1939-03-25-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 \ LAUANTAECA, ÄL\ALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ Sivu S
—(Jatkm)
Hän tempasi \akkelästi pöydältä hajuvesipullon.
_ "Jos tCi milloinkaan
rohkenette piihua minulle —"
Perez avasi varomattomasti suun-josta
hän nyt osittain oli toipunut.
Juuri kun Cynthia öli lopettanut
Äkkiä Crittenden uQusi seisomaan, mahdollisuuksien maailma, nainen,
horjui hiukan, nojasi kädellään sei- joka oli voimakas ja hyvä ja terve
^ nään ja pysytteli ankarin ponnistuk- koko -olemukseltaan, nainen, josta
sin pystyssä. kannatti taisteUa, elää ja kuolla...
**Kas niin!» sanoi hän tyytyväise- Häia kääntyi äkkiä poisjäin, jottei
nä. "Nyt minä olen taas kunnossa, katsellaan ilmaisisi mitä tunsi, }a
sairaanhoitajattaren tehtävänsä, kuu- Nahkääs... Nyt ette en^ «aa vai- ilköfÄun t^^
li hän, että ovi avattiin, ja säpsähti voa. On jo varmaan myöhäistä..," da lukkoa kynäveitsellään. Rumi-hämmästyksestä.
SiUä oviaukossa Tämä palautU Cynthian mieleen meisselillä olisi helposti voinut ottaa
sa, mutta vaisti samalla taitavasti seisoi mrClaret hymyillen ilkeästi ja tilanteen, hän nousi äkkiä, ja se kitt- ruuvit irti, mutta kynäveitsellä se
pullon, joka suhahti hänen päänsä pilkaUisesti. ' to, jonka Crittenden aikaisemmin oU öli mahddtonta. Hänen siinä tulok-espanjaksi
hän katosi käytävään. ^ "Onko töllä'jotakin asiääf'' kysyi
Kun hän oli poissa, kääntyi mrs Cynthia punastuen hiusrajaan asti.
Sävaran Cynthian puoleen, ja hänen "Ei", väStasi^Glaret, ^^me-ihmet-käytöksensä
muuttui kokonaan. "Me- telimmejuuri,i missä' teniähdoitte öl-ne
heti", sanoi häh hiljaa nauraen, la. MiniUla öli omätepäilyksefii^
"Ne eivät enää tänä iltana tule häi- vaikka en tosiaankaan ymmärrä, mi- ^hampaittensa lomitse, ja "harmi ja
ritsemään minua, siit^ olen varma, ten te pääsitte tänne. Mutta tämä
Häpelkäan... meidän pitää odottaa tään aikaan. Meidän täytyy miettiä
kärsivällisesti." . jökintoinen keino."
"Minfcätähdöi?" kysyi Crittenden. «Pelkäänpä, ettei se paljoa auta",
"Meidät on Uukittu tänne..." sanoi Cynthia tyynesti. "Miksi ette
"Se saatana!" mutisi'Crittenden lepää?"
*^Ei minua vielä öle voitettu", \'a-tarvitaan.
Anna tämä nuorelle ys- ta. Cynthia ryntäsi ovelle ja koetti "Mr Claret lukitsi oven Ja vei Kävelykannelta tulevat portaat oli-tavallesi,
rakkaani. Hän voi tarvita avata sitä. avaimet mennessään", «elitti Cynthia. vat ihan vastapäätä, mutta askelmien
sitä." "Mr Claret!" huusi hän epätoi- "Nähkääs..." Hän kertoi Iyhyesti>^ ^^^^^^^^^
"Mutta",-änkytti Cynthia, "Onko voisena. "Mr Claret!" selvästi ne seikat, jotka olivat tuo- kaiken, mitä kannella oli,, Toisella
se totta, tuo jalokivistä?"" Vastaukseksi hän kuuli väin ma- neet hänet Crittendenin luo ja saat- puolella kohosi sen kansirakennuk-
"Totta? Ystäväiseni, ^ietysti se tälaa, pirullista naurua; Claret otti taneet hänet hänen vankitoverikseen. sen valkeaksimaalattu seinä; jossa
on totta. ,^e ovat kadonneet selit- avaimen pois ja lähti. Crittenden kuunteli tarkkaavasti, lerinätinlaitteet sijaitsivat, mutta yh-tämättömällä
tavalla." Typertyneenä Cynthia kääntyi ja mitä toisella oli sanottavana, ja BI- destä sen ikkunasta lankesi keltainen
näki, että Crittenden katseli häntä "Mutta —" koi sitten miettiä, mitä saattoi tehdä valojuova suoraan kannen poikki.
"Ei mitään muttaa «nää tänä f iltana.
Ei se tee mitään.* Minä olen
rikas ja voin ostaa toisia, jos tahdon.
Mutta ne saajdaan kyllä täkai^n, älä
sitä pelkää. Mutta mene nyt, «nnen-hämmästyneenä
ja ymmärtämättä.
xm.
Vaistomaisesti Crittenden koetti
nousta. Mutta ponnistuksen tulos
heidän kummankin tai ainakin tytön Kun hän sen huomasi, sanoi hän
paon helpottamiseksi. Itsensä suh- .hämmästyneenä ääneen: *'Hallooluteen
hän oli kutakuinkin välinpitä- *^Mitä siellä on?" kysyi Cynthia.
mätön. "Ei mitään—Thurlow vain nä^
"^Tämähän on sulaa hulluutta", kyy olevan toimessaan. Minä luulin
kuin ne panevat vahdin, joka iestää öli, että hänen melkein heti täytyi huomautti Crittenden, kun tjrttö oli hänen sulkeneen konttorinsa jo tä-siniit
pääsemästä 'hänen liuokseen!" palata entiseen asentoonsa, ja hän jäi lakannutpuhumasta. "Minkätähden
Ja hän tarttui Cyhthiari ^fcäsiyar- ^ e h loikomaan silmät suljettuina pitää teitä hikontakiana? Milläpä
teen ja vei^äMet ^livälusin;%Us^ jk^puri^; hahiiri?^^ tayoin = te voisitte heitä yahingoit-
Käytävässä erotti Acklin häntä söeV parkaisun'. ^ ^; ' taa?"
kärsiv^lsesti: Gyhthia meni hänen luokseen ja ^«kenties he tahtovat pitää minut
"Tätä ::tietä^', hän sanoi. *^äUä istuutui hänen päänahiksensa koh- poissatieltä, kun ryöstä^t mrs Sa-keulassa
on erikoiset: kajuutdnportaat dalle. Hetken kuluttua Crittenden varanin", huomautti Cynthia.
miehistöä v a t o . -Ne ehkä'pidättäi- aukaisi silmänsä ja katsoi tyttöön; . "Mutta jos hänen jalokivensä ovat
sivät meidät,'jos.koettaisimme'men- hänen silmissään oli nyt tajuisempi jo tipotiessään—"
nä salongin läpi. ;Ne ovat kokoon- ilme kuin äsken. "Miten hyvä olette, "Ehkä Perez ei uskonut häntä."
tuneet sinne. Kuulkaa!" kun laastaroitte minut kuntoon. "Sehän on mahdollista", myönsi
Lobb löi minua, ennenkuin ehdin Crittenden. "Mutta... uskotteko te
hän aikaan. Mutta se ei merkitse
mitään --ainakaan meille."
Gyhthialla ei ollut mitään sanottavaa
sillä hetkellä. Hän meni ihan
Crittendenin viereen jä tarttui hänen
käteensä.
"Hiljaa! sanoi hän matalalla äänellä.
"Mitä?"
"Kuunnelkaa!^'
Yläkannelta kuului äänekästä naurua.
-
"Perez", selitti tarjoilija ottaten
huomaavaisesti osan Cynthian lää-kintätarpeista.
"Ne nauravat hänelle.
Se saattaa hänet puölihulluksi."
Pian he olivat kenenkään huomaamatta
päässeet hyttiin, jossa.
Crittenden oli.; Se.sijaitsi lähimpänä
keulaa oik^Ua puolella. Acklin sytytti
sähkön, ja: huudahtaen hiljaa
säälistä ja levottomuudesteG^
riensi hänen ohitseen Crittehdenin
luo, joka.jo oli tullut tajuihinsa.
,Y)imeksimainittu oli tavattoman
kalpea, ja oikean ohimon kohdalla
olevasta S3rvästä haavasta oli veri virrannut
kasvojen yli. Ensisilmäyksellä
hänen tilansa- Tiäytti paljon pahemmalta,
kun se toäeliisuiidessa oli.
Cynthia oUkinkokaajariaivanL rauhallinen.''}:;.
, V ' - ' ; •
Työtilaan ve^täÄckKmilMt^
tä • •
p a i f l ^ ^ l g o Ä ^ ^ Ä ^ t ä . :
"Ori mafidollika,'ettai:^ää p ^
tulemaan-tänne.". ' - .
'^Älkää olko huolissanne!:,Minä
Jöydän kyllä takaisin hyftiihi.!^
'Hyvää^ötä^^iss Grayce!V:
•Hyvää yö^I» sanoi Gynthia hiu-
Jian Jbajamielisesti.
puolustautua. Kuinka pitkä aika
siitä on?" •
C3mthia arveli sen tapahtuneen
noin,puoli*tuntia aikaisemmin.
Crittenden rypisti hämmästyneenä
kulmakarvojaan. -
"Siinä tapauksessa minä olen ollut
tiedottomana tavattoman kauan. Satutin
varmaankin pääni kaatuessani."
' "Niin", vastasi <:ynthia ja kertoi,
miten asianlaita oli.
"Se selittää asian. Miten llhoden
laita on?"
Cynthia mainitsi, mitä Acklin oli
kertonut.
"Mutta Lobb ja Claret? Minä pelkään,
että Rhode aikoo siirtyä heidän
puolelleen. He ovat voimakkaita ja
heillä on tehokkaita pakötuskeinoja.
Sen jälkeen on minun vuoroni, luulisin."
r ^
Crittenden teki uuden yrityksen ja
pääsikin. tällä kertaa istumaan, vaik-k'k
se maksoi hänelle muutaman minuutin
repivää pään^rkyä. Nämä
minuutit hän istui, vaiti sängyn reunalla
pää käsiin kätkettynä
hänen juttunsa?"
'^Ettekö te pidä sitä todennäköi'
senä?"
"Oh, kyllä, se on ainakin mahdollinen.
Mutta vaikka niin olisikin,
tuntuu tämä väkivallanteko järjettömältä.
Jos pääsen käsiksi siihen Cla-retiin,
väännän häneltä niskat nurin!
Hän teki sen pelkästä ilkeydestään—!"
"Älkää välittäkö siitä. Minäkin
koetan olla välittämättä. Olisihan
voinut käydä pahemminkin."
"Mutta jotakin täytyy joka tapauksessa
tehdä", päätti Crittenden.
Hän painoi soittonappulaa muutaman
minuutin'ajan, mutta kukaan ei
vastannut, ja epätoivoisena hän lopulta
luopui yrityksestä.
"Älkää ottako sitä niin vakavasti",
kehoitti Cynthia. "Meidän täytyy olla
kärsivällisiä..."
Crittenden katsoi häneen epäillen.
Oliko mahidolli^, ettei tyttö käsittänyt
tilanteen arkalubntoisjuutta
eikä ajatellut, millaisia johtopptok-siä
laivan muut miehet tekisivät hei-
Crittenden kuuli ^nyrt selvästi, miten
joku kuin hiipien avasi viereisen
hytin oven. Heti sen jälkeen kuului
kolahdus, kuin joku olisi törmänhjrt
pimeässä johonkin.
"Kuka siellä?" kysyi Crittenden
äkkiä ääneen.
Vastaus tuli selvästi katosta:
"St! Ei niin kovaa, mr Crittenden!"
"Acklin!" huudahti Cynthia melko
äänekkäästi.
"Tekö, miss Gr^ce!"
"Mitä te siellä feette, Acklin?"
''Seison sängyn laidalla voidakseni
puhua teille tämän ristikon läpi."
Crittenden seurasi tarjoilijan esimerkkiä
ja nousi sängjm laidalle.
"Mitä asiaa teillä on?" hän kysyi^
kun heidän päänsä olivat yhtä korkealla.
"Aioin vain tiedustella, voisinko
tehdä mitään teidän hyväksenne;
Minä luulin, että miss oli omassa
hj^issään —'
(Jatkuu)
Yhtä luonnollisesti- kuin olisi loh- dän yhdessäolostaan?
duttanut lasta Cynthia siveli kosteat * Cynthia kohtasi hänen katseensa
suortuvat hänen otsaltaan. tyynenä ja punastui vain hyviniie-
«Minun. tulee säm, kovin sääli, västi,. kun Crittenden, katsoi - tavallista
.pitempään. ^
Silla^^oBlä (^ttoid^^
raivot mUiittui s a n Ä u^
Katsdtuaan Grittendeniä, -jonka Bruce", hän sanoi,
katse ilmaisi yht^iikiitirfaisuutta-^, fl^ ei huomannut, että sydämellä
hämnästystä, tyttö ajkoi ammat- lisessä i^anotossaMi enammäisen
timaisesti tutkia hähen liaavaansa. kerran käytti loisen etunimeä. Cnt-
Vamma, joka tornia e r o B « tW teniä hbomasi sen ja saattoi tytim
fallisen, oli.syatynyt^siten, etta hän ymmälleen hymyllään, jossa oli enem-cli
kaatuessaTÄi^ä^Ä jonkin „ ^ kuin vain kiitollisuutta ja ym- ^t^^vf^^^
bin viiimalr:*^ n^irti^, ^ o H ^ Gynthia ei voinut kasittaa. Häir tmneen, |0HI«I tumnrfsta »yvyyfeffls-mn
vounakas iiyrkuiisku *e o&eas- ^ > . tfetänattä miksi, tä häämötti runsaideii lujÄusteti ja
taan oli aiheuäainit<ta^ttomuudai, ötti satensapoc» ueutu»^ t~
faj&sLCIaretxa kohtaan.
' Istuessaan-^inäpäapystyssäCyi^^^
thia tuntui' lianestä > kattneimmälfea
. ..fAaotesori. Icoetotte vatäiftftn.ital^.
^Kiin mihin olen jätätetyt kaulaa
naaliani:..'' «
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 25, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-03-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390325 |
Description
| Title | 1939-03-25-05 |
| OCR text |
1939 \ LAUANTAECA, ÄL\ALISKUUN 25 PÄIVÄNÄ Sivu S
—(Jatkm)
Hän tempasi \akkelästi pöydältä hajuvesipullon.
_ "Jos tCi milloinkaan
rohkenette piihua minulle —"
Perez avasi varomattomasti suun-josta
hän nyt osittain oli toipunut.
Juuri kun Cynthia öli lopettanut
Äkkiä Crittenden uQusi seisomaan, mahdollisuuksien maailma, nainen,
horjui hiukan, nojasi kädellään sei- joka oli voimakas ja hyvä ja terve
^ nään ja pysytteli ankarin ponnistuk- koko -olemukseltaan, nainen, josta
sin pystyssä. kannatti taisteUa, elää ja kuolla...
**Kas niin!» sanoi hän tyytyväise- Häia kääntyi äkkiä poisjäin, jottei
nä. "Nyt minä olen taas kunnossa, katsellaan ilmaisisi mitä tunsi, }a
sairaanhoitajattaren tehtävänsä, kuu- Nahkääs... Nyt ette en^ «aa vai- ilköfÄun t^^
li hän, että ovi avattiin, ja säpsähti voa. On jo varmaan myöhäistä..," da lukkoa kynäveitsellään. Rumi-hämmästyksestä.
SiUä oviaukossa Tämä palautU Cynthian mieleen meisselillä olisi helposti voinut ottaa
sa, mutta vaisti samalla taitavasti seisoi mrClaret hymyillen ilkeästi ja tilanteen, hän nousi äkkiä, ja se kitt- ruuvit irti, mutta kynäveitsellä se
pullon, joka suhahti hänen päänsä pilkaUisesti. ' to, jonka Crittenden aikaisemmin oU öli mahddtonta. Hänen siinä tulok-espanjaksi
hän katosi käytävään. ^ "Onko töllä'jotakin asiääf'' kysyi
Kun hän oli poissa, kääntyi mrs Cynthia punastuen hiusrajaan asti.
Sävaran Cynthian puoleen, ja hänen "Ei", väStasi^Glaret, ^^me-ihmet-käytöksensä
muuttui kokonaan. "Me- telimmejuuri,i missä' teniähdoitte öl-ne
heti", sanoi häh hiljaa nauraen, la. MiniUla öli omätepäilyksefii^
"Ne eivät enää tänä iltana tule häi- vaikka en tosiaankaan ymmärrä, mi- ^hampaittensa lomitse, ja "harmi ja
ritsemään minua, siit^ olen varma, ten te pääsitte tänne. Mutta tämä
Häpelkäan... meidän pitää odottaa tään aikaan. Meidän täytyy miettiä
kärsivällisesti." . jökintoinen keino."
"Minfcätähdöi?" kysyi Crittenden. «Pelkäänpä, ettei se paljoa auta",
"Meidät on Uukittu tänne..." sanoi Cynthia tyynesti. "Miksi ette
"Se saatana!" mutisi'Crittenden lepää?"
*^Ei minua vielä öle voitettu", \'a-tarvitaan.
Anna tämä nuorelle ys- ta. Cynthia ryntäsi ovelle ja koetti "Mr Claret lukitsi oven Ja vei Kävelykannelta tulevat portaat oli-tavallesi,
rakkaani. Hän voi tarvita avata sitä. avaimet mennessään", «elitti Cynthia. vat ihan vastapäätä, mutta askelmien
sitä." "Mr Claret!" huusi hän epätoi- "Nähkääs..." Hän kertoi Iyhyesti>^ ^^^^^^^^^
"Mutta",-änkytti Cynthia, "Onko voisena. "Mr Claret!" selvästi ne seikat, jotka olivat tuo- kaiken, mitä kannella oli,, Toisella
se totta, tuo jalokivistä?"" Vastaukseksi hän kuuli väin ma- neet hänet Crittendenin luo ja saat- puolella kohosi sen kansirakennuk-
"Totta? Ystäväiseni, ^ietysti se tälaa, pirullista naurua; Claret otti taneet hänet hänen vankitoverikseen. sen valkeaksimaalattu seinä; jossa
on totta. ,^e ovat kadonneet selit- avaimen pois ja lähti. Crittenden kuunteli tarkkaavasti, lerinätinlaitteet sijaitsivat, mutta yh-tämättömällä
tavalla." Typertyneenä Cynthia kääntyi ja mitä toisella oli sanottavana, ja BI- destä sen ikkunasta lankesi keltainen
näki, että Crittenden katseli häntä "Mutta —" koi sitten miettiä, mitä saattoi tehdä valojuova suoraan kannen poikki.
"Ei mitään muttaa «nää tänä f iltana.
Ei se tee mitään.* Minä olen
rikas ja voin ostaa toisia, jos tahdon.
Mutta ne saajdaan kyllä täkai^n, älä
sitä pelkää. Mutta mene nyt, «nnen-hämmästyneenä
ja ymmärtämättä.
xm.
Vaistomaisesti Crittenden koetti
nousta. Mutta ponnistuksen tulos
heidän kummankin tai ainakin tytön Kun hän sen huomasi, sanoi hän
paon helpottamiseksi. Itsensä suh- .hämmästyneenä ääneen: *'Hallooluteen
hän oli kutakuinkin välinpitä- *^Mitä siellä on?" kysyi Cynthia.
mätön. "Ei mitään—Thurlow vain nä^
"^Tämähän on sulaa hulluutta", kyy olevan toimessaan. Minä luulin
kuin ne panevat vahdin, joka iestää öli, että hänen melkein heti täytyi huomautti Crittenden, kun tjrttö oli hänen sulkeneen konttorinsa jo tä-siniit
pääsemästä 'hänen liuokseen!" palata entiseen asentoonsa, ja hän jäi lakannutpuhumasta. "Minkätähden
Ja hän tarttui Cyhthiari ^fcäsiyar- ^ e h loikomaan silmät suljettuina pitää teitä hikontakiana? Milläpä
teen ja vei^äMet ^livälusin;%Us^ jk^puri^; hahiiri?^^ tayoin = te voisitte heitä yahingoit-
Käytävässä erotti Acklin häntä söeV parkaisun'. ^ ^; ' taa?"
kärsiv^lsesti: Gyhthia meni hänen luokseen ja ^«kenties he tahtovat pitää minut
"Tätä ::tietä^', hän sanoi. *^äUä istuutui hänen päänahiksensa koh- poissatieltä, kun ryöstä^t mrs Sa-keulassa
on erikoiset: kajuutdnportaat dalle. Hetken kuluttua Crittenden varanin", huomautti Cynthia.
miehistöä v a t o . -Ne ehkä'pidättäi- aukaisi silmänsä ja katsoi tyttöön; . "Mutta jos hänen jalokivensä ovat
sivät meidät,'jos.koettaisimme'men- hänen silmissään oli nyt tajuisempi jo tipotiessään—"
nä salongin läpi. ;Ne ovat kokoon- ilme kuin äsken. "Miten hyvä olette, "Ehkä Perez ei uskonut häntä."
tuneet sinne. Kuulkaa!" kun laastaroitte minut kuntoon. "Sehän on mahdollista", myönsi
Lobb löi minua, ennenkuin ehdin Crittenden. "Mutta... uskotteko te
hän aikaan. Mutta se ei merkitse
mitään --ainakaan meille."
Gyhthialla ei ollut mitään sanottavaa
sillä hetkellä. Hän meni ihan
Crittendenin viereen jä tarttui hänen
käteensä.
"Hiljaa! sanoi hän matalalla äänellä.
"Mitä?"
"Kuunnelkaa!^'
Yläkannelta kuului äänekästä naurua.
-
"Perez", selitti tarjoilija ottaten
huomaavaisesti osan Cynthian lää-kintätarpeista.
"Ne nauravat hänelle.
Se saattaa hänet puölihulluksi."
Pian he olivat kenenkään huomaamatta
päässeet hyttiin, jossa.
Crittenden oli.; Se.sijaitsi lähimpänä
keulaa oik^Ua puolella. Acklin sytytti
sähkön, ja: huudahtaen hiljaa
säälistä ja levottomuudesteG^
riensi hänen ohitseen Crittehdenin
luo, joka.jo oli tullut tajuihinsa.
,Y)imeksimainittu oli tavattoman
kalpea, ja oikean ohimon kohdalla
olevasta S3rvästä haavasta oli veri virrannut
kasvojen yli. Ensisilmäyksellä
hänen tilansa- Tiäytti paljon pahemmalta,
kun se toäeliisuiidessa oli.
Cynthia oUkinkokaajariaivanL rauhallinen.''}:;.
, V ' - ' ; •
Työtilaan ve^täÄckKmilMt^
tä • •
p a i f l ^ ^ l g o Ä ^ ^ Ä ^ t ä . :
"Ori mafidollika,'ettai:^ää p ^
tulemaan-tänne.". ' - .
'^Älkää olko huolissanne!:,Minä
Jöydän kyllä takaisin hyftiihi.!^
'Hyvää^ötä^^iss Grayce!V:
•Hyvää yö^I» sanoi Gynthia hiu-
Jian Jbajamielisesti.
puolustautua. Kuinka pitkä aika
siitä on?" •
C3mthia arveli sen tapahtuneen
noin,puoli*tuntia aikaisemmin.
Crittenden rypisti hämmästyneenä
kulmakarvojaan. -
"Siinä tapauksessa minä olen ollut
tiedottomana tavattoman kauan. Satutin
varmaankin pääni kaatuessani."
' "Niin", vastasi <:ynthia ja kertoi,
miten asianlaita oli.
"Se selittää asian. Miten llhoden
laita on?"
Cynthia mainitsi, mitä Acklin oli
kertonut.
"Mutta Lobb ja Claret? Minä pelkään,
että Rhode aikoo siirtyä heidän
puolelleen. He ovat voimakkaita ja
heillä on tehokkaita pakötuskeinoja.
Sen jälkeen on minun vuoroni, luulisin."
r ^
Crittenden teki uuden yrityksen ja
pääsikin. tällä kertaa istumaan, vaik-k'k
se maksoi hänelle muutaman minuutin
repivää pään^rkyä. Nämä
minuutit hän istui, vaiti sängyn reunalla
pää käsiin kätkettynä
hänen juttunsa?"
'^Ettekö te pidä sitä todennäköi'
senä?"
"Oh, kyllä, se on ainakin mahdollinen.
Mutta vaikka niin olisikin,
tuntuu tämä väkivallanteko järjettömältä.
Jos pääsen käsiksi siihen Cla-retiin,
väännän häneltä niskat nurin!
Hän teki sen pelkästä ilkeydestään—!"
"Älkää välittäkö siitä. Minäkin
koetan olla välittämättä. Olisihan
voinut käydä pahemminkin."
"Mutta jotakin täytyy joka tapauksessa
tehdä", päätti Crittenden.
Hän painoi soittonappulaa muutaman
minuutin'ajan, mutta kukaan ei
vastannut, ja epätoivoisena hän lopulta
luopui yrityksestä.
"Älkää ottako sitä niin vakavasti",
kehoitti Cynthia. "Meidän täytyy olla
kärsivällisiä..."
Crittenden katsoi häneen epäillen.
Oliko mahidolli^, ettei tyttö käsittänyt
tilanteen arkalubntoisjuutta
eikä ajatellut, millaisia johtopptok-siä
laivan muut miehet tekisivät hei-
Crittenden kuuli ^nyrt selvästi, miten
joku kuin hiipien avasi viereisen
hytin oven. Heti sen jälkeen kuului
kolahdus, kuin joku olisi törmänhjrt
pimeässä johonkin.
"Kuka siellä?" kysyi Crittenden
äkkiä ääneen.
Vastaus tuli selvästi katosta:
"St! Ei niin kovaa, mr Crittenden!"
"Acklin!" huudahti Cynthia melko
äänekkäästi.
"Tekö, miss Gr^ce!"
"Mitä te siellä feette, Acklin?"
''Seison sängyn laidalla voidakseni
puhua teille tämän ristikon läpi."
Crittenden seurasi tarjoilijan esimerkkiä
ja nousi sängjm laidalle.
"Mitä asiaa teillä on?" hän kysyi^
kun heidän päänsä olivat yhtä korkealla.
"Aioin vain tiedustella, voisinko
tehdä mitään teidän hyväksenne;
Minä luulin, että miss oli omassa
hj^issään —'
(Jatkuu)
Yhtä luonnollisesti- kuin olisi loh- dän yhdessäolostaan?
duttanut lasta Cynthia siveli kosteat * Cynthia kohtasi hänen katseensa
suortuvat hänen otsaltaan. tyynenä ja punastui vain hyviniie-
«Minun. tulee säm, kovin sääli, västi,. kun Crittenden, katsoi - tavallista
.pitempään. ^
Silla^^oBlä (^ttoid^^
raivot mUiittui s a n Ä u^
Katsdtuaan Grittendeniä, -jonka Bruce", hän sanoi,
katse ilmaisi yht^iikiitirfaisuutta-^, fl^ ei huomannut, että sydämellä
hämnästystä, tyttö ajkoi ammat- lisessä i^anotossaMi enammäisen
timaisesti tutkia hähen liaavaansa. kerran käytti loisen etunimeä. Cnt-
Vamma, joka tornia e r o B « tW teniä hbomasi sen ja saattoi tytim
fallisen, oli.syatynyt^siten, etta hän ymmälleen hymyllään, jossa oli enem-cli
kaatuessaTÄi^ä^Ä jonkin „ ^ kuin vain kiitollisuutta ja ym- ^t^^vf^^^
bin viiimalr:*^ n^irti^, ^ o H ^ Gynthia ei voinut kasittaa. Häir tmneen, |0HI«I tumnrfsta »yvyyfeffls-mn
vounakas iiyrkuiisku *e o&eas- ^ > . tfetänattä miksi, tä häämötti runsaideii lujÄusteti ja
taan oli aiheuäainit |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-03-25-05
