1940-04-13-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
isoi e suven kirkkdhän
Kirj. EERO KORPI
Huhtikuun aurinko 'kurkistelee jo säveleltään kera kesäisten-vierasten.
vaikolattiaiseiiJcaukpmetsän takaa. Jylhän totinen on sen olemus. Luu-idän
taivas hohtaa purf^uravärein. lisimrae, etempää katsoen, sitä ka-
— Yhä ylemmä ^yipeää jäivän keh- ruksi ja kalseaksi. Tunkeutuessam-rä.
Akkuloinenf tsbaiiko Jdmmeltää
tuhansin pikkukristallein. Kesää en-ni
stavat pähränsäteet, ulottuvat jo
yli hangen: matalan töllin ylimmästä
ikkunaruudusta sisään pilkistämään.
M onikuukautisen hämärän verhoa-ma
pirtti saa lUutta väriä. Uunin
vierellä ,un^^u iriutuva rfaa^ia^jr-
Pukinsarvr ja sen yiiiheihi^
Höipin iltapäiväkahviani asUn- sertin, t d ^ Mii^U^
omaiseen tunnelmaan vaipuneena, maalle. Puhuttelen Imntä akkunasta
kun yhtäkkiä alkaa korviini kantau- J^pyyd^
tua^ puhallussbittimen säveleitä, omi- suostuu ja alamme pieneni
tuisia, valittavia ääniä, jotka muo- luni tJkko k^t^^
dostavat tutulta tuntuvan kansan- Minä olen kotoisin Haarlustä
kPvättmVna tö,,^^ A' ^ . vathieinan vierailta.'Kahvmjuonti
keyattoiyoa täyden sydämen. Se u^'i . - •.^^^.'•^• • •
t^hfnn^iu m x r i • • jaa^esken ja mma lyhdyn ottamaan
tahtoo olla myös mukana s,ma suu- selvää, mistä äanel tulevat,
ressa suven smfoniassa, jonka kesä ^ p;u' * i w u • « i
t i . n ^ c c o o » TI • . , . Pihaan on tullut vanha mies, joka
tullessaan tuo. Jokamen puu, jokai- ^^-^ - .. . . .» . , ,
npn « ^ « c o c k , V * n scisoo seiuau ttojalla ja ^ puhaltelee
nen pensas haastaa meille sanatto- ^.^^^^ •* */ i... -
sarvea muistuttaN-aan soittimeen.
kehoituksesta kiertämäaii muutamia
Suomen kaupunkeja ja soittelemaan
tätä pukinsarvea, joka kuuluu olevan
niin harvinainen. Minä. olin
viime kesänä Sortavalan laulujuhlilla
soittamassa — siellä piti oikein ktl-kaisessa
menneisyydessä^ Ku^ |iäi
vänkehrän ^ uurteisia
kasvoja, herää i hänkin. Sielunsa
ruostuneet ;JtieIet iyämhtelevät Jfeyot-tomasti.
Hän koetta hyräillä jo|ain
A^maisempina ^aikoina oppim£idnsa
bafesönsäveltä,^^Ei tahdo enää luistaa.
Katkonaisia, surun sortamia ääniä
sieltä tulee. Aatos, löytää uuden kohteen.
Murheinen mieli virkoo ja katkeruus
haihtuu hetkiseksi. Maailma
OD niin suuri ja minä sen sylissä
niin pieni. Miksi surisin suotta.
Kaartuuban hautani yllä ylhäinen
ikitaivas. Kesä tulee kuin aina ennenkin.
Perhonen liitelee yli kum-puni.
Lahonneelle 7 puuristille istahtaa
ehkä joskus kesän kerttu ja virittää
suvisen vijrtensä . . . .
Elämänhalu on" suuri. Vielä tah-toisi
han nähdä yhden kesän —
vain tämän -tulevan. Olla mukana.
Sitten suven mentyä, siirtyä — muuttaa
vaikka .minnes N asioissa
kiirii aatos jarmielikuvien taivas väikkyy
seessä kuin lapsosen. —r -t-r —
Timanttihohteinen hangen selkä
kirkastuu. Tuvan ikkunan takana
hj^ppelee vallaton keltarintatiainen
jäätyneillä pajunoksilla. Metsät uinuvat,
hiljaisina hyräillen Vienoa
kehtolaulua, ikäänkuin valmistellen
itseään suvisia kisoja? varten, voidakseen
sitten täysin rinnoin kaiuttaa
min kielin suven kisoista. Tuolla aa-, \r;i.K * n • - -
vikplla, puipn reunalla, kohoaa pieni ^ ^ " ^ ^ '"?"T" T ^ ? * P^^*"' ^
. i , uu^.pitjm len^tseks«iija>un.koYi^0env.i»ms. s(»teta, nun .ei-lyllut kilpailijaa —
Jos* ;^•:^;,i^^i^ip,;;<^^
takin inusjlkm historiasta rlukipina^
s^St^^-^pmessa vähän ^^t^tlJB^iä^^
ii, muita Ul^Ayt} etta
hus. Hänen unensa askart^ee tus- ,punar.uusiip^nsas, vähän onnen va- .n.u.tan; ^vS^i.^.f.»,^'^^'
mpnrti»Uwd*«,<ä- KnV, rtäi. rrpa«ss«a, . S^iittä'^ ei monikaan huu omaa. tiluutani,-nun.palau^^u nydeeni
Näyttää k^n s^kin .olisi tänä ke-väänä.
enkoisessa, tavalUs>a virkeäm- ^ ^puhallussoittimesta -
^^^^^^^^ pukinsarvesta, r>-e ovat olleet joj>it.
Itseään .yastaanotta^kseen kesäiset kän ajan,.'R!^ käytänni^stä ja niitä
ki^vejkot, tarjotakseen niille ^pi^
van tyyssijan vaatimattomilla oksil>
laan. Hento on sen runko, ei se
'Suurta kannata, eivätkä suuret linnut
sen oksille monasti istukaan. Pieniä
tapaa enää vain - joissakin museoissa.
Minun.' luullakseni soitin on ollut
Jämä on :mH«pn .kuijitiiiaia. >KyPä
.siellä Sortavalassa livPkki soi^Uonaais-terlt^
yrlttivät saada siitä ääntä, mutta
kukaan ei onnistunut. Yksikin,
läntisessä Suomessa sitä ei Kene pal-varten
se on luotu. Se on tyytyväi- joakaan soitettu. >
nen, jos saa edes kerran kesässä kuul-tunnetuin
itä-Suomessa, jonne se on jokj^ oli oikein koulunkäynyt soit-tullut.
Venäjältä, käsin, kun sensijaan ta ja, ei vaan saanut soimaan. *
la peipposen oksallaan helskyttelevän
herkin kielin. Siinä toivossa se so-mistautuu
juhlapukuunsa, avaa ump-punsa
ja tuoksuu houkuttavan suloisesti.
— Kerran, siitä on jo pitkä
aika, istahti sen heikolle oksalle le-veäsiipinen
haukka, vioittaen sen heräävää
elämää. Siitä asti on se tuntenut
vissiä kammoa suuria lintuja
kohtaan. Sitäpaitsi se on lyhyen elämänsä
aikana huomannut,, etteivät
suuret linnut kesää tee. Ne liitelevät
vain yläilmoissa tai nuokkuvat kylläisinä
jossain erittäin mukavassa
paikassa. Eivät ne yhdy suvisiin kisoihin
pienten sirkkusten kanssa. Elävät
omaa elämäänsä ja huomaavat
|]iienet -lintuset-vain-silloin kun niille
sattuu tulemaan-nälkä. —
Ukko puhaltelee sarveen hartaannäköisenä
ja kokoaa taskuunsa heitetyt
^voittorahat". Kun hän katsoo
antaneensa tuloihin nähden riit-
Kahvia juodessa hän kertoo edelleen:
—- Siellä minä olen ikäni rähjännyt
savottatöissä ja kun se muuan
soittomajister vakuutti, että kyllä
tienaatte jos menette kaupunkeihin
tävän, pitkän ja monipuolisen kon- soittelemaan, niin päätin lähtea. Olin
• — — ' • ' ensin Viipurissa ja tienasin jo ju-;
nassa matkarahat. Sitten oon^ ollut
rä ilmassa tekee, sitä lähempänä ön pari kertaa Helsingissä, ja voi juutas
kisojen aika. Kaikesta huomaa, että kun se on suuri kaupunki! Vaikkii
jotain suuremmoista on tulossa. £h- ensi kerralla olin siellä seihtemän
kä odotetaan valtavampia lintupar- päivee ja toisella kerralla Ariisj niin
via vierailulle kesäisille tanhuille, kir- en - sittenkään ennättänyt kaikissa
mailemaan, kisailemaan ihanassa so- paikoissa käyvä,
vussa ja yhteishengessä. Tuomaan — Kuinka näyttää kannattavan?
uusia tuulahduksia vieraista oloista.' — Panin minä Helsingissä pank-
Kaiuttamaan sorean soittonsa ja lien- kiin tuhannen markkaa ja oli mulla
tämään kirren jäytämän Sydämen, vielä taskussa muutamia, satoja.
Tuossa toivossa jo valmistaudutaan. —- Oletteko ennen matkustellut?
Matalan töllin eläjät kuuluvat jo va- — En ole käynyt Sortavalaa kau-rustelevan
muutamaan niemekkee- empana ja tuntuu vähä ouvolla ku-
- Koko tienoo on virkistymässä. La- seen suurehkoa pesäpönttöä. Siellä
keuden pienet elävät tietävät, että se sitten kehoittavana ja innostavana
mitä suuremman kaaren päivän keh- odottelee lauluvieraitaan.
kmae Ä viSlla nUen, johtajimiJ. Aando, joianyiyäSh johtaa
k^oja: Tämä kuor^.anto. '«-"flfl^fJ^^^Xiiv^^^^^ taloiUa.««ulen
Port. ÄHkurht osaston sekakuoro noin
^naburyn osaston
^iiksissa sekä osaston omtssa tumissa ju - ^^r**«^.*w;rV/t«f«w#» imM imrten
•^«ä » W f t y ^ maestyfoeT- Tämä kuva muistullaa emlkcsäisuta laulu- ,a so.ltop,U»tamme, ,o.ta varten
^-oalinen Ttarr^stiis mi. mreässä käynm^sä. ,
lukee.
Sitten hän kertoi kotoisista huolistaan,
raadannastaan savottatöissä,
Ijästään, joka jo alkaa olla korkea,
huomauttaen kuinka kaikki ne yhdessä
kehoitusten kanssa vaikuttivat, että
hän päätti lähteä ansaitsemaan leipäänsä
hieman helpommalla > työllä.
— Tää sarvi on ollut meijän suvulla
jo kolome miespolvee ja se
olj aikoinaan suatu Vennään puolelta
ja ties kuinka vanha se lienee.
Yks poijista suop tällä jo eänen syntymään,
mutta ei ossoo ^elä soitto-kap^
leita. Kyllä siellä kotona kauaa
tuumittiin ennenkuin minä lähin
matkalle.
Juotuaan kahvin hän antaa meille
yliinäaräiseri konsertin ja soittaa
"ryssänkatrillia", ^mutta se katkeili
tijontuosta *faliistuksen*' vuoksi.
"Henk' ei ennee piisoo, niinkuin nuorempana,
silloin minä soetin vaekkä
kuinka' pitkän;, lirufuksenj yhteen
henkeen*', kertoo ukkol ^^Njrt minä
vuan soittelen näitä lauluja ja virsiä,
niissä kun sopii henkäistä hiillä,
Tää ön sellainen matkalaulu", sanoo
hän ja pukaitaa'luiseen soittimeen,
jossa on vain viisi ääntä.
Ei ollut aikaa ryhtyä lähemmin
soittimen rakennetta tutkimaan, mutta
luulen, et& sitä ei ole sen^^pa-remnun
suunniteltu kuin mitä sattuma
on sallinut. ^ K^yaikaisista
soittimista vastannee okariino lähäi-nä
sen ääntä. ^
Sitten vielä ykä. "ylimääräinen"
ja piiklnsarven puhaltaja JnhoTynk^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 13, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-04-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400413 |
Description
| Title | 1940-04-13-03 |
| OCR text | isoi e suven kirkkdhän Kirj. EERO KORPI Huhtikuun aurinko 'kurkistelee jo säveleltään kera kesäisten-vierasten. vaikolattiaiseiiJcaukpmetsän takaa. Jylhän totinen on sen olemus. Luu-idän taivas hohtaa purf^uravärein. lisimrae, etempää katsoen, sitä ka- — Yhä ylemmä ^yipeää jäivän keh- ruksi ja kalseaksi. Tunkeutuessam-rä. Akkuloinenf tsbaiiko Jdmmeltää tuhansin pikkukristallein. Kesää en-ni stavat pähränsäteet, ulottuvat jo yli hangen: matalan töllin ylimmästä ikkunaruudusta sisään pilkistämään. M onikuukautisen hämärän verhoa-ma pirtti saa lUutta väriä. Uunin vierellä ,un^^u iriutuva rfaa^ia^jr- Pukinsarvr ja sen yiiiheihi^ Höipin iltapäiväkahviani asUn- sertin, t d ^ Mii^U^ omaiseen tunnelmaan vaipuneena, maalle. Puhuttelen Imntä akkunasta kun yhtäkkiä alkaa korviini kantau- J^pyyd^ tua^ puhallussbittimen säveleitä, omi- suostuu ja alamme pieneni tuisia, valittavia ääniä, jotka muo- luni tJkko k^t^^ dostavat tutulta tuntuvan kansan- Minä olen kotoisin Haarlustä kPvättmVna tö,,^^ A' ^ . vathieinan vierailta.'Kahvmjuonti keyattoiyoa täyden sydämen. Se u^'i . - •.^^^.'•^• • • t^hfnn^iu m x r i • • jaa^esken ja mma lyhdyn ottamaan tahtoo olla myös mukana s,ma suu- selvää, mistä äanel tulevat, ressa suven smfoniassa, jonka kesä ^ p;u' * i w u • « i t i . n ^ c c o o » TI • . , . Pihaan on tullut vanha mies, joka tullessaan tuo. Jokamen puu, jokai- ^^-^ - .. . . .» . , , npn « ^ « c o c k , V * n scisoo seiuau ttojalla ja ^ puhaltelee nen pensas haastaa meille sanatto- ^.^^^^ •* */ i... - sarvea muistuttaN-aan soittimeen. kehoituksesta kiertämäaii muutamia Suomen kaupunkeja ja soittelemaan tätä pukinsarvea, joka kuuluu olevan niin harvinainen. Minä. olin viime kesänä Sortavalan laulujuhlilla soittamassa — siellä piti oikein ktl-kaisessa menneisyydessä^ Ku^ |iäi vänkehrän ^ uurteisia kasvoja, herää i hänkin. Sielunsa ruostuneet ;JtieIet iyämhtelevät Jfeyot-tomasti. Hän koetta hyräillä jo|ain A^maisempina ^aikoina oppim£idnsa bafesönsäveltä,^^Ei tahdo enää luistaa. Katkonaisia, surun sortamia ääniä sieltä tulee. Aatos, löytää uuden kohteen. Murheinen mieli virkoo ja katkeruus haihtuu hetkiseksi. Maailma OD niin suuri ja minä sen sylissä niin pieni. Miksi surisin suotta. Kaartuuban hautani yllä ylhäinen ikitaivas. Kesä tulee kuin aina ennenkin. Perhonen liitelee yli kum-puni. Lahonneelle 7 puuristille istahtaa ehkä joskus kesän kerttu ja virittää suvisen vijrtensä . . . . Elämänhalu on" suuri. Vielä tah-toisi han nähdä yhden kesän — vain tämän -tulevan. Olla mukana. Sitten suven mentyä, siirtyä — muuttaa vaikka .minnes N asioissa kiirii aatos jarmielikuvien taivas väikkyy seessä kuin lapsosen. —r -t-r — Timanttihohteinen hangen selkä kirkastuu. Tuvan ikkunan takana hj^ppelee vallaton keltarintatiainen jäätyneillä pajunoksilla. Metsät uinuvat, hiljaisina hyräillen Vienoa kehtolaulua, ikäänkuin valmistellen itseään suvisia kisoja? varten, voidakseen sitten täysin rinnoin kaiuttaa min kielin suven kisoista. Tuolla aa-, \r;i.K * n • - - vikplla, puipn reunalla, kohoaa pieni ^ ^ " ^ ^ '"?"T" T ^ ? * P^^*"' ^ . i , uu^.pitjm len^tseks«iija>un.koYi^0env.i»ms. s(»teta, nun .ei-lyllut kilpailijaa — Jos* ;^•:^;,i^^i^ip,;;<^^ takin inusjlkm historiasta rlukipina^ s^St^^-^pmessa vähän ^^t^tlJB^iä^^ ii, muita Ul^Ayt} etta hus. Hänen unensa askart^ee tus- ,punar.uusiip^nsas, vähän onnen va- .n.u.tan; ^vS^i.^.f.»,^'^^' mpnrti»Uwd*«,<ä- KnV, rtäi. rrpa«ss«a, . S^iittä'^ ei monikaan huu omaa. tiluutani,-nun.palau^^u nydeeni Näyttää k^n s^kin .olisi tänä ke-väänä. enkoisessa, tavalUs>a virkeäm- ^ ^puhallussoittimesta - ^^^^^^^^ pukinsarvesta, r>-e ovat olleet joj>it. Itseään .yastaanotta^kseen kesäiset kän ajan,.'R!^ käytänni^stä ja niitä ki^vejkot, tarjotakseen niille ^pi^ van tyyssijan vaatimattomilla oksil> laan. Hento on sen runko, ei se 'Suurta kannata, eivätkä suuret linnut sen oksille monasti istukaan. Pieniä tapaa enää vain - joissakin museoissa. Minun.' luullakseni soitin on ollut Jämä on :mH«pn .kuijitiiiaia. >KyPä .siellä Sortavalassa livPkki soi^Uonaais-terlt^ yrlttivät saada siitä ääntä, mutta kukaan ei onnistunut. Yksikin, läntisessä Suomessa sitä ei Kene pal-varten se on luotu. Se on tyytyväi- joakaan soitettu. > nen, jos saa edes kerran kesässä kuul-tunnetuin itä-Suomessa, jonne se on jokj^ oli oikein koulunkäynyt soit-tullut. Venäjältä, käsin, kun sensijaan ta ja, ei vaan saanut soimaan. * la peipposen oksallaan helskyttelevän herkin kielin. Siinä toivossa se so-mistautuu juhlapukuunsa, avaa ump-punsa ja tuoksuu houkuttavan suloisesti. — Kerran, siitä on jo pitkä aika, istahti sen heikolle oksalle le-veäsiipinen haukka, vioittaen sen heräävää elämää. Siitä asti on se tuntenut vissiä kammoa suuria lintuja kohtaan. Sitäpaitsi se on lyhyen elämänsä aikana huomannut,, etteivät suuret linnut kesää tee. Ne liitelevät vain yläilmoissa tai nuokkuvat kylläisinä jossain erittäin mukavassa paikassa. Eivät ne yhdy suvisiin kisoihin pienten sirkkusten kanssa. Elävät omaa elämäänsä ja huomaavat |]iienet -lintuset-vain-silloin kun niille sattuu tulemaan-nälkä. — Ukko puhaltelee sarveen hartaannäköisenä ja kokoaa taskuunsa heitetyt ^voittorahat". Kun hän katsoo antaneensa tuloihin nähden riit- Kahvia juodessa hän kertoo edelleen: —- Siellä minä olen ikäni rähjännyt savottatöissä ja kun se muuan soittomajister vakuutti, että kyllä tienaatte jos menette kaupunkeihin tävän, pitkän ja monipuolisen kon- soittelemaan, niin päätin lähtea. Olin • — — ' • ' ensin Viipurissa ja tienasin jo ju-; nassa matkarahat. Sitten oon^ ollut rä ilmassa tekee, sitä lähempänä ön pari kertaa Helsingissä, ja voi juutas kisojen aika. Kaikesta huomaa, että kun se on suuri kaupunki! Vaikkii jotain suuremmoista on tulossa. £h- ensi kerralla olin siellä seihtemän kä odotetaan valtavampia lintupar- päivee ja toisella kerralla Ariisj niin via vierailulle kesäisille tanhuille, kir- en - sittenkään ennättänyt kaikissa mailemaan, kisailemaan ihanassa so- paikoissa käyvä, vussa ja yhteishengessä. Tuomaan — Kuinka näyttää kannattavan? uusia tuulahduksia vieraista oloista.' — Panin minä Helsingissä pank- Kaiuttamaan sorean soittonsa ja lien- kiin tuhannen markkaa ja oli mulla tämään kirren jäytämän Sydämen, vielä taskussa muutamia, satoja. Tuossa toivossa jo valmistaudutaan. —- Oletteko ennen matkustellut? Matalan töllin eläjät kuuluvat jo va- — En ole käynyt Sortavalaa kau-rustelevan muutamaan niemekkee- empana ja tuntuu vähä ouvolla ku- - Koko tienoo on virkistymässä. La- seen suurehkoa pesäpönttöä. Siellä keuden pienet elävät tietävät, että se sitten kehoittavana ja innostavana mitä suuremman kaaren päivän keh- odottelee lauluvieraitaan. kmae Ä viSlla nUen, johtajimiJ. Aando, joianyiyäSh johtaa k^oja: Tämä kuor^.anto. '«-"flfl^fJ^^^Xiiv^^^^^ taloiUa.««ulen Port. ÄHkurht osaston sekakuoro noin ^naburyn osaston ^iiksissa sekä osaston omtssa tumissa ju - ^^r**«^.*w;rV/t«f«w#» imM imrten •^«ä » W f t y ^ maestyfoeT- Tämä kuva muistullaa emlkcsäisuta laulu- ,a so.ltop,U»tamme, ,o.ta varten ^-oalinen Ttarr^stiis mi. mreässä käynm^sä. , lukee. Sitten hän kertoi kotoisista huolistaan, raadannastaan savottatöissä, Ijästään, joka jo alkaa olla korkea, huomauttaen kuinka kaikki ne yhdessä kehoitusten kanssa vaikuttivat, että hän päätti lähteä ansaitsemaan leipäänsä hieman helpommalla > työllä. — Tää sarvi on ollut meijän suvulla jo kolome miespolvee ja se olj aikoinaan suatu Vennään puolelta ja ties kuinka vanha se lienee. Yks poijista suop tällä jo eänen syntymään, mutta ei ossoo ^elä soitto-kap^ leita. Kyllä siellä kotona kauaa tuumittiin ennenkuin minä lähin matkalle. Juotuaan kahvin hän antaa meille yliinäaräiseri konsertin ja soittaa "ryssänkatrillia", ^mutta se katkeili tijontuosta *faliistuksen*' vuoksi. "Henk' ei ennee piisoo, niinkuin nuorempana, silloin minä soetin vaekkä kuinka' pitkän;, lirufuksenj yhteen henkeen*', kertoo ukkol ^^Njrt minä vuan soittelen näitä lauluja ja virsiä, niissä kun sopii henkäistä hiillä, Tää ön sellainen matkalaulu", sanoo hän ja pukaitaa'luiseen soittimeen, jossa on vain viisi ääntä. Ei ollut aikaa ryhtyä lähemmin soittimen rakennetta tutkimaan, mutta luulen, et& sitä ei ole sen^^pa-remnun suunniteltu kuin mitä sattuma on sallinut. ^ K^yaikaisista soittimista vastannee okariino lähäi-nä sen ääntä. ^ Sitten vielä ykä. "ylimääräinen" ja piiklnsarven puhaltaja JnhoTynk^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-04-13-03
