Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 23, 1950

              m-muita
älä sil-mtamia
seikkoja.
ole puolueeton
mpääkuin ihmis-'
päivänä oa tnaa-
• LieHdonkoko
in, siihen, johon
::mi!uu, ja se kuu-
•fittäXiekin luki-'! -
aUisesti ajattelee.]' i
^essä. Jokainenf^ ä
iailman kaiisojen^t ;
koskaan, pääsisij;,! '
i tai toisessa saa-1 j
Wi tällä hetkel-; |
i^tävät ajaa Tnaa-
Q^daa-haavatkaan,
iä käsittää, että
itään, (vaan päin-• '
saakka-on .saatu - •
sivistynyt, että
ri|ld ne erimieli-
Lset aikaisemmin,
lon. -Sevaselluu ;
asiain ^ratkaisua i
nkuultivatiiiäa-' '
Sjia-iukuuhotta-" '
:'}iäiut;uk^! leh-i^
amniain; lu]^^
oiän, sHiä^Iuon-
:a&i'avät-samalla
kyefe^mähdölli-äirisa
i-aätirauk-taEJÖämaan
liiki-siihinah'
paljon.
Idjäirisa-^keskuu-fet-
kalte*h-lä-iiiuksista
jä asi-iisja;-,
•. •, .
övat ilähdutta-ijöita
kirjöituk-kaha
iehtemme
iföi varrella ja
ailif öliiHniaan ;
iM<iöilia'kir- l
sg ö-HvBuksiinsa,
itä kilpakirjoit-de
enää käyn-eii.
tekse mieli j
Iit aikaisemmin
Tulkoon täs-ei
ole eikä voi
n kuin on ehkä
m, että Liekin
otä tekeviä ih-iiijaa
ja näin
ole ehkä niin
rvitsekaan olla.
salcnkielämäs-aiheesta,
siitä
mm kirjoitta­jin
sitä aikaa,
ilkeen lepoon,
mpi kuin suo-
1 se osoittaa,
aluaa kantaa
miseksi.
syä niitä, jot-rjoittaachka
ällä osoittaa,
ttajia, joiden
. voidalvseen
osoittaa todel-teidän
^iihty-teidän
nautti­ja
-siskcune
ukostaiiise ke-me
ja Liekin
LARIN-KYÖSTI, "lyriikkamme kul­kuri
ja huoleton vaeltaja", joka .
kuoli pitkällisen sairauden jälkeen v.
1948 joulukuussa, oli kiint3myt iiiljai-seen
Öuliinkylään yhtä.-suurella läm-
• möUä kuin kotikaupunkiinsa Hänieen-linnaan.
Kun S8, joka tämän on kirjoittanut
noin pari kolme miotta sitten kunnioit­tavin-
tuntein kipusi oulunkylälälsen oi­keudella
tuon rauMIisenrunoilijatus-culumin
yläkertaan, oli i,arip-Kyöstin,
tuolloin Mrjällismiteriffime nestorin, vas-
. taanotto ystävällinen.^ • Kirjailija lil- -
paMui kertomaan ylitä ja toista eläniän-sä.
«varrelta lisäten: "Vailj^sa minut on- .
kin pumpattu melkein tyljjiin."
Kirjailija teki selkoa tulostaan Oulnn-^,
kylään. "Halusin-päästä ulos maail­maan.
Helsinkiin, lähelle maan henkis­tä
keskusta. Sitäpaitsi äitini oli kuol-lut
ja iko^ltälo mj^ty." • ^ "^^1.
Kirjailija - Larin-Kj^sti kertoi sep
jälkeen, kuinka hän' 'tapasi teatterinjoh­taja
Oskar Krabben, joka neuvoi häntä
tulemaan Oulukylään. Sitten Larin-
Kyösti sanoi: "Minulla oli paljon pa­kattavaa,
fv:arsinkin kirjoja, ja koulupo­jat
olivat iminua auttamassa, heidän
joukossaan oli mm. min. Rangell." Kir­jailija
asettui ensin asumaan ystävänsä
Krabben huvilan vinttikamariin, joka
oli niin ahdas, etteivät kaikki huoneka­lutkaan
'mahtuneet sinne, ja kylniä-kin
se oli. "Mutta minä viihdyin siinä,
sillä ikkunasta oli kaunis, laaja näkö­ala
yli metsien," Myöhemmin lurjailija
asettui asumaan naapurihuvilaari, jonne
muutti myös taiteilija Nelimarkka. La­rin-
Kyösti kertoi edelleen, kuinka hän
kotoaan tuomallaan Öljykeittimöllä keit­ti
aamiaiseksi munia ja makkaroita lisä-:
ten: "Myöhemmin ystävieni kehoituk­sesta
ostin nykyisen huvilan ja siihen
liittyjän maan, käsirahaa maksoin 50
markkaa. Toimeentuloni oli huonoh­koa,
ja talo piti saada maksetuksi. Siksi
otin yhteyden "Nuoren Suomen" mie­hiin,
kirjoitin "Päivälehteen" ja näin
sain jonkin verran rahaa. Lähdin myös
lausuntakiertueelle imaalle, jolloin sain
lisää varoja, ja talo tuli maksetoiksi."
Vuonna 1912; lokakuussa siis kirjaili­ja-
Larin-Kyösti "peseytyi" Oulunky-lään,
• . . . .
Lähdimme kirjailijan kanssa tarkas- .
telemaan hänen huvilaansa sisältä, -'aloi­timme
työhuoneesta, jossa istuimme, Sa­massa
mahtava "Moran" kello löi viisi-
"Jos kertoisin tuosta kellosta ensin",
hän sanoi; "Ostin kellon taiteilija Ne­limarkalta.
Se on taaialaista tekoa ja
U.S. "Moran" kello, puuosat ovat tehd3rt
Härmässä." — "Se kello käy aina oi-
T. .M. Tuohikorpi:
nällä oli vielä Dantea korkokuva sekä
saksalaisten suurklassikoiden Goethen
ja Schillerin kuolinnaamiot.
"Tällä kirjakaapilla on myös mna, his­toriansa",
sanoi kirjailija ja jatkoi:
"Kun äitini oli sairas, ja lääkäri mää­räsi
hänet Naantaliin, jäin minä erään
tädm kanssa Hämeenlinnaan ja täällä
näin kaafnin eräällä 'nikkarilla' ja ibäs;
tuin siihen suui^esti. Puhuin itädille
kaapin ostosta, ja häh sanoi: ^Oste­taan
pois, kyllä aiti sen maksaa*;-ja
niin tiili kaappi minulle. Ä3oin innolla
kerätä siihen kirjoja, että saisin käappi-ni
täyteen. . Kun äiti sitten sai tietää
asiasta^ tqrui hän minua hiukan^ niutta .
silloin: k:iiruhdin ehkä: pianon; ääreein ja
auloin 3pit#a kuten enn Äiti nau-,
röi hurjan, pojan ku;jeille, jä niin oli
asia sovittu." Kirjailija näj?tti minulle
ku"jojaan. Jokaisella hyllyllä oli omat
kirjansa; siinä oli taidetta, tiedettä, koti
ja ulkomaan runoutta, teatteria, suurten
maailmankirjallisuuden nerojen teokset.
Yiimmällä hyllyllä oli kirjailijan oma
tuotanto. Näiden alla 0|li Leinon tuo­tanto,
jonka Leino oli dedikoinut kirjai-
Hjatoverilleen. Niiden rihnalläiiuomasin
Koskenniemen, Ahon, Sillanpään, Knut
Hamsunin ja Selma Lagerlöfin omistus-kappaleet.
Vielä kirjailija näytti minulle suuria
albumeja, joihin hän oli-kerännyt aa-nomalehtiarvosteluja
ja leikkeleitä; kir­jailijan
kouluaikaisen. Kalevalan sain
myös nähdä, samoin ainutlaatuisen ja
arvokkaan "Ex libris"-kokoelman.
• iLyhyesti voin sanoa, että hänen "kir­jastonsa
käsitti teoksia aina "Iliaasta'" ja
Bantesta nykypäivän kirjailijoihin saak­ka.,
Oli todella hauskaa saada-.nähdä
kirjailija Larin-Kyöstin Mrjakokoelmat *
. Siinryimme täältä kirjastosta .-alaker­taan.
Siellä ruokahuoneen oven vieres-sä-
oli laakeriseppele,, jonka kirjailija oli
saanut- muistoksi Ylioppilasteatterilta.
— Nyt astuimme kirjailijan ruokasaliin.
Olin iloinen, että minulla oli tilaisuus
olla mukana kirjailijavanhuksen kans­sa
hänen huoneissaan, jotka ovat kätke­neet
sisäänsä paljon, mitä sivullinen ei
aavistaisikaan. Kauniit kukat ikkunal­la
todistivat kirjailijan olevan myös kuk-kien
ystävän. "Nlisti^;kukistaj|äaii',.d^
kiitollinen emännoitsijälleni, joka aninua
on palvellut jo pari vuosikymmentä."
-r- "Tämän 'senkin' olen ostanut tai­teilija
Nelimarkalta", ^jioi kirjailija.
"Tässä on vanha ryijy, jonka ostirx
maalta ja annoin korjata." Sääksmä-keläinen
ryijy vaikutti todella arvok­isalta.
Seinällä oli li&uisasti tauluja: tuossa
pari Rudolf Koivun, tuolla Edelfeltin
piirros ja tuossa Järnefeltin, Salli.«en ja
Kojon —- kaikki tietysti alkuperäisiä.
Huomiotani herättivät myös Mannerhei­min
Uldco-Pekan, Horthyn, Selman La­gerlöfin,
George Brandesin sekä "The
Kantele of Larin-Kyösti"-kokoelman
kääntäjän Howard Harrisin kuvat, jotka
kirjailija oli näiltä henkilöiltä omistus-kirjoituksineen
saanut. "Liittyykö tuo­honkin
oma historiansa?", kysyin osoit-
•'taen• eriistä porsliiniesinettä. -"Se oa
*hedelmäkoriukantaja'. Ailini voitti sen
.'Suomalaisen teatterin ari>ajaisista, jo­hon
sen taas EmOie Bergbom oli lahjoit»
tanut."
Kirjailija näytti vaipuvan «naistöi­hinsä,
mutta pian hän virkahti: "Tässä
huoneessa o?i asunut taiteilija Nelimark­ka,
ja Eino Leinokin on käynyt, täällä.
Se oli ainoa kerta, kun hän kävi Oulua-kylässä,
se kannattaa 'muistaa", kirjaili­ja
huomaulti. H ä n jatkoL* "Oli muis­taakseni
tammikuim ilta, jolloin Eie©
tuli. Lakitta hän tuli ja lakitta häa
lähti ja kalossinsa hän unohti luokseni."
— Siirryimme tarkasteleniaan .rakeu-
. nusta ulkoapäin. Itse huvila oli välke»
aksi maalattu, ja katto oli punainen. Ka­tolla
vielä komeili vanha tuuliviiri, jon­ka
kirjailija oli tuottanut kotitalonsa
makasiinin katolta. Ulko-oven yläpuo»
v l e l l^ ^i¥ät^|löera^g;iy^ Tuu-lokseri
metsästä löydetj't liirvensarvet»
Lintulaudat olivat siististi ikkunoidaii
alla.
Tuuheat vaahterat, tuomet niinlf
puut ja pajut loivat leimansa tälle Tus«
culumille. Portin pielessä kasvoi rin*
nan kaksi valkokylkistä, korkeata koi»
'vua, jotka kirjailija oli itse istuttanut,
Kirjailija mainitsi: "Minulla oa
maata tarpeeksi aina maan keskipistee­seen
saakka." — Idyllinen oli todella La­rin-
Kyöstin pieni koti, varsinldn kun il­ta-
aurinko heitti hyvästiksi säteensä tä­hän
taloon vihertävien vaahteroiden lä­pi.
Ei ole siis ihme, että kirjailija oli
kiihtynyt Oulunkylääii. Hän sanoikin:]
"Oulunkylä on muodostunut niinulle un»
deksi kodiksL — ^linä en ole voinut
kirjoittaa kaupungin melussa jä hälinäs­sä,
vaan ainoastaan meren' rannalla ta!
maaseudun rauhassa ja hiljaisuudes­sa."
KirJ. Hulda River
kein", \'irkahti Larin-Kyösti. Hän
jatkoi: "Tämän jykevän työpöydän
olen olen kerran saanut äidiltäni joulu­lahjaksi."
Kirjailijan työhuone seinällä
on tauluja, jotka näkyvät olevan mm.
Rissasen, Enckellin ja Simbergin käsi­alaa.
'
"Tähän huoneeseen liittjy vielä jota­kin,
josta %^in kertoa. Täällä ovat ni­mittäin
Kasimir Leino ja Uuno Kailas
yöpjTieet.",-— Siirryimme täältä "kaik­kein
pyhimmästä" olohuoneeseen. Siel­lä
huQiniolani eniten herättivät lukuisat
taideteokset sekä Jykevä kirjakaappi.
Kirjailija kertoi: "Tässä on japanilai­nen
- viuhka, tässä pari paperiveistä,
joista toinen on kotoisin Intiasta." Tai­deteoksista
olivat huomattavimmat Gal-len-
Kallelan, Järnefeltin, Gebhardtin,
Aaltosen, Simbergin, Mäntysen, Tande-feltin
sekä Oulunkylässä asuneiden ku­vanveistäjien
Haltian ja Hovin töitä.
Kaikki nämä oli kirjailija saanut lah­jaksi
edellämainituilta henkilöiltä. Sei-
On maailma tmnmassa-yössä;
myrskyt ne ympäri ärjyilee.
Syvyyksiin tahtoo sun syöstä,
aaltoset kuohuvat polkuas' peittelee.
Vaikka pzirtesi käännät minne vain,
niin vastassa samaa ompi ain.
NIIN KUOHUVAT myrskyt ulvovat
taaskin ympäri maailman ihmisen
elärhässä. Tuskin voit suunnitella päi­vää
eteenpäin, ehkäpä tuntiakaan, sillä
et voi hetkeäkään elä omaa rauhallista
elmääsi.
-Joulu, jota kutsutaan rauhan jiihlak-si,
ei tuo rauhan tunnetta rintaamme,
kun aina vain kuulemme taisteluista ja
ihmismurhista.
Lapset, jotka eivät vielä tiedä elämän
myisliyävästä ajasta, ovat riemua täyn­nä
nähdessään jolupukin ja kaikkia sil­miä
hiveleviä koristuksia, joita ovat suu­ret
kauppojen näyteikkunat tulvillaan.
Katselin tuota lasten ja ehkäpä ai-kmstenkin
hetkellistä, iloa, tupn maaii-man
suurimman joulukuusen: vieressä,
joka on 212 jalkaa kprliea, ja jpnka
ympärille on laitettu kuin satumaailma.
Siellä on joulupukki erityisessä osastos­sa,
ottaen lapsia -vastaan ja. lupaa heille
heidän pyytämiään joululzöijoja. Siellä
on karuselli kaikkine kauneuksineen ja
sydäntä hivelevine musiifckinecfn. Luon­nolliseen
kokoon tehtyjä elukkaleikki-kaluja,
jotka nyökyttelevät itseään,
kuin olisivat aivan eläviä.
Suuri lasten kuoro lauloi tuon kuusen
alla "rauhasta", joka teki vanhempaan
bmilijajoukkpon omituisen tunteen, ^iin
että monelta tipahti kyynel poskelle
kuin tietämättä.
Monet lapiset lausuvat toivomuksensa
joulupukille, mutta he eivät ^-oi tuota
käsittää, että se on kaikki heidän omais­tensa
ja vanhempiensa ostettavana. Ja
milläpä sitä nykyään imitään ylellisyyk­siä
ostaisi, kuri elämänkustannukset ovat
kohonneet pilvien yläpuolelle, eivätkä
palkat ole sen mukaan nousseet. Tuskin
nykyiset tulot riittävät jokapäiväisiin
elämäntarpeisiin. Mutta lapset eivät vie­lä
käsitä tätä kaikkea nurinkurisi: utta,
että miksikä toisilla on varaa ostaa kai­kenlaista
ja toisilla ei.
Tuo jättiläisjoulukuusi> joka loistaa
yli kolmentuhannen monivärisen valon
kanssa, sijaitsee Seattlessa, Wash.,
"Northgaten" kaupunginosassa, joka
on uusi osa kaupunkia ja parhaillaan
sinne vielä rakennetaan uusia liiketaloja.
Kaikki nuo siellä olevat liikkeet laittoi­vat
tuon joulukuusen, joka on todellakin
mahtavan näköinen ja sen valot loista­vat
kauas yön pimeässä. Aivan latvassa
pilkottaa punainen täJjti, mitä ei aivan
läheltä voi kunnolleen nähdä, kun se on
niin korkealla, aivan pilviä tavoittamas-
-sa. . • _ , -
Tuota kaikkea katsellessa muistuu
mieleen lapsuuden ajat, pikkuisen kuu­sen
vieressä, jc^sa joku kynttilätuikku
paloi, mutta silloin oli vielä sydämessä
rauhan tumie, jota enune nj''t voi loihtia
millään mieliimme, vaan mielissämme on
ainainen taistelujen pelko.
Tiemme käy kautta tulenliekkien.
Ihmisyys maahan nyt tallataan.
Soi käsky nuortenj vänkäinkin:
~' Käy veljiäsi taas tappamaan.
The Canadian Drama -Association on
antanut viisi palkintoa huomatuille teat-terimiehiile
Victoriassa B.C. Tällaisen
kunnian kohteeksi joutuivat Gratien Ge-linas
Montrealista, Frank Holroyd Sas-katoonista,
Robert Jarman Winmpegis-tä,
Michael Meiklejohn Ottawasta ja
Charles Rittenhouse jMontrealista.
-Kaikilla näillä miehillä on huomatta­via
ansioita Little Theatre-liikkeessä ja
he ovat toimineet . siinä näyttelijöinä,
johtajina ja näytelmien kirjoittajina.
Mr. Jarman on !Manitoba Drama Lea-guen
puheenjohtaja ja myöskin Domi­nion
Drama Festival Regional-komiteaa
johtaja.!
Pääsi maailiinaii hMouaatta.
Sir John Barbirolli, joka saa\iitti
maailmankuuluisuuden ollessaan New
Yorkin Filharmoonisen Orkesterin johta­jana,
on saavuttanut ehkä suurimman
kunnian, mikä musiikkiraaailmassa <m
tarjolla. Hänelle nimittäin anneltiin vii­me
lauantaina Lontoossa Kuninkaalliseii
Filharmoonisen Yhdistyksen kultaiiiitali.
Tämä mitali on yksi ^kuuluisimmista
kansainvälisistä kunniamerkeistä ja se
annetaan vain kaikkein kuuluisimmille
säveltäjille ja musiikkineroille.
Tämä mitali on ollut käytännössä 79
vuotta ja vain 51 kappaletta sitä on teh"
ty tänä aikana. Brahms, Richard
Strauss, Pgderewski, Kreisler, Casäls-ja
Tcscanini ovat mm. saaneet tämän mita­lin.
Sir- John on syntjnyt Lontoossa ja
hänen isänsä oli italialainen ja äitinsä
ranskalainen. Hän saavutti maailraan?-
LÄIJÄMTÄINÄ, •J0IJLUMJIJ^.23^--1R^^ 1950