1955-02-19-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Yhtä hyvin se oH minun syytäni jsi eihän
tässä mitään vahinkoa ole tullut.
Pieni kuperkeikka vain. 'Mennään
uudelleen ylös ja koetetaan mennä alas
ilman "akkaa".
Nauraen helmenvalkoisin hampain
tyttö alkoi kiivetä ylös rinnettä ja Esko
seurasi perässä katsellen tytön notkeita
liikkeitä edessään. Häu ei vaumasti ole
ensimmäisfäiiertaa näitä tuntureita laskettelemassa,
Esko ajatteli. Hän tunsi
mielihyvää jostain syystä, jota hän ei
itsekään oikein osannut selfttää. Tyttö
oli todella reipas ja niin viehättävä auringon
paahtamine kasvoineen ja not-keine
vartaloineen. Muutafiia vallaton
. hiuskiehkura oli tuUutf esille hiibtomys-syri
ai ta ja tiion tuostakin tuulenpoika-nen
leyhytteli ]ij|itä hänen silmilleen.
Viimein he pääsivät tunturin laelle ja
seisahtuivat toisiaan katsellen. Esko oli
katsellut tytön vallattomasti nauraviin
silmiin, miitta viimein hän hämillään
esitteli itsensä.
— Minun nimeni on Tuija Männistö
ja olen täällä melkein yksin. Toisin sanoen
olen esiliinana veljelleni ja hänen
morsiamelleen, mutta luuletteko heidän
minusta mitään välittävän? Nytkin he
lienevät jossain tunturin kupeella haaveilemassa,
keskellä kirkkainta päivää.
^Minä saan sitten tulla toimeen, kuinka
osaan. Helsinkiläisiä mekin olemme ja
tänjä on jo toinen talvi, kun olen täällä.
Viime talvena olimme veljeni kanssa
kahden, mutta nyt tuo ''vieras tyttö"
tuli veliimme. '
Iloisesti nauraen tyttö ponnahti liikkeelle
ja oli pian huimaa vauhtia menemässä
alas tunturin jyrkkää rinnettä.
Esko katseli ihaillen hänen notkean vartalonsa
liikkeitä ja syöksyi sitten hänen
peräänsä.
Vasta kaukana laaksossa Esko sai tytön
kiinni. Tämä oli kääntynyt seuraamaan,
josko äskeinen yllättäen hänen
tielleen osunut mies seuraisi häntä. Ja
sieltähän tämä tulikin notkeasti tehden
äkkikäännöksen aivan t3'tön viereen.
Kasvot loistaen äskeisestä vauhdista
he hetken katselivat toisiaan ja
naurahtivat sitten. Kuin yhteisestä sopimuksesta
he käänsivät suksensa vielä
kerran eräälle pienemmälle tunturille.
Siellä he katselivat ympärilleen.
•Muutamilla kukkuloilla näkyi muitakin
tunturikiipeUijöitä. Naiset eroittuivat
selvästi kirjavissa hiihtopuvuissaan.
Hotellissa oli ehkä satakunta lomanviettäjää
parhaillaan ja kaikki he olivat
nyt nauttimassa kauniista kevätilmasta
ja vauhdin hurmasta päästessään
laskemaan tunturin rinteitä alas.
Ylösmeno sensijaan kysyi sisua ja voimia,
mutta kaikki täällä olevat olivat
tottuneita hiihtäjiä ja heiltä se kävi
leikiten.
Viimein neiti Männistö ehdotti Eskolle
hotelliin lähtöä, sillä oli päiväl-lisaika
ja yhdessä he laskettelivatkin
alas Vähäisemmän harjanteen ja olivat
pian kiipeämässä hotellin pihaan.
Esko söi edelleen yksin pöydässään.
Hän huomasi Tuijankin, niinkuin hän
tätä reipasta tyttöä jo ajatuksissaan
kuttui, istuvan eräässä pöydässä varmaan
veljensä ja tämän morsiamen seu-
Viikon kuttlundsia
•KUOLLUT
Einari Asunmaa
kuoli tapaturmaisesti astmtonsa palon
yhteydessä tanunikuun 14 p:nä
1955.
Hän oli syntynyt mpifonissa, Ont
kesäkuun 25 p. 1916.. Vainaja haudattiin
N^pigon hantausmaahan.
Liliinnä surattaaa ^ v ä i isä, miU
Ktrj, SUDBURYN FLIKKA
ValeiUine-tanssit tääUä
oli hauskanlaiset,
iloisina kyppelivät
siellä miekeL naiset.
Somasti niin pyörähteli
siellä tytön typyt,
vanhempien naamastakin
lähti kurtut, rypyt.
Nenää vaikka nipisteli
virma pakkastuuli,
lämpimältä tuntui kävin
kullan punakuuli.
"Niskavuoren** kansa sitten
sunnuntaina näki,
katsomassa oli sitä ,
haalin täysi väki.
Hyvin luisti esityskin,^
kansa oli myötä.
Paljon oli näyttelijät
tehneet hyvää työtä,
• •
IVhltejiskissa lylyt taasen
kiisi huikeasti,
kilpaveikkoja kun saapui
Echostakin asti.
Mestaruudet parhaimmille
taaskin siellä jäivät,
mutta tulossa on vielä
uudet hiihtopäivät.
Kuorojemme konsertti
on pian eessä meillä,
paljon hyvvä onpi nyt jo
valmihina heillä. -
rassa. Tuija vilkauttikin kättään Eskok
le ja puhui kaiketi jotain seuralaisilleen,
koska nämä kääntyivät katsomaan
Eskoa. Veli tuntui olevan oikein urhei-lijatyyppinen
leveine hartioineen ja pitkine
raajoineen, mutta hänen morsiamensa
sitävastoin tuntui olevan hieman
hemmoteltu kaupunkilainen, mutta sisukkaasti
hänkin tuntui ensikertalaisena
mukaan lähteneen.
Illalla tanssittiin juhlasalissa. Tämä
olikin jokailtainen huvi hotellissa, sillä
eihän muita huveja ollut lähettyvillä peninkulmien
säteelläkään. Pitihän vieraita
iltaisin viihdyttää. Eskokin, puki itsensä
kuin juhlakuntoon. Hiihtotami-neet
vaihdettiin solmioihin ja koviin
kauluksiin ja ihmeekseen Esko huomasi
alas tultuaan, että naiset olivat pitkissä
puvuissa. Jopa oli juhlallista täällä kaukana
pohjoisessa, hän ajatteli, mutta
sitten hänen mieleensä juolahti, että olihan
tämä todella ensiluokan turistihotelli
ja ulkomaalaisia oli aina paikalla,
joten kai etiketti vaati tuollaista pukeutumista.
Hän istahti baarin puolelle ja tilasi
miedon grogin. Sitä maistellessaan hän
seurasi jo alkanutta tanssia. Muutamia
pareja oli lattialla venyttelemässä itseään
mannermaiseen tyyliin. Orkesteri
näkyi tuntevan kaikki viimeiset uutuudet.
Tuija ja hänen seuralaisensakin
näkyivät istuvan eräässä pöydässä. Seuraavan
kappaleen alettua lähti veli ja
tämän morsian tanssimaan ja silloin
huomasi Eskokin kävelevänsä yli lattian
ja kumartavan päivälliselle hiihto-toverilleen.
Hiljaisesti he tanssivat tangon tahdissa,
mutta viimein tyttö käänsi iloiset
kasvonsa Eskon puoleen ja sanoi:
— Kuinka noin hiljainen? Väsyttääkö
ensimmäinen päivä Lapissa?
— Kyllä ja ei! Tunsin todella it-serii
väsyneeksi illallisen jälkeen ja hiukan
torkahdettuani päätin kuitenkin
tulla alas katsomaan tanssia ja nyt
huomaankin itse pyöri\'äni toisten mukana
eikä väsjmyksestä ole tietoakaan.
. llyttö yhtyi pojan nauruun. Hetl^ii
lie katselivat toisiaan, mutta sitten tyttö
sanoi:
— Tavallisesti tämä ilmasto uuvuttaa
ensimmäisinä päivinä, imutta pian siihen
tottuu. On vain niin ikävää, kun
tämä ihanuus loK>uu ja täytyy lähteä
takaisin HelsiÄin ja työhön.
— Niinhän se on. ^Minäkin olen haa-veillyt
tästä matkasta jo monta vuotta,
mutta nyt vasta pääsin ensikertaa
täällä käymään. Tuntuu, että en ole
turhasta haaveillut. Tästälähtlen toivon
pääseväni tänne joka kevät.
— Kyää tämä vastaa kesän (hiekkarantoja.
Minidla on niin onnellisesti,
että sain nyt puolet kesälomastani ja
kesällä sitten pidän toiseh puolen. Tyttö
katseli Eskoon iloisesti välkehtivin
silmin.
—'• Minä en ole lomia pitänyt ijioneen-kesään,
mutta nyt olen senverran .päässyt
"jaloilleni", että saan nekin pitää.
(Minulla oli opintovelkoja ja olen sentakia,
yrittänyt puskea töitä loma-ajat-kin.
Nyt ovat kaikki velat maksetut ja
elämäkin alkaa tuntua mukavammalta. '
Tästä lähtien tunnen taas rupeavani
elämään.
— Ettekö ole sitten tähän £sti"elä-nyt?"
-
— Kyllä, tavallaan^ mutta olen ollut
sidottu melkein kokonaan. Ensin olivat
vanhempani.apuni tarpeessa ja kun he
kuolivat, aloin opiskella ja illat menivät
siinä. Päiväthäö^koetih olla työs- .
sä. Niinkuin sanoin, "ätän nyt päästä
vasta elämisen alkuun. -
Hieman muistojensa murheellistutta-mana
poika katsoi tytön osaaottavaisiin
silmiin. Tämä ei kuitenkaan millään
lailla aliarvioinut Eskoa, vaan jKlinvas-toin
antoi arvoa toisen yritteliäisyydelle.
— Minulla ei tosin ole noin vaikeata
ollut, sillä kouluni olen saanut käydä
rauhassa ja vanhempani elävät vieläkin.
Työssä kuitenkin o l ^ eräässä konttorissa
ja tunnen itseni hyvin onnelliseksi.
Ilman työtä tuntisin itseni vain mitättömäksi
tyhjäntoimittajaksi, sillä työ
mielestäni pitä£^ ihmisen vireillä ja elämään
onnistuneena. Mitä se nyt olisikaan
nukkua aamuisin puoleen päivään
ja sitten iltaisin käydä jossain huveissa?
Pyh! Minusta^ei ainakaan olisi sei- ^
laiseen. Kun on työnsä tehnyt, niin sitten
voi joskus huvitellakin puhtaalla
omallatunnolla. Muussa tapauksessa
minun mieleeni ainakin tulisi, että nyt
teen jotain väärää.,
— Osaattepa olla totinenkin. Minä
luulin, että sitä te ette osaisi ollenkaan.
Nauraen Esko katseli tanssitettavaansa
ja tämä yhtyi pias toisen
iloon.
He tanssivat ^nonta tanssia sinä iltana.
Esko tuli esitellyksi Tuijan veljelle
ja tämän morsiamelle. Hetken hän istui
heidän pöydässään, mutta enimmäkseen '
hän tanssi Tuijan kanssa ja olivat het-
'ken parvekkeellakin katselemassa Lapin
kuutamoista yötä. Hetken siellä
ihailtuaan kuunvaloisia maisemia, Tuija
sanoi:
— Mennäänpä pois jo sisälle, sillä tämä
Lapin kuu on kuulemma paljon petollisempi
kuin etelän. Saattaa meidätkin
vielä lumota . . . Nauraen hän tarttui
kavaljeerinsa käsipuoleen ja yhdessä
he menivät sisälle.
Seuraavina päivinä he hiihtelivät yhdessä.
Useimmiten kuitenkin Esko sai
olla Tuijan kanssa kahd$n^->sillä nuoripari
tuntui viihtyvän paremmin vain
kahdenkeskeisessä seurassaan ja toiset
antoivat auliisti siihen heille tilaisuu.
den. Eskosta oli alkanut tuntua oikein
niukavalta seurailla Tuijaa yhteisille
hiihtomatkoille. Hän oli ruvennut pitä.
mään tuosta reippaasta tytöstä. Ei hän
ennen ollut tucdlaista tyttöä tavannut-kaan,
mutta harvojapa tyttöjä hänen
tähänastiseen elämäänsä vielä oli mah.
tunutkaaa. Eskokin oli päivettynyt ai.
van ruskeaksL Olisipa hauskaa mennä
(Helsinkiin ja ilkkua työtoivereille ja nai.
den kalpeille naamoille. Eskoon oli tul.
lut jotain sydämellisen avointa. Hänen
otsaltaan oli Imipynyt tuo amainen sii.
nä oUut huolten ryppy. Hän oli kuin
saanut nuoruutensa takaism, niinkuin
poikavuodet olisivat parhaillaan menos-sa.
Usein hän laski leikkiä Tuijan kanssa,
joka ilakoivasti pakeni, muka kiin.
niottajaansa. Kerran he lähtivät hui-maan
laskuun alas tunturia. Tyttö edel.
lä ja poika perässä. Tuija oli kuitenkin
niin hyvä pujotitelijar että Esko ei saanut
häntä kiinni iehnenkuin vasta alhaalla
tasangolla. Sieiiä hän vielä vauh-dissä
törmäsi tyttöön ja molemmat kei-is.
RO.
Silmien tarkastaja'^ja
silmälasien sovittaja.
HENRY HARRIS
OPTICAL CO.
PUH.-WA. 3-9553
275 College St. Toronto, Ontario
' (i9-26-5-m
Käyttäkää hyväksenne kevään
halpoja hintoja, par-haimmistakin
p a i k o i s ta
matkustaessanne
SUOMEEN
Laiva vuorot. New Yorkista
Göteborgiin suositussa
moottorilinjalaivassa
'STOCKHOLM' maalisk. 16
HÄLIFAXISTA
17
Paikkoja vielä saatavissa
"Stockholmissa" — huhtik. 13 ja
"Kungsholmissa" — huhtik. 19
kesäkauden hinnoilla.
Kaikki hytit meren puolella
Matkatavaranne kuljetetaan
suoraan Suomeen.
Kääntykää matka-asiamiehenne
puoleen tai
SWEOiSH AMERICAN
LINE
1255 Phillips Sq., Montreal 2, Que.
470 Main St., Winnipeg, Man.
Union- Bank Bldg., Calgarj- Alta.
KIITOS
Sydämelliset kiitokset kaikille tuttaville siitä yUättävästä illasta, Jonka
Järjestitte minulle täyttäessäni 60 vuotta.
KUtos arvokkaasta lahjasta ja hyvästä kahvipöydästä. Erittäin kiitän
tilaisuuden alkuunpanijoita. Kiitos myös niille jotka ottivat osaa lahjaan,
vaan eivät voineet saapua.
Vielä kerran teitä kaikkia kUttäeh ja toveruudella aina muistaen.
R. R. a
LYYLI MARIA KOSlCl
Salmon Arm, B. C.
Shru 10 i.l9S$
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-02-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550219 |
Description
| Title | 1955-02-19-10 |
| OCR text | Yhtä hyvin se oH minun syytäni jsi eihän tässä mitään vahinkoa ole tullut. Pieni kuperkeikka vain. 'Mennään uudelleen ylös ja koetetaan mennä alas ilman "akkaa". Nauraen helmenvalkoisin hampain tyttö alkoi kiivetä ylös rinnettä ja Esko seurasi perässä katsellen tytön notkeita liikkeitä edessään. Häu ei vaumasti ole ensimmäisfäiiertaa näitä tuntureita laskettelemassa, Esko ajatteli. Hän tunsi mielihyvää jostain syystä, jota hän ei itsekään oikein osannut selfttää. Tyttö oli todella reipas ja niin viehättävä auringon paahtamine kasvoineen ja not-keine vartaloineen. Muutafiia vallaton . hiuskiehkura oli tuUutf esille hiibtomys-syri ai ta ja tiion tuostakin tuulenpoika-nen leyhytteli ]ij|itä hänen silmilleen. Viimein he pääsivät tunturin laelle ja seisahtuivat toisiaan katsellen. Esko oli katsellut tytön vallattomasti nauraviin silmiin, miitta viimein hän hämillään esitteli itsensä. — Minun nimeni on Tuija Männistö ja olen täällä melkein yksin. Toisin sanoen olen esiliinana veljelleni ja hänen morsiamelleen, mutta luuletteko heidän minusta mitään välittävän? Nytkin he lienevät jossain tunturin kupeella haaveilemassa, keskellä kirkkainta päivää. ^Minä saan sitten tulla toimeen, kuinka osaan. Helsinkiläisiä mekin olemme ja tänjä on jo toinen talvi, kun olen täällä. Viime talvena olimme veljeni kanssa kahden, mutta nyt tuo ''vieras tyttö" tuli veliimme. ' Iloisesti nauraen tyttö ponnahti liikkeelle ja oli pian huimaa vauhtia menemässä alas tunturin jyrkkää rinnettä. Esko katseli ihaillen hänen notkean vartalonsa liikkeitä ja syöksyi sitten hänen peräänsä. Vasta kaukana laaksossa Esko sai tytön kiinni. Tämä oli kääntynyt seuraamaan, josko äskeinen yllättäen hänen tielleen osunut mies seuraisi häntä. Ja sieltähän tämä tulikin notkeasti tehden äkkikäännöksen aivan t3'tön viereen. Kasvot loistaen äskeisestä vauhdista he hetken katselivat toisiaan ja naurahtivat sitten. Kuin yhteisestä sopimuksesta he käänsivät suksensa vielä kerran eräälle pienemmälle tunturille. Siellä he katselivat ympärilleen. •Muutamilla kukkuloilla näkyi muitakin tunturikiipeUijöitä. Naiset eroittuivat selvästi kirjavissa hiihtopuvuissaan. Hotellissa oli ehkä satakunta lomanviettäjää parhaillaan ja kaikki he olivat nyt nauttimassa kauniista kevätilmasta ja vauhdin hurmasta päästessään laskemaan tunturin rinteitä alas. Ylösmeno sensijaan kysyi sisua ja voimia, mutta kaikki täällä olevat olivat tottuneita hiihtäjiä ja heiltä se kävi leikiten. Viimein neiti Männistö ehdotti Eskolle hotelliin lähtöä, sillä oli päiväl-lisaika ja yhdessä he laskettelivatkin alas Vähäisemmän harjanteen ja olivat pian kiipeämässä hotellin pihaan. Esko söi edelleen yksin pöydässään. Hän huomasi Tuijankin, niinkuin hän tätä reipasta tyttöä jo ajatuksissaan kuttui, istuvan eräässä pöydässä varmaan veljensä ja tämän morsiamen seu- Viikon kuttlundsia •KUOLLUT Einari Asunmaa kuoli tapaturmaisesti astmtonsa palon yhteydessä tanunikuun 14 p:nä 1955. Hän oli syntynyt mpifonissa, Ont kesäkuun 25 p. 1916.. Vainaja haudattiin N^pigon hantausmaahan. Liliinnä surattaaa ^ v ä i isä, miU Ktrj, SUDBURYN FLIKKA ValeiUine-tanssit tääUä oli hauskanlaiset, iloisina kyppelivät siellä miekeL naiset. Somasti niin pyörähteli siellä tytön typyt, vanhempien naamastakin lähti kurtut, rypyt. Nenää vaikka nipisteli virma pakkastuuli, lämpimältä tuntui kävin kullan punakuuli. "Niskavuoren** kansa sitten sunnuntaina näki, katsomassa oli sitä , haalin täysi väki. Hyvin luisti esityskin,^ kansa oli myötä. Paljon oli näyttelijät tehneet hyvää työtä, • • IVhltejiskissa lylyt taasen kiisi huikeasti, kilpaveikkoja kun saapui Echostakin asti. Mestaruudet parhaimmille taaskin siellä jäivät, mutta tulossa on vielä uudet hiihtopäivät. Kuorojemme konsertti on pian eessä meillä, paljon hyvvä onpi nyt jo valmihina heillä. - rassa. Tuija vilkauttikin kättään Eskok le ja puhui kaiketi jotain seuralaisilleen, koska nämä kääntyivät katsomaan Eskoa. Veli tuntui olevan oikein urhei-lijatyyppinen leveine hartioineen ja pitkine raajoineen, mutta hänen morsiamensa sitävastoin tuntui olevan hieman hemmoteltu kaupunkilainen, mutta sisukkaasti hänkin tuntui ensikertalaisena mukaan lähteneen. Illalla tanssittiin juhlasalissa. Tämä olikin jokailtainen huvi hotellissa, sillä eihän muita huveja ollut lähettyvillä peninkulmien säteelläkään. Pitihän vieraita iltaisin viihdyttää. Eskokin, puki itsensä kuin juhlakuntoon. Hiihtotami-neet vaihdettiin solmioihin ja koviin kauluksiin ja ihmeekseen Esko huomasi alas tultuaan, että naiset olivat pitkissä puvuissa. Jopa oli juhlallista täällä kaukana pohjoisessa, hän ajatteli, mutta sitten hänen mieleensä juolahti, että olihan tämä todella ensiluokan turistihotelli ja ulkomaalaisia oli aina paikalla, joten kai etiketti vaati tuollaista pukeutumista. Hän istahti baarin puolelle ja tilasi miedon grogin. Sitä maistellessaan hän seurasi jo alkanutta tanssia. Muutamia pareja oli lattialla venyttelemässä itseään mannermaiseen tyyliin. Orkesteri näkyi tuntevan kaikki viimeiset uutuudet. Tuija ja hänen seuralaisensakin näkyivät istuvan eräässä pöydässä. Seuraavan kappaleen alettua lähti veli ja tämän morsian tanssimaan ja silloin huomasi Eskokin kävelevänsä yli lattian ja kumartavan päivälliselle hiihto-toverilleen. Hiljaisesti he tanssivat tangon tahdissa, mutta viimein tyttö käänsi iloiset kasvonsa Eskon puoleen ja sanoi: — Kuinka noin hiljainen? Väsyttääkö ensimmäinen päivä Lapissa? — Kyllä ja ei! Tunsin todella it-serii väsyneeksi illallisen jälkeen ja hiukan torkahdettuani päätin kuitenkin tulla alas katsomaan tanssia ja nyt huomaankin itse pyöri\'äni toisten mukana eikä väsjmyksestä ole tietoakaan. . llyttö yhtyi pojan nauruun. Hetl^ii lie katselivat toisiaan, mutta sitten tyttö sanoi: — Tavallisesti tämä ilmasto uuvuttaa ensimmäisinä päivinä, imutta pian siihen tottuu. On vain niin ikävää, kun tämä ihanuus loK>uu ja täytyy lähteä takaisin HelsiÄin ja työhön. — Niinhän se on. ^Minäkin olen haa-veillyt tästä matkasta jo monta vuotta, mutta nyt vasta pääsin ensikertaa täällä käymään. Tuntuu, että en ole turhasta haaveillut. Tästälähtlen toivon pääseväni tänne joka kevät. — Kyää tämä vastaa kesän (hiekkarantoja. Minidla on niin onnellisesti, että sain nyt puolet kesälomastani ja kesällä sitten pidän toiseh puolen. Tyttö katseli Eskoon iloisesti välkehtivin silmin. —'• Minä en ole lomia pitänyt ijioneen-kesään, mutta nyt olen senverran .päässyt "jaloilleni", että saan nekin pitää. (Minulla oli opintovelkoja ja olen sentakia, yrittänyt puskea töitä loma-ajat-kin. Nyt ovat kaikki velat maksetut ja elämäkin alkaa tuntua mukavammalta. ' Tästä lähtien tunnen taas rupeavani elämään. — Ettekö ole sitten tähän £sti"elä-nyt?" - — Kyllä, tavallaan^ mutta olen ollut sidottu melkein kokonaan. Ensin olivat vanhempani.apuni tarpeessa ja kun he kuolivat, aloin opiskella ja illat menivät siinä. Päiväthäö^koetih olla työs- . sä. Niinkuin sanoin, "ätän nyt päästä vasta elämisen alkuun. - Hieman muistojensa murheellistutta-mana poika katsoi tytön osaaottavaisiin silmiin. Tämä ei kuitenkaan millään lailla aliarvioinut Eskoa, vaan jKlinvas-toin antoi arvoa toisen yritteliäisyydelle. — Minulla ei tosin ole noin vaikeata ollut, sillä kouluni olen saanut käydä rauhassa ja vanhempani elävät vieläkin. Työssä kuitenkin o l ^ eräässä konttorissa ja tunnen itseni hyvin onnelliseksi. Ilman työtä tuntisin itseni vain mitättömäksi tyhjäntoimittajaksi, sillä työ mielestäni pitä£^ ihmisen vireillä ja elämään onnistuneena. Mitä se nyt olisikaan nukkua aamuisin puoleen päivään ja sitten iltaisin käydä jossain huveissa? Pyh! Minusta^ei ainakaan olisi sei- ^ laiseen. Kun on työnsä tehnyt, niin sitten voi joskus huvitellakin puhtaalla omallatunnolla. Muussa tapauksessa minun mieleeni ainakin tulisi, että nyt teen jotain väärää., — Osaattepa olla totinenkin. Minä luulin, että sitä te ette osaisi ollenkaan. Nauraen Esko katseli tanssitettavaansa ja tämä yhtyi pias toisen iloon. He tanssivat ^nonta tanssia sinä iltana. Esko tuli esitellyksi Tuijan veljelle ja tämän morsiamelle. Hetken hän istui heidän pöydässään, mutta enimmäkseen ' hän tanssi Tuijan kanssa ja olivat het- 'ken parvekkeellakin katselemassa Lapin kuutamoista yötä. Hetken siellä ihailtuaan kuunvaloisia maisemia, Tuija sanoi: — Mennäänpä pois jo sisälle, sillä tämä Lapin kuu on kuulemma paljon petollisempi kuin etelän. Saattaa meidätkin vielä lumota . . . Nauraen hän tarttui kavaljeerinsa käsipuoleen ja yhdessä he menivät sisälle. Seuraavina päivinä he hiihtelivät yhdessä. Useimmiten kuitenkin Esko sai olla Tuijan kanssa kahd$n^->sillä nuoripari tuntui viihtyvän paremmin vain kahdenkeskeisessä seurassaan ja toiset antoivat auliisti siihen heille tilaisuu. den. Eskosta oli alkanut tuntua oikein niukavalta seurailla Tuijaa yhteisille hiihtomatkoille. Hän oli ruvennut pitä. mään tuosta reippaasta tytöstä. Ei hän ennen ollut tucdlaista tyttöä tavannut-kaan, mutta harvojapa tyttöjä hänen tähänastiseen elämäänsä vielä oli mah. tunutkaaa. Eskokin oli päivettynyt ai. van ruskeaksL Olisipa hauskaa mennä (Helsinkiin ja ilkkua työtoivereille ja nai. den kalpeille naamoille. Eskoon oli tul. lut jotain sydämellisen avointa. Hänen otsaltaan oli Imipynyt tuo amainen sii. nä oUut huolten ryppy. Hän oli kuin saanut nuoruutensa takaism, niinkuin poikavuodet olisivat parhaillaan menos-sa. Usein hän laski leikkiä Tuijan kanssa, joka ilakoivasti pakeni, muka kiin. niottajaansa. Kerran he lähtivät hui-maan laskuun alas tunturia. Tyttö edel. lä ja poika perässä. Tuija oli kuitenkin niin hyvä pujotitelijar että Esko ei saanut häntä kiinni iehnenkuin vasta alhaalla tasangolla. Sieiiä hän vielä vauh-dissä törmäsi tyttöön ja molemmat kei-is. RO. Silmien tarkastaja'^ja silmälasien sovittaja. HENRY HARRIS OPTICAL CO. PUH.-WA. 3-9553 275 College St. Toronto, Ontario ' (i9-26-5-m Käyttäkää hyväksenne kevään halpoja hintoja, par-haimmistakin p a i k o i s ta matkustaessanne SUOMEEN Laiva vuorot. New Yorkista Göteborgiin suositussa moottorilinjalaivassa 'STOCKHOLM' maalisk. 16 HÄLIFAXISTA 17 Paikkoja vielä saatavissa "Stockholmissa" — huhtik. 13 ja "Kungsholmissa" — huhtik. 19 kesäkauden hinnoilla. Kaikki hytit meren puolella Matkatavaranne kuljetetaan suoraan Suomeen. Kääntykää matka-asiamiehenne puoleen tai SWEOiSH AMERICAN LINE 1255 Phillips Sq., Montreal 2, Que. 470 Main St., Winnipeg, Man. Union- Bank Bldg., Calgarj- Alta. KIITOS Sydämelliset kiitokset kaikille tuttaville siitä yUättävästä illasta, Jonka Järjestitte minulle täyttäessäni 60 vuotta. KUtos arvokkaasta lahjasta ja hyvästä kahvipöydästä. Erittäin kiitän tilaisuuden alkuunpanijoita. Kiitos myös niille jotka ottivat osaa lahjaan, vaan eivät voineet saapua. Vielä kerran teitä kaikkia kUttäeh ja toveruudella aina muistaen. R. R. a LYYLI MARIA KOSlCl Salmon Arm, B. C. Shru 10 i.l9S$ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-02-19-10
