ensimäestä tusinoo varten,
vuan ei sille jiäöttännä jatkoo kuulu­van
ja siilo se äksyssään kivaht, että
taesivat ruato soekoon pettee nämä
varjoaarit .i^U^iva näessä.Jr.anakaapos-.
sa.. . , . .-
Sen enempee ei se kuitenkaa: jou-tainnaisitä
asijQo suremaa, . »Se jörssi
niät pyöräytti vasikan ja oekeen leh-miva$
ikan. PlätteJ Joosehviina, että
snm lähtöö rahhoo, kuhan myö se "
yhtenä yönä köhös. sem­mone
jumalan iUma,vettä -mualiina
ryörisenä väläkki.' Joosiehviihä. oe­keen
nous istuälee kähtömaän sitä
nii arka, ettei uskalla lähtee varmille
vealdcamieltekköö, vuan kyllä sitä
pärjee varmiUai, ku ei vuan-tyhjee
hättäile.
^:^TIOtNrAL: SELECTIVE
SERVICE
OmvossaiBieiHiuoiinenEVOiaiiu»!!
Ovatko he kaikki alistuneet sotHaskutsuntflan?
^ ^ ^ ^ ^ ^ X ^ ^ * " ' ' " ' ^ ^'^^ ^r^r.
Tämä tarkastus iäytyy suorttta» loppaun toukok. l i i n
lähimmästä M « t l S ' S . ; X *Utt Ä a
Taraän tarioistnksen toimeenpanemisen ^ivoiue»». 1* ,
8. Rangaistus seuraa Jps el iätä tarkARtnc*» A ^
2.
3.
4.
7.
, Tyimini»teri, A. >IacNAMAR,\,
Xotionnl SfUctke Servicen Johtaja,
suen taisteluun . . .
Kaksi vuotta sitten, ollessaan Mos­kovassa
Yleisvenäläisessa neuvosten
jen edustajakofc<>uksessa, saapui Kon­rad;
Maidosamkövy to­rille.
Kätsahtiritjausoleumia, voitok-kaanalieäiuvaarpunäista
lippua ja kii­rehtien
si^pasi päästään budjonnilai-sen
verkakypärän. Paljastetuin päin,
aukiävat^ssa, kotikutoisessa takis­saan
hän seisoi giinä kauan ja liikku­matta
"MuttaHGrmjatshii Logissa on yöl­lä
jäh^ttynyt, kuollut hi)jaisu.u§.
Nuoren - luna^ ihanhehuntiivilla pei­tetyt-
jäheisefkia^^
Rotkoihin, i&möksi^^ kupeille, aro-heinämätt^
denilä^istölle on valettu
tummarisinisiä-.varjoja. Otav^ aisa
on vvähällä fekettaa taivaanrantaa.
Kuin. musta: Jty^Jttiläy;:^^^ peloit-tavan:
koi^eaa,iinwsta^ taivasta ^^1^
kyläneUvoston luona kasvava poppeli.
: Lähteensilmästä 'pölppuäva puro he-
, lisee ja mutisee : taikojaan jokeen
juostessaan.; Joen trirt
näet, miten putoavat aikansa maail­malle
loistaneet ; tähdet. Kuulosta
näennäistä äänettömyyttä ja sinä
ystävä, miten jänis puun nes-kellastuheilla
hampaillaan jyr­sii
oksaa, ruokapäikasisaan. Kirsikka-..
puun rungossa loistaa kuun valossa
himmeästi väikkyvä merenpihkaa
muistuttava jäätynyt liinahelmi. Ota
se käteesi ja katso: iiimahelmi on
niinkuin kypsynyt luumu mitä hie­noimman,
himmeän kerroksen peittä­mä.
Toisinaan oksasta putoaa pala­nen
jäätynyttä" k u o r t a— yö kietoo
kristairihelskähdyksen hiljaisuudelia.
Liikkumättomma ovat kirsikanoksien
latvat ja harmaat jääpisarat niiden
päissä; lapset nimittävät niitä "käen
kyyneleiksi" . . .
Hiljaisuus . . .
Ja vasta aamun kajastaessa,, kun
pohjoisesta, pilvenlongan alta, saa­puu
moskovalainen tuuli, lunta kyl­mällä
siivellään lakaisten, alkaa
Gremjatshislsa kuulua elämän aamu-ääniä;
puistossa alkavat kahista pop­pelien
paljastuneet oksat, alkavat
äännähdellä huuttorin luona tajveh-tivat,
öisin riihUtä ruokaansa etsivät
peltokanat. Päiväksi ne lentävät tal­visen
aroheinän kätköihin, rotkojen
hiekkaisille rinteille, jättäen ruumen-vajojen
luo hangelle olkipehkuja ja
ristinmuotpisten, pienten jälkien hie­non,
kudoksen. Alkavat ammua va­sikat,'
vaatien pääsyä äitiensä luo,
vimmatumiriin alkavat kiekua yhtei$-
tetytkukot, huuttorissa alkaa tuntua
polttolannan kitkerä ^aivu . . .
ÄIutta;nyt v i ^ «n liuuttorin :
yö, luultaYasti-Konrad Maidonnikov
vain yksin» valvoo koko Gfemjatshis-sa.
Hänen suunpa On kitkerä koti-