1944-12-23-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ii-':':
iiiittKvitK
if^ttikin.^li'tl^ii« ylpeä
lääh toisilla pIcHiaä jrofiJk- n^^^
hyvää isää «ifcä • min 'sfcäumstä 3*a; ra-kasta
äitiä kuiii hänellä.
Vilho oli ammatiltaan metsätyöläi-
Tien jä iiiMlen ^oti^^^
oikojaY^is kotoav SiÖism oli äiria Vti-lilla
ja Pemiliä;%vin toäri^ä, "ittirt-ta
kun Vilho taas Baaiyöi 'kotia, 6ii
heillä kolmisitf i y v t n hanskaa. Penttikin
sai M o « i a i r i a 1^^
«ia, i s ä ryiötrtien l a t t i a l l a kötttaliaan
ii€vosena j a Pentiiriätsastaen^ al^n
imYitfettatiä seuratessa liei3äri leik-
•liläan. , " •'"
.Aili oli aina kehoittanut Vilhoa
hankkimaan kaij^Mtiigista Joitkinlaisen
. toimen, « t t e r tarvitsisi aina olla iiiin
pitkiä a i k o ^ t>öis <01i Vilho
Litä itiekirt jösktis ajatdKit, mutta
roetsätyö ; veti h ä n t ä kuitenkih aina
eaempi puoleensa. Johtuen kai s i i t ä,
että-han öli sirhen paremmin tottunut.
QFällä kertaa oK Vilho t y ö s s ä eräällä
metsäkämpällä,ijö^sa veistettiin ratapölkkyjä.
• Usein tuli Vilholle kirge
ivotoa ja yhtä usein h ä h niihin vastasi.
Joskus oli myÖs Ailin kirjeen lo-piissa
Pentin tiekemiä koukeroita. Ne
eivät' vielä muistuttaneet mitään kir-jaintaj^
mutta'Vilho"Tiesi, että ne tar-ivoijLtivat:
tuie pian isä kotiin, Pentil-ii!'
on ikävä.
Pari viikkoa ennen joulua, kun Vil-h:
j kirjeessään ilmoitti tulevansa viettämään
joulunpyhät kotona, ei Pentin
ilolla ollut rajoja. Innoissaan hä»
jutteli 5 i i t ä , kuitika hauskaa'heillä sitten
on. Joulippukkikin tuo Pentilile
sellaisen junan, joka kulkee rautatietä
myöten. Hän oli nähnyt sellaisen
erään kaupan n ä y teikktraäJla ja toivoi
j:uiupukin tuovan ssn-hän^Ke.
Oli enään vain kaksi päivää, jouluun.
Vrhokm' oli viimeistä päivää
työssä ennen joululomalle lähtöään,
sillä seuraavana aamuna hän aikoi
ir.atkustaä' kotia 'rakkaittensa^ luokse.
— Vilho oli taitava metsämies. Hän
teki kyllä ahkerasti työtä, mutta ei
Hiiti hätäilemällä koettanut kiristää itseltään
«liikaa. SKtä kiimatta tuli
hänelle tapaturma; 'Hänsn kaataes-iiiiaTi?
eräs;iä-|)HUta, sattiui puu-kaätu-eisaari
osumaan .pitkän, tuulerikaa-tiiman
haavan kasinon • päähän, joka
nosti kaatuvan puun tyven ylös Tl-rraan.
Vilho kyllä huomasi' vaaran; ja
.v:itti väistyä, mutta hänen jalkansa
takertui maassa oleviin risinh"n, jo-t£
n' hän kaatui ja puu. putosi. häilen
piialleen,, painaen hänet maata vasten.
Lähitienoilla työskentelevät miehet,
' h dn sattuivat kuiibmaan hänen valituksensa,
riensivät apuun ja auttoivat
hänet pois-pimn aita. Kämpälle kan-ijettaessaoli'^
Vilho vielä tajuissaan ja
hjolehti työväline.stäankin, pyysi toi-i.
ja'kuljettamaan ne illalla työstä tul-iessaan
känrpäile.
ICäncppä ei ollet kaukana rautaisesta,
mutta juna tuli vasta myöhään
IiJalla, joten Vilho joutui v.run-.aan
vielä kämpässä useita tunteja'ennenkuin
hänet voitaisiin viedä sairaalaan
iiiamaan lääkärin apua.
ivän .päätyttyii^^k^^
;jaa:; ^fonkaitajaa ktrtuttua-i^^ -ij^Jlyys,
'taiäcastettuaän^^ huomasivä^^ '^c^hiiän ^fätsa^^
liiifeka^ vnmeistä ^liataan.: Vifi^ ^ ä y i lin^sen^sy^m
oiikiiöllutsiöäaifcaai^
syömässä illallista. ?Hi^ea«i jaiTehel- sepäisyys. lOlihah^ pakoittänut
lisen luon teensä' TPiaoksi AVilho oli: työ-tovereittensa
keskxiudessa iiyvin pi-
«öetty,. joten hä^^n- tolemansa teki
heihin masentavan vaikutuksen.
jl^ä^poingissa^^ii^lcilretiä-jatöuto
Ailiki?! 'Oli «öussut hy\^?i vatkain
yOös^; hän (tahtoi' saada ji^kki joiilö-askare^
sa tehdyksi .Vilhen tuloon,
että Jää "kylliksi .aikaa mennä teke-
«jään j6uteoit<)ksia. Pentti^^^
tavallisesti aina^^ik^uivTOj^öhään, oli ,^ ....,.viv - ,
/jo noi^suip^; Ä h i r i ÖMt^^^^
etta isälle pitää l a ^ ^ , j ö u l i ^ iM ja ^3^?^?^ I^an,
hänen^pitää m>^5 0^^^^ sen n^aan.I>ehtoriksi,täytyi>ttaatalo^
syjdamensä tottelemääii .ja hatkitse^
maan järkevästi mikäli kiikäSn sydäntään
sellaiseen saattoi pakbittaa.
Mutta öliha. lihan vielä toivottanut
sydämessään örinää Äimelle'ja L
jos sitäkiiän katkeföitiineiE?ilä,; pettyneeltä
sydämelläSä^
sfekkäiii' hirtt^in to
Jä Leo kertol^
-saamisesta heti; ketfäSllä. . T
jkitsaflemisefla^^^^, 0 v päästy.
koristamisessa.
K-aikki oliVainiiina isää Asastaanot-tämääh,
jotilukausikin oli katlniifcsi
koristettu, ja vaikka oR vielä toista
t-untia aikaa isän tuioon, kävi -Peiitti
yhtenään kurkistamassa ikkunasta,
eikö isää jo näkyisi.
Kuului koputus oveen. Aili meni
ovelle. 'Hänelle ojennettiin sähkösanoma.
Avattuaan sen vapisevin sormin
ja silmättyään sisällön, pääsi häneltä
t-uskarnen parahdus.
Pentti,.joka ei vielä tiennyt heitä
kohdanneesta surusta, vaan luuli äidin,
mielen olevan siitä pahan kun hän
oli koskettanut joulukuuseen ja pudottanut
yhden lasipallon, joka meni
r^kki ja josta äiti oli-häntä'juuri vä--
hää ennen nuhdeUut, kiipesi äitinsä
syliin, kietoi, pienet käsivartensa kaulaan
ia koetti lohduttaa:
"Älä itke äiti, ei Pentti ole enää
koskaan paha. poika I"
"Äiti .puristi rakkaan,psikansa lujasti
rintaansa vasten,.ikäänkuin peläten,
että sekin vielä riistetään häneltä
pois, ja nyyhkytyksiensä lomasta
kuiski'Pentin korvaan:
"Et sinä ole paha poika, et Pentti
rakas, mutta.isä ei tulekaan jouluksi
kotiin — ei enää koskaan."
oikeinykdpo ini(^:^:\Hän-ostaisi sit- >
ten kuormayaununy k o ^ - ! ^
oli henkilöauto; lHän tarvitsi kuljetusvälinettä
töissään.; Sitten myöhemmin
saattaiäa|atella huvitteluakin.
Leon puhie dii iienöhieti pnkki
Aapolle, mntk tämä liä^ti aivan tyyneltä
ja kätiseli vain Iinestä, joka näennäisen
mielläiin syventyi kuuntelemaan
Leon kuvailemista.
Mutta Iines oli omissa mietteissään.
Häntä ihmetytti kylläkin se, etta Leo
sentään hoin avoimesti kertoi töistään
ja toiveistaan Aäpoiie, jolle iiut-ta
Tommilaa rakentaessa ei paljoakaan
kertonut. Ja Iines ymmärsi nyt
syyn siihen: Leo rakasti •Aunea ja sitä
pientä, jota hän nähtävästi "hyvin
hartaasti odotti.
— Miten tyhmä, miten vähänä-köinen
olenkaan! 'Kalkki kuvittelemani
on turhaa. Leon ja Aunen onnihan
tulee häiriintymättömäksi ja täydelliseksi
lapsen mukana. — 'Miksi
poimin muruja, jotka eivät minulle
kuulu, kerään niitä luvattomasti.
Miksi en minäkin rakenna onnea, kata
onnen antimista rikasta pöytää itselleni?
Virkistävän automatkan ja vierailun
jälkeen molemmissa taloissa olisi
Jouluaamunanaapurit näkivät'Pe- Iineksen pitänyt tuntea itsensä tyyty-täjän
joulukuusen olevan ta-iapihalla, väiseksi Aapon kyyditessä häntä ta-tuulen
heilutellessa siihen jääneitä ko- kaisin kaupunkiin. Mutta Iines ei
risteita.
-PGRetTINEXPIIRIX' kaikissa
muissa kultäkaivö'ii5issa ' paitsi Do-messa
on International Mine, Mill
•a#3 S^nelterAVorkers Unio saanut viime
viikolla toimitetussa'äänest/.vses-sä'
enemmistön äänistä. • Damessa annettiin
union puolesta 209 ääntä ja
vastaan 212 ääntä, äänestyskelpois-ten
tvöläisten lukumäärä ollen 473.
YHDYSVALTAIN' valtiosihteeri
Stettinlus on antanut virallisen lausunnon,
missä vastustetaan Puolan
rajakysymyksen ratkaisemista sodan
aikana, mutta samalla sanotaan, ettei
Yhdysvaltain hallitus vastusta sitä siinä
tapauksesi jos ne kansat, joita tuo
.asia suaranaisesti kötkee, pääsevät
sopimukseen keskenään.
I3LAXXI5SAKTX viljellään viinirypäleitä'ja
menestyvät mainiosti — ^
mutta vain kuumien lähteiJen luona tä, käyttäytyi vain yhtä ritarillisella
. •> . f ' »Lm_ 1 ! _ ^1.1^ " \ f . .*
voinut -myöntää itselleen niin olevan.
Kaipaus ja yksinäisyyden tunne sekä
elämän merkityksettömyys hänen
kohdallaan näytti kasvavan vain.
Aapo puhui takaisin tulosta, puhui
ikävästään ja kihlojenkin ostosta. Iines
katsoi häneen erohhetkellä kuin
katsotaan ^hyvään tuttavaan Ja tove-.
riin ja sellainen oli myöskin hänen
kädenpuristuksensa.
— Pitäisikö minun ottaa itselleni
mies, jonka toiset ovat minulle valinneet.
Olenko luvannut mitään Aapolle,
ajatteli Tin-es pään kohotessa
, pystyyn ylpeästi — itsetietoisesti. ^
VIII.
Nuoren herran Auramon käytökseen
oli tullut suuri muutos. Sen Iines
huomasi heti heidän tavatessaan tuon
sunnuntain jälkeen, jona hän oli lähtenyt
Aapon kanssa ajelemaan maalle.
Osmo Auramo ei kuitenkaan paennut
tai millään tavoin kartellut hän-kasvihuoneissa.
kohteliaisuudella kuin ennenkih.Mut-laiiilbaii
«li
takäaji v^ahetkeä^y^
iifcölrtaäs Rantalan Aapon Jcanssa tik-
,;-.koi-siis'ikaikiu:';;:
iut skysysttkäti; säitystäi vaajiÄ ja^^
näy ttäÄyt ttitiStasukkaSs^
tamitään" sellaista ei häri «Soittanut
vähimmUss^äÄ määrin.
Tinelksen. pnotitöverit Iniomasivat
Ösmö-hfcrrassa' tapaiituneen muutoksen
myöskin ja tfeäustelivat litdiai-na
litteksdtä^
«liut jötatft ja*miksi Iinestä «i'<to«>
Auramo miellyttänyt? # u l t ä -Iineksen
vaikeneniJhensai yksin iirille
testata uteiijU^iivkysym^^sita^
— Osmo niatkustaafhuömeöiia varhaisella
^'unällä, sanoi töuyai^wamo
eräänä iltana tävateSsaa;» Iineksen
timän tallessa päivälliseltä. Bnes ei
aterioinut yhdessä herrasväen kans.-
sa. Kaikessa ystävällisyydcsVään Ja
sydämellisyydessään pitivät Aura-mot
tässä suhteessa eroituksen jokapäiväisissä
oloissa palvelijoihinsa nähden.
— Niinkö? sai Iines vain vastattua.
Hän ei ollut ajatellut lainkaan, että
hiin piti käydä. Rouva Auramon
ystävällisessä katseessa kuvastui murhetta,
kun hän tarkasteli Iinestä. He
eivät puhuneet muuta ja puotiin mennessään
ihmetteli Iines, miksi vanha
rouva sen hänelle sanoi. Eiväthän
hän ja Osma lainkaan seurustelleet
toistensa kanssa.
Illalla kuitenkin ennen nukkumaan,
menoa täytyi Iineksen tulla
äläs erojäiskahville. Tunnelma oli
tällä kertaa aivan päinvastainen kuin
Osmo-herran kotiin tullessa. Kauppias
itse koetti pitää kaikin.mokomin
keskustelua yllä ja hän saikin
kaikkien toisten silmistä kiitollisia
katseita osakseen. Iines pelkäsi sitä
hetkeä, /jolloin pitrUeittää lopulliset
hjTvästit. Rouva Auramo näytti seuraavan
häntä tutkivin silmäyksin.
•Hän aivaiikuin olisi*halunnut päästä
selville Iineksestä, jota ei oppinut oikein
perinpohjin tuntemaan.
— Murskäisiko joku Auramon puo-tilaisista,
tavallinen köyhä palvelustyttö
vain, hänen hyvän 'ja komean
ainoan poikansa sydämen. Olihan
tällä niin paljon valitsemisen varaakin.
— Älä unhoita minua, Iines, vaikka
rakastatkin toista. Minä kunnioitan
ja ihailen sinua siitä huolimatta
ja minä . . .
Osmo Auramo ei sanonut sitä sanaa.
Iines kyllä ymmärsi liittää sen
itsekin lauseen loppuun. Hänen kädestään
puristettiin lujasti — lämpimästi
ja tummien silmien syvä katse
uppoutui hänen katseeseensa. Tuntui
niin vaikealta erota. Iines ei voinut
sitä selittää. Hän pelkäsi äänensä
pettävän, jos puhuisi. Mitään vastaamatta
juoksi hän huoneeseensa ja
sinne päästyään heittäytyi eronikävän
valtaan antaen kyynelten helpoittaa
sitä. OsmoAuramo merkitsi sittenkin
hänelle paljon, hyvin paljon. Mutta
sitä oli nyt .myöhäistä kertoa enää.
t im
i
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 23, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441223 |
Description
| Title | 1944-12-23-09 |
| OCR text |
ii-':':
iiiittKvitK
if^ttikin.^li'tl^ii« ylpeä
lääh toisilla pIcHiaä jrofiJk- n^^^
hyvää isää «ifcä • min 'sfcäumstä 3*a; ra-kasta
äitiä kuiii hänellä.
Vilho oli ammatiltaan metsätyöläi-
Tien jä iiiMlen ^oti^^^
oikojaY^is kotoav SiÖism oli äiria Vti-lilla
ja Pemiliä;%vin toäri^ä, "ittirt-ta
kun Vilho taas Baaiyöi 'kotia, 6ii
heillä kolmisitf i y v t n hanskaa. Penttikin
sai M o « i a i r i a 1^^
«ia, i s ä ryiötrtien l a t t i a l l a kötttaliaan
ii€vosena j a Pentiiriätsastaen^ al^n
imYitfettatiä seuratessa liei3äri leik-
•liläan. , " •'"
.Aili oli aina kehoittanut Vilhoa
hankkimaan kaij^Mtiigista Joitkinlaisen
. toimen, « t t e r tarvitsisi aina olla iiiin
pitkiä a i k o ^ t>öis <01i Vilho
Litä itiekirt jösktis ajatdKit, mutta
roetsätyö ; veti h ä n t ä kuitenkih aina
eaempi puoleensa. Johtuen kai s i i t ä,
että-han öli sirhen paremmin tottunut.
QFällä kertaa oK Vilho t y ö s s ä eräällä
metsäkämpällä,ijö^sa veistettiin ratapölkkyjä.
• Usein tuli Vilholle kirge
ivotoa ja yhtä usein h ä h niihin vastasi.
Joskus oli myÖs Ailin kirjeen lo-piissa
Pentin tiekemiä koukeroita. Ne
eivät' vielä muistuttaneet mitään kir-jaintaj^
mutta'Vilho"Tiesi, että ne tar-ivoijLtivat:
tuie pian isä kotiin, Pentil-ii!'
on ikävä.
Pari viikkoa ennen joulua, kun Vil-h:
j kirjeessään ilmoitti tulevansa viettämään
joulunpyhät kotona, ei Pentin
ilolla ollut rajoja. Innoissaan hä»
jutteli 5 i i t ä , kuitika hauskaa'heillä sitten
on. Joulippukkikin tuo Pentilile
sellaisen junan, joka kulkee rautatietä
myöten. Hän oli nähnyt sellaisen
erään kaupan n ä y teikktraäJla ja toivoi
j:uiupukin tuovan ssn-hän^Ke.
Oli enään vain kaksi päivää, jouluun.
Vrhokm' oli viimeistä päivää
työssä ennen joululomalle lähtöään,
sillä seuraavana aamuna hän aikoi
ir.atkustaä' kotia 'rakkaittensa^ luokse.
— Vilho oli taitava metsämies. Hän
teki kyllä ahkerasti työtä, mutta ei
Hiiti hätäilemällä koettanut kiristää itseltään
«liikaa. SKtä kiimatta tuli
hänelle tapaturma; 'Hänsn kaataes-iiiiaTi?
eräs;iä-|)HUta, sattiui puu-kaätu-eisaari
osumaan .pitkän, tuulerikaa-tiiman
haavan kasinon • päähän, joka
nosti kaatuvan puun tyven ylös Tl-rraan.
Vilho kyllä huomasi' vaaran; ja
.v:itti väistyä, mutta hänen jalkansa
takertui maassa oleviin risinh"n, jo-t£
n' hän kaatui ja puu. putosi. häilen
piialleen,, painaen hänet maata vasten.
Lähitienoilla työskentelevät miehet,
' h dn sattuivat kuiibmaan hänen valituksensa,
riensivät apuun ja auttoivat
hänet pois-pimn aita. Kämpälle kan-ijettaessaoli'^
Vilho vielä tajuissaan ja
hjolehti työväline.stäankin, pyysi toi-i.
ja'kuljettamaan ne illalla työstä tul-iessaan
känrpäile.
ICäncppä ei ollet kaukana rautaisesta,
mutta juna tuli vasta myöhään
IiJalla, joten Vilho joutui v.run-.aan
vielä kämpässä useita tunteja'ennenkuin
hänet voitaisiin viedä sairaalaan
iiiamaan lääkärin apua.
ivän .päätyttyii^^k^^
;jaa:; ^fonkaitajaa ktrtuttua-i^^ -ij^Jlyys,
'taiäcastettuaän^^ huomasivä^^ '^c^hiiän ^fätsa^^
liiifeka^ vnmeistä ^liataan.: Vifi^ ^ ä y i lin^sen^sy^m
oiikiiöllutsiöäaifcaai^
syömässä illallista. ?Hi^ea«i jaiTehel- sepäisyys. lOlihah^ pakoittänut
lisen luon teensä' TPiaoksi AVilho oli: työ-tovereittensa
keskxiudessa iiyvin pi-
«öetty,. joten hä^^n- tolemansa teki
heihin masentavan vaikutuksen.
jl^ä^poingissa^^ii^lcilretiä-jatöuto
Ailiki?! 'Oli «öussut hy\^?i vatkain
yOös^; hän (tahtoi' saada ji^kki joiilö-askare^
sa tehdyksi .Vilhen tuloon,
että Jää "kylliksi .aikaa mennä teke-
«jään j6uteoit<)ksia. Pentti^^^
tavallisesti aina^^ik^uivTOj^öhään, oli ,^ ....,.viv - ,
/jo noi^suip^; Ä h i r i ÖMt^^^^
etta isälle pitää l a ^ ^ , j ö u l i ^ iM ja ^3^?^?^ I^an,
hänen^pitää m>^5 0^^^^ sen n^aan.I>ehtoriksi,täytyi>ttaatalo^
syjdamensä tottelemääii .ja hatkitse^
maan järkevästi mikäli kiikäSn sydäntään
sellaiseen saattoi pakbittaa.
Mutta öliha. lihan vielä toivottanut
sydämessään örinää Äimelle'ja L
jos sitäkiiän katkeföitiineiE?ilä,; pettyneeltä
sydämelläSä^
sfekkäiii' hirtt^in to
Jä Leo kertol^
-saamisesta heti; ketfäSllä. . T
jkitsaflemisefla^^^^, 0 v päästy.
koristamisessa.
K-aikki oliVainiiina isää Asastaanot-tämääh,
jotilukausikin oli katlniifcsi
koristettu, ja vaikka oR vielä toista
t-untia aikaa isän tuioon, kävi -Peiitti
yhtenään kurkistamassa ikkunasta,
eikö isää jo näkyisi.
Kuului koputus oveen. Aili meni
ovelle. 'Hänelle ojennettiin sähkösanoma.
Avattuaan sen vapisevin sormin
ja silmättyään sisällön, pääsi häneltä
t-uskarnen parahdus.
Pentti,.joka ei vielä tiennyt heitä
kohdanneesta surusta, vaan luuli äidin,
mielen olevan siitä pahan kun hän
oli koskettanut joulukuuseen ja pudottanut
yhden lasipallon, joka meni
r^kki ja josta äiti oli-häntä'juuri vä--
hää ennen nuhdeUut, kiipesi äitinsä
syliin, kietoi, pienet käsivartensa kaulaan
ia koetti lohduttaa:
"Älä itke äiti, ei Pentti ole enää
koskaan paha. poika I"
"Äiti .puristi rakkaan,psikansa lujasti
rintaansa vasten,.ikäänkuin peläten,
että sekin vielä riistetään häneltä
pois, ja nyyhkytyksiensä lomasta
kuiski'Pentin korvaan:
"Et sinä ole paha poika, et Pentti
rakas, mutta.isä ei tulekaan jouluksi
kotiin — ei enää koskaan."
oikeinykdpo ini(^:^:\Hän-ostaisi sit- >
ten kuormayaununy k o ^ - ! ^
oli henkilöauto; lHän tarvitsi kuljetusvälinettä
töissään.; Sitten myöhemmin
saattaiäa|atella huvitteluakin.
Leon puhie dii iienöhieti pnkki
Aapolle, mntk tämä liä^ti aivan tyyneltä
ja kätiseli vain Iinestä, joka näennäisen
mielläiin syventyi kuuntelemaan
Leon kuvailemista.
Mutta Iines oli omissa mietteissään.
Häntä ihmetytti kylläkin se, etta Leo
sentään hoin avoimesti kertoi töistään
ja toiveistaan Aäpoiie, jolle iiut-ta
Tommilaa rakentaessa ei paljoakaan
kertonut. Ja Iines ymmärsi nyt
syyn siihen: Leo rakasti •Aunea ja sitä
pientä, jota hän nähtävästi "hyvin
hartaasti odotti.
— Miten tyhmä, miten vähänä-köinen
olenkaan! 'Kalkki kuvittelemani
on turhaa. Leon ja Aunen onnihan
tulee häiriintymättömäksi ja täydelliseksi
lapsen mukana. — 'Miksi
poimin muruja, jotka eivät minulle
kuulu, kerään niitä luvattomasti.
Miksi en minäkin rakenna onnea, kata
onnen antimista rikasta pöytää itselleni?
Virkistävän automatkan ja vierailun
jälkeen molemmissa taloissa olisi
Jouluaamunanaapurit näkivät'Pe- Iineksen pitänyt tuntea itsensä tyyty-täjän
joulukuusen olevan ta-iapihalla, väiseksi Aapon kyyditessä häntä ta-tuulen
heilutellessa siihen jääneitä ko- kaisin kaupunkiin. Mutta Iines ei
risteita.
-PGRetTINEXPIIRIX' kaikissa
muissa kultäkaivö'ii5issa ' paitsi Do-messa
on International Mine, Mill
•a#3 S^nelterAVorkers Unio saanut viime
viikolla toimitetussa'äänest/.vses-sä'
enemmistön äänistä. • Damessa annettiin
union puolesta 209 ääntä ja
vastaan 212 ääntä, äänestyskelpois-ten
tvöläisten lukumäärä ollen 473.
YHDYSVALTAIN' valtiosihteeri
Stettinlus on antanut virallisen lausunnon,
missä vastustetaan Puolan
rajakysymyksen ratkaisemista sodan
aikana, mutta samalla sanotaan, ettei
Yhdysvaltain hallitus vastusta sitä siinä
tapauksesi jos ne kansat, joita tuo
.asia suaranaisesti kötkee, pääsevät
sopimukseen keskenään.
I3LAXXI5SAKTX viljellään viinirypäleitä'ja
menestyvät mainiosti — ^
mutta vain kuumien lähteiJen luona tä, käyttäytyi vain yhtä ritarillisella
. •> . f ' »Lm_ 1 ! _ ^1.1^ " \ f . .*
voinut -myöntää itselleen niin olevan.
Kaipaus ja yksinäisyyden tunne sekä
elämän merkityksettömyys hänen
kohdallaan näytti kasvavan vain.
Aapo puhui takaisin tulosta, puhui
ikävästään ja kihlojenkin ostosta. Iines
katsoi häneen erohhetkellä kuin
katsotaan ^hyvään tuttavaan Ja tove-.
riin ja sellainen oli myöskin hänen
kädenpuristuksensa.
— Pitäisikö minun ottaa itselleni
mies, jonka toiset ovat minulle valinneet.
Olenko luvannut mitään Aapolle,
ajatteli Tin-es pään kohotessa
, pystyyn ylpeästi — itsetietoisesti. ^
VIII.
Nuoren herran Auramon käytökseen
oli tullut suuri muutos. Sen Iines
huomasi heti heidän tavatessaan tuon
sunnuntain jälkeen, jona hän oli lähtenyt
Aapon kanssa ajelemaan maalle.
Osmo Auramo ei kuitenkaan paennut
tai millään tavoin kartellut hän-kasvihuoneissa.
kohteliaisuudella kuin ennenkih.Mut-laiiilbaii
«li
takäaji v^ahetkeä^y^
iifcölrtaäs Rantalan Aapon Jcanssa tik-
,;-.koi-siis'ikaikiu:';;:
iut skysysttkäti; säitystäi vaajiÄ ja^^
näy ttäÄyt ttitiStasukkaSs^
tamitään" sellaista ei häri «Soittanut
vähimmUss^äÄ määrin.
Tinelksen. pnotitöverit Iniomasivat
Ösmö-hfcrrassa' tapaiituneen muutoksen
myöskin ja tfeäustelivat litdiai-na
litteksdtä^
«liut jötatft ja*miksi Iinestä «i' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-23-09
