1950-12-23-13 |
Previous | 13 of 20 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
VT TIEDÄX- itiinäkin,- minkälaista
on olla "Iranitaamassa".
Xähkääs, herra mielieni vei snlnut
mukanaan, kun ei ollut muitakaan kavereita,
jotka olisivat sillä kertaa joutaneet,
kun hänellä oli loma. Hänen täy-ityi
tyytyä minuun, ^Tiylkiluuhurisa".
Istuimme autoon.
- "Onko kaikki nyt varmasti tmukana?''
Koetin naielessäni laskea kaikkea, mitä
olin "pääksäkkiin" laittanut.
; "Eiköhän ne ole", vastasin.
Tyssy^ laisi," panokset?" kysyttiin.
'Joo, jöo."
''Komps^si-?:*-•.; " •
"Jaa, se ei M«ikaaii\vlelä-"/|tiöksin sitä
hakemaan. Siellähän se liippui seinällä
pukin sarvissa, johon.oli viime v^uonv
na huolellisesti ripustettu.
! 'Onko sinulla nyt varmasti kaikki?"
'Annahan olla, maitoa ei ole." Jiiok-i
sin taas sitä hakemaan.
1 'Kun lähtee teidän akkojen kanssa,
' oli se sitten fvaikka minne, niin aina tei-i
tä saa odottaa. Kyllä teiltä aina jotain
jää. Lyönpä'vetoa, että saamme puolivälistä
kääntyä takaisin jotain hakemaan."
*'Jaa^ ei nyt ruveta tässä riitelemään",
i vastasin. \
Ja niin sitä lähdettiin hunttaamaan.
Matka sujui kaikin puolin hyvin puoliväliin,
kun . . . . C
"S . . . aha! Auto pysähtyi niin äkkiä
että olin lentoon lähteä.
"'Kämpän avaimet jäivät!" Herra
! mieheni kirosi kauheasti,
j 'Entäs se veto?" Katsoin häntä syr-
I jäsilmällä ja ojensin käteni. V
S '"Kun tässä pitää kumpaisestakin huo-
1 lehtiä, niin eihän sitä kaikkea muista",
puolusteli itseään muristen herra mie-
. heni.
i Paras pitää rauha maassa, ajattelin,
enkä viitsinyt enempää kiusata vaan pi-
! diu suuni kerranldn kiinni, vaikka mie-
• ' •
i leni olisi tehnyt jatkaa. Niin sitä ajet-
• tiin takaisin.
Pääsimme viimein rantaan, nostimme
(naapurin veneen (jonka olimme lainanneet)
vesille ja ajaa porhalsimme perille
! niitä parhaimmassa sopusoinnussa. -
"Kyllä tämä meidän ihana seutumme
näyttää niin alastomalta syksyllä, kun
puissa ei ole lehtiä ja tuo kämppäJdn
näyttää niin yksinäiseltä", surkuttelin.
Vedimme veneen hiekkarannalle Ja
rupesimme tyhjentämään kamppeitam-me
siitä poisi Siinä se meni iltapäivä
toidiutessa yhtä ja toista, että saatiin
kaikki asumakuntoon. Nyt oli jo suloisen
lämmin ja kaveri oli hakannut hirveän
puupinon eteiseen.
"Eivät ainakaan puut lopu", hän vakuutti.
"Minun olisi pitänyt ottaa se sukan-kudin
mukaani . . ,"
, li^uilttaamassa kudota, rupea vaiii
tarkastelemaan, että "kaikki vehkeesi
ovat kunnossa. Huomenina lähdetään
sangen varhain metsään-i-
Otin pyssyni naulasta ja rupesin sitä
tärkeän näköisenä tarkastelemaan. Tämä
ei ollut-Ensimmäinen kertaj Jolloin
olin pyssyn kanssa tekemisissä. Osasin
ampua jo pikku tyttönä, kun velipojan
kanssa pyitä huntättiin. Kaikiki oli kunnossa,
mutta miniia vähän «päilytti.
"Kuoleeko tällä varmasti peura, tai
vaik^ka mikä suuri elukka tahansa, jos
sattuisi niinkuin ampumaan, sillä tämähän
on vain .27?"
"Jos vain Osaat, niin kyllä varmasti
kellahtaa. Siinähän ovat pitkät kuulat.
Muttaet sinä kuitenkaan mitään näe,
"No, mihin minä sitä isoa elukkaa
tähtään, silmien väliin vai mihin?
"Lavoille on varmempaa, silloin panos
menee sj^^dämeen."
"Hjd, se kuulostaa niin raa'alta."
"Älä nyt vain rupea sellaisia ajattelemaan,
muuten ei tästä hunttaamisesta
tule mitään. Huomenna saat sinä ajaa
ja • minä menen vahtiin tuonne järven
päähän. Mutta älä eksy."
"lEn eksy, onhan minulla kompassi.
Olenko minä sitten se koira?" kysyin.
"Joo, siksihän sitä ajomiestä sanotaan."
.
Kuinkahan tässä käv? No. aamulla se
sitten nähdään. Ja niin sitä juotiin kahvit
ja painuttiin yöpuulle.
V- ^S-Herätyskello
pärisi hirveästi!
Kiireesti noustiin .aamiaista laittamaan
ia samalla kiireellä lähdettiin.
iällä oU
oUessa
däsune
stiuren
. voit- 'I'
'IslQ • t ä s ^ rmm kauaa, "eitä '«f, -enää
•kuule -nKKSttöriii-ääiltäjanöa •minulle ai-
, että pääsen tuonne pyöreälle felli-
©Ile, toi^n |ä'Srven'. päihän,- " Äja: '-.täiisä
- metsä sinne aä^7''öwt"täi älä-vain-missään
nimessä mene tuon kallion taakscj silloin
eksyt, la mistä sinua sitten • osaisivat
• lähteä hakemaan. Tästä pääsee vaikka
Penagelle saakka. Pelkäätkö sinä?''
"En minä pelkää enkä eksy", sanoin
\^kuuttavasti.
Niin jäin siihen aamidiämäraän-istua
töröttämään penkereelle. Ivaverini lähti
ajaa porhaltamaan pitkin järveä;
Katselin pelokkaasti ympärillem, sillä
totisesti, pelkäsin vähän. Tuntui kuin
olisin ollut aivan yksin tässä suuressa
metsässä. Kaikki oli niin oudon hiljaisia,
aivan toisenlaista kuin kesällä, jolloin
on lintuja ja muita elukoita metsä täynnä.
Missähän oravatkin lienevät, eiväthän
ne mene talveksi nukkumaan, vetelevät
kai vielä unia. Kyllä tämä on komeata
.mäntymetsää; kunhan ei vain
kukaan tulisi ja hakkaisi sitä koskaan
pois. N-äin ajattelin ja odotin.
• Jokohan karh'ut ovat m-enheet pesäänsä
talveksi nukkumaan? Onk<Aän täällä
susia? Nyt alkoi mielikuvitukseni liikkua
kaikenlaisissa metsän hirviöissä ja
tuntui kuin olisi joku minua jostain piilosta
katsellut suurilla silmillään. Pä-lyilin
ympärilleni, mutta^i näkynyt mitään.
Eiköhän tästä pitäisi jo lahteä
peuroja ajamaan? Onlvohan täällä ketään
muita hunttäreita, etteivät vain
luule minua peuraksi? Mutta eihän toki,
olinhan puettu punaisiin aivan housuista
lähtien ja minähän kävelen kahdella jalalla.
Ja jos ampuvat, niin onhan yksi
akka vähemmän tässä maailmassa.
Rohkaisin mieleni ja lähdin topakasti
kävelemään pyöreätä kalliota kohti.
Otin kuivan kepin käteeni ja hakkasin
sillä puita niennessäni. Jaa, mutta eikö
koiran- pidä haukkuakin?
" Kyllä miniiälä tuntui että sillä elämällä
pitäisi jo peurojen lähteä liikkeelle.
.Tuntui kuiii olisi ollut koko armeija liikkeellä,
enkä vain minä yksin. Koko
metsä raikui kun minä haukuin ja hakkasin.
Kun väsyin haukkumaan, rupesin .
laulamaan. Mutta kunhan eivät vain
karhut heräisi tähän meteliin!
Rupesin jo väsymään ja istahdin hetkeksi
erään lahonneen ronton päälle ja
kuuntelin.
"Trip, trip, trip.I"
Nousin hitaasti ylös. Taas! Otin kolme
askelta eteenpäin. Polveni tutisivat
ja sx^dämeni löi niin, että ohimoissa tuntui.
Onkohan se peura? Ja minulla on
näin huono pyss}'.
"Trip, trip, trip, trip . . ."
En joutanut enempää tutkia vaan
lähdin juoksemaan sen minkä kintuistani
lähti, kunnes luulin olevani kyllin
kaukana tuosta elukasta. Se oli varmasti
karhu. Nojasin puuta vasten ja
läähätin. Olen minäkin aika hunttari!
Minua rupesi jo naurattamaan. Jos se
olikin \'aih jänis!
Jatkoin taas matkaani ja rupesin
haukkumaan.
Hm, tuolla on p\'itäl Siinä se raukka
istua" kyyrötti ronton päällä kaula pitkällä
ja katsoi minuun yhdellä silmäl-
Bän. Ammunlcohan tuon? Se oli niin
nätti, eikä ole tehnyt kenellekään mitään
pahaa. Karkaisin itseni ia tähtäsin^ Nirri
pois vain, että saadaan illalla paisti.
—^Ammuin niitä kaksi, keräsin saaliini,
ja taas eteenpäin.
Kaikki oli hiljaista. Jäätynyt maa ku- -
misi jalkojeni alla la tässä hiljaisuudessa
kuulosti kuin elefantti biisi kävellyt.
Tuossa on varmasti peura maannut
monta yötä, kun näki niin selvästi makuupaikat.
Jäljetkin olivat aivan tuoreita
ja kakkaroita oli mj-öskin jäisiä ja
jäät\'mättömiä". Toisissa paikoissa oli
peura kuopinut -maata. Kyllä täällä pitäisi
peuroja olla!
. Onkohan tuo karhun pesä? On se ai-smmximimmmm
SS
f KÄMPPÄ NO.-10-Ä • I
I lSJi«ttää lieiika^olitaiset uuden vutKien |
i terveiset seuraaville ItenkilöOle §
I kimppa- 10-Ä lienMlöbunnalle: ; 1
i
Mr. Blatti Waui:o, Fort Wii!iaisi. Oat. 1
BÄr. ja mrs. Palm..Ware Tvvp. §
Mr. OswaM Bui&s •
Mr.; ja airs. Enlund,
21 Centujy St/Port Artiiur
Mrs. Kerttu Mart-l^on,
- IZl Banning St., Port Axtliur
1 ÄK-MSTKONG
i
3
i
3
TOIVOTTAVAT
T. PARTANEN •
E. LAHTINEN
A. SUONPERÄ
A. UICKONEN
E. RUHALA
ANTTI KEMPPI
J. HALMELA
K. PENTTILÄ
T. MAJAMAA
E. EKMAN
J. ULJAS
ENSIO HARJULA
K. Mäki
A. Vähä
J. Varis
M. Koski
Onni Talo
D. Kujala
Y- Perttu
Eino Raappana
Vieno ja Pauli Nenonen
Linda ja Otto Hill
V. LINDQUIST
ARNE SALO
a
s
a
i
3
3
3
i
3
LAUANTAINA, JOULUKUUN 23 PÄIVÄNÄ, 1950 SIVU 13"
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 23, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-12-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki501223 |
Description
| Title | 1950-12-23-13 |
| OCR text |
VT TIEDÄX- itiinäkin,- minkälaista
on olla "Iranitaamassa".
Xähkääs, herra mielieni vei snlnut
mukanaan, kun ei ollut muitakaan kavereita,
jotka olisivat sillä kertaa joutaneet,
kun hänellä oli loma. Hänen täy-ityi
tyytyä minuun, ^Tiylkiluuhurisa".
Istuimme autoon.
- "Onko kaikki nyt varmasti tmukana?''
Koetin naielessäni laskea kaikkea, mitä
olin "pääksäkkiin" laittanut.
; "Eiköhän ne ole", vastasin.
Tyssy^ laisi," panokset?" kysyttiin.
'Joo, jöo."
''Komps^si-?:*-•.; " •
"Jaa, se ei M«ikaaii\vlelä-"/|tiöksin sitä
hakemaan. Siellähän se liippui seinällä
pukin sarvissa, johon.oli viime v^uonv
na huolellisesti ripustettu.
! 'Onko sinulla nyt varmasti kaikki?"
'Annahan olla, maitoa ei ole." Jiiok-i
sin taas sitä hakemaan.
1 'Kun lähtee teidän akkojen kanssa,
' oli se sitten fvaikka minne, niin aina tei-i
tä saa odottaa. Kyllä teiltä aina jotain
jää. Lyönpä'vetoa, että saamme puolivälistä
kääntyä takaisin jotain hakemaan."
*'Jaa^ ei nyt ruveta tässä riitelemään",
i vastasin. \
Ja niin sitä lähdettiin hunttaamaan.
Matka sujui kaikin puolin hyvin puoliväliin,
kun . . . . C
"S . . . aha! Auto pysähtyi niin äkkiä
että olin lentoon lähteä.
"'Kämpän avaimet jäivät!" Herra
! mieheni kirosi kauheasti,
j 'Entäs se veto?" Katsoin häntä syr-
I jäsilmällä ja ojensin käteni. V
S '"Kun tässä pitää kumpaisestakin huo-
1 lehtiä, niin eihän sitä kaikkea muista",
puolusteli itseään muristen herra mie-
. heni.
i Paras pitää rauha maassa, ajattelin,
enkä viitsinyt enempää kiusata vaan pi-
! diu suuni kerranldn kiinni, vaikka mie-
• ' •
i leni olisi tehnyt jatkaa. Niin sitä ajet-
• tiin takaisin.
Pääsimme viimein rantaan, nostimme
(naapurin veneen (jonka olimme lainanneet)
vesille ja ajaa porhalsimme perille
! niitä parhaimmassa sopusoinnussa. -
"Kyllä tämä meidän ihana seutumme
näyttää niin alastomalta syksyllä, kun
puissa ei ole lehtiä ja tuo kämppäJdn
näyttää niin yksinäiseltä", surkuttelin.
Vedimme veneen hiekkarannalle Ja
rupesimme tyhjentämään kamppeitam-me
siitä poisi Siinä se meni iltapäivä
toidiutessa yhtä ja toista, että saatiin
kaikki asumakuntoon. Nyt oli jo suloisen
lämmin ja kaveri oli hakannut hirveän
puupinon eteiseen.
"Eivät ainakaan puut lopu", hän vakuutti.
"Minun olisi pitänyt ottaa se sukan-kudin
mukaani . . ,"
, li^uilttaamassa kudota, rupea vaiii
tarkastelemaan, että "kaikki vehkeesi
ovat kunnossa. Huomenina lähdetään
sangen varhain metsään-i-
Otin pyssyni naulasta ja rupesin sitä
tärkeän näköisenä tarkastelemaan. Tämä
ei ollut-Ensimmäinen kertaj Jolloin
olin pyssyn kanssa tekemisissä. Osasin
ampua jo pikku tyttönä, kun velipojan
kanssa pyitä huntättiin. Kaikiki oli kunnossa,
mutta miniia vähän «päilytti.
"Kuoleeko tällä varmasti peura, tai
vaik^ka mikä suuri elukka tahansa, jos
sattuisi niinkuin ampumaan, sillä tämähän
on vain .27?"
"Jos vain Osaat, niin kyllä varmasti
kellahtaa. Siinähän ovat pitkät kuulat.
Muttaet sinä kuitenkaan mitään näe,
"No, mihin minä sitä isoa elukkaa
tähtään, silmien väliin vai mihin?
"Lavoille on varmempaa, silloin panos
menee sj^^dämeen."
"Hjd, se kuulostaa niin raa'alta."
"Älä nyt vain rupea sellaisia ajattelemaan,
muuten ei tästä hunttaamisesta
tule mitään. Huomenna saat sinä ajaa
ja • minä menen vahtiin tuonne järven
päähän. Mutta älä eksy."
"lEn eksy, onhan minulla kompassi.
Olenko minä sitten se koira?" kysyin.
"Joo, siksihän sitä ajomiestä sanotaan."
.
Kuinkahan tässä käv? No. aamulla se
sitten nähdään. Ja niin sitä juotiin kahvit
ja painuttiin yöpuulle.
V- ^S-Herätyskello
pärisi hirveästi!
Kiireesti noustiin .aamiaista laittamaan
ia samalla kiireellä lähdettiin.
iällä oU
oUessa
däsune
stiuren
. voit- 'I'
'IslQ • t ä s ^ rmm kauaa, "eitä '«f, -enää
•kuule -nKKSttöriii-ääiltäjanöa •minulle ai-
, että pääsen tuonne pyöreälle felli-
©Ile, toi^n |ä'Srven'. päihän,- " Äja: '-.täiisä
- metsä sinne aä^7''öwt"täi älä-vain-missään
nimessä mene tuon kallion taakscj silloin
eksyt, la mistä sinua sitten • osaisivat
• lähteä hakemaan. Tästä pääsee vaikka
Penagelle saakka. Pelkäätkö sinä?''
"En minä pelkää enkä eksy", sanoin
\^kuuttavasti.
Niin jäin siihen aamidiämäraän-istua
töröttämään penkereelle. Ivaverini lähti
ajaa porhaltamaan pitkin järveä;
Katselin pelokkaasti ympärillem, sillä
totisesti, pelkäsin vähän. Tuntui kuin
olisin ollut aivan yksin tässä suuressa
metsässä. Kaikki oli niin oudon hiljaisia,
aivan toisenlaista kuin kesällä, jolloin
on lintuja ja muita elukoita metsä täynnä.
Missähän oravatkin lienevät, eiväthän
ne mene talveksi nukkumaan, vetelevät
kai vielä unia. Kyllä tämä on komeata
.mäntymetsää; kunhan ei vain
kukaan tulisi ja hakkaisi sitä koskaan
pois. N-äin ajattelin ja odotin.
• Jokohan karh'ut ovat m-enheet pesäänsä
talveksi nukkumaan? Onk |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-12-23-13
