Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 18, 1944

              Sivu 2
LAU.AXTAINA, MAALISKUUN 18 PÄIVÄNÄ
UEKM
F.O. Bov B9' Sudbury. Ont.
ToimitgRseir Ruftirasta
Tämän kulman täytämme nyt seu­raavalla
kirjeellä:
Alkava kynäilijä ja hyvä ystäväni
A-la-Kulju.
Sinä kirjoitit: ''Jos ei tämäkään
kelpaa,, niin mistä' minä sitten kirjoi­tun?
Pitäisikö minun kirjoiUaa ke­väästä,
tchl vanhasta- kmlastani,, tahi
trämppimatkoiStam,.tahi kirjoittäisin-kö
runon? Annapa kuulua;'jotta vai-ke
us talisi"
Hyvä. Ei kelpaa ''tämäkään". Ei
ole lupa nähdä niin sekavia uniai
Eikä ole lupa ajaa niin tolkuttomasti,
kun kerran on itse pyörässä, ettw lop­pujen
lopuksi nu^siina pyyhkäisee ko­ko
Pussi järven seurakunnan suohon
rähmälleen ja itsekin jää alle kuin
pannukakku. Ja sitten et jää jälelle
muuta kuin pimeää, pimeää . . . Ei f
Unet pitää öUa selviä, rohlteitu ja hy-inäv
Jm otv kuinka V"iMeit^. koikmel-luksia
ja otteluita välillä, niinkmn nii­tä
tietysti onkiny niin niistä pitää sel­viytyä
kunniatta, voimjana. SiiS' nyt
iiedät,^ minkälaisia un:a näet, jos niinr
kuin vielä näet.
Kirjoittnisitko kevääsm Kirjoita
vaan.^Sen valtaista voitnistaysenten-
—Aoa^asta valosta,, sen luomisinnosta
— sen herättämistä elämänhalusta,
taninvsta, toivosi ja rakkaudesta^ Jo­pa
temmestäkin. Siitä voi kirjoittaa
hyvin kaunis^ ja rohknisevaa, eikä'
simä tarvitse näin keväällä teesken-nelläkääir.
Siis kirjoita,, mutta kkjoi-ta
parempiin kuin Jotkut toiset, jotka
ehkä myöskin keväästä kirjoittavat.
Taiti vanhasta heilastasi? Miksei,
jos hänessä oli jotakin erikoista. Jos
hän oli oikein hyvä ja ehkä kauniskin
ruumiin sekä sielun puolesta; jos hä­neltä
jäi jotakin elämänohjeeksesi,
jotakin unohtumatonta. Mutta älä
häntä moiti, ellei hän ollut oikein pa-.
ha. Jos taas hän oli aivan tavallinen
tallukka eikä välillänne tapahtunut
juuri mitään mielenkiintoista, niin mi­täpä
tuosta kirjoittaa —- ellei sinun
omatuntosi jäänyt vaatimaan synnin-tunmtstusta.
Mtttta trämppimatkoissasi — niis­säpä
taxtaisikin oUa aihetta. Yritä
pois, mutta älä kirjoita kaikista mat-
(Canadan suomalaisten vfikkolcltti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, .iÖO-102
Elm Street Wdst, Sudbury, Ontario.;,
Reglstered.at the Post Office Dept.,
Ottawa, as sscond class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. .. $2"-00
6 kk. 1.10
3 kk .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ..$2:50
6 kk .1.40
Suomeen ja muuftllie aUuHnaOIe:
d kk. 1.65 ,
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina'
12-sivuiBena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamiehille myöhnnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40' senttiä palstatuumaltia ja
kerralta. Alin-ilmoitushinta $1.G0. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50' senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslausselta. Erikoisliinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu'etukätieen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen
: Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub*
lishing Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A.Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi- '
tettava:
Tervehdys KaDiovuörten kafcvehista
FONTA kuukautta on kulunut
intä'kiin olen saanut nauttia
Liekin kiintoisista kertomuksista ja
ystävien hauskoista pakinoista, sillä
olen vaeltanut kauaksi kotoa. Tulee
niieleen, että mitenkähän te kaikki
Liekin tutut ystävät nyt voitte, ja te­kee
mieli lähettää teille lämpimät
_ terveiset täältä mahtavasta lännen
vuoristosta. • ' •
Niin, olen näet hetkeksi asettunut
kuiiluisain Kalliövuorteh keskelle.
Vuorokauden- rtiätkan päässä on- Vil­kas
Vaneouverin satamakaupunki ja
mahtava TPyynimeri. Kirjoittäessani
tässä ikkuna» vieressä useasti osuu
katseeni tiionne ulos. Nuo jylhät
vuorten huiput näyttävät olevan^ niin
lähellä, ja kuitenkin niille ori riiat­kaa
aika lailla. Kirkkainakin päivinä
on useiden- niiden huiput piiviien^ pei­tossa.
AamuUia; aurinko nöustfessiaän
verJaoaa ne ruusunhöhteisella^ harsolla;
ja ikuinen; lumi kiriialtelee kuin tu­hannet
timantit:
Täällä ennen miljonäärit vietti­vät
'liuölettomia päiviä, sillä tämä on -
kuuluisa kesävieräittenparätiisii Tän­ne
on> heitän varten rakennettu palat­simaiset
hotellit, huvittelupaikat ja
uima-altaat. Tuossa ulkona pihalla
neljä peuraa vartoo että vien- heille
perunankuoria; Toiset tulevat otta­maan
ruokaa kädestä,, mutta yksi pik­kuinen-
antaa taputtaakin itseään. Ke­sällä
karhut kävelevät (pitkin katuja
ja ovat asemalla vastaanottamassa
junissa matkustajia. Olen nähnyt
hirviä, mahtavine sarvineen ja viiori^:>
lampaita, jotka voivat kulkea /.mitä '
mahdöttomimpia vuoren rinteitä. E-räänä
päivänä ' kiipesimme ' yhdelle
näistä vuorista./ Se oli päivän mat­ka;
Kävelimme ylöspäin melkein
suoraan ja se on raskasta taivallusta.
Kummallakin puolella maileja syviä
rotkoja; yksikin huoleton askel voi
olla viimeinen. Mutta näköala yl­häältä
on sen vaivan arvoinen. Sitä
on vaikea kuvata. Lumipeitteiset
vuoret toinen toistaan korkeampina
joka puolella. Niiden laaksoissa pie­niä
peilikirkkaita järviä yhdistettynä
toisiinsa kiemurtelevilla vuoripuroil­la
kuin HelminaiÄoilla. Niiden tyyni
pinta toistaa ikuisesti vuorten uljaan
kuvan. Nyt ne kyllä ovat jäiden
kahlehtimia, kunnes kevät taasen saa­puu.
.
nimisen rakentama kaupunki näyt­tää
mitättömän pieneltä ylhäältä vuo­relta
katsottuna. Mutta kaunis se
on. Ihania koteja ikivihreiden pui­den
siimeksessä ja ikivanhat vuoret
seisoo vartioina ympärillä. ^Minusta
tuntuu, kuin-ne kahlehtisivat, vangi­ten
ympäröisivät ihmisen,^kun en ole
niihin tottunut, mutta ne, jotka tääl­lä
varsinaisesti asuvat, sanovat, että
ilman vuoria maailma tuntuisi heistä
autiolta.
Niin, minulla oli aikomus kertoa
matkastani tänne. Monta kuukaut­ta
sitten nousin eräältä pobjois-On-tarion
asemalta junaan. Matka su­jui
hauskasti. On mielenkiintoista
katsella matkustajia ja kuvitella mis­tä
he tulevat ja niihin he menevät ja
minkälainen on heidän elämänsä. Ju>-
na oli hyvin täynnä, kuten junat nyt
ylimalkaan ovat. Maisemat olivat
tuttuja, kauniita metsämaita, talo
siellä ja täällä. Mutta Manit-oban
rajoilla alkoi huomata erotusta, puut
pienenivät ja harvenivat, tuli- suu­rempia,
puuttoriiia aukeoita.
Sitten eräänä sunnuntaiaamuna
saavuin!uheWifin^^
minuilekuiikuasia tutustua tö^ aa­vikon
vilkkaaseen-kaupunkiin. Tulin
täSaiä tuntemaan useita suomalaisia
ja heidän ystävyytensä jäi minulle
yhdeksi parhatinamista matkamuis-töistanii
Oli ikävään; ettei rioSnulla ol­lut
täläisuus tutussa useampiin Lie­kin
ystäviiny vaikka kuulin heitä ole­van
tässä kaupungiissa^
Winrtipeg on rakennettu tasaiselle
aavikiJlle, kahd^ puolen Jokea. Sen
liikennekeskus on hienoiriiyi eikä näe
niin: paljon rumuutta kuih^ itfön isois­sa-
kaupungeissa. Kadut ovat huo-matmvan
leveitä ja> hyvin valaistu-
, jk]föE>mpiert^ fcätu|en^ ylt on- ripustet­tu
pikkulämppujav tehden- yövalais-tuksen
hyvin kauniiksi. Iloisen jou-llin
vietimme täällä ja sitten matka
jatkui, edelleen läpi etelä-S^katche-
Wanih ja Albertan. Saskatöonin si-vuuMmme
illälläi sen asema näytti
isolta ja komealta. Siitä eteenpäin
on pelkkää aavikkoa. Minuun se u
ki vastenmielisen vaikutuksen sr
se oli niin tyhjää- vain multi. J
santamaata ja taivasta. Auringr
nousu ja lasku on kyllä hyvin
kästä ja ihanaa täällä. Pieniä kyl^
on pitkien matkojen päässä toisistaan.
Melkein jokaisen kylän aseman \ie.
ressä seisoi' korkea vehnäsäiliö. Erail.
lä sotamiehillä oli aina hetkinen hauj!
kaa tehdessään uusia nopeita tutta.
vuuksia. Ja niin edelleen juna kiiti
läpi äärettööiän aavikon.
/Viimein:-saavuimme kaupunkiin
jolla on (jmituineii nimi — Medicic»
nsat. Idätti valkoinen
tussaäri?^ on rakennettu
keskellfe pyöreää Jaaksoa. Sieltä ma!-
kani jatkui pohjoiseen päin. Ecfiöon-tönin^
Albertan pääkaupungiUj sivun,
timrne aaniiiUa. Sitten kaukaa aävi-koita
ensikerran näin näniä vuoret.
Omituistäj että ne tekivät miereni:su.
rulKseksi> en^ tiedä miksi; Ne ovat
niin jylhän korkeat ja kylmät Irnn;.
vaippansa alla. Aavikko takana; vuo-ret
edessä'ja koti niin kaukana! Tun­tien
kuluttua vasta^ saavuimme nii-den
juurelle. Siitä alkaen juna-kiiti
vuoroin läpi pimeitten tunneleitten;
vuoren sisässä'ja yli huimaavan-kor-;
keiden siltojen. Rautatie on ni
mutkaista, että jossakin paikassa voi
junan keskustasta akkunasta katse--
essa nähdä junan-molemmat päät.
Siis täällä- sitten ollaan jayhäit-mettelen
sitä luonnonmullistusta^ mi­kä
nämä- niaisemat on luonut.
koistasi yhteen menoon, niinkuin jo­takin
elämäkertaa tai nuttkakerto-musta,
vaan kuva kerrallaan. Sattu­va
kuva sattuvasta paikasta, rajoite­tulla
alalla ja ajalla. Se on mukavin­ta.
Mutta älä kirjoita runoa, ole niin
hyvä, ainakaan poUitttsaiheista.—AP.
/ Edessäni on kuvja. Katson ja kat-vsön.
i-Eri voi olla: ihmettelemättä' mit
tea- pian aikä> • rientääv Kiuusitoista
pitkää vuotta on maaliskuun 22 päi­vänä
^ siitä kun tuo ryhmä^ astui jai-:
kansa Halifaxin laiturille. Minä mui­den
mukana. Kaksiviikkoinen laiva­matka
oli jätettävä unholaan ja alet­tava
sydän vavisten jimamatka, joka
oli mitä viheliäisin. Matkustin ker­ran
Siperian ja Leningradin väliä
härkävaunussa ja se oli kyllä hidasta,
mutta puhdasta. Canadan siirtolaisia,
ajattelin silloin, opetetaan varmaan
tottumaan suureen ja rumaan huus­holliin.
Mitä kenenkin mielessä sil­loin
liikkui, se tuli ulos varmoina lu­pauksina,
että — kyllä me opetamme
rouvat,, joita jaudumme palvelemaan,
ihmisten tavoille, puhtauteen ja muu­hun.
Joku lupasi tehdä työtä yöt
päivät kunnes saa paikat mieleisik­seen.
Haaveilipa joku panevansa ca-nadalaisen
ladyn syömään mieliruo-kiaah,
minkä tämä tekee mielellään-kin,
kun makuun pääsee.
Kuusitoista pitkää vuotta on kulu­nut.
On siinä eaitinyt toisenkin ca-nadalaisen
talon siivota ja toisenkin
kerran tusk^ntua — että kun ei nuo
pakanat ymmärrä suolakalan hyvyyt­tä,
pitkästä piimästä- senkään vertaa,
kalakukosta ja karjalaisesta piirakas­ta
puhumattakaan; sen.kun elä jä
Tepsuttele noita puoliraakoja lihinrie-kaleita.
Mutta sen verran siitä on ollut op­pia,
että ei työ tehden lopu. Ei,
mutta voivat ne sen tekemättäkin lo­pettaa
noin vaan. Sen» tulin minäkin
huomaamaan jo seuraavana vuotena,
että sama komento oli täällä kuin
Suomessakin. Että kun sinua ei tar­vita,
niin ei tarvita, oleppa sitten
vaikka kuin suomalainen ja kova
raataja.
Katson kuvaa ja ihmettelen, kun ei
tule mieleen yksikään nimi. Tahtoi­sin
kysyä, miten Canada on teitä koh­dellut.
Onko unelmat toteutuneet
vai onko tullut pettymyksiä, tuosji
c nuori .pari. Muistatteko miten riite-
, litt^: Tietysti se oli vain rakkautta,
Tuossa tyttö Pälkäneeltä,. matkusti
suoraan Anieriikaan eikä Ganadaan.
Lupasimme hänelle, että kyllämeki!!
sinne tulemme. Turha tuuma, kyl­lä
Canada omansa pitää. Entäs "lei­purimestari",
jota me kutsuimme lää-:
. kariksi, koska hän kantoi meritäutiset
kannelle ilmaa haukkaamaan. ]r
Säkkijärven tyttö seisoo tuossa rap­pusilla.
Kuulin kerran, että; olee
naimisiin mennyt Torontossa,. On­neksi
olkoon. JVIuistatku hyttilbyeria-,
si? . . . Jä tuossa reunalla seisc}
pariskunta, joka oli paluumatkalla
Suomesta, muistaakseni räätäli, h
toinen räätäli' seisoo tuossa mimm la-^
heUäni., Ei se ollut turha feti, am-mättitäitUreita
tuli maahan, ^fti'^
silloin kohta.kun tuli se huono äöa,
niin miten- lienee keltakin mennyt
Toivon kuiteukin; että kaikki 0 »
löytärieet sen onnen, mikä työläisel­le
on mahdöUista, ja edes puolet­kaan
olisivat toteutuneet niistä ilflel'
mistä, jnitä^..tUlla mahdollisuuksia
maalta odotimme. .
-Monet^ kömMlUkset olemme M;,
neet tänne tullessa ja täällä oDess,:
mutta .kaikista vastoinkäynusi|
Huoliimtta^ olernme
olemaau ioiiu kotonamme. JK;fr
,:>Äaisuuteeii ;>iee, mitä tapafi»;-
neekin, niin onrieksi olkoon, .
Toverilliset; terveiset teille, J^t^
tuossa kuvassa olette!
. 7:MÄN arabialaista valtiota
Egypt, Iraq,Syyria; Lebanon^Tra»-
Jordan, Saudi-Arabia ja V e n^
on lähettänyt protestm \Tidy5v<»«^
le sen johdosta kun " ^ ^ ' ^
tissa on esitetty päätöslauselma, Q
puolletaan juutalaisten siirtolaisu
Palestiinaan.
ENGL.ANTIIN saapui ^
40,000 radiota Yhdysvalloista
ikelt^