1940-03-23-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Svu 10 LAUANTAINA, MA-\LISKUUN 23 PÄIVÄNÄ K40
ovat sivistyneitä ihmisiä — eivät
semmoisia kuin mahdoton venemies."
"Wen, olisivat edes sen verran sivistyneitä,
että neuvoisivat ihmiselle
tien, joka edes vie johonkin — sillä
nyt me olemme tunnin kulkeneet kehää
- T - seitsemän kertaa olen kulkenut
tämän vaoihan rohdoskaupan
ohi."/.-; •
Me sanoimme, että se oli halpamainen,
kunnoton vale (mutta me* kyllä
tiesimme, ettei se sitä ollut.) Selvää ;
oli, ettei meidän enää ^sopinut kulkea
tämän rohkoskaupan ohi — tietä
kysellä voimme kyllä edelleenkin,
mutta rneidän täyt)^ lakata seuraamasta
sormenosoituksia, jos mieli tyytymättömän-
jäsenen e p ä 1 u uloja
aisoissa pitää. ; ^ .
kuljimme kauan sileitä, asfaltilla/
laskettuja katuja, joiden kahden puolen
oli kortteerittain laajoja uusia
kauppatiloja, kem
tä tehtyä r—jok^jä^
teeri täsmälleen sanrnnlaiheni kuin
kaikjd''-muutkin talot ja kortteerit
mailin matkaUa, ja kaikki kirkkaasti
valaistut — ja näin vihdoin 'pääsim-„,
me kaupungin valtaväylälle.. Joka
puolella oli kirkkaita värejä, leimua-vm
kaasuliekki-sikfermiä, syirjäkäytä-villä
tungokseen asti vil^spukuisia
miehiä ja naisia kiirettä, eläpnää,
toimeliaisuutta, rattoa, juttelua ja
naunia kaikkialla! Löysimme ho- -
teliin, Grand Hotel du Louvre et de
la Paix'n, ja kirjoitimme sen kirjaan,
keitä olimme, missä olimme syntyneet,
mikä ammattimme oli, mistä
viimeksi tulimme, olimmekq naimi-
.-sissa,vai,;tt^^^^
tä miellytti, kuinka vanhoja olimme,
minne olimme matkalla ja koska ar-yelinune
sinne saapuvamme ja paljon
muuta samanlaista tietoa —r kaikki
talon isännän ja salaisen poliisin
' yalistamiseksi. P^lkkasimine oppaan
ja_ ryhdyimme paikalla kaupunkia
ka;tscl2maan. Tämä ensimmäinen ilta
{Ranskassa oli sangen levoton ilta.
En r.iuista puoliakaan niistä paikois-^
ta, joissai kävimme, taikka mitä nfe
oikeastaan haimme: meitä ei ollenkaan
haluttanut perusteellisesti tutkia
mitään — me vain tahdoimme
pikimältään nähdä ja lähteä — kulkea,
olla aina vain kulussa! Maan
henki oli tullut meihin. ^ A^ihdoin me,
sangon niyöhäisellä ^tunnilla,. kävim-
Laulu pihamies Söderlundin rakkaudesta Niin nainen ennen
Van/ia Söderlund lakaisee pihaa,
kymmenen, kaksikymmentä, kolmekyvimcntä vuotta
on Söderlund lakaissut pihaa.
Luuta kädessä lähestyy hän kuoleman porttia.
Vanha Söderlundin sydämessä asuu suru,
.viieftuutensa päivinä hän nai ilotytön,
rakkaudesta hän nai ilotytön.
Mieheii sydämestä ei rakkaus kuole koskaan,
ei myöskään vanhan Söderlundin sydämestä,
yhä hän rakastaa, vieläkin, kuolemaansa saakka.
Vanha Söderlundin sydämessä asuu suru. »
Joka pyhä JUO vaimo hänen tilinsä,
joka pyhä haukkuu häntä,
mutta rakkaus Söderlundin sydämessä on suurempi kuin surtt.
Vanha Söderlund lakaisee pihaa,
kymmenen, kaksiikymmentä, kolmekymmentä vuotta
/iän ori lakaissut fnhaa.
Kohta-seisoo hän kuoleman porttien edessä.
Meidän on tänäpälvänä vaikea
sittää sitä tosiasiaa, että väiiiin
enemmän kuin sukupolvi sitten naista,
jolla ei ollut miespuolista sei salaista,
ei Ä e r i k a s s a laskettu hiihäi-kaari
kunnollisen ravintolan tai
hotelliin." Kaksi sukupolvea sitten
naiset taistelivat oikeudesta päästä
yliopistoihin saamaan korkeamuaa
sivistystä ja myöskin opintieammat-teihin.
Ja silloin kim Susan B. Anthony
sjmtyi 120 vuotta sitten, kansanvaltainen
Amerika ei sallinut aric-liitossa
olevien naisten omistaa oniai-suutta,
käyttää omaa palkkaansa m-ten
tahtoivat, todistaa "'oikeuksissa,
tehdä testame^jittia, eikä heillä ollut
sanansijaa omien lastensa kontrollissa.-
" Jd Södtriurid ast'm
..Olkoon iloa tai surua sen takana,
taivasta tai helvettiä kuoleman jälkeen,
Söderlund on ansainnut levon.
Jokainen rakastaja on ansainnut levon.
rai in
Oottako kuullu siitä Traispäkin suu- sitte viikon-päästä aiva prikustaprik-resta
rioirasta?
Koko kaupimki tiätää loristaa, jotta
suuri: noita ja tiätäjä on vistannu
täälä Traispäkin Jerpyyn tiän varrella
yhres "piänes yinttikamaris ja
noitunu ja tehny imehiäj jotta s'Gon
oikeen kauhiaa.
kuhu, jotta aiva sitä flikkaa pyär-
Kysyy sitte lopuuksi siltä Hikalta
jotta •• • ' ' -
— Sanonko mä senkin yhren asian?
— Ei, ei herran tähre — oli flikka
ruvennu hokemhan ja huitoomhan ja
SWn Helsingiski ennen noitunu, aiva oli p l e i k i k s i l y ä n y . ^ ; ;
mutta tuli syksyllä Vaasahan kun
kuuli, jotta -tääir olis kans paljo
noinittavaa. ,
Se on kuulemma oikene teosoophi ja
liikkuu aiva henkimaailmoos.
. Tämän maan pinnalla s'oon ollu
vasta 33 ajastaikaa, mutta se kuulemma
muistaa, jotta s oli 400 vuatta
sitten spanjuuri elikkä espanjalaane.
I^3rt s ooh "ruumiillistunu" ja ruven-nu
harjoottamhan tiätäjäh ammattia.
Ja sen vastahottohuanehen oveski
oli suuri ilmöotustaulu fiinimmällä
kiälellä jot^a
^\\straal-byroo.'-
• Niin jotta Ivyllä se vaa tiäsi.
Sellaanen. meno . ja oikee trafiikki
siäl' oli pllu jotta xdimmeen poliisikki
lähtivät kysyriihän siltä tiätäjäitä yhtä
salaasta asiaa. Sitä jotta
— Tiätääkö herra tiätäjä, teosoop-hi
ja entine spanjuuri sitä jotta:
tulooko siitä valtion yirkamiästen
palkankorootiiksesta mitää?
-—Jaa — oli se noita sanonu. —
Sitä mä en totisesti tiärä.
Silloo oli poliisi sanonu jotta
— Tuallaane tiätäjä saa lähtiä
DIFJ^ERENTI.^XLILASKUT \-
VAN keksivät Leibhnitz Ja Newtcn
yhteen aikaan, kumpainenkin omaila
tahollaan, toisistaan mitään tietäirät-
* * * ,.
PIKKULINNUT ovat omalla tor
vallaan hyödyllisiä. On laskettu, että
yksi tiaispari poikasineen syö vuodessa
noin 175 paunaa eläviä hyönteisiä
eli 120,000,000 hyönteismunaa tai
150,000 toukkaa.
* * *
L.\STIMERKKI laivoissa on kaiverrettuna
ja sitten maalattuna kummassakin
ulkokyljessä. SSV osoittaa
saUittua syvyyttä suolattomassa
vedessä kesällä, ST traapillisissa vesissä
kesällä, S. suolaisessa vedessä
kesällä, V suolaisessa vedessä talvella
ja , \ ^ 'A pphiois-.-Vtlant^^^^ kuljettaes-
. talvellai, rt-, •'-r^:.--. •
' : --^^-.r:-.-^*'--'-:-^- ••: . :
VEDENPiTÄVÄ kenkävoide saadaan
seuraavista aineista :r 120 gr.
hartsia, 250 gr. lampäanräsvaa, S75
in*, pellavaöljyä Ja 480 gr. vahaa. Sekoitetaan
lämpimänä ja lämpimiinä
levitetään harjalla kengälle.
• . ^ * • •
LUKUTAIDOTTOMIA on suh- .
teeUisesti enin Eg3nptissä, jossa 92
pros. koko asujamistosta ei osaa lu^:^a
eikä kirjoittaa. :
pois Traispäkistä ja heti paikalla! Mutta ku konstaapeli kans pullisti
. Se tiätäjä oli koittanut kattuä ja poliisinsilmänsä oikee suuriksi nVr:a
- ; Se^ei^ittoosuameksr vaikka mi- hypmoseerata sen kontaapelin aivan silmänmunat seisoo pääs ku kaffiku-
- ta: henkitoimisto, manalan portti- nuuskaksL V pit^ niin jö lähti noita ^T^^^
me suureen Casinoon istumaan ja tilasimme
väärentämätöntä samppan- ta: nenRitomusto, manalan portti
jne.
ylimystä siellä, missä se ei maksa Ja ihniisiä on käyny aiva mustapaljon
mitään! Lähes viisisataa ih- na. Sen porstua- on ollu akoolle ny
mistä oli tässä häikäisevässä paikassa, ainua- jonotespaikka, sitte ku sokuri
minun arvioni mukaan, vaikka oikeas- tuli pois kortilta.
taan niitä olisi voinut olla vaikka
monta sataa tuhatta, seinät kun kaikki
olivat jÄiin sanoakseni peilillä pa-fieroidut.
Nuoria, mitä siroimmin
puettuja keikareha ja nuoria, tyylik-
Se on selittäny vaikka kuinka ttik-kuuset
asiat, ettiny takaasin varaas-tetut
tavarat, sanonu nuarille frou-ville,
jotta tulooko mitää, ja flikoolle,
jotta saako ketää ja akoolle, jotta
käästi puettuja naisia ja samoin van- pääsöökö siitä koskaä jne.
hpja herroja ja vanhoja rouvia istui On trengänny vain sänua k6sk'on
parittam ja seuroittain lukematto- syntynyt ja sitte kolme muuta \iiasi-mien
marmoripöytien ääressä ja söi lukua ja sitte jotta mitä tahtoo tiä-illallista,
joi viiniä ja ylläpiti rupat- tää.
tavaa keskustelun humua, joka ker- Raahaa s^ei oo keltää pyytäny. eikä
rassaan huumasi aistimet. EtääUa maksua öttanu, muttei viittä markkaa
toisessa päässä oli näyttämö ja suuri vähempää oo hualinu lahjaksikaa.
orkesteri; ja aina \'ähän päästä esiin- Ja viikon pääst* on saanu tulla
tyil»ullunkurisiin koomUlisiin pukui- kuulemhan, kuinka se asia oikee on.
keistääu päättäen; mutta kuulijakun- vähältä piti, jottei yhrestä akasta
ta vain siksi aikaa lakkasi nipatta- tuHu raraas. Mutta ku seki akka
masta, kyynillisesti mulkoili heihin, sitte meni sen noiran t>~ä ja purotti
€ikä kertaakaan hyn\y!llyt, kertaa5
mk. vahingos lattialle, niin noita
kaan p:)ukauttanut käsiään! Ja minä
kun olin^aina luullut, että ranskalai-jset
olivat valnuita nauramaan x^aikka
mille.
antoo-oikee foristuksen, jotta ''ei
se tämä akka oo^\
Yks Hikka kans oli siälä kysymä^
tuleyaasuuttansa ja se tiätäjä kertoo *;Sämi esiintyy minulle todellisena herrasmiehenä.
"Sinulleko? . , . Niin hän- esiintyy mmullekin.^'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 23, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-03-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400323 |
Description
| Title | 1940-03-23-10 |
| OCR text | Svu 10 LAUANTAINA, MA-\LISKUUN 23 PÄIVÄNÄ K40 ovat sivistyneitä ihmisiä — eivät semmoisia kuin mahdoton venemies." "Wen, olisivat edes sen verran sivistyneitä, että neuvoisivat ihmiselle tien, joka edes vie johonkin — sillä nyt me olemme tunnin kulkeneet kehää - T - seitsemän kertaa olen kulkenut tämän vaoihan rohdoskaupan ohi."/.-; • Me sanoimme, että se oli halpamainen, kunnoton vale (mutta me* kyllä tiesimme, ettei se sitä ollut.) Selvää ; oli, ettei meidän enää ^sopinut kulkea tämän rohkoskaupan ohi — tietä kysellä voimme kyllä edelleenkin, mutta rneidän täyt)^ lakata seuraamasta sormenosoituksia, jos mieli tyytymättömän- jäsenen e p ä 1 u uloja aisoissa pitää. ; ^ . kuljimme kauan sileitä, asfaltilla/ laskettuja katuja, joiden kahden puolen oli kortteerittain laajoja uusia kauppatiloja, kem tä tehtyä r—jok^jä^ teeri täsmälleen sanrnnlaiheni kuin kaikjd''-muutkin talot ja kortteerit mailin matkaUa, ja kaikki kirkkaasti valaistut — ja näin vihdoin 'pääsim-„, me kaupungin valtaväylälle.. Joka puolella oli kirkkaita värejä, leimua-vm kaasuliekki-sikfermiä, syirjäkäytä-villä tungokseen asti vil^spukuisia miehiä ja naisia kiirettä, eläpnää, toimeliaisuutta, rattoa, juttelua ja naunia kaikkialla! Löysimme ho- - teliin, Grand Hotel du Louvre et de la Paix'n, ja kirjoitimme sen kirjaan, keitä olimme, missä olimme syntyneet, mikä ammattimme oli, mistä viimeksi tulimme, olimmekq naimi- .-sissa,vai,;tt^^^^ tä miellytti, kuinka vanhoja olimme, minne olimme matkalla ja koska ar-yelinune sinne saapuvamme ja paljon muuta samanlaista tietoa —r kaikki talon isännän ja salaisen poliisin ' yalistamiseksi. P^lkkasimine oppaan ja_ ryhdyimme paikalla kaupunkia ka;tscl2maan. Tämä ensimmäinen ilta {Ranskassa oli sangen levoton ilta. En r.iuista puoliakaan niistä paikois-^ ta, joissai kävimme, taikka mitä nfe oikeastaan haimme: meitä ei ollenkaan haluttanut perusteellisesti tutkia mitään — me vain tahdoimme pikimältään nähdä ja lähteä — kulkea, olla aina vain kulussa! Maan henki oli tullut meihin. ^ A^ihdoin me, sangon niyöhäisellä ^tunnilla,. kävim- Laulu pihamies Söderlundin rakkaudesta Niin nainen ennen Van/ia Söderlund lakaisee pihaa, kymmenen, kaksikymmentä, kolmekyvimcntä vuotta on Söderlund lakaissut pihaa. Luuta kädessä lähestyy hän kuoleman porttia. Vanha Söderlundin sydämessä asuu suru, .viieftuutensa päivinä hän nai ilotytön, rakkaudesta hän nai ilotytön. Mieheii sydämestä ei rakkaus kuole koskaan, ei myöskään vanhan Söderlundin sydämestä, yhä hän rakastaa, vieläkin, kuolemaansa saakka. Vanha Söderlundin sydämessä asuu suru. » Joka pyhä JUO vaimo hänen tilinsä, joka pyhä haukkuu häntä, mutta rakkaus Söderlundin sydämessä on suurempi kuin surtt. Vanha Söderlund lakaisee pihaa, kymmenen, kaksiikymmentä, kolmekymmentä vuotta /iän ori lakaissut fnhaa. Kohta-seisoo hän kuoleman porttien edessä. Meidän on tänäpälvänä vaikea sittää sitä tosiasiaa, että väiiiin enemmän kuin sukupolvi sitten naista, jolla ei ollut miespuolista sei salaista, ei Ä e r i k a s s a laskettu hiihäi-kaari kunnollisen ravintolan tai hotelliin." Kaksi sukupolvea sitten naiset taistelivat oikeudesta päästä yliopistoihin saamaan korkeamuaa sivistystä ja myöskin opintieammat-teihin. Ja silloin kim Susan B. Anthony sjmtyi 120 vuotta sitten, kansanvaltainen Amerika ei sallinut aric-liitossa olevien naisten omistaa oniai-suutta, käyttää omaa palkkaansa m-ten tahtoivat, todistaa "'oikeuksissa, tehdä testame^jittia, eikä heillä ollut sanansijaa omien lastensa kontrollissa.- " Jd Södtriurid ast'm ..Olkoon iloa tai surua sen takana, taivasta tai helvettiä kuoleman jälkeen, Söderlund on ansainnut levon. Jokainen rakastaja on ansainnut levon. rai in Oottako kuullu siitä Traispäkin suu- sitte viikon-päästä aiva prikustaprik-resta rioirasta? Koko kaupimki tiätää loristaa, jotta suuri: noita ja tiätäjä on vistannu täälä Traispäkin Jerpyyn tiän varrella yhres "piänes yinttikamaris ja noitunu ja tehny imehiäj jotta s'Gon oikeen kauhiaa. kuhu, jotta aiva sitä flikkaa pyär- Kysyy sitte lopuuksi siltä Hikalta jotta •• • ' ' - — Sanonko mä senkin yhren asian? — Ei, ei herran tähre — oli flikka ruvennu hokemhan ja huitoomhan ja SWn Helsingiski ennen noitunu, aiva oli p l e i k i k s i l y ä n y . ^ ; ; mutta tuli syksyllä Vaasahan kun kuuli, jotta -tääir olis kans paljo noinittavaa. , Se on kuulemma oikene teosoophi ja liikkuu aiva henkimaailmoos. . Tämän maan pinnalla s'oon ollu vasta 33 ajastaikaa, mutta se kuulemma muistaa, jotta s oli 400 vuatta sitten spanjuuri elikkä espanjalaane. I^3rt s ooh "ruumiillistunu" ja ruven-nu harjoottamhan tiätäjäh ammattia. Ja sen vastahottohuanehen oveski oli suuri ilmöotustaulu fiinimmällä kiälellä jot^a ^\\straal-byroo.'- • Niin jotta Ivyllä se vaa tiäsi. Sellaanen. meno . ja oikee trafiikki siäl' oli pllu jotta xdimmeen poliisikki lähtivät kysyriihän siltä tiätäjäitä yhtä salaasta asiaa. Sitä jotta — Tiätääkö herra tiätäjä, teosoop-hi ja entine spanjuuri sitä jotta: tulooko siitä valtion yirkamiästen palkankorootiiksesta mitää? -—Jaa — oli se noita sanonu. — Sitä mä en totisesti tiärä. Silloo oli poliisi sanonu jotta — Tuallaane tiätäjä saa lähtiä DIFJ^ERENTI.^XLILASKUT \- VAN keksivät Leibhnitz Ja Newtcn yhteen aikaan, kumpainenkin omaila tahollaan, toisistaan mitään tietäirät- * * * ,. PIKKULINNUT ovat omalla tor vallaan hyödyllisiä. On laskettu, että yksi tiaispari poikasineen syö vuodessa noin 175 paunaa eläviä hyönteisiä eli 120,000,000 hyönteismunaa tai 150,000 toukkaa. * * * L.\STIMERKKI laivoissa on kaiverrettuna ja sitten maalattuna kummassakin ulkokyljessä. SSV osoittaa saUittua syvyyttä suolattomassa vedessä kesällä, ST traapillisissa vesissä kesällä, S. suolaisessa vedessä kesällä, V suolaisessa vedessä talvella ja , \ ^ 'A pphiois-.-Vtlant^^^^ kuljettaes- . talvellai, rt-, •'-r^:.--. • ' : --^^-.r:-.-^*'--'-:-^- ••: . : VEDENPiTÄVÄ kenkävoide saadaan seuraavista aineista :r 120 gr. hartsia, 250 gr. lampäanräsvaa, S75 in*, pellavaöljyä Ja 480 gr. vahaa. Sekoitetaan lämpimänä ja lämpimiinä levitetään harjalla kengälle. • . ^ * • • LUKUTAIDOTTOMIA on suh- . teeUisesti enin Eg3nptissä, jossa 92 pros. koko asujamistosta ei osaa lu^:^a eikä kirjoittaa. : pois Traispäkistä ja heti paikalla! Mutta ku konstaapeli kans pullisti . Se tiätäjä oli koittanut kattuä ja poliisinsilmänsä oikee suuriksi nVr:a - ; Se^ei^ittoosuameksr vaikka mi- hypmoseerata sen kontaapelin aivan silmänmunat seisoo pääs ku kaffiku- - ta: henkitoimisto, manalan portti- nuuskaksL V pit^ niin jö lähti noita ^T^^^ me suureen Casinoon istumaan ja tilasimme väärentämätöntä samppan- ta: nenRitomusto, manalan portti jne. ylimystä siellä, missä se ei maksa Ja ihniisiä on käyny aiva mustapaljon mitään! Lähes viisisataa ih- na. Sen porstua- on ollu akoolle ny mistä oli tässä häikäisevässä paikassa, ainua- jonotespaikka, sitte ku sokuri minun arvioni mukaan, vaikka oikeas- tuli pois kortilta. taan niitä olisi voinut olla vaikka monta sataa tuhatta, seinät kun kaikki olivat jÄiin sanoakseni peilillä pa-fieroidut. Nuoria, mitä siroimmin puettuja keikareha ja nuoria, tyylik- Se on selittäny vaikka kuinka ttik-kuuset asiat, ettiny takaasin varaas-tetut tavarat, sanonu nuarille frou-ville, jotta tulooko mitää, ja flikoolle, jotta saako ketää ja akoolle, jotta käästi puettuja naisia ja samoin van- pääsöökö siitä koskaä jne. hpja herroja ja vanhoja rouvia istui On trengänny vain sänua k6sk'on parittam ja seuroittain lukematto- syntynyt ja sitte kolme muuta \iiasi-mien marmoripöytien ääressä ja söi lukua ja sitte jotta mitä tahtoo tiä-illallista, joi viiniä ja ylläpiti rupat- tää. tavaa keskustelun humua, joka ker- Raahaa s^ei oo keltää pyytäny. eikä rassaan huumasi aistimet. EtääUa maksua öttanu, muttei viittä markkaa toisessa päässä oli näyttämö ja suuri vähempää oo hualinu lahjaksikaa. orkesteri; ja aina \'ähän päästä esiin- Ja viikon pääst* on saanu tulla tyil»ullunkurisiin koomUlisiin pukui- kuulemhan, kuinka se asia oikee on. keistääu päättäen; mutta kuulijakun- vähältä piti, jottei yhrestä akasta ta vain siksi aikaa lakkasi nipatta- tuHu raraas. Mutta ku seki akka masta, kyynillisesti mulkoili heihin, sitte meni sen noiran t>~ä ja purotti €ikä kertaakaan hyn\y!llyt, kertaa5 mk. vahingos lattialle, niin noita kaan p:)ukauttanut käsiään! Ja minä kun olin^aina luullut, että ranskalai-jset olivat valnuita nauramaan x^aikka mille. antoo-oikee foristuksen, jotta ''ei se tämä akka oo^\ Yks Hikka kans oli siälä kysymä^ tuleyaasuuttansa ja se tiätäjä kertoo *;Sämi esiintyy minulle todellisena herrasmiehenä. "Sinulleko? . , . Niin hän- esiintyy mmullekin.^' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-03-23-10
