Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1943

              Sivu 2
LAUANTAINA, [MAALISKUUN 27 PÄIVÄNÄ
b SdVUd i m ä n tuta
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street, West, Sudbury, Ontario.
Reglstei-ed at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter.
Tilaasblnnat:
1 vlc. $2.00
6 kk 1.10
8 kk- . Ä)
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2.50
O kk* -•..••*...••..•.>•.• 1.40
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
61 kvkk.. $31..0605
Irtonumerot 5 seaattlä
Liekki Ilmestyy Jokaisen viikon lau-
BDtaina^ IZ-slvulsena. sisältäen parasta
kaunoklrjällistö liiettävää kalkilta aIolI-
••»i••
Aslamiehille myönnetään 20 prosen»
Un palkkio.
pyytäkää asiamlesvällneltä- Jd: tft<
D&än.
ILMOITUSHINNAT: Klrjeenvaihto-tlmoftukset
$1.00 kerta. AvIolu*toon
meimeille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nlmenmuuttoilmoitukset 50c
kertf $1.00 kolme kertaa. Syntymä-llmoit"
kset $1.00 kertar$2.00 kolmeker-taa.
^Molemanilmoitukset $2.00 kerta,
50c IlsäB^aksu klitoslauseelta tai milisto-värsyltä.
Halutaan tietää- Ja osolteil-moitukset
*Qc palstatuuma. — Tilapäis-
^möittaiie'^ on vaadittaessa-lähetettävä
ilmoitusmatsu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu­ma.
Ilmoitus. Joka Julkaistaan heljä-
Jcertaa samanlaisena 30c palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma.
tertä ilmoittaessa.
. Erikoisista - ilmoitushinnoista,' voi tie­dustella
tämän lehden konttorista.
Kustantaja ja painaja: VapaUSPiib-
HsHIng CJompany Limited, 10Q*.1D2 Elm
Street, West,. Sudbury, Ontarip.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto. J. JSrvis» Rauha
•fäfel, Hilja Aiio; E. Suksf^^ 'fiSter
• Kaasinen, Aili Mahttv Märfiit Lsaktiq
. yrjö Salvo Ja Jalmar Saari,-
Uekklin aijotut kirjoitukset osol-lettava*^
I I T ' III
mmm
Toimituksen kutrnasta
Täällä Sudbury s\;a pf äitiin vHme
lauantaina ja sunnuntaina Suöinälais-
Canadalaisten Demokraattien Liiton
edustajakokous, johon oli "saapunut
25 virallista edustajaa 14 paikkakun­nalta.
Kuultiin, että liittoon kuuluu
nykyään 30 osastoa ja k%lrrie itse­näisittä
yhtynyttä paikälliijärjestöä,
yhteinen jäsenmäärä ollen yli liSOO.
Edelleen kuultiin, eitä liitto on toi­minut
verrattain hyvin jä^ kasvanut
varsinkin viim^ aikoina. ^IMtö on
osallistunut kaikkiin yleisiin sota-
' avun kampanjoihin, kuten Neuvos­toliiton
lääkeavustttBeen, "ye^-ää-nikämppaU^
un Y p0iriatt{m}ifj;ärjtfÄa-nut
sitä •varfen-eri puolilla Canadäa
4fi00 lentolehtistä), voitonlainakam^
panjoihitt, Venäjän avustvskamppai-luun
ja samoin juuri pääUyväänPu'
naisen Ristin avustuskamppailuun.
Sen' lisäksi paikallisosastot ovat o-sallistunect
huomattavalla tavalla eri
paikkakunnilla järjestettyihin kamp-pailui^
n. Liiton taholta on Punaisen
Ristin- kautta lähetetty sotavangeille
noin 40 ruokapakettia kuukaudessa.
Liittoon ktntluvien osastojen naisten
käsityökerhot ovat toimineet katetta­valla^
tavalla f monin tavoin, .toisin
paikoin suorastaan esimerkillisesti
kaikUle. Punaisen Ristin työhön on
melkein kaikiUa paikkakunnilla osal­listuttu.
Useammilla paikkakunnilla
^ on myös lähetetty, sotilaille pakette­ja
sekä liittotoimikunnälle rahaa so­tavankien,
pakettirahastoon.
Samalla kun keskusteltiin- sodan
voittamisen avmtamiscsta, muuta­mien
edustajien taholta muistutettiin
siitä, ettei pidä Canadan sisäistä vi­hollistakaan
aliarvioida; näytettiin
asimerkeillä, kuinka quislingilaiset
voimat toimivat vielä Canadassa ja
NÄYTTÄMÖLLÄ on sievästi ka­lustettu
huone. Nuori rouva
(Valpuri) istuu nojatuolissa ja vete­lee
sikaarinsa\aija. Näyttelijänä saa
kokea kaikenlaista, ja nyt sai Valpu­rikin
maistella oikeita "haikuja" si-kaarista,
kun osa sitä kerran vaati.
Näytelmän nimi esiintyy jo otsikos­sa.
^Mustasukkainen aviomies hyök­kää
sisään, epäillen vaimonsa olevan
suhteissa jonkun miehen kanssa, ja
ällistyy nähdessään nuoren rouvan­sa
oudon tavan.
Xo — sukeutuuhan se sopu siinä
lopulta, kuten näytelmän "onnelli­nen"
loppu edellytti, ja nuoripari on
vihdoin lattialla polvillaan vetäen sa­vuja
samasta sikaaftsta mitä sulim-massa
sovussa! — Esirippu laski.
.Aviomiestä näytteli Iivari niminen
nuorimies. Kaikkien tjättöjen ihai­lema
ensirakastaja. Hän o l i koko
pitkä, sievä profiilikin hänellä oli ja
kaunis, vaalea, kiharaiiieii tukka. O i ­kea
sankari!
_ . ^ : •
erikoisen ahkerasti canadan-siioma-laisten
keskuudessa.
Kokous havaitsi, että järjestön toi­minta
pysyy, suppeana ja heikkona,
jos se rajoittuu yksinomaan rahojen
keräykseen,, joten toimintaa biisi a-sianmukaisesti
laajennettava. Mää-rätietfiisen
volistus- ja kulttuurityön
avulla- voitaisiin äärettömän paljon
^liutta(t^^anädän-^jä^~liittolaisten sota-ponnistuksia
ja samalla elävöittää
järjestöä: Sellaisia kulttumityön
niuoioja ovat nayttärkd/dimintay J^ltto-rot,
soittokunnat^ ^opintokerhot, 'kh-kustelutilaisuudet
jtie. Tämän edis-iämiseksi
kokous velvoitti UUtoioimi-kiiniaa'
hankkiihäan^sopivia näytel­miä
ia' miiita ohjelmanumeroita jär-
"' jestön keskukselle, josta osastot voi­vat
niitätarvittaessa lainata. Satnal-lä
jätettiin liittotoimikunnan harkit-
•täväksi 'Ooitäisunko julistaa näytel-
' mieii- kirjöittiskilpailu, jossa parhaat
itäytilmät patkiitaisHn. Siten innoe-l^
ettaisifii^kynäiliJifitämmB työskente­lyyn
yhttiseit^asian hyväksi:
lMtöiitöiniesta*teki G. Sundqvist
seitsititäit^iihkda kestävän järjeste-lymaikäii
ita-eänadässd. Kokous
vdvoiHi-liit^öimifcunnati huolehti­maan,
että puhujia ja järjeetäfiä voi­daan
eiäheH tähettää, äärimmäistä
iänifä^^^yöten,i suomalaisasutuksille,
ja- töi-mintakorhitebita
saadaan muödoste^
ittksifS^aisilh päikkäkttimä^^
niitä €i vielä ole:
Liiton {Sihteerinä on kiitettävällä
tavalla, vaikka palkattomana sivU'
työnään, toiminut Pekka Mertanen,
Torontossa, mutta nyt katsottiin, et­tä
Liiton laajentunut ja yhä laajen­tuva
toiminta vaatii miehen, joka uh­raa,
siihen kaiken aikansa, ja voiman­sa.
Tähän toimeen valittiin edeUeen-kin,
Pekka Mertanen — kokonaan.
Tällä lyhyellä selostuksella (laa­jempi
selostus oli tiistain Vapaudes-
'sa) tarkoitamme vain viitata siihen,,
että koska tämä CSDJUitto on ai­noa'keskuudessan^
me toimiva todelli­sesti
demokraattinen ja tärkeä sota-avun
järjestö, niin siihen on lehtem­me
lukijain huomio kiinnitettävä,
siihen; sen osastoihin, klubeihin ja
kerhoihin liityttävä ja uusia pentstet-tava.
Siinä löytyy määrättömästi ti­laa
tarkoituksenmukaiselle aputoi­minnalle
ja samalla virkistävälle kult­tuuri-
ja seuratoiminnalle, jota voi
laajentaa kullakin paikkakunnalla
kaikkien mahdollisuuksien mukaan.
AP.
Näytelmän jälkeen alkoi juhlasa­lissa
tanssi ja orkesteri jo viritteli
instrumenttejaan.
Valpuri oli jäänyt mattimyöhäi­seksi
pukua vaihtaessaan ja oli aivan
yksin naisten pukeutumishuoneessa,
kun Iivari tuli odottamatta ovelle.
Hän sanoi täysin vakavana: "Minä
rakastuin sinuun tänä iltana, Valpu­ri.
Tahtoisin tanssia kanssasi valssin
jos suonet." >
Se oli Valpurista mieleen, olihan
Iivari ihailtu j a suosittu. Kyllä hän
sellaisen huvin toiselle soi!
He astuivat ravintolaan yhdessä ja
liittyivät siellä odottaviin näyttämö-tovereihin.
Valpuri kaikessa viatto­muudessaan
ja vallattomuudessaan
sanoa pamautti heleällä-l äänellä:
"Tiedättekö, Iivari ön minuun ra­kastunut!"
Mutta Iivarista, joka oli ylpeänlai-nen,
tämä huomautus ei ollut ollen­kaan
mieleen.. Siitä paikasta hän
pyörähti, nouti hattunsa j a poistui.
— J ä näin jäi odotettu valssi tanssi­matta
silloin ^ ja ainiaan.
Valpuria ei Iivarin menettely pa-hastikaan
surettanut, silla,feän: ei ol­lut
ottanut kysymystä- niin- vakavalta
kannalta. Luuli Iivarinkin vain lei­killään
sanoneen-, mitä o l i sanonut.
Häneen ei ^ollut ktokäan vielä tehnyt
niiii syvällistä vaikutusta että olisi
"sydämen valloittanut."
Seuraavana päivänä sai Valpuri
postissa jyllättävän kirjeen. Se oli
Iivarilta.; Siinä loukkaantunut nuo-
• rhTiies:saia(M;:/'Äiä^kQ^^
seR tuQtelllay:; i?.-;Vvjdtdirt^>^
•siinäV^ist.oJIäi:-:Ja-lopuksi hän sa­noi
l ä h t ^ v ä n ^ piakkoin Pbriin-..:Otti
niin pahakseen muka, k«n :0H-, "hel-limpiä
tunteita" niin pahasti>kolhais­tu.
-Aijai!
Valpuri oli ihmeissään moisesta
tunteen purkauksesta, mutta otti sit­ten
asian leikin kannalta.' Päähänsä
pälkähti hassu tuuma. Lähettää I i ­varille
• kortti. (Vain kortti.) Kor­tissa
oli kuva "Döbeln Juuttaalla".
Taakse hän sitten kirjoitti leikkisäs­ti:
Mene sinä vaan Poriin,
sieir pistetään sinut pärekoriin
ja vedetään ympäri torii>.-'
takapuoli vain huutaa, horinlorii...!
Iivarin työtoverit tekivät tarkkaa
selkoa- kortin sisällöstä ennenkuin se
Jopulta joutui--Iivarin käsiim Siitä-
.kös kaikki ilvettä pitivät!
Kuitenkin Iivarin Porin matka j äi
vain uhkaukseksi. Mutta Valpuria
kohtaan hän kantoi kaunaa siitä päi­västä
alkaen. Karttoi kaikella ta-
\'alla joutumasta hänen kanssaaji
edes samaan näytelmään, saati sit­ten
vastapelaajaksi. Näyttämön joh­taja
Korpikin vaistosi asian tilan ja
päätteli, että nämä kaksi nuorta jos­tain
tuntemattomasta syystä olivat
parhaiten elementissään kun saivat
toisiaan oikein sydämestään sättiä
taikka riidellä näytelmissäkin. Sii­nä
näytti olevan todellista "henkeä".
N i i n menetti Valpuri "sikaarinkä-ryssä"
yhden parhaimmista ensira-kastelijoista,
mikäli osat niitä vaati­vat
hänen kohdalleen.
: M.ALVIINA'.
Jos tahdot hallita vertaisiasi, anna
kielesi olla vaiti ja töittcsi puhua.
Mikä ansaitsee rakkautta ja kunnioi-tmta,
sitä ci suurinkaan ilkiö voi vä­hentää
eikä halventaa.
* * *
Hairahdus on lyhyt, mutta katu­mus
on pitkä.
Koiraa tohtoroi,
massa
"Mikä on tuolle teirän koiralle tui.
lut/kun ei se pääse ylös?" huusi upC
teen emäntä. ~ Ja niin, siellä se mei­dän
Häpimme makasi pihalla sorkat
suorana, kuin kuollut konsanaan.
" V i i n a a , - v i i n a a ! " huusin mird,
"Se on saanut krampin."
" V o i , voi, peräruiske sille pitää sa.
taa!" päivitteli mamma.
"Eikä! Tuo vaan viinaa ja heti!"
sanoin minä.
" V o i , voiy en. minä voi, kun se ön
niin pahannäköinen!"
"Sinun pitää vielä panna viinaa iu-sikalla
suuhUnkiny kun minä pidin
kiinni."
Voi, p ä n n a a n n u i d o n sekaan, jos
se lakkisi."
"Mitenkä tämä läkkii, joka ei h&n^
gitäkään. Viinaa vain lusikkaan ja
kaada tuonne suuhun."
Viina auttoi, Häpin silmät alkolrat
pyöriä kuin apinan päässä. Siinä
sitten lattialla makasi avuttoman nä-köisenä,
kieli ulkona suusta ja kovasi
ti hengittäen.
"Voi voi— joo — jos se kuolee?"
" E i se vielä kuole, se on penikk-tautia."
"Jump! Jump!" kiihotin minä,
kun Häpi jo vähän kolvilleen pääsi,
ja eihän' koiranpenikka tautiaan
muista; se o l i valmis jumppaamaan,
kun jalat vähänkin tottelivat.
"Häpiy Häpi, sinä,> oletko siiiä sii­vosti!"
se o l i ; mamman komeööa;
kun hän sille peräruisketta ^toL
Nähkääs meidän mamma on sellai­nen
, että peräruiske • on ensinnä' oftt^
-tävä, kun sairaaksi tulee, olkoon sli-raänä
kuka tahansä>'"
No niin Häpi sai vuoroin viinaa jä
peräruisketta, ja-voi näköjään 'hv<;%
koska tekee pahaa niinkuin ennen­kin.
Mutta ulos sitä ei päästetä, kun
on niin kylmä, sotkekoon niin pafjön
paikkoja kuin tykkää, ja kyllä s ' i
tirahteli aina silloin tällöin.
Lihaa ei sille myös anneta, — e-J",
ei anneta.
"Häpi, istu paremmin no niin,
nyt saat."
"Mitä sinä sille syötät?"
"Minä vain pienen lihapalasen an­noin."
'
"Mutta sehän oli puhe . . . '
" N i i n , niin, mutta kun se ei äjT)
muuta."
"Ityllä koira syö, kun se nälkiin­tyy,"
"Mutta katso nyt, nyt se taas ti-lee
kipeäksi, kun se jalat levällain
kävelee." v.
"Alinaa j a peräruisketta taas. kyl­lä
se siitä lutvlintUU." Niinkuin te-
"Nyt eleenään yhtään lihaa silie.
sanon minä! Mutta kuulehan pap­pa,
mennään- hakemaan sille lääket­t
ä ."
:Merttiin hakemaan lääkettä. Siel­lä-
haluttiin-tietää? "Mikä ikä? Iso
vai pieni?" ^ i m e ä ei kysytty.
"Kapseilla, ne pitää sekoittaa nei­toon",
kuului mamman määräys.
" E i . , kyllä kai täällä seisoo ohje
mitenkä niitä syötetään."
"Heirranen aika kuinka paljon kir­joitusta
j a kaikki engliskaa, kuka sn-tä
selvän ottaaJ"
Mamma kyllä saa jonkun verran
selvää engliskasta, mutta kai se mai-tosekotus
oli hänen mielessii. kor.<a
minun piti otsa rypyssä koettaa i^^'
kata syöttörnääräystä.
"Eikös se tuossa ole, koetapa kit-soa.
Minusta tuntuu niinkuin siinä
sanottaisiin: Kaksi kapseliia päi^^'
sä, toinen illalla, toinen ammmi^-
Vai onko se päinvastoin."
f
n