Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1955

              * - 4 . :
m
li. ^«
:-.-.v
4 -»
t 11
PI12NEN järven rannal^^ koivumet-san
siimeksessä öH matala «naja,
jossa asui Salmelan pedie,MUi ja Hanu
sekä lieidän kuusi tytärtään ja kolme
poikaansa, Jussi, Paidi ja 'Erkki. Isä
työskenteli toisessa pitäjässä sijaitseval­la
sahalla Ija kävi vain harvoin kotona,
jolloin hänellä oli aina paljon työtä.
Piti korjata kenkiä ja tehdä yhtä ja
toista. Kerran hän sitten huomauttikin
olevansa lilaksi kuormitettu ja että po­jat
saisivat suorittaa kenkien korjauk­sen
ja pitää huolen muista kotitöistä,
siUä eihän teistä muuten miehiä tule­kaan,
sanoi hän. V
Silloin Jussi sanoi, että opettelisin
(kyliä suutariksi, mutta kuinka oppisin
valehtelemaan niin kuin suutari. Pauli
vielä lisäsi tähän, että opetellaan yh­dessä,
niin silloin se valehteleminenkin
käy paremmin, sillä se taito pitää osata
niin, että kaikki uskovat.
— Senkin suutarit . . . Nyt saatte
panna mieleenne, että hommaatte puita,
pienitte kaikki juurakot ja heittelette
kasalle kuivumaan. Talvi on pitkä ja
kylmä, eikä puita ole yarattu tarpeeksi.
Muistakaakin tehdä töitä, 'komensi nyt
isä.
Pojat Hupailivat, että tietysti, tietysti
me töitä teemme ja samalla opettelemme
suutariksi, jotta kun isä seuraavan ker­ran
tulee, on jalkineet kunnossa ja
me myöskin osaamme suutarien juttuja.
Kun siihen sitten saapui äitikin l3rpsyltä
'kysyi Pauli, että kuka suutareista olisi
paras puhumaan pötyjuttuja. Äidin tie­dusteluun,
että miksi hän sen haluaa
tietää, selitti Pauli heidän aikovan men­nä
suutärinoppiin niin pian kuin pääse­vä
ripille, johon el enää ole kuin vuosi,
toista aikaa. Ensi työski on siis <^telta-tava
suutarien jutut, koska silloin emän­nät
antavat useammin «velmäskahvia ja
päästivät atomipommit irti.
Ja poika komennettiin vapaaehtoi­sesti
riisumaan sokeita aseista, eikä hän
voinut päästä karkuun, sillä yhteiskunta
oli palkannut aseistettuja virkamiehiä,
jotka suojelivat ihmisen vapautta ja oi­keuksia.
Ja kun hän otti pommin, niin
se paukahti ja poika joutui helvettiin,
sillä hän oli elänyt huonoa elämää.
— iMutta missä ovat valtiopäivä-
ERKIR Kiij. ALOSA .
äijämme, poika sanoi, ihe joiden piti tur­vata
rauhamme ja vapautemme?
— He pääsivät taivaaseen, piru sa­noi,
sillä he korottivat pappien palkat.
— Helvetinmoisen elämän minä sain,
poika sanoi.
— Yhteiskunta on minun, Piru sanoi.
— Mutta olisin toki voinut saada
hiukan enemmän hauskaa, sanoi poika.
— Miksi et sitten ottanut hauskuut­tasi?
Piru sanoi.
— Se on kielletty, sanoi poika.
— Vain epäonnistuneet vallanku­moukset
ovat kiellettyjä, Piru-sanoi. Jos
olisitte ottaneet 3'hteiskunnan omiin kä­siinne,
olisi Jumalakin ollut puolellan­ne,
sillä hän pitää aina voittajien puolta.
Nuuskijat, papit ja valtiomiehet olisitte
voineet lähettää tänne aneille, sillä mi­nulla
on kyllä paikkoja semmoisia var­ten.
— Marmi, etten saanut tietää tuota
aikaisemmin, poika sanoi.
— Niin, nyt olet menettänyt tilaisuu­tesi,
Piru sanoi, sillä sisään olet joutuva.
Ja sitten Piru otti pojan ja heitti uuniin
ja kaikki nuo pikku enkelit, jotka ker­ran
olivat olleet asetehtailijoita ja pörs-"
sihuijareita, valliopäivämiehiä ja pappe­ja,
viuhtoivat pieniä valkoisia sieviä sii­piään
ja tungeksivat kattoluukun luo.
— Hän ei ollut mikään hj^ä ihmi­nen,
eräs enkeii sanoi.
— Pahalla on pahan palkka, eräs toi­nen
vastasi.
Ja sitten he lensivät pois ja lauloivat
ylös taivaisiin:
— Me olemme pieniä ihmisystäviä.
Ja ylhäältä taivaista vastasi sielujen
kuoro:
— Jumala teitä siunatkoon.
parempaa ruokaa. Suutari sa myöskin
kamarissa nukkua ja oHa kuin herrat.
Samassaojussi huutaa, että nyt tulee
jokin vieras komealla liinakolla. Silloin
äiti komensi heti, että tumma poika no­peasti
uuninpäälle, tarkoittaen tällä
Erkkiä, joka tiesi nimityksen ja pyyhälsi
heti määrättyyn paikkaan.
Ovelle koputettiin ja kehoituksen saa­tuaan
astui sisään Mattilan isäntä. Hy­vän
päivän toivotusten jälkeen sanoi
Mattila tulleensa katsomaan, josko joku
pojista voisi tidla heille ajamaan yäli-
•hevosta, kun on savenajohommat käyn­nissä.
Nyt on jo vähän lunta sekä maa
jäässä, niin 'haluaisinmie heti aloittaa.
— Mitenkähän tuo mahtaa olla, kun
IX)jilla on niin huonot jalkineet ja muut­kin
vaatteet, että tarkenevatko, tuumai-liMili.
— "Kyllä meiirä on jalkineita ja myös­kin
Aarren puolipitoisia vaatteita, jotka
Jäivät hänen 'lähtiessään yhteiskouluun.
Äiti tiedusteli nyt, kuka pojista ha­luaisi
lähteä ja sSloin molemmat, niin
Jussi kuin Paulikin sanoivat olevansa
siihen hommaan haluttomia.
— Sitten täytyy Erkin mennä, to­kaisi
äiti.
— Missä Erkki sitten on? V •
Äiti pyyhkäisi otsaansa, viitaasi uu­nin
päälle ja sanoi:
— 'Käskin vettä noutamaan, mutta
kiipesikin tuonne uunin päälle.
OBrfcki tuli uunilta itkien, jolloin isän­tä
tiedusteli mikä oikein on (hätänä. En
ole mikään paha mies. Vien sinut vain
mukanani. -
Kun poika esteli, puheli Mattila edel­leen,
että siellä sinun on •h3rvä olla, sillä
meidän väki pn kaikki sopuisaa ja lapsi­raukasta.
On siellä naapureitakin lähellä,
jia niissä on tyttöjä ja poikia. Saat olla
paljon heidän kanssaan. Kaiken lisäksi
meillä on iso ja komea Halli-koira, joka
oikein kovasti tykkää lapsista. Nytkin
kun poika läksi koulumatkalle, ei Halli
syönyt eikä juonut moneen päivään.
Toivon teistä tulevan hyvät ystävät.
Talo on vankka, joten syömistä ja juo­mista
sekä vaatteen puolta löytyy 'kyl­liksi.
Äitikin on surrut niin koulumat­kalle
mennyttä poikaa, ettei nukkunut
.moniin öihin.
Tällaista ystävällistä puhetta kuulles­saan
alkoi Erkin midi kirkastua ja hän
alkoi kiskoa risaisia paulapieksuja jal-
•koihinsa. '
— Kun saan sinut kotiin, ei sinulta
mitään puutu, sanoi Mattilan isäntä ja
kysyi, että kuka pojista on nuoriin.
Kun hänelle ilmoitettiin, että Erkki
on nuorin, niin ihmetteli hän miten Erk­ki
on kuitenkin kooltaan, isompi kuin
Jussi ja Pauli, joiden sanottiin olevan
kaksoset. Äiti siihen naureskellen sanoi,
että nuorimmat tytöt ovat myöskin kak­soset
ja että tytöt ovat kaikki nuorem­pia.
— 'Mutta ovat kaikki kauniita ja
pellavatukkaisia, puheli Mattila, kat­sellen
ympärillä pyöriskeleviä tytön res-sukoita.
Äiti selitti nyt, että vain Erkki on
tumma, tullut Amerikassa olevaan se­täänsä.
Setä ei Ole sieltä kuitenkaan kir­joittanut,
joten liekö enää elossakaan.
Pian sitten Mattila ja Erkki sanoi­vat
hyvästit ja lähtivät matkalle. Mat­tila
vielä vakuutteli lähtiessään, ettei
ole syytä murehtia, sillä Erkillä ei tule
olemaan mitään hätää. Sitten alkoi lii-nukka
juosta hölkyttää ja kulkuset ki­listä.
— Pian tästä olemme perillä. Mat­kaa
ei ole kuin kaksi kilometriä. Kun
tulee kuusimetsä, niin sitten pian jo al­kaakin
näk}^ talo.
Hetkisen kuluttua Erkki jo huudah-taakin,
että onko se tuo tuolla näkyvä
valkoinen talo, jossa on punaiset uiko-,
rakennukset.
jLiinukka ravaa pihaan ja rapulla odo­tellut
halli hyppää vastaan haukahdel-len
muutaman kerran, sillä se el tunte­nut
vierasta tulijaa, -Isäntä ja^Erkki me­nivät
sisälle, sillä renki^Matti riisui he­vosen
valjaista ja vei sen talliin.
Kun he saapuivat tupaantuH emän­täkin
kamafista ja sanoi: ^
— Sinä sait pojjöi . , .Vai Erkki on
nimesi? Toivottavasti viihdyt meillä
kauan. i,aitan tässä nyt ensiksi tulijais-kahvin.
'Emäntä alkoi hääriä hellan luona ja
Halli tuli hieromaan tuttavuutta Erkin
'kanssa ja pian Erkki jo uskalsikin si­littää
tämän päätä. 'Kun sitten kahvi oli
juotu, kutsui isäntä Erkkiä katsomaan
minkälaista karjaa talossa on. Voimme
'hyvin katsella kuinka sieviä tyttöjä
meillä on ja emäntä saa rauhassa laittaa
iHallista.
Väki kuuntdee ja katsdee i
hyväntahtoista «nantää ja ystävä
Kun sitten emäntä lähtee palu
le, ajattelee/hän itsekseen, että 1|_
tänpä saunan illaksi, sillä se virkisi
väkeä kovan työpäivän jälkeen.
'Kellon lähenneHessä viittä illalla hl
mauttaa Mattila kuhiloita tehd
Erkille, että sinä -voisit jo lähteä
tiin..Erkki lähteekin heti «allin
E^rkin aika Mattilassa on kulunut
paisasti ja hsrvin. Kaikki ovat oi
hänelle ystävällisiä ja hän on
paljon hyviä vaatteita. Koti ei
usein^ tule mieleen. Kerran hän oli Hi
myt kotona !ja ihmetellyt miksi isä oli
lut niin vihainen. Johtuiko heidän
. mielisyytensä siitä, että hän oli tu
On kaunis sunnuntaipäivä, kun El
Hallin kanssa menee taas joelle. Isi
saan sillalle <hän ajattelee sillan ja
ken komeutta. Katsellessaan siinä
ken kuohuja tuntee ihan.hienojsta iii
vää. K3?yneleetkitt valahtaivat sii
ja hän ajattelee miten,voisi päästä
rikkaan . . . .Mahtaakohan setä
vielä elossa. 'Ihine, että usein
• ajattelen, vaikka en ole koskaan
nytkään. ^ .
Hän .'l^velee sitten Hallin
joenrantaa ja istahtaa taas korfc
törmälle ja katselee kuinka laini
•huuhtelevat rantaa* Ja taas ikävä
taa/hänet entistä voimakkaammin.
Talvi ja kevät on mennyt, kesanto-maat
on ktmnostettu ja heinätyöt ovat
parhaillaan käynnissä Mattilan iheinä-pelloUa.
Erkki on yhä Mattilassa ja ai- heittäytyy ruohikolle ja itkee. Sffloa
na mukana töissä miesten kanssa. Mat-^ «Halli ryhtyy nuolemaan 'hänen käti
tila Itse kaataa hemän koneella, kuten ikäänkuin sanoakseen, että älä hyvä
aina pnollu hänen tapanaan. Erkki on tävä itke, eihän tässä mitään
saanut hpnraiakseen haravakoneen aja- Erkki nouseekin heti, pyyhkii k
misen. Päivämiehet niittävät saranpäitä Jeensä ja silittelee ystäväänsä. Sitti
ja pientareita viikatteilla, sekä panevat he lähtevät taas kävelemään ja mfe
Iheinät seipäille. * vät kuusimetsän, missä is^^
^Kohtelu Mattilan talossa on hyvä ja kannolle, kuunneileii lintujen live
väki.on fltaisin aina hy^^Uä tuulella, siä ja metsän huminaa.
Kesäaikana on Erkki usein iltaisin käy- Siinä istuessa hänen mieleensä miiii
nyt kalassa lähellä olevan joen rannal- tuu setäTjussin kirje. Hänen oi
la, missä 'kasvaa komeaa kuusikkoa, vasta kahdeksan vuotias oli setä kirjoi
Usein on myöhin Aarreollu 'hänen mu-' tanut:isälle ja luvannut lähettää nnai
kanaan. Usein heiHä on olut hyvä on- lipun Amerikkaan. Kijn äiti oli kuiti
ni, ovat saaneet ahvenia, särkiä, jopa kin ruvennut itkemään, oli isä hejttanj
su-uria hauen vonkaleitakin. Kun he kirjeen nurkkaan. Sieltä hän oli oli
sitten ovat iloiten saapuneet kotiin, on nut tuon kirjeen ja uunin päällä piiioä
emäntä kehuskellut, että onpa "taas ka- tanut sen 'housujensa kaultfksen
laa moneksi päiväksi. Kesälomaa pitävä Myöhemmin hän oli piiloittanut sen
Aarre ei paljon sekaannu työhommiin, tan seinäpaperin aUe. Seinät kun
sillä hän lukee lakimieheksi ja kesälläkin moneenkertaan paperoitu sanomalel
'hänen pitää lukea paljon ja kirjoitella.
(Heinätöiden päätyttyä alkaa pian
elonleikkuu. Mattilan talon väki häärii
pellolla ja on siellä lisäksi tilapäistä
aputyövoimaa. Leikkuu käy aika kohi­nalla.
Halli makailee siellä, missä työ­väen
liiat vaatteet ovat. Kun sitten
emäntä saapuu pellolle kahvipannu toi­sessa
ja kuppi- ja leivoskori toisessa
iä. Nukuimme siellä fcesisin ja äiti
peroitsi sen sanomalehdillä joka k
Mahtaisikohan kirje vielä olla siellä ..|
Jos jonakin iltana juoksisin kats
Toverukset lähtevät sitten kotiin
matkalla tulee emäntä vastaan, sam
pelänneensä, että Erkki oli voinut hi
kuä jokeen, kun ei alkanut jo kuuli
. kädessään huudellen väkeä kahville. Emäntä puhelee edelleen, että ole
menee Erkkikin ^Hallin luokse ja sano,
että nyX mennään kahville ja syömään
juuri leivottua pullaa.
Kahvia juodessa Erkki pistelee enim­mät
osat vehnäpullastaan ystävänsä
suuhun. Emäntä on seurannut tätä ja
sanoo:
— Mutta ethän sinä, hyvä poika, saa­nut
paljon mitään. Oikein käy sääliksi.
Ei sinun tarvitse olla iltaan asti täällä.
Tule aikaisemmin kotiin kantamaan vä­hän
puita ja levähtämään.
jo syöneet illallisen ja sinun osasi
uunissa jotta pysyisi lämpimänä, jo
tule nyt nopeasti syömään.
Illalla sitten isäntä juttelee, että
mennä kaadamme ohran. Erkki
nyt ajaa niittokonetta ja minä hoii
•haravakoneen, sillä meiltä miehiltä
homma parhaiten käy. Kun sitten
on niitetty, käymme kauran kimppu
Erkki ajattelee itsekseen, että elai
on työstä työhön menoa, niin että käi
ovat kipeät, sillä raskasta työ hänel
iUpakirjoitits,
L
VALITAMME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5,000 Smk. $17.50 ynnä lähetyskultft $1.15.
Jokainen seuraava LOOO markkaa $3.50.
• Rahalahetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä,
kaiselle lähettäjäUe lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kuitti.
ä. JO-VAPAUS
TRAVEL
P.O. BOX 69 ^ SUDBURY, ONTARIO
JNA jyskyt
oH lähtenyt 1
i jo puoliyö 1
Tampere
tottelivat I
:euksia kohti,
itti^t torkki
iutta ne, jotka
maikuuvai
iden välissi
pyöri
leenuuvuttajai
Esko 'Kantola
it^ vaikka olri
ihjoisen juna^
monta vuo
unnitellut ja c
vihdoin oli '
itteisiin, hän
letellä. Hänej
[odet tehnyt 3
(le. Oli kuulh
n puhuvan ha
a ja kevätha
leistä. Esko oi
ipana ollessai
muutetttiaai
ntaihiihdon li
ereiltaan, jotl
reillä hiihtämz
•llisuuksista vie
t kaipuun josl
telemaan tu
>^t oli vihdoin
oli saanut l
rusteet täyden
t Tunturihotel
iin nyt sitten T
Esko oli yksin
loidossa eräär
ma. Sukulaisiz
in muutama s(
rvoin tapasi.
loUeet muutam
la veli oli menn
mpiensa ki
in ehtinyt kä;
ässä toimessa
piirtäjänä.'
ämen ja palki
ä oli jopa saan
rran. Olihan hi
vaikka ikää
enen nurkil
kin hiljainen
akin mitä tiili
Olihan hänellä
iluja heidänkin
vakavampaa
i>"t. Yleensä h
irissä puoleksi
Äteli itseks(
heille, mutta si
•li vallan muuta.
känenkin koh
!tä naimisiin voi
. hän ajatteli,
^nsi kylkeä .
Herättyään häi
Limingan niit
ovaniemellä ja
ussiUa määränpä
Rovaniemi. Soi
•^ti itsensä
luppala. Muitak
^iinoli Eskon li
bussi jo kas
'Wlin eteen. Se
mutta nyi
^tavampana kt
'f^ on. Kun h
^"s^^ee emäntä, y
•«iatiiien, kun on
sanoo vain
'^•änsä nukk
yötä, hän s
ö jaon pian m
Sivu 8 Lanantainau hftlmtlniun 19 paivanä« 1955